Syyskuun luetut

 Syyskuu on ollut hyvä lukukuukausi. Olen lukenut paljon ja monenlaista: tuttua ja uutta. Lukuaikapalvelu on ollut ahkerasti käytössä, kirjastossa olen vieraillut vähemmän - paitsi aivan loppukuusta kun lukuaika alkoi vähentyä uhkaavaa tahtia ja piti alkaa säästellä.
Työstressi näkyy kirjalistassa Brunetti-dekkareiden piikkinä. 

minulla on lukuaikaa 100h/kk, kausi vaihtuu aina puolesta kuusta. Ja yhtäkkiä aloin tarvita enemmän aikaa äänikirjoille - siitä kerron ehkä myöhemmin. Nyt, syyskuun lopussa, jakson vaihtumiseen on aikaa kaksi viikkoa ja lukuaikaa on jäljellä suunnilleen kolmen kirjan verran. Pitää jättää aikaa yhdelle yökirjalle ja parille äänikirjalle. Täytyy arjessa lukea välillä ihan vain kirjakirjoja. Probleema on siinä, että olen aika nopea lukija, varsinkin e-kirjojen kanssa. Ja lukuaikapalvelu käyttää todennäköisesti äänikirjan kestoa aikamittarinaan. Ihan epää. 

Uutena genrenä löysin cozy crimen - pehmodekkarit. Sellaiset joissa ei tapahdu kovin hurjaa rikosta, tai joissa rikosta ratkoo sympaattinen harrastelija - tai kumpaakin. Listalta Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella on ehdottomasti tätä lajityyppiä ja Pinkki lentolaukku sivuaa sitä. Koukuttavia olivat kumpainenkin, ja seuraava lajitoveri on luureissa loppusuoralla.

Kaisa Ikolan Kaksi oikein yhteen oli yhden vapaapäivän suunnaton nautinto - miten oivaa voikin viihde olla! Toivoin koko ajan, että kirja ei loppuisi ehkä ikinä. 
Samanlaisia intensiivisiä - tosin arkipäivänautintoja - lukukokemuksia olivat myös Elfin Erokeskusteluja ja Anna Perhon Olipa kerran talo.
Kirjoja joiden ei ollenkaan haluaisi loppuvan ja silti niitä lukee aivan ahmimalla että saisi tietää, mitä tapahtuu. 

Tietokirjoista Mustillin Kuinka puhua valasta oli äärimmäisen kiinnostava kirja lajienvälisestä kommunikaatiosta. 

suunnilleen parasta: itsekseni kotona,
lukeilla hyvä kirja,
lautasella maistuvaa ruokaa,
menossa treenaamaan,
sen jälkeen luvassa kotoisa ilta

Alla syyskuun luetut lopusta alkuun. Ja koko vuoden luettuihin pääset TÄSTÄ

Tatiana Elf: Erokeskusteluja. Kaksi pariskuntaa viettää mökkiviikonloppua. Tarkoitus on nauttia ruuasta, hyvästä seurasta ja yhdessä olemisesta - vaan kuinka käy? Hauska, etenevä, yllättäväkin dialogiromaani! Minulla on kirjastossa kirjoja valitessani yleensä tapana lukea sivun-parin verran kirjaa, jotta tiedän, poiminko mukaani. Tätä en tavoistani poiketen lehteillyt, ja veikkaan että se olisi jäänyt hyllyyn. Onneksi en lehteillyt ja onneksi en jättänyt hyllyyn! Vietin yhden nautinnollisen illansuun lukemalla-lukemalla-lukemalla. Miten paljon pystyy pelkällä dialogilla, jopa ilman näyttämöohjeita saamaan aikaan! Taidokasta. Veikkaan että äänikirjana tämä saattaisi olla kuunnelmamainen, toimii varmasti hyvin niinkin. Suositus.

Inari Fernández: Käppyrämännyn juurella. Lukuvinkki tuli Anna Perhon kirjasta. Helsinkiläinen Inari perheineen muuttaa vuodeksi Sodankylään tekemään vaikuttajatyötä ja jää sinne useammaksi vuodeksi. Sympaattisia muisteluksia, kohtaamisia ja kokemuksia pohjoisessa. Veikkaan, että tämä kirja olisi pitänyt kuunnella, mutta kapinallisena luin. E-kirja.

 

 Anna Perho: Olipa kerran talo - kuinka menetin rahani ja järkevän ihmisen maineeni. Hauska elämänkerrallis-rempallinen kirja vanhan talon ostamisesta ja kunnostamisesta omalta lapsuuden kotipaikkakunnalta. Jos suinkaan mahdollista, en ikinä halua rempata mitään enkä asua omakotitalossa, mutta tämä tarina oli silti valtavan samastuttava. En ole kuuluisa toimittaja, en heppatyttö, enkä enimmäkseen edes pikkupaikkakunnan kasvatti, mutta jollain tavalla Perho on onnistunut kirjoittamaan 70-80-lukujen taitteen lapsuudesta ja -80-90-lukujen taitteen nuoruudesta ja nykyaikuisuudesta aivan valtavan koukuttavalla ja mukaansatempaavalla tyylillä. Melkein en mennyt töihin kun olisin vain halunnut lukea, ja harmitti kun tuli valmiiksi. E-kirja.

 Donna Leon: Ylimpiä ystäviä. Brunettien asunto osoittautuu laittomasti rakennetuksi kerrokseksi vanhassa talossa. Asiasta heille kertonut virkailija löytyy yllättäen surmattuna, ja Brunetti alkaa ihmetellä mitä rakennusvalvonnassa onkaan meneillään. Brunettia ja Venetsiaa stressinpoistoon, alkupään vielä vähän jäsentymättömiä tarinoita. E-kirja

Kaisa Ikola: Kaksi oikein yhteen. Jatko-osa viitisentoista vuotta sitten ilmestyneeseen Oikein nurin -neulekerhokertomukseen. Annin elämä on asettunut levollisille keski-ikäistyville sinkkuraiteille, kun Ninni-ystävän lapsi joutuu koulussa vaikeuksiin ja tulee Annin luokse pikkukaupunkiin ottamaan etäisyyttä äitiinsä ja arkeensa. Anni löytää käsityöt uudelleen - ja ehkä jotain muutakin. Tämä kirja (kuten sen ensimmäinenkin osa) tempaisi heti mukaansa. Tarina itsessään ei ole mitenkään erikoinen, perusviihdettä, mutta teksti on etenevää, hyväntuulista, voimaannuttavaa, rapsakkaa, kutsuvaa ja piti ainakin minut hyppysissään - oikein harmitti kun lauantaina tuli vieraita, enkä saanut istua vain lukemassa. Ja vielä enemmän harmitti kun kirja tuli loppuun. En oikein osaa määritellä, mikä tässä kertomuksessa (ja sarjassa) on jotenkin niin kutsuvaa ja koukuttavaa, mutta haluaisin vain viettää aikaani heidän kanssaan. Tämän kirjasarjan henkilöt eivät olleet unohtuneet mielestäni, eivätkä myös ensimmäisen osan tapahtumat. Lauantaini Annin, Liinan ja neulekerholaisten kanssa oli vahvistava, elävöittävä ja sai minut hyvälle tuulelle. (se sai minut myös kutomaan lisää, vaikka juuri olin toipumassa edellisen kutomisyrityksen aiheuttamasta monipäiväisestä päänsärystä. hiiteen päänsärky, minähän kudon koska se on kivaa) E-kirja.

 Cynthia Voigt: Yksinäinen kitara. Tillerman-nuortenkirjasarjan tämä osa kertoo äitinsä hylkäämästä Jeffistä. Hylkäämiskokemus, epäluottamus läheisiin ihmisiin, yksinäisyys ja musiikki ovat kirjan keskeisiä teemoja. Aloin kesällä lukea Tillerman-sarjaa uusiksi ja tein samalla soittolistaa sarjassa laulettavista kappaleista. Muistelin että tässä kirjassa olisi ollut paljon lauluja ja musiikkia; olikin, mutta samat laulut ovat tulleet esiin jo sarjan aiemmissa osissa. Yksi laulu on vielä jäljittämättä (kääntämisen kulttuuri on -80-luvulla ollut ainakin nuortenkirjoissa vähän erilainen ja on hetkittäin aika haasteellista löytää oikeaa kappaletta. Onneksi ystäväni googletin on ymmärtäväinen ja auttaa varsin vaivattomasti eteenpäin). Jeffin ja isänsä koti lahden pohjukassa, puron varrella on todellinen rauhan tyyssija. Jostain syystä minulle on siitä paikasta jo nuorena kirjaa lukiessa muodostunut hyvin voimakas visuaalinen mielikuva: nyt oli iltaisin ihana nukahtaa talon terassille.

 

Marja Kuusela: Pinkki lentolaukku. Lysti kertomus Sannista, joka tekee keikkaa sairaalassa röntgenapulaisena ja päätyy yhtäkkiä seuraamaan pinkkiä lentolaukkua Osloon ja sen jälkeen kadottamaan laukun omistajan paluumatkalla. Hyväntuulisia juonenkäänteitä, aavistus arvoituksia, jonkin verran ennalta-arvattavuutta - kulkeva ja etenevä, hauska. Mainio tarina, viihdyin sen parissa ja valitsin helposti mieluummin kävelyn kuin pyöräilyn töihin että sain enemmän kuuntelemisaikaa. Äänikirja.

Donna Leon: Oman käden oikeus. Stressi on ajauttanut minut Brunetti-kierteeseen. Tätä kertomusta en muistanut, en ole siihen aikoihin törmännyt kirjastossa. Olipa jotenkin mukaansatempaava! Tarina sijoittuu sotilasakatemiaan, jonka nuoret vaikenevat oletetusta itsemurhatapauksesta visusti. Pidin. Luin yöllä oikein ilokseni (olen ruvennut valvomaan öisin...) E-kirja. 

 

Donna Leon: Sokea rakkaus. Tämä Brunetti-kertomus on se, josta aikoinaan olen sarjaan sisään hypännyt. Tarinassa nuori opiskelijatyttö tulee hakemaan oikeutta jo edesmenneelle sukulaiselleen sodan aikana tapahtuneiden vääryyksien korjaamiseksi. Hänet löydetään murhattuna. Pieni retki Venetsiaan on aina paikallaan, ja näköjään olen ajautumassa Brunetti-putkeen: selasin samoin tein lukuaikapalvelusta esille sarjan seuraavan osan. Näitä alkupään teoksia (tämä taitaa olla järjestyksessään 11.) ei kirjastosta saa tilaamatta käsiinsä. Kun Brunetteja lukee peräperää pohdin aina sitä, miten vähän näissä on jatkuvajuonisuutta ja toisaalta miten paljon tyhjäksi jääviä aukkoja. Ja minkä ikäinen komisarius oikeastaan on, sitä mietin myös? Ja kasvavatko lapset riittävästi? E-kirja.

 Terhi Koulumies: Vauvaa vailla. Kolmikymppinen Elina pohtii vauvahaavetta. Tässä kirjassa ei ollut alkua, keskikohtaa eikä loppua. Suoraan sanottuna, miksi ihmeessä tämä kirja on julkaistu? (ellei ollut omakustanne) Elina ei kasva eikä muutu. Kirjan alkupuolella ihmettelin, että miksi tämä tarina ei jotenkaan osu kohdilleen; no, kirja on jostain käsittämättömästä syystä sijoitettu vuoteen 2001 - kuitenkaan kertomatta sitä suoraan - miksi ihmeessä? tulin niin kiukkuiseksi ajan epätäsmällisyydestä että oli pakko tehdä googlaushommia. Kirjassa ei ole aikakaarta, joka toisi sen nykypäivään, mutta ei myöskään mitään mikä vaatisi tai selittäisi sen sijoittamisen juuri tuohon ajankohtaan. Vauvahaavekirjassa on kaksi mahdollista loppua: päähenkilö tulee tai ei tule raskaaksi, ja kumpi tahansa vaihtoehto aiheuttaa henkilössä muutoksen. Paitsi tässä kirjassa. En kyllä saanut tästä mitään irti ja harmitti koko hommeli. (ja otetaanpa vähän takaisin, kirjan eka painos on julkaistu 2007, vähän parempi sentään se ajankohta. lukuaikapalvelu näyttää näköjään sen ajankohdan jolloin kirja on käännetty lukuaikapalvelun käyttöön) E-kirja

 

Donna Leon: Myrskyjen meri. Testasin, miltä Brunettit tuntuvat äänikirjoina: luureissa oli sarjan alkupuolella ilmestynyt kertomus, joka ei millään muotoa kuulu suosikkeihini ja eroaa valtavasti ainakin nykyisistä Brunetti-dekkareista. Juuei. Ei pysty Venetsiassa seikkailemaan äänikirjamuodossa. Lukija on ihan vääränlainen eikä ollenkaan tule lomaisa, viinistä ja maisemista nautiskeleva olo. Hyppäsin kiireesti e-kirjaversioon, mikä oli ehdottomasti parempi vaihtoehto. Brunetti lähettää signorina Elettran peitetehtäviin Pellestrinan saarelle; kertomus poikkeaa kovasti nykyisestä linjastaan, ja kuten sanottua - ei kuulu suosikkeihini Leonin tuotannossa, mutta meni testimielessä. Äänikirja-e-kirja hybridi.

Anders Hansen: Aivovoimaa - näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Otsikossa on varsin kattavasti kirjan sanoma. Kirjoittaja tarkastelee aivoja ja liikunnan vaikutusta aivoihin stressin, keskittymiskyvyn, onnellisuuden, muistin ja luovuuden sekä ikääntymisen näkökulmista. Salaisuus on kuntoliikunta (lähinnä juoksu tai reipastahtinen kävely). Tavallaan todella kiinnostava, mutta toisaalta hiukan paikallaanpyörivä teos. Jumalattoman painava kirja, onnistuin monena iltana mojauttamaan kissaa kirjalla kun simahdin kesken lukemisen. Jaan omakohtaisesti erityisesti stressiin ja onnellisuuteen liittyvät vaikutukset: liikunnalla todellakin on stressiä poistavia ja onnellisuutta lisääviä vaikutuksia. 

 Lily Chu: Sijaistähti.  Kanadankiinalaisen Gracien elämässä ei pyyhi kovinkaan hyvin: pomo ahdistelee, äidillä on Alzheimer ja maailma tuntuu muutenkin kaatuvan niskaan. Gracieta pyydetään sijaistamaan kuuluisaa kiinalaista elokuvanäyttelijää, Fanglita heidän huomattavan yhdennäköisyytensä vuoksi. Aivan äärimmäisen suloinen, vähän sadunomainen ja nuortenkirjamainen hyvänmielen kirja! On aika lailla arvattavissa kuinka tarinassa käy. Kertomus etenee sujuvasti, hiukan elokuvamaisestikin. Hyvänmielen huoletonta luettavaa arkeen! E-kirja

 Marke Talvi: Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella. Kirjailija Auri on muuttanut vanhempiensa asuntoon Kettukosken pitäjälle kissavahdiksi. Stalkkeri lähettelee Aurille outoja kirjeitä, paikkakunnalta vuosia sitten kadonneen nuoren äiti pyytää Auria etsimään poikaansa ja epäilee rikosta ja Auri yrittää ratkoa kumpaakin pulmaa - miellyttävien miesten avustuksella, luonnollisesti. Sympaattinen vähärikoksinen ja ei-yhtään-pelottava dekkarintapainen. Mukavaa kuunneltavaa luureissa. Äänikirja.

 Päivi Sappinen: Pete Poskiparta - mies ja mieli. Ensin taikurin ja myöhemmin mentalistin elämäntarina oman siskon kirjoittamana. Hyvin perinteisen elämäntarinan tapaan kulkeva kirja kertoo avoimesti myös epäonnistumisista ja vaikeista hetkistä. Kivaa olisi ollut jos edes yhden tempun verran olisi kuvattu taiteilijan työtä: kirjassa kyllä sivuttiin pintaa ruutuvihoista ja suunnittelusta, mutta olisipa kiehtovaa ollut lukea vaikka vain yhden korttitempun tarina alusta loppuun ja vielä niin että pikkuisen olisi salaisuuskin paljastunut (vaikka edes sen kaikkien aikojen ensimmäisen tempun, sen jonka olisi voinut itsekin opetella Solmu Mäkelän kirjoista)! Tai ylipäätään, lukija olisi voitu viedä jollain tavalla johonkin esitykseen mukaan. Kiehtovaa luettavaa siksikin, koska saimme ystäviltä keväällä synttärilahjoina läjän lahjakortteja teatteriin. Päätimme käyttää ne nyt syksyllä sellaisiin esityksiin joita muuten emme menisi katsomaan - Poskiparran show marraskuussa on yksi niistä. Melkein kuin menisi tuttavan esitystä ihmettelemään. Oikein luettava perinteinen elämäntarina.

 Tom Mustill: Kuinka puhua valasta - tutkimusmatka eläinten viestinnän tulevaisuuteen. Mustill oli valassafarilla melomassa rannikolla kun hän jäi vedestä ponkaisevan ryhävalaan alle. Tämä kokemus (ainakin kirjan mukaan) sai luontodokumentaristin pohtimaan valaiden kommunikaatiota ja laajemmin eläinten kommunikaatiota. Mustill kertoo kirjassaan ihmisten ja valaiden yhteisestä historiasta ja esittelee, kuinka eläinten kieliä on tutkittu, ja millaisia näkymiä tekoäly antaa tutkimukselle tällä hetkellä. Mustill pohtii, voidaanko joskus tulevaisuudessa kommunikoida lajienvälisesti. Kiehtova, tarinallinen ja riittävän kansantajuisesti kirjoitettu kirja kielestä, kommunikaatiosta, ja eläinten ja ihmisten yhteisestä historiasta. Perspektiivissä tietysti koko maapallon tulevaisuus ilmastonmuutoksen kourissa sekä toisaalta vahva pohdinta siitä, olemmeko ollenkaan niin älyllisiä kuin kuvittelemme olevamme. Suositus - varsinkin jos eläimet tai kielet kiinnostavat!

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

juuri nyt lukeilla kirjoittamisopas-opus
tämä etenee hitaammin kun yritän työstää aihetta konkreettisesti

Ruokajuttua, ruuaksi juttuja

 Yksi suurimmista muutoksista nyt kun nuoriso on lähtenyt omilleen, on ruokailu.

Vielä alkuvuodesta kanssamme eleli aktiivisesti liikuntaa harrastava nuori. Ja kesällä kanssamme asui vuorotyötä tekevä nuori.
Aktiivisesti liikkuva nuori oli myös aktiivisesti nälkäinen.
Vuorotyöläisellä ei ole Savonmaalla sijaitsevassa asunnossaan uunia.

Alkuvuodesta söimme mitä vain sekalaisia liharuokia että liikkuja pysyi kunnossa ja täytettynä.
Kesällä taas laitoin uuniruokia niin että keittiössä hehkui: tietenkin. Nuori halusi syödä kaikenmoista makaronilaatikkoa ihan alvariinsa. Ja uuniruuat ovat muutenkin helppo eväs mukaan otettavaksi. Tein kahmalokaupalla kaikkea perusuuniruokaa.

Vaan nyt olemme kaksin, ilman vuorotyöläistä, nälkäistä ja nuoria ylipäätään.
Ruokakulttuurimme on kokenut todellisen muutoksen ja keikautuksen.

Tätä nykyä syömme arkisin juttuja.

Jutut ovat voittopuolisesti kasvisjuttuja tai kalajuttuja. tosin tunnen vain yhden kalan, kirjolohen. mutta silti.

Suosikkijuttujamme ovat

Herkkusienijuttu (herkkusieniä, sipulia - kuullotetaan ja paistellaan, sekaan sitruunankuorta ja sitruunamehua, mausteeksi suolaa ja pippuria. Menee pastan ja riisin kanssa)

Linssijuttu (tsekkaa raamit Harkituista herkuista; tämä ohje on joku pikasovellus sieltä).

Kalajuttu1 löytyi jonkun iltapäivälehden nettiversiosta purkki-savukirjolohta + kermaviiliä, mausteeksi silputtua sipulia, rouskaus pippuria ja ina sinappia. vähänkö hienoa että on purkitettua savukirjolohta. meillä on sitä nykyään aina kaapissa!

kalajuttu2: silputtua sipulia kuullotetaan, voi laittaa myös muita valinnaisia kasviksia jos siltä tuntuu. Sekaan sitruunankuorta, sitruunamehua ja hetkeksi pannulle sekaan myös pilkottua kylmäsavukalaa. Menee pastan tai riisin kanssa. 

pulledpork purkista -juttu liki ainoa arkinen liharuoka Keitetään perunat perunamuusiksi tai valinnainen pasta tai tortellini ja avataan pulledpork-purkki.

sekä tietysti ikiklassikko fetajuustojuttu. Tunnetaan netissä myös nimellä uunifetapasta. Pilkottua sipulia, palasteltuja pikkutomaatteja, pilkottua paprikaa ja fetakimpale airfryeriin noin vartiksi ja pasta oheen.

 

Kaikki jutut valmistuvat alle puolessa tunnissa. Niissä on hirmu usein pastaa. Aika usein juttua jää minulle vielä seuraavan päivän lounaaksi töihin.

 

Normaalina viikkona syömme arkena yhdessä ehkä kahtena tai kolmena päivänä.  minulla on ollut aika paljon iltapäivä- ja iltajuttuja. Saatan käydä keskellä päivää kotona laittamassa ruokaa ja syömässä ja seuraavaksi näemme Lehtorin kanssa illansuussa. 

Viikonloppuruokailut ovat vielä vähän jäsentymättömät.
Niihin on kuulunut aika paljon syömistä ulkona kavereiden kanssa - viime viikoilta erityisellä lämmöllä muistan yhteistä nostalgiatrippiämme lehtipihvi-ranskikset komboon tai sitten ihan vain perheen sisäiseen laiskuuteen liittyvää perhepizza kahdeksi päiväksi -ruokalistaamme.

Onko sinulla ruokasuosikkijuttua? Mikä on kauden hittijuttu?
Mikä kannattaisi ottaa kokeiluun tällaisessa laiskistuneessa ja kokkailua välttelevässä keittiössämme?

 

lukemispohdinto

 otin taas kesällä kirjojen suoratoistopalvelun. Tällä kertaa otin siitä jonkun perheversion, olen jakanut sitä myös nuorisolle en kyllä tiedä käyttävätkö he sitä.

Ja taas kerran törmäsin jossain kohtaa ihmeellistä internettiä siihen keskusteluun, onko kuunteleminen lukemista vai ei.

Minusta ei.

Kuunteleminen on kuuntelemista ja lukeminen on lukemista.
Mutta tarinat ovat silti samoja ja hyviä ja kummallekin tarinoiden kuluttamistavalle löytyy aktiivinen käyttäjäkuntansa. 
Ei ole väliä sillä, onko kuunnellut vai lukenut tarinan tai vaikka tietokirjan paitsi käsityökirjoista ja muista semmoisista ohjekirjoista en ole ihan varma että miten toimivat luureissa.
Jollekin tieto ja tarinat tulevat paremmin korvien kautta ja joillekin silmien. 
Mutta silti lukeminen on lukemista ja kuunteleminen on kuuntelemista.
Tarinan voima on aina sama. Mutta käyttömenetelmä on eri. Siitä vain ei pääse mihinkään. 
Ei voi arvottaa toista paremmaksi kuin toista muuten kuin omalla kohdallaan. Mutta ovat ne silti erilaisia käyttötapoja.

Minulla on tämmöinen preferenssijärjestys 

Laarin pohjalla ovat äänikirjat - ne eivät vain oikein ole minun juttuni.  Käytän äänikirjoja enimmäkseen kun kävelen tai pyöräilen töihin tai menen bussilla kaupunkiin en voi sietää Karinia, pitää vaientaa hänet jotenkin. 

Ja öisin. Öisin kuuntelen myös nykyään koko ajan äänikirjaa. Sen nimi on kuulemma pikkunaiset-metodi kun kuuntelee jotain tuttua äänikirjaa että pysyy nukuksissa.
Joskus olen myös tehnyt uimahallin punttisalilla alkulämppää äänikirjan tahdissa ja joskus hyvinhyvin harvoin saatan pistää luurit korville kun laitan ruokaa. Silloin kyllä yleensä olen ihan loppumetreillä jossain hyvässä tarinassa ja haluan vain saada tietää, mitä on tapahtumassa.
En kovin hyvin osaa lähteä kävelylle äänikirjan kanssa, enkä puuhastella mitään kotihommia myöskään. 
Huomasin että Brunetti-dekkarit täytyy ihan ehdottomasti lukea, mutta ruotsista suomennetut kirjat saattavat toimia paremmin äänikirjoina. 
Kuuntelen kuukaudessa varmaan suunnilleen pari kirjaa niiden öisten unilääkekirjojeni lisäksi ne ovat vallan ne samat ja viime aikoina olen myös päätynyt äänikirja-e-kirja hybridikuluttamiseen.
Kuuntelen äänikirjani perusnopeudella, en nopeuta lukutahtia.

Vähän enempi pinnalla ovat e-kirjat. Luen tabletilta, minulla on ipad mini, todella kätevän kokoinen! koko ajan sujuvammin ja sujuvammin e-kirjoja, toisinaan jopa illalla sängyssä juuri ennen nukahtamista. Käytän tällä hetkellä lähes pelkästään lukuaikapalvelua, eli suurin osa lukemistani kirjoista on e-kirjoja. Luen e-kirjoina suunnilleen samaa kirjallisuutta kuin mitä kirjastosta hakisin, tietokirjoja ehkä vähän vähemmän ja viihdettä enemmän. Kun illalla menen nukkumaan, viritän tabletista sovelluksen jo valmiiksi yötilaan: vaihdan taustaväriksi mustan ja suurennan fonttikokoa reilusti. Kun nykyään se on jo kun! uni ei pysy silmässä, nousen lukemaan. Ei tarvitse sytyttää valoja eikä räpeltää mitään mikä herättäisi puoli taloutta ja kissat, vaan hiippailen vain tabletti kainalossa pimeään olkkariin lukemaan kunnes uni on valmis jatkumaan. Kätevää. 

Seuraavaksi tulevat kirjaston kirjat. Sellaiset ihan oikeat kirja-kirjat. 

Ja aivan kaikkein parhaita ovat ikiomat pokkarit. 

Välillä kaipaan kirjan tunnetta sormissa ja käsissä. Vaikka minulla on sovelluksen kirjahyllyssä ainakin sata kirjaa odottamassa luetuksi tai kuunnelluksi tulemista, täytyy välillä mennä kirjastoon hakemaan ihan oikea kirjakirja luettavaksi. 
Ja joitain kirjoja ei vain pysty lukemaan muutoin kuin kirjoina. Ihan oikeina paperisina kirjoina.
tästä esimerkkinä yksi hiljakkoin lukemani nuortenkirja, sille ei olisi ollut mitään muuta kulutustapaa kuin kirjaston kulahtanut perinteinen kirjakirja.

Käytän lukuaikapalvelun sovellusta ristiinrastiin: välillä hiippailen kirjakaupassa tai kirjastossa poimimassa lukuaikahyllyyn luettavaa. Välillä hiippailen kirjastossa lainaamassa ihan oikean kirjan luettavakseni ja poistan sen samaa päätä lukuaikahyllystä.

Olemme lähdössä syyslomalla reissuun. 
Kuvittelen itseni rentoutumassa auringossa toivon totisesti ettei sada eikä myrskyä.
Käsissäni ihan oikea ikioma pokkarikirja. 
Sitä voi lehteillä aurinkorasvasta tahmaisin käsin. Sitä ei tarvitse ladata. Sen sivun voi kääntää koirankorvalle ja sitä voi makuuttaa ylösalaisin selkä levällään eikä tarvitse pelätä että tarina karkaa.
Voin kurkistaa viimeisen lauseen ja lukea kirjaa lopusta alkuun jos niin haluan. 
Ja voin aloittaa sen heti uudestaan alusta jos siltä tuntuu.
Se jos mikä on rentoutumista.Kyllä vähän näen itseni lukemassa myös e-kirjaa ja pystyn myös varsin vaivattomasti kuvittelemaan itseni aurinkotuolissa oikoisenani, nukkumassa auringonlämmittämiä päivätorkkuja äänikirja korvissani.

Mutta silti, äärikylläinen rentoutuminen vaatii ehdottomasti aivan ikiomaa pokkarikirjaa.

olen hankkinut lomakirjastooni jo kolme kirjaa! 
en yleensä osta kirjoja.

*

Mikä on sinun tapasi kuluttaa kirjallisuutta ja miksi juuri se tapa on sinulle paras?
Onko kovakantinen kirja parempi kuin pokkari?
Miksi äänikirja sopii parhaiten sinulle? Tai e-kirja? Tai kovakantinen?

Pääsääntöisesti tällä hetkellä luen päivisin e-kirjoja ja illalla sängyssä juuri ennen nukahtamista jotain perinteistä kirjakirjaa ellei sitten ole tabletilla jotain poikkeuksellisen hyvää kesken.
Minulla on siis koko ajan meneillään kolmesta neljään kirjaa: yksi työmatkoilla luureissa, yksi tai kaksi e-kirjana päivälukemisena ja yksi perinteinen kirja yöpöydällä iltalukemisena. 
Öisin joko kuuntelen vanhoja tuttuja äänikirjojani vanhalta ipodiltani tai sitten luen päiväkirjaa tabletilta. 

juuri tänään ja tällä hetkellä kesken: 
- työmatkalla äänikirjana Elina Pulli: Tukkasurma
- e-kirjana ja päivälukemisena: Donna Leon: Ylimpiä ystäviä 
- yöpöydällä iltalukemisena: Mia Kankimäki Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
- ipodilla aina yökuuntelemisena: Matti Rämön Polkupyörällä Saharaan ja Maeve Binchy Koko kadun kasvatti.
Näistä Donna Leon tulee tänään varmaan kokonaan luetuksi. 
Lisäksi e-kirjasovelluksessa on muutama aloitettu kirja, joiden kohtalosta en vielä ole päättänyt - luenko vai poistanko hyllystä.

*

Olen tätä POHTINUT joskus aiemminkin