Syyskuun satoa 11 - kauan sitten

Pidin Isosiskolle päiväkirjaa hänen ensimmäisinä elinvuosinaan - en päivittäin, mutta päämäärätietoisesti. Halusin kertoa hänelle, millainen oli se maailma ja perhe, johon hän syntyi.

25 vuotta sitten, tai itse asiassa 25vuotta ja yksi päivä sitten, olen kirjoittanut näin:

Teksti on jo ehtinyt himmentyä ja seuraavalle sivulle on kirjoitettu voimakkaan värisellä kynällä, mutta kyllähän tuosta suunnilleen selvän saa

12.9.2001
Paljon kysymyksiä vailla vastauksia, mutta varmaa on että nämä tapahtumat eivät unohdu.
Missä olit kun kuulit WTC:stä kysytään varmaan vuosien päästä. Minä olin saanut siivouspuuskauksen, hinkkasin keittiötä hiki päässä kun isäsi huusi katsomaan uutisia. Sinä istuit pienenä isäsi sylissä ja me yritimme ymmärtää, miten maailma on järkkynyt. Tällaisen terrorin ei pitäisi olla mahdollista, se ei voi olla totta ja silti se on.
Yritimme koko illan seurata uutisia, tuntui siltä että koko maailma pysähtyi.

Isosisko on ollut 4 kk:n ikäinen mytty isänsä kainalossa nukkumassa, Isoveli reilut 2v.

Mietimme aamulla, että kyllä nyt voi jo sanoa, että siitä on kulunut kauan aikaa. 

*

Annoin Isosiskon lukea päiväkirjansa vuosi sitten keväällä kun hän valmistui ammattiinsa. Vaikka olin kirjoittanut nimenomaan häntä varten ja hänelle, siinä vahvassa tarkoituksessa että hän joskus tuon kirjan saa lukea, se oli silti valtavan intiimi ja erikoinen kokemus. En ollut ollenkaan valmistautunut siihen, miten paljaaksi oloni tunsin, kun aikuiseksi kasvanut luki kirjoituksiani.
(ja miten nuori olenkaan itse tuolloin ollut, aivan keskenkasvuinen!)

Syyskuun satoa 10 - jälkiruokaopetus

Yksi porukka oli meillä töissä yhdessä syömässä lounasta: niillä on aina yhteiset ruuat ja kahvit ja jälkkärit. Kutsuivat minuakin siihen osingoille, mutta minulla oli omat eväät mukana. Ettei tule eväshävikkiä, nähkääs.

Ja muutenkin.

Olen eväiden suhteen taipuvainen jumiutumaan johonkin tiettyyn eväsvalikoimaan. 
Minulla on ollut omena - banaani ja jogurtti -kausi, pastasalaattikausi, söösättyä perunaa ja porkkanaa ja falafeliä -kausi, ja mitä niitä nyt muita liekään. 
Tykkään siitä, ettei tarvitse arjessa hirveästi arpoa asioita, yksinkertainen on helpompaa.
Keväällä kävin melkein päivittäin hakemassa kaupasta jotain valmisruokaa, ja se kävi aika hintavaksi.
Ja tylsäksi.
Ja aina piti tehdä kimurantteja valintoja.
Päätin siis, että nyt yritän taas mennä omilla eväillä, helposti ja yksinkertaisesti ja ilman hankalia valintoja.

Minulla on tällä hetkellä juuri parahultaiset eväät (olen aina halunnut käyttää sanaa parahultainen!) Meneillään on leipä - hedelmäsalaatti - jogurtti (+kaurahiutaleita+pakastemansikoita) -kausi. 
Maistuvat hyvältä.
Tulee kylläinen mutta ei ähky olo.
Jaksaa työpäivän kokonaan.
Ei aiheuta vatsavaivoja.

No, nämä työporukat halusivat sitten aivan välttämättä ruokkia minua edes jälkiruuallaan (kun en ruvennut pääruokaan): mangovaahdolla. 

Ei olisi kannattanut.
En oikein välitä mangosta, enkä niin makeasta kesken työpäivän välttämättä muutenkaan.
Minulla oli ihana hedelmäsalaatin maku suussa ja sitten sen tielle hyppäsi se ätläkkä mangovaahto.
Ja tuli vatsanväännettä. Ja harmitus.

Että mitä opimme tästä: pysy omissa eväissä, mangorahka ei ole vihreämpää naapuripöydässä.

*

Hedelmäsalaatissa oli tänään pohjana cantaloupe-melonia, sitten oli nektariinia ja tummia rypäleitä. Ja sitruunamehua kastikkeena. 
Maustamattoman jogurtin joukkoon laitan jo kotona kaurahiutaleita ja pakastemansikoita sulamaan.
Ja leivän välissä oli juustosiivu. Ja levitettä. (en välitä laittaa mitään tomaatteja tai kurkkuja sinne väliin, vetistävät koko leivän)

pikainen ruokatäydennys keskellä viikkoa
21e, aamu-, ilta- ja välipalatarpeita
ja kissanruokaa
(toinen leipäpaketti lymyää jossain piilossa)

*

Perjantaisin voi tehdä eri eväät tai hakea kaupasta ennen työpäivän alkua. 

*

Mitä sinä syöt työpäivän aikana? 
Lounasta työmaaravintolassa? Eväitä? Mikä on paras lounas?

Syyskuun satoa 9 - varpaisiin sattuu

 

Työpäivän jälkeen kiipeilyhallilla, pitkästä aikaa yhdessä nuorison kanssa. Kiipeilykiduttajat (aka seinäsadistit /reittiruoskijat) pistivät varvastreeniin. 
Varpaisiin sattuu.
En ehkä pysty huomenna kävelemään.
Kaiken lisäksi olin niin väsynyt jo eilen, etten tehnyt illalla minkäänmoista jalkahuoltoa - olisi pitänyt lyhentää varpaankynnet - ja se kyllä kostautuu pienessä kiipeilykengässä.
Että nyt sitten sattuu varpaissa luihin ja ytimiin ja lihaksiin ja kynsiin. Ja kaikkiin kohtiin niiden vieressä.

Harmillisesti emme löytäneet yhteistä treeniaikaa heti lähituntumaan, seuraavan viikon sisään.
Ehtii laiskistua ihminen.