perjantai 13. syyskuuta 2019

Kuratoi mun kirjahylly!

Ihanan P:n instasta löysin semmoisen jutun kuin kirjahyllyn kuratointi. (en osaa /jaksa /viitsi linkata, ne tietää jotka tietää)

No ensinnäkin, vihdoinkin tiedän, mitä haluan tehdä isona.
Kuratoida ihmisten kirjahyllyjä.
Olisin mahtava kuraattori.
eikö sunkin mielestä tää ensipainosten keräily anna susta vähän vanhanaikaista ja menneeseen takertuvaa kuvaa? Nii-in, pistetään pois semmoiset turhat ensipainokset, otetaan jotain vähän nykyaikaisempaa tilalle, vaikka kuva tosta sun e-kirjapalvelusta. Tehdään semmoinen suurennus vaikka seinälle siitä. Joo-o, mä voin viedä nää turhat tästä pois, sovitaan että laskutan vaikka vaan parista tunnista tällä kertaa, noin niinkuin tutustusmiskäyntinä menis tää. Juu, kyllä mä vien nää mennessäni. Täs olis tää lasku.

Jee!


No toisekseen.
Olisi aivan mahtavaa jos meille tulisi kirjahyllykurattori.
Että millaisia päätelmiä se tekisi meidän värikoodatusta hyllystä?

Suurin osa hyllyssä olevista kirjoista kuuluu Lehtorille. (ja ne ovat tyyppiä History Of Philosophy tai sitten Philosophy of History) (kun esitin teorian Lehtorin kirjoista hänelle itselleen, hän loukkaantui ja huomautti, että hyllyssä on myös teoksia, joiden nimi on History of whatosoever tai Philosophy of whatsoever) (uskokoon ken tahtoo)

Minulla on yhden meetrin verran chicklitiä pokkareina. Ne ovat lohtulukemista kaiken varalta jos tulee huono päivä.
Niistä on kuratoitu jo aika päiviä pois kaikki epärelevantti.

Pokkareista huokuu arjen kepeys ja niiden rosoreunaiset selkämykset kertovat pitkistä matkoista, epätoivoisista stressi-illoista ja pokkareiden kepeästä lohdusta.

silmänkantamattomiin pokkareita
Kirjahyllymme on multikulturaalinen kokonaisuus: taalainmaan polle, venäläiset klassikot ja hymypatsas elelevät sulassa sovussa tässä crosskulturaalisessa kompleksissa.

Se kuvastaa tämän päivän postkolonialistista maailmaa jossa erilaiset kulttuurit pyrkivät sopuisaan yhteiselämään.

kuka hiivatti on ripustanut joulupallon MINUN omistamaani veistokseen ja miksi?

Tarkkaan harkitut asetelmat kuvastavat hyllyn omistajien ennakkoluulottomuutta ja kykyä nähdä maailmassa jatkuvasti huumoria ja mahdollisuuksia ilotteluun.


kyllä sopivat Jeesus ja maatuska samaan hyllyyn.
(alkuperäistä sanaa Matrjoshka käytetään myös Jumalansynnyttäjästä, että kyllä sopii)

Huumorin kukkaa viljellään hyllyssämme moninaisin paikoin


kuten oppineet ymmärtävät, tämä teoskokonaisuus tulee lukea vasemmalta oikealle


Tarvitseko tietoa ihan kaikesta? Sekin löytyy tästä kokonaisuudesta.


The Know-It-All; tieto ihan kaikesta.
Tarvittaessa myös tehtäväshakista
Huolella luetuilla klassikkoteoksilla on aina paikkansa kuratoidussa hyllyssä.

LOTR; liekö niitä hyllyssämme kaksi vaiko kolme?
Eikun osa taitaa ollakin nykyään toisessa osoitteessa

Koko kuratoitu kokonaisuus vie kieltämättä neliökaupalla tilaa.
Että sen puoleen joku voisi kurantaa tämän vähän pienempään olemukseen.




 Ja ihan siltä varalta että kirjahyllyssä ei riittäisi kuraattorille hommia, olemme sirotelleet pitkin talouttamme myös kuratoitavia kuriositeettikasoja.







**

Ja kolmannekseen:
aivan mahtava tositeevee-idea: Kuratoi mun kirjahylly!

Kyllä voin kuratoida muutamankin.
Minussa on kultturellia huumoria ja taipumus värikoodata hyllykokonaisuus.
Tulee hauskaa kaikille.
Paitsi niille, jotka eivät muista minkä värisiä eri kirjat ovat.
(ette arvaakaan, kuinka monta päivää voi joutua etsimään jotain kirjaa, josta ei muista, mikä sen nimi on, minkä värinen se on ja omistaako sen ylipäätään vai onko viimeksi lainannut kirjastosta) (yksi tuskainen esimerkki muutaman vuoden takaa, ennen nykyistä - paremmin kuratoitua - hyllyvaihetta)


*

Kiitos Ihana P tästä aiheesta.
Ette usko miten nopeasti tuli perjantaisiivous hoidettua.


maanantai 9. syyskuuta 2019

PäiväNasu

Tiedättehän työaamut?

Sellaiset, joissa edetään vääjäämättömästi herätyskellon ensimmäisestä napsahduksesta ulko-oven viimeiseen kolahdukseen tarkoin suunnitelluin balettiaskelin. 
Aamuihin joissa ei ole sijaa millekään ylimääräiselle (paitsi ehkä liikunnanopettajan wilmaviestille muista tuoda luistimet ja sukset tänään. Ja sillekin korkeintaan kirosanan verran).

Sellaisena aamuna ei ehkä kannata ottaa päiväNasu -kuvaa.

Tai sitten sen voi tägätä että luonnonkaunis nofilter ainatohinassa.




#aamutohinafilter


Tai sitten kannattaisi käyttää näköapuvälineitä ja tarkistaa tuotos ennen kuin sen tallentaa kameran muistiin ja laukkaa ovesta ulos.

Tai ehkä jopa voisi pysähtyä kameran napsahduksen verran hengittämään.

On myös mahdollista että päivä nasu -algoritmi etukäteisfiltteröi tämmöisten tavallisten epävaikuttajien tuotokset.

torstai 5. syyskuuta 2019

kaoottinen kapseli

Tiedättekö semmoiset minimalistityypit, joilla on hillitty musta-ruskea-harmaa-valkoinen, aikuismainen ja minimaalisen tyylikäs kapselivaatekaappi? 
Ja asusteet, korut, vyöt ja huivit ja kaikki?

No, minä en ole semmoinen.

Mutta semmoinen kyllä olen, että yleensä ostan mahdollisimman kerralla (silloin kun shoppailutaivaat ovat kuulolla) kaikki mahdolliset roippeet ja elelen niiden kanssa koko seuraavan kauden. (tai niin pitkälle kun ne suinkaan pysyvät siisteinä)

Pyöritän arkea neljällä-viidellä yläosalla ja alaosalla ja keskiosalla.
Perustin vaatekaappiinikin semmoisen hyllyn jonka nimi on aina käytössä. 
Siinä hyllyllä ovat ne vaatteet, jotka ovat aina käytössä.
Aina käytössä -hyllyltä löytyvät kaikki lempi-perus-luotto-ainakäytössä vaatteet. 
Eipä tarvitse etsiä, sen kuin kauhaisee vain.

Ja koska olen poikkeuksellisen exhibitionistisella tuulella, niin tässäpä kurkistus tulevan kauden aina käytössä -hyllylleni. 

Tämän kauden kausivaatteet ovat turkulaisen KloDesignin kokoelmista, ja edelliseltä viileältä kaudelta aina käytössä -kokoelmassa jatkaa muutama hyväkuntoinen suosikki.
(Tämä EI ole kaupallista yhteistyötä; olen fanittanut Klota kutakuinkin sen syntymästä lähtien. Viime aikoina olen löytänyt sieltä jonkinmoisen shoppailutaivaani)

melkein koko karderoopi: uudet ja vanhat aina käytössä -vaatteet


ylhäältä uutuudet: valkoinen ja käpy-kuosinen Seela-paita,
 ja valkoinen Vanamo-paita
punaraidallinen paita on myös KloDesign-tuotantoa: Vanamo sekin.
Hätävarayläosina jatkavat tummansininen lohtuhuppari, pari yksiväristä trikoopaitaa ja miesten valkoinen kauluspaita, sekä muutamia valkoisia t-paitoja.
Neuleina siistimpään käyttöön musta ohut neulepaita sekä pari ohutta neulejakkua.
hupparina Klon korallinvärinen Luoto
ja edellisen kauden suosikki Klon harmaa Frida-mekko
Frida-mekolla huiskin menemään oikeastaan koko viime talven: kahdella neuleella ja muutamalla sekopäisellä polvisukkaparilla sai aika metkoja yhdistelmiä aikaan. Fridalle on tulevallekin kaudelle kovat odotukset. Se on (kuten kaikki muutkin Klon vaatteet) mukavan pehmeä ja napakka yhtäaikaa.

Kauden alaosat: Pääosassa tulee varmaan olemaan uusi farkunsininen Vilja-hame.
Juhlatilanteissa ajattelin säväyttää reilu vuosi sitten tuunaa mun perinne -hengessä Tampereelta ostamani Soja Murron suunnittelemasta kansallispukuraidat -trikoosta tehdyllä hameella.  (kunpa muistaisin, kuka tai mikä yhteisö hameen on tehnyt!)
Lisäksi kaapista löytyvät yhdet tummat ja vaaleat farkut sekä tumma farkkuhame.





 Nyt puuttuu enää asuste (eli huivi) joka sitoo tämän kaoottisen värivalikoiman yhdeksi sulavaksi eheäksi kapseliksi.

Nuoriso syytti minua taannoin siitä, että käytän omituisia väriyhdistelmiä.
En uskalla olla eri mieltä.

Mutta onhan tämä nyt ihan selvästi kapselivaatekaappi.
Melkein kaikki menee kaiken kanssa, niinhän se on?


*
kohta jo alan julkaista jotain päivä-nasu-kuvia. Apua.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

fillarikriizi

Oli pakko viedä fillari vuosihuoltoon.

Kriizi.

Tuntui siltä kuin olisin jättänyt lapsukaisen sairaalaan.
Melkein lankesin siihen tangolle nyyhkyttämään kun korjaaja vei sen operoitavaksi.
Johonkin järjettömään elinsiirto-operaatioon kaiken lisäksi: siitä vaihdetaan käytännössä kaikki osat.

Yritän olla tyyni, mutta hiertäähän se.

Se maksaa - jos ei nyt yhtä paljon kuin auton huolto, niin kuitenkin.
Piti heittää hetkelliset hyvästit haaveille uudesta pyörästä.
mistäs muusta rahasta pyörän huolto maksetaan kuin pyöräsäästöistä?

No, toisaalta ei se ehkä ole niin paha juttu.
Olen vähän haaveillut uudesta pyörästä mutku-mutku: tykkään tästä fillarista. Ja nyt kun kaikki osat runkoa lukuunottamatta vaihdetaan, niin sehän on kuin uusi.
Ja paljon halvemmalla.
Niin että oikeastaan kai säästän rahaa?
Eikä tarvitse vaivata päätään sillä, millainen olisi uusi hyvä pyörä.
Että loppupeleissä vissiin winwin?

Pahempi kriizi oli se, kun olin ajatellut että pyörättömänä kävelen töihin ja sitten aamulla satoi painavaa suoraa vettä kuin rännistä.

Kymmenen minuuttia sen jälkeen kuin olisi pitänyt lähteä kävelemään, sade lakkasi, aurinko tuli esiin eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa enää kuin mennä bussilla.
Grr.





*
kyllä ovat ovelia ne pyörähuoltamon kaverit. Ne mittelevät minua ja pyörää ja sitten ne sanovat ne maagiset sanat: sä taidat pyöräillä aika paljon.
Sen jälkeen suostun kaikkiin tosikalliisiin huoltotoimenpiteisiin ihan noin vain.
Tällä huollolla sä ajat vuoden-pari ja sit pitääkin jo hankkia uus pyörä.

Kun ensin huokaisten olin lykännyt sivuun haaveen uudesta pyörästä ja sitten stoalaisen tyynesti hyväksynyt kohtaloni vanhan pyörän kanssa ja sen jälkeen jopa hetken iloinnut siitä, ettei tarvitse miettiä uutta pyörää, sain suuren filosofisen oivalluksen.
Jos saa sen mistä luopuu, niin jossain aivan kulman takana minua odottaa joku hekumallinen kulkuvempele, eikö vain?


sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Kuukauden kymppi

Edellinen kuukauden kymppi elokuun alussa - onko mikään muuttunut?

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus
Mitä kello on ja koska joku olikaan lähdössä ja kuka heräsi jo?
Molemmilla kotona asuvilla nuorilla oli sunnuntain kunniaksi aikaisia aamumenoja, piti kammeta itsensäkin ylös vahtimaan että kumpainenkin pääsee ajoissa matkaan.

Tämän kirjan aion lukea
Merihirviöt elokuulta edelleen työn alla, samoin Maailmanmatka, ja 12 elämänohjetta myös. Olen näköjään lusmuillut lukemisissani.

Työasia jonka aion saada valmiiksi
Yksi opus pitää saada painokuntoon asap.

Työasia jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä ensi kuussa
Ne kehvatsun nettisivut.

Lausahdus josta saan energiaa arkeeni
Olen muutamina viime aamuina tsempittänyt itseäni käyntiin voimalauseen sijaan voimamusiikilla. CivIV -pelistä tuttu Baba Yetu (älkää nyt vain kuvitelko, että pelaisin mitään pelejä; en pelaa) raikaa alavireisinä hetkinä mukavasti päässäni.

Ruoka jota aion kokeilla
Pitääkö tässä muka syödä jotain? Jotain uutta?
Ajattelin kokeilla - ihan testimielessä - viikkoa, jolloin ei olisi tarjolla bolognese-soossia.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista olen laittanut eniten aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se toteutuu
- työpuolella yksi hankejuttu käynnistyy toivottavasti suotuisasti
- vapaa-ajalle suunnitellut kaamoskauheuden karkottajat käynnistyvät

Asia joka tuntuu ristiriitaisimmalta
Kun pohdin työtäni.

Tavoite joka on mahdollista saavuttaa
Uinti kolme kertaa viikossa.

Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuusta
Että taloudessamme elelee mukava, kannustava ja kouluhommeleihin joviaalisti suhtautuva äiti-ihminen. (olen lupautunut kuittaamaan tämän kuukauden aikana, jo heti alkukuusta, valtavan määrän henkilökohtaisia poissaoloja)

lauantai 31. elokuuta 2019

Elokuun luetut

elokuussa oli paljon hyviä lukukokemuksia!
Lue elokuun kirjoistani melkein mikä vain - tai anna mahdollisuus ainakin seuraaville:

Vaikka aloitin Janakan Röyhkeyskoulun vähän ylimielisissä tunnelmissa, sain siitä aivan mainiot värinät. Osui niin hyvin yksiin vasta-alkaneen mentorointi-työnohjausprosessin kanssa. Kiitokset Sutkautuksille kirjavinkistä!

Essi Ihosen nuortenkirjamainen Ainoa taivas on henkäyksenherkkä tarina uskonnollisesta yhteisöstä. Tunnelmaltaan hyvin erilainen kuin alkukesän uskonnollisten yhteisöjen lukumaratonini. Pidin.

Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin - tästä ei ehkä voi sanoa mitään uutta - varsinkaan kun luin sen jo toistamiseen. Mutta jos et vielä ole tutustunut Kankimäen kirjoihin, tee se nyt! On vähän epäreilua, että joku osaa kirjoittaa noin mainiosti.

Elokuussa lukemani elämäntarinat  Tara Westoverin Opintie ja Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana - olivat kumpainenkin hyviä lukukokemuksia, keskenään toki kovin erilaisia. Jos kaipaat päiväkirjamuotoista puolisynkeää huumoria, lue antikvaarinpitäjän muistelukset. Jos taas uskonnolliset yhteisöt kiinnostavat, anna Tara Westoverille mahdollisuus.

Ja kuukauden helmi: Kimmo Ohtosen Karhu - voimaeläin. Se on tullut minulle jonkin e-kirjapalvelun maksuttomana sisäänheittotuotteena, latasin koneelleni ja unohdin koko jutun. Kunnes lomamatkalla lentokoneessa kaipasin varaamani supertylsän pokkarin sijaan jotain muuta luettavaa.
Mitkä kuvat! Ja tarina!

Ja jos nyt joku elokuun luetuista jäi hehkuttamatta, niin alla käänteisjärjestyksessä kaikki lukemani:



 Jenni Janakka: Röyhkeyskoulu. Löytyi blogisuosituksen perusteella ja sain kirjan jonottamatta e-kirjana. Meinasin unohtaa koko opuksen, sitten ajattelin että en taida jaksaa lukea. Luin muutaman sivun ja ajattelin että nääfst, tämä on niin nähty juttu jo ja diipadaapa. Luin vähän lisää. Ja sitten vasta luinkin. Sitten alkoi ottaa päähän kun laina-aika oli loppumassa: tätä kirjaa pitäisi lukea kynä ja paperi edessä ja kädessä, ajan kanssa ja kirjaan palaten. Tykkäsin. Antoi vinkkejä ja vihjeitä ja ohjeita. Lue ihmeessä; erityisesti jos olet kiltti tyttö! E-kirja.

 Essi Ihonen: Ainoa taivas. Nuortenkirjamainen, henkäyksenherkkä tarina uskonnollisessa yhteisössä, ankaran isän lapsena murrosikäänsä kipuilevasta Ainosta. Aino on kihlattu, vaikka hän ei tiedä, haluaako naimisiin. Hallitseva isä pitää koko perhettä, äiti mukaanlukien otteessaan, Aino pohtii ja etsii omaa tietään, omia ajatuksiaan, toiveitaan, seksuaalisuuttaan. Kaunis, koskettava, tummasävyinen tarina uskonyhteisöstä irroittautumisesta. Luin yhdeltä istumalta, melkein hengittämättä. Blogisuosituksen perusteella. E-kirja.

 Donna Leon: Unto Us a Son Is Given. Uusin komisario Brunetti alkuperäiskielellä. Rikas taidemesenaatti aikoo adoptoida aikuisen miehen pojakseen ja tehdä tästä perijänsä. Brunetin appiukko (kreivi) on asiasta huolissaan, samoin muu lähipiiri. Adoptiota suunnitellut mies kuolee yllättäen sairaskohtaukseen. Miehen ystävät saapuvat Venetsiaan viettämään surujuhlaa, miehen läheisin ystävä murhataan hotellilla. Varsinainen rikos tapahtuu kun kirjaa on edennyt lähes kaksi kolmasosaa, ehdin jo vähän ärsyyntyä valmiiksi, että edessä on kreikkalaisen tragedian deus ex machina -ratkaisu. Onneksi ei ollut. Tykkään Leonin kirjoista: ruuista ja italialaisesta ilmapiiristä, mutta toisaalta alkaa tuntua, että Venetsian kanaalit on moneen kertaan jo koluttu. Tässä kirjassa oli liian vähän Signorina Elettraa ja Vianelloa ja muita Brunetin työkavereita, toisaalta oli paljon hyvää ruokaa ja juomaa. Tällä kertaa englanniksi lukeminen oli poikkeuksellisen työlästä: luulen että luin melkein jokaisen lauseen vähintään kahteen kertaan. Omituista, koska kieli itsessään ei ole mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa. 

Jill Santopolo: Kun sanat eivät riitä. Aikuisten satu, vähän daniellesteelmainen viritelmä hotellidnastian perijättärestä, jonka vanhempien jäljiltä paljastuu koko elämään vaikuttavia tapahtumia ja tekoja. Lopussa oikeat tyypit saavat toinen toisensa ja elämä on auvoisaa. Herttainen rakkaussatu, mutta ei missään nimessä chicklitiä. Hyvässä chicklitissä on särmää, sanoma tai samaistuttava hahmo, jotain josta voi oppia, oivaltaa tai ymmärtää jotain. Tämä tarina oli vain satu. Sateiseen viikonloppuun sopiva satu. 

 Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Pitihän se lukea uudestaan! Otin mukaan lomareissulle tyynynaluskirjakseni, lohtulukemiseksi. Tämä kirja on tietokirja, matkakirja, elämäntarina, kertomus kirjan kirjoittamisesta, japanilaisesta hovielämästä tuhannen vuoden takaa...ja niin äärettömän kutsuva, ilmava ja puhutteleva. Kirjoitin vuosi sitten kirjalistaani Kankimäen toisesta kirjasta (Naisia joita ajattelen öisin): On epäreilua, että keksii näin hyvän idean ja kirjoittaa näin hyvän kirjan. Se vaan on epäreilua. Mutta mahtavaa. Rupesin ajattelemaan listoina, koska lukiessani käsillä ei ollut päiväkirjaa eikä muistivihkoa: asioita jotka.... Luin iltakirjana matkalla, luin lentokoneessa ja sain loppuun kotona aamupalalla, ihanasti teekupillisen äärellä. 

Kimmo Ohtonen: Karhu - voimaeläin. Upea kuvateos ja voimallinen elämäkerrallinen kertomus karhusta. Lue! E-kirja ei verottanut pätkääkään kuvien upeudesta. Hanki sohvapöytäkirjaksi, jos sellaisia harrastat, levähdä kuvissa ja ihastele niiden ilmeikkyyttä.

 Matti Rönkä: Yyteet. Tuntematon sotilas nykypäivän työelämään siirrettynä. Leppoisaa lomalukemista, tarkkaa ja sujuvaa kuvausta tämän päivän yritysmaailmasta. Kirjan intertekstuaalisuus jäi minulta vähän varjoon, aivot kesäterässä ja tuntematon on minulle kohtalaisen tuntematon. 

Lawrence Sanders: Seitsemäs käsky. Vanha tuttavani iltalukemisena lomalla. Rahakeräilijä antaa kokoelmansa myyntiin arvostetulle huutokauppakamarille. Kokoelman arvokkain kolikko katoaa. Rikosta ratkoo yhdessä poliisin ja vakuutusyhtiön tutkijan kanssa myös huutokauppakamarin numismaatikko. 

Tara Westover: Opintie. Harsomaisia muistoja oudosta lapsuudesta. Westoverin perhe elää syrjäisellä farmilla, lapset kotikoulutetaan, ja kaikessa olemisessa valmistaudutaan kohta koittavaan maailmanloppuun. Kaunista, sujuvaa kieltä, kirjoittaja on yrittänyt parhaan kykynsä mukaan todentaa tai vahvistaa muistojaan niiltä perheenjäseniltä, joiden kanssa hän vielä on tekemisissä. Raakuudessaan ja rankkuudessaan kuitenkin ymmärtävät ja omituisesti lempeät muistelukset. Westover ponnistautui ulos farmin ahtaasta elämänpiiristä huippukorkeakouluihin. Jäin pohtimaan, että huolimatta tavasta jolla kirjoittaja kuvaa kotikouluaan (tai lähinnä ettei sitä ole), hänen on täytynyt jollain tavalla saada lapsuudessaan ajattelemisen, oivaltamisen ja ymmärtämisen avaimia. Olen lykännyt tämän lukemista, kun ajattelin että on liian julma ja rankka; oli, mutta ei liian. Ostin alelaarista lomalukemiseksi, yritin ylipuhua teininkin lukemaan sitä.

 Katleena Kortesuo: Pakohuone. Tietokirja pakohuoneista: suunnittelusta, ratkaisemisesta. Humoristinen, napakka, selkeä tietoteos. En ehkä rupea pakohuonesuunnittelijaksi, vaikka olisi kyllä huikeaa kirjoittaa muita kuin pelottavia tarinoita. E-kirja lukemisena lentokoneessa.

 Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana. Antikvaarinpitäjän päiväkirja vuoden ajalta: millaisia asiakkaita kirjakaupassa käy, kukoistaako bisnes, entä kannattavatko kirjafestivaalit? Kuivaa huumoria, outoja ja ärsyttäviä asiakkaita ja jatkuvaa kirjapinojen siirtelyä suurten ketjuliikkeiden varjossa. Kertakaikkisen mainio päiväkirja, lue jos tykkäät kirjoista, antikoista ja olet joskus ollut asiakaspalvelutehtävissä!  

 Minna Luoma: Minustako bloggaaja? Bloggaajan käsikirja. Silmäilin läpi ammattibloggaajan käsikirjan niissä toiveissa että löytäisin bloggaamiseeni jotain uutta inspiraatiota. Ei auta: olen mieluummin tällainen indiebloggari kuin vaikuttajapersoona. Mietin aina, miksi bloggaan? Bloggaan, koska kirjoittaisin joka tapauksessa - päiväkirjaa. Aika ajoin mietin mahdollisuutta blogata modernisti, puoliammattimaisesti. Pelkkä ajatus tuntuu siltä kuin myisin sieluni. Kirjoitan, koska tykkään kirjoittaa.

 Monica Kristensen: Amudsenin viimeinen matka. Luen mielelläni matkakirjoja, tosielämän seikkailuja ja extreme-urheilutarinoita. Naparetkikunnnat kiehtovat nekin. (muutamia vuosia sitten luin Bea Uusman kirjoittaman hyytävän kylmän, lähes dekkarimaisen kuvauksen heliumilmapallolla Pohjoisnapaa tavoitelleen retkikunnan katoamisesta, näen siitä vieläkin painajaisia). Tässä Kristensenin kirjassa annetaan takakansitekstin mukaan vastauksia siihen mihin katosi norjalaisen tutkimusmatkailija Amudsenin lentokone, jolla oli lähdetty pelastamaan kadoksiin joutunutta ilmalaivaa miehistöineen. Tämä kirja oli mielestäni suoraan sanottuna tylsä. Menin tavan takaa sekaisin vuosiluvuissa ja kuukausissa, päivistä puhumattakaan: olisin tarvinnut aikajanan. Ja kartan. Kansilehden ylimalkainen kartta ei auttanut minua hahmottamaan tapahtumia. Henkilöluettelo sentään löytyi lopusta. Pelkästään sillä, että kerrontajärjestys olisi käännetty alkamaan lopusta alkua kohti, olisi jännitettä saatu nostatettua. Ja retkikuntien varustamiseen liittyvät yksityiskohtaiset kuvaukset polttoainetankkien määrästä - huhheijaa! Kuvaliitteessä olisi voinut olla kuvia näistä koneista havainnollistamaan tekstiä. Kirjassa oli paljon hyviä aineksia, mutta ja mutta. Näin kirjan kirjakaupassa ja marssin kirjastoon lainaamaan sen. Luin loppuun, koska otti niin paljon päähän, elättelin koko ajan toiveita että tarina kääntyy huikeaksi seikkailuksi (no toki tässä oli niitäkin piirteitä, mutta ei Amudsenilla, valitettavasti)

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


Koko vuoden luetut tästä

Jaa oma lukuvinkkisi syyskuuhun, pyytää nimimerkki mullaeioomitäänlukemista

Ja ps.
Muistathan että syyskuussa vietetään lukutuntia: Read hour 8.9.2019!


(ps.2 hurraa, postaus päivässä, koko elokuun. Jee ja jubilee!)

perjantai 30. elokuuta 2019

Vasarasta asiaa

Katselin yhtenä aamuna töihin pyöräillessäni työmaata matkan varrella.

Semmoinen kypäräpäinen kaveri tarkasteli nupu- ja mukulakiveyksen kaltevuuskulmia. 
Tepsutti ympäriinsä kädessään vasara ja kakkulapio.

Tunsin syvää sielujen sympatiaa: joskus minunkin kaffepöydässäni tarvitaan kakkulapion lisäksi vasaraa.