lisää välihuutelua: talvilomasunnuntai

ystävien kanssa


Heti aamusta kävimme siskon kanssa kiipeilemässä.
Minulla on joku kiipeilylama, ei vain kulje. En pääse ylös enkä alas enkä oikeastaan mihinkään suuntaan.

Aamunhiljaisessa hallissa saimme sekoilla rauhassa: kiipesimme vähän omilla säännöillämme ja miten sattuu. 

olimme aamun ensimmäiset kiipeilijät
melkein tunnin saimme sekoilla rauhassa

Keltaisen reitin kruxi reitin vaikein kohta jäi kaivelemaan. En vain tajua miten siitä pääsee ohi.

kruxi
tällä reitillä se on käsiote
sitä pitää jotenkin halata että pääsee ohi

Päivällä testasimme kotitekoisen pizzataikinan.
Joskus silloin kun lapset vielä pyörivät nurkissa ja vietimme pizzapäivää, tein kyllä taikinan itse, mutta aina vain ihan tavallisista jauhoista. En muka raskinut ostaa oikeita pizzajauhoja.
Ja nyt olemme tyytyneet valmistaikinaan.
Huomasin että 00-jauhot ovat edullisempia kuin valmistaikina, piti sitten testata.

Jumalattoman työläs homma, minulla kun ei ole yleiskonetta - pitää veivata käsipelillä, tai oikeastaan semmoisen käsivatkaimen taikinakoukuilla. 
Mutta kannatti. 
Jatkoon, ehdottomasti.
kohotin vielä yön yli, niin johan oli autenttista pizzaa.

Iltapäiväksi olimme sopineet treffit ystävien kanssa. Kiersimme jokirannassa, kävimme katsomassa uppoavaa ravintolalaivaa ja testasimme jääsillan.

Vielä uskalsi pienen matkaa kävellä joen jäällä, ihan siinä jääsillan kohdalla.
Yläjuoksulla jää oli jo selvästi ohuempaa, siellä en olisi kävellyt.





Mouhasin illalla Lehtorille taas kirjallisuudesta ja taiteesta ja tavoitteista ja viihtymisestä.

Tajusin, että ilmeisesti ymmärrän ne käsitteet ilmeisesti todella eri tavalla kuin muut. 
Onneksi on Lehtori, se osaa semmoisia hienoja sanoja niinkuin dikotomia ja intentio ja mikäsenyttaasolikaan.

Minä ymmärrän viihtymisen tosi laajasti.
Taiteen  - tämänkin ymmärrän tosi laajasti - tehtävä on viihdyttää.
(taidetta tai kulttuuria - sitäkin sanaa voi käyttää - on kirjallisuus ja elokuvat ja teatteri ja musiikki ja kuvataide ja tanssi ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan, ja kaikki tyylilajit kelpaavat tähän, en tykkää jaotella korkea- ja populaarikulttuuriin. Koska viihtyminen.)

Se taide on kuin iltanuotio jossain metsästäjä-keräilijämaailmassa. Illalla kun kaikki mammutit on metsästetty ja yhdessä heimon kanssa riittävästi syöty, kokoonnutaan iltanuotiolle viihtymään.
Se on taiteen tarkoitus. Viihdyttää. Täyttää vapaa-aikaa.
Tuottaa syvää iloa (tämänkin sanan ymmärrän jotenkin laajasti) ja syvää yhteyttä toisiin ihmisiin ja antaa olemassaololle jokin merkitys.

Se sitten miten kukakin viihtyy, on ihmisestä itsestään kiinni.
Lehtori tuntuu juuri nyt viihtyvän James Joycen parissa, kun minä puolestani en todellakaan.
minä viihdyn viihdekirjallisuudessa. siitäkin voi joskus oppia kaikenmoista. juuri opin että anafylaktisen shokin jäljet eivät välttämättä näy enää kuoleman jälkeen ja siksi sitä  voi olla jälkikäteen vaikea todeta.

Viihtyessä - siellä omalla iltanuotiollasi - voit ehkä joskus oppia jotain tai oivaltaa jotain tai päästä jotenkin kiinni johonkin syvään ihmisyyteen, nähdä asiat eri tavalla, mutta se ei koskaan ole ensisijainen tavoite tai päämäärä. 
Tavoite on viihtyä, kokea syvää eksistentiaalista iloa siitä että on ihminen ja olemassa.
Että on aikaa ja vapautta päivän tehtävistä ja voi vain olla.
ehkä vähän turhan ylevästi sanottu jostain viihdekirjallisuudesta tai -musiikista, mutta niin se nyt kuulkaa on.
minä en (melkein) ikinä lue tai kuluta mitään taidetta mistään muusta syystä kuin viihtymisestä. Ajanviettosyistä. 

Ja tavoite tai tavoitteellisuus on minusta taas semmoista kovasti ylhäältä ohjattua ja määrättyä. Minulla näyttää mittari heti punaista, jos joku sanoo että minun pitää ymmärtää taide jollain tietyllä tavalla. Siksi minusta taiteella ei voi olla tavoitetta.
Tai se tavoite on viihtyminen.
Jos minulle sanotaan - niin kuin nyt on sanottu - että kun luen lapselle kirjallisuutta, siinä pitää aina olla tavoite, niin heti menee mittari punaiselle.
Kun minun korvissani se kuulostaa siltä, että minä siinä sormi ojossa opetan kuin mikäkin nutturapäinen kyllitäti että kuunnelkaapa lapset tarkkaavaisesti mikä on tämän kirjan opetus. että saako mennä heikoille jäille tjsp.

Minä mieluummin luen kirjan ja lapsi sitten oivaltaa mitä oivaltaa, tai on oivaltamatta ja tuijottaa onnellisena kuvasta että päähenkilöllä on komeat punaiset henkselihousut.
Ja se jotenkin liikuttaa hänen ihmisyyttään.
Se on tärkeää. 

*

Että minun pitää ilmeisesti opetella ajattelemaan tuo tavoite ja tavoittellisuus jotenkin eri tavalla. Ja ajatella sitä iltanuotioviihtymistä ihan hiljaa oman pääni sisällä vain.
Lehtori sanoi että kaikella ihmisen tekemisellä on jokin intentio
Ehkä uskon siihen.
se on kumminkin se filosofi.





Välihuutelu: talviloma on alkanut!

 ...vai alkaako se virallisesti vasta maanantaina?


Päätin pitää sometaukoa. Tai lähinnä pysyä välillä poissa instasta ja jatkuvasta uutisten pläräämisestä puhelimella. 

Talviloman alkupäivinä - perjantai-iltana ja lauantaina - olen:


...saanut valmiiksi jämälankaneuletakin. Tosin jämälankuus on tässä todella-todella suhteellinen käsite, ostin takkia varten kolme kerää jo olemassaolevien lisäksi.
Mutta valmiiksi tuli, yhtäkaikki. 
Sen nimi on karkkineule - se muistuttaa englanninlakritsia - ja sen ensisijainen käyttökohde on työvaatteus. 
Joudun tosin ehkä hommaamaan neuleelle kaveriksi jonkin trikoopaidan, kun tällä hetkellä en omista yhtään sellaista väriä, joka kävisi tämän neuleen kanssa.
se siitä viiden vaatteen vuodesta, tämä on jo neljäs.

Langoista jäi jämiä ja yhdessä aiemman jämäkasan kanssa saan ehkä toisenkin raitatakin aikaan.
Pitää viritellä keittiövaaka ja tarkistaa tilanne.

Innostuin mallista sen verran, että päätin testata sen toimivuuden toisenlaisella - paljon kevyemmällä - lankatyypillä. 

Minulla on useampia vuosia ollut kaapissa aivan ihanan värinen neuletakki, jota en ole käyttänyt kertaakaan, kun sen malli oli jotenkin tylsä ja toteutus kertakaikkisen onneton.
(kuva ja selitys surkeaan toteutukseen löytyy TÄÄLTÄ)

Käytin perjantai-illan ja lauantai-aamun sen purkamiseen. 


Lauantai-illalla aloitin kultaketun.


En menisi kehumaan että jälki on yhtään parempaa.
Mutta lanka on mukavaa kutoa ja tykkään väristä. Se on luonnossa jotenkin himmeästi kultahohtoinen.
Minulla on samasta langasta ruskea neuletakki, nyppyyntyy käytössä ihan tolkuttoman nopeasti, mutta on lämmin ja ihana päällä.

Kävin lauantaina myös puntilla ja uimassa.

Ja kirjastossa lukemassa leipäreseptejä.



Niin että lauantain osalta tein suunnilleen kaiken, mitä lomasuunnitelmissa olikin. 
Ja otin vielä päikkäritkin, kun väsytti niin.

Hyvin on loma alkanut.

*

Opiskelurintamalta:

Tajusin että loman jälkeen on hygieniapassitentti.
Pitää vissiin opiskella.

Käsityön tunnilla kävin pätemässä opettajalle karjalaisen nurjan silmukan. Se oli että oo. 

Lastenkirjallisuuden tunnilla ajauduin lievään sanaharkkaan opettajan kanssa kun ope sanoi että kirjallisuuden lukemisella pitää aina olla jokin tavoite.
Ja että viihtyminen ei voi olla tavoite.

Minusta kirjallisuuden lukemisessa viihtyminen on aina ensisijainen tavoite. Kaikki muu tulee sen jälkeen.

Lehtori meinasi niikertyä nauruunsa. Se kysyi, että monesko kirjallisuuden tunti se oli.
Toinen vasta.

Tajusin, että ihan samanlaiseen väittelyyn jouduin heti opintojen alussa kehityspsykan tunnilla. Kun leikissäkin pitää aina olla jokin agenda.
Minusta leikin agneda on viihtyä ja pitää hauskaa.


Lehtori arveli että olen perustamaisillani jotain omaa kasvatusfilosofiaa.

Minusta lapsen kuuluu saada olla vain lapsi ja pitää hauskaa. Kyllä se ehtii tavoitteelliseen tylsyyteen myöhemminkin.

"mitä opimme tänään?"  - "emme yhtään mitään" On kuulemma kouluni tunnus ja slogan joka huudetaan aamuin-illoin.




(hiihto-)lomapohdintokriizi

 
Yhtäkkiä ystävänpäivänä tajusin että minullahan on kohta lomaa aivan määrättömän pitkä aika kokonainen viikko!
Täydellinen mahdollisuus tehdä ihan kaikkea ja mitävain ja vaikka kuinka pitkään! 
Rajattomasti aikaa! 

Minulla on kohta hiihtoloma!
Tai talviloma! Tai mikä nyt ikinä onkaan.
Loma!

En pysty muistamaan, milloin minulla viimeksi olisi ollut hiihtotalviloma.
En pysty muistamaan, milloin minulla viimeksi olisi ollut yhtään mikään loma.
kertoo varmaan jotain henkisestä tilastani viime vuosilta; olen kuitenkin matkustellut syksyllä ja kesällä ja ollut ihan vain kotilomallakin kesällä, ne eivät vain ole tuntuneen lainkaan näin lomilta kuin tämä nyt lähestyvä loma. olen selvästi rentoutunut ja palautunut ja nautin ihan eri tavalla olemisestani.
ei ole kiire vain palautua. voi nauttia
ilmeisesti helmikuussa 2019 olen viimeksi ollut talvilomalla

Jotenkin tämä lähestyvä loma tuntuu lomemmalta kuin mikään pitkään aikaan.

kuvituskuva

Ja minulla oli heti rajattomasti ideoita!
Keksin heti että ihan joka päivä kävelen ja käyn uimassa ja kiipeilemässäkin joka päivä ja menen joka päivä kirjastoon ja kahvilaan lukemaan ja luen  vähintään yhden kirjan päivässä ja haluan vaeltelemaan Tukholmaan tai johonkin ja nauttimaan ja vaeltelemaan etelän aurikoon ja sisustaakin voisi ja-ja-ja-ja.

Aloin Lehtorillekin puhua että voitaisiinko lähteä nyt edes johonkin pieneen reissuun. Vaikka sitten sinne Tukholmaan. vaikka se onkin kallista nyt. perustelin että kun ei ikinä olla istuttu yhdessä kahvilassa lukemassa vaikka aina puhutaan siitä. että jos mennään tukholmalaiseen kahvilaan lukemaan.

kuvituskuva: tölkityslaite

Sitten katsoin kalenteriin ja nuorimmainen tuli visiitille ja keskimmäinen soitti ja tajusin että ei minulla kyllä ihan oikeasti ole aikaa lähteä Tukholmaan tai sen pahemmin Kuopioonkaan olin unohtanut että olin väläytellyt semmoista mahdollisuutta - olin siis unohtanut oman lapseni, miten se edes on mahdollista?, sillä minulla on hiihtolomaviikolla tähän mennessä sovittuna jo
-kesätyöhaastattelu
-kirjoittajapiiri
-nuorimmaisen muuttoapulaisuus nuorenparin muuttaessa yhteiseen kotiin olin myös unohtanut tämän lapsen
Eikä minulla ole missään vaiheessa koko viikkoa kahta tyhjää päivää peräkkäin.
Ja rahantarpeisena toivon myös että tulisi myös joku työkeikka, vaikka se on kyllä utopistinen toive kun kaikki ovat lomalla.

Jotenkin se loma vähän lässähti.
Ja nyt se on ihan tavallinen viikko vain.
Ehkä ihan hyvä. 

Saan nauttia vähän rauhallisemmassa tahdissa lomastani.

kuvituskuva panimoretkeltä



ps. vietin onnellisen puolituntisen ystävänpäivänä lastenkirjaston puolella kun meille on kohta tulossa lastenkirjallisuusvinkkaustehtävä.
Ja sitten vietin yhtenä iltana tyytyväisen parituntisen muskarihommissa, vaikka jännittikin vietävästi, niin oli myös mukavaa. Ehkä olen omalla alalla.

ps. onko sulla lomasuunnitelmia?