Miten palautumista arkeen?

 Annukalla oli ihanan silmiä avaava postaus siitä, miten arkeen on mahdollista mahduttaa paljon palauttavia ja sielua hyväileviä hetkiä.

Aloin pohtia omaa ajankäyttöäni ja arkeani, syksyn lyhentyviä päiviä ja niiden mukanaan tuomia muutoksia.

Nimesin lokakuun tarmon ja palautumisen kuukaudeksi.

Vapaa liikkuvuus!
Viikonloppuna latasin ja otin samoin tein käyttöön bussin kausikortin. Keväästä tähän asti olen käyttänyt bussia satunnaisesti ja hampaitani kirskutellen kertamaksuilla. Kaupunkiasiat olen yrittänyt hoitaa vaihtoajan puitteissa ja olen ollut hyvin nahkea lähtemään yhtään mihinkään bussitellen.
Pelkkä kausikortin lataaminen teki vapautuneen olon.
Puhumattakaan siitä, että otin sen käyttöön.
olen tylsän pihi kummallisissa asioissa ja itselleni haitallisella tavalla. toisaalta nyt tulee tietenkin henkistä painetta siitä että pitäisi joka päivä ajella bussilla. ja tietysti myös kävellä tai pyöräillä myös ettei kangistu.
Bussikortin olemassaolo tuntuu heti vapauttavalta ja energisoivalta. Voin lähteä uima- tai kiipeilyhallille vaikka sataisi. Tai kirjastoon lueskelemaan vaikka joka päivä.
Maailma laajenee.
harmittaa etten samoin tein ladannut pidempää käyttöaikaa
Bussikortti menee kategoriaan lisää tarmoa.

bussin ikkunasta

 

Somemaailma
Olen viikonloppuisin yrittänyt pitää puhelimen ja tabletin pläräämisen minimissä. Tekee hyvää.
Kaikkein parasta on, jos pystyn olemaan poissa kaikista mahdollisista medioista - uutisista ja somesta erityisesti. Harmillisesti usein käy niin, että yksittäinen viesti johtaa siihen että on selviteltävä jotain asiaa netissä, joka johtaa yhä uusiin viesteihin, selvittelyihin ja lopulta vähän vahingossa ja varkain sekä uutisiin että somemaailmaan. Viestittely ei ole huono asia, mutta sen johdannaiset ovat.
Olosta tulee repaleinen ja säpäleinen.
En kuitenkaan halua pistää luuria äänettömälle, saati kokonaan pois näkösältä - lähipiirissä on kaikenmoisia ikäihmisiä ja nuorta väkeä, joiden saavutettavissa on tarpeellista välttämätöntäkin olla.
Vähemmän somea ja uutisia viikonloppuisin - kategoriaan lisää palautumista.

Liikunta ja treenit
Nautin tällä hetkellä liikkumisesta valtavasti. Uusi tunne elämässäni ja minussa.
Olen oppinut ja oppimassa kiipeilyssä kaikenlaista uutta (heelhookin! toehookin!!) ja huomaan että kroppa kehittyy.
Voimaannuttavinta on se, että kehoni tottelee minua.
Ehkä vähän sinnepäin, mutta huomaan että pystyn opettamaan keholleni asioita, jotka vielä kaikenlisäksi tuntuvat minusta hyvältä.
Yritän ottaa ohjelmaan edes pikkuriikkisen aamuvenyttelyn.
Vakipäiväni ovat maanantai ja keskiviikko: niihin kumpaankin on ohjelmoitu liikuntaa. maanantai tulee jostain kirjasta lukemastani ohjeesta liiku aina maanantaisin ja keskiviikko koska silloin muutkin perheenjäsenet ovat liikunnallisissa tunnelmissa.
Keskiviikon jälkeen yritän saada loppuviikon ohjelmaan vielä yhden tai kaksi liikuntakertaa, vähän viikosta riippuen.
Normaaliviikossa tällä hetkellä yleensä kolme liikuntakertaa, kaksi uintia ja yksi kiipeily.
Lehtorilla on kuulemma tiedossaan mukava personal trainer joka ehkä voisi opastaa minua punttisalin saloihin. Hämmentävää, olen ruvennut hiukan haaveilemaan punttisalihommista.
Ehdottomasti kategoriaa tarmo. Mutta vähän myös palautumista. Ja erityisen paljon voimaantumista.

heelhook (kantakoukku?)
jokseenkin hallittu

 

Ulkoilu
Pyöräilykausi on pimenevien aamujen vuoksi menossa tauolle, en tykkää pyöräillä pimeässä.
Siirryn luultavasti kävelemään työmatkoja, joten ulkoilu ainakin jossain muodossa säilyy arjessa, mutta ehdottomasti on pidettävä huolta siitä että arjessa säilyy ulkoilu, ulkona oleminen, käveleminen ainakin jossain määrin ja joka päivä.
Kategoriaan palautuminen.

aamut alkavat olla jo hämäriä
kohta ei tee mieli pyöräillä

 

Luova näpertely
Kutominen, kirjoittaminen ja kaikenmoinen näpertely on ollut tauolla. Lukeminenkin takkuaa. Niitä kaikkia tarvitsen ehdottomasti arkeeni että voin hyvin.
Millä ihmeen tavalla saan taas puikot, näppiksen ja värikynät osaksi arkipäivää?
Ja miksi lainaan kirjastosta vain tyhmiä kirjoja, joita ei tee mieli lukea?
Palautuminen on näiltä osin aivan hakusessa tällä hetkellä.

aamukahvit kissan kanssa

Väriä elämään ja kivoja vaatteita
Olen päivittänyt ahkerasti vaatevarastoa. Haaveilen oikeasti minimalistisemmasta pukeutumisesta. Töissä olen jatkuvasti firman hupparissa, joten periaatteessa pärjäisin todella pienellä vaatevarastolla. Sorttasin viikonloppuna kesävaatteet varastoon, huonokuntoiset pois ja uudet kivat paremmin esille. Sain vihdoin hankittua mieluisan edes vähän vettäpitävän takin, nyt voi käveleskellä kaikilla säillä.
Kaipaan vielä muutamaa uutta paitaa /puseroa tai vastaavaa, että pääsisin eroon kulahtaneista vastaavista oikeasti haluaisin päivittää tyyliäni.
Lehtorin mamman vintiltä löysin villakangastakit, joilla pärjään ehkä loppuelämäni.
Kategoriaa ihan turhaa mutta tärkeää

pitkä takki hienostelukäyttöön

lyhyempi arkisempaan käyttöön

arkivarusteet kunnossa ja väriä elämässä
(seassa myös Lehtorin takkeja)

käsityötä jostain -50-60 luvulta ehkä?
mamma ei enää muistanut

Syyskuun luetut

Lukutahti on syyskuussa tasaantunut, huomaan että e-/äänikirjapalvelu ei enää houkuttele niin voimakkaasti kuin alussa, vaan olen alkanut kaivata ihan oikeita kirjoja. Pelkät tarinat eivät enää riittäneet, aloin kaivata kirjan tuntua käsissäni ja sekavaa sompailua kirjastossa kaipaan myös. 
Kirjojen suoratoistopalvelun neljän kuukauden erikoistarjous päättyy lokakuun loppupuolella, ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että irtisanon tilauksen siinä kohden ja jään pohtimaan, onko kirjojen suoratoistopalveluille mitään pitkäkestoisempaa annettavaa minulle.
Luulen että käytän jatkossa satunnaisesti lahjakorttikaupoilla, silloin kun tekee mieli lukea jotain nopeasti.

Syyskuun kirjoista suosittelen ehdottomasti japanilaista Unelmaa helposta työstä. Olisin itse tehnyt ilomielin kaikkia kirjassa kuvattuja töitä, ja samastuin voimakkaasti päähenkilöön. Pidin.
Sellainen kirja, jota en luultavasti olisi kirjastosta poiminut mukaani, ja jos olisinkin, en luultavasti olisi saanut luettua. Äänikirjaformaatti toimi tämän teoksen kohdalla minulle parhaiten. 

Toisena suosituksena Viola Walleniuksen Koti Keniassa. Lue tämä!

Tuija Lehtisiä olen kurkkuani myöden täynnä. En jaksaisi enää riviäkään. (sisko on mennyt maratonissa menojaan, minä nielen pölyjä)

Anne Tylerit saattavat palata monien vuosien tauon jälkeen luettavikseni.

jokiranta bussin ikkunasta

Koko kuukauden luetut kuun lopusta alkuun: 

 Kikuko Tsumura: Unelma helposta työstä. Metkasti absurdin rajapinnoilla kulkeva kertomus neljänkymmenen korvilla olevasta naisesta, joka burnoutin jälkeen etsii helppoa työtä, lähellä kotia. Mieluusti sellaista työtä, jossa ei tarvitsisi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Nainen tarkkailee valvontakamerakuvaa, ripusta julisteita, laatii elämänohjeita riisikeksipusseihin ja päätyy aina työssään jotenkin eriskummalliseen, melkein absurdiin yhteisöön tai tilanteeseen joka vaatii sekaantumista ja osallistumista. Hyväntuulinen, kiehtovasti japanilainen ja erityisen samastuttava kertomus - olisin itse valmis vaihtamaan työni mihin tahansa naisen kokeilemista. Luultavasti en olisi saanut luettua tätä kirjana, mutta äänikirja osui, koukutti ja houkutteli jatkamaan kuuntelemista koko ajan pidemmälle ja pidemmälle. Suositus.

 Donna Leon: Anteeksiannon houkutus. Teki mieli seikkailla pieni hetki Venetsiassa, ja tämä osui kirjastossa käteeni. En alussa muistanut tarinan kulkua ollenkaan, eli lukeminen oli hyvinkin leppoisaa. Ei pelottavaa murhaa, vähän sotkuinen vyyhti huumeita, tietovuotoa ja muuta. Tasalaatuinen Donna Leon.

 Lauren Weisberger: Paholainen puuttuu peliin. Jonkinlainen väljä spinoff Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjalle. Vähän hauska, paljon metkasti juonitteleva perusviihdekirja. Aina jaksaa äimistyttää suuren maailman raharikkaiden elämä, jos tämäntyyppisissä tarinoissa kerrotusta edes murto-osa pitää paikkansa, niin en ollenkaan kadehdi sellaista pyrkyryyselämää. Napakka välipalakirja, jos olet tykännyt Weisbergerin aiemmista, tykkäät luultavasti tästäkin. 

Anne Tyler: Elämän tikapuilla. Nuorena solmittu avioliitto ja tyhjenevä pesä saavat Delian tuntemaan olonsa omassa elämässään jotenkin ylimääräiseksi, näkymättömäksi. Perheen kesälomamatkalla hän kävelee tiehensä rannalta ja asettuu uudelle paikkakunnalle, uuteen elämään pieneen alivuokralaishuoneistoon. Tylerin kirjojen vinot ja haipuilevat ihmissuhteet mietityttävät aina, pidän niistä, pidän näiden tarinoiden verkkaisuudesta, ihmisten hapuilevaisuudesta, pidän näistä tarinoista. Tämä oli ties monennellako lukukierroksellaan yöpöytäkirjana, lukeminen kesti viikkotolkulla. Unohdan aina, miten pitkä aikajänne tässä kertomuksessa on, ja mitä kaikkea Delian elämässä ehtii tapahtua uudessa kotikaupungissa. Avainlause: "sinun olisi tarvinnut vain pyytää". Suosittelen Tylerin tuotantoa.

Tuija Lehtinen: Ruusumadonna. #tuijalehtismaraton. Italiaa opiskellut Isla työskentelee Roomassa pienessä suomalaista designiä myyvässä puodissa myyjänä, matkaoppaana ja freelance-toimittajana. Puodissa vierailee ostoksilla uskomattoman komea mies, Luca, johon Isla tutustuu ja rakastuu. Vaan onko Luca sitä, mitä Isla kuvittelee, ja miksi perhe ja erityisesti kummitäti tuntuu kerran toisensa jälkeen pyörittävän miestä oman halunsa mukaan? Oman lisänsä Islan elämään tuovat opastettavat ryhmät (joissa vierailee tuttuja vanhoista kirjoista) sekä suomalaistaustainen taiteilija Lulu, josta Isla käy tekemässä haastattelun. Onko Luca se oikea? Nyt olen ilmeisesti saavuttanut jonkun kulminaatiopisteen Lehtisen tuotannossa. Tämän lukeminen ei meinannut käynnistyä enää ollenkaan. Olen aikoinani pitänyt tästä kirjasta paljonkin, ja lukenut sen useita kertoja.

Viola Wallenius: Koti Keniassa. Parikymppisenä Keniaan avustusjärjestön vapaaehtoistyöhön lähtenyt Viola päätyi perustamaan oman avustusjärjestönsä ja rakentamaan elämänsä Keniaan. Lasten ja nuorten hyvinvointiin, kyläyhteisön tukemiseen keskittyvän hyväntekeväisyysjärjestön. Kirjassa kerrotaan järjestön synnystä ja mahdollisuuksista avustaa sekä Violan oman elämän että myös järjestön tukemien nuorten tarinoiden kautta. Kirja tuli välillä iholle, piti pitää taukoja kuuntelussa. Lukija sopi kertomukseen hyvin. Lämmin suositus tälle kirjalle. Äänikirja.

 Sanna Stellan: Hyvien synnytystarinoiden kirja. Yllättävä kirja luettavaksi, sattui silmiin kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllyssä.  (tästä syystä en yleensä vaeltele kirjastossa, päädyn lainaamaan kaikkea erikoista). En ole kohderyhmää,  eivätkä omat synnytystarinani millään muotoa kuulu tähän joukkoon. Jos luomuna olisimme menneet, lapsosia ei ehkä olisi ensimmäistäkään. Ja omakin kohtaloni olisi ehkä vähän epäselvä. Siksipä kirjan alkuosan synnytyskertomukset melkein ahdistivat, toivat mukanaan liikaa sekavia, jäsentymättömiä muistoja. Kiinnosti kuitenkin sen verran että luin loppuun asti: kertomuksia enimmäkseen luomusynnytyksistä. Varsin luettava kirja, vaikka minulla ei ole mitään halua muistella omia synnytyksiäni, saati synnytellä yhtään lisää. Luin mielenkiinnosta, ja ajattelin taas kerran sitä, miten paljon asenneilmapiiri, maailma ja ihan kaikki voi muuttua parissakymmenessä vuodessa. Ja vähän myös sitä, että onneksi ihmeellinen internetti ja kaikki maailman tieto oli nahkeammin saavutettavissa silloin parikymmentä vuotta sitten. Pää olisi ehkä räjähtänyt kaikista niistä valinnoista ja suunnitelmista, joita olisi voinut ja pitänyt tehdä. Kirjana oikein kompakti ja luettava ja lämminkin, jos sattuu kuulumaan kohderyhmään. En ehkä välttämättä suosittele keksiäkäistyvälle, synnytysiän roimasti ohittaneelle.

 Johanna Lindfors: Elämäni ranskattarena. Vähän vaisu elämäkerrallinen pohdinta siitä, olisiko elämä parempaa tai elegantimpaa ranskalaisena. Sellainen ihan kiva. Mikäköhän tämä Ranska-juttu edes oikein on, en ole itse saanut siitä minkäänlaista otetta, enkä pidä ranskattareutta mitenkään erityisen tavoiteltavana asiana.

Anna-Mari Raaska: Belizessä on kaikki paremmin. Kun saksalainen mies ei halua asua Suomessa, tai suomalainen nainen Saksassa, on löydettävä kompromissi - Belize! Hyväntuulisen itseironinen ja letkeä kirja siitä, miten asiat menivät vuosituhannen vaihteessa, kun vaihtoehtoelämää tavoitteleva perhe päätti asettua Belizeen. Kirja oli äänikirja, ja loistava lukija sai tekstin elämään. Olin pahasti pettynyt kun kirja loppui, olisin hykerrellyt hyväntuulisuutta vielä pidempäänkin. En ehkä muuta Belizeen elämään vaihtoehtoelämää. Äänikirja.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Iltakirjana, lohtukirjana, sielun lämmittäjänä - yöpöydällä elokuun alusta asti. Tällä hetkellä yksi rakkaimmista lohtu-stressinkarkottaja-yöpöytä-kirjoistani. 

Lilly Korpiola - Alisa Parpala: Alisan tarina - yksi elämä, kaksi syöpää. Viidentoista ikäinen Alisa on lyhyen elämänsä aikana ehtinyt selättää jo kaksi vakavaa syöpää. Alisa kertoo tarinansa vauvaiän silmäsyövästä ja nuoruusiän luusyövästä toipumisesta. Vahvatahtoisen nuoren kertomus tarjoaa vertaistukea nuorille ja perheille, antaa "tavislukijalle" arvokkaan näkökulman vakavasti sairastaneen nuoren maailmaan ja kertoo erityisesti resilienssistä. Mutkattomasti etenevälle tarinalle lämmin suositus. Hybridi: äänikirja-e-kirja.

 Marja Vesala: Vuosi Toscanan kukkuloilla. Kirjan ensimmäinen puolikas oli lähestulkoon plagiaatti Annie Hawesin Extra Virgin -sarjasta: samanlaiset tapahtumat ja tyypit, paikoin jopa kielen rytmi. Vasta puolivälin jälkeen tarina kasvoi omaksi tarinakseen, kun kirjoittaja puolisoineen pääsi maatilamatkailu-viinitilalle töihin. Varmasti omalla tavallaan ihana ja suloinen matkakirja, mutta minun oli vaikea päästä yli Extra Virgin -fiiliksestä. E-kirja.

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Ps. Pieni suoratoistopalvelupohdinta.
Juhannuksen tuntumassa Storytel mainosti palveluaan puoleen hintaan neljäksi kuukaudeksi. Se on sellainen hinta, jonka olin valmis maksamaan. 
Niin paljon kuin luen ja nykyään kuuntelenkin jo sujuvammin, kymppi kuukaudessa on ehdoton maksimi. (ja monen palvelun siihen hintaan tarjoama 20h kuunteluaikaa on ihan kikkare, luen en kuuntele! sen verran viikossa)
Alussa olin hyvinkin innoissani ja luin melkein ahmimalla e-kirjoja. Nyt tahtini on selvästi hyytynyt, ja vaikka käytän kohtalaisen sujuvasti kaikkia kirjaformaatteja, perinteinen kirja on suosikkini. Ja jotain hohtoa on siinäkin, että jonottaa kirjastossa kaivaten.
Storytelin algoritmi on aika ahdas ja kapea, ja se suosittelee pääsääntöisesti samoja kirjoja uudestaan ja uudestaan, ja voittopuolisesti vain satokauden tuotteita. Palvelussa on käsittääkseni melkoinen määrä suomenkielistä kirjallisuutta, mutta suositteleva algoritmi on aika mielikuvitukseton, ja suosittelee myös sellaisia kirjoja, jotka olen juuri saanut luettua. (paikallisen kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös on paljon monipuolisempi)

Kestotilaajaksi en aio mihinkään palveluun nykyisillä hinnoilla ryhtyä. Luultavasti hankin toisinaan itselleni kuukauden-parin täsmäiskuja jos siltä tuntuu.

Oletko itse kirjapalvelun käyttäjä? Kokemuksia?

yksinäinen lounas ja kirja

sähkönsäästämispohdinto

Eipä olisi kannattanut leuhkia sen pahemmin liikunnoilla kuin kirjoittamisellakaan (ks. edellinen postaus). 

Nyt ovat kodinhoidon ja talouden lisäksi retuperällä nekin. 

 ***

Sähkön säästely on julkisessa keskustelussa ollut pinnalla monella tavalla ja tasolla. Meillekin tuli ilmoitus hintojen korotuksesta - meillä on taloyhtiön tai luultavasti useamman yhtiön yhteisesti neuvottelema sähkösopimus, eli emme voi itse kilpailuttaa sähköä.
Tavallaan vaivatonta, ja todennäköisesti tällä hetkellä edullisin mahdollinen vaihtoehto. Mutta kyllähän ne hinnat taisivat tuplaantua.
Meillä on myös vanhanaikainen itse luettava mittari, joka täytyy tietysti nyt sopimuskauden vaihtuessa tarkistaa.
(meillä ei myöskään ole vesimittaria, vaan maksamme yhä kuukausittaista vesiennakkoa tai mikälie. ei siis tule välitöntä säästöä peseytymättömyydestäkään.)(ja lämpö taitaa olla kaukosellaista)
Mietin jo, että miten paljon kehtaan pyöristää lukemaa ylöspäin, niin että saadaan huikaisevia säästöjä aikaan syksyn mittaan. sellainen se on ihmisen rikollinen mieli
Olen nyt muutamana aamuna kirjannut mittarinlukemia muistiin, ja todennut että tällä petosyrityksellä on kyllä luokattoman lyhyet jäljet.
Kulutus on seitsemän mittarinpyörähdystä vuorokaudessa. 

Seuraava kysymys kuuluukin sitten, miten tiivistetään mittarinpyörähdykset kolmeen tai neljään?
Jääkaapin ja pakastimen töpselit ovat niin hankalassa paikassa etten pysty nyhtämään niitä aina välillä irti. tai jos nyhdän, riskinä on se, etten ylety kytkemään kaappeja enää uudestaan päälle
Syksyn pimeässä on vissiin vähän pakko käyttää jotain valaistusta.
Ja koska olen noin suunnilleen kokonaan lakannut imuroimasta, ei siitäkään enää sen suurempaa säästöä koidu.
Hetken harkitsin ostavani tusinatolkulla sellaisia aurinkokäyttöisiä pihavaloja ja latauttavani niitä parvekkeella iltojen iloksi, mutta olisiko sekään sitten lopulta kestävä tai ainakaan pitkäkestoinen ratkaisu?
Lehtori on sitä paitsi niin huononäköinen että hämärässä istuskelu ei tule kyseeseen. minä viihdyn luonnonvalossa, mutta hän ei.
Leipomisen olen jo melkein kokonaan lopettanut ja ruuanlaittokin on nykyään vähän kevyissä kantimissa, eli ei hehku uunikaan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina.
Että pitääkö asentaa vaan joku hammastikuista ja sinitarrasta askarreltu jarru siihen mittariin vai mikä ratkaisuksi?
Saa antaa vinkkejä.
se on kyllä sinetöity se mittarikaappi, olen tarkistanut. rikollinen mieli, sanoinhan jo!

Toistaiseksi olemme keksineet semmoisen ratkaisun, että voisimme nyt syksyn tullen ostaa sellaisen laatikkoviinin  iltojen iloksi.
en kyllä oikein tiedä, minkä probleemin se ratkaisee.
suosittelen lämpimästi hakemaan erilaisia ratkaisuja ns. boksin ulkopuolelta, tai tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin boksin sisäpuolelta.  

 

***

 

Viikonlopussa oli kaikenmoisia kivuuksia: perjantaina kävimme maistelemassa Välimeren saarten viinejä Lehtorin kanssa, ja minä tein lauantaina lounasvisiitin Porvooseen.
Hyvää seuraa, kauniit maisemat. Varsinkin Porvoossa.
Ja Välimerelläkin kyllä.

 

saarihyppelyä Välimerellä

Porvoo

***

Kun kolkuttelin Helsingistä kotiinpäin ja katselin painuvaa aurinkoa junan ikkunasta jossain Salon tietämillä ajattelin taas kerran sitä, miten minun kotini on täällä.
Vaikka kuinka olenkin kaupungissa ikäni elänyt, sydämessä läikähtää aina kun ikkunan takana on varsinaissuomalaista peltomaisemaa.

Näin syksyn tietämillä kullankeltaiselle sängelle puidut pellot, siellä-täällä kiemurtelevat saviset joet ja peltoja täplittävät metsälämpäreet - niissä on koti.