Toukokuun sekalaisia

Peruskauden työt vaihtuvat kesäkuun alussa kesäkauden töihin. 
Yksi juttu jää pois, jotain tulee tilalle, käytännössä kumminkin ihan samaa duunia, eri aikatauluilla vain.
Hirveä muistaminen siinä, missä pitää olla, mihin aikaan ja kenen kanssa - työparit vaihtuivat kaikki myös.
Vaikeinta on se, että menneellä kaudella minulla oli maanantaina iltatyöt, ei ollut kiire herätä.
Ja nyt kesäkaudella on maanantaissa aamutyöt. 

pesänsä jättänyt


Jäljellä neljätoista työpäivää. Työaamua.
Sitten kuusi (6!!) viikkoa vapaata.
Minulla ei ehkä ikinä ole ollut edes neljää viikkoa. Yhtäjaksoisesti ainakaan. 
Tai jos onkin, siitä on kulunut vuosia.

kurkistus


Vähän etukäteen kesälomapalkitsin itseni hankkimalla lankoja ja askarteluvälineitä.
Kesän ämpärilista:
Liiku
Lue
Luo

lähiömetsässä: kettu haaskalla



Aion kävellä ja käydä (taas pitkästä aikaa ihan kunnolla) punttisalilla.
Aion kutoa, kirjoittaa tai piirustella tai maalata tai jotain.
Aion lukea.
Ja sitten aion siivota häkkikellarin. Ja sen kylmäkellarikomeron jonka olemme kähveltäneet lainaan alakerran naapurilta.
Viimeiselle viikolle olemme varanneet kunnon lököloman rantakohteesta. 

tyhy-päivän antia


*

Ja heinäkuun alussa palaamme viikonlopuksi Riikaan
Olen tuon postauksen lopuksi kirjoittanut luulen että tänne palaamme vielä jollain kokoonpanolla.
Nyt yksi meistä on poissa. 
Palaamme sinne kolmin, otamme vehnät K:n muistolle, iloitsemme siitä, että olemme saaneet tuntea hänet ja kaipaamme häntä.
On viiltävää saattaa reissukaveri viimeiselle matkalleen.

*






"siellä ovat isännät rangin ja arvon mukaisessa järjestyksessä"



Edit
Oikeasti se kohta menee tietysti näin: 
Rangin ja järjestyksen mukaan ne olivatkin jokainen paikallansa, julkiset piiput piippuhyllyn keskellä, niin kuin julkiset isännät kirkossa kirkon etupenkillä
-Volter Kilpi: Alastalon salissa._

Viime aikoina

 Viime aikoina 



- kävin toista kertaa katsomassa Kansallisteatterin Täällä Pohjantähden alla. Ensimmäisen kerran olin talvella Lehtorin kanssa, nyt äidin ja Isoveljen.
Oli suuresti ravisteleva, vahva kokemus. En ehkä ikinä ole teatterissa itkenyt niin paljoa. Eikä se ollut sellaista vähän silmäkulma kostuu -itkua, vaan sellaista jossa purraan rystysiä ettei ulvoisi ääneen.
Hieno kokemus.
Isoveli kommentoi näytelmää kavereilleen: "uuvuttava, sydäntäraastava, kaunis, itkin vähän. Parasta olivat suuret joukkokohtaukset, laulut ja raaka tunne."
Itse tiivistän arvioni sanoihin: ravisteleva, kirkas.
Se oivallus, joka nousi jo ensimmäisellä katsomiskerralla: tämä on meidän historiaamme, tätä on Suomi.
Miten voi joku osata niin selkeästi ja kirkkaasti viedä näyttämölle klassikkokirjan olennaisen? Sen meidän historiamme?





- olen hankkinut hirmuisen määrän uusia kenkiä. Jalkaterä suuttui minulle jostain - veikkaan yksiä työkenkiä - ja nilkutin pari viikkoa mitenkuten. Kävin fysioterapiassa ja sain kuulla, että kipu nyt vaan kuuluu asiaan, lakkaa valittamasta ja kävele. Ja jumppaa.
Uusin koko kenkävarastoni tutuista ja rakkaista paljasjalkakengistä kokonaan uuteen malliin. Jalkakivut hellittivät, eivätkä polvetkaan ihan hirmuisesti rutise. Se siitä viiden vaatteen vuodesta. Kesäjalkineet puuttuvat yhä. Ja ne työkengät myös.


uudet tossut ja sauvat


- uiminen ei ole kuukausiin huvittanut. Yritän käydä kävelemässä. Ja sauvakävelemässä. Josko unenlaatu paranisi. Josko huvittaisi ja jaksaisi (kun ei huvita ja en vaan jaksa)

- kävin työterveydessä valittamassa jaksamattomuutta ja huvittumattomuutta. Ehkä aikuisnaiseutta. Sain jatkolähetteen gynelle, joka ei ihan varauksettomasti ollut samaa mieltä. Mutta ei nyt kokonaan torpannutkaan näkemystäni. 

- sain syksyn työjärjestyksen. Ei huvita, en jaksa. Kaikki kivat jutut muuttuivat. 

no on sentään välillä kivaakin.
Vappuna Vartsikassa


Odotan:
-vähän jo kesälomaa, vaikka sinne onkin vielä matkaa



Huhtikuun luetut

 

Taas kerran - hyvä lukukuukausi.

Erityisesti kuuntelemani äänikirjat veivät mukanaan: olen miettinyt vähemmistöjen ja sateenkaari-ihmisten asemaa Venäjällä, suomalaisen hiihdon dopingskandaalia, ja jalkapallokulttuuria Italiassa - näille kaikille kuuntelemilleni kirjoille vahva suositus, jos mikään aihepiireistä vähääkään kiinnostaa. 

Feelgood-kirjoista Ahlgrenin suvun serkuksista kertova, 1930-luvun Turkuun sijoittuva sarja oli vinkki ystävältä, ja vinkkaan sitä ilolla eteenpäin. 
Ja Jylhäsalmi-sarjan kirjoja odotan aina, kepeää hyvänmielenkirjallisuutta sekin!




Huhtikuun luetut, lukutunnit 129 h.

**lukuaikani katkeaa virallisesti aina kunkin kuukauden loppupuolella, n.24-26. päivä. Yksinkertaisuuden vuoksi lasken lukuajan kalenterikuukauden mukaan.

Johanna Aatsalo: Paljastus - tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa. Jatkoin myös suomalaisen hiihdon dopinguutisen liepeillä. Vaikka Nokkosen ja Aatsalon kirjat ovat ilmestyneet päinvastaisessa järjestyksessä kuin mitä ne kuuntelin, oli tämä järjestys minulle sopivampi. Nokkosen kirja oli hyvin täsmällinen aikamääreissään ja minun oli helppo sen kautta hahmottaa koko uutiskaaoksen kokonaisuus. Kun kuuntelin Aatsalon kirjan vasta toisena, minulla oli jo selkeä käsitys siitä, mitä, miten ja milloin asiat ovat tapahtuneet, ja pystyin kuunnellessani keskittymään kokonaan Aatsalon omaan tarinaan, hänen näkökulmaansa. Aatsalon oma kertomus oli sujuva - kuten toimittajien kirjoittamat kirjat yleensä ovat - ja kokonaisuutena koko jupakka (joka ei oikeastaan ole ollenkaan oikea sana tälle vyyhdille!) aivan käsittämätön. Suositus. Äänikirja, 10h.

Jenna Kostet: Yöperhosten talo. Jatkoa 1930-luvun Turkuun sijoittuvalle, Ahlgrenin suvusta kertovalle tarinalle. Suvun villikkonuori, Lempi on kyllästynyt työhönsä vanumammalla ja etsiytyy töihin hotelli Hamburger Börsiin. Kieltolain päättyminen muuttaa hotellin ja Lempin elämää ja Ahlgrenin suku kohtaa järkytyksen. Pidin keskimmäisestä osasta eniten. Kirjat ajoittuvat vähän reilun vuoden ajanjaksolle, se oli mielestäni onnistunut ratkaisu, mikä auttoi pitämään koko suvun tarinan koossa. Historialliset kertomukset eivät ole suuria suosikkejani, mutta uskallan suositella tätä hyvänmielen sarjaa luettavaksi. E-kirja, 9h.

Jenna Kostet: Valkoisen linnun kaupunki. Jatkoa 1930-luvun Turkuun sijoittuvalle sarjalle, joka kertoo yläluokkaisemman suvun serkusten tarinaa. Fanny on taideopiskelija, jota uudet modernismin aallot eivät kiinnosta, ja kaikkiaankin taiteen tekeminen tuntuu tyhjältä. Syksyn ja talven mittaan Fanny saa uudenlaisen otteen elämästään ja taiteestaan. Mielestäni sarjan paras osa. E-kirja, 9h.

Jenna Kostet: Sinisiipisten saari. 1930-luvun Turkuun sijoittuva feelgood-kertomus. Tarina toi vahvasti mieleen Runotyttö-kirjat: hiljainen, herkkä orpotyttö, ankaran ja rajoittavan suvun paineissa alkaa katkoa kahleitaan. Historialliset kertomukset ovat minulle aina haasteellisia, kun alan kiinnittää huomiota aivan vääriin asioihin, enkä anna kertomuksen viedä. Nyt pohdiskelin, kauanko kesti junamatka Turusta Helsinkiin tuolloin. Ja samoin, Turkuun sijoittuvat kertomukset ovat haasteellisia, kun olemattomalla suunnistustaidollani alan vaellella päähenkilöiden kanssa samoilla kaduilla. Olen aivan eri mieltä siitä, miten pitkään jotkut välimatkat kestävät ja mitä mistäkin näkyy. Sinänsä kirja sijoittui kiinnostavaan aikakauteen, sillä tiedän omien isovanhempieni eläneen, asuneen ja kohdanneen 1930-luvun Turussa, ja yritin lukea kirjaa myös niillä silmillä. Herttainen, sympaattinen, verkkaisesti etenevä hyvänmielen kertomus. E-kirja, 8h.

Kimmo Nokkonen: Likaista hiihtoa ja puhdasta pajunköyttä. Suomalaisen hiihdon dopingskandaalien liepeiltä. Kirjan kuunteleminen oli tavallaan tajunnannyrjäyttävää: piti koko ajan pitää mielessään, ettei doping ole se rikos, jota tässä selvitellään, vaan dopingia joudutaan selvittämään, jotta saataisiin oikaistua STT:n herjausoikeuskäynnissä tapahtuneet virheet. Kirja oli selkeä kuunnella, sujuva ja sillä tavoin toteutettu, että pysyin aikajanalla mukana varsin vaivattomasti. Ja aihepiiri on varmasti tuttu ainakin jollain tavoin kaikille "karpaasien" ajoilla eläneille. Olen kuunnellut myös Nokkosen aiemman kirjan taideväärennöksistä. Tämä oli selkeämpi ja sujuvampi kokonaisuus, ehkä osittain aihepiirin tuttuuden ansiosta. Arvostan myös sitä, että kirjoittaja toi varsin selkeästi oman kantansa ja kehittämisehdotuksia esiin. Äänikirja, 10,5h

Kirsi Pehkonen: Unelmien talo Jylhäsalmelta. Jylhäsalmi-sarja on toimivaa kotimaista hyvänmielenkirjallisuutta, tässä kertomuksessa kulkevat rinnakkain kotikulmilleen palanneen kiinteistövälittäjä-Pipsan ja hänen välittämänsä kesäpaikan kertomukset. Lämpimän kesäinen lukukokemus, odotan aina uusia Jylhäsalmia! E-kirja, 10,5 h

Tuuli Kivijoki: Kuulaita kesäöitä Lemmenlahdella. Kepeää kesäistä välihömppää, ihan lukukelpoinen. E-kirja, 7h.

Anton Monti: Ultrat - väkivalta ja mafia Italian jalkapallokatsomoissa. Kuuntelen sellaisia kirjoja, jotka kiinnostavat, mutta joita en ehkä muuten tulisi lukeneeksi - tämä oli yksi sellainen. Jalkapallon kannatuskulttuuri on jo itsessään omanlaisensa, ultrakulttuuri vielä siitä asteen verran enemmän, ja italialainen ultrakulttuuri se vasta erikoista onkin. Kirja alkoi eri joukkueiden kannattajatapausten esittelyillä ja jatkui teoriaosiolla, itselleni ehkä päinvastainen järjestys olisi ollut sopivampi: varsinkin alkupuolella menin tavantakaa sekaisin erityisesti Milanon kahden eri joukkueen ultrien kanssa, ja mafiaperheet tuottivat nekin välillä tuskaa. Aihe oli kuitenkin yllättävän kiinnostava: käsittämätöntä minne kaikkialle mafian lonkerot ulottuvat ja millaisella tavalla! Kirja oli sujuva ja etenevä sekä asiantunteva esitys aiheesta, suosittelen futisfaneille ja jalkapallokulttuurista kiinnostuneille. Lupasin Lehtorille lähteä tarkastelemaan meidän paikallista hegemoniaotteluamme tästä näkövinkkelistä. Äänikirja, 6 h.

Tuija Kauppinen: Pyörillä päästään - polkupyörällä pitkin Japania ja Etelä-Koreaa. Leppoisa ja mukavasti etenevä, jotenkin zen-mäisen rauhallinen matkakirja. Tykkäsin kulkea tämän pyöräkaravaanin matkassa! E-kirja, 5,5 h.

Asta Ikonen: Rakkautta rappukäytävässä. Kaipasin huoletonta välipalalukemista, ja sellaisen löysin. Sympaattinen, nopealukuinen pikkutarina riitapukareista rakastavaisiksi -malliin. E-kirja, 4h.

Erkka Mikkonen: Homona Putinin Venäjällä. Sateenkaariväen maailma on minulle aika vieras. Tämä kirja oli todella silmiä avaava, kiinnostava ja oikeastaan aika järkyttävä. Kirjoittajan näkökulma on yhtäaikaa toimittajan, tavallaan puolueettoman katsojan näkökulma, ja samalla kuitenkin myös syvästi henkilökohtainen näkökulma, johon sekoittuvat rakkaus kieleen ja kulttuuriin sekä rakkaus kumppaniin - ja sitä myötä uuteen kotimaahan kohdistuvat pettymykset ja pelot. Viime kädessä se, mitä naapurimaassa on tapahtunut sateenkaariväestön oikeuksissa, koskee siellä oikeastaan mitä tahansa vähemmistöä, sen lisäksi suuresti myös naisia ja oikeastaan aivan koko kansaa - ja juuri se oivallus tekee koko asiasta järkyttävän. Ihmisoikeudet naapurimaassa (nekin vähät, joita siellä on ollut, tai joita kohti jotenkin on pyristelty) ovat viimesen parinkymmenen vuoden aikana kaventuneet ensin lähes huomaamattomasti ja sitten yhä kiihtyvämmällä ja jotenkin mielivaltaisemmalla tavalla. Suositus tälle selkeästi etenevälle kirjalle! Äänikirja, 9,5 h

Cathy Kelly: Irlantilaiset häät. Kirja, jota olin suunnitellut lukevani pääsiäisenä, ja aloitinkin sen silloin. Olen yleisesti ottaen tykännyt Kellyn kirjoista, mutta tämä oli kyllä aika heikko esitys. Neljän kauniin siskoksen elämään oli kasattu kaikki mahdollinen: vanhempien erosta näiden uuteen avioliittoon, riippuuvuussairauksia, lähisuhdeongelmia... ja kaikki ratkesi luonnollisesti parhain päin suunnilleen yhdessä aukeamassa. Juuei. E-kirja, 12h.

Jari Jolkkonen: Nasaretin mestarin tarina. Bongasin kirjan kirjakaupasta ja laitoin lukulistalleni tietämättä mitään Jolkkosen tv-sarjasta. Mainostin kirjaa myös Lehtorille, joka kanavasurffasi samaan aikaan ja totesi, että täältä näyttää tulevan tämmöinen saman kaverin tekemä telkkariohjelma. Katsoimme sarjan pääsiäisen alla, ja jatkoin lukemalla kirjan samaan syssyyn. Kirja ei varsinaisesti antanut sarjaan kovin paljoa uutta. Ne asiat, jotka tv-sarjasta puuttuivat, olivat todella kiinnostavia vaikkakin pintaraapaisuja, mutta pääosin kirja noudatti tv-sarjan kulkua lähes repliikin tarkkuudella. Suosittelen ensisijaisesti katsottavaksi tv-sarjaa. Maisemat! Verkkaus ja rauhallinen levollisuus! Jolkkosen murre! Kirja ja sarja sopivat erinomaisesti pääsiäisen ohjelmaksi. E-kirja, 9h. 

Milly Johnson: Tiramisua ja uusia alkuja. Polly on juuttunut elämässään surkeaan parisuhteeseen ja huonoon työpaikkaan. Hänen ainoa ilonsa elämässä on luovan kirjoittamisen kurssi, ja siellä hiljalleen syntyvä toisenlaisesta elämästä kertova romaani. Polly päätyy onnettomuuteen, menettää muistinsa ja uskoo olevansa romaanikäsikirjoituksensa henkilö. Heppoisa hyvänmielenkirja, nopeasti luettu. E-kirja, 14,5h.

Åsa Bonelli: Minun tarin@ni. Railakkaasti bilettävä some-influensseri My päätyy intervention kohteeksi, ja hänet lähetetään koiratarhalle Toscanaan, vieroittumaan sekä somesta että päihteistä. Ihan symppis pikkutarina, ei ota eikä anna. E-kirja, 4,5h

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)