Ruokaa ja kulunkeja - seurantapostaus

Osallistun Pinkin arkiruokalistahaasteeseen.

Edellisessä postauksessa ennakoin ja suunnittelin alkavan arkiviikon ruokailuja.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

 

Maanantaina - minulla kaksiosainen työpäivä, Lehtorilla pitkä työpäivä.
Tulin kotiin itkin vähän koska talo oli ekaa kertaa ihan oikeasti tyhjä, keitin riisiä ja söin vähän kanakastikkeen jämiä jääkaapista.
Lähdin töihin.
Lehtori tuli kotiin ja söi tai sitten ei; en tiedä, ei mitään havaintoa.
Nähtiin illalla.
Kanakastiketta ja riisiä vielä eväänä tiistaina töissä.

maanantai: riisiä, jämä-kanakastiketta, jämä-salattia
...ja pöydällä vain kaksi lasia

 

Tiistaina - sovittu yhteinen iltameno.
Tulin kotiin aikaisin ja valmistelin ruokia.



uunikasviksia menossa airfryeriin
olisi pitänyt laittaa parsakaali myöhemmin

työn alla herkkusienipasta


Lehtorilla oli pitkä työpäivä.
Kun se laittoi bussista viestin että on matkalla, minä laitoin pastat kiehumaan ja herkkusieni-sipulijutun tulille.
Pasta-ainekset ja kasvikset yhteensä ehkä hiukan reilun vitosen.

Söimme kiireessä herkkusienipastaa.
Lähdimme iltamenoon.

Otin leipää pakastimesta sulamaan.
Herkkusienipastan jämät keskiviikkona töissä.


Keskiviikkona Lehtorilla on aina keskiviikkoisin vapaaehtoisjuttunsa. En koskaan muista sitä, paitsi liian myöhään.
Menin kaupunkiin etsimään uikkaria, löysin nuorimmaisen.
Menimme syömään hampparit.
Maksoi kolmekymppiä yhteensä.
Uikkaria ei löytynyt.


Torstaina minulla oli pitkä työpäivä ja Lehtorilla kai myös.
Jouduin hakemaan lisäeväitä kun siirryin yhdeltä työpisteeltä toiselle.
Jogurttiin, juustokolmioon ja juomaan meni hiukan reilu vitonen.

Lehtori oli ruokkinut itsensä jotenkin.
Minulle se toi iltapalaksi salaattitiskin antimia.
ikiaikainen naistenlehtikikka miten saat säästöä ruokamenoissa: pistä joku muu maksamaan ruuasta.

 

Nyt on perjantai.

Kaupasta pitää hakea ainakin leipää ja jotain viikonloppuruokaa varmaan myös.
Paitsi jotain on kyllä viikolta vielä jäljelläkin.


Että aika sekavaa ja hajanaista oli ruokailu.


 


Jokapäiväiset ruuat - lähtötilanne

 Ihana P haastoi listaamaan arkiruokia ja ruokakuluja.

Me olemme nyt juuri - tällä ensimmäisellä haasteviikolla - jännittävässä tilanteessa: ensimmäistä kertaa kaksin.

Nuorimmainen muutti omilleen helmikuun puolivälissä, penkkaripäivänään. Samaan aikaan savolaistunut nuori tuli viiden viikon harjoittelujaksolle tänne länsirannikolle ja majoittui tietysti meille. 
Viimeiset viisi viikkoa olemme eläneet vuorotyötä tekevän, eväitä tarvitsevan aikuisperheen taloudessa.

Ja nyt sitten alkaa kahden aikuisen aikuiselämä. 

Lähtötilanne jääkaapissa



Viiliä, jogurttia, voileipätarpeita.
Pizzalauantain pizzanjämiä.
Pari maitoa. Appelsiinimehun pohjat.
Kanakastikkeen jämät. Joku currymaustettu korvikejauhis.

Pakastimessa leipää, marjoja, katkarapuja (pizzalauantain jämät) ja jotain muuta roinaa.

Muutamia tomaatteja, kurkkua, pari suippopaprikaa, porkkanoita, sipulia, banaaneja

Tilanne kuivatavarakaapissa:

itse asiassa tänne on jemmattu
jo sunnuntain ostoksetkin


Alustava kauppalista



Kaupasta tuotiin:

kissanruokaa
talouspaperia
litra jogurttia (evääksi)
kaurahiutaleita
yksi maito
ruuanvalmistuskermaa
appelsiinimehu
karpalomehu (Lehtorin)
oliiviöljyä (loppui juuri)
pari viiliä (syön joka aamu ja ilta viiliä)
mozzarellaa (hätävararuuaksi tai salaattiin)
pakastemansikoita (syön aamupalalla ja eväänä)
kuningasmarjapakaste (jos tekee mieli marjapuuroa)
muutama omppu (ensisijaisesti evääksi kotimatkalaiselle)
muutama mandariini (samoin)
punaisia linssejä 
sitruuna
oivariinia (kaiken varalta)
kanan minuuttipihvit
juustotahko (kaiken varalta)
kermaviiliä (kaiken varalta)
miniluumutomaattirasia
herkkusienirasia
falafel-pyörykät, pakaste (hätävaraproteiini)
sitruunapestoa
parsakaalia
sipulia
perunaa
kananmunia
2 pkt tortelloneja (tortellineja?)
2 pkt paseerattua tomaattia
käsisaippuaa
wc-puhdistusainetta
muutama pieni purkki jogurttia (lähinnä Lehtorille)
fetaa (vai olikohan se vuohenjuustoa?)
raejuustoa

Loppusumma 104 e - aika paljon minun mielestäni. Olin ajatellut että ehkä kahdeksankymppiä.


Plään:
Maanantaina meillä on kummallakin pitkä työpäivä. Minulla kaksiosainen. 
Syömme sunnuntain jämät: kanakastiketta. Keitän kaveriksi riisiä.

Muut päivät - järjestys vielä auki:

Uunifetapasta (tai ehkä vuohenjuusto; siihen tulee tomaatin lisäksi myös muita kasviksia)

Linssisoossi ja perunaa tai riisiä tai kaurahommelia, joka löytyi kuivatavarakaapista. 

Herkkusienipasta (tai riisi; minä tykkään riisiruoista, savolainen nuori taas ei. Olen elänyt viisi viikkoa ilman riisiä)

Broiskuleikkeet ja jotain; uunikasviksia, ehkä myös lohkoperunoita (kun meillä on se pöhötin, eli airfryer, niin johan pöhöttelemme!)

Hätävaraksi on tortellineja, ja pakastimessa on falafeleja, jotain kasvisjauhispihvejä ja niitä jämäkatkarapuja. 
Harmittaa: tomaattia olisi pitänyt ostaa lisää, niitä oli vähemmän kuin muistin.


Aamuisin syön voileivän ja viiliä jonka joukossa on mansikoita ja kaurahiutaleita. Ja kahvia.

Iltapalalla syön voileivän ja viiliä ja vadelmia. Yleensä ostan kotimaisia pakastevadelmia, mutta pakastimen siivous paljasti, että pärjään hetken ihan näineni.

Töihin otan evääksi jogurttia jonka joukossa on kaurahiutaleita ja mansikoita, ja usein jotain muuta (leivän, edellisen päivän jämiä) vähän päivästä riippuen. Jos vaikka menen aamulla uimaan, syön töihin tultuani voileivän.

Tähän asti olen syönyt päivän pääaterian aika pian työpäivän päätteeksi (minullahan on lyhyt työaika, normaalisti 8-14, paitsi kaksiosaisina päivinä, jolloin menen takaisin töihin viideksi tai kuudeksi)
Olemme pohtineet rupeammeko syömään vähän myöhemmin. 




Semmoisen sanon tästä aikuiselämän kynnyksellä olemisesta:

Haikeus.
Kaipuu siihen mitä joskus on ollut.
Haikeus siitä mitä koskaan ei tapahtunut. 
En koskaan kasvanut kärsivälliseksi, leikkisäksi, vaan annoin arjen heitellä.
Haikeus siitä millaista ei koskaan ollut mutta olisi voinut olla.
Kaipuu siihen kaikkeen mitä joskus on ollut.

taas vaihteeksi treenipäiväkirjaan - lisää uimahallijuttuja

 Ihan joka kerta sama juttu.

Viimeistään siinä vaiheessa kun uimahallilla pitäisi mennä sisään (!) siihen kylmään ja märkään veteen tai vaihtoehtoisesti kiipeilyhallilla ylipäätään sisään hallille tulen katumapäälle.
Miksi ihmeessä kuvittelen että uiminen tai kiipeily olisi yhtään mitenkään mielekästä?

Ensimmäiset parisataa metriä ovat tuskaisia.
Vesi on kylmää. Ja märkää.
Kroppa on vastahakoinen.
Jossain kahdessa-ja-puolessasadassa alan olla jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa itseni kanssa.
Paitsi nyt viimeksi kun pohjalla oli parin päivän takainen kiipeilytreeni ja minulla oli koko kroppa täynnä uusia kohtia.
Sitten kiskon itseäni työläästi eteenpäin jonnekin viiden-kuudensadan tienoille.
Menen sekaisin laskuissa.
Kahdeksassasadassa alan haaveilla lopettamisesta ja saunasta.

Ihan sama kiipeilyhallilla.
Lämmittelen soutamalla.
Ensimmäiset parisataa on yhtä tuskaa.
Sitten olen hetkellisesti vuorovaikutuksessa kroppani kanssa.
Ja tuskastun uudestaan siellä kahdeksansadan tietämillä.

Täytyy toivoa, että jos ikinä joudun veden varaan ensin vuotavalla veneellä ja sitten uiden, olisi rantaan matkaa alle kaksi kilometriä.
Ensin voisin soutaa sillä vuotavalla veneellä vajaan kilsan, hylätä sen kaislikkoon ja sitten kiskoa itseäni työläästi eteenpäin saman verran polskutellen.


*

Mietin uidessa että pitää kai ruveta hiukan suunnittelemaan lakkiaisia.
Tosin mietin myös, että kun se abitura on siirtynyt omilleen, niin ei kai minun nyt sentään tarvitse mitään tehdä asian eteen?
Ilmeisesti täytyy, koska minua ohjeistettiin myös harkitsemaan uuden vaatetuksen hankkimista.
Nähtävästi on epäkorrektia esiintyä samassa klänningissä kaikissa mahdollisissa juhlissa.

*

Uimapukupäivitys:
Addu koko 40 johtaa.
Se on lannistanut sovitusintoni tyystin.

*

Mitäs muuta ajattelinkaan? 



Ainiin, ajattelin että voisi olla ihan metkaa osallistua Pinkin Jokapäiväisen leivän haasteeseen. Että mitä syö ja millä rahalla ja semmoista.
Maanantaista lukien olemme kahden aikuisen talous.
En aio kokata ehkä yhtään mitään.
Ehkä sitten kuvaan tyhjää kattilaa vain päivästä toiseen.
Mutta olen kyllä mukana haasteessa.

Olin ihan kauhistunut, kun Lehtori ehdotti että yritetään pitää PRH-kokus kyllä, se kirjotetaan juuri noin ja PRH-pizza viikonloppuna ihan koko prheelle.
Tai ei se ollut järkyttävää ja kauhistuttavaa, vaan se, että Lehtorin mielestä tehdään ne pizzat itse.
Itse!
Minä olin jo hyvän tovin lehteillyt lähipizzerian ruokalistaa.