Palasimme Riikaan jollain kokoonpanolla - olen tuon postaukseni päättänyt sellaisiin sanoihin: luulen että tänne palaamme vielä jollain kokoonpanolla.
Olemme muutaman vuoden reissanneet joka kesä Lehtorin kollegan ja hänen puolisonsa kanssa etsimässä maailman parasta olutta.
(paikkaa pitää toistaiseksi lissabonilainen albino-stout, jota valitettavasti ei enää edes saa.)
reissu 1 - Lissabon
reissu 2 - Split
reissu 3 - Riika
reissu 4 - Vaasasta Tallinnaan (josta näköjään ei ole omaa postaustaan)
Nyt nelikostamme yksi on poissa.
Matkavankkurit kulkevat nyt eri tavalla, tyhjempinä.
*
Aika usein reissuillamme olemme tehneet kiertokävelyitä ja -ajeluita, yberoineet ja boltanneet itseämme milloin mihinki, tällä kertaa liikuimme paljon jalan.
Kiersimme museoita ja katselimme kaupunkia.
Kuvakertomusta lauantailta ja sunnuntailta.
Urheilumuseossa esiteltiin latvialaisia voittajia, heidän varusteitaan ja mitaleitaan. Museossa oli myös lievää uudenaikaistumispyrkimystä: oli kiipeilyseinä. Jolle ehkä olisi päässyt, jos olisi pyytänyt museon henkilökunnalta apua.
En halunnut, koska seinä hutkui kosketuksesta ja henkilökunta oli varsin iäkäs ja huonosti liikkuva rouvasihminen.
Enkä edes tiedä, miten seinän voisi selättää. Kun periaatteessa kuuluisi kiivetä aina jollain tietyllä värillä. Esim. punaisilla.
Jotka alkavat suunnilleen neljän metrin korkeudesta.
Että miten sinne ponkaistaan.
En ole oikein varma kelkkailustakaan lajina.
Vähän on pelottava väline.
Desingmuseossa kiinnitin huomiota henkilökuntaan, joka kaikkea muuta kuin hienovaraisesti varjosti museokävijää.
Hyvä kun ei rykäissyt aina teoksen kohdalla, että taisipa jäädä osa teksteistä lukematta ja älä edes kuvittele meneväsi senttiäkään lähemmäksi.
Olen joskus haaveillut museoistuskelijan urasta, mutta tästä hommasta oli istuskelu kaukana.
 |
| kiehtova tuunaa mun perinne -puku |
Erityisen pelottavia museovarjostajat olivat alimman kerroksen vaihtuvassa näyttelyssä (italialaista modernia keramiikkaa), sillä tila oli hämärä, teokset ilmeisen arvokkaita ja minä yritin kaartaa pelottavaa tätiä karkuun minkä kerkesin.
Jotenkin on kiusallista että vahti hengittää ihan niskassa kiinni.
Kansallistaiteen museossa tila itsessään oli huikea.
 |
| museokaupan julistetiski |
 |
| kattorakenteet |
 |
| portaikko |
 |
| näköala museon kattoterassilta |
Viime reissulla olimme suunnitelleet iltaristeilyä Daugava-joella, mutta syystä tai toisesta se jäi tekemättä. Tällä kertaa säät olivat epävakaisia ja ennusteet varsinkin illossa aika ankeita.
Päädyimme kanavaristeilylle päiväsaikaan, oli hyvä valinta!
 |
tämän simppelimmäksi ei voi koneen käyttäminen mennä:
on /off, eteen/taakse |
Pienen kanavalaivan hidas tahti pakotti rauhoittumaan ja keskittymään teki sielulle hyvää.
Kanavan varsilla elelee kuulemma city-majavia, ja ranta-alueiden puut on suojattu niiltä estein. Laivan kapteenia olisi voinut pyytää näyttämään majavien pesän, paitsi että meidän kapteenillemme tuli juuri silloin puhelu.
Koska vähän ymmärrän venäjää, meni keskustelu suunnilleen näin:
joo, mä olen tulossa
--
no ihan tässä sillan luona jo
--
no tulen tulen, ja ajan sen seuraavan. odota nyt vaan
--
eikun minä ajan
--
no ehdin, ihan ollaan tulossa
--
minä ajan.
ymmärsitkö?
Ja kun tultiin rantaan, ei pikkupaatti ollut edes kunnolla kiinni, kun kapteeni syöksähti seuraavaan, vähän isompaan menonpeliin kaptenoimaan.
 |
| kirjasto Daugava-joelta nähtynä |
Risteilyn jälkeen lähdimme etsimään jotain tiettyä panimoa, ja kun jalkapatikassa olimme liikkeellä, löysimme vahingossa jonkinlaisen festarialueen.
Minun silmääni rappioromantiikka miellyttää, vanhan tehdasalueen rakennukset puskivat puuta.
Panimokin löytyi samantapaiselta, rapistuvalta entiseltä teollisuusalueelta.
 |
| siellä seinillä oli korvat |
 |
| ja rumia seinäkirjoituksia (on ruma sana venäjäksi) |
Oluiden jälkeen päädyimme vahingossa suklaamuseoon, mikä oli täysin ylihintainen paikka. Alkajaisiksi saimme kuumaa suklaata, joka oli niin makeanimakkaa tavaraa, että oluet olivat sen jälkeen enää muisto vain.
 |
kun suklaatia syöt ja kaakaota juot
kasvaa sinustakin voittaja! |
 |
| en voi ymmärtää, miten tämä graffiti on maalattu |
Illalla saimme sadetta ja ukkosta.
Olimme jo ihan hotellin liepeillä, kun ukkonen iski johonkin todella lähelle.
Ajattelin, että en ehkä tarvitse sateenvarjoa. Paitsi että tarvitsinpas, ja aivan heti.
Sen jälkeen ehdin ajatella, että toivottavasti ei lyö uudestaan kovin lähellä, kun voi silkasta säikähdyksestä tulla pissat housuun.
Löi. Ei tullut.
Kyllä voi ihminen kastua aivan läpimäräksi alle sadan metrin taipaleella sateenvarjon alla.
