Romantillisen dinnerin kaipuu

Kiitos otsikosta ihana Pinkki!

Ja aiheesta myös. 

Nythän on niin, että lokakuu lähestyy kiitolaukkaa. 

Ja samaa tahtia lähestyvän lokakuun kanssa lähestyvät posliini/pronssihäät. 

Jee.

Jo ihan kauan sitten päätimme, että sitten mennään yhdessä romantilliselle matkalle ihan vain yhdessä ja trallalaa. 

Kesällä päätimme vielä enemmän että syksyllä sitten lentääletkautamme yhdessä jonnekin auringonlämpöön lokakuussa, tilulii.

Mutta ja mutta.

Kuten aina, emme pystyneet päättämään kohdetta.

Saati varaamaan yhtään mitään.

Notkuilemme vuoroin ihmeellisen intternetin uumenissa ja monenmoista löytyy, mutta mitään ei varata. 

Kas kun suuri juhlapäivämme osuu sesonkiviikoille. Ei ole halpaa se.
(ja sesonkiviikkojen ulkopuolella ei pysty, koska lehtorius)

Sitten tuli yhtä finanssinmenoa.

Heti sen perään toista.

Ja nyt pesukonekin on ruvennut vähän yskähtelemään.

Mitään ei ole varattuna, eikä suunniteltuna. 

Eikä enää oikein budjetoitunakaan.

Viime päivinä leikkineet ajatusleikkiä akselilla Tampere - Helsinki - Tallinna.

Kuten arvata saattaa, emme pysty päättämään.

Ajattelin salaa että Haikko, mutta sitten lopetin sen kun on liian romantillista, eikä siellä kumminkaan ole mitään tekemistä.

Päivänä muutamana pistin googlettimeen että romantiikka Suomi (koska googletinhan on ennenkin osannut kertoa että mitä kannattaa tehdä), mutta sain vastaukseksi vain jotain kansallisromantiikkaa ja oheistuotteena Turun romantiikkaa, mikä siis tavallaan on tietysti periaatteessa aivan totta ja lisäksi vielä hyvä juttu, mutta ei aivan ihan sitä mitä tavoittelen.

Niin kyllä näen, mihin tämä vielä johtaa.

Dinneriin, mallia Turun romantiikka.

Todennäköisesti tulee minulle iltahommia ja yhteisesti lisää finanssikriizejä ja huomaamme aikatauluttavamme minuuttitreffit johonkin Heselle että nyt ollaan sitten ällylällyromanttisia seuraavat viistoistaminuuttia, pidetäänkö ens kädestä vai siirrytäänkö suoraan pussailuun ja sulla on paprikamajoa naamassa. (aina paprikamajo! aina!) (ja Lehtorille pirtelö, suklaata)

Tämmöistä se on suunnitelmallinen (Turun) romantiikka pitkässä parisuhteessa, kun kerran kysyit.

ps. yritän kuumeisesti keksiä jonkun muun kaupungin tai paikan romantiikalle. Siellä voisi olla esim. hotelli ja vaikka panimokin tai teatteri tai ihan vaikka molemmat. Ja ehkä jotain missä voisi uida. 

En ole vielä saanut aikaiseksi googletoida että uima-allas panimo teatteri ja kaupunkiromantiikka.

Olisi kumminkin hyvä tietää että on vaihtoehtoja Turun romantiikalle.

ps2. silleesti kyllä uhkarohkeita suunnitelmia, koska en ole saanut kysytyksi lomaa itselleni.

Ihana lipasto pt2

Sompailin töiden jälkeen nykyiselle Wiklundille, kun muistin että niillä on ollut historiavitriini kakkoskerroksessa.
Ajattelin, että ehkä löydän jotain pientä vinkkiä liikkeen historiasta ja ihanasta lipastosta.

Historiavitriini oli tallella!

Vanhojen kassakoneiden, tilikirjojen ja lehtileikkeiden lisäksi löytyi kuvamateriaalia liikkeen historian alkuvuosilta.

Kuvat jostain 1900-luvun alkupuolelta: siellähän on tuttuja laatikoita!

Selittyvät laatikoiden epämääräiset reiätkin: myytävä tuote on nikkaroitu kiinni laatikon etuosaan.

myyjäherrojen takana olevassa myyntikokonaisuudessa
on tarjolla erilaisia veitsiä ja puukkoja ja vastaavaa tarve-esinettä 

kuva on valitettavan huono: vitriinilasin läpi zoomattu
mutta myyjäherran takaa löytyy aivan selvästi tuttua laatikkomallia ottimineen

Suvussa kulkeva tarina pitänee siis paikkansa: lipasto on pelastettu vanhalta Wiklundilta.

Entistäjän arvio siitä, että laatikot ja runko ovat ehkä olleet erillisiä kokonaisuuksia vaikuttaisi sekin oikealta. Samoin kuin ikäarvio: suunnilleen sata vuotta.

Ihana lipasto

Perjantaina työpäivän aikana laittoi viestiä entistäjämies, joka kertoi että entistykseen lähtenyt lipasto, jonka piti viipyä matkallaan kuukauden, olikin jo valmis.

Pappalla verstaalla nippelisäilyttämönä toiminut vanha lipasto on jo useita vuosia odottanut prokrastinoivien mieltemme ahaa-elämystä ja Sitä Oikeaa Entistäjää. 

Entistäjä löytyi puolivahingossa - kuten parhaat asiat yleensä: odotin bussia uimahallin luona kun huomasin mainoskyltin. Se oli menoa se.

Lipasto on ilmeisesti pelastettu vanhalta Wiklundilta, ehkä joskus -50-60 luvulla (en muista) ja on siitä pitäen ollut pappan (siis Lehtorin pappan; jo vuosia sitten edesmenneen) verstaalla.

Entistäjän mukaan oli mielenkiintoinen kaluste. Siinä on ainakin mäntyä ja tammea ja ehkä vielä jotain muuta puuta ja oletettavasti se on ollut osa suurempaa hyllykokonaisuutta, mahdollisesti sen yläosaa.

Laatikot lienevät peräisin useammasta eri lähteestä, koska ne ovat erikokoisia ja niissä on erilaisia ottimia. Ottimet on mahdollisesti lisätty vasta jälkikäteen.

Osa laatikoista näyttää siltä kuin niihin olisi nakuteltu nauloja ihan vain huvin vuoksi. 

Lipaston toinen kylki on ollut näkyvillä, toinen ilmeisesti seinää tai toista kalustetta vasten, koska toinen kylki on kauniisti laitettu, toinen arkisempi. Samoin lipaston kansi on hyvin vaatimaton.

Entistämistoiveenamme esitimme, että käytön ja historian jäljet saavat näkyä, Niitä ei tarvitse piilottaa.

käytön jälkiä laatikoissa

Laatikoissa on ilmeisesti jo lipaston kunnian päivinä säilytetty nauloja, nippeleitä ja muita olennaisen tärkeitä asioita.
Useimmista laatikoista löytyy sivustalta kauniisti kirjoitettu tunnistemerkintä.

Osa laatikoista on jaettu pienempiin lokerikkoihin.

Valitettavasti Lehtorin haave teekokoelman säilyttämisestä ei tule toteutumaan. Entistäjä suositteli vahvasti ettei laatikoissa säilytettäisi elintarvikkeita. Imuroinnilla ei menneiden vuosien pölyjä poisteta, ja minä puolestani en haluaisi ryhtyä mihinkään massiivisiin pesu-hinkkausprojekteihin ilman kunnon tietämystä asioista.

Vuoraan laatikoita hellästi (ja rumasti) hyllypapereilla, vähän kerrallaan.

Mitä ihmettä rupeamme tässä aarteessa säilyttämään?

Mihin ihmeeseen sen kartanossamme sijoitamme? 

kaikenlaiset ideat kelpaavat

Elmalla on asiasta vissi visio:
lipasto vois olla tässä ja mä myös

Missä olen huono

Olen silmäillyt tätä haastetta vähän laiskasti, kunnes törmäsin Rouva Kepposen ajatuksia herättelevään ja ansiokkaaseen kirjoitukseen aiheesta.

Edes ennen rouva Kepposen kirjoitusta mieleeni ei olisi juolahtanutkaan, että olisin listannut huonommuusominaisuuksiini käsityöt, puutarhanhoidon tai laulutaidon.

Olen surkea kaikissa niissä, mutta mitä väliä?

Totta, olen huono käsitöissä. Osaan ommella sen verran suoraa, että saan hätätilanteessa aikaiseksi melkolailla tasamittaiset ja kohtalaisen suorareunaiset verhot. Kaikissa muissa käsityötaidollisissa asioissa luotan äitiini (heippa vaan <3!), joka on ihan yhtä välinpitämätön asian suhteen kuin minä, mutta joka tekee paljon kiltimmin, huolellisemmin ja ahkerammin kuin minä.
Käsityötaitoni nojaavat seuraavaan sloganiin: lahjattomat harjoittelee, amatöörit venyttelee. Ts. en mittaa (paitsi vahingossa), en käytä malleja enkä kaavoja (edes vahingossa) enkä ompele mitään muuta kuin suoraa.
Ei kiinnosta, enkä pidä käsityötaitoja millään muotoa naiseuteni tai ihmisyyteni mittarina.

Totta, olen huono myös puutarhanhoidossa. Onneksi ei ole puutarhaa. Multa on mielestäni ällöttävää ja kukkavaasien vesi myös. Olen varma että myrkytyn jommasta kummasta, tai molemmista.
Saan ajoittain huonekasvisäpsyjä ja pystyn halutessani viljelemään rairuohoa, laittamaan aluilleen sitruspuun ja pitämään ruusukimpun hengissä muutaman päivän.
Puutarhointitaitoni nojaavat sloganiin: evvk.
Ei kiinnosta, enkä välitä vaikka kaktuksetkin kuolevat kuivuuteen.
Ei kiinnosta, enkä pidä puutarhanhoitoa mitenkään relevanttina oman elämäni kannalta.

Totta, olen huono myös laulamisessa. Mutta laulan silti. Kovalla äänellä ja nuotin vierestä.
Ei kiinnosta, vaikka muita ahdistaisikin.
Laulan jos laulattaa, pienen särisevän sydämeni kyllyydestä. Lähimmäisistä viis.

Missä sitten olen oikeasti omasta mielestäni huono?

Olen hirmu huono öisin.
Nukun huonosti tai levottomasti ja kärsin ajoittaisista unihäiriöistä. Suhtaudun uneeni mustasukkaisesti ja saan irrationaalisia ärtyisyys-raivoangsteja jos minut herätetään yöllä. Olen surkea valvomisessa, tapahtuipa se sitten illalla ennen nukkumaanmenoa tai keskellä yötä.
Vauva- ja pikkulapsiajat olivat sietämättömiä, koska en kestänyt öisiä heräämisiä, en jatkuvaa väsymystä ja olin ihan kamala kaiket yöt.

Olen huono markkinoimaan itseäni.
Olen luultavasti hankkinut melkoisen määrän ekspertiisiä omalla alallani, luulisin ainakin. Tyypilliseen naistapaan vähättelen osaamistani, kuvittelen etten osaa mitään ja ettei minulla ole mitään annettavaa nykyiselle työnantajalle, saati kellekään muulle.
Olen tehnyt yhden etäkollegan kanssa diilin, miten esittelemme itsemme eri tilaisuuksissa. Tämä mies esittelee itsensä pystypäin alan ammattilaiseksi. Minä mutisen että määnytvaanolentämmönen ja unohdan tittelin, jota olemme sopineet käyttävämme. Harjoittelusta huolimatta.

Olen itsekuriton.
Kapinoin ja napinoin itseäni vastaan. En kiusallanikaan vie roskia /laita pyykkejä koneeseen /siivoa työpöytää /tmv. Saan asioita tehdyksi, jos käsky tulee jollain tavalla ulkopuoleltani tai koen jollain tasolla olevani vastuullinen jollekin itseni ulkopuoliselle taholle, mutta jos päätän itse tehdä jotain, en taatusti tee. En varmana. En kiusallanikaan. Tehköön JokuMuu.
Arki pyörii koska koen olevani vastuullinen nuorisolle ja Lehtorille. Viime kädessä pelkään että lastensuojelu /esimies /anoppi /äiti tulee ja paheksuu.
Tästä syystä en voi kuvitellakaan että tekisin etätyötä tai olisin itsenäinen yrittäjä. En saisi ikinä mitään aikaan.

Pitikö niitä olla viisi?

Siedän huonosti pikkuasioilla nösväämistä.

Olen huono liikunnassa. Siis semmoisella tavalla, että minulla on ilmeisesti kaksi väärää jalkaa, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan toisistaan ja onnistuvat silti sotkeutumaan toisiinsa ihan lyhyessäkin ajassa. Olen huono kehonhallinnassa. Yhdessä koulutuksessa tutustuttiin erilaisiin liikuntalajeihin, myös golfiin. Se golfmestari (jolla on varmaan joku hienompi nimitys?) rakensi minut kerran toisensa jälkeen siihen mailan ympärille ja käski heilahtaa näin. Siinä vaiheessa kun sain kädet jollain tavalla hallintaan, olivat jalkani jo unohtaneet mitä pitäisi tehdä ja päinvastoin. Se golfmestari luovutti huokaisten ja meni neuvomaan niitä, jotka osasivat itse rakentaa itsensä.

huonepaprika kasvaa

Edessä loistava tulevaisuus

yksi nuorista suunnittelee uraa armeijassa.
Ei muuten, mutta miekka.

Toinen aikoo väitellä tohtoriksi.
Ei muuten, mutta miekka.
sen mielestä oli outoa, että tohtoripromootioon kuuluu miekanhiojaiset mutta ei tötterölakintekijäisiä.

Sanoin, että meillä täytyy jatkossa sitten olla aina shampanjat jääkaapissa, niin voivat vieraillessaan miekkaista ne pullot auki.
Ne päättivät ylipuhua kolmannenkin väittelemään tohtoriksi.
Koska miekka.

Sitten se eka päätti, että samaan syssyyn hän myös väittelee sotatieteistä.
Koska kaksi miekkaa.

Sitten ne fantasioivat meidän eteiseen sateenvarjotelineen ja minä kuulemma sanon niille aina jouluna ja juhannuksena ja muina vähäisempinä juhlina kun tulevat kylään, että nyt jätätte ne miekat sinne eteiseen.

Ja sitten mennään koko perhe yhdessä ajelulle sen yhden työsuhdepanssarivaunulla silleen että yksi ohjaa ja kaksi kurkkaa luukusta miekat tanassa ja huutaa mennessä.

Meidän lastenlapset ovat kuulemma
Hans-Vili, Laila, Konsta-Aapeli, Pasi-Anssi, Pikku-Dumbeldore ja Pöksytuhnu.

Kyllä niin olen ylpeä tuleva mummo, kun käskytän niitä rivissä jossain kulttuuritapahtumassa tai torilla jätskillä.
Paitsi puuttuvat Joona, Kaino ja Eino.

Jee.
(kaikkien aikojen eka etukäteismummokriizi)
(etukäteismummokriizi)

ps.
tänä aamuna ne olivat jo suunnittelemassa millaisella suvun tartaanilla miekkojen kahvat ja tupet koristellaan ja minä olin ihan kääks, liittyvätkö ne johonkin skottiarmeijaan.

ps2.
vähän kyllä pelottavia ovat tulevat sukupäivälliset jos ne ajautuvat riitoihin ja välienselvittelyihin

Paprika paprikoituu

Tiedättekö sen, kun yrittää sisustella ja kalustella ja joka puolelle tulee enemmänkin hermostuttava kaaos kuin kaunis sereeniys?

Nuoriso on pitkään inunut vaatinut toivonut uusia sänkyjä vanhojen lapsellisten sänkyjensä tilalle.

Vanhat ovat kuulemma liian kapeita ja liian käytettyjä ja vaikka mitä muuta kummallista ja arkeen sopimatonta.

Väitin, että leveämmät sängyt eivät mahdu ja mitä tehdään vanhoille ja diipatidaapati.

Minut on tuomittu jo ennakolta häviämään kaikki tämänkaltaiset väittelyt. Ne käyvät ovelaa uuvutustaistelua: sänkyihin on palattu tasaiseen tahtiin muutaman kuukauden välein.

Viimeinen puolustusmuurini ("mitä me tehdään niille vanhoille sängyille") sortui rutisten kun yläkerran lapsiperhe lupasi hyväntahtoisesti vastaanottaa, sijoittaa ja hyötykäyttää liian kelpaamattomat prinsessasängyt.

Sen lisäksi että ne uuvuttivat minut, ne älyttivät sälyttivät sänkyhankinnat totaalisesti niskoilleni: kumpikaan sängynhinkujista ei jalallaan astunut huonekalukauppaan koska kyllä sä osaat, sä teet niin hyviä hankintoja.

Koko viikonlopun roudasimme sänkyjä erilaisilla kulkuneuvoilla erilaisista kohteista erilaisiin kohteisiin.

Varsinainen palapeli.

Sänky nro yksi ja patjat nro yksi, kaksi ja kolme haettiin sieltä, sänky nro kaksi täältä ja sängyt nro kolme ja neljä vietiin tuonne.

Ja sainko mitään palkkaa?

Silkkaa pölyistä kaaosta joka puolella, vieläkin on sellainen kaaottinen olo kaiken sängynroudailun jäljiltä.
Semmoinen tunne kuin vieläkin pujottelisin sänkyjen sälepohjien muodostaman vankilasokkelikon uumenissa. Grr.

No, jos nyt hakemalla hakee jotain iloista, niin virvoitusjuomat puhuvat minulle

...ja vihdoin ja viimein huonepaprikani on alkanut paprikoitua.

ps.

samassa kaaoksenkesytys-autoiluprojektissa meni vihdoin huoltoon mamman autotallissa nojunut vanha apteekkarilipasto, josta on tuleva keittiömme kauh/nistus.

Lehtori aikoo sijoittaa teekokoelmansa sen uumeniin.

Minä olin ajatellut että eteiseen ja lapasia.

Se oli ennen tämännäköinen:

Mikä nykypäivän nuorisoa vaivaa?

ruuan jälkeen keittiössä

minä: "a-b-c, kahvi, sokeri, tee...mitäköhän mä joisin? Kahvia vai teetä?"

teini1: "molempia"

minä: "no arvaa paljonko sit hölskyn?"

teini2: "juo isän oluet. Sit sä vasta hölskytkin"

teini3: "tai muutama pullollinen viiniä!"

minä: "te yllytätte mua moraalittomuuteen ihan tavallisena maanantaina"

teini3: "nääfst. me yritetään saada sut ajattelemaan vähän boksin ulkopuolella. ja sitä paitsi, kun nyt aloittaa, ehtii enemmän"