Syyskuun satoa 7 - Juttua ruokalistalla

 Ruokalistalla maanantaina: Juttu.

Meillä vähän joka toisen ruokalajin nimi on juttu. (kuten tietysti muistatte)

Mutta maanantaina syötiin sitä kaikkein ensimmäisintä ja aidointa Juttua. (esim. täällä)
Eli uunifetapastaa (tai mikä  nyt sen muutaman vuoden takaisen koko internetin valloittaneen ruokalajikkeen nimi ikinä olikaan.)

Meidän Juttuun tulee
rasiallinen miniluumutomaatteja puolitettuna tai neljänneksinä (en yhtään tykkää sellaisen pikkutomaatin räjähtämisestä suussa, pitää olla palasina valmiiksi)
yksi sipuli pieninä kuutioina  (koska sipuli kuuluu ruokaan) (en pysty sanomaan että hienonnettuna, teen kuutioita)
yksi suippopaprika kuutioina
oliiviöljyä, mustapippuria, chilihiutaleita
fetakimpale 
Tämä hommeli työnnetään airfryeriin 200 asteeseen 11-12 minuutin ajaksi.

Samalla keitetään pasta, meillä useimmiten kierre-

Kun fetatomaattihässäkkä on valmis ja pasta kypsää, kipataan fetatomaattihässäkkä pastan joukkoon ja sekoitetaan.
Ja syödään.

Semmoinen on Juttu.

Juttuainekset n.5€

Juttu maistuu oivallisesti arkena ja pyhänä, ja erityisesti pyhäisin voi ottaa oheen pienen lasillisen kuivaa valkkaria.

Juttu valmistuu parissakymmenessä minuutissa, sen jaksaa tehdä vaikka kuinka olisi nälkäkuoleman partaalla, kunhan ainekset ovat olemassa.

Jutun lisäksi pastakeittiössä syntyi maanantaina myös Ihan Melko Syömäkelpoinen marjapuuro. Pakastemarjat maksoivat 4,5€, ja mannaryyneille en heti löytänyt hintaa, mutta ehkä puuron hinnaksi tuli suunnilleen 6€ kaikkine ainesosineen.  (Pastakeittiö on varsin pieni ja sen pakastin myös, siksi en marjasta tai pakasta muutenkaan, vaan maksan ilomielin siitä että Joku Muu säilöö marjat puolestani, mahdollisimman eettisesti, kiitos!)

Puuroa syömme ilta-, aamu- tai välipaloina ja eväinä. 

*

Ps. kävin maanantaina töiden jälkeen pikaisesti uimassa. Ensin oli kylmää ja kamalaa, ja sitten olin että tätä pitää tehdä joka päivä. Sitten mietin työjärjestystäni ja totesin ainiin, kun en oikein kykene, vaikka kuinka haluaisin. 

Syyskuun satoa 6 - käärmesalvamies pilaa päiväni

 Kulunut viikko on ollut monella tavalla rankka. 

Emme ehtineet siskon kanssa kiipeilemään yhtenäkään arki-iltana, kun töitä piisasi vuoron perään kummallakin. 
Ja kun minulla oli töitä vielä lauantainakin, jäi rauhallinen pitkä lauantaikiipeilykin välistä.

En ehtinyt (tai jaksanut) viikolla edes yrittää myöskään uimahalliin, vaikka parina päivänä sitkeästi laahasin uimakamoja mukanani. 
Kun työpäivän jälkeen hoipertelin nälästä ja väsymyksestä, totesin että tilanne ei energiapatukalla korjaannu, ja päädyin hoipertelemaan kotiin kunnon ruokapöytään.

Sunnuntain aamukiipeilyssä oli siis kovat panokset ja odotukset ja moti kohdillaan. 

Otimme rauhalliset lämmöt ja olimme juuri päässeet kunnolla seinälle, kun punttisalin puolelta kantautui lämmin, kaikkialle työntyvä henkäys: Käärmesalvamies oli tullut treenaamaan!

En ymmärrä tyyppiä: jos kroppa tarvitsee käärmesalvaa (tai mitälie pahanhajuista iholle siveltävää tököttiä) toimiakseen, onko kiipeilyhalli (tai edes punttisali) millään tavalla oikea paikka?
(miksi, oi miksi ihminen sivelee iholleen käärmesalvaa? mitä se edes auttaa?) (se ei siis ole mikään hajuste tai dödö tai saippua, vaan jotain mitä se ihminen levittää itseensä aloitettuaan lämmittelyn)

En yleensä ole kovin hajusteherkkä (vain vähän-pikkuisen) mutta tämän kaverin pintaansa sivelemä odööri vetää röörit tukkoon: tulee tunne että kurkku suorastaan turpoaa, tai ainakin nielussa alkaa kipristellä ja kirvellä. (ja siskolle tulee päänsärky)
Treeni loppuu siihen.
Vaikka kiipeilyhalli on kohtalaisen iso, se salvan lemahdus tunkee joka sopukkaan ja pilaa päivän hetkessä.

Eikä huoli mennä edes sanomaan kaverille, koska se löyhkä on jo siellä hallissa kaikkialla ja erityisesti minun kurkussani.
Naisten pukkari oli vielä hajuvapaata aluetta, saimme vaatteet vaihdettua, mutta eipä siitä paljon iloa treenimielessä ole.

Sama on käynyt kerran-pari aiemminkin.

Ja koska viikonloppuisin käymme treenaamassa hallin aukioloaikojen ulkopuolella, paikalla ei ole edes henkilökuntaa jolle valittaa. (Sitä paitsi, tiesin että yksi lapsistani oli myöhemmin tulossa työvuoroon, niin en olisi kumminkaan valittanut hänelle. Natisen sitten yksityisesti joskus)

Meni pitkälle päivään ennen kuin nielu lakkasi kirvistelemästä. 
Harmitti ihan vietävästi.

*

Söimme perinteisen sunnuntaipizzan (kunhan ensin olin rauhoittunut käärmesalvamiehen kohtaamisesta) - kuten lähes joka sunnuntai

Tälläkin viikolla pizzan päällä oli metwurstisuikaletta, suippopaprikaa ja sipulia, ja kastikkeena valkoisessa pizzassamme oli creme fraiche.
Pizza-ainekset n. 8€ (tässä mukana suurpiirteisesti myös jauhot ja hiivat)
Juomana oli pienet lasilliset vinho verdeä ja jälkkäriksi punalaputetut leivokset 4,2€ (ja kahvi).
Koko päivällinen kahdelle siis vajaat 20€ viineineen päivineen. 
Pizzaa jäi alkuviikolle evääksi (tosin saattaa olla että kissa tepasteli siinä sen ollessa jäähtymässä, mutta kerrankos sitä)

Syyskuun satoa 5 - satoa odotellessa

 

Huomasin ihan vahingossa elokuun loppupuolella, että ikkunalaudalla kituliaasti kasvava paprika olikin alkanut kukkia!

Olen kerran aikaisemminkin onnistunut paprikan kasvattamisessa. Puskaan tuli silloin yksi hedelmä (kasvis? marja? tuote?), se oli aivan mauton.
Nyt seuraan jännityksellä, kuinka käy. 
Ehkä laitan omatekoista paprikaa johonkin salaattiin tai jotain.

Odottelen myös (luonnollisesti) kaikenmoisia viljelytukia, koska harjoitan kaupunkiviljelyä askeettisissa olosuhteissa (kerrostalon ikkunalaudalla), tuhoeläinten (kissojen) alati vaaniessa satoani. Veikkaan että olen oikeutettu myös korkeanpaikan tukeen ja varmasti vielä johonkin muuhunkin, ehkä tietämättömien viljelijöiden tukeen. 

paprika paprikoituu (5.9.)