kirjallisia kriizejä

Päiväkirjakriizi

Kuuntelen aina välillä true crimeä, joko kirjoja tai podcasteja. Ihmettelen aina kun haastatellaan todistajia, että eikö kukaan ihminen pidä päiväkirjaa, että sieltä kelpaisi katsoa, onko rappukäytävässä huinaillut omituisia sinne kuulumattomia ihmisiä ja onko naapurustossa kuulunut outoja ääniä.

Yhtenä päivänä hissistä tuli ihan vieras mies, joka jäi ala-aulassa tutkailemaan putkirempan jälkiä. Minä olin ihan että epäilyttävä tyyppi, mitä mahtaa olla mielessä.
Vaan kirjoitinko siitä päiväkirjaani?

En.
Kirjoitin jotain että menin töihin ja tulin töistä ja söin ja luin. 
Nyt sitten kun poliisit jonain päivänä tulevat ovelle kolkuttelemaan että onkos rouva nähnyt outoa miestä rappukäytävässä tutkailemassa putkiremppaa, niin eipä ole minulla tuntomerkkejä eikä päivämäärää tiedossa.
(viime viikolla, nuorehko, läpinäkyvät silmälasit, huoliteltu parta, ei kovin kookas)

En ole myöskään kirjoittanut oudoista äänistä: kuulostaa siltä kuin joku hyppisi katolla tai taivuttelisi kattopeltejä.
Ei ole tuuli, sen äänen tunnistan kyllä. On ihmisen aikaansaannos.
(viime viikolla, kerran illalla aika pitkään ja kerran alkuillasta ei niin pitkään)

Ihan turha kapistus koko päiväkirja. 



Muistikirjakriizi

Yhtenä päivänä menin töiden jälkeen kaupungille ja äkillisesti tuli valtaisa muistikirjakriizi. Ihan valtavan pakottava tarve hankkia uusi muistikirja.
Olen tavattoman tarkka muistikirjani kanssa: pitää olla Leuhchtturm tai Moleskine, paljaat sivut (blanco), pehmeät kannet ja kokoa A5 tai B6+ ja iloisen väriset kannet.
Ei meillä valikoida, eihän?

Vielä pakottavammaksi tarve kasvoi parina seuraavana päivänä, kun ajattelin että olisi kiva ruveta pitämään bujoa pitkästä aikaa, eikä vain päiväkirjaa, johon en edes kirjoita tärkeitä asioita (kuten rappukäytävissä hiippailevien outojen tyyppien tuntomerkkejä).

Sitten ajattelin että oikeastaan haluaisin myös semmoisen minitulostimen, jolla voisin tulostaa tarrakuvia päiväkirjani /bujoni sivuille (ajatelkaa jos olisin ottanut kuvan siitä hiipparista, mikä todistusarvo!) (täytyy ruveta aina kuvaamaan kaikki ihmiset jotka tulevat hissistä).

Sitten olinkin jo aivan kiemuroissa sen uuden muistikirjan tarpeeni kanssa. 
Onneksi kirjakaupassa ei ollut semmoista kun olisin halunnut. 
Tulin kotiin ja tarkistin tilanteen: minulla on kolme kaikki laatuvaatimukset täyttävää korkkaamatonta muistikirjaa ja lisäksi vielä kaksi mustakantista. 
Ja uusin päiväkirja on edennyt vasta parinkymmenen sivun verran, että siinäkin riittää vielä täytettävää. 

On jotenkin ihan hirmuisen vaikea muuttaa muistikirja-/päiväkirjatyyliä kesken kirjan. Mutta on myös hirmuisen tyhmää aloittaa kokonaan uusi muistikirja vain siksi että tekee mieli jotain uutta ja kivaa.

(juttua muistikirjoista)

Fuugan kattoterassilla


Joulukirjakriizi

Olen kerännyt lukuaikapalveluuni joulukirjoja.
Tiedättehän, niitä sellaisia joissa kynttilät liekehtivät lämpimästi, joissa juodaan litratolkulla kaakaota tai glögiä tai glüchweiniä (kirjoitusmaasta riippuen), ja joissa kääriydytään lämpimiin huopiin turvaan hirmuiselta lumituiskulta ja sitten suudellaan kuusen juurella tai mistelin alla?

Viimeisimmän laskutoimituksen mukaan minulla oli niitä listallani 25. 
Ajattelin että en ihan vielä aloittaisi.
Mutta kohta alkaa tulla jo kiire, jos meinaan ehtiä jouluksi kotiin, eli kirjakasan pohjalle.
Että missä vaiheessa voi järkevästi korkata joulukirjakauden?

Fuugan kattoterassilla


ps. Vähäisempiä kriizejä
Milloin voi aloittaa joulukoristelut? Meillä on aina vain meneillään se ihmeen putkiremppahomma, työmaa ei etene, ja meillä on tavaraa hujanhajan pitkin ja poikin. Ei tee mieli yhtään koristella ja kaunistella kun joka puolella on tavallistakin enemmän kasoja ja pinoja.

Nuorimmaisen valmistujaiset. (ks. yllä) - joka puolella on kaaos, myös sielussani. Miten saan itseni valmistujais-joulunviettomoodiin?

Lehtorin terveys - uskallan kirjoittaa tästä, kun hän on itse niin avoin sen kanssa. Hän menee kohtsiltään varaosaleikkaukseen. Miten toteutuvat kaksi edellistä kun talossa on toipilas? Remppaheikit ramppaavat kylillä, vesi on poikki ja taloudessa toipilas. Vähän mietityttää. Juhlista puhumattakaan.


Lokakuun luetut

Lokakuussa tein muistiinpanoja kirjoista pahasti jälkijunassa, ovat vähän tynkäarvoita.

Huomasin myös, että yliarvioin pahasti sen, mitä loman aikana ehdin, jaksan ja viitsin lukea. Ehkä seuraavalle reissulle pakkaan matkalaukkuun vähän vähemmän pokkareita? (tai sitten en, jos kumminkin luen enemmän?)
Tuli jopa sellainen olo, että arjessa kotona luen enemmän kuin reissuissa maailmalla, vaikka luulisi että asia on täysin päinvastoin. 



Lokakuun luetut, 118 h

**lukuaikani katkeaa virallisesti aina kunkin kuukauden loppupuolella, n.24-26. päivä. Yksinkertaisuuden vuoksi lasken lukuajan kalenterikuukauden mukaan.

Sini Ahlqvist, Jesse Mäntysalo, Sari Krautsuk: Lusu, rikollispomon kaksoiselämä. 1970-80-90 lukujen taparikollisen kaksoiselämästä kertova elämäntarina. Lapsilleen ja perheelleen Lusu oli "lelutehtaalla" töissä oleva lempeä isä, ulkomaailma tunsi hänet ensin taparikollisena, sittemmin huumerikollisena, joka lopulta ammuttiin kotiinsa. Murhan syy ei koskaan selvinnyt; palkkamurha? Perinpohjainen ja kiinnostava kirja, jossa vilahtaa myös Jari Aarnio, tuo kaikkialle ehtivä kriminaaliveitikka. (olen ruvennut jo lukemaan ja kuuntelemaan mitä tahansa kotimaista true crimeä odotellen vain, mistä nurkasta Aarnio milloinkin tarinaan pyörähtää). Äänikirja, 14h.

Veera Nieminen: Laumaantumisilmiö. Jatko-osa Kottikärrykarusellille, josta tykkäsin kovasti. Talliyrittäjä Katri vääntää itseään mutkalle yrittäessään kaikin tavoin miellyttää asiakkaitaan. Oma elämä ja parisuhde ihanan Tuukan kanssa meinaa kokonaan jäädä asiakkaiden vaatimusten jalkoihin. Lämmin suositus Niemisen Metsätaipaleen talli -sarjalle, erityisesti jos olet vähän liian kiltti tyttö, tai jos aivoissasi humisee koko ajan tuhat ja yksi asiaa. E-kirja, 7h.

Tuija Lehtinen: Kohtalokas kolmas kerta. Jatkoin välikirjalla, ei niin vetävä kuin edellinen, mutta sujuva ja hyväntuulinen kertomus kirjastoauton kuljettajasta, Niinasta ja erikoisesta on-off-suhteesta naapurin Rekkuun. Luultavasti Lehtisen varhaisempaa tuotantoa Kolmiokirjalle (?) Ihan ok. E-kirja, aika tuntematon.

Tuija Lehtinen: Liian kuuma kesä. Tarvitsin pienen välikirjan, tämä on Tuija Lehtisen johonkin nuortenlehteen kirjoittama jatkis kesätyöstä lapsenvahtina kartanossa. Vanhaa kunnon Lehtistä, sujuvaa, etenevää, jotenkin aidonäänistä kerrontaa. Nopealukuinen pieni kertomus. E-kirja, aika tuntematon.

Lucy Diamond: Parasta elämässä. Jotenkin hyvä jatkumo rubiinihäille, vaikkakin eri kirjailijalta. Perheen salaisuuksista, perheen yhtenäisyydestä, perheestä. McKenzien perhe kohtaa onnettomuuksista traagisimman, ja selviää siitä mitenkuten kiikkerästi: salaisuuksia paljastuu, suru vie oman tilansa. Tykkäsin tästäkin, Diamondin kirjat ovat yleensä oivallisia. Olin suunnitellut lukevani tämän jo lomalla, mutta silloin se ei vielä lähtenyt käyntiin. E-kirja, 12,5 h

 Sheila O'Flanagan: Rubiinihäät. Roisin haluaa väenväkisin järjestää vanhemmilleen rubiinihääpäiväjuhlan. Vaan mitä tapahtuu, kun juhlat provosoivat esiin perheen salaisuuksia? Tykkäsin. E-kirja, 13,5 h

Jarkko Sipilä, Lauri Johansson: Late - Suomen pelätyimmän rikollisen tarina. Omaääninen elämäntarina, tykkäsin kuunnella. Äänikirja, 8 h.

Rachel Lucas: Pieni kirjasto Applemoressa. Meg päätyy talovahdiksi ystävänsä majakkamökille Applemoren kylään. Toimelias kylä ja kyläläiset kiinnittävät Megin nopeasti osaksi joukkiota, Meg hoitelee kirjastokaappia ja nauttii elämästä kylässä. Applemore-sarja on aivan toimiva hyvän mielen sarja, ei ehkä mitään suurta kirjallisuutta, mutta oikein hyvää lomalukemista. E-kirja, 8 h. 

Emma Cowell: Sitruunapuun alla. Harvinaisen heikko esitys, sinnittelin loppuun asti, mutta en tykännyt. E-kirja, 10h

Anni Saastamoinen: Muuttumisleikki. Autofiktio vanhemmuudesta, tykkäsin tästäkin ja luin halulla. E-kirja, 5h

Veronica Henry: Unelmatalo. Oli sympaattinen ja mukanaan kuljettava kertomus kiinteistövälittäjä Belindasta, joka saa välitettäväkseen kaksikin hyvin erilaista ja merkityksellistä unelmataloa. Tykkäsin. E-kirja, 11h

Emma Ranta: Kohtalona Kielokumpu. Vakavasti sairastunut Lilja, Kielokummun lepokodin omistaja ja ainoa työntekijä palkkaa tilalleen sattumanvaraisesti työllisyystoimistosta eteen osuneen Ellin. Menneisyyden ja nykyisyyden draamat limittyvät. Aika heppoinen nopean loppuratkaisun tarina jätti kylmäksi, tulipa luettua. 4,5h

Janne Huuskonen, Mikko Gustafsson: Kultainen vasikka, järjestäytynyt rikollisuus Suomessa. Puolittain kiinnostava, puolittain vähän paperinmakuinen katsaus järjestäytyneen rikollisuuden syntyyn ja nykytilaan Suomessa. Ihan ok. Äänikirja 11h

Jill Mansell: Melkein täydellinen kesä. Varakkaiden lomakeskuksessa lomailee kuuluisa näyttelijä Lizzie, jonka ympärillä touhuilevat pikkukylän asukkaat. Erilaisia rakkaustarinoita alkaa ja päättyy. Sujuvaa hyvänmielen kirjallisuutta, tuli mukavan kesäinen olo lukiessa. E-kirja, 13,5 h

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Haipakkaista menoa

Ollut vähän haipakkaista jostain elokuun alusta asti.

Isosiskon reissu. Se asusteli meidän nurkissa ennen lähtöään maailmalle kuukauden verran. Oli ihanaa ja kävi voimille, yhtäaikaa. Nyt se on siellä maailmalla, yhdeksän aikavyöhykkeen päässä. Yritän olla ajattelematta, mutta se on haasteellista, kun se tykittää kuvilla jatkuvasti. Normaalisti en arjessa ajattele (aikuisia) lapsiani ollenkaan, paitsi silloin kun joku on yhteydessä. Silloin ajattelen kaikkia ja stressaan kaikkia. Nykyisellään siis ajattelen kaikkia lapsukaisiani ja stressaan heidän asioitaan päivittäin. Vähempikin stressi riittäisi.

myrskyä Santorinilla


Kissalauma. Kutistui yhdellä kissalla. Arppu, Rönäperän Ja Muiden Vähäisempien Maiden Prinsessa Arwen, sairastui vakavasti ja parantumattomasti. Se oli rotuisekseen jo ihan hyvän ikäinen, sillä oli luultavasti nivelrikkoa ja alkavaa dementiaa, ja kahden kissan kissalauma on liki koko kesän ollut epätasapainossa (eli sairasu on tehnyt tuloaan jo todella pitkään), mutta silti...
Kun Arppu aikoinaan tuli meille, ja avasimme kuljetusboksin eteisessä, se marssi tyylikkäästi ulos, silmäili valtakuntaansa omistajan elein: tässä olen, rakastakaa mua!
Samanlaisin elein se tuli ulos boksistaan, sairaudestaan huolimatta, väsyneenä, kuivuneena ja takkuisena eläinlääkärin luona viimeisellä retkellään. Prinsessa loppuun asti. Tai pikemminkin omanarvontuntoinen ja hiukan röyhkeä hallitsija.

viimeiseksi jäänyt kuva Arpusta. 
Jouduimme pesemään ja parturoimaan sen villahousuja.
Vaikka se oli tässä vaiheessa jo todella sairas, se silti hetkittäin
lepäili näin rennosti, lempiasennossaan.
Kuvasta näkee, miten huonosti se on jaksanut hoitaa turkkiaan.




Putkiremppa. Ei vain tunnu valmistuvan. En tiedä, mikä työmaalla mättää. Meidän rappumme piti olla valmis elo-syyskuun taitteessa. Meidän asuntomme on ihan vaiheessa. Tavararöykkiöt ja keskeneräisyys ärsyttävät. Erityisen harmillista oli, kun Isosisko vielä asusteli meillä, tuntui ettemme mitenkään mahdu näihin neliöihin, kun kaikenlaista muutto-, matka- ja rempparoinaa oli joka puolella. Erityisesti harmittaa se, että työmaa viestii todella kehnosti. Olisi mukava tietää, millaisia työvaiheita asunnoissa tehdään, niin osaisi vähän arvioida, missä vaiheessa hommelit ylipäätään ovat. Meidän asunnossamme on haasteita erinäisistä syistä, joten ymmärrettävästi meillä kaikki työstetään viimeisenä. Mutta olisi nyt edes jonkinlainen lista työvaiheista.



Lomareissu syyslomalla. Rentoutti. Oli ihanaa päästää hetkeksi irti kaikesta. Se onnistui. Säät eivät suosineet, Santorinilla oli viileää, tuulista ja sateista. Emme istuneet kahviloissa, emmekä hotellihuoneen parvekkeella siemailemassa kahvia/viiniä/limua, mutta olimme vain. Söimme. Yritimme ihailla Oian kuuluisaa auringonlaskua, huumaannuimme Thyran kaivauksista ja seinämaalauksista, olimme hetken irti arjesta. 

aurinko laskee Oiassa
Auringonlaskut Oian kylässä ovat Santorinin vetonaula
pilvisestä illasta huolimatta kylässä vaelsi väkeä tungokseen asti
Me päädyimme ikuistamaan laskevan auringon kylän ulkopuolelta...



laski se aurinko jättömaalla ja parkkipaikallakin

...vaikka tänne sen kai olisi kuulunut laskea


Tultiin kotiin syysloman sunnuntaina, ja kun avasin oven, koko lauma oli kokoontuneena keskiympyrään, odottamaan meitä. Se on ihanin yllätys pitkään aikaan. 
Meillä on eteisessä pyöreä matto, jonka nimi on Keskiympyrä. Kun nuoriso oli koulu- ja teini-ikäistä, meillä oli aina tapana ilmoittaa esim. että lähtö juhlaan, ja keskiympyrässä pitää olla klo x.x sellaisessa-tällaisessa asustuksessa. Tai kokoontuminen keskiympyrässä nyt. Tai milloin mitäkin. Keskiympyrässä tapahtuu aina tärkeitä juttuja (enimmäkseen siellä ihaillaan kissoja /kissaa).
Ja siinä ne nyt olivat kokoontuneena koko joukko odottamassa meitä. Ihanat! Järjestivät (tai oikeastaan järjestyttivät) juhlat meillä ja meille.





Mutta vähän on siis ollut tohinaa, normaalin arkikohinan lisäksi.
(kun sitten on vielä muutamia juttuja lisää joista en halua ja voi kirjoittaa)