Hajanaista heinäkuulta

 Kesän jälkimmäinen työpätkä työskennelty, edessä pari viikkoa lomaa ja palkattomia vapaapäiviä. 

*

Ilonaihe:
Olin etukäteen vähän ryytynyt tästä jälkimmäisestä työpätkästä, mutta totesinkin melkein heti työpätkän alettua että tykkään ihan älyttömästi tästä työmuodosta. Harmittaa kun sitä ei ole syksyn työpalkeissani ja aion ottaa asian vielä kerran puheeksi esihenkilön kanssa.
Haluan ihan ehdottomasti tätä työmuotoa pakettiini!
Olen viimeisen parin viikon aikana kohdannut varmaan kolme-neljäsataa ihmistä, nähnyt pieniä ihmisiä kaksiviikkoisesta kouluikäisiin, heidän perheitään ja jutellut, keittänyt kahvia ja hyörinyt muskareissa. Tykkään. 
Päivät ovat olleet pitkiä ja muskarimusiikki soi päässä ärsytykseen asti, mutta tykkään silti.

*

Huomio:
Viisastuin yhdestä artikkelista jonka luin Hesarista. Asia käsitteli jotain aivan muuta, mutta juuri niihin aikoihin kun artikkelin luin, kipuilin kovasti suhdettani omiin aikuisiin lapsiini. 
Olen ihan ok niin kauan kuin nuoriso touhuaa omiaan, mutta heti kun ne viestittelevät tai käyvät kääntymässä, taannun johonkin outoon äitimoodiin ja alan huolestua, hössöttää ja hermoilla ihan turhaan ja välillä aivan ahdistumiseen asti niiden elämistä ja olemista. 
Kirjoitin artikkelista muistiin itselleni:
"Voin olla ja olen äiti, jolta saa ja voi pyytää apua. Olen myös nainen jolla on oma elämä ja aikuiset lapset" (HS. 5.7.2025, toimittaja poikkeuksellisesti anonyymi)
Kurotan tätä vapautta kohti - myös silloin kun nuoriso pistäytyy kylään tai viestittelee asioistaan. 

Yhdelle nuorista pahoittelinkin että sekaannun liikaa hänen asioihinsa, ja samalla ilmoitin että tässä menee raja, tämän yli en enää hössötä. Itselleni oli tärkeää sanoa tuo raja ääneen, määritellä se.

*

Muistiin itselle: kirjoittamatta heinäkuun reissuista yhä Jyväskylä ja Tallinna.

*

Hajahuomio: hyppäsin opiskeluihin ja täysin uuteen työmaailmaan noin puolitoista vuotta sitten.
Ei harmita, ei kaduta.

Pari vanhaa työkontaktia on ollut ajoittain yhteydessä ja kyselee josko tulisin takaisin. Toisen kanssa voisin jotain viritelläkin, pari ideaa on päässä. 

Paikkaan josta lähdin tilalleni ei ole palkattu ketään.

*

Pakko kertoa -juttu.

Päädyin yhtäkkiä perustamaan puolueen Lehtorin kollegan kanssa.
En enää kovin selvästi muista kuinka, kun se ilta oli aika monipolvinen.
en kyllä myöskään ymmärrä, miten illasta on voinut tulla noin monipolvinen, kun se oli perjantai ja minä menen aina lauantaiaamuisin treenaamaan. mutta oli se monipolvinen ilta kyllä. ja olen kyllä treenannut ihan hyvin kaikkina lauantaina koko kevään, niin että ehkä olen ollut muuten vaan jotenkin niin ylevöityneessä mielentilassa.

Mutta siis, jotenkin jossain välissä viime keväänä menin perjantaina töistä aftereille Lehtorin ja hänen kollegansa kanssa ja jotenkin jossain vaiheessa iltaa päädyimme siihen, että meidän pitäisi perustaa puolue,  päätimme perustaa puolueen.
paitsi Lehtori irtisanoutui puolueohjelmasta kun se kuulemma alkoi olla hänen mielestään vähän turhan totalitaristinen. hänet on valittu puoluesihteeriksi, halusi tai ei.
Jos en väärin muista, alkuperäinen agendamme oli ruotsia vain suomeksi.
saatoimme myös illan mittaan vallata takaisin Karjalan ja ehkä myös koko Ruotsin, ja ilmeisesti osallistumme myös seuraaviin Yhdysvaltain pressanvaaleihin.

Tuosta illasta on alkanut yksi niistä todella epätodennäköisistä ja oudoista kaverisuhteista, joihin olen näin aikuisiällä onnistuneesti kompastunut.

Olen enemmän intro- kuin ekstrovertti, enkä todellakaan yritä sekaantua Lehtorin ja kollegoidensa illanistujaisiin, mutta useammin kuin kerran olemme päätyneet saman pöydän ääreen parantamaan maailmaa.
Metkaa.

Nämä erilaiset, aikuisuudessa alkaneet ystävyys- ja kaveruussuhteet ovat minulle merkityksellisiä ja arvokkaita.
Varmaan juuri siksi kun enimmäkseen viihdyn vain omissa oloissani. Yllätyn aina yhtä onnellisesti, jos joku haluaa viettää aikaa kanssani.

*

Hajahuomio

Löysin taas äänikirjat. puoluetoverin suosituksesta. 

Tein päätöksen, että jos lukuaikapalvelun lukuaika hätyyttelee uudestaan nykyisiä tuntimääriä, hommaan sen rajattoman lukuoikeuden.

*

Edessä pari viikkoa lomaa, sitten taas vähän uudet työkuviot. 

*

Tekisi mieli taas blogata enemmän, mutta lukeeko näitä yhtään kukaan?

kirkot, kievarit ja kirjastot - Jyväskylä

Kesäkuun lopun kotimaan kierroksemme jatkui Vaasasta tuosta suljetusta kaupungista Jyväskylään koska se on matkan varrella Vaasasta kotiin. no melkein ainakin on.

Matkailemme Lehtorin kanssa teemalla kirkot, kievarit ja kirjastot voi olla myös kirjakaupat.

Siinä missä Vaasa oli pilvinen, oli Jyväskylä aurinkoinen.
Vaasa suljettu, Jyväskylä avoin.
Vaasassa hyvää ruokaa, Jyväskylässä kohtalaista.
Vaasaa tuli nähtyä ja koettua, Jyväskylään täytyy päästä uudestaan.

Olimme Jyväskylässä yhden yön ja suunnitelmissamme oli selkeä täsmäkäynti Alvar Aalto -museossa. Olisi ehkä ollut Aalto-kävelykin, mutta ei kumminkaan kun Lehtori liikkuu nykyään vähän huonosti. 

Vaasasta löytyi nimikkolimu

talon kivijalkaa Jyväskylässä

Talon kivijalkatekstit saivat meidät pohtimaan koulua ja koulutusta ja sen historiaa Suomessa.
Luulin että meillä täällä Varsinaisessa Suomessa ovat vanhimmat lyseot, mutta eipäs vain ollutkaan. Vaan Jyväskylässä. olin itse asiassa luullut omaa opinahjoani suunnilleen maailmankaikkeuden vanhimmaksi mutta höh ja pöh. 

teemana kirjastot: kurkistus jyväskyläläiseen kirjastoon

teemana kirkot

teemana kirkot: 
kirkkonukkekoti
vai onko se nukkekotikirkko?

nukkekotikirkko, ehdottomasti

kirkossa oli näyttely Bible journalingista

Koulutuksesta kiinnostuneet jyväskyläläiset perustivat
aikoinaan Suomen ensimmäisen opettajaseminaarin

Seminaarinmäen mieslaulaja-fanina pitää tietysti kurkistaa edes vähän
Seminaarinmäelle.
Näytti kampukselta, siinä missä meikäläinen Yliopistonmäkikin.

Aalto-museossa; interiööri.

Aalto-museosta Lehtori halusi yhtäkkiä lähteä hirvittävällä tohinalla pois, jäi vaikka mitä näkemättä. 
Minä vähän ihmettelin moista hoppua, kun olisin ihan mieluusti tutustunut Keski-Suomen museoon ja sen näyttelyihin.
Olimme taapertaneet jo hyvän matkaa kohti keskustaa, kun minulle selvisi, miksi meillä oli niin kiire. 
Lehtorin juna oli lähdössä jo ennen puoltapäivää,  minun vasta  kahden jälkeen. minä voitin, koska minulla oli  molempien liput.

Hummailimme sitten kaupungilla, minä yritin mennä käsityömuseoon, mutta siellä oli juhlavat näyttelynavajaiset ja tupa täynnä väkeä.

Semmoinen oli Jyväskylä, ja sinne menemme varmasti uudestaan.


ps. kievarista ei näköjään ole kuvaa, mutta kyllä söimme ja joimme myös Jyväskylässä.

Kesäkuun luetut ja kaamea kriizi

 

Kesäkuussa luin melkolailla tavallisen määrän, mutta muistiinpanot jäivät vähän viitteellisiksi kun en aina heti muistanut kirjata tunnelmiani muistiin. en kai sentään ole kyllästymässä bloggaamiseen? 

kuvituskuva: luontopolulla Vaasassa

Innostuin Shackletonin tarinasta ja jääseikkailuista, tykkäsin puhuvan kissan dekkarisarjan kolmannesta osasta ja hykertelin Marjamäen uusinta. Näille siis suositukset.

Ja se kriizi: onnistuin lukemaan lukuaikani loppuun - miten se on mahdollista? Tämä ei ollut edes mitenkään erityisen lukuisa kuukausi, mutta niin vain lukuaikani päättyi ja olin viisi (5!) päivää tyhjän päällä. vaikuttavatko yökirjat niin paljon, kuuntelin unikirjoina parin kirjan verran, mutta en ole laittanut niitä tähän kirjalistaan, kun aina nukun vaan
Yritin ohjeiden mukaan käynnistää uuden tilausjakson siinä onnistumatta, väänsin asiasta aspan kanssa luultavasti googlekääntäjän kautta, päätellen viestien omituisista sanamuodoista, ja lopulta aspa kyllästyi niin paljon että antoi minulle kaksikymmentä ekstratuntia. Niitä säästelin huolellisesti viimeiset päivät. 
En tiedä kumpi on suurempi kriizi: se että lukuaikani loppui, vai se että nykyisellään luen mieluummin e-kirjaa kuin perinteistä käyttöliittymää. Ehkä  jälkimmäinen. 
Tai siis ehdottomasti juuri se.

Kääntelin ja vääntelin lukuaikakriiziä päässäni päivin ja öin sen viiden päivän ajan huolimatta siitä ekstra-ajasta - täytyisikö minun korottaa tunnit rajattomiin?
Vai mitä ihmettä teen?
Tuleeko jatkuvasti luettua tarpeeksi paljon? olen niin pihi etten millään haluaisi maksaa yhtään enempää
Minulla on perhetilaus, että saan pidettyä osan nuoristosta kirjallisuuden parissa he kuuntelevat mieluummin kuin lukevat, joten ostopalvelu on heille ainoa järkevä reitti kirjallisuuden pariin. toisella on kyllä se kirjastonkin lukivaikeuksisten palvelu, hän ottaa sieltä täydennystä tarvittaessa, - ihan kaikkea kun ei lukuaikapalvelusta löydy - toinen ei ole suostunut sitä oikeutta hakemaan, vaikka sen saisikin.
Jos hätistäisin nuoret pois tilauksestani, saisin samalla rahalla vain itselleni rajattoman oikeuden. Pitäisikö tehdä niin? sitten nuoriso lakkaisi lukemasta, sitäkö haluan?
Vai ostanko jonkun täydentävän, halvan rinnakkaispalvelun? miksi, kun saman verran siihen sitten kokonaisuudessaan uppoaisi rahaa?
Voisin tietysti lukea enempi perinteisen käyttöliittymän kirjoja. mutta kun. e-kirja on mukava käsitellä, pystyn lukemaan, kutomaan ja katsomaan telkkaa vaivatta, yhtäaikaa. tarvittaessa pystyn lukemaan puhelimeltakin, en kyllä usein tee sitä, mutta optio! 
Kirjaston uusi valtakunnallinen e-palvelu oli surkea. Tai siis se appi oli surkea. Siihen tietysti turvauduin ekana, mutta sieltä oli kyllä vaikea seuloa luettavaa ja kuunneltavaa. Pitäisi aivan liian tarkkaan tietää, mitä etsii. onpa minusta tullut kerma-ahteri.

Olisipa kyllä mukavaa, jos aina aika ajoin saisi vakikäyttäjänä jonkun kunnon edun. Kun kaikki kuukausitaksaiset palvelut vain nostavat vakkareiden hintoja ja tarjoavat edullisia uusille. Ihan sama, mistä palvelusta puhutaan. Vakkarit maksavat. Enkä jaksaisi koko ajan olla valppaana kilpailuttamassa ja tutkimassa ja ottamassa uutta palvelua. nyt jo huolestuttaa puhelinliittymäjuttu. 

Tässä kriizi-casessa aspa kyllä hoiti hommansa hyvin, vaikka emme oikein aina toisiamme ymmärtäneetkään. Yritin kovasti selittää, että haluaisin aloittaa tilausjakson alusta, mutta en onnistunut siinä. Ja aspa iloisesti että näen että olet uusinut tilauksesi. Juuei. 
Mutta nyt on hyvin. 
Paitsi kriizisiä pohdintoja.

Kesäkuun luetut uusimmasta vanhimpaan arvioineen alla, koko vuoden luetut TÄSSÄ

kuvituskuva: muraali Vaasassa

L.T. Shearer: Kissa, joka saalisti syyllisen. Kolmas osa sarjassa Conrad-kissan tutkimuksia. Tässä kertomuksessa kanavalaivassa asusteleva eläkkeelle jäänyt rikostutkija Lucy selvittelee kissansa kanssa outoa sarjamurhatapausta. Jokin tämän osan kerrontatyylissä (ehkä dialogeissa?) toi mieleeni Lawrence Sandersin dekkarit, ja luin intensiivisesti yhden päivän aikana. Tykkäsin tarinan etenemisestä ja tarinasta itsessään. Puhuva kissa on onnistuneesti kirjoitettu hahmo, vaikka ajatuksena onkin täysin kummallinen. Suositus. E-kirja.

 Jukka Tuhkuri: Jään voima - kertomus Endurancen uppoamisesta ja löytämisestä. Kertomus kahdesta tutkimusmatkasta: ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä Ernest Shackleton lähti etelään, suunnitelmissaan ylittää Etelämanner rannikolta rannikolle. Laiva haaksirikkoutui, retkikunta joutui evakuoitumaan jäälautalle ja sieltä hiljalleen ihmisten ilmoille. Vuonna 2022 kansainvälinen tutkimusretkikunta lähti etsimään Shackletonin Endurance-laivan hylkyä. Kirjassa kulkevat rinnakkain tutkimusretkikuntien matkat, Tuhkuri jäätutkijana tarkastelee asioita jään ja laivan kestävyyden vinkkelistä. Shackletonin retkikunnan kohtalo oli Tuhkurin näkemyksen mukaan sinetöity jo ennen matkalle lähtöä: laiva ei tulisi kestämään Etelämantereen jääolosuhteita. Mietin monenlaisia; Shackeltonin huimapäistä harkitsemattomuutta - vielä puoli vuotta ennen tutkimusretken alkua kaverilta puuttuivat itse retkikunta, laiva ja rahat retken varustamiseen, ja retkelle lähtiessä Shackleton todennäköisesti ymmärsi , ettei laiva mitä ilmeisimmin tulisi kestämään jäiden painetta. Mietin koko retkikuntaa, jäälautalla ajelehtimista, epätoivoista pelastumista ja saarella kärsivällisesti pelastautumistaan odottelevien miesten mielentiloja - hyvissäkin olosuhteissa pelkkä pelastuslaivan varustaminen ja matka veivät kuukausia. Puhumattakaan siitä toisesta retkikunnasta Etelämantereen vastapuolella. Pelkkä ajatus lähes toivottomasta, kuukausien mittaisesta odottelusta ja epävarmuudesta tuleeko kukaan koskaan pelastamaan - ahdistavaa. Nykypäivän kansainvälisen retkikunnan kertomusta luin innolla ja mielenkiinnolla, vastaavia lukisin paljon enemmänkin! Kirja piti otteessaan alusta loppuun asti vaikka en kaikkia jään hienouksia täysin ymmärtänytkään. Vahva suositus! E-kirja.  

Elisa Suokko: Le Luxe. Pariisin, vintagemuodin maailmaan sijoittuva kertomus. Suomalainen Eveliina on onnistunut pääsemään töihin Pariisin yleellisimpään vintagemuodin myymälään, ja työmatkalla hän onnistuu puolivahingossa pääsemään yleellisiin piireihin. Varsin lukukelpoinen kirja muodista ja rakastamisen vaikeudesta. E-kirja. 

Tuija Lehtinen: Morsiuskimppu juhannusruusuista. Lukuaikapalvelustani löytyvät Lehtisen Kolmiokirjalle kirjoittamat kevythömpät. Välipalakirjana maatilalle sijoittuva pikkutarina. Ohut juoni ja vähän mitäänsanomattomat henkilöt, mutta Lehtisen vetävän kirjoitustyylin kyllä tunnistaa. Tulipa luettua. E-kirja.

Laura Suomela: Ruusuja ja risteyskohtia. Kolmas osa kukkakauppaelämää käsittelevässä sarjassa. Keski-ikäisen Helenan perhe kärvistelee uuden äärellä: Hartsa-isällä on nuoruuden satunnaistapaamisen jäljiltä poika Tukholmassa. Kukkakauppa järjestää kukkaretriitin ja Helena puntaroi parisuhdettaan. Sympaattinen ja lämmin jatko-osa, aiemmat ehkä onnistuneempia kuin tämä. E-kirja.

Tuomas Marjamäki: Vain ajan kysymys. Kirjan takakannesta: "Keinosen veljeksillä nallekarkit eivät koskaan ole jakautuneet tasan. Viisi minuuttia vanhempi Visa sai kaiken: rahaa, rakkautta, oman visailuohjelman televisioon sekä nimensä koko kansan huulille. Veli peri isänsä nenän." Visailu- ja iltapäivämedian ympärillä liikkuva, mainion metka tarina. Piti otteessaan, sai lukea tarkasti. Hykertelin nimiä ja tapahtumia, äärimmilleen viety toimittaja Esko Kärkkäinen on oivallinen hahmo, kirjan loppuratkaisu oli yhtäaikaa odotettu ja yllättävä. Suositus, kuten Marjamäen aiemmillekin kirjoille. E-kirja.

Kirsi Pehkonen: Pikkasen pulassa. Etsintätoimistoa pyörittävän Siru Valppaan seuraava mysteeri: mistä löytyy kadonnut laukku? Metkasti kieli poskessa kirjoitettua cozy crimea. E-kirja.

Mirella Mäkilä: Äkkilähtöjä Tampereella. Tampereelle-sijoittuvan sarjan kolmas osa. Roosa päätyy asumaan itsekseen olosuhteiden pakosta, ja päätyy keskellä synkeintä syksyä salavihkaiselle lomalle turistisesongin jäljiltä hiljentyvälle lomasaarelle. Miksi poikaystävä on etäinen? Ja entä hyvä ystävä, miksi hän on niin outo ja haluaa paeta Suomesta lomasaarelle? Ei ehkä aivan niin hersyvän hauska kuin kaksi aiempaa osaa, mutta vauhdikas ja toimiva kokonaisuus. E-kirja.

 Kati Liimatta: Täysi talo. Veera tyhjentää äitinsä pyynnöstä tätinsä vanhaa ja täyttä taloa. Taloon muuttaa yllättäen asumaan myös viimeisillään raskaana oleva Malla. Kirja äitisuhteista, perhesuhteista, vähän rakkaudestakin. Lempeää ja leppoisaa luettavaa. E-kirja.

 Pauli Jokinen: Bodominjärven mysteeri. Härnään sisäistä pelkuriani kuuntelemalla ajoittain true crime -podcasteja tai lukemalla vastaavia. Bodomjärven tapahtumat lienevät suomalaista rikoshistoriaa kummallisimmillaan. Jokinen on koonnut tapahtumat yksiin kansiin, pohdiskelee ohuesti silloisia tutkintamenetelmiä ja median tapaa tehdä uutisia. Varsinaisten rikostapahtumien sijaan näille pohdiskeluille olisi voinut paljon enemmän tilaa, koska sekä tienvarsilla höynäävät poliisitutkinnoissa avustavat siviilit että paisuttelevat ja tuomitsevat lehtijutut ovat onneksi historiaa. Perushyvä ja selkeä kirja. E-kirja.

Riku Siivonen: Elämän ja kuoleman huone - tai kyllä isä osa synnyttää. Isän /miehen näkökulmia synnytyksiin ja syntymään. Näkökulma oli kiinnostava, mutta ajoittain koin että isän pikkuhauska ja etäännyttävä kerrontatapa vei terää tärkeältä asialta. Synnytys on kokemus - eikä aina helppo sellainen - isällekin. Suositus. E-kirja.

Sanna Seiko Salo, Laura Härmä: Piikkikammo, veretseisauttavia tarinoita labravuorosta. Bioanalyytikon /"labratädin" muisteluksia. Asia sinänsä on todella kiinnostava, mutta kirja on hajanainen ja pomppelehtiva. Vähän tarkemmalla toimitustyöllä tarinassa olisi voinut olla enemmän imua. Tulipa luettua. E-kirja.

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)