perjantai 12. heinäkuuta 2019

iltajorinoita

Ihan lomalla, vihdoin.

Kaikki juhlat, sukulaisvierailut ja muut saatu järjestykseen, nyt voi levahtaa.

Paitsi että satuin netissä notkuessani osumaan puuskausartikkeliin: kolmentoista viikon terveellinen ruokalista!
Heti tuli semmoinen olo, että pitäisi puuskahtaa itsekin.
(ja kolmetoista viikkoa! respect ja jubilee ja vaikka mitä; aivan guru!)

Pyöritän tällä hetkellä suunnilleen neljän ruuan ruokalistaa:
pakastepizza
einesmakaronilaatikko
tortellinit
jokusatunnaismuu (esim. kebsu lähikebsulasta tmv.)

Ja ruokapuuskaustahan ei voi saada ilman säästäväisyyspuuskahdusta. Tule apuun Pinkki!


**
Ja jos en saa aikaan puuskahdusta, pitää vissiin lopettaa netissä notkuminen.
Sillä kaikki ratkeaa.

*

Tein pitkäntähtäimen suunnitelman.
Haluan tehdä joskus tulevaisuudessa ainakin seuraavat jutut:

- haluan joskus mennä Kaustisten kansanmusiikkifestareille
- ja hiljaisuuden retriittiin (ehkä jo syksyllä)
- ja pienelle pyhiinvaellukselle (ensi vuonna, alkukesästä ellei olla ulkomailla lakkiaisissa)
- ja junamatkan jonnekin, semmoisen pidemmän, ei vain Helsinkiin (joskus lähivuosina)
- ja aion hankkia liikuntapassin (heti elokuussa ettei unohdu)






tiistai 9. heinäkuuta 2019

juhlienjälkeis



Tuntuu kuin olisin ollut lomalla ikuisuuden.
Tuntuu kuin olisimme muuttaneet.

Isoveljen muutto omaan poikamiesboksiin käynnisti meidän Lintukodossamme sen suuruusluokan uudelleenjärjestelyt ettei paremmasta väliä.

Olen rönynnyt kaapeissa ja laatikoissa, olemme raivanneet, heittäneet pois (konmarittaneet?), järjestelleet uusiksi.
Ja aina kun raivaaminen alkoi käydä voimille, vetäydyin riehumaan kalkkimaalien kanssa.
Takarajana kaikessa puuhailussa heinäkuun alun rippijuhlat.

Vanhan marttaohjeen perusteella (siivoa vain sieltä missä aiot viettää juhlasi) meidän juhlat olivat vähällä sijoittua kirjahyllyyn, vaatekaappeihin ja vastaaviin kätköihin.

muuttokuorma pt1
tärkeimmät asiat (kirjat) 

Kymmenen yhteistiloissa vietetyn vuoden jälkeen meillä on vihdoinkin oma makuuhuone.
Ja yleisen raivoamisurakan jäljiltä koko kodista tuli yhtäkkiä melkein aikuisten ihmisten koti.

Olkkarissa ollut parisänky vaelsi omaan pikkuhuoneeseen. (olen jo melkein oppinut nukkumaan väärinpäin)
Pikkuhuoneen asukki vaelsi Isoveljeltä tyhjäksi jääneeseen huoneeseen.
Koko asumus on ollut muutos- ja juhlienvalmistelukurimuksessa.

Hyvänen aika: meillä on sali tai salonki. Tai ainakin ruokailutila.



keskeneräinen salonki


Ja tilaa ylipäätään.
Ja hyggenurkkaus! no jaa, kynttilät ja valuvat huovat ja kutemispuikot ja korit puuttuvat, mutta hyggenurkkaus!



hyggenurkkaus tositoimissa
Kalkkimaaliriehaannus saavutti kertakaikkiset megamitat. 
Minun piti maalata vain pari pinnatuolia.

tuoliurakka
Isoveli jätti jälkeensä ikivanhan, ruman tekopyökkivärisen lastulevypöydän ajalta ennen ikeaa. Ja parvekkeelta puuttui kahvipöytä.
Maalasin siis tuolien lisäksi sen.

Vanha yöpöytäni ei mahtunut uudessa makuuhuoneessa sängyn viereen.
Toisaalla olin jo heittämässä pois ikivanhaa, rumaa tekopyökkiväristä (mikä ihmeen fiksaatio meillä on ollut tekopöykkiin, vai onko se vain ollut halpaa?) lastulevylipastoa, mutta Lehtori huomasi että sehän on juuri oikeaa kokoa yöpöydäksi. Ja sitä paitsi, siinä on pyörät alla, sitä voi siirrellä tarpeen mukaan.

Kalkkimaalasin siis myös sen.
Ja se on nyt melkein kaikkein paras asia mitä minulla on meidän uudessa hienossa aikuisessa kodissamme (ellei lasketa ruokasalonkia, omaa makkaria ja hyggenurkkausta)



luovuuden voimat alkoivat jyllertää
se on ihan hieno kun vähän pistää päätä kalleellen ja
siristää silmiään ja on hämärää


arkena salongin pöytä on työpöytä
Lehtori on alati toimintavalmiudessa


 Juhlat on juhlittu ja lomaa on aina vain jäljellä!
(ja yleistä muutonjälkeisraivausta, valitettavasti)

ps. yleisvalmistelu-siivouskurimuksessa siirryin laatikkoviineihin.








tiistai 2. heinäkuuta 2019

Kesäkuun hiljaisempi lukukuukausi

Puolet lukuvuodesta on jo mennyt, kesäkuun loppuun mennessä luettuna reilut kahdeksankymmentä kirjaa. (kaikki vuoden aikana luetut KLIK)
Suurin odotuksin lomakuukauteen: kirjaston kohta palautettavien pino on korkea ja vino.

Kesäkuussa lukeminen ei oikein sujunut. Aloittelin yhtä sun toista, mutta en oikein edennyt.

Roope Lipastin Jälkikasvukautta odotin kovasti - tavallaan Lipasti ei koskaan petä. Kieli on eloisaa ja notkeaa. Odotin ehkä enemmän: Ruotsinlaiva oli huikaiseva poikkeama aiemmin tutusta linjasta. Jälkikasvukausi taas on tyylillisesti enemmän vanhaa tuttua Lipastia. Minä vain en tästä tarinasta oikein löytänyt samastumiskohteita. (vaikka TurSan haastattelussa Lipasti sanoi että kaikkihan me olemme olleet teinejä. Minä vain en tunnistanut edes itseäni)

Vähän samanlainen pieni antikliimaksi oli Safierin Tuomiopäivä ensi tiistaina. Kun lähtökohtana on alttarilla sulhasensa jättävä nainen, jolle ilmestyy Jeesus, olisi mahdollisuuksia vaikka millaiseen iloitteluun. Jotenkaan tarina ei noussut kokoisekseen. Muistan tosin vastaavan puolipettymyksen Safierin aiemmastakin kirjasta.

Nämä jäivät kesäkuun parhaiksi, ja niitä suosittelen, vaikka ne olivatkin lukukokemuksina vaisumpia kuin olin odottanut. Ne olivat silti hyviä kirjoja, sellaisia joille kannattaa antaa aikansa.
(minkäs sitä ihminen sille mahtaa, että odottaa jotain aivan muuta. Se ei todellakaan ole kirjailijan vika!)


Donald E. Westlake: Kukaan ei ole täydellinen. Ennestään tuttu veijari-ryöstelytarina iltalukemisena. Dortmunderin iloiset ja lähes väkivallattomat ryöstelijäveikkoset ajautuvat tekemään tilaustyönä taidevarkauden. Leppoisaa lukemista.

Noora Valkonen: Pala kurkussa - selviytymistarinoita syömishäiriöstä. -

 Lori Nelson Spielman: Sanoja sydämestä. Menestyvän kiinteistövälittäjän tytär kuolee onnettomuudessa. Tyttären kuoleman jälkeen vähäisetkin rippeet perheestä hajoavat, Erika alkaa saada salaperäisiä viestejä. Sadunomainen kertomus surusta, anteeksiannosta, hyväksynnästä ja itsensä löytämisestä. Mietelauseiden, elämänohjeiden ja ajatelmien ympärille rakentuva satu aikuiselle. Suloista vapaapäivän luettavaa. 

Roope Lipasti: Jälkikasvukausi. Olen fanittanut Lipastia aina: jostain sieltä hamalta Tylkkärin kolumnivuosilta asti., suuret odotukset siis kohdistuivat Jälkikasvukauteen. Jälkikasvukausi kertoo murrosikää ja keski-ikää elävästä perheestä; talouden kolme teiniä ja keski-iän kriisissä kipuilevat perheen vanhemmat elävät ihan tavallista arkea. Koulua, kauppaa, mopoilua, oman tilan tarvetta ja sen ottamista, parisuhteen ailahtelua. Oletettavasti taustalla on vahvaa omakohtaisuutta. Lipasti on notkeasanainen hauskan tarkkoja huomioita tekevä kirjailija, jonka tyyli yleensä uppoaa minuun. Tähän tarinaan en pystynyt samaistumaan, enkä päässyt kiinni kirjan teinien murkkuvuosiin tai aikuisten keski-ikään: olemme nähtävästi päässeet oman nuorisomme kanssa liian helpolla. En osannut tämän kirjan tahdissa nauraa tai itkeä, lähinnä tunsin myötäavuttomuutta tarinan kasvatusasiantuntevaa kertojaminää kohtaan. Ehkä odotin Lipastilta suurempaa ilottelua; tai ehkä tarinan käänteet osuvat paremmin pidempään nukkuvien ja kiroilevien teinien vanhempiin. Sujuvaa, irtonaista, tarkkoja huomioita sisältävää luettavaa teinien vanhemmille. E-kirja

Sue Townsend: Maailma murjoo, Hadrianus. Kirjahyllyn muuttotyhjennyksessä löytyi paljon kiehtovaa ja hauskaa luettavaa. En muistanut yhtään, kuinka ärsyttävä tyyppi Mole onkaan! Riemukkaan hampaitakirskuttavaa iltalukemista; vanhan tuttavuuden luo on välillä lysti palata.

Kati Tervo: Punainen pata. Lempeä keittiökirja, pieniä leppoisia kolumneja ruuasta, syömisestä ja kokkailusta. Ihana välipala! e-kirja

David Safier: Tuomiopäivä ensi tiistaina. Jeesus palaa maan päälle valmiina tuomiopäivän taisteluihin. Marie jättää sulhasensa alttarille, ja joutuu muuttamaan takaisin isänsä kotiin, isän uuden kumppanin hoteisiin. Soppaa hämmentävät myös entinen arkkienkeli, itse pääpaholainen ja Marien muu perhe: kuinka käy, tuleeko maailmanloppu? Hauskahko kehyskertomus olisi antanut mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen irroitteluun, mutta kokonaisuus oli raamatullisempi kuin olisin odottanut. Olisi ehkä kannattanut lukea Ilmestyskirja pohjalle. Metka ja vallaton tarina - pohdin myös, mahtoiko tässä olla intertekstuaalisia viittauksia Bulgakoviin; en jaksanut käydä kertaamaan. Lystikäs tarina.

Irene Naakka: Hullu kuin äidiksi tullut. Omaelämäkerrallinen muistelus raskaudesta ja äidiksi tulemisesta. Toi mieleen muistikuvia kahdenkymmenen vuoden takaa suorastaan pelottavan elävinä ja kirkkaina! Onneksi en niihin aikoihin notkunut netissä, en roikkunut virtuaalisissa vertaisryhmissä tai googlaillut raskauttani, ties millaiseen sekopäisyyteen niistä olisin ajautunut! Päiväkirjamainen, selkeä, rehellinen. Tuomillaan muistikuvilla hämmentänyt välipalakirja. E-kirja, löytyi kun etsin mitä tahansa e-luettavaa.

Maria Veitola: Veitola. Toimittajan elämäkerrallinen kolumnikokoelma. Seuraan niin huonosti (eli en ollenkaan) niitä lehtiä, joissa kolumnit ovat alunperin ilmestyneet ja katson telkkarista olemattoman vähän (eli en ollenkaan) tämän tyyppisiä ohjelmia, eli rehellisesti sanottuna: en tiennyt kuka helkatti on Maria Veitola. Tai siis tiesin että hänellä on ollut joku yökyläohjelma telkkarissa, mutta en ole jakson jaksoa katsonut, en tiedä millainen se ohjelma on, enkä tiedä edes miltä Veitola näyttää. Meinasin heti alkuunsa heittää kirjan seinään, kun kirjoitus oli punaista ja fonttikin hyppi silmissä ja  johdanto oli kaiken lisäksi kirjoitettu puhekieliseksi: ajattelin että ei kestä migreenipää tällaista ulkoasua eikä keskittyminen kieltä (minulla ei ole mitään puhekielistä kirjoitusta vastaan, tuli vain olo etten jaksa keskittyä sen lukemiseen juuri nyt!). Luin kuitenkin eteenpäin, kun muutamassa blogissa on tästä opuksesta pidetty. Mihinkään suureen ooh!-elämykseen en päässyt, mutta kyllä: nasevia, oivallisia, paikoin hauskojakin kolumneja, rehellisiä ja rohevia, samoin kuin kolumnien kommentoinnitkin. Pidin kirjan teeskentelemättömyydestä ja kumartelemattomuudesta, tuli olo että kirjoittaja päästää aika lähelle itseään. Välillä mietin, onko taitto ja värien käyttö teksteissä liian kikkailevaa, mutta päädyin siihen, että sopivat kyllä tähän tyylilajiin. Ja sitäkin mietin, olisiko tämä kirja julkaistu, jos kirjoittaja ei olisi kannuksiaan hankkinut toimittaja. Toki, kirja on kokoelma toimittajan kirjoittamista kolumneista, mutta jos tavistyyppi lähettäisi vastaavanlaisen käsikirjoitusnipun kustantamoon, tulisiko sopimusta; kun monet niistä tarinoista ovat niin tavallisen inhimillisiä? (varmaan hyvä siis, että on kirjaksi koottu) Kirja löytyi blogisuositusten perusteella.

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja korjaa potin. Olin taas vaihteeksi lohtulukemisen tarpeessa: mitä tahansa nopeaa aivot narikkaan -kirjallisuutta. Himoshoppaaja -sarjan tarinoissa ei koskaan tapahdu mitään todella kurjaa, juoni on leppoisan suoraviivainen ja tarinoissa on paljon lempeyttä ja myötätuntoa; Kinsellan sankarittaret ovat usein vähän eksyksissä elämässään. Olen lukenut tämän aiemminkin.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

lauantai 29. kesäkuuta 2019

lomanaloituskriizejä

Kriizi 1: väärät herkkuvalinnat

Torstaina rymistin kovalla tohinalla töistä kaupan kautta kotiin. 
Kuten niin kovin usein torstaisin on tapana tehdä.

Lappasin ostoskoriini pussukkatolkulla herkkuja ja karkkeja rippileiriläistä varten.
Pääsin kotiin ja nöyränä annoin kauppakassillisen roskaruokaa sen hyväksyttäväksi.

Myöhemmässä tarkemmassa tarkastelussa se oli ottanut mukaansa nälkävuoden mittaiselle leirille vain yhden karkkipussin, yhden sipsipussin ja sen suklaapatukan jonka olin epämääräisessä hyväntuulisessa rakkaudenpuuskahduksessa ostanut Lehtorille kahvin kyytipojaksi.

Kyllä ovat kavalia ja katalia nuo keskenkasvuiset!




keskenkasvuiskomeron muodonmuutos
Juhannuksen kaaoksesta (alarivi)
riparilapsen omaksi tilaksi

Perjantaina oli ensimmäinen virallinen vapaapäiväni (saldotunteja)

Viimeinenkin kotinurkissa pörhelöinyt keskenkasvuinen lähti maailmalle, sen toiselle laidalle.
Ja minä lähdin sitä saattamaan ihan pääkaupunkiin asti.
Bussilla menimme.


Naalle lähti maailmalle
minulla ei ole aavistustakaan, miksi se on Naalle
mutta Naalle se on



Kriizi 2: kotiin on vaikea päästä

Rohkeasti ostin itselleni ennakkoon vain menolipun kun ajattelin turkulaisen nurkkakuntaisesti että kotiin pääsee aina.
Lähtöni mutkistui ja viivästyi, etukäteen katsomani bussivuorot sujahtelivat ohi kuin kolikot pajazzossa.
Odotin, venytin lähtöäni. En hennonnut jättää suurisilmäiseksi muuttunutta nuorta yksin matkaseuruettaan odottamaan.
Kun nuoret olivat vihdoin päässeet turvatarkastuksen ohi, kello oli jo melkein seuraava päivä. Tai ainakin nukkumaanmenoaika.
Laskin että junalla Helsingin keskustan kautta on enemmän mahdollisuuksia löytää jatkoyhteyksiä.

Odotin bussia pienen ikuisuuden verran perjantaisessa Helsingissä. (olisin mennyt galjalle tai jollekin mutta stressipäänsärky)
Vain matkustaakseni takaisin lentokentälle!
Minä luulin etteivät maakuntien bussit tee enää kiertoretkiä kentälle.

Minä istuin kenttäbussissa kentän ulkopuolella odottamassa kotimatkaa.
Teini istui kentän sisäpuolella odottamassa koneeseen nousua ja ulkomaanmatkaa.
Kyllä on huumorintajuinen tämä maailmankaikkeus.


tähän tulee kohta ruokailutila
meillä tarjoillaan näköjään höyrypäistä kissaa


Kriizi 3: papisto ei saa yökukkuvaa nuorisoa kuriin.

Yösydännä - kesäyön pimeimpien hetkien ytimessä - oli bussini kiertänyt kaikki matkan varrella olevat maitolaiturit ja olin kotona.
Plarasin vielä kerran somet läpi ja huomasin että se riparilla oleileva teini ei ainakaan nuku.
Päsmätin sille sometilin kautta.
Se vastasi että joojoo.
Vihreä pallukka katosi ainakin vähäksi aikaa sen nimen vierestä.


Kriizi 4.
Tulin hiljaiseen kotiin.
Kissat vain ja Lehtori.
Tuntui omituiselta.


ps. tänään lauantaina Sastamalan vanhan kirjallisuuden päivät

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Suloisen joutilaisuuden kaipuu

Muutama työaamu elettävänä.


Hoidettava ennen lomaa -ämpärlistaus (seuraavat neljä-viisi päivää)

- stressaa Pikkusiskon rippijuhlia
- stressaa Isosiskon matkaseikkailua
- muista ostaa muistitikku ja muistikortti kameraan Isosiskolle
- siivoa työpöytä
- siivoa töissä muuten vain
- raivaa kotoa muutonjälkeisryönät
- etsi paikat kaikelle yllättävästi nurkista esiin ryömineelle tauhkalle jota ei voi heittää pois, mutta jota ei haluttaisi oikein säästääkään
- kollegan kanssa aamukaffelle
- osta bussilippu Isosiskolle että se pääsee maailmalle
- höykytä teiniä pakkaamis- ja matkanvalmisteluasioissa
- mökötä koska teini suuttuu höykyttämisestä
- tee sovinto
- höykytä lisää
- stressaa matkasta
- stressaa lisää
- suunnittele, hanki sisustusvempeleet ja sisusta oma makkari (jee! kymmenen vuotta  yhteistiloissa, vihdoinkin oma tila!)
- stressaa makkarin suunnittelusta, sisustuksesta ja rahasta
- ainiin, ne rippijuhlat
- stressaa rippijuhlista


Loma-ämpärlistaus (ensimmäinen viikko)

- saata Pikkusisko rippileiribussiin
- saata Isosisko Helsinki-Vantaalle
- siivoa, sisusta, stressaa juhlia varten
- Vammalan vanhojen kirjojen päivät
- käly + nuoriso maisemiin
- pitäisikö valmistella niitä kehvatsun juhlia?
- kampaajalle, jee!
- ne juhlat! tee nyt edes jotain
- juhl-juhl-juhl


Haluaisin osata vanua suloisessa joutilaisuudessa.
Juoda verkkaisia aamukahveja, pohtia elämää hiljalleen, ottaa päikkärit jos siltä tuntuu.
Tunnustan: olen vähän kade.

harjoittelin juhannuksena aamukahvittelua


Olen ristiriitainen.
On aivan mahtavaa kun käly ja nuoriso tulee maisemiin, mutta samalla heidän tulonsa syö lomastani ison siivun omaa joutilaisuuttani, omaa, itsehallitsemaani aikaa. Kuljemme vähintään viikon kodin ja anoppilan väliä, käymme samoja keskusteluita kerran toisensa jälkeen. (toim.huom. linkin takaa löytyvässä jutussa mainostetaan urheaa ompelu-urakkaani. tiedoksi kaikille kiinnostuneille: vetoketjun ompelemisen jälkeen en tehnytkään mitään muuta ompelukyhäelmälleni. Kyhäelmä on edelleen tallessa ja siinä on vetoketju mutta ei mitään muuta. eläköön prokrastinaatio!)

On aivan mahtavaa järjestellä juhlia, mutta samalla järjestelyhässäkkä syö lomastani ison siivun omaa suloista joutilaisuuttani.

On aivan mahtavaa saada oma makkari kaikkien yhteistilavuosien jälkeen, mutta joutilaisuuden sijaan joudunkin siirtelemään tavaroita ja ryönäkasoja paikasta toiseen.
Ja pölyä.
Joudun siirtelemään pölyä paikasta toiseen.

Siedän hyvin-hyvin huonosti pelkkää nojumista ja silti enemmän kuin mitään muuta haluaisin ettei olisi mitään aikataulutettua ja pakottavaa.


lauantai 22. kesäkuuta 2019

sivupoluilla

Tänä juhannuksena olin päivän verran kireä ja kiukkuinen, levoton ja ahistunutkin - vasta sitten pystyin päästämään irti työstä, arjesta, kaikesta siitä lakkaamatta mukana hinautuvasta Elämästä.
Vasta sitten alkoi tuntua vapaapäivältä, kesältä, joutilaalta.



Tänä juhannuksena jätin siivoamatta, raivaamatta, järjestämättä. 

Tänä juhannuksena kävin vuoden ensimmäisen ulkouimalapulikoinnin. 
Pääsin flowhun, meditatiiviseen tilaan, rauhaan.
Aloin suunnitella rippijuhlia.
Aloin suunnitella huoneiden uudelleenjärjestelyä, siivousta.
Teenkö itselleni lukunurkkauksen, työnurkkauksen vai hyggennurkkauksen?
Miten ne eroavat toisistaan?

Tänä juhannuksena havahduin siihen, että keskustelemme ruokapöydässä yhdysvaltalaisen liberalismin rappiosta.
Olenko minä tässä?
Onko tämä sitä mitä olen kuvitellut?
Teinit keikkuvat kotipesän reunamilla ja me - vanhat huuhkajat - pohdimme liberalismin rappiota?
Luulen että kyllä. 

Tänä juhannuksena kadotin ja löysin makroklipsun uudestaan ja uudestaan.
Ja itseni, fokukseni myös.

Kävin tuulisella kävelyllä taikametsässä.


Apilan sisällä on rinnakkaistodellisuus.



Keijukaisen kukassa on taika. Sitä ei pysty kuvaamaan, vaikka kuinka yrittää.




Mansikat kasvavat tähtien alla.



"...ja yöt ovat valkeat, kuluvat nopeaan..."

maanantai 17. kesäkuuta 2019

superviikonloppu

Poikanen oli pari viikkoa isänmaan hommissa metsäleirillä, keskimmäinen puolestaan viikon päivät tanssihommeleissa tanssileirillä. 
Kotinurkissa pyöriskeli vain yksi toimeton teini.

Perjantaina olimme pitkästä pitkästä aikaa koko perhe saman katon alla.
Omituista. 

Jouduin kulttuurishokkiin, kun joka puolella oli täysikasvuisia keskenkasvuisia. 
Niitä rönsyili keittiössä, niitä jonotti kylppäriin, vessaan ja jääkaappiin, ja talous oli sakeanaan niiden läsnäoloa.
Onko meitä ennen aina ollut näin paljon?
Vai ovatko ne kasvaneet täyteen mittaansa siellä leiritulilla?

**

Lauantai oli todellinen superpäivä.
Kokkasin padallisen sapuskaa syötäväksi aina silloin kun nälkä on.
Yksi lähti treeniin, yksi kaverin synttärilahjaa kehittelemään ja yksi aloitti muuttohommelit.
Me Lehtorin kanssa kehittelimme kulttuuripläjäyksen: tanssia ja ruokakulttuuria.

Ensin kansantansseja, sitten  uutta perunaa, voiko kesäisempää ollakaan?

amerikansuomalainen Kivajat Dancers


neitsytperunafestivaalit

vehnäolut, savulohta ja perunaa.

Kotinurkissa poikanen oli saanut olennaisimman osansa muuttokuormastaan kuntoon:

muuttokuorma pt1
Roudasimme ensimmäisen erän - kirjat ja kirjahyllyn - muuttokuormasta musketöörien tukikohtaan.

Lövähdin illansuussa sohvaan rentoutuneena, hyväntuulisena ja elpyneenä. 
Huikea, aurinkoinen ja produktiivinen päivä!

*

Sunnuntaina heräsin siihen kun esikoinen kotiutui kesäyöstä.
Päivä meinasi alkaa aivan venkurallaan, kunnes kesken puoliärtyisän aamupalani tajusin, että voin lähteä vaikka uimaan.
Pakkasin uimakamat ja polkeilin läpi pyhähiljaisen kaupungin isolle hallille.

Olin hallilla samalla hetkellä kun halli aukesi, sain pitkästä aikaa käyttööni vesijumppahärpättimen ja houkuttelin vastahakoisen ja väsyneen kroppani liikkeelle.
Jumppasin kolme varttia ja uin loppuverryttelyn verran. Olin hetken altaan ainoa uimari ja siitä riemastuneena rohkaistuin testaamaan vapaauintia. 
Jee! 
Jaksoin hukkumatta yhden lyhyen altaanvälin!
En aiheuttanut kovin pahaa tuhoa tai aallokkoa!

Polkeilin kotiin läpi pyhähiljaisen kaupungin.
Kokkasin padallisen sapuskaa.

Naapuri kysyi, saavatko heidän pikkutyttönsä tulla meille leikkimään.
Omat pikkutyttöni ilmoittivat, että ei käy, tänään on kissanpesupäivä. uskooko kukaan ettei se ole tekosyy?
Teinit linnoittautuivat kissaeläinten kanssa kylppäriin pariksi tunniksi.

Minä sortteerasin ylijäämäkirjoja houkutteleviksi paketeiksi niille, joilta puuttuu lomalukemista.



Pilaa lomasi -lukemistopäk
"todella surkeaa lukemista" kommentoi kirjojen alkuperäinen omistaja

LehtoriXS -lukemisto


Illansuussa palautimme sotapojan viimeistä kertaa lomakyytiin.
Keskimmäinen aloitti luku-urakkansa syksyn kirjoituksiin.
Nuorimmainen alkoi suunnitella veljensä huoneen valtaamista.

Perheen yhteiseen kalenteriin on tulikirjaimin merkitty tuleva torstai.
Se on yleinen ja yhtäläinen kotiinpaluu-kotoalähtö -fiesta.
Kohta juhannuksen jälkeen yksi lähtee riparille, yksi Uuteen Seelantiin ja yksi muuttaa musketöörien linnoitukseen.

Nuoriso ilmoitti että juhannuksen tietämillä ne ovat yhteydessä meidän vanhempiin, ettemme aivan villaannu ylenmääräisestä vapaudesta.
Meidän pitää kuulemma syödä terveellisesti, ilmoittautua vanhemmille vähintään kerran päivässä ja mennä iltaisin ajoissa nukkumaan.

ei pelkoa murmeliinit, ei pelkoa.
Emme ehdi villaantua lainkaan, kun muutamme tavaroita itäsiivestä länsisiipeen, etsimme kadonnutta flyyegliä josko se viimein löytyisi ja kiillotamme pöytähopeita rippijuhlia varten.