Missä tunnelmissa viikonloppuun

Taannoinen postaukseni suunnitelmallisesta viikonlopusta herätti ihmetystä: miten voikaan ihminen olla niin suunnitelmallinen, että tekee viikonlopuksikin pläänin.
En ole aina ihan niin suunnitelmallinen, että paperille asti kirjaisin vapaapäiväsuunnittelmiani.
Mutta jotain tekemistä minulla on pakko olla.
Jokin runko ja ranka päiville.

Jos minulla ei ole mitään suunnitelmaa tiedossani - tai vielä pahempaa, jos meinataan viettää pyjamapäivä - olen ennen aamukymmentä kuin liian pieneen häkkiin teljetty neuroottinen tiikeri ja puoleen päivään mennessä olen purrut jotakuta nilkkaan, vähintään. (yksi talvi oli väsymysskaalalla niin paha että ilmoitin meidän viettävän koko perheenä joulupäivän ajan mitääntekemätöntä pyjamapäivää. jaksoin kolmeen asti, sitten ratkesin ja lähdin kävelylle.)

Minut saa hyppimään seinille rakkaan puolisoni tapa pitkin viikonloppua heitellä voisvaix -ehdotuksia, (esim. punttisali /visiitti mammalle /käynti kirjastossa/ kahville kavereiden kanssa; näistä se lopulta päätyy toteuttamaan shakkiturnauksen tietokoneella "hys en pysty puhumaan, mulla on pikapeli kesken")
joita sillä ei ole aikomustakaan toteuttaa - ja minä en kaikkien näiden aviovuosien jälkeenkään ole oppinut, että voisvaix ei ikinä toteudu ja sitten odottelen että mennäänkö kahville, mammalle vai kirjastoon, grr.

Mutta, hyvät ystävät, helpottaakseni suunnittelemattomuudesta kärsiviä kanssatovereitani ja muita mahdollisia voisvaixin uhreja, sekä ilahduttaakseni suunnittelukokeiluhaluisia sieluja, voit tästä ladata oman suunnitelmarunkosi lähes täydelliseen viikonloppuun (tai valinnaiseen vapaajaksoon)

Täytä omilla vastauksillasi, ja nauti vapaapäivistä!


Viikonloppuherkku?
Ennen meillä oli tapana ostaa perjantai-illalle hyvät salaatit ja katsella jotain suosikkiohjelmaa telkkarista. Nyt on salaatintoimittajan perjantaivalikoima muuttunut, suosikkisalaattia ei myydä enää perjantaisin.
Herkuttelen manteleilla ja banaanilastuilla, ainakin.
Ja voisin käydä hakemassa voisarvia aamupalalle.

Viikonloppujuoma?
Perjantai-iltaan kuuluu viini- tai olutlasillinen. Jääkaapissa näytti olevan kelpo oluet odottamassa.
Lauantaiaamuna ihana kuuma kahvi, ehdottomasti!
Tänä viikonloppuna vaikuttaisi kuluvan myös sitruunamehua, on flunssa tai muu rutto iskemässä.

Välttämätön kotipuhde, joka on tehtävä?
Sieluntilani näkyy aina keittiön työtasojen kunnosta. Kun olen hyvällä mielellä, keittiön tasot ovat siistit. Mitä surkeammaksi mielialani vajuu, sitä kaoottisemmaksi tasot muuttuvat.
Pitää siis yrittää olla hetken verran hyvällä mielellä ja ruokota työtasot kuntoon.
Merkillistä on se, että jos vaikka lauantaina järjestelen tasot kuntoon ja sunnuntaina alkaa ottaa elämä päähän, ryömivät kaikki tavarat äkkiä kaapeista takaisin tasoille.
Ihan minuutissa voi tapahtua se.
En ymmärrä.

Perinteinen perjantaijuttu?
Meillä se on sauna. Perinteisesti toimivassa, vanhassa kerrostaloyhtiössä on vielä saunavuorot. Meidän vuoromme on perjantai-iltana. Siitä alkaa viikonloppu.
Yritän jallittaa nuorison hoitamaan imuroinnin ja vessanpesun.

Leppoisa lauantaipuuha?
Kepukkakuuset! Nyt rupean askaroimaan kepukkakuusten kanssa.
Ja sitten pitää lukea yksi e-kirja loppuun, kun siitä päättyy kohta laina-aika.

Sympaattinen sunnuntaipuhde?
Olisikohan aika ripustella kausivaloja? Lehtori, joka yleensä on hyvin puritaani ennen adventtia tapahtuvaan kausikoristeluun, kysyi jo, milloin aion laittaa parvekkeelle jotain valoa ja millaista?
Tulkitsen tämän verhotuksi kehoitukseksi tehdä asialle jotain.
voisvaix.

Viikonlopun telkkariohjelma?
Amazing Race.
Se on ainoa telkkariohjelma jota ihan seuraamalla seuraan.

Jotain uutta ja yllättävää?
Tämä viikonloppu näyttäisi menevän nuhan /flunssan seurassa. Se on sillä tavalla uutta ja yllättävää, että en ole koko syksynä vielä sairastellut.
Tosin olisin mieluummin kokematta tätä uutta ja yllättävää juttua.

Isoveli kysyi, olenko kuunnellut Värttinän LOTR-musikaalia. En edes muistanut sellaista juttua. Voisin kuunnella.

Ja kissan kynnet pitäisi leikata.
voisvaix.

kulttuuripläjäyksiä

Meillä kävi jotenkin niin, että puolivahingossa aloitimme kaamoksenkarkoituskulttuuriohjelman. (no ihan varmasti on sellainen sana!)

Mennyt viikonloppu oli todellinen kulttuurin superviikonloppu, aloitimme jo torstaina.

Kulttuuripläjäys 1: olutkulttuuria /Uusi Apteekki

Lehtorin kanssa.

Lasissa hollantilainen stout.

Ajatukset työviikossa.

Salakuuntelin naapuripöydän ekatreffiläisiä. Tai saattoivat ne olla sen parin toiset tai kolmannetkin treffit jo.

Meidän treffit olivat suunnilleen skviljoonannet. 

Puhuimme ainakin Isosiskon yo-kirjoituksista, futiksesta ja työstä.

Kulttuuripläjäys 2: Turun kaupunginteatteri /Rednose Company - Don Quijote.

Lehtorin kanssa, heti olutkulttuurin jälkeen.

Ekan puoliajan jäljiltä olin vähän hämmentynyt. Oli tunne, ettei esitys ihan noussut siivilleen. Välillä oli mahtavia nousuja ja oivalluksia, ja sitten läts.
Ystäväpariskunta oli ollut eturivissä, olivat aivan liekeissä.

Minä mietin, että onko meillä väärä istumapaikka.

Toinen puoliaika...<3!

Esityksen jälkeen olo oli ylevöitynyt - kuten hyvän kulttuuripläjäytyksen jälkeen aina on.
Imagine jäi soimaan ajatuksiin.

Kulttuuripläjäys 3: Turun Filharmoninen orkesteri /Open Orchestra
Isosiskon ja ystävän kanssa.
Piti olla Lehtorin kanssa, mutta tuli kaikenlaisia mutkia matkaan.

Kertakaikkisen upea konserttikokemus!
Open orchestra on konsepti, jossa orkesteri hajautetaan riittävään avaraan tilaan, jotta yleisö pääsee liikkumaan orkesterin joukossa.

Ensimmäisellä puoliajalla minä olin istumavuorossa, toisella puoliajalla olin vaeltelija.

Muusikot oli sijoitettu ympäri salia soitinryhmittäin, yleisö pääsi seuraamaan muusikoiden työntekoa ja näkemään ja kuulemaan aivan läheltä orkesterin soinnin.

Aloitin alttoviuluista ja kontrabassoista, sitten parkkeerasin itseni patarummun lähettyville: päätä kääntelemällä musiikki kuulosti aivan erilaiselta. Välillä soivat viulut, välillä jyskäsivät rummut.

Musiikin keskellä oleminen oli todellinen elämys!
Kuvittele itsesi Darth Waderin teeman keskelle, sillä tavalla että patarumpu päjähtää ohimon tuntumassa.
Musiikin täytyy ryskätä kunnolla: kun kaikkialla soi niin että sielussa resonoi, ei ole mitään parempaa.

Lopussa menimme tekemään aaltoja suosikkiviulistille.

Kulttuuripläjäys 4: futiskulttuuria salaa taskun pohjalla konsertin aikana.
Ihan salaa ja itsekseni vain.
Konsertin ekalla puolikkaalla ilmeisesti myös joku lyömäsoittaja seurasi salaa taskuaan, koska ekaa maalia tuuletettiin.
Ja aplodien aikana minä kävin kuiskimassa tilannetta siskon kollegoille.

Kulttuuripläjäys 5: askartelukulttuuria feat Elma ja Arppu.

Kissojen avusta huolimatta sain askaroitua ovikoristeita.

En kuumaliimannut yhtään kissaa mihinkään.

 Tosin suunnitelmat ja todellisuus eivät aivan kohdanneet.

 Olen sitä mieltä, että toteutus on parempi kuin suunnitelma.
Mutta veikkaan että oluiden reseptit, näytelmien käsikirjoitukset ja orkesterin partituurit ovat samalla tavalla viitteellisiä kuin minun askartelusuunnitelmanikin.
Todellisuus on aina hienompaa, todempaa ja koskettavampaa kuin se suunnitelma, mitä paperille on työstetty.


Kulttuuripläjäys 6: Turun Taidemuseo /Emil Nolde

Käymme suunnilleen kuukauden-parin välein yhden ystäväpariskunnan kanssa jossain museossa ja kahvilla.

Emil Nolden laaja ja monipuolinen tuotanto ihmetytti, ihastutti ja toi hyvää mieltä suhumuiseen sunnuntaihin. Olimme kaikki sitä mieltä, että tämän näyttelyn voisi hyvin käydä katsomassa uudelleen ja vaikka opastettunakin.

 Lasketaanko myös kahvilakulttuuri?

Kulttuuripläjäys 7: kahvilla ystävien kanssa /Taidemuseon Café Victor

Pohdimme, miksi sekä Neuvostoliitossa että natsi-Saksassa yleinen kulttuuri-ilmapiiri suhtautui tuomitsevasti modernismiin ja ekspressionismiin.
Minä mietin Anna Ahmatovaa niin paljon, että sain yöllä painajaisia.
Päätimme seuraavaksi harjoittaa ruokakulttuuria ja mennä syömään yhdessä.

Ja maanantaiaamuna harjoitin vielä vähän ruumiinkulttuuria kävelemällä jokirannan vartta töihin Teatterisillan kautta.

Nyt alkavalla viikolla Semmarit 30v - World Tour

Sinne Isoveljen ja Isosiskon kanssa. 

Lupasin viedä nuoret syömään ennen keikkaa.

*

Mikä on sinun hyvä kulttuuripläjäyksesi tältä syksyltä?

sekalaista keskiviikkoillan ratoksi

olin ajatellut mennä uimaan, mutta en jotenkaan saanut lähdetyksi.
Mietin, mikä oikein haraa vastaan.

Kehitin kaikenlaista pientä kotinäperreltävää, joka muka esti lähtemisen.
Sitten tajusin.

Parina viime viikkona hallilla on juuri suunnittelemaani aikaan ollut sellainen muutaman nuoren naisen puhelias porukka.
Viimeksi niiden äänet sinkoilivat pesuhuoneessa niin että silmissäni salamoi. (mekastuksen lisäksi niillä on tapana jäädä porukalla vetämään henkeä altaan päädyssä intervallien välillä, sekin on vähän ärsyttävää. Mutta pahempaa on se kailotus)

Joku aika sitten bussissa joku pikkutenava sai arkisen pikkutenavaraivarin.
Se osui päähäni kuin miekka, ihan fyysisenä tunteena. Meni kallosta läpi koko matkalta.
En ole aiemmin ollut näin ääniherkkä.

Ja toinen on se, että en meinaa millään kestää ihmisiä elintilassani.
Menee ihan hermo jos kaupassa on maitotiskillä muita ihmisiä.
Varsinkin jos tulevat lähettyville seisoskelemaan.

Pitää vissiin ruveta erakoksi.
Tai ruveta kietomaan itseään kuplamuoviin tai jotain.
Etteivät pääse ärsytykset liian liki.

*

Pohdin aamulla pöydässä ääneen some-brändäämistä ja somebrändikoulutusta - pitkä juttu, eikä julkaisukelpoinen, koska se sisältää vaivihkaista vilkuilua, lievää stalkkaamista ja suoranaista ihmisten olanylikurkkimista ja muuta sentapaista tyylitöntä.

Perheen diginatiivi totesi: höh, miten niin pitää brändätä? Sen kun julkaisee vain. Et jos sun brändi on vaiks urheilija.

Minä yritin selittää jotain hataraa somebrändin tausta-arvoista ja julkaisujen suunnittelemisesta ja kohdentamisesta ja mitä sitä kaikkea nyt onkaan, blogi-. vlogi- ja sometuotemuotoilua.

olen brändännyt itseni

Teini siihen: no ei kai siinä nyt mitään kursseja tarvita. Kyl sä nyt sen tajuat, että jos sä haluat näkyä instassa vaikka urheilijana, niin ei sinne mitään kissavideoita silloin laiteta, sitä urheilua vaan.

Se on niin helppoa kun on diginatiivi.
Minä menin ihan että löts, koska olen ajatellut että tietenkin kaikki kelvolliset vaikuttajat käyvät koulutuksia ja tekevät karttoja ja suunnitelmia.
Ettei vain vahingossa mene kissavideoksi koko touhu.

**

viikon varrelta tähän mennessä

koulutus: oli hyvä. Lupauduin heti siihen vapaaehtoistehtävään, jossa en edes ollut alunperin halunnut toimia.

seminaari: oli hyvä. Sain pointsit kahdesta uudesta käsitteestä, jotka kehittelin ihan itse omasta päästä. Toinen niistä on seminaarikateus. Se on se, kun on kongressitilassa, ja kaikkien ovien takana on vielä parempi seminaari kuin oma.

Vielä parempaa oli se, että yksi minun kehitysideani oli päätynyt valtakunnallisen organisaation organisaatiouudistuksen to do -listalle.
Valitettavasti siinä ei lukenut perässä että tämän keksi marikanpolut.
Mutta olin silti ihan että jee!
Sillä tavalla salaa itsekseni tietysti vain.

minä olen että jee! 

kohti alkavaa viikkoa

Olin perjantaina saldovapailla, ja tein suunnitelman viikonlopuksi:

Paras, mikä toteutui oli astiat Iittala. Vaikka sää oli tylsä, sain laahauduttua lähimpään Iittalan myymälään tonkimaan vintage-kokoelmaa.
Meillä on nyt joulupöydässä jokaiselle samanlainen lautanen!
olemmme aikanaan ostaneet kymmenen kappaletta nättiä lautasta, ja meitä on pöydässä yksitoista. Minulle asialla ei olisi väliä, vaan olisi hauskaa jos olisi erilaisia tai erivärisiä - meillä olisi samaa sarjaa eri väreissä - mutta nuorisolle pelkkä ajatus oli kauhistus. viime vuonna jouduin itse syömään eripari-lautaselta. Hyvä kun en joutunut yksikseni keittiön nurkkaan syömään, kun en ollut yhteensopiva muun porukan kanssa. sain olla pöydässä, koska oli kynttilänvalot vain. ihme konservatiiveja nuo nuoret.
Nyt pitäisi löytää muutama reservilautanen lisää vielä.
Jos vaikka tulee joskus lisää syöjiä.

Tarkoitus oli mennä lauantaina ennen brunssia uimaan. Olin jo veska käsivarrella lähdössä ovesta ulos kohti uimahallia, kun tajusin, että jos kymmeneltä lähden, ja yhdeltätoista olen altaassa, en ehdi edes kastautua kokonaan, kun jo pitää nousta pois ja lähteä kohti ravintolaa.

Ei ole ensimmäinen kerta kun en hallitse viikonlopun liikunnan ajoittamista.
Arkena se kyllä onnistuu ihan mallikkaasti.

En ymmärrä.

**

Rajoitin luovuuden purskahduksia viikonloppuna maltilliseen määrään.
Olen niin pahuksen pihi, etten raaskinut sittenkään ostaa mitään askarteluroipetta, vaikka niin olin suunnitellut.

Kepukkakuuset kuitenkin alkavat muotoutua.

kepukoista

muotoutuu kuusi itselle

ja siskolle

Tulevana viikonloppuna askaroidaan lisää.

Mietin kahta asiaa: miten kepukkakuusi koristeltuna varastoidaan?

Ja millä pidän kissaeläimet poissa kuusen oksilta ja pallot kuusessa?
tämä probleemi tosin pätee kaikenlaisiin kuusiin, isoihin, pieniin, muovisiin, aitoihin, purkissa, kuusenjalassa, seinällä, katossa...

**

lauantain ex tempore -ohjelmaa
omituista kyllä, mutta korismatsin meteli ja nopeatempoisuus
antavat tilaa ajatella kaikessa rauhassa kaikenlaista

**

Tulevalla viikolla luvassa yksi koulutus, yksi seminaari, yksi teatteriesitys, yhdet hautajaiset ja yksi konsertti.
Että semmoinen leppoisa perusviikko tulossa.

Koulutus:
sain viestin: "olet X:n ja Y:n mukaan kuulemma useita kertoja kysynyt mahdollisuutta tähän vapaaehtoistehtävään. Tämä on unohtunut hatarasta päästäni, pahoitteluni. Milloin pääsisit koulutukseen?"

vastasin: "tämä on kyllä paras koskaan näkemäni tapa värvätä vapaaehtoisia. Myöskään minulla ei hatarassa päässäni ole mitään muistikuvaa siitä, että olisin halunnut tällaiseen tehtävään. Epäilen salaliittoa X:n ja Y:n välillä".

Menen siis koulutettavaksi vapaaehtoistehtävään. Jossa en edes haluaisi toimia.
Hmh.

Seminaari: Outo juttu tämäkin.
Menemme yhdessä kilpailevan firman kollegan kanssa.
Kuten tiedämme: "junamatka Turkuun ihana ois" (-Irina-)
Pitää hioa oma esitysosuus kuntoon.

Teatteriesitys: odotan todella!

Hautajaiset: pitääkö olla mustat sukkikset? Kukka? Kukat? Kuka?
Olen osan ajasta huonojalkaisten escort.
Ja osan ajasta ihan vain oma itseni.

Konsertti: odotan todella!
Pelottelin päivystävää muusikkoa sillä, että tulen niskan taakse hengittämään.
Tai otan mukaan kazoon ja soittelen omiani.

Ja viikonloppuna askartelen.
Tai sitten en.

mitä tein viimeksi?

Tiialla oli ihanan valoisa Viimeisimmät jutut -postaus.

Viimeisin viesti
Sisko kyseli lainaan mustia kenkiä, setvittelimme asiaa ensin viestitse ja sitten puhelimitse.
Toivottavasti kengät pelastavat siskon työpäivät lähiaikoina!

Tein työpäivän aikana tikusta työasiaa ja kävin samalla heivaamassa kengät siskolle lainaan. 

Viimeisin ruoka
Lasketaanko aamupala?
Ruokana viimeksi oli jämiä: söin broiskujauhelihapihvejä ja valkosipulikermaperunoita ja nahistunutta salaattia.

Viimeisin itku
Juteltiin Lehtorin kanssa Miesten vuoro -elokuvasta. En varsinaisesti itkenyt mutta liikutuin kovasti.
Ja tänä aamuna bussissa kun luin kirjaa, silloin piti myös vetää muutaman kerran syvään henkeä.
Ja oikein tosissani itku-itkin kun muutama viikko sitten olin varannut itku-keskusteluajan terveydenhuollosta.

Viimeisin hermostuminen
Ärtymys-hermostuminen? Vai huolestuneisuus-hermostuminen?

Huolestuneisuus-hermoilin koko viime viikon isoa työjuttua. Kaikki hermoilu oli tietysti ihan turhaa. Olisi kannattanut lellua tyytyväisenä vain.

Ärtymys-hermostuin teiniin joka joojotteli suihkuun menon kanssa taas kerran.
Sanoin sille että älä joojottele minulle.
Se sanoi että no hyvä on, selväselvä.

Ja huolestus-ärtymys-hermoilen itsekseni kun yhdellä nuoresta on suunnitelmia joista en oikein pidä.
Asia on kuitenkin hänen omansa, minulla ei ole siihen sananvaltaa.
Täytyy jurputtaa itsekseen vain.


Viimeisin ostos
Pipo!
(no hyvä on, oikeasti juoksin kovalla tohinalla lähikauppaan ostamaan evässalaatit keskenkasvuisille kun koulujen ruokapalvelut ovat lakossa, mutta pipo on paljon hauskempi)

hämyinen hissiselfie ja mainio hiippapipo

Viimeisin muutos sisustuksessa
Laitoimme kesällä uusiksi yhteistilat.
Nyt meillä on erillinen oma makkari ja ihan oikea sali/salonki/ruokailutila.
Makkarin viimeistely on pohdinnassa.
Ja kohta adventtina vaihdetaan jouluverhot.


Viimeisin lukemani blogiteksti
Marjaana aikoo vetäytyä talviunille majassaan.

Viimeisin suunnitelma
Olen ruvennut suunnittelemaan kaikkea jouluista: jouluaskarteluita lähinnä.
Kävin pari päivää sitten hypistelemässä askarteluvälineitä, ja nyt kun edessä on pitkä viikonloppu, aion hemmotella itseäni ja ostaa kaikenmoista askarteluroipetta.

Kehitin myös suunnittelukriizin siitä, käytänkö saldovapaan perjantain uimiseen vai askarteluun.
Kyllä on ihmisellä murehet!
Jos oikein yritän, voisin varmaan ehtiä molemmatkin.

epäproduktiivista

Enimmäkseen minusta tuntuu etten tee iltaisin oikein mitään produktiivista.
en kyllä tee päivisinkään, enkä aamuisin.
tai iltapäivisin.
En ymmärrä itsekään, missä välissä teen mitään, kun en ikinä tee mitään.
En ymmärrä missä välissä edes luen, kun tuntuu siltä etten tee edes sitä kovin pitkäjänteisesti.

Uskokaa pois, tässä esimerkki yhdestä päivästä tällä viikolla.

Heräsin takkuisena ja nousin ja laahauduin keittiöön.
Kokkasin puuroa epäproduktiivisissa tunnelmissa.
Melkein unohdin laittaa eväät töihin.
Pukeuduin, koska on pakko.
Plarasin apaattisesti pakolliset nettisivut.

Bussissa luin muutaman sivun e-kirjaa.
Kävelin keskustasta töihin kilometrin verran, ja kun aamu oli kaunis, se oli hyvä ja tarmokas ja melkein produktiivinen hetki, koska ajattelin joulua tai jotain muuta kivaa mikä on jo unohtunut.

Pakoilin töitä, siirtelin niitä jonkun toisen ongelmakenttään ja haavelin siitä, mitä kaikkea tekisin jos olisin poissa töistä tai edes jotenkin produktiivisempi.

Sitten ajattelin, että lähden töistä vähän aikaisemmin, kun tiesin että pitkästä aikaa ollaan suunnilleen yhtäaikaa ruokapöydässä.
Sehän nyt on lähtökohtaisesti jo tuhoontuomittu ajatus. Silloin ei koskaan pääse ajoissa verstaan ovesta ulos.
Siirtelin lisää töitä jonkun toisen ongelmakenttään ja podin pahaa omaatuntoa.

Lähdin siis vähän myöhässä töistä kotiin, skippasin kauppareissun ja laahustin bussiin.
Luin bussissa muutaman sivun e-kirjaa.

Väsäsin ruokaa, mikä nyt ei varsinaisesti ole mitään erityisen ihmeellisen produktiivista puuhastelua, vaan kotihommeli joka täytyy hoitaa.
Nuoriso paheksui, koska keittiö tuli kuulemma täyteen savua, ja jos minä en huomannut sitä, niin olisi syytä käydä näöntarkastuksessa.
Ja vaihtaa palovaroittimen paristot myös.
En vaihtanut.

Nuoriso kävi hysteerisen heinäsirkkalauman lailla ruokapöytään, ja jutut olivat aivan luokattomia, koska kotoa muuttanut Isoveli oli pitkästä aikaa vahvuudessa.
Ei produktiivista.

Ruuan päälle lönötimme sohvassa ja luokattomat jutut muuttuivat vielä luokattomammiksi.
Plarasin nettiä ja luin yöpöytäkirjaa muutaman sivun.
Ei produktiivista.

Ei olisi huvittanut lähteä vanhempainiltaan, mutta lähdin kumminkin, koska kukaan ei tiennyt mikä on vanhempainillan aihe.
Vetkottelin vaatteiden vaihdossa niin kauan että melkein tuli kiire ja päivätee jäi puoliksi kuppiin.
Luin bussissa muutaman sivun e-kirjaa.
Istuin nyreänä yleisössä ja olin epäaktiivinen, epäproduktiivinen ja muutenkin ihan epä.

Karkasin vähän aikaisemmin vanhempainillasta ja menimme kauppaan Lehtorin kanssa.
Se nyt oli vähän produktiivista, kun ei ollut kauppapäivä ja piti ostaa vain kissanruokaa, mutta ostimmekin kaikkea muuta myös.
Jogurtti tosin unohtui, niin että oikeastaan harakoille meni sekin vähä produktiivisuus.

en jaksanut kirjoittaa kauppalistaa.
muista ostaa kissanruokaa, hunajaa ja tiskiainetta!

Rönähdin takaisin sohvaan.
Toinen teini toi tutkielmansa luettavaksi ja toinen uteli, mitä vanhempainillassa oli puhuttu.
Luin tutkielman ja resitoin vanhempainiltatiivistelmän ja mietin jaksanko ikinä nousta ja mennä suihkuun.

Kävin suihkussa, pistin telkkarin auki ja odotin että keittiöön tulee niin paljon tilaa että pystyn tekemään itselleni iltapalaa.
Lönötin sohvassa katsomatta uutisia.
Yksi teki lämpimiä tonnikalaleipiä.
Toinen lappasi muroja suuhunsa kuin sepelimylly.
Lehtori tyhjensi ja täytti tiskikonetta ja pyykkikonetta ja keitti teetä.
Kissat hössöttivät jaloissa ja yrittivät äänistä päätellen varastaa tonnikalat leivästä.
Minä makasin epäproduktiivisessa asennossa sohvassa tekemättä yhtään mitään.
Paitsi väistelin tonnikalan hajuista kissaa, joka olisi halunnut nuolla puhdasta päätäni.

Ruokin kissat  - se lasketaan produktiiviseksi, paitsi kissojen mielestä ei, koska tarjoilin väärällä kierteellä ja pahaa ruokaa.
Tein itselleni iltapalan.
Otin kirjan ja ajattelin että ihmisellä on päivässä sentään yksi hyvä hetki, eli se kun on käynyt suihkussa ja saa syödä iltapalaa ja lukea.

En kumminkaan saanut luetuksi, kun Lehtori oli puheliaalla tuulella ja nuoriso myös.
Ajattelin että menkää nyt taivaantähden plaraamaan sitä nettiänne ja katsomaan sitä futista että ihminen saa olla rauhassa.
Sitten ne kaikki menivät ja minä tajusin että pitää iltajumpata kun koko kroppa on jumissa.
Jumppasin nyreänä ja laiskasti.

Ajattelin että nyt vihdoin saan lukea vähän aikaa ja mennä ajoissa nukkumaan.
Ja sitten telkkarista tulikin Berghällin Miehiä ja poikia ja rupesin katsomaan sitä.
Ja minua harmitti kun en ehtinyt lukea, enkä ajoissa nukkumaan.
Lehtorikin tuli liian ajoissa kotiin kun sitä jotain futista ei ollutkaan tullut siitä televisiosta jota se meni katsomaan.

Menin elokuvan jälkeen epäproduktiivisissa tunnelmissa makkariin mököttämään ja luin muutaman sivun.
Sitten se kirja muuttui yhtäkkiä kamalan kiinnostavaksi ja oudoksi ja huomasin että luin sitä silmät kiinni.

Semmoinen oli se epäproduktiivinen päivä.


*
vaivaako muitakin kaamoksellinen epäproduktiivisuus?

outo työsattumus

sain viikon alkuun viestin kilpailevan firman kollegalta: oletko menossa Vantaalle silloin tiistaina?

Minä olin ihan että jee! ja joo!
Matkaseuraa!
Kärsimystoveritar!
Hiulihei!

Rupesimme kätevästi viestitellen selvittelemään aikatauluja, että pääsisimme täältä Länsirannikolta pääkaupunkiseudulle yhtä matkaa.

Kollega rupesi jo melkein ostelemaan meille molemmille junalippuja, ja minä kysyin että eiköstä vain järjestäjä maksa tämän matkan?
Kollega vastasi että ei aavistustakaan, mutta osallistumismaksun.

Minä rupesin miettimään että minkä hiiskatan osallistumismaksun, ei minulla ole mitään tietoa osallistumismaksusta.
Tarkemmin ajatellen kollegan aikataulu kuulosti sekin vähän oudolta, mutta syytin tietysti vain omaa latvalahoani.
Toisaalta vielä tarkemmin ajatellen, niin ei se kollega firmoineen mielestäni edes ole tässä nimenomaisessa hankkeessa mukana, kun meidän pulju on suunnilleen ainoa tältä talousalueelta.
Kai me sentään oltaisiin puhuttu tästä asiasta jo aikaisemmin, jos oltaisiin samassa hankkeessa?
Miksi ne edes olisivat tässä hankkeessa, ei kuulosta oikealta?
Vähän outoa.

Kysyin että ollaankohan me menossa samaan tapahtumaan?
Tai samaan paikkaan?

Kävi ilmi että sama paikka, eri tapahtuma.
Kollegan päivä on puolisentoistatuntia pidempi ja ohjelma suunnilleen satayksitoistakertaa parempi, niin epää.
Se parempi ohjelma siis.

Päätimme mennä joka tapauksessa yhtä matkaa: minä voin ryystää galjaa pääkaupungissa siiheksi kunnes kilpailevan seminaarin loppudiipadaapat saadaan päätökseen.
Voin mennä Kiasmaan.
Tai Oodiin, onhan niitä paikkoja pääkaupungissa.
Tai ehkä voin luikahtaa siihen parempaan seminaariin vaikka.

Ostimme junatiketit puhelimessa konsultoiden että ollaan samassa työskentelyhytissä.
Nyt voimme paiskia töitä oikein olan takaa koko matkan. siis juoruta muista kollegoista ja esimiehistä, ja pohtia koira- ja kissaharrastusten syvempää olemusta, kiinnostavia teatteriesityksiä ja kirjoja.