Elokuu 13 - vääjäämätön ja kriiziyttävä liikuntapohdinto

 Selailen aina aika ajoin blogimerkitöjäni taaksepäin. Hirmu usein tässä vaiheessa vuotta olen pohtinut liikuntaa ja liikkumista.



Ehkä siksi, että elokuu on aina uuden alkua - minähän jaan elämääni opettajaihmisen kanssa, ja elokuussa alkaa uusi kouluvuosi. 
(minun nykyisessä maailmassani uusi vuosi alkaa ensimmäisestä adventista, se ei oikein ole liikuntapohdinnon kannalta suotuisaa aikaa).

Yritän mahduttaa elämääni taas, pitkän kuivan kevään jälkeen, uintia ja punttisalia.

Olen tuijottanut kolmea asiaa:
työjärjestystäni
uimahallin aukioloaikoja
kiipeilypäiviä

Kiipeilypäivät on ankkuroitu - ainakin vielä tällä hetkellä - keskiviikkoon ja lauantaihin.
Keskiviikkona ja lauantaina en siis mene uimaan, enkä punttisalille.
Minulla on iltatöitä tiistaina, silloin voisin hyvin mennä aamulla uimaan. Mutta uimahallissa on aamuhuoltotauko juuri tiistaisin (ja torstaisin myös). Tiistaina töiden jälkeenkään en ehdi.
Torstaisin on yleensä kauppapäivä. Tietysti voisin käydä tositosi pikaisesti uimassa ja sännätä sieltä hoitamaan kauppa-asioita. Mutta onko kivaa säntäillä?
Tällä hetkellä minulle jää punttisalia ja uintia varten maanantain iltapäivä.
Ja perjantai-iltapäivä, jos oikein haluan väkisin vääntää, vaikka yleensä olen perjantain rauhoittanut makealle elämälle. 

Joskus ennen jaksoin herätä (tai oikeastaan uni loppui) niin aikaisin, että sain aamulla aikaan pienen salitreenin ja uinnin, ja ehdin vielä työpisteelle vähän kahdeksan jälkeen. 
Mutta jaksaisinko enää? 
Salilla pitäisi olla viimeistään seitsemältä, ja silti saisi tuijottaa kelloa että olisi työpisteellä ajoissa. 

Olen myös haaveillut laulutunneista (mille päivälle?) ja kuoroharrastuksesta (torstai).

Ja olisihan se ihan mukavaa välillä olla kotona ja hereillä ja vuorovaikutuksessa Lehtorin tai muun maailman kanssa, eikä vain nukuksissa tai menossa tai tulossa.






Elokuu 11 - jotkut päivät ovat tarmokkaita

 Minulle tulee satunnaisia muistoja siltä ajalta kun nuorisoa pyöri kotinurkissa, tuli ja meni, oikealle ja vasemmalle.

Ja vielä satunnaisempia muistoja niiltä ajoilta, kun toisinaan jaksoin olla tarmokas.
Kokkasin oikealle ja vasemmalle, aamupaloja, päivällisiä, leipää.

Vieläkin välillä tulee semmoisia. 
Keitin soppaa.
Tein Ihan Melko Syömäkelpoista Marjapuuroa

Ja olin hyvin tyytyväinen nykyiseen semitarmokkaaseen itseeni.