Vaasa - tuo suljettu kaupunki

 Syystä jota en enää pysty muistamaan, päädyimme joskus maaliskuulla Lehtorin kanssa siihen, että olisi hyvä idea tehdä junakesämatka Vaasaan. Ja Jyväskylään.

Yltiöpäissämme varasimme hotellihuoneen Vaasasta kolmeksi yöksi.

Joskus loppukeväästä juttelimme asiasta kavereillemme, jotka päättivät lähteä autolla seuraksemme Vaasaan.

Viikkoa ennen reissua aloimme tutkia, mitä Vaasalla on meille tarjota. Eipä juuri mitään.

Museot olivat kiinni paitsi maanantaina, osin myös tiistaina. Lähiseutujen panimo-, tislaamo- ja Strömsö-kierrokset käynnissä vain viikonloppuisin. 
Eikä edes söpöjä pieniä putiikkeja mainostettu kaupungin visit-sivustolla. 

Urheasti kuitenkin yritimme retkeillä Vaasassa - tuossa suljetussa kaupungissa. Kaupunki joka on tilastollisesti Suomen aurinkoisin, tarjosi meille pilviä, sadetta ja tuulta.
Parasta Vaasassa: ruoka. Onnistuimme löytämään ehdottoman hyvät ruokapaikat. (Strampen, Kvarken, Bock's corner brewery)

Vaasa kuvina



Raippaluodon silta - onneksi kaverit olivat autolla, päästiin ajeluille

vino kirkko Raippaluodossa - kallistuma ei siis johdu kuvaajasta :)


on se vino



katselen kirkoissa usein virsikirjahyllyjä - kirjanmerkit hapsottavat niin somasti

luontopolulla Raippaluodossa
sää ja ihmisolosuhteet tekivät sen, ettemme pystyneet kiertämään koko polkua
katselimme jonkin matkaa


Lehtorin mielestä rantavajat ovat kokoontuneet juoruilemaan ja pitämään tuulta



Shellillä syömässä
Kvarkenin panimon ravintolalle peukku





melkein aurinkoa




Vaasan rannikko kohoaa merestä 





Bockin panimoravintola - tunnelmallinen miljöö, hyvät sapuskat!



panimon pukit



Ystävät viipyivät Vaasassa kaksi yötä, me jatkoimme Lehtorin kanssa vielä yhden yön ja päivän puolikkaan.
Lehtorin kanssa matkailuteemamme on kirkot-kirjastot-kievarit kuulostaa ihan joltain Carcassonnen lisäosalta!




Vaasan kirjaston nuorten osastolla

kirjasto


kirkko
kirkkokasseja lapsille Vaasassa


Edelfeltin maalaama alttaritaulu

Satunnaisia kuvia Vaasasta


hyvänmielen aamiainen


jossain menee niin kuin Strömsössä

kievari - kiinni





luonnontieteellinen museo: hylkeen pesä

hanskat naulaan panimolla





Että semmoinen oli Vaasa.

Mitä heille kuuluu tänään?

 Muistanette avokadon, kiivin ja oliivit?

Kiivit saivat alkunsa vuosi sitten, juhannuksen tuntumassa. Söin kiivin, pesin siemenet, pistin märkään talouspaperiin, jota kastelin ahkerasti - ja siemenet alkoivat itää!

Talvi oli kiiveille ankea ja tuhoisa. myös elma oli joillekin kiivin-itusille ankea ja tuhoisa.

Kevään korvalla jäljellä oli kaksi kohtalaista ja yksi kitulias taimenalku - vaan kun laiha kevätaurinko alkoi paistaa ikkunallemme, roihahtivat kiivit kasvuun.


karvainen kasvi

suurin lehti on kämmeneni kokoinen

Olen siis aivan tuotapikaa kiiviomavarainen.


Avokado on kasvatusprojekti jostain koronavuosien uumenista. Kolme vuotta sitten juhannuksen alla sille ilmestyi ensin juuren alkua ja sitten se jo alkoikin työntää vartta kiivasta tahtia, sentin päivässä.

Nykyisellään avokado on lähes 90 cm korkea, herkkähipiäinen olento. en uskalla puhua kaikkia juttuja sen kuullen, se on niin herkkis.

se alkoi kasvaa vinoon heti alussa, poloinen


Oksia sillä ei ole, enkä uskalla oksittaa vai mikä liekään virallinen termi - kun se on niin herkkis.

Olen kohta myös avokado-omavarainen.


Kaikkein ylpein olen kahden puun oliivilehdostani. Olen muutamaan otteeseen yrittänyt pitää hengissä kukkakaupasta ostamiani valmiita oliivinalkuja, mutta tämän lehdon olen kasvattanut ihan itse siemenistä asti.
Neljästä alusta kaksi on selvinnyt näin pitkälle.

Monen maltillisen kasvuvuoden jälkeen ne tänä keväänä villiintyivät kevätauringosta, ja kun arkaillen uskaltauduin vähän nipistämään niitä latvasta, ne alkoivat pukata oksia aivan tohkeissaan.

Suurempi puu on jo mullan pinnasta mitattuna liki 80 cm korkea, ja siinä on neljän oksanhaaran muodostama latvus. Uusia lehtiä oksanpäihin tulee lähes päivittäin.

komea latvus

 

lehden alut ovat söpöjä pupunkorvia


Odotan kovasti pienemmän oliivipuun kasvua täyteen mittaansa, koska tuossa alimmassa oksanhaarassa aion istua ja lauleskella pikkuisia onnellisia lauluja samalla kun nojaan selkäni oliivin lempeään runkoon. 

Oliiviomavaraisuuteen taitaa vielä olla matkaa, mutta käyskelen oliivilehdossani joka ilta ja usein aamuisinkin ihan vain hymistelemässä ja ihmettelemässä sitä, miten nopeasti ne yhtäkkiä alkoivat kasvaa.


Että semmoista kuuluu heille tänään.

Toukokuun luetut

 Toukokuu oli stressikuukausi.
Lukeminen ei huvittanut, ei ollut kirjoja, eikä halua, eikä aikaa, eikä mitään. 
Toukokuun alun feelgood-kirjallisuus eteni tuskaisan hitaasti, odottamani Diamond sekä Oestli eivät kertakaikkiaan tuntuneet etenevät mitenkään. Pientä pettymystä ilmassa niiden suhteen.

Kivilän Seija - nainen jota ei ollut puolestaan on kuukauden parhaita. Lämmin suositus sille! Epäröin kirjan aloittamista pitkään, mutta alkuun päästyäni luin lähes hengittämättä. 

Hietamiehen Pasas-sarja alkaa minusta olla jo vähän loppuunkaluttu. Pasasen äijämäisyys ei enää tuntunut uskottavalta. Kirja oli silti varsin lukukelpoinen. 

Kuukauden luetut alla, käänteisjärjestyksessä.




Toukokuun luetut

Ilona Tuominen: Löytöperhe. Kortteli-sarjan kolmas osa. Olen kuvitellut tämän väljästi Turkuun sijoittuvan kirjan tapahtumat aivan väärälle puolelle kaupunkia! Oli työn ja tuskan takana korjata sisäistä karttaa oikeille tienoille. Maija kokee olevansa maailmassa aivan yksin tyttärensä kanssa. Suhde omaan perheeseen on epämääräinen, isä takertuu avuntarpeisena haihattelijana Maijaan, ja Maija on menettämäisillään kotinsa isän rahasekoilujen takia. Hyvää kotimaista feelgoodia, sydäntälämmittävä viikonloppukirja! E-kirja.

Henna Mäkelin: Rasituskoeaika. Kirjaa kuvaillaan äksynhauskaksi, pitää paikkansa. Työttömäksi jäänyt toimittaja tulee raskaaksi hankalassa elämäntilanteessa, perheessä on jo kouluikäinen lapsi ja raskautta on edeltänyt keskenmeno. Mies ei oikein elä mukana, appivanhemmat ovat hankalia ja omat vanhemmat outoilevat. Päälle painavat raskaushormonit ja stressi tulevasta. Monien käänteiden kirjan päähenkilö oli hetkittäin sopivan ärsyttävä, tarina itsessään hauska ja etenevä. E-kirja.

Laura Friman, Minna Bergman: Kätilö kanssasi - synnytyskertomuksia. Monenlaisia, erilaisia synnytyksiä ja tarinoita niiden ympärillä. Luin kirjan keskimmäisen nuoreni valmistumisjuhlan jälkeen, hiukan kauhistutti, että hänen pitäisi osata nyt nuo kaikki asiat. Kirja kosketti, triggeröi esiin kaikenlaisia synnytysmuistoja (kaikki eivät ole aivan vain hyviä), liikutti ja välillä myös vähän ärsytti. Oikein lukukelpoinen muistelus. E-kirja.

 Eve Hietamies: Hupparizombi. Antti Pasasen tarina saa jatkoa: uusperheen teinit aiheuttavat päänvaivaa Pasasen äijäelämässä. Varsin luettava, vaikkakaan ei aivan edeltävien osiensa tasoinen kirja. Koska jatko-osat ilmestyvät harvakseltaan, jouduin vähän muistelemaan että minkäslaisia tyyppejä Pasasen lähipiiriin taas kuuluikaan. Lukukelpoinen, hiukan hauska. E-kirja

Niina Kivilä: Seija - Nainen jota ei ollut. Niina saa yllättävän puhelinsoiton kesken kiireisen päivän: tädin hautajaisiin pitäisi lähettää kukkatervehdys Niinan äidin nimissä. Minkä tädin? Kivilä lähtee jäljittämään vaiettua tätiä ja tämän historiaa kehitysvamma- ja mielenterveyslaitoksista. Seija-tädin kertomus on pelkkiä kysymysmerkkejä - missä täti on viettänyt lapsuuttaan, nuoruuttaan, millaista hänen elämänsä on ollut? Kertomuksessa nivoutuvat yhteen kehitysvammahuollon ja mielenterveystyön historia, laitoselämän historia, ja Kivilän oma henkilöhistoria Seijan sisaren, Kivilän oman äidin kautta. Kauniisti kirjoitettu, koskettava ja herkän ilmava kuvaus näkymättömyydestä, lukoista, olemattomuudesta - mielen sairauksista ja hoivan historiasta. Lämmin suositus! E-kirja.

 Lucy Diamond: Lomasaari lohtua kaipaaville. Kefalonialaisessa luksushotellissa tapahtuu: moninaiset asiakkaat ja henkilökunta pakenee kuka mitäkin elämäntilanteessann - löytyykö ratkaisuja. Kirja eteni vähän tahmeasti ja hitaasti, olen yleensä tykännyt Diamondin tarinoista, mutta tämä ei jotenkaan noussut täyteen kukoistukseensa. E-kirja

Siri Ostli: Piikikkäitä asioita. My on muuttanut avioeron jälkeen lapsensa kanssa hipahtavan äitinsä hoiviin. Marlene-sisko kärsii lapsettomuudesta, siskokset eivät tule keskenään toimeen, paitsi että kumpikin tarvitsee tämänhetkisessä elämäntilanteessaan tukea juuri siskoltaan. Sympaattinen, joskin Ostlin ensimmäinen kirja oli mielestäni parempi. E-kirja

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)