Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 17 - matkailukummastus

Arvelimme Lehtorin kanssa, että seuraavalle viikolle tarvitaan jotain suunniteltua aktiviteettia. 

kuvituskuva

Lehtori ehdotti piknik-risteilyä. En varsinaisesti ole mikään suuri risteily- tai piknikristeilyfani, mutta onhan se nyt kai ihan kelvollista kesähuvia.
Syödään hyvä aamiainen, istuksitaan - toivottavasti ulkoilmassa - ihailemassa saaristoa ja lueskelemassa, ja syödään paluumatkalla vähän lisää. 
Onhan se irtiotto.

Lehtori varasi siis meille meriretken, aamiaisen ja vieläpä hytin paluumatkalle.

Minä puolestani ehdotin, että kävisimme Tampereella Vapriikissa, kun minä tykkään junamatkailusta.
Varasin meille perustasoiset junaliput, ilman hyttejä ja aterioita, Tampereelle ja takaisin.

On kummallista, että matka Ahvenanmaalle laivalla aterioineen hytteineen on edukkaampaa kuin matka junalla Tampereelle.

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 16 - riikalaisia olutajatuksia

 

En ole mikään laajamittainen olutasiantuntija (näyttääpä omituiselta kirjoitettuna!), mutta vuosien mittaan olen Lehtorin tukevana puolisona opetellut oluenmaisteluun. 

Olen aiemmin tykännyt enimmäkseen tummista oluista, mutta ne ovat yleensä aika vahvoja.
Ja olen viime aikoina huomannut, että ylenmääräinen maistelu ei tee minulle eikä varsinkaan yöunilleni kovin hyvää.
Olen ruvennut himmailemaan, maistelemaan kevyempiä vaaleita oluita, hyvin vähäisiä määriä ja enimmäkseen vain tiukasti päiväsaikaan.
(ja vielä mieluummin maistelen viinilasillista!)

Matkoilla maistelemme yleensä paikallisia.
Sekä maitokauppaoluita että paikallisia pienpanimo-oluita, jos vain niitä suinkaan löydämme.

Riiasta löysimme vanhalta teollisuusalueelta muinaisolut-henkisen Pakanoiden panimon taproomin.
Näihin tuotteisiin haettiin muinaisvaikutelmaa paitsi humaloista myös yrteistä, mausteista ja erityisesti hunajasta. Panimolla näyttäisi olevan myös oma villihiivasysteeminsä. 
Kautta linjan latvialainen olut on meikäläistä makeampaa (oikein minun suuni makuista tällä hetkellä!) ja usein varsin hunajaista.

Pakanoiden panimolla ihmettelimme monessa oluessa mausteena käytettyä kuminaa - se antaa aika erikoisen maun, jotenkin leipäisän.
(Tietysti! Meillä täällä länsirannikolla leipään kuuluu melkein aina kumina! Paitsi että itse en kyllä juurikaan syö kuminaista leipää. Olen kerran leiponut kuminakakkua, näiden oluiden jälkeen alkoi tehdä mieli sitä.)

Toisaalla yllytimme Lehtoria maistamaan "Mead smoothieta" (mead voisi olla suomeksi ehkä hunajasima?), jossa oli kaikkia Lehtorin lempiherkkuja: vaniljaa, kookosta ja mustaviinimarjaa. 
Sain aivan kamalan naurukohtauksen kun Lehtori hiippaili terassille iloisenvärisen juomansa kanssa.
Mikä yllättäen oli todella hyvää.
Oluthan se nyt ei missään tapauksessa ollut, mutta aivan erinomaisen tasapainoinen ja miellyttävän sakea juoma. 

olutta voi juoda myös mukista

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 15 - Riika: kirkon kupolissa

 Minusta kirkkoon ei kuulu maksaa sisäänpääsymaksua. 
Vaikka kyllähän minä sen tavallaan ymmärrän, semmoisen rakennuksen ylläpito ja huoltaminen on kallista ja kaikkialle, missä on turisteja, tarvitaan valvojia ja vessoja ja ties mitä kaikkea muuta. 
Mutta silti, minusta kirkkoon ei kuuluisi maksaa sisäänpääsymaksua. 

Maksoimme kumminkin yhteen kirkkoon, ihan vain että pääsisimme sinne kupoliin katselemaan maisemia.

Pietarinkirkko oli kaiken lisäksi remontissa. Niin että maksoin rakennustelineiden katselemisesta. 
höh ja pöh sille.

kynttelikön maagiset varjokuvat

Ensin piti kiivetä muutaman kerroksen verran portaita ja sen jälkeen natisevalla ja huojuvalla hissillä ylös kupoliin.
Hissiä kuljetti nuori ihminen. Ajattelin että siinä on kanssa aika riemukas kesätyö: ahtaassa nitisevässä hississä päivästä toiseen. 
Toivottavasti heillä on joku vuorosysteemi, että välillä pääsee lippukassalle tai jotain.

Sää oli tuulinen ja melkein sateinen.

Mutta näköalat olivat hulppeat. On se kaunis kaupunki.