Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 9 - kesäkuun luetut

Kesäkuussa olin ensin töissä, sitten tuli juhannus ja alkoi loma.
Olin pitkin kevättä säästellyt virtuaalikirjahyllyssäni tiettyjä hyväksi arvelemiani kirjoja juhannusviikonloppuun, ja sen jälkeen olinkin sitten jotenkin tyhjän päällä.
Hirvittävä tilanne, kun ei tiedä mitä lukisi.

Kesäkuusta mieleen jäävät ainakin kuuntelemani kirjat Jari Saarion Soutaja, Mikko Paasin luolasukellusoperaatio Thaimaassa ja Jenni Jeskasen Venäjä-analyysi. Näistä suositukset Paasille ja Jeskaselle. 

Helena Wariksen Nuorgamin vesi kesti toisenkin kantamiskerran, hykertelin ja kävin jatkuvasti kävelyllä, että kertomus etenisi.

Multisilta yllätti: hänen jouluisen talviset tarinansa ovat mielestäni olleet korkeintaan vähän sinnepäin, nyt loikoilin tyytyväisenä riippumatossa jossain Vaasan saaristossa. 

Heidi Mäkisen Lääketieteen sanakirja on jo melkein hautautunut kesäkuisen kirjamäärän pohjalle, mutta sille myös suositus. 

Alla kesäkuun luetut käänteisjärjestyksessä, kesäkuun lopusta alkuun. Ja koko vuoden luetut löydät TÄÄLTÄ

**lukuaikani katkeaa virallisesti aina kunkin kuukauden loppupuolella, n.24-26. päivä. Yksinkertaisuuden vuoksi lasken lukuajan kalenterikuukauden mukaan.
Luin 140h

Leeni Peltonen: Daalioita ja sipulinvarsia. Uutena tyyppinä kotimaiseen hyvänmielenkirjallisuuteen ovat ilmestyneet siirtolapuutarhapalstan hankkivat keski-ikäiset naiset. Tässä kirjassa Iiris toipuu muutaman vuoden takaisesta avioerosta ruopsuttamalla uudella siirtolapuutarhapalstallaan. Kesäisessä kirjassa mielestäni aikajänne heittelehtii vähän hapuilevasti: välillä kuluu viikkoja (eli yksi viikko), välillä elokuuta tuntuu riittävän viikkotolkulla. Ja olen melko varma että uuni ilmestyi keskeneräiseen keittiöremonttiin, kirjan alussa uunia ei ollut. Mutta leppoisan kesäinen hyvänmielenkirja toimi juuri niin kuin piti: oli kesäinen ja hyväntuulinen olo. E-kirja, 8h.

Kirsi Pehkonen: Rahaa ja roskaa. Etsintätoimisto Siru Valpas -sarjan neljäs osa. Siru etsii käteistä rahaa ja hautamuistomerkkiä, ja lämmittelee lakanoiden välissä pistejahdissa. Hauska, suruton kesäkirja, hiukan kieli poskessa kirjoitettua cozy crimeä. E-kirja 6h.

Helena Waris: Nuorgamin vettä. Olen lukenut tämän kesäkirjana vuonna 2019, kesti oivallisesti toisenkin lukukerran, ja olen yhä samaa mieltä silloin kirjoittamastani. Paitsi että lisään vielä: veijaritarina, kasvukertomus. Arvioni vuodelta 2019:  Sekopäisen absurdi tarina Mikkestä, joka poikain lomareissulla saa älynväläyksen: Nuorgamista pitää kuljetuttaa jalkapatikassa ämpärillinen vettä Helsinkiin Havis Amandalle. Mikke itse ei ämpäriään kanna, vaan pysäyttelee kanssakulkijoita kantohommeleihin ja pyytää vielä palkkiota tästä kantamisesta. Sekopäisen naurattavan hauska tarina yhteisöllisyydestä, somesta, nykypäivästä, ihmisistä...Roadtrippi kuljettaa läpi ämpärihullun Suomen: herkullisia hahmoja löytyy joka niemestä ja notkelmasta: autiotilaa asuva Kristos, poliisi Mähönen ja moni muu kanssakulkija hykerryttivät. Löytyi kirjaston suositeltavaa luettavaa -hyllystä. Ehdottomasti heinäkuun valopilkku, lue tämä kun kaipaat hykertelyä, vähän äijämäistä huumoria ja annoksen ämpärisuomalaisuutta. Äänikirja, 9h.

Minna Mikkanen: Tuulentuomat. Sydänmaa-sarjan toinen osa (mitä sanoinkaan sarjoista? Kaikki kirjat kuuluvat nykyään johonkin sarjaan!) Kepeää kotimaista maaseuturomantiikkaa. Aleksi on  hiljattaisesta erosta toipuva, kahden pojan yksinhuoltajaisä, joka on päättänyt aloittaa uuden elämän Sydänmaan maalaiskylässä. Löytyykö uusi lempi vähän vanhemmasta puumasta vai poikien uuden leikkikaverin äidistä, ja mitä tekemistä tuulivoimapuistolla on Aleksin kanssa? Ihan sympaattinen, kesäinen pikkutarina. Luen kyllä sarjan seuraavatkin osat. E-kirja, 8,5h

Marke Talvi: Sutta ja sekundaa Kettukoskella. Kettukoski-sarjan neljäs osa. Tämä hiukan kieli poskessa kirjoitettu cosy crime-sarja on kyllä oivallisen humoristista luettavaa. Jos luvussa ei hiukan naidanatkuteta, niin johan on outo luku. Kun kaipaat rehtiä, hyvinkirjoitettua b-luokan cozy crimeä, tartu tähän sarjaan! (Vaikka väitän tätä b-luokan kirjallisuudeksi, tämä on oikeasti hyvin tehtyä! On käsittämätön taito tehdä hyvää b-luokkaa. Älä käytä aikaasi huonohin, valitse hyvää!) E-kirja, 6h

Minna Haapasalo: Puutarhasalaisuuksia. Tilkkuterapiaa -sarjan spinoff, Uusien alkujen koti -sarja (hirmuisesti kaikkia sarjoja nykyään!) on omalla tavallaan ärsyttävän kiehtova. Sarjan päähenkilö, Salla, saa minut lähes raivon partaalle epämääräisellä hipahtavalla leijailullaan, täydellisellä vastuuttomuudellaan ja haahuilullaan. Tässä kirjassa Sallan pihassa kuvataan alastomia miehiä (ja Sallaa), lapset kasvavat ja parisuhde on taas vähän hontelolla pohjalla. Lempeää, kesäistä (hiukan ärsyttävää) hyvänmielenkirjallisuutta. Luin melkein yhdeltä istumalta, kai sekin jonkinlainen suositus on. Sarja sijoittuu Turun seutuville, plussat vielä siitäkin. E-kirja, 9h

Maija Kajanto: Tilinpäätös.  Kajannon hyvänmielensarjat ovat onnistuneita, laadukasta kotimaista hyvänmielenkirjallisuutta. Tätä kirjaa olen jemmaillut virtuaalikirjahyllyssäni melkein kahden kuukauden ajan: päätin että tämä on kesälomakirjani. Puistokadun pesula -sarjan kakkososa kertoo lomatetuksi joutuvasta ja tyhjässä parisuhteessa kärvistelevästä kirjanpitäjä Assista, joka joutuu siskonsa kanssa tyhjentämään itselleen tuntemattomaksi jääneen isoisän kuolinpesää. Leppoisassa hyvänmielenkirjassa retkeillään, pohditaan parisuhdetta ja vanhenenvan ihmisen oikeuksia omaan elämäänsä. Kun kaipaat kepeää luettavaa, suositus! E-kirja, 8,5h. 

Annika Hyvönen: Jari Saario - soutaja. Tykkään lukea matkakirjoja, luen mieluusti purjehduskirjoja ja ylipäätään erilaiset extremesuoritukset kiinnostavat. Olisin kovasti halunnut pitää tästä kirjasta, varsinkin kun olin juuri kuunnellut oivallisen extreme-urheilijan elämäntarinan (Mikko Paasin luolasukellukset!) - mutta ei. En lämmennyt tälle elämäntarinalle. Yksinpurjehduksissa, vuorikiipeilyssä, monessa muussa extremelajissa minua kiehtoo erityisesti lajin toteuttajan kurinalaisuus, järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus. Tästä kirjasta ei sellaista vaikutelmaa tullut, pikemminkin päinvastoin. Ehkä olen väärässä. Joka tapauksessa, tässä kirjassa (tai tällä tavalla) kuvattu tyyppi ärsytti minua ja hänen soutu-urakkansa vaikutti pikemminkin holtittomalta kuin sankarilliselta saavutukselta. Ihmettelen vähän lukuaikapalvelun yltiöpositiivisia arvosteluja tälle kirjalle. Äänikirja, 6h. 

Ilona Tuominen: Ajatusremontti. Väljästi Turkuun sijoittuvan Kortteli-sarjan neljäs osa. Miisasta on tullut Poppelin taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja haastavan paalutus- ja julkisivuremontin ajaksi. Kesäinen, hiukan ennalta-arvattava hyvänmielenkirja piti mukavasti otteessaan, mielestäni parempi kuin edellinen osa. Henkilögalleria on laaja, ja muistan hiukan huonosti aiemmat tapahtumat, mutta varsin lukukelpoista kotimaista hyvänmielenkirjallisuutta. E-kirja, 11,5h.

Johanna Elomaa: Sukellus valoon - Mikko Paasi ja uskomaton pelastusoperaatio. Luin Hesarista muutaman jutun luolasukelluksesta ja ne ahdistivat, sitten törmäsin lukuaikapalvelussani Mikko Paasin elämäntarinaan ja päätin lukea sen, ahdistuksen ja suljetun tilan kammon uhallakin. Kirja oli hyvin rytmitetty ja kirjoitettu elämäntarina, luola-ahdistusta tai suljetun paikan kammoa ei tullut, ja kävin kävelemässä aika ponnekkaasti että sain kuunnella tarinaa eteenpäin. Paasi oli mukana pelastusoperaatiossa  Thaimaassa 2018, kun joukkueellinen juniorijalkapalloilijoita oli eksynyt tulvivaan luolastoon. Mielenkiintoista - välillä tuntuu siltä että lapsuudessaan levottomista pojista saattaa kasvaa todella kurinalaisia seikkailijoita. Luolasukellus ei ole hutiloivien rämäpäiden juttu; ikään kuin tällaisen kurinalaisen ja tarkkuutta vaativan lajin kautta ihminen maadottuisi, jotenkin lääkitsisi itse itseään. Suositus! Äänikirja, 7,5 h.

Jenny Colgan: Tervetuloa Kuppikakkukahvilaan! Olen joskus päättäväisesti päättänyt, etten enää ikinä lue Colgania, kun jotkut hänen kyhäelmänsä ovat aika naiiveja. Tämä opus pompahti suosituksiini tavantakaa ja päätin välikirjamielessä antaa sille mahdollisuuden. Työstään ja parisuhteestaan irtisanottu Issy päättää perustaa Kuppikakkukahvilan isoisänsä perintöä kunnioittaen. Ihan sympaattinen hyvänmielen kirja, ei niin naiivi kuin moni Colganin muu kertomus. E-kirja, 15 h

Jenni Jeskanen: Venäjä on toista maata. Jeskanen on ollut Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajana Venäjällä 2021-2024, kirjassa on kuvauksia sodanajan Venäjästä, yrityksiä selittää ja ymmärtää tuota kummallista maata, nähdä asiat länsimaisin silmin. Asiallinen, sujuva (kuten toimittajien kirjoittamat kirjat yleensäkin!), kiinnostava ja Venäjä-todellisuudessaan hiukan ahdistavakin. Miten niin nopeasti siellä on voinut tapahtua sellainen taantuma, miten paikalliset ihmiset arkeaan elävät? "Venäjää ei voi järjellä ymmärtää" on joku suuri ajattelija joskus todennut - ja on oikeassa. Lämmin suositus tälle, mikäli 2020-luvun Venäjä mitenkään kiinnostaa - aloin aika ponnekkaasti käydä kävelyllä että sain kirjaa edistettyä. Äänikirja 8h.

Tiina Lifländer: Merta edemmäs. Sini lähtee vähän ex tempore -tunnelmissa Walesiin nauttimaan merestä ja luonnosta. Töissä on rankkaa ja parisuhde on vaivalloinen, mutta onneksi majatalon kautta löytyy juttu- ja treffiseuraa, uusia ystäviä ja jonkinlaista sivutyötäkin. Hyvänmielenkertomus kuljettaa vähän erilaisiin maisemiin ja sääolosuhteisiin, tykkäsin. E-kirja, 8 h.

Anne Halonen: Jotain omaa. Kun Venla ei voi saada lasta, hän voi ainakin hankkia siirtolapuutarhamökin. Kesätunnelmainen kirja tämäkin, puutarhanhoitoa, parisuhdevaikeuksia ja kipeäätekevää lapsettomuutta, silti samalla kesäistä, mustikkapiirakantuoksuista. Hyvänmielen kirja hyrisytti kesäisenä viikonloppuna minut melkein lomatunnelmiin. E-kirja, 9h.

Jenni Multisilta: Kesäkämppikset. Ihanalle syrjäiselle Merenkurkun mökille on osunut tuplabuukkaus. Sekä Serena että Leo aikovat viettää kesän yksinäisyydessä ja omassa rauhassaan, rakkaan harrastuksen parissa. Suloisen kesätunnelmainen, merellinen ja hiukan ennalta-arvattava sympaattinen hyvänmielen kirja. Ajauduin ihaniin kesätunnelmiin ja olisin vain lukenut ja lukenut ja kiikkunut henkisessä riippumatossani. E-kirja, 11 h

Vera Miettinen: Kiinteistökuningatar Kaisa Liskin taistelu. Olipa kyllä melkoinen tyyppi ja melkoinen tapaus! En varsinaisesti ole missään välissä seurannut Liskin telkkarisarjaa, saati hänen tarinaansa muutenkaan, mutta päädyin jostain syystä kuuntelemaan tämän oikeusjutun. Aikamoinen persoona kyllä, häikäilemätön lienee hyvä sana. Äänikirjasta kiinnostavan tekivät autenttiset oikeudenkäynnin nauhoitteet. Äänikirja, 9h

Heidi Mäkinen: Lääketieteen sanakirja. Tässä oli jotain samaa kuin juuri lukemassani Anne Tylerissä - tavallaan ei tapahdu oikein mitään, ja silti tapahtuu - otteita elämästä, arjesta, olemisesta. Perhe, jossa yritetään elää yhdessä, mutta ei olla oikein yhteydessä, jossa rakastetaan, mutta ei oikein osata kohdata, olla läsnä, kuulla. Tarina kerrottiin eläköityvän lääkäri-Hilpan ja hänen tyttärensä Helmin näkökulmista. Jotenkin lakonisen lempeä kertomus vähän dysfunktionaalisesta perheestä ja kissasta nimeltään Musti. Suositus! E-kirja, 8h.

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 8 - kirjallisuusmouhaus

Sastamalan (aiemmin Vammalan) vanhan kirjallisuuden päivät ovat vuosikausia kuuluneet kesäohjelmistoomme. 

Tai oikeammin, se on ollut Lehtorin ja hänen lapsuudenperheensä kesähuvia lähes tapahtuman alkuajoista asti. 
Ja joskus nuorena seurustelukumppanina (tai morsiamena, en muista varmasti) olen päätynyt mukaan perheretkille.

Ihan aina en ole mukaan päässyt: välillä on ollut pieniä lapsia ja välillä töitä. Koska sinnehän mentiin - silloin kun appi oli vielä voimissaan - heti perjantaiaamuna, niin että oltiin ovenraossa valmiina heti kun tapahtuma alkoi.
Takaovella, ei etu-, koska sillä tavalla pääsi taaempaan saliin ensimmäisten joukossa tutkailemaan tarjontaa.

Appiukko keräsi Waltarin ensipainoksia ja yhtä nuortenkirjasarjaa ja jotain ja jotain ja jotain, mitä en enää muista.
Anoppi keräsi mitäsenyttaasolikaan ja Lehtori puolestaan jotain muuta, ja joillekin tutuille piti etsiä  myös jotain.

Kotimatkalla käytiin sitten läpi hankittu saalis ja harmiteltiin kaikkea sitä, mitä ei ostettu. 

Minulle ei oikein vieläkään ole valjennut ensipainoksen omistamisen autuus, huolimatta ahkerasta siedättymisestä sille. 
Sama tarinahan se kait on, painoksesta riippumatta.

Enkä osaa muutenkaan kirjoihin suhtautua keräilykappaleina. 
Nykyisellään olen ylipäätään vähän kahden vaiheilla kirjojen omistamisen suhteen. En oikeastaan juuri tällä hetkellä halua ostaa tai omistaa enempää kirjoja.
Paitsi lomakirjoja haluan omistaa: pokkareita. Sellaisia jotka voi taittaa selästään auki ja kääntää koirankorvan kirjanmerkiksi.

Kun lapset olivat vähän isompia, mentiin sinne porukalla.
Välillä kahdella autolla niin että mukana oli minunkin perheväkeäni. Kerran lapsia haastateltiin paikallislehteen: kaikki esittelivät ylpeänä ostoksensa, osalla taisi olla signeerauksineen. 
Olen minäkin sieltä kaikenlaista luettavaa löytänyt, ei sillä.
Mukava kesäinen perinnehän se meille on.

*

Tänä vuonna olin vähän nahkea lähtemään. Edesmenneen appeni sanoja lainaten: emmä tarvitse kirjaa, mulla on jo yksi. 

Lähdin kumminkin Lehtorin ja Isoveljen seuraksi.

Minulla ei ollut mitään etsittävää, ja huomasin, etten pysty keskittymään myyntipisteisiin ilman selkeää hakutavoitetta. Kirjoja ja ihmisiä oli liikaa. 

Ja sitten alkoi vähän ärsyttää. 

Siellä ei oikeasti ollut minulle yhtään mitään.
Hyllykaupalla oli sotahistoriaa, neukkuhistoriaa, lottahistoriaa, keltaista kirjastoa, finlandiavoittajia, mitä vain Kunnon Kirjallisuutta. Dekkareita oli, sarjakuvat ja lastenkirjat olivat ilmestyneet valikoimiin. Ja scifi ja fantasia! 
Mutta kaikki hyvänmielenkirjallisuus puuttui. 

Joku jossain on sitä mieltä, että jopa scifi ja fantasia ja dekkarit ovat enemmän kirjallisuutta ja salonkikelpoisempia kuin hyvänmielenkirjallisuus. 

Sitten mouhosin siitä Lehtorille. Että on se kumma juttu, koska dekkarit ovat ihan yhtä ennustettavia ja tavallaan omaa muototyyppiään noudattavia kuin hyvänmielenkirjatkin, ja silti niitä pidetään jotenkin laadukkaampina ja uskottavampina. 
Hyvässä hömpässä on aina jokin ihmisyyttä kasvattava, yhteiskunnasta tai ihmisyydestä kertova elementti, ei pelkästään se että ah! he rakastuvat toisiinsa. 
Valitin että olen patriarkaatin uhri.
Lehtori tarjosi kaffetta ja pullaa ja sanoi, että ihan kohta lähdetään kotiin. Ei tartte olla koko päivää. 

*

Lehtori oli ainoa, joka teki ostoksia.
Minä ja Isoveli totesimme, että maailmassa on paljon sellaisia kirjoja, joita tekisi mieli vähän lehteillä, hiukan lukaista, mutta ei ehkä edes lukea kokonaan, saati omistaa.

tätä olisin voinut silmäillä

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 7 - intensiivinen katse

 Menimme yhtenä päivänä bussia odotellessamme pikkukauppaan haahuilemaan. Lehtori alkoi täyttää koria jollain eksoottisella ja jännittävällä ja minä tiirailin kylmähyllyjä eksoottisella silmällä minäkin.

Myyjä tuli luokseni ja otti tiivistä katsekontaktia: voinko auttaa?

No me tässä nyt vähän katselemme ja haaveilemme.

Myyjä tuijotti katsoi yhä intensiivisesti ja tiukasti ja minulle tuli sellainen olo, että pitäisi kääntää punttisalikassi nurin ja vakuuttaa etten ole työntänyt salipöksyihini mitään kauppiaalle kuuluvaa.

Saanko kysyä jotain? Ootko neulonut ton sun paidan itse? (tiivis katse)

Ööh, joo. 

Toi lanka. Mä oon välillä ollut lankakaupassa tuuraamassa, on kiva nähdä miten toi lanka asettuu neuloessa. Sehän on semmoinen liukuvärjätty puuvillalanka, eikö ookkin? Kun siitä kerästä ei oikein voi päätellä miten se raidoittuu. Käy vaikka näyttämässä tota sun paitaa siellä. (tiivis katse)

No mä en kyllä oo niin taidokas kutoja. Mutta joo. 

Olet sä. Niistä olis kiva nähdä tuo paita. (tiivis katse)

Vilkaisen pyykkäyksen venyttämää ja vanuttamaa, suunnilleen muodottomaksi muuttunutta kesäneulettani. Ei. Kenestäkään ei ole kiva nähdä tätä paitaa, hyvä kun kehtaan siinä kulkea julkisesti. 

Ööh, kiitos. Kai. Ehkä mä käyn. 

liekö oliivin kukka?