| kuva uusiokäytössä |
Ei yhtään mitään sanottavaa juuri nyt.
(lähinnä siksi että osa nuorisosta on kylässä, ja ne yrittävät valita itselleen sopivaa uskontoa. ne suorittavat jotain vertailevaa uskontotutkimusta.)
Meillä on takahuoneessa (jota en rohkene kutsua vierashuoneeksi) yhden seinän kokoinen kirjayhylly, jossa sijaitsevat noin suurinpiirtein kaikki taloutemme kirjat.
Kun aikoinaan muutimme tähän asuntoon, ilmoitin Lehtorille, että en jaa makuutilaani (silloin nukuimme olohuoneessa) kirjahyllyn kanssa, koska minulle tulee sellainen tunne, että rusennun sen alle.
Ja se on levoton elementti sisustuksessa.
Niinpä hylly pystytettiin yhden nuoren huoneeseen (tai kait se silloin vielä oli lapsi? siispä hylly pystytettiin lastenhuoneeseen), ja koska se on niin iso ja levoton, ei Lehtori ole sen koommin ehdottanut hyllyn siirtoa mihinkään muuhun tilaan.
Koska se hylly on ns. muualla, eikä ollenkaan minun ongelmakentässäni, se myös metsittyy varsin helposti.
Joku (en minä!) hankkii talouteemme alvariinsa lisää kirjoja (tai no hankin minäkin joskus ihan vähän, mutta pinoan ne yöpöydälle), joten jo ennestään täysi hyllymme on alkanut tursuilla yli ääriensä.
Kirjoja alkaa jo olla kahdessa kerroksessa.
Lyhyesti ja ytimekkäästi: kirjahylly on ihan jatkuvasti pahuuden hallussa.
Saan sen toisinaan väliaikaiskuntoon, mutta Joku (en minä!) levauttaa sen aina uudestaan luonnontilaiseksi.
Ehkä se on vähän niinkuin pörriäisniitty, se voi paremmin sellaisenaan.
Vähän villinä?
Olen aavistuksenomaisen kriizin hengessä yrittänyt motivoida itseni varttisiivoukseen kirjahyllymme liepeillä. Kuvasta näkyy, missä kohdassa olen menossa.
| Lehtorin pienet pinot |
Lähiön puissa elelee täysin uusi lintulajike, liekö mutakurriainen?
Vai mahtaako peräti olla kainalohilpakka?