Junassa - Helsingistä Kuopioon
Valitsen usein paikan leikkivaunusta. Hyvällä tuurilla se on melkein tyhjä.
Huonolla tuurilla siellä on paljon lapsia ja lapsiperheitä, mutta aika vähän kovaan ääneen puhelimessa kailottavia ihmisiä.
Tällä kertaa oli jälkimmäistä: ihan rutosti lapsia ja lapsiperheitä.
Tällä kertaa Hesasta Jyväskylään asti oli kolmen-neljän korvilla oleva nassikka, joka sompaili minkä kerkesi ja jolla välillä olivat leikkitaidot vähän hakusessa. Vanhemmat etäopastivat kovaan ääneen, mutta eivät menneet mukaan leikkipaikalle.
Seurasin sitä puolikorvalla ja olin välillä vähän eri mieltä tyylistä, mutta se varmaan on tällaisen aikuistuneen kasvattajan etuoikeus.
Lähempänä Jyväskylää vaunu hiukan hiljeni ja yhtäkkiä takanani istuva ihminen otti kontaktia riehakkaan pikku-sompailijan vanhempiin:
Takana istuva: minkäs ikäinen hän on?
Sompailija-äiti: kohta neljä.
Takana istuva: ihana ikä. Se aika menee niin äkkiä. Kannattaa nauttia nyt. Mulla on kolme omaa lasta. Mun Nn-poika on jo aikuinen.
(höristin korviani. Nn? Sama nimi kuin Isoveljellä?)
Sompailija-äiti: niin kaikki sanoo et menee äkkiä
Takanani istuva: mun Nn oli ihan samanlainen pienenä kuin tuo teidän lapsi. Nyt se jo opiskelee.
(minä: siis en kai minä vahingossa puhu? ei kyllä ollut Nn tuollainen sompailija.)
Takana istuva: se meidän Nn on...
(minä pistän käden suun eteen, siis en kai minä nyt ihan oikeasti vahingossa puhu?)
Takana istuva: lukeminen on tosi tärkeää. Me luettiin aina sille meidän Nn:lle, nyt se on kova poika lukemaan ja niin fiksu
(minä kurkistan varovaisesti penkkien välistä, onko takanani joku tunnistamaton rinnakkaistodellisuus, jossa minä höpötän? Ei sentään, ihan vieraannäköinen tyyppi)
Todella outoa. Koska todellakin saattaisin vahingossa höpötelläkin. Tuli olo kuin olisin jossain rinnakkaistodellisuudessa.
 |
| junassa: tku-hki-kuopio-tku hobittitossut ja neule |
**
Yhdellä perheellä oli paikka samassa rivissä kanssani, perheessä oli alakouluikäinen tyttö ja vanhemmat. Puhuivat jotain slaavilaista kieltä.
Pystyin ymmärtämään noin suunnilleen mistä puhuttiin, mutta en tunnistanut kieltä varmasti. Ennakkoluuloisesti veikkaan, että oli ukrainaa, mutta saattoi olla myös jotain muuta slaavia. (eivät sanoneet shto vaan tsho; että venäjää ei ainakaan ollut)
Jyväskylän paikkeilla vaunu tyhjeni ja tyttö jäi yksin. Siihen asti hän oli jotenkin leikkinyt vaunussa olleiden suomalaislasten liepeillä ja heidän kanssaan.
Hän heittäytyi lattialle makaamaan.
Skutshno (tyyylsää)
Tajusin että minullahan on repussa tussikynät.
Kaivelin ne esiin ja otin tiukkaa katsekontaktia tyttöön. Heristelin niitä hänelle.
Lapsen silmät laajenivat ja hän kävi näyttämässä niitä äidilleen.
Mietin kuumeisesti, mistä paperia.
Heureka!
Onneksi olin ottanut mukaan reissulle omia pokkareita luettavaksi.
Revin niiden kansilehtiä tytölle paperiksi ja tarjosin hänelle tussien kaveriksi.
Jossain Jyväskylän ja Pieksämäen välillä tyttö toi paperit minulle ja selitti kuvista jotain, mitä en ihan ymmärtänyt.
*
Junamatkailu on metkaa.
Ihan älyttömän väsyttävää kyllä - istuin la ja su junassa reilut 12 tuntia.
Mutta nautin siitä irrallaan olemisen tunteesta.
Viikonlopun jäljiltä sydän on täynnä.
Ihanat keksiäkäiset ystävät <3!
Askartelua ja paljon höpöttelyä, vakavista ja vähemmän vakavista.
Kiitos tsempeistä!
Arkista oleilua savolaistuneen nuoren kanssa.
Kävelimme kauppaan ja nuoren asunnolle, höpöttelimme vakavia ja vähemmän vakavia.
Söimme hyvin ja kilistimme synttäreiden kunniaksi.
Sanoin nuorelle: on ilo ja etuoikeus olla sun äiti, meillä on ollut melkoista seikkailua jo 21 vuotta.
