Varsin pitkällä kesäkuussa

 Kesäkuun alku lannisti minut oikein kunnolla: työaikataulut muuttuivat, työparit muuttuivat - ja olin iltaisin työpäivän jälkeen aivan puhkipoikki. 

Ja nyt on loma!

Kuulun firmassa niinsanottuihin pitkälomalaisiin.
Se tarkoittaa viittä lomaviikkoa. Sen lisäksi olen kevään mittaan puskenut viikon verran ylimääräisiä töitä.
Kuusi viikkoa!

Tajusin sen kunnolla vasta juhannuksen aatonaattona, kun väkertelin sähköpostiini poissaoloviestiä.

Olen poissa pelipaikalta koko heinäkuun!

Kun vielä saan kaikki vuoden aikana pollajukeboksiini kertyneet muskarilaulut siivottua, on elämä yhtä silkkiä vaan. 

*

Minulla on luonnollisesti lukuisia suureellisia lomasuunnitelmia.

1. Aion käydä punttisalilla. Ja kävelemässä. Ihan pakko. Olen treenannut käsittämättömän laiskasti, ja sen huomaa erityisesti kiipeilyhallilla.
Olen kadottanut kokonaan jalkani. Saatan seistä tukevasti otteella jolta pitäisi pystyä ponnistamaan jalan päälle ylemmäs päästäkseen. 
Toiveajattelua.

Minun on saatava itseni sellaiseen kuntoon että pystyn
- istumaan välillä lattialla (työjuttu)
- kävelemään muutaman tunnin yhtä kyytiä (työjuttu)
- ponnistamaan jalan päälle (vapaa-aikajuttu)

Aion myös kiipeillä, mutta siitä pitää enimmäkseen siskoni huolen, niin että se ei varsinaisesti ole erillinen lomatavoite.

2. Aion olla luova. Aion kirjoittaa tai maalata kiviä tai piirtää tai mitä vain luovaa.
Ostin itselleni kivienmaalausvälineet, enää puuttuvat kivet (ks. edellinen kohta, kävelylenkit!)
Ostin myös oppaan lastenkirjan kirjoittamisesta.
Ja olen opetellut piirustelemaan jonkinmoisia kuvantapaisia.
Ehkä kirjoitan blogia. En tiedä.

materiaalia syksyn hommeleihin
kun piirtää itse, ei tule tekijänoikeusongelmia
mutta tulee outoa jälkeä

3. Aion kutoa.
Olin pitkään kutomatta, kun minulla oli työn alla melkein vuoden ajan jotenkin työläs raitapaita, ja lykkäsin ja lykkäsin sen päättelyä.
Nyt patoutuneet kutomisturhaumat purkautuvat kerralla: minulla on työn alla kolme neuletta yhtäaikaa. Ainakin riittää tekemistä.
edit: niitä on neljä! Neljä keskeneräistä neuletta!!

4. Aion lukea.
Mutta se on niin itsestäänselvää, ettei se oikeastaan edes ansaitse omaa mainintaansa.
Olen säästellyt kevään aikana muutamaa kirjaa ihan vartavasten odottamaan loman alkua. Nyt on niiden aika.
Ja aion ehkä käydä kirjastossa lukemassa semmoisia kirjoja, joita ei kannata kantaa kotiin. 

5. Aion seikkailla.
Muutama vuosi sitten ostin kivan Marimekon laukun, jolle ei kumminkaan löytynyt oikein kunnon käyttöä. 
Ja nyt yhtäkkiä se ilmotti olevansa Tämän Kesän Seikkailulaukku.
Kun työvuoroni juhannuksen aatonaattona päättyi, hautasin työkamani takahuoneen uumeniin ja pakkasin Seikkailulaukun odottamaan kesän seikkailuja. 
Siinä kulkevat muistikirja, kynät ja piirustuspaperit, kirjakin jos niikseen tulee. 
Harmistus on tietysti se, että punttisalikamat eivät siihen mahdu, mutta ehkä selviän jotenkin.

jännitän, aukeavatko juhannuspionit

Harmikseni tajusin myös, että kesääni vääjämättä kuuluvat edelleen kissojen ja nyt myös ihmisten ruokinta. Sekä yleinen taloudenpito.
Valvoin yhden yön miettimässä, mitä söisimme kesällä.
Probleemahan on se, että työkaudella syömme Lehtorin kanssa töissä eväitä, mutta nyt ei ole töitä eikä siis eväitäkään. 
Tajusin että tiedän nykyään ehkä kaksi ruokalajia: Lihapullat ja Juttu (uunifetapasta), ja niillä ei kovin pitkälle pötkitä.
Millä ihmeellä olen kyennyt huoltamaan ja ruokkimaan pienen suurperheemme silloin kun nuorisoa vielä pyöri nurkissa, en ymmärrä.

jatkuva ulkona syöminen ei ehkä ole ratkaisu

Kohti kaupunkijuhannusta!

Toukokuun luetut

Toukokuu oli hyvä lukukuu, luin monipuolista ja monenlaista. Erityisesti pidin kuuntelemistani äänikirjoista: Matkalla islamilaisessa Suomessa sekä Kenen Kalevala - nämä herättivät monenlaisia pohdintoja ja keskusteluja Lehtorin kanssa. 

Suositus myös Päivi Alasalmen Unelmien pankkiryöstölle ja Emma Alftanin Syteen tai saveen kirjalle.  

Toukokuun luetut, lukutunnit 104,5 h.

**lukuaikani katkeaa virallisesti aina kunkin kuukauden loppupuolella, n.24-26. päivä. Yksinkertaisuuden vuoksi lasken lukuajan kalenterikuukauden mukaan.

Anne Tyler: Kolme kesäkuun päivää. Tylerin kirjat ovat otteita ihan tavallisesta arjesta, elämästä jossa ihmiset eivät aivan kohtaa toisiaan eivätkä omaa rikkonaisuuttaan. Kirjoissa puhutaan ohi toistensa, eikä niissä varsinaisesti tapahdu mitään suuria asioita - ja silti ne ovat hienoja lukukokemuksia. Tässä tarinassa eletään kolme kesäkuun päivää kiikkerän eroperheen elämää. Aikuisen tyttären naimisiinmeno saa vanhemmat hetkeksi saman katon alle. Vanhempien keskinäinen suhde on sekava, samoin äiti Gailin suhde tyttäreensä. Suositus tälle verkkaisen kesäiselle tarinalle! E-kirja, 5h.

Hanni Maula: Teetä ja teräaseita. Teki mieleni jatkaa cosy crimen parissa. Ikääntynyt kirjastotäti Helvi ja ärhäkkä puudelinsa jatkavat pikkupaikkakunnan erikoisten rikostapahtumien parissa. Tällä kertaa haavissa on ympäristörikos ja useampia epäilyttäviä onnettomuuksia - vaiko murhia? Rennonletkeää luettavaa. e-kirja, 9h

Marko Juntunen: Matkalla islamilaisessa Suomessa. Sosiaaliantropologinen (?) tapaustutkimus siitä, millaista on arkitodellisuus islamilaistuvissa lähiöissä, tarkastelukohteena Turun Varissuo ("Vakke"). Ehkä hiukan epätasainen, mutta todella kiinnostava kokonaisuus monikulttuurisesta arjesta lähiöissä, historioista, joita niissä asuvat ihmiset kantavat mukanaan ja näiden historioiden mukanaan tuomista todellisuuksista. Suositus kaverilta. Avasi silmiä ja antoi uusia näkökulmia. Äänikirja, 9h.  

Päivi Alasalmi: Unelmien pankkiryöstö. Lystikäs ja rennonletkeä tarina kahdesta vähävaraisesta, keski-ikäisestä täti-ihmisestä ja rahapulasta. Mikäpä sitä muukaan ratkaisuksi kuin pankkiryöstö? Oikein mainiota hyvänmielen hykerryttävää kirjallisuutta! E-kirja, 5h.

Sho Ishida: Lääkkeeksi määrätään kissa. Tämä kirja puikahtelee puheissa ja suosituksissa oikealta ja vasemmalta. Luin. Ihan söötti satu, maaginen realismi lienee genrensä. Aika kissamainen. En lämmennyt mitenkään erityisesti. E-kirja,7,5 h

Juha Hurme: Kenen Kalevala? Kirjan esittelytekstistä: "...kirjallinen ruumiinavaus Kalevalalle on kulttuurinen ja poliittinen kauhukertomus siitä, kuinka elävä karjalainen perintö muumioitiin pyhäksi suomalaiseksi kirjaksi." Kiinnostava, metkan sarkastinen /ironinen. Kuuntelin kirjan, mutta en pysty mitenkään sitä referoimaan. Kävimme Lehtorin kanssa (taas kerran) useampia keskusteluita kansallisuusaatteesta, sen poliittisuudesta ja ties vaikka mistä - miten laskelmoitua meidän "suomalaisuutemme" oikeastaan onkaan. Äänikirjan lukija oli vähän verkkainen, ajatus lähti välillä harhailemaan, mutta aihe jäi kiinnostelemaan edelleen. Suositus, jos aihealue vähääkään kiinnostaa. Äänikirja, 6,5 h

Lucy Diamond: Salaisuuksien Pariisi. Iäkäs, pahantuulinen, kyynistynyt taiteilija haluaa elämäntarinansa kirjaksi, kostokirjaksi kaikkein mieluiten. Tehtävään palkataan hyväsydäminen toimittaja Jess. Kummallakin naisella on tai on ollut elämää Pariisissa, salaisuuksia ja kipukohtia, kirjatyöskentelyn myötä naisten polut risteävät. Lopputulos on aikalailla odotettu ja kuviteltavissa, mutta tarina kantoi ja jollain tavalla piti otteessaan. Ei suurta kirjallisuutta, mutta oikein lukukelpoista hyvänmielen tarinaa. E-kirja, 14 h.

Faith Hogan: Kirjakaupan naiset. Robyn on halunnut perustaa kirjakaupan pieneen irlantilaiskylään. Joyn ranskalainen taidekauppiaspuoliso menehtyy ja jättää testamentissaan taulun toimitettavaksi Irlantiin. Naisten tiet kohtaavat. Perusjuoninen hyvänmielenkirja vei kuitenkin mukanaan ja oli varsin lukukelpoinen. E-kirja, 10,5h

Gillian Harvey: Linna Ranskasta ja menoksi. Söötti perusjuttu: unelmien linna Ranskasta, lapsihaave ja muutama muu juttu kohtaavat matkan varrella vaikeuksia, onneksi parisuhde ja linna pelastuvat, ja lapsikin saadaan aikaan. Perushöttöä, ei ota eikä anna. E-kirja, 9h

Tapio Lehtinen, Ari Pusa: Kippari Lehtinen ja uusi sukupolvi - purjehtien maailman ympäri. Tykkään yleensä matkakirjoista, ja pyöräily- ja purjehduskirjoista aivan erityisesti. Olen lukenut Lehtisen aikaisempia purjehduskirjoja, mutta tämä oli kyllä auttamattoman tylsä. Purjeita purjeiden perään. Tavallaan on hyvin ymmärrettävää, että kun matkaa tehdään joukkueena ja tiiminä, on paljon vaikeampaa kertoa tunteista, tapahtumista ja tunnelmista, ja tietysti purjehduskilpailussa eniten merkitsevät purjeet, mutta silti. Olisin kaivannut enemmän muuta kuin purjeita. Loppusuoralla sentään välillä syötiin ja juhlittiin, muuten enimmäkseen vain reivattiin. Meinasin moneen kertaan jättää kesken, mutta purjehduksen valmistelu oli vienyt niin pitkälti kuunteluaikaa, etten enää raaskinut lopettaa vaan sinnittelin loppuun asti. Äänikirja, 12 h

Hanna Velling: Kesälaineita. Kampaajana työskentelevä Kirsikka hangoittelee hiljaa itsekseen maailman muutosta vastaan: parempi on elellä itsekseen ja tehdä töitä yksin - vai onko. Vähän hitaanlaisesti etenevä, hiukan tapahtumaköyhä, tulipa luettua. E-kirja, 6 h.

Emma Alftan: Syteen tai saveen. Keski-ikä, työt ärsyttävät, parisuhde tökkii ja puoliso on etäinen, lapsi kasvamassa aikuiseksi - ja isä joutuu ensiapuun; missä vaiheessa kuppi menee nurin? Dorit jättää työpaikkansa, päättää olla muuttamatta miehensä kanssa maailmalle ja päätyy perustamaan savityöpajan. Hyväntuulinen, hauskakin, leppoisaa luettavaa. E-kirja, 10h.

Anne Booth: Pieniä ihmeitä. Kolmen nunnan asuttama luostari kärvistelee lopunajan tunnelmissa: mistä rahaa luostarin ylläpitoon, vai onko mitenkään realistista edes haaveilla sellaisesta? Miten italialainen pikkukaupunki mitenkään liittyy tähän luostariin - ja miten suuri merkitys on rakkaudella. Olen ehkä joskus vuosia sitten lukenut tämän kirjan, mutta se on autuaasti unohtunut. Tarina lähti käyntiin vähän tahmeasti, mutta sai sentään onnellisen loppunsa. E-kirja, 10 h

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Toukokuun sekalaisia

Peruskauden työt vaihtuvat kesäkuun alussa kesäkauden töihin. 
Yksi juttu jää pois, jotain tulee tilalle, käytännössä kumminkin ihan samaa duunia, eri aikatauluilla vain.
Hirveä muistaminen siinä, missä pitää olla, mihin aikaan ja kenen kanssa - työparit vaihtuivat kaikki myös.
Vaikeinta on se, että menneellä kaudella minulla oli maanantaina iltatyöt, ei ollut kiire herätä.
Ja nyt kesäkaudella on maanantaissa aamutyöt. 

pesänsä jättänyt

Jäljellä neljätoista työpäivää. Työaamua.
Sitten kuusi (6!!) viikkoa vapaata.
Minulla ei ehkä ikinä ole ollut edes neljää viikkoa. Yhtäjaksoisesti ainakaan. 
Tai jos onkin, siitä on kulunut vuosia.

kurkistus

Vähän etukäteen kesälomapalkitsin itseni hankkimalla lankoja ja askarteluvälineitä.
Kesän ämpärilista:
Liiku
Lue
Luo

lähiömetsässä: kettu haaskalla

Aion kävellä ja käydä (taas pitkästä aikaa ihan kunnolla) punttisalilla.
Aion kutoa, kirjoittaa tai piirustella tai maalata tai jotain.
Aion lukea.
Ja sitten aion siivota häkkikellarin. Ja sen kylmäkellarikomeron jonka olemme kähveltäneet lainaan alakerran naapurilta.
Viimeiselle viikolle olemme varanneet kunnon lököloman rantakohteesta. 

tyhy-päivän antia

*

Ja heinäkuun alussa palaamme viikonlopuksi Riikaan. 
Olen tuon postauksen lopuksi kirjoittanut luulen että tänne palaamme vielä jollain kokoonpanolla.
Nyt yksi meistä on poissa. 
Palaamme sinne kolmin, otamme vehnät K:n muistolle, iloitsemme siitä, että olemme saaneet tuntea hänet ja kaipaamme häntä.
On viiltävää saattaa reissukaveri viimeiselle matkalleen.

*

"siellä ovat isännät rangin ja arvon mukaisessa järjestyksessä"

Edit
Oikeasti se kohta menee tietysti näin: 
Rangin ja järjestyksen mukaan ne olivatkin jokainen paikallansa, julkiset piiput piippuhyllyn keskellä, niin kuin julkiset isännät kirkossa kirkon etupenkillä
-Volter Kilpi: Alastalon salissa._