Muistanette avokadon, kiivin ja oliivit?
Kiivit saivat alkunsa vuosi sitten, juhannuksen tuntumassa. Söin kiivin, pesin siemenet, pistin märkään talouspaperiin, jota kastelin ahkerasti - ja siemenet alkoivat itää!
Talvi oli kiiveille ankea ja tuhoisa. myös elma oli joillekin kiivin-itusille ankea ja tuhoisa.
Kevään korvalla jäljellä oli kaksi kohtalaista ja yksi kitulias taimenalku - vaan kun laiha kevätaurinko alkoi paistaa ikkunallemme, roihahtivat kiivit kasvuun.
karvainen kasvi |
suurin lehti on kämmeneni kokoinen |
Olen siis aivan tuotapikaa kiiviomavarainen.
Avokado on kasvatusprojekti jostain koronavuosien uumenista. Kolme vuotta sitten juhannuksen alla sille ilmestyi ensin juuren alkua ja sitten se jo alkoikin työntää vartta kiivasta tahtia, sentin päivässä.
Nykyisellään avokado on lähes 90 cm korkea, herkkähipiäinen olento. en uskalla puhua kaikkia juttuja sen kuullen, se on niin herkkis.
se alkoi kasvaa vinoon heti alussa, poloinen |
Oksia sillä ei ole, enkä uskalla oksittaa vai mikä liekään virallinen termi - kun se on niin herkkis.
Olen kohta myös avokado-omavarainen.
Kaikkein ylpein olen kahden puun oliivilehdostani. Olen muutamaan otteeseen yrittänyt pitää hengissä kukkakaupasta ostamiani valmiita oliivinalkuja, mutta tämän lehdon olen kasvattanut ihan itse siemenistä asti.
Neljästä alusta kaksi on selvinnyt näin pitkälle.
Monen maltillisen kasvuvuoden jälkeen ne tänä keväänä villiintyivät kevätauringosta, ja kun arkaillen uskaltauduin vähän nipistämään niitä latvasta, ne alkoivat pukata oksia aivan tohkeissaan.
Suurempi puu on jo mullan pinnasta mitattuna liki 80 cm korkea, ja siinä on neljän oksanhaaran muodostama latvus. Uusia lehtiä oksanpäihin tulee lähes päivittäin.
komea latvus |
lehden alut ovat söpöjä pupunkorvia |
Odotan kovasti pienemmän oliivipuun kasvua täyteen mittaansa, koska tuossa alimmassa oksanhaarassa aion istua ja lauleskella pikkuisia onnellisia lauluja samalla kun nojaan selkäni oliivin lempeään runkoon.
Oliiviomavaraisuuteen taitaa vielä olla matkaa, mutta käyskelen oliivilehdossani joka ilta ja usein aamuisinkin ihan vain hymistelemässä ja ihmettelemässä sitä, miten nopeasti ne yhtäkkiä alkoivat kasvaa.
Että semmoista kuuluu heille tänään.
Voi miten tuo Kiivi on suloinen. Pitää ehkä yrittää laittaa samalla tavalla siemenet ja toivoa.....
VastaaPoistaAvocadon kasvatin kerran mutta kun se on (minusta) niin ruma huonekasvina. (Älä lue ääneen, ettei loukkaannu, toinen herkkis.....)
Olet siis kasvattanut oliivin itse?? Wau!! Minä pelastin säälistä (ja sääli on sairautta, ihan aina!!) yhden Tokmannin roskiin menossa olevan oliivin taimen parisen vuotta sitten.... no, sehän viihtyy kasvihuoneessa kesät ja olohuoneessa talvet. Niin hyvin, että myös muurahaiset viihtyvät sen syvässä ruukussa ja stressaan nyt jo miten saan koko muurahaispesän pois siitä purkista ennen kuin se pitää tuoda takaisin sisälle syksyllä.... äääh, murkkuinvaasio onkin se, mitä olkkariin kaivataan.
Ihailen omavaraisuus-suunnitelmaa! Pitääkin alkaa myös katsomaan oliivin oksia sillä silmällä, minne voi laittaa keinun....... =D
ostin oliivin siemenet jostain siemeniä myyvästä liikkeestä, muistaakseni siemeniä oli kuusi ja kaksi on nyt kasvanut jonkinmoiseen mittaan.
Poistatoivottavasti muurahaisongelma ratkeaa...
Hyvänen aika mikä omavaraisuus sinulla onkaan edessä. Kohta joudut etsimään oliivipuristamoa ja pääset nautiskelemaan omasta oliiviöljystäsi :)
VastaaPoistaKivaa viikkoa! Joko olet lomalla?
totta kai mun täytyy perustaa oma oliivimylly ;)
PoistaMahtavaa! En malta odottaa miltä tulevaisuuden sato näyttää. Oliivipuita onkin hyvä olla useampi, silloin se kuulema tekee hedelmääkin.
VastaaPoista