tammikuun luetut

 On vissiin ollut vähän tohinaa tässä helmikuun alussa, ties milloin viimeksi olen päivittänyt...


Tammikuu oli hyvä lukukuu, monipuolisesti ja monenlaista!

Lainasin vähän vahingossa tai no hyvä on, Lehtorin yllytyksestä, kansallispukujen kulttuurihistoriaa käsittelevän kirjan. Otin sen kuun alussa yöpöytäkirjaksi vähän sillä mentaliteetilla, että tuleepa ainakin uni. No eipä tullutkaan, kun huumaannuin kirjasta niin että yhtenä yönä valvoin pohdiskelemassa Sääksmäen pukua. ei riitä että olen lakannut lukemasta illalla dekkareita, pitää lakata lukemasta myös tietokirjoja. 
Aloin ymmärtää jotenkin aivan eri tavalla suomalaisuusaatetta, ja kävimmekin aikalailla ruokapöytäkeskusteluja aiheesta. Onneksi Lehtori on hissan ja yh:n ja muutaman muun aineen ope, se osasi selittää ja täsmentää niitä asioita joita en ymmärtänyt tai joita en enää muistanut. Selkeästi hahmotan maailmaani puhuttelevien kirjojen ja mikrohistorian kautta.

Samanlainen tajunnanräjäyttäjä oli niin ikään yöpöytäkirjana ollut A.J.Jacobsin Thanks a Thousand. Kirja eteni hitaasti, mutta herätti pohdiskelemaan kiitollisuutta vähän eri näkökulmasta.

Tammikuun luetuissa on paljon sellaisia, joita suosittelen - kurkista arvioinnit alta!




Tammikuun luetut

Moa Herngren: Ruotsalainen avioero. Bean ja Niklaksen tarinat: mitä oikein tapahtui, miksi Niklas kävelee tiehensä kesken tavallisen riidan, eikä suostu palaamaan kotiinsa? Kirja kohtaamattomuudesta, kyvyttömyydestä kuulla ja kuunnella, toisaalta kyvyttömyydestä sanoittaa tarpeitaan ja tunteitaan. Kirja hiukan kuristavasta rakkaudesta ja tarpeesta miellyttää. Surumielinen, vähän surullinenkin, mutta hieno teoa! Olisin lukenut aivan yhdeltä istumalta, ellei olisi välillä ollut pakko käydä töissä. Lämmin suositus, jos et vielä ole lukenut. e-kirja.

Ruth Jones: Vain me kolme. Cathrin, Judith ja Lana ovat vannoneet ikuista ystävyyttä alakouluiässä. Nuorten ikuinen ystävyysvala joutuu koetukselle yhteisen Kreikan-loman aikana. Kirja kulkee 1980-luvun puolivälistä aina vuoteen 2017 asti: ystävyys rakoilee, muuttaa muotoaan, elämässä tapahtuu erilaisia asioita - onko ystävyys olemassa, onko se korjattavissa, palautettavissa vai onko se lopullisesti muuttunut? Niitä kirjoja, joiden toivoisi jatkuvan ja jatkuvan: kertomus eteni vaivattomasti, hahmot olivat hyviä, ihmisten väliset suhteet mutkikkaita. Kokonaisuudessaan sympaattinen ja lämmin kertomus karikkoisesta ystävyydestä. Piti otteessaan, tykkäsin. E-kirja.

A.J. Jacobs: Thanks a Thousand - A Gratitude Journey. Newyorkilainen toimittaja A.J. Jacobs - jonka kirjoitustyylistä ja ideoista tykkään lähes poikkeuksetta - päättää kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat osallisina hänen joka-aamuiseen kahvikupilliseensa. Letkeästi kirjoitettu kirja alkaa itsestään selvästi lähikuppilan baristasta ja kuppilan omistajasta - mutta kiitollisuusmatka vie A.J:n myös vedenpuhdistamoon, kahviviljelmille, kahvinpakkaamoihin, logistiikkayrityksiin, kahvimukien (ja kahvimukien kansien!) valmistajien pakeille...kiitoksia riittää ainakin tuhannelle, ellei useammallekin ihmiselle. Kirja on lyhyehkö, TED-kirjasarjaan kuuluva osa - aiheesta lienee olemassa myös TED-talk. Toisinaan on hyvä pohtia kiitollisuutta - on helppoa ja itsestään selvää kiittää vaikkapa kaupan kassaa, mutta muistammeko oikeastaan koskaan ajatella vaikkapa niitä ihmisiä jotka ovat töissä vedenpuhdistamoissa ja huolehtivat siitä että meillä on juoma- ja käyttövettä? Yöpöytäkirja eteni vähän hitaasti, mutta herätti kyllä pohtimaan sitä, mistä kaikesta kannattaisi olla kiitollinen. 

Katie Gayle: Puutarhamurha englantilaisittain. Julia on muuttanut eläkepäiviään viettämään suloiseen Berrywickin kylään. Julian herttaisen talon puutarhasta, vanhan vajan alta löytyy tunnistamattoman nuoren naisen ruumis. Ja kohta Julia törmää toiseenkin ruumiseen. Elämä uneliaassa pikkukylässä on kaikkea muuta kuin uneliasta. Herttainen, sujuvasti etenevä cozy crime. E-kirja

Hanna Velling: Pikkupakkasia ruukkikylässä. Ursula jää sapattivapaalle katastrofaalisesta työpaikasta, aikomuksenaan elää maaseudulla, kirjoittaa elämäntapaopas - ja kukaties ryhtyä antamaan valmennuksia ja elämänohjeita kanssakärsijöille. Sympaattinen pikkukertomus, voisi pitää myös kasvukertomuksena. Ihan kiva. E-kirja.

James Bailey: Tie luoksesi. Kuusikymppinen Simon on vähän urautunut elämässään: kaiken tilan vie majatalo - ja oma tytär. Entisen koulukaverin yllättävä kuolema vie Simonin muistelemaan sisäoppilaitosvuosia ja silloisen kaverikolmikon uhkarohkeaa pyöräseikkailua Ranskaan. Mitä tapahtuu kun Simon kaverinsa yllyttämänä lähtee toisintamaan huikeaa pyöräretkeä Ranskaan, kouluaikaisen kirjekaverinsa ja ihastuksensa luo? Hyväntuulinen, hauska, sujuva! Suositus. E-kirja.

Mary Marck: Yhteiskoululaisia. Tässä kirjassa Eevan luokka valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin. Metkaa lukea 1920-luvun abitavoista ja ylioppilasvuodesta. Nostalgiaa yöpöytäkirjana.

A.J. Jacobs: Kunnon mies - kuinka tavoittelin täydellistä terveyttä. Luin jostain että Jacobsilta on ilmestynyt parikin uutta kirjaa. Päätin lukea ensin jonkun vanhan tutun, noin vain huvikseni. Jacobs kirjoittaa realityproosaa erilaisista kokeiluista elämässään: esim. tavoitteesta lukea läpi koko Encylopedia Britannica tai elää vuoden verran Raamatun kaikkien käskyjen mukaan. Tässä kirjassa newyorkilainen toimittaja Jacobs altistaa itsensä kahden vuoden terveyskokeilulle - mitä kaikkea ihmisen pitää tehdä tullakseen maailman terveimmäksi, tai edes terveemmäksi? Jacobsin kirjoitustyyli on letkeä ja humoristinen ja kokeilut paikoitellen melkoisen hulvattomia. Ja vaikka kuinka etsii parempaa tietoa, terveen elämän mantra on kuitenkin syö terveellisemmin - liiku enemmän - nuku paremmin. Luen tätä kirjailijaa aika tasaiseen tahtiin uudestaan ja uudestaan, ja vaikka tämä kyseinen kirja ei ole suosikkejani, on se silti ihan mukava välipala. 

Mary Marck: Eevan luokka. Kansallispukukirjassa sivuttiin myös Suomi-neidon syntyä. Sitä lukiessani muistin, että jossain Mary Marckin tyttökirjassa luokka pitää pukujuhlat ja Marja tulee juhlaan Suomeksi pukeutuneena. Muistelin hatarasti kirjojen sijoittuvan suunnilleen itsenäisyyden alkuvuosiin, ja ajattelin että nytpä luenkin näitä ikisuosikkejani suomalaisuus- ja itsenäisyysaatteen silmin. Tästä kirjasta ei kovin kummoista aatteellisuutta löytynyt. Kirja on ilmestynyt 1917, mutta tarina itsessään on jotenkin ajoittamaton, omassa teini-ikäisten yhteiskoulukuplassaan. 

Leena Elina Valkeapää: Kansallispuvun kulttuurihistoria. Lainasin kirjan jotenkin vahingossa: lehteilin sitä kirjastossa kun odottelin Lehtoria, ja sitten kun hän oli valmis, hän totesi että lainaa nyt se kirja niin mennään. Tottelin. Otin kirjan vähän puoliksi vitsinä itselleni yöpöytäkirjaksi, iltaisin juuri ennen nukahtamista luettavaksi, mutta sepä olikin oiva, kiinnostava ja opettavainenkin valinta! (paitsi että yhtenä yönä pohdiskelin niin kiivaasti Paula-tyttöä ja Sääksmäen pukua ettei uni tullut silmään) Kirjassa käsitellään suomalaisten kansan- ja kansallispukujen kulttuurihistoriaa niiden ajoitetuilta syntyajoilta tähän päivään asti.  En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi - tai en edes tiennyt - sitä kuinka poliittisesta asiasta on alkujaan oikeastaan ollut kyse. Ja loppujen lopuksi, kuinka tietoisista valinnoista; no politiikasta. Ja kuinka ulkona tavallinen kansa itse asiassa on koko pukuasiasta ollut. 
Nyt vihdoin ymmärrän myös ensimmäistä kertaa ihan oikeasti, mitä eroa on tarkistetulla ja tarkistamattomalla puvulla.
Jotenkin kirja oli niin kiinnostava ja inspiroiva, että päädyin moneenkin otteeseen selostamaan asiaa Lehtorille, ja juttelimme pitkät pätkät kansallismielisyydestä, suomalaisuusaatteesta ja vastaavista. "Kansa katsoi sivusta" kun kansa /Suomi syntyi. (onneksi on Lehtori, joka yhteiskuntatieteilijänä, ja yh:n/hissan opena osaa selittää asioita niin, että hitaampikin ymmärtää. Nyt ymmärrän sitäkin ajanjaksoa historiassamme paljon paremmin, ja tämän kirjan kautta koko suomalaisuusaate kirkastui minulle eri tavalla.)

Leo Stranius: 1,5 astetta parempi arki: miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnelliseksi. Pidän Straniuksen tyylistä kirjoittaa ja pidin kirjan tulokulmasta: ilmastoystävälliset valinnat eivät ole luopumista ja kituuttamista, vaan valintoja ja satsauksia kohti omaa parempaa - parempaa terveyttä, taloustilannetta, stressittömyyttä. Tykkään Straniuksen armottomuudesta itseään kohtaan, ja siitä että pamflettimainen kirja ei silti vaadi kohtuuttomia; se antaa toki paljon ja osittain erittäin suuriakin muutoksia vaativia vinkkejä, mutta kuitenkin ymmärtäen sen, että kaikilta vegaaninen pyöräily ei hetisiltään suju. Kiinnostavaa on havainnoida Straniuksen omat keppihevoset: pyöräily, tavaroiden ostamattomuus (siinä määrin, että vaatehankinnat tekee puoliso) ja ympäristöaktivismi vapaa-ajan harrastuksena. Paljon jäin pohtimaan, olemaan samaa mieltä ja olemaan silti haluton ja laiska tekemään muutoksia. Pienin askelin, pitkällä aikavälillä. E-kirja.

Helena Kastikainen: Kävele, unohda, rakastu. Olen kuunnellut tämän äänikirjana joskus pieni ikuisuus sitten, eikä siitä ole jäänyt mieleen oikeastaan yhtään mitään. Kuunteleminen ei todellakaan taida olla minun tapani kuluttaa kirjallisuutta. Olen silloin kommentoinut kirjaa sujuvasti eteneväksi. Kaipa se sitten oli sitä. Tekee mieleni aina välillä lukea matkakirjallisuutta, nyt oli sellainen hetki. Ihan kiva. E-kirja.

Elina Aaltonen: Sani ja vauvakommuuni. Jatko-osa Sani-sarjassa. Sani ja Leila perustavat olosuhteiden sanelemana vauvakommuunin erikoiselle perheyksikölleen. Hiukan kimurantteja perhe- ja suhdekuvioita, hiukan hauskuutta, ihan reippaasti etenevä kertomus, ennalta-arvattava loppuratkaisu. Tulipa luettua. E-kirja.

Michael Hebb: Puhutaan kuolemasta illallisella - opas elämäsi tärkeimpään keskusteluun. Kaunis ja syvällinen kirja kuolemasta, kuolemaan valmistautumisesta, kuolemasta puhumisesta. Luin kahdessa pätkässä: ennen joulua ja joulun jälkeen; tämä kirja olisi ansainnut tulla luetuksi yhtäjaksoisesti, kaikessa rauhassa ja ehkä muistikirjan kanssa. Oli ajatuksia herättävä, lempeä kirja olennaisen tärkeästä aiheesta. Suositus. 

Jenny Fagerlund: Salaisuuksien joulukalenteri. Olosuhteiden pakosta Petra ja hänen huostaansa uskottu sisarentytär Charlie asettuvat asumaan piskuisen Nyponvikenin kauppapuutarhaan. Petra löytää ovensa takaa mystisen joulukalenterin, jonka luukkujen takaa paljastuu yllättävä perhesalaisus. Sopivasti jouluisen kaakaoinen ja glöginen hyvänmielen joulukirja. E-kirja.



värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

opiskelukriizi

oppisopimusopiskelijana käyn aina muutamana päivänä kuukaudessa opistolla opiskelemassa.

askarteluhommeli
työparini on onneksi taitava askartelemaan
minulta syntyy työläästi samaa tasoa kuin kerholaisilta


Se on vähän kummallista. 
Ne päivät ovat jotenkin tosi pitkiä ja tosi intensiivisiä ja maailmasta irrallaan olevia. 

Tulee aina semmoinen tunne kuin olisi ollut poissa tosielämästä ihan viikkotolkulla.

Nyt oli kolmen päivän opiskeluputki.

muistiinpano: monimuotoiset perheet


Tosielämässä minulla on ruotsinkielistä päiväkerhoa kerran viikossa. Mutta nyt kun olin opistolla, minulle tuli semmoinen olo että olen ollut päiväkerhosta poissa ainakin monta kuukautta ja että olen kadottanut koko ruotsinkielen tyystin.


muistiinpano: lapsuudenperhe
(äiti, sisko, minä ja isä)


Olin ihan että mitä ihmettä minä sanon niille lapsille?

En kumminkaan ollut poissa päiväkerhosta edes yhtä kertaa, kun opistopäivät eivät osuneet päiväkerhopäiville.
Saati että olisin ollut poissa montaa viikkoa. Tai kuukautta.

Sain sitten sanottua ainakin että hej.

kirjastonkäyttökriizi

 lähdimme lauantaipäivän ratoksi kaupunkiin kirjastoon.

Kysyin että mahtuuko Lehtorin laukkuun muutama palautettava. Ja mahtuihan sinne.

kuvituskuva: konsernin kekkereillä


Kirjaston ovella sanoin että ei olla sitten kauan ja minä en kiertele enkä lainaa mitään kun on valmiiksi jo niin paljon luettavaa kotona.

Ja Lehtori siihen että hyvä-hyvä hänellä on vaan palautushommeleita.

rakennettiin yhtenä päivänä töissä
viimeisen lapsen kanssa palikkarata


Kävin sitten ihan rutiinisti kurkistamassa kirjaston varaushyllyn ja oho! Siellä oli vaikka kuinka monta kirjaa minun varausnumerollani. miten voi olla? mitä muka olen varannut? ainiin, taisinpa tosiaankin varata silloin yhtenä opistopäivänä. ja toisena. 

No nappasin ne sitten kainaloon ja muistin samassa että pitää käydä hakemassa lukemista myös päiväkerholaisia varten ja hain.
Ja sitten minulla olikin kainalokirjoja jo isompi nippu.

muistiinpano itselle: tsekkaa onko tätä sarjaa enempi!
(on!)


Menin lainaamaan ne ja siitä muina naisina Lehtorin ja Lehtorin laukun luo että tässäpä nämä.

- Ai tää on sun käsitys että et lainaa mitään?

- Joo-o, en lainannut. Kun mulle oli tullut varauksia.

- No miten sä sitä sitten kutsut? 

- Nouto? Ja nää toiset kirjat on töihin, nää kuvakirjat. Ei ne oo mulle.

Lehtorinpahus väitti että minulla on häiriintynyt suhde kirjastoon. Että kuulemma kiellän olevani kirjaston ongelmakäyttäjä. 

Sitä Lehtori ihmetteli myös, että miten en muistanut tehneeni varauksia. lisäpisteitä kirjaston ongelmakäytön taulukkokyselyssä.

Yritin hatarasti puolustautua että minun on parempi varata kuin vaellella hyllyjen välissä. Siitä ei tule yhtään mitään. Kun sitten niitä kirjoja vasta kertyykin. lisäpisteitä kirjaston ongelmakäytön taulukkokyselyssä.

- Kirjastosta lainataan kolme kirjaa kerralla, ilmoitti Lehtori.
Se on ilmeisesti säällinen ja hyväksytty kirjojen lainausmäärä kerralla.
En kyllä tiedä mihin luku perustuu. 
Ehkä se on jotenkin sama kuin  säällinen ja hyväksytty lakanoiden ja tyynyliinojen määrä, kolme.
Yksi käytössä, yksi pesussa ja yksi muuten vaan.

ei kyllä kannata yrittää pestä kirjastokirjaa. voi tulla vaikeuksia.

- Mutkun mulla on nyt vaan tylsiä kirjoja, kaikki hyvät on jossain piilossa.

edellinen yöpöytäkirja


***

ei selviä ihminen muutenkaan kolmella kirjalla mitenkään.
Minulla on yksi kirja fläpällä (=tabletilla) luettavana.
Yksi perinteisen käyttöliittymän kirja yöpöydällä iltalukemisena. Sitä on kyllä jäljellä enää vain muutama sivu.
Yksi kirjastokirja olkkarin pöydällä mutta se ei ole vielä lähtenyt kunnolla käyntiin.
Yksi yökuunneltavana tabletilla. niitä tosi huonounisia öitä varten vain.
Yksi käsityökirja josta pitäisi katsoa yksi kiinnostava malli. joojoo, ihan kohta, heti kun jaksan etsiä puikot
Yksi mikä pitäisi aloittaa. joonjoo, ihan heti kun olen lukenut ensin pois alta sen mikä on olkkarin pöydällä eikä meinaa käynnistyä. Koska ne pitää lukea ennen kuin saan kirjastosta sen kirjan mistä justiinsa tein hankintapyynnön. Ja ainiin, myös varauksen, koska se ilmeisesti on hankinnassa jo.
Sama koskee sitä käsityökirjaa.
Ja sitten se minkä juuri kävin noutamassa ja on englanninkielinen kun kestää varmaan kauan ennen kuin se ilmestyy suomeksi.
Ja jos luen sen, niin sitten pitää lukea vastapainoksi sitä yhtä ruotsinkielistä mikä on ollut kesken vaikka kuinka kauan kun luen sitä vaan silloin kun ruotsi meinaa lipsahtaa päästä pois

Ja sitten on se pino niitä kirjoja jotka olen tuonut kirjastosta kotiin, kun luen ne ihan kohta koska ne ovat kiinnostavia.
Ja sitten kaikki ne mitkä ovat fläpällä, lukuaikapalvelun kirjahyllyssä. aina kun olen lukenut pois yhden, lisään suunnilleen viisi uutta.

Ei kait tämä nyt mitään ongelmakäyttöä ole?
Minusta enempi ongelmallista on se kolme kirja kerralla. Mitä jos ne kaikki ovat ihan tyhmiä?