Haipakkaista menoa

Ollut vähän haipakkaista jostain elokuun alusta asti.

Isosiskon reissu. Se asusteli meidän nurkissa ennen lähtöään maailmalle kuukauden verran. Oli ihanaa ja kävi voimille, yhtäaikaa. Nyt se on siellä maailmalla, yhdeksän aikavyöhykkeen päässä. Yritän olla ajattelematta, mutta se on haasteellista, kun se tykittää kuvilla jatkuvasti. Normaalisti en arjessa ajattele (aikuisia) lapsiani ollenkaan, paitsi silloin kun joku on yhteydessä. Silloin ajattelen kaikkia ja stressaan kaikkia. Nykyisellään siis ajattelen kaikkia lapsukaisiani ja stressaan heidän asioitaan päivittäin. Vähempikin stressi riittäisi.

myrskyä Santorinilla

Kissalauma. Kutistui yhdellä kissalla. Arppu, Rönäperän Ja Muiden Vähäisempien Maiden Prinsessa Arwen, sairastui vakavasti ja parantumattomasti. Se oli rotuisekseen jo ihan hyvän ikäinen, sillä oli luultavasti nivelrikkoa ja alkavaa dementiaa, ja kahden kissan kissalauma on liki koko kesän ollut epätasapainossa (eli sairasu on tehnyt tuloaan jo todella pitkään), mutta silti...
Kun Arppu aikoinaan tuli meille, ja avasimme kuljetusboksin eteisessä, se marssi tyylikkäästi ulos, silmäili valtakuntaansa omistajan elein: tässä olen, rakastakaa mua!
Samanlaisin elein se tuli ulos boksistaan, sairaudestaan huolimatta, väsyneenä, kuivuneena ja takkuisena eläinlääkärin luona viimeisellä retkellään. Prinsessa loppuun asti. Tai pikemminkin omanarvontuntoinen ja hiukan röyhkeä hallitsija.

viimeiseksi jäänyt kuva Arpusta. 
Jouduimme pesemään ja parturoimaan sen villahousuja.
Vaikka se oli tässä vaiheessa jo todella sairas, se silti hetkittäin
lepäili näin rennosti, lempiasennossaan.
Kuvasta näkee, miten huonosti se on jaksanut hoitaa turkkiaan.

Putkiremppa. Ei vain tunnu valmistuvan. En tiedä, mikä työmaalla mättää. Meidän rappumme piti olla valmis elo-syyskuun taitteessa. Meidän asuntomme on ihan vaiheessa. Tavararöykkiöt ja keskeneräisyys ärsyttävät. Erityisen harmillista oli, kun Isosisko vielä asusteli meillä, tuntui ettemme mitenkään mahdu näihin neliöihin, kun kaikenlaista muutto-, matka- ja rempparoinaa oli joka puolella. Erityisesti harmittaa se, että työmaa viestii todella kehnosti. Olisi mukava tietää, millaisia työvaiheita asunnoissa tehdään, niin osaisi vähän arvioida, missä vaiheessa hommelit ylipäätään ovat. Meidän asunnossamme on haasteita erinäisistä syistä, joten ymmärrettävästi meillä kaikki työstetään viimeisenä. Mutta olisi nyt edes jonkinlainen lista työvaiheista.

Lomareissu syyslomalla. Rentoutti. Oli ihanaa päästää hetkeksi irti kaikesta. Se onnistui. Säät eivät suosineet, Santorinilla oli viileää, tuulista ja sateista. Emme istuneet kahviloissa, emmekä hotellihuoneen parvekkeella siemailemassa kahvia/viiniä/limua, mutta olimme vain. Söimme. Yritimme ihailla Oian kuuluisaa auringonlaskua, huumaannuimme Thyran kaivauksista ja seinämaalauksista, olimme hetken irti arjesta. 

aurinko laskee Oiassa
Auringonlaskut Oian kylässä ovat Santorinin vetonaula
pilvisestä illasta huolimatta kylässä vaelsi väkeä tungokseen asti
Me päädyimme ikuistamaan laskevan auringon kylän ulkopuolelta...

laski se aurinko jättömaalla ja parkkipaikallakin

...vaikka tänne sen kai olisi kuulunut laskea

Tultiin kotiin syysloman sunnuntaina, ja kun avasin oven, koko lauma oli kokoontuneena keskiympyrään, odottamaan meitä. Se on ihanin yllätys pitkään aikaan. 
Meillä on eteisessä pyöreä matto, jonka nimi on Keskiympyrä. Kun nuoriso oli koulu- ja teini-ikäistä, meillä oli aina tapana ilmoittaa esim. että lähtö juhlaan, ja keskiympyrässä pitää olla klo x.x sellaisessa-tällaisessa asustuksessa. Tai kokoontuminen keskiympyrässä nyt. Tai milloin mitäkin. Keskiympyrässä tapahtuu aina tärkeitä juttuja (enimmäkseen siellä ihaillaan kissoja /kissaa).
Ja siinä ne nyt olivat kokoontuneena koko joukko odottamassa meitä. Ihanat! Järjestivät (tai oikeastaan järjestyttivät) juhlat meillä ja meille.

Mutta vähän on siis ollut tohinaa, normaalin arkikohinan lisäksi.
(kun sitten on vielä muutamia juttuja lisää joista en halua ja voi kirjoittaa)

 

Syyskuun luetut

Syyskuu oli monipuolisen lukemisen kuukausi. Hiilamon matkakirja kiinnosti, presidentin turvallisuusvartion tarinaa suosittelen aivan ehdottomasti, ja Tiina Lindforsin elämäntarina oli sekin kiehtova.

Suomalainen järjestäytynyt rikollisuus näköjään kiinnostelee, mitä nyt välillä vähän presidentin turvallisuuskaartia väliin :)
Ponitallikirjallisuutta luin joskus lapsuudessa vähän, mutta olipa metkaa lukea aikuisille suunnattu ponitallikirja!
Raaskan Aamukampa oli hyväntuulinen ja joustavasti kirjoitettu elämäntapamuutos, sillekin suositus!

 Syyskuun luetut, 111,5 h.

**lukuaikani katkeaa virallisesti aina kunkin kuukauden loppupuolella, n.24-26. päivä. Yksinkertaisuuden vuoksi lasken lukuajan kalenterikuukauden mukaan.

Heikki Hiilamo: Helsingistä Himalajalle - keski-ikäisen reppureissaajan päiväkirja. Rehellinen, avoin, selkeä matkapäiväkirja: kun keski-ikäinen mies etsii vastauksia omaan äiti-suhteeseensa, työelämäänsä ja työhönsä, ja pohtii, onko elämän suuntaa mahdollista muuttaa. Tykkään matkapäiväkirjoista, tykkäsin tästäkin. Köyhyystutkijan kohtaamisen köyhyyden kanssa yllättivät. Suositus. Perinteinen paperikirja. 

Tiina Pasanen: Seuraan sua. Keski-ikäisenä ja ihmissuhteisiin pettyneenä takaisin kotipaikkakunnalleen Joensuuhun muuttaneen Minnan tarina jatkuu. Vähän tyhjästä tempaistaan pieni mustasukkaisuuskriisi ja ystävä on oudosti kadonnut. Ensimmäisen osan höntyilevyys jatkuu: kirja olisi tukevammalla pohjalla yhden tarinalangan kunnollisella kehittelyllä, ei sinnetänne sutimisella. Tulipa luettua. E-kirja, 7,5h.

Antti Vanhatalo: Henkivartijat - presidentin turvallisuusvartioston tarina. Anekdoottien ja pienten kertomusten tahdittama katsaus presidenttien turvallisuusvalvontaan Suomessa. Kiehtova, kiinnostava, mukaansatempaiseva - kaikin puolin kuuntelukokemus, joka olisi saanut jatkua. Tykkään mikrohistoriasta, siitä miten suuret tapahtumat tulevat esiin arkisesti, "kerran etykin kokouksessa" -tyylisesti. Suositus! Äänikirja, 10h.

Åsa Liabäck: Siirtolapuutarhaunelmia. Yksin jäänyt Anna ostaa siirtolapuutarhamökin ja yrittää kasvaa osaksi yhteisöä. Vähän hitaasti etenevä ja jossain määrin ennalta arvattava. Tulipa luettua. E-kirja, 9h.

Sheila O'Flanagan: Naiset karkuteillä. Deira ja Grace ovat kumpainenkin omista syistään karussa kotoa, yksin ja matkalla Ranskaan. Heidän tiensä risteävät, ja muutaman kohtaamisen jälkeen he päätyvät jatkamaan matkaa yhdessä, ja ratkaisemaan samalla Gracen edesmenneen puolison jättämää arvoitusta. Kirja eteni sujuvasti, oli leppoisaa luettavaa. E-kirja, 13,5h

Seppo Lampela, Jari Veijalainen, Pekka Haverinen: Ajojahti. Rikostutkijat arvokuljetusryöstäjä Matti Sarénin kannoilla. Suomen pankin rahankuljetusauton suunnitelmallinen ryöstö hämmästytti ja kummastutti: sellaisia ryöstöjä ei ollut Suomessa aiemmin tehty. Kirjassa kulkevat rinnakkain Sarénin oma kertomus sekä rikostutkijoiden näkökulma aiheeseen. Kirja eteni sujuvasti ja oli kiinnostavaa ja koukuttavaa kuunneltavaa. Jos nämä rikolliset kaverit olisivat käyttäneet edes osan suunnittelutaidoistaan ja energiastaan johonkin oikeasti tuottavaan, missä he olisivatkaan (eivät ehkä vankilassa huumeiden takia)? Oli hyvä kuuntelukokemus - eikä suomalaista true crimeä ilman Jari Aarniota, ilmeisestikään. Tosin Aarnio oli tässä vain sivumainintana, mutta sittenkin. Äänikirja, 7,5 h.

Lucy Connelly: Irlantilaisen kirjapuodin murhamysteeri. Identtiset kaksossiskokset ovat perineet tuntemattomaksi jääneen isoisänsä talon ja kirjapuodin, ja heti naisten saavuttua paikalle, he sekaantuvat kuolevan eläkeläismiehen viimeisiin hetkiin. Joku murhasi miehen, mutta kuka ja miksi? Tavallaan aivan herttainen tarina, mutta hahmot olivat kaikki paperinukkemaisia, juoni vähän kiikkerä, ja salahuonekin jäi löytymättä. Tulipa luettua. E-kirja 9,5h

Tatiana Elf: Pohjois-Savon Escobar. 1980-90 luvuilla Suomeen kansainvälisen huumeita salakuljettaneen organisaation kehitellyt Miika Kortekallio oli hänet tunteneiden mukaan älykäs ja herkkä idealisti, ei suuren luokan huumepomo. Kortekallion ja Jari Aarnion polut ristesivät Aarnion uran alkupuolella, Kortekallio uskoi olevansa Aarnion suojeluksessa. Kirjoittaja kylvää hienosti epäilyksen ilmapiiriä: rakensiko Aarnio Kortekallion avustuksella jo omaa imperiumiaan? En olisi uskonut, että kiinnostun tällä tavoin jo aikoja sitten edesmenneen vankilakundin elämästä. Miikan tarina oli sujuvasti ja asiallisesti koottu, ja kirjoittaja antoi myös oman äänensä kuulua. Kiinnostava kuuntelukokemus, ei aavistustakaan, miten se on lukulistalleni päätynyt, mutta olen tyytyväinen että kuuntelin. Äänikirja, 8,5 h

Anna-Mari Raaska: Aamukampa. Huolettomaan hyvän elintason elämään tottunut viisikymppinen radiojuontaja Maisa saa potkut. Elintasoa ei kertakaikkiaan pysty työkkärirahoilla ylläpitämään, vaihtoehdoksi jää laittaa ihana asunto vuokralle, yrittää realisoida omaisuutta ja muuttaa sukulaistädin sähköttömälle kesämökille "retriittiin". Kerrankin elämänmuutos, joka ei ole pelkkää suloista kukkakauppaa, kirjakauppaa tai siirtolapuutarhaa! Hyväntuulinen, jotenkin joustavasti kirjoitettu ja sujuvasti etenevä tarina, tykkäsin. Olisin ihan heti halunnut jatkoa Maisan tarinalle, ja harmitti kun kirja loppui kesken. E-kirja, 9,5h

Jaana Tapio: Ihan niin kuin piti. Sonjan puoliso on lähtenyt täysin yllättäen livohkaan, vaikka pariskunta oli vasta muuttanut miehen kotitilan pihapiirin vanhaan taloon. Ex-anoppi suikahtelee odottamatta oven taakse, työpaikkakin menee alta ja Sonja joutuu järjestämään elämänsä palikat uusiksi. Lämmin, lempeä, todellinen villapaita arkeen, sympaattinen. E-kirja, 10h

Henna Mäkelin: Oravanpyörätreeni. Kakkososa Riitta-Soinnusta kertovaan tarinaan. Vauvavuosi onkin yllättävän rankka, vauva roikkuu koko ajan rinnuksilla ja yllättävältä taholta tullut kutsu kirjoittaa romaani työllistää valvonutta keski-ikäistä. Päähenkilö on mukavan ärsyttävä. Parisuhde tuntuu ohuelta ja esikoislapsi ajautuu kauemmas äidistään. Hauskahko, myötähäpeää herättävä, vauhdikas ja samalla jotenkin tuskainen lukukokemus. Ihan veikeää mutta jotenkin myös (hyvällä tavalla) vaivaannuttavaa luettavaa. E-kirja, 8 h.

Johanna Elomaa, Tiina Lindfors: Johtaja ja meedio - Tiina Lindforsin tarina. Miten pankinjohtaja päätyy toimimaan meediona? Selkeästi rakennettu ja selkeästi etenevä elämäntarina herkkyydestä aistia ja kommunikoida tuonpuoleiseen. Selkeä, ajatuksia herättävä, uskottava, rationaalinenkin. Mielenkiintoinen kuuntelukokemus, suositus jos aihealue yhtään kiinnostaa. Äänikirja, 8,5h.

Miina Supinen: Rakkauden resepti. Pääskynkehrän kaupungin pikkuinen ravintola tarjoaa gourmet-ruokaa. Lunan työt kukoistavat, mutta exää on ikävä. Hiukan heppoinen pikkutarina, Tulipa luettua. E-kirja, 3h.

Tiina Tanskanen: Tämä kesä on meidän. Perinteisen ja ikonisen ponitalligenren oivallinen aikuisversio. Heppatyttöinä tutustuneet Kerttu, Maaria ja Stella päätyvät tutulle tallille aikuisten ratsastusleirille, kukin omista lähtökohdistaan. Ratkaistavana on yhden leiriläisen katoamismysteeri ihan kunnon heppatallimaailmassa, sympaattinen lukukokemus. E-kirja, 7h.

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Syyskuun satoa - pieni lomalukemiskriizi

 Olemme lähdössä parin viikon päästä syyslomalla reissuun.

Kuten aina, suurimmaksi kriiziksi muodostunee se, mitä lukemista ottaa mukaan.
Kesäreissulta jäi iso kasa lukemattomia pokkareita, joten ne pääsevät tietenkin mukaan matkalle. 
Lukuaikapalvelussa olen yrittänyt säästellä potentiaalisia hyviä kirjoja reissulle - mikä tietysti johtaa siihen, että tällä hetkellä tarjolla on vain surkeaa lukemista.

Mutta suurin kriizi on syntynyt selvästikin siitä, että olen uponnut suomalaisesta alamaailmasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta kertoviin kirjoihin, eikä lukuaikapalvelullani ole tarjota juuri sitä yhtä tiettyä kirjaa kaikkien konnien suurimmasta sankarista, tuosta alamaailman vekkulista, Jari Aarniosta kertovaa Keisari Aarnio -kirjaa. 
Olen jostain syystä päättänyt, että juuri se olisi oivallista lomalukemista. (tai vielä mieluummin kuuntelisin sitä!)
Kirjaston kirjaa ei reissuun voi ottaa mukaan, enkä tiedä onko keisarista saatavilla pokkariversiota (luultavasti on), eikä kirjaa ole missään tullut vastaan kovakantisenakaan (en kyllä sellaisena haluaisikaan, koska lomalla kuuluu lukea holtittomasti sivuja käännellen nimenomaan pokkareita).

Että kyllä voi ihminen lomalukemisestakin kriiziytyä, sanonpa vain. 

*

Yritin vähän etsiä sitä kun Turunpäivänä oli antikvaariset kirjamessut, mutta ei ollut siellä kenelläkään hyllyssä.

Sen sijaan löysin ihanan joululevyn, jota en oikein edes tiennyt etsineeni, mutta jonka löytämisestä riemastuin aivan käsittämättömän paljon.

Kun tulin kotiin, oli pakko pistää siltä levyltä heti se yksi tietty biisi soimaan ja kyynelehtiä. Tietysti Isosisko (joka on meillä väliaikaismajoituksessa) tuli juuri silloin kotiin ja jouduin selittelemään kauheasti. Ja laittamaan sen levyn uudestaan soimaan, ja aloin taas kyynelehtiä.
Sitten tuli Lehtori, ja samat kuviot tietysti uudestaan.
Ihme refleksi ihmisellä, että pystyy aivan holtittomasti kyynelehtimään niin lyhyen ajan sisällä vaikka jatkuvasti keskeytetään.