Joku on heittäytynyt vetelänä aidalle notkumaan.
Vaikka työt ovat oikeastaan kunnolla vasta alkamassa, olen jo melkein lepohetken tarpeessa.
Tiedän, mistä se enimmäkseen johtuu: siitä että teen täysiä työtunteja.
Olen tehnyt sitä jo kaksi työkautta, mutta ole edelleen aivan kulttuurishokissa siitä miten ison lohmareen ihmisen elämästä täysimittaisen työpäivän puurtaminen vie.
Tuntuu ettei minulla jää aikaa hengittämiseen.
Mahduimme juuri ja juuri samalle jalkakäytävälle.
En kehdannut pysähtyä ihan kohdalle ottamaan kuvaa, se tuntui jotenkin epäkunnoittavalta.
Mutta otin ennen ja jälkeen ohitustapahtuman.
*
Ja vaikka vähän tirkistelin aurinkoonkin, vaikka ei saisikaan.
Auringonpimennyksen aikainen valo maailmassa on maagisen mystinen.
Kuvan alareunan sirppi on paikallinen ufo, se ilmestyy aina tuohon ilmansuuntaan ottamiini kuviin.