Vinkkejä rippi- ja lakkiaisjuhlien järjestämiseen

 Rippijuhlia vietetty
2014; ei selkeää postausta
2016; vinkkipostaus 
2019; ei varsinaista postausta; Puhe rippijuhlissa

Lakkiaisia
2018; vinkkipostaus ; Ylioppilaan epätavallisempi kukkakimppu; Puhe ylioppilaalle
2020; Vinkkipostaus - lakkiaiset poikkeuskeväänä; Hajahuomioita poikkeuslakkiaisista
2023

Järjestelyistä

Pikkusiskon rakas pikkunallekin sai juhlassa lakin

Kotona vai muualla? 
Neljät kotona, kahdet muualla.
Kaksiin lakkiaisiin saimme maksutta käyttöömme oman seurakunnan nuorisotilan.
se on tosin vaatinut melkoista osallistumisaktiivisuutta kaikilta kolmelta nuorelta ja vähän meiltä aikuisiltakin, homma on aloitettu vähintäänkin viisitoista vuotta sitten, ensin perhekerhoissa ja -leireillä, sitten joululeireillä, isostoiminnassa jne, jopa satunnaisissa työsuhteissa.

Kotona järjestettävien juhlien etuna se, että paikka on tuttu, omat tarvittavat tavarat lähellä, ei tarvitse roudata mitään ja tila on maksuton.
Koti on tuttu ja oleminen on siksi vaivatonta.
Kerrostalossa voi olla ahdasta ja aika lämmintä. 

Tiloista muualla joutuu todennäköisesti maksamaan.
Kuuluuko tilaan astioita? Miten hoituu catering?

Me veimme nuorisotilaan omat astiat ja sapuskat.
Nuorisotilassa oli tilaa ja avaruutta ja mahdollisuus halutessa olla myös ulkona.
Ja biljardipöytä!
ja näissä viimeisissä lakkiaisissa pomppulinna!

Varaa pienille ihmisille mihin tahansa juhlatilaan jotain puuhaa.

Kotibileet: siisti paikkoja ajoissa etukäteen; avaa pintoja.
Aikatauluta myös tämä.
Viikonloppu viikkoa ennen juhlia: siivous-/raivaus yhtenä päivänä, toisena viikonlopun päivänä levätään.
Juhlien aattona valmistellaan syömäpuolta.
Älä siivoa kaappeja ellei ole aivan pakko. 
Viimeiselle illalle vain imurointi ja wc-tilojen siivous! Kaikki muu täytyy tehdä ennen.

Omat tarjottavat vai ostopalvelu?

Olen pihi, olen valmistellut kaikki tarjottavat itse tai vähän avustettuna.
Varaa yksi kokonainen päivä juhlien tarjoiluiden valmistamiselle -  mieluusti se juhlien aatto.

Tee vain sellaisia juttuja joita osaat ihan varmasti tehdä ja jotka taatusti onnistuvat.
Tee vain sellaisia asioita, jotka pystyt tekemään yhden päivän (tai illan) aikana ennen juhlia.

Osallista päivänsankari: tee enimmäkseen sellaisia tarjottavia joista hän pitää.
Mikä on sankarin lempikakku tai lempisuolapala? Rakenna päivän tarjoilut niistä.
Jos lemppari on pakastepikkupizza, niin helpolla pääsee (testattu)

Tai hanki kaikki valmiina. Se vasta vaivatonta on!

Vähemmän on enemmän.
Olen kova stressaamaan tarjottavien määrästä.
Useampien juhlien kokemuksella: mitä vähemmän tarjottavaa on, sitä maltillisemmin vieraat syövät ja sitä vähemmän jää yli. 
Viimeisten lakkiaisten menu:
Pakastepikkupizzat 
Pakastepasteijat (tomaattimozzarella ja liha, vegaanipasteija)
cocktail-tikut (juustoa, lihapullia, nakkeja, viinirypäleitä, pikkutomaatteja, sama vegaanisena)
kuivakakkua, keksejä
amerikkalainen suklaajuustokakku (Valio) - ollut meillä monissa juhlissa, syntyy vaivattomasti, pystyy tekemään sarjatyönä, maistuu lähes poikkeuksetta ihmisille, on runsas, ei tarvitse uunia
Lähes täydellinen vegaanikakku - ystävän tekemänä ja hänen ohjeellaan. Juustokakku-tyyppinen kakku sekin.
Kahvipöydissä: karkkeja, pusuja, sipsejä

Omat leipomukseni ovat aina surkean näköisiä, mutta oikein syömäkelpoisia. koristelulla - jos sen tekee joku muu - onnistuu vähän hämäämään.

Panosta juomapuoleen - varsinkin jos sää on lämmin
kahvia tietysti ja teetä, vichyjä, pillimehuja pienille ihmisille, limuja myös
supermenekki on aina ollut alkoholittomalla sangrialla (1 osa rypälemehua, 1 osa spriteä, 1-2 appelsiinia puristettuna joukkoon) Tätä meni viimeisimmissä juhlissa 6 litraa.
jääkahvi (ja sangria) - jääkahvissa on tosin kova valmistaminen, sitä ei kannata tehdä varastoon, vaan litra kerrallaan, linkin takana olevan ohjeen voi moninkertaistaa litraiseksi

Apulainen!
Jos järjestät juhlat kotona - tai jos hoidat cateringin vieraissa tiloissa itse - pyydä apulainen. 
Ulkoista juhlapäivänä kahvinkeitto, tarjoiluastioiden täyttäminen ja kaikki tarjoiluun liittyvä jollekulle ystävälle, päivänsankarin sisarukselle, kummille, sisaruksen kummille, isovanhemmalle...kenelle tahansa kohtalaisen kykenevälle, läheiselle ihmiselle. Pääset itse edes vähän juhlahumuun mukaan. 
Minun on vaikea päästää ohjaksista irti, mutta on siinä vaiheessa kun juhlat ovat kunnolla lähteneet rullaamaan, eikä minua ole kokoaikaisesti tarvittu keittiössä, on kyllä ollut mukava ihan vain osallistua.
Kiitos siskolle kahvinkeitosta ja tiskaamisesta useiden juhlien osalta, kälylle samoin; kiitos viimeisten lakkiaisten kohdalla Isosiskolle ja tanskan-serkulle tarjoiluista huolehtimisesta (erityisesti kakkujen koristelusta) ja Hilu-kummille kakuista sekä yleisestä organisoinnista monien juhlien osalta!

Juhlien aikatauluttaminen
Rippijuhlat ja lakkiaiset ovat siitä metka juhla, että ensin on se virallinen juttu kirkossa tai lakituspaikassa ja sitten on sitä kahvinjuontia jossain muissa tiloissa.
Varaa kunnolla aikaa siirtymille. 
Aika usein saattaa olla, että siihen viralliseen osuuteen pääsee vain rajattu määrä osallistujia, esim. vanhemmat ja kummit tai joku vastaava suunnilleen viiden ihmisen lähetystö.

Sekä lakitus että konfirmaatio ovat tilaisuuksina suhteellisen pitkiä, ja jos tarkoituksena ei ole viettää kunnon ruokakemuja, täytyy ainakin päivänsankari tukijoukkoineen ruokkia jotenkin - se tapahtuu tässä välissä ja sen pitää olla hyvin hyväntuulinen hetki.
Varaa siis jo kutsuja suunnitellessasi tähän väliin ihan kunnon siirtymätauko.

Jos voit, porrasta juhlaa.
Ota aluksi juhlaan mukaan vain kaikkein läheisimmät ja rakkaimmat vieraat, sellaiset joiden edessä ei tarvitse pingottaa, pönöttää tai pokkuroida. 
toivottavasti ylipäätään voit kutsua vain sellaisia ihmisiä, jotka tuovat energiaa, eivät varasta. juhla on sinun ja perheesi näköinen.
ja toivottavasti ainakin nuoren läheisimmät (kummit, mummit ja vastaavat) ovat pönöttämätöntä väkeä.

Näissä viimeisissä juhlissa kokosimme koko oman, kaikkein läheisimmän väen juhlapaikalle ajoissa ennen kutsussa ilmoitettua ajankohtaa.
Siinä jäi aikaa käydä vessassa, kohentaa ulkoasua, jutella ja ihan vain olla. 

Tässä välissä: lakituksen jälkeen ja ennen kunnon kahvittelua tarjosimme kaikille lähimmille hyvin epäviralliset hampurilaiset.
Se ei vielä ollut juhla-aikaa, emme kilistelleet, emmekä olleet yhtään juhlavia.

Tällä tavalla kaikki alhaisesta verensokerista väsähtävät (eli siis kaikki) olivat valmiita varsinaiseen juhlaan täysissä voimissa.
Näissä viimeisissä juhlissa tämän mahdollisti oma personal-volttikuskimme Isoveli, joka kävi tekemässä reilun parinkymmenen hampparin tilauksen läheiseen hampparipaikkaan riittävän hyvissä ajoin ja polkaisi noutamaan purilaiset juhlakansalle.
Ruoki ainakin itsesi ja päivänsankari millä tahansa keinolla siirtymän aikana.
Olet itsekin paremmalla tuulella, vaikka sitten olisikin majoneesitahra rinnuksilla.
juhlat alkavat kumminkin vasta kun päivänsankari on paikalla, niin että pieni kieppi hamppariluukun kautta ei aiheuta mitään häiriötä. älä ota ateriaa, hamppari riittää.

Kyydit
Autottomina olemme enemmän kuin riippuvaisia läheisten autoista ja hyväntahtoisuudesta. Aina on logistiikka toiminut, näissä viimeisissä juhlissa se oli hankalinta kun lakitus oli tuntia ilmoitettua lyhyempi.
Muualta tuleville autottomille on hyvä yrittää järjestää kyytejä tarvittaviin osoitteisiin. 
Käytä vähän aikaa siihen, että mietit kuka tarvitsee kyytiä ja mihin.

Kuvaa - tai ulkoista kuvaaminen
Mutta älä pakota sankaria poseeraamaan, siitä ei tule mitään.

Poikkeusvuodesta vinkki:
jos suinkaan mahdollista, porrasta juhlaa paljon. Kutsu ihmisiä pienissä erissä vaikka tunnin välein, tässä järjestelyssä sijoita nuoren omat kaverit viimeiseen aikaikkunaan.
Sillä tavalla kaikille jää aikaa kunnolla seurustella päähenkilön kanssa, tila ei lopu kesken, ja tilanne pysyy paremmin hallinnassa.
Varsinkin lakkiaiset ovat pistäytymisjuhla, niihin voi ihan hyvin antaa vieraille aikaikkunan tai useita aikaikkunoita.

Halju huomio:
nämä olivat viimeiset juhlat.

Ehkä tulee valmistujaisia, häitä, kasteita, konfirmaatiota, lakkiaisia, uusia valmistujaisia...mutta nämä olivat ihan selkeästi viimeiset lapsiperhejuhlat. 
Outoa

todennäköisesti vietämme tänä vuonna parit pienimuotoiset valmistujaiset, mutta ne varmasti ovat luonteeltaan hyvin erilaiset juhlat. pienemmälle piirille, pienimuotoisemmin

toukokuun luetut

 Toukokuu oli tohinainen työkuukausi. Aikaa ja jaksamista oli vähemmän ja jotenkin luettavana oli pelkkiä plääh-kirjoja, tai siltä ainakin lukiessa tuntui.
Ensimmäinen tuijalehtisetön kuukausi pitkään aikaan, vaikka jotain maratonista vielä puuttuukin.

Suosittelen Miriam Toewsin Pidä pintasi Swiw:ia.

Katja Lahti: Ei mitään vakavaa. Julian avioeron jälkeistä elämää: linnunpesämallissa vuoroasumista eksän kanssa, tinderiä, lähestyviä vaihdevuosia. Kun itse elelen parisuhteessa, on eronneiden deittailumaailma kovin vieras. Kirjassa on paljon nimettömiä henkilöitä ja tarina on jotenkin hiukan junnaava, ilman selkeitä käänteitä. Teksti etenee sujuvasti silti. Ihan ok lukukokemus, ehkä kirjasta saa enemmän irti jos on samaistumispintaa.

Johanna Schreiber: Rivien välissä. Kustantamomaailmaan sijoittuvaa hyvänmielenkirjallisuutta. Ei oikein puhutellut. Minulla on aiemminkin ollut vaikeuksia upota riksvenskasta käännettyyn kirjallisuuteen: tarinan täytyy olla poikkeuksellisen kiehtova ja hyvä, että pääsen yli kielen rytmistä. Joku nimenomaan riksvenskasta käännetyssä kirjallisuudessa, kielen tai lauseiden tai kerronnan rytmissä häiritsee minua. En ole kokeillut lukea alkuperäiskielellä; pitäisi ehkä yrittää. Tarina itsessäänkään ei oikein uponnut, tulipa luettua.

Henna Helmenmaa: Metsän hoitava syli - rohkeasti omalla polulla. Itseapuopas metsäsuhteen kehittämiseksi, oman hyvinvoinnin ja metsän parantavan, hyväätekevän voiman lisäämiseksi omassa elämässä. Lukiessani muistin, kuinka koronakeväinä kävin usein lähi(ö)metsässä isolla kalliolla makaamassa. Puiden halailu ei tunnu omalta jutulta, mutta lähi(ö)metsän pulkkamäen vahva vanha kallio maadottaa, rauhoittaa ja puhuu minulle. Aloin kaivata kalliolleni.

(Cynthia Voigt: Matkalla kotiin.  /Tuulta purjeisiin.  Yksi suosikki-nuortenkirjoistani /kirjasarjoista. Neljän lapsen äiti jättää lapsensa parkkipaikalle autoon, perhe on alunperin menossa äidin tädin luo. Äiti katoaa ja lapset lähtevät kävellen etsimään tietä isotätinsä luo, löytääkseen äitinsä tai edes jonkinlaisen kodin itselleen.  Kakkososassa lapset asettuvat aiemmin tuntemattoman isoäitinsä luo.  Näissä kirjoissa ja koko kirjasarjassa lauletaan paljon, ja olen jo jonkin aikaa suunnitellut kokoavani lauluista soittolistan. Alunperin idea soittolistan tekemiseen tuli aivan vahingossa. Kirjan laulut on suomennettu - aikakautensa nuortenkirjallisuuden käännöstyylin mukaisesti ja alkuperäislähdettä tai suomentajaa mainitsematta - enkä oikeastaan koskaan ole uhrannut lauluille sinänsä kovin suurta ajatusta, vaikka ne tarinassa ovatkin keskiössä. Kerran ihan aikuisena itse laulellessani oivalsin, että kakkososassa paljon laulettava Ihmeellinen armo on sama kuin Amazing Grace. Sitten vähän samalla tavalla sattumalta törmäsin Simon&Garfunkelin Peggy-O -lauluun - jota sitäkin tarinassa lauletaan useammin kuin kerran. Siitä lähti idea tunnistaa kirjasarjan laulut ja koota soittolista. Nyt on se hommeli aloitettu. Ihan vain huvikseni. Silmäilin ensimmäisen osan lauluja bongaillen - tuttuja kirjoja voi joskus ihan vain silmäillä - ja ryhdyin soittolistan tekoon. Kakkososan luin kunnolla, tykkään siitä. Tällä hetkellä lauluista vielä yksi on tunnistamatta; uskon että pääsen sen jäljille kun vähän mietin.) (ja lukulistassa nämä kirjat ovat suluissa kun en oikeastaan lukenut sitä sillä tavalla kuin kunnolla luetaan, mutta luin kumminkin)

Miriam Toews: Pidä puolesi Swiv. Yhdeksänvuotias Swiv on erotettu koulusta. Mummi on laittanut hänet kirjoittamaan kirjettä poissaolevalle isälle. Swivin tajunnanvirtamainen, hengästyttävä kirje kertoo varsin erikoisesta perheestä, jossa lapsi kantaa vastuuta asioista, joista hänen ei kuuluisi, mutta jossa opetetaan elämään elämä taistellen, periksi antamatta. Olin lukiessani välillä hyvin väsynyt, enkä koko ajan jaksanut keskittyä polveilevaan tarinaan, ehkä missasin jotain olennaista, mutta! Kiehtova, ilkikurinen (kuten takakansiteksti sanoo), hengästyttävä, polveileva kertomus kolmen sukupolven ihmisistä kamppailemassa omassa elämässään. Kirja olisi kannattanut lukea kertaistumalta, virkeänä ja hyvissä voimissa. Oikein oivallinen kertomus ja lukukokemus!

Jari Järvelä: Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita. Pieniä pakinoita, hyvänmielen matkamuistoja useammalta vuodelta. Tarinoissa syödään ja juodaan hyvin, kohdataan sydämellisiä ihmisiä ja koetaan vähän tavallisuudesta poikkeavia asioita. Herkullista luettavaa.

Kaisa Pylkkänen: Räjähdysvaara. Televisiokasvo Miina Malvisto tyrii suorassa lähetyksessä oikein kunnolla, ja elämä heittää totaalisen täyskuperkeikan. Kirjaa kuvaillaan räävittömän hauskaksi, ja kai se sitten sitä oli. Minusta kumminkaan ei ollut erityisen hauska. Tapahtumia ja käänteitä - yleensä aina vain vielä huonompaan suuntaan - piisasi, oli nopeita leikkauksia ja suunnanmuutoksia, mutta jotenkaan tarina ei mielestäni pysynyt kasassa. Jotenkin toivoisin että vaihdevuosista ja keski-iästä voisi kirjoittaa aidosti hauskasti. Sinnittelin loppuun, kun en oikein löytänyt nurkistani ja pinoistani muka muutakaan luettavaa. Olin odottanut enemmän, en saanut tästä tarinasta otetta. 

Milly Johnson: Rakkauden ilmansuunnat. Pete ja Laurie kohtaavat sururyhmässä. Heidän elämänsä kietoutuvat toisiinsa omituisella, vastaansanomattomalla tavalla. Sympaattinen hyvänmielenkirja, ei mitään suurempaa teemaa tai sanomaa. Sopivaa luettavaa työstressin keskellä, parempi kuin saman kirjoittajan Auringonkukka-kahvila-sarja, ainakin minun mielestäni. Kepeä suositus jos olet perustyyppistä hyvänmielenkirjallisuutta vailla. 

Juha Hernesniemi: Aivokirurgin muistelmat. Huippuosaaja, työnarkomaani, kunnianhimoinen, vahva persoona ja osaaja, työ on kaikki, perhe katoaa ensimmäisen kolmanneksen jälkeen taustalle. Elämäkerralliset muistelukset pikkukylästä neurokirurgian huipulle. Kirja alkoi jutustelevasti lapsuusvuosista. Aikajänne oli välillä sekava, kirjassa oli paljon toisteisuutta (väitän että ainakin yksi kokonainen kappale oli vähintään kahteen kertaan!), ja kokonaisuudessaan se olisi kaivannut tymäkämpää toimitustyötä; ihminen itsessään on kyllä kiinnostava tyyppi. Tämä on lyhyen ajan sisään jo toinen kotimainen lääkärimuistelus, joka alkaa hyvin ja jutustelevasti ja jotenkin tysähtää paikalleenjunnaavaksi kun päästään varsinaiseen ammattiin. Ehkä suomalainen tapa ilmaista asioita ei ole samalla tavalla vetävä kuin maailmalla? Tietosuoja asettanee meillä myös omat hankaluutensa, pienessä maassa et pysty riittävästi naamioimaan tapauksia - jolloin potilaskertomukset jäävät ulkokohtaisiksi ja ohuiksi. Mitä pidemmälle kirja eteni, sitä päättäväisemmin sitä sinnittelin kohti loppua - olisi pitänyt jättää kesken jo alkupuolella. En oikein osaa suositella: useampi aneurysmaleikkaus toistaa itseään, vaikka aikakaudet, potilaat ja leikkausten tulokset vähän toisistaan eroavatkin. Toivon, että olisin pitänyt tästä kirjasta, kun tyyppi kuitenkin on melkoinen uranuurtaja ja kiinnostava hahmo. En oikein pitänyt.

Donna Leon: So Shall You Reap. Komisario Brunetti-sarjan uusin alkuperäiskielellä. Kaunis Venetsia, ei liian raju rikos, mukavaa ja leppoisaa viihdettä ja stressinpoistoa. Viime aikoina englanniksi lukeminen on ollut tahmeaa. Olin kuvitellut lukevani tämän viikonlopun aikana, vaan ei. Kun jokaisen lauseen lukee ainakin kahteen kertaan, tarina etenee hitaasti. Loppuratkaisu ei yllättänyt, mutta nautiskelin kerronnasta, maisemista ja hyvistä henkilöhahmoista.

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

 

Lakkiaiset lähestyvät

 Kovin on töissä ollut tohinaa ja tekemistä koko toukokuun.

 

 

Lähestyvät lakkiaiset ovat painuneet pitkin toukokuuta koko ajan kauemmas ja kauemmas mielen perukoille.
Olen puskenut arkea.

Yhtenä iltana tuli keksiäkäisen naisen purskahdus: haluaisin nauttia lakkiaisten ja meidän 50+50 synttäreiden valmisteluista.
Haluaisin nauttia.
Suunnitella ruokalistoja, ohjelmaa. Miettiä vieraita ja ihan vain iloita siitä että meillä on tällaiset ihanat juhlat tulossa.
Vaan ei.
Olen puskenut arkea, työtä.
Pusken arkea, työtä. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, tapahtumasta toiseen. 

viime postauksesta puuttui muodonmuutoksen kokenut parveke
erityisesti ällistytti talven yli selvinnyt viiniköynnös

Kaivoin esiin puikot ja kutomuksen. En ole kutonut kuukausiin.
Istuin taas yhden pitkän työpäivän jälkeen edes muutamaksi minuutiksi aloilleni, kudoin muutaman haparoivan silmukan, kerroksen.
Ja mieli lepäsi.
Juhlaideoita!
Juhlailo!
Juhlapuhe!
Ilo!

Pitäisi vissiin opetella meditoimaan tai jotain.
Tai sitten vain kutoa jatkuvasti jotain.