Toukokuun luetut

Toukokuu oli hyvä lukukuu, luin monipuolista ja monenlaista. Erityisesti pidin kuuntelemistani äänikirjoista: Matkalla islamilaisessa Suomessa sekä Kenen Kalevala - nämä herättivät monenlaisia pohdintoja ja keskusteluja Lehtorin kanssa. 

Suositus myös Päivi Alasalmen Unelmien pankkiryöstölle ja Emma Alftanin Syteen tai saveen kirjalle.  



Toukokuun luetut, lukutunnit 104,5 h.

**lukuaikani katkeaa virallisesti aina kunkin kuukauden loppupuolella, n.24-26. päivä. Yksinkertaisuuden vuoksi lasken lukuajan kalenterikuukauden mukaan.

Anne Tyler: Kolme kesäkuun päivää. Tylerin kirjat ovat otteita ihan tavallisesta arjesta, elämästä jossa ihmiset eivät aivan kohtaa toisiaan eivätkä omaa rikkonaisuuttaan. Kirjoissa puhutaan ohi toistensa, eikä niissä varsinaisesti tapahdu mitään suuria asioita - ja silti ne ovat hienoja lukukokemuksia. Tässä tarinassa eletään kolme kesäkuun päivää kiikkerän eroperheen elämää. Aikuisen tyttären naimisiinmeno saa vanhemmat hetkeksi saman katon alle. Vanhempien keskinäinen suhde on sekava, samoin äiti Gailin suhde tyttäreensä. Suositus tälle verkkaisen kesäiselle tarinalle! E-kirja, 5h.

Hanni Maula: Teetä ja teräaseita. Teki mieleni jatkaa cosy crimen parissa. Ikääntynyt kirjastotäti Helvi ja ärhäkkä puudelinsa jatkavat pikkupaikkakunnan erikoisten rikostapahtumien parissa. Tällä kertaa haavissa on ympäristörikos ja useampia epäilyttäviä onnettomuuksia - vaiko murhia? Rennonletkeää luettavaa. e-kirja, 9h

Marko Juntunen: Matkalla islamilaisessa Suomessa. Sosiaaliantropologinen (?) tapaustutkimus siitä, millaista on arkitodellisuus islamilaistuvissa lähiöissä, tarkastelukohteena Turun Varissuo ("Vakke"). Ehkä hiukan epätasainen, mutta todella kiinnostava kokonaisuus monikulttuurisesta arjesta lähiöissä, historioista, joita niissä asuvat ihmiset kantavat mukanaan ja näiden historioiden mukanaan tuomista todellisuuksista. Suositus kaverilta. Avasi silmiä ja antoi uusia näkökulmia. Äänikirja, 9h.  

Päivi Alasalmi: Unelmien pankkiryöstö. Lystikäs ja rennonletkeä tarina kahdesta vähävaraisesta, keski-ikäisestä täti-ihmisestä ja rahapulasta. Mikäpä sitä muukaan ratkaisuksi kuin pankkiryöstö? Oikein mainiota hyvänmielen hykerryttävää kirjallisuutta! E-kirja, 5h.

Sho Ishida: Lääkkeeksi määrätään kissa. Tämä kirja puikahtelee puheissa ja suosituksissa oikealta ja vasemmalta. Luin. Ihan söötti satu, maaginen realismi lienee genrensä. Aika kissamainen. En lämmennyt mitenkään erityisesti. E-kirja,7,5 h

Juha Hurme: Kenen Kalevala? Kirjan esittelytekstistä: "...kirjallinen ruumiinavaus Kalevalalle on kulttuurinen ja poliittinen kauhukertomus siitä, kuinka elävä karjalainen perintö muumioitiin pyhäksi suomalaiseksi kirjaksi." Kiinnostava, metkan sarkastinen /ironinen. Kuuntelin kirjan, mutta en pysty mitenkään sitä referoimaan. Kävimme Lehtorin kanssa (taas kerran) useampia keskusteluita kansallisuusaatteesta, sen poliittisuudesta ja ties vaikka mistä - miten laskelmoitua meidän "suomalaisuutemme" oikeastaan onkaan. Äänikirjan lukija oli vähän verkkainen, ajatus lähti välillä harhailemaan, mutta aihe jäi kiinnostelemaan edelleen. Suositus, jos aihealue vähääkään kiinnostaa. Äänikirja, 6,5 h

Lucy Diamond: Salaisuuksien Pariisi. Iäkäs, pahantuulinen, kyynistynyt taiteilija haluaa elämäntarinansa kirjaksi, kostokirjaksi kaikkein mieluiten. Tehtävään palkataan hyväsydäminen toimittaja Jess. Kummallakin naisella on tai on ollut elämää Pariisissa, salaisuuksia ja kipukohtia, kirjatyöskentelyn myötä naisten polut risteävät. Lopputulos on aikalailla odotettu ja kuviteltavissa, mutta tarina kantoi ja jollain tavalla piti otteessaan. Ei suurta kirjallisuutta, mutta oikein lukukelpoista hyvänmielen tarinaa. E-kirja, 14 h.

Faith Hogan: Kirjakaupan naiset. Robyn on halunnut perustaa kirjakaupan pieneen irlantilaiskylään. Joyn ranskalainen taidekauppiaspuoliso menehtyy ja jättää testamentissaan taulun toimitettavaksi Irlantiin. Naisten tiet kohtaavat. Perusjuoninen hyvänmielenkirja vei kuitenkin mukanaan ja oli varsin lukukelpoinen. E-kirja, 10,5h

Gillian Harvey: Linna Ranskasta ja menoksi. Söötti perusjuttu: unelmien linna Ranskasta, lapsihaave ja muutama muu juttu kohtaavat matkan varrella vaikeuksia, onneksi parisuhde ja linna pelastuvat, ja lapsikin saadaan aikaan. Perushöttöä, ei ota eikä anna. E-kirja, 9h

Tapio Lehtinen, Ari Pusa: Kippari Lehtinen ja uusi sukupolvi - purjehtien maailman ympäri. Tykkään yleensä matkakirjoista, ja pyöräily- ja purjehduskirjoista aivan erityisesti. Olen lukenut Lehtisen aikaisempia purjehduskirjoja, mutta tämä oli kyllä auttamattoman tylsä. Purjeita purjeiden perään. Tavallaan on hyvin ymmärrettävää, että kun matkaa tehdään joukkueena ja tiiminä, on paljon vaikeampaa kertoa tunteista, tapahtumista ja tunnelmista, ja tietysti purjehduskilpailussa eniten merkitsevät purjeet, mutta silti. Olisin kaivannut enemmän muuta kuin purjeita. Loppusuoralla sentään välillä syötiin ja juhlittiin, muuten enimmäkseen vain reivattiin. Meinasin moneen kertaan jättää kesken, mutta purjehduksen valmistelu oli vienyt niin pitkälti kuunteluaikaa, etten enää raaskinut lopettaa vaan sinnittelin loppuun asti. Äänikirja, 12 h

Hanna Velling: Kesälaineita. Kampaajana työskentelevä Kirsikka hangoittelee hiljaa itsekseen maailman muutosta vastaan: parempi on elellä itsekseen ja tehdä töitä yksin - vai onko. Vähän hitaanlaisesti etenevä, hiukan tapahtumaköyhä, tulipa luettua. E-kirja, 6 h.

Emma Alftan: Syteen tai saveen. Keski-ikä, työt ärsyttävät, parisuhde tökkii ja puoliso on etäinen, lapsi kasvamassa aikuiseksi - ja isä joutuu ensiapuun; missä vaiheessa kuppi menee nurin? Dorit jättää työpaikkansa, päättää olla muuttamatta miehensä kanssa maailmalle ja päätyy perustamaan savityöpajan. Hyväntuulinen, hauskakin, leppoisaa luettavaa. E-kirja, 10h.

Anne Booth: Pieniä ihmeitä. Kolmen nunnan asuttama luostari kärvistelee lopunajan tunnelmissa: mistä rahaa luostarin ylläpitoon, vai onko mitenkään realistista edes haaveilla sellaisesta? Miten italialainen pikkukaupunki mitenkään liittyy tähän luostariin - ja miten suuri merkitys on rakkaudella. Olen ehkä joskus vuosia sitten lukenut tämän kirjan, mutta se on autuaasti unohtunut. Tarina lähti käyntiin vähän tahmeasti, mutta sai sentään onnellisen loppunsa. E-kirja, 10 h

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Toukokuun sekalaisia

Peruskauden työt vaihtuvat kesäkuun alussa kesäkauden töihin. 
Yksi juttu jää pois, jotain tulee tilalle, käytännössä kumminkin ihan samaa duunia, eri aikatauluilla vain.
Hirveä muistaminen siinä, missä pitää olla, mihin aikaan ja kenen kanssa - työparit vaihtuivat kaikki myös.
Vaikeinta on se, että menneellä kaudella minulla oli maanantaina iltatyöt, ei ollut kiire herätä.
Ja nyt kesäkaudella on maanantaissa aamutyöt. 

pesänsä jättänyt


Jäljellä neljätoista työpäivää. Työaamua.
Sitten kuusi (6!!) viikkoa vapaata.
Minulla ei ehkä ikinä ole ollut edes neljää viikkoa. Yhtäjaksoisesti ainakaan. 
Tai jos onkin, siitä on kulunut vuosia.

kurkistus


Vähän etukäteen kesälomapalkitsin itseni hankkimalla lankoja ja askarteluvälineitä.
Kesän ämpärilista:
Liiku
Lue
Luo

lähiömetsässä: kettu haaskalla



Aion kävellä ja käydä (taas pitkästä aikaa ihan kunnolla) punttisalilla.
Aion kutoa, kirjoittaa tai piirustella tai maalata tai jotain.
Aion lukea.
Ja sitten aion siivota häkkikellarin. Ja sen kylmäkellarikomeron jonka olemme kähveltäneet lainaan alakerran naapurilta.
Viimeiselle viikolle olemme varanneet kunnon lököloman rantakohteesta. 

tyhy-päivän antia


*

Ja heinäkuun alussa palaamme viikonlopuksi Riikaan
Olen tuon postauksen lopuksi kirjoittanut luulen että tänne palaamme vielä jollain kokoonpanolla.
Nyt yksi meistä on poissa. 
Palaamme sinne kolmin, otamme vehnät K:n muistolle, iloitsemme siitä, että olemme saaneet tuntea hänet ja kaipaamme häntä.
On viiltävää saattaa reissukaveri viimeiselle matkalleen.

*






"siellä ovat isännät rangin ja arvon mukaisessa järjestyksessä"



Edit
Oikeasti se kohta menee tietysti näin: 
Rangin ja järjestyksen mukaan ne olivatkin jokainen paikallansa, julkiset piiput piippuhyllyn keskellä, niin kuin julkiset isännät kirkossa kirkon etupenkillä
-Volter Kilpi: Alastalon salissa._

Viime aikoina

 Viime aikoina 



- kävin toista kertaa katsomassa Kansallisteatterin Täällä Pohjantähden alla. Ensimmäisen kerran olin talvella Lehtorin kanssa, nyt äidin ja Isoveljen.
Oli suuresti ravisteleva, vahva kokemus. En ehkä ikinä ole teatterissa itkenyt niin paljoa. Eikä se ollut sellaista vähän silmäkulma kostuu -itkua, vaan sellaista jossa purraan rystysiä ettei ulvoisi ääneen.
Hieno kokemus.
Isoveli kommentoi näytelmää kavereilleen: "uuvuttava, sydäntäraastava, kaunis, itkin vähän. Parasta olivat suuret joukkokohtaukset, laulut ja raaka tunne."
Itse tiivistän arvioni sanoihin: ravisteleva, kirkas.
Se oivallus, joka nousi jo ensimmäisellä katsomiskerralla: tämä on meidän historiaamme, tätä on Suomi.
Miten voi joku osata niin selkeästi ja kirkkaasti viedä näyttämölle klassikkokirjan olennaisen? Sen meidän historiamme?





- olen hankkinut hirmuisen määrän uusia kenkiä. Jalkaterä suuttui minulle jostain - veikkaan yksiä työkenkiä - ja nilkutin pari viikkoa mitenkuten. Kävin fysioterapiassa ja sain kuulla, että kipu nyt vaan kuuluu asiaan, lakkaa valittamasta ja kävele. Ja jumppaa.
Uusin koko kenkävarastoni tutuista ja rakkaista paljasjalkakengistä kokonaan uuteen malliin. Jalkakivut hellittivät, eivätkä polvetkaan ihan hirmuisesti rutise. Se siitä viiden vaatteen vuodesta. Kesäjalkineet puuttuvat yhä. Ja ne työkengät myös.


uudet tossut ja sauvat


- uiminen ei ole kuukausiin huvittanut. Yritän käydä kävelemässä. Ja sauvakävelemässä. Josko unenlaatu paranisi. Josko huvittaisi ja jaksaisi (kun ei huvita ja en vaan jaksa)

- kävin työterveydessä valittamassa jaksamattomuutta ja huvittumattomuutta. Ehkä aikuisnaiseutta. Sain jatkolähetteen gynelle, joka ei ihan varauksettomasti ollut samaa mieltä. Mutta ei nyt kokonaan torpannutkaan näkemystäni. 

- sain syksyn työjärjestyksen. Ei huvita, en jaksa. Kaikki kivat jutut muuttuivat. 

no on sentään välillä kivaakin.
Vappuna Vartsikassa


Odotan:
-vähän jo kesälomaa, vaikka sinne onkin vielä matkaa