Olemme lähdössä parin viikon päästä syyslomalla reissuun.
Kuten aina, suurimmaksi kriiziksi muodostunee se, mitä lukemista ottaa mukaan.
Kesäreissulta jäi iso kasa lukemattomia pokkareita, joten ne pääsevät tietenkin mukaan matkalle.
Lukuaikapalvelussa olen yrittänyt säästellä potentiaalisia hyviä kirjoja reissulle - mikä tietysti johtaa siihen, että tällä hetkellä tarjolla on vain surkeaa lukemista.
Mutta suurin kriizi on syntynyt selvästikin siitä, että olen uponnut suomalaisesta alamaailmasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta kertoviin kirjoihin, eikä lukuaikapalvelullani ole tarjota juuri sitä yhtä tiettyä kirjaa kaikkien konnien suurimmasta sankarista, tuosta alamaailman vekkulista, Jari Aarniosta kertovaa Keisari Aarnio -kirjaa.
Olen jostain syystä päättänyt, että juuri se olisi oivallista lomalukemista. (tai vielä mieluummin kuuntelisin sitä!)
Kirjaston kirjaa ei reissuun voi ottaa mukaan, enkä tiedä onko keisarista saatavilla pokkariversiota (luultavasti on), eikä kirjaa ole missään tullut vastaan kovakantisenakaan (en kyllä sellaisena haluaisikaan, koska lomalla kuuluu lukea holtittomasti sivuja käännellen nimenomaan pokkareita).
Että kyllä voi ihminen lomalukemisestakin kriiziytyä, sanonpa vain.
*
Yritin vähän etsiä sitä kun Turunpäivänä oli antikvaariset kirjamessut, mutta ei ollut siellä kenelläkään hyllyssä.
Sen sijaan löysin ihanan joululevyn, jota en oikein edes tiennyt etsineeni, mutta jonka löytämisestä riemastuin aivan käsittämättömän paljon.
Kun tulin kotiin, oli pakko pistää siltä levyltä heti se yksi tietty biisi soimaan ja kyynelehtiä. Tietysti Isosisko (joka on meillä väliaikaismajoituksessa) tuli juuri silloin kotiin ja jouduin selittelemään kauheasti. Ja laittamaan sen levyn uudestaan soimaan, ja aloin taas kyynelehtiä.
Sitten tuli Lehtori, ja samat kuviot tietysti uudestaan.
Ihme refleksi ihmisellä, että pystyy aivan holtittomasti kyynelehtimään niin lyhyen ajan sisällä vaikka jatkuvasti keskeytetään.
