Syyskuun luetut

Syyskuu oli monipuolisen lukemisen kuukausi. Hiilamon matkakirja kiinnosti, presidentin turvallisuusvartion tarinaa suosittelen aivan ehdottomasti, ja Tiina Lindforsin elämäntarina oli sekin kiehtova.

Suomalainen järjestäytynyt rikollisuus näköjään kiinnostelee, mitä nyt välillä vähän presidentin turvallisuuskaartia väliin :)
Ponitallikirjallisuutta luin joskus lapsuudessa vähän, mutta olipa metkaa lukea aikuisille suunnattu ponitallikirja!
Raaskan Aamukampa oli hyväntuulinen ja joustavasti kirjoitettu elämäntapamuutos, sillekin suositus!



 Syyskuun luetut, 111,5 h.

**lukuaikani katkeaa virallisesti aina kunkin kuukauden loppupuolella, n.24-26. päivä. Yksinkertaisuuden vuoksi lasken lukuajan kalenterikuukauden mukaan.

Heikki Hiilamo: Helsingistä Himalajalle - keski-ikäisen reppureissaajan päiväkirja. Rehellinen, avoin, selkeä matkapäiväkirja: kun keski-ikäinen mies etsii vastauksia omaan äiti-suhteeseensa, työelämäänsä ja työhönsä, ja pohtii, onko elämän suuntaa mahdollista muuttaa. Tykkään matkapäiväkirjoista, tykkäsin tästäkin. Köyhyystutkijan kohtaamisen köyhyyden kanssa yllättivät. Suositus. Perinteinen paperikirja. 

Tiina Pasanen: Seuraan sua. Keski-ikäisenä ja ihmissuhteisiin pettyneenä takaisin kotipaikkakunnalleen Joensuuhun muuttaneen Minnan tarina jatkuu. Vähän tyhjästä tempaistaan pieni mustasukkaisuuskriisi ja ystävä on oudosti kadonnut. Ensimmäisen osan höntyilevyys jatkuu: kirja olisi tukevammalla pohjalla yhden tarinalangan kunnollisella kehittelyllä, ei sinnetänne sutimisella. Tulipa luettua. E-kirja, 7,5h.

Antti Vanhatalo: Henkivartijat - presidentin turvallisuusvartioston tarina. Anekdoottien ja pienten kertomusten tahdittama katsaus presidenttien turvallisuusvalvontaan Suomessa. Kiehtova, kiinnostava, mukaansatempaiseva - kaikin puolin kuuntelukokemus, joka olisi saanut jatkua. Tykkään mikrohistoriasta, siitä miten suuret tapahtumat tulevat esiin arkisesti, "kerran etykin kokouksessa" -tyylisesti. Suositus! Äänikirja, 10h.

Åsa Liabäck: Siirtolapuutarhaunelmia. Yksin jäänyt Anna ostaa siirtolapuutarhamökin ja yrittää kasvaa osaksi yhteisöä. Vähän hitaasti etenevä ja jossain määrin ennalta arvattava. Tulipa luettua. E-kirja, 9h.

Sheila O'Flanagan: Naiset karkuteillä. Deira ja Grace ovat kumpainenkin omista syistään karussa kotoa, yksin ja matkalla Ranskaan. Heidän tiensä risteävät, ja muutaman kohtaamisen jälkeen he päätyvät jatkamaan matkaa yhdessä, ja ratkaisemaan samalla Gracen edesmenneen puolison jättämää arvoitusta. Kirja eteni sujuvasti, oli leppoisaa luettavaa. E-kirja, 13,5h

Seppo Lampela, Jari Veijalainen, Pekka Haverinen: Ajojahti. Rikostutkijat arvokuljetusryöstäjä Matti Sarénin kannoilla. Suomen pankin rahankuljetusauton suunnitelmallinen ryöstö hämmästytti ja kummastutti: sellaisia ryöstöjä ei ollut Suomessa aiemmin tehty. Kirjassa kulkevat rinnakkain Sarénin oma kertomus sekä rikostutkijoiden näkökulma aiheeseen. Kirja eteni sujuvasti ja oli kiinnostavaa ja koukuttavaa kuunneltavaa. Jos nämä rikolliset kaverit olisivat käyttäneet edes osan suunnittelutaidoistaan ja energiastaan johonkin oikeasti tuottavaan, missä he olisivatkaan (eivät ehkä vankilassa huumeiden takia)? Oli hyvä kuuntelukokemus - eikä suomalaista true crimeä ilman Jari Aarniota, ilmeisestikään. Tosin Aarnio oli tässä vain sivumainintana, mutta sittenkin. Äänikirja, 7,5 h.

Lucy Connelly: Irlantilaisen kirjapuodin murhamysteeri. Identtiset kaksossiskokset ovat perineet tuntemattomaksi jääneen isoisänsä talon ja kirjapuodin, ja heti naisten saavuttua paikalle, he sekaantuvat kuolevan eläkeläismiehen viimeisiin hetkiin. Joku murhasi miehen, mutta kuka ja miksi? Tavallaan aivan herttainen tarina, mutta hahmot olivat kaikki paperinukkemaisia, juoni vähän kiikkerä, ja salahuonekin jäi löytymättä. Tulipa luettua. E-kirja 9,5h

Tatiana Elf: Pohjois-Savon Escobar. 1980-90 luvuilla Suomeen kansainvälisen huumeita salakuljettaneen organisaation kehitellyt Miika Kortekallio oli hänet tunteneiden mukaan älykäs ja herkkä idealisti, ei suuren luokan huumepomo. Kortekallion ja Jari Aarnion polut ristesivät Aarnion uran alkupuolella, Kortekallio uskoi olevansa Aarnion suojeluksessa. Kirjoittaja kylvää hienosti epäilyksen ilmapiiriä: rakensiko Aarnio Kortekallion avustuksella jo omaa imperiumiaan? En olisi uskonut, että kiinnostun tällä tavoin jo aikoja sitten edesmenneen vankilakundin elämästä. Miikan tarina oli sujuvasti ja asiallisesti koottu, ja kirjoittaja antoi myös oman äänensä kuulua. Kiinnostava kuuntelukokemus, ei aavistustakaan, miten se on lukulistalleni päätynyt, mutta olen tyytyväinen että kuuntelin. Äänikirja, 8,5 h

Anna-Mari Raaska: Aamukampa. Huolettomaan hyvän elintason elämään tottunut viisikymppinen radiojuontaja Maisa saa potkut. Elintasoa ei kertakaikkiaan pysty työkkärirahoilla ylläpitämään, vaihtoehdoksi jää laittaa ihana asunto vuokralle, yrittää realisoida omaisuutta ja muuttaa sukulaistädin sähköttömälle kesämökille "retriittiin". Kerrankin elämänmuutos, joka ei ole pelkkää suloista kukkakauppaa, kirjakauppaa tai siirtolapuutarhaa! Hyväntuulinen, jotenkin joustavasti kirjoitettu ja sujuvasti etenevä tarina, tykkäsin. Olisin ihan heti halunnut jatkoa Maisan tarinalle, ja harmitti kun kirja loppui kesken. E-kirja, 9,5h

Jaana Tapio: Ihan niin kuin piti. Sonjan puoliso on lähtenyt täysin yllättäen livohkaan, vaikka pariskunta oli vasta muuttanut miehen kotitilan pihapiirin vanhaan taloon. Ex-anoppi suikahtelee odottamatta oven taakse, työpaikkakin menee alta ja Sonja joutuu järjestämään elämänsä palikat uusiksi. Lämmin, lempeä, todellinen villapaita arkeen, sympaattinen. E-kirja, 10h

Henna Mäkelin: Oravanpyörätreeni. Kakkososa Riitta-Soinnusta kertovaan tarinaan. Vauvavuosi onkin yllättävän rankka, vauva roikkuu koko ajan rinnuksilla ja yllättävältä taholta tullut kutsu kirjoittaa romaani työllistää valvonutta keski-ikäistä. Päähenkilö on mukavan ärsyttävä. Parisuhde tuntuu ohuelta ja esikoislapsi ajautuu kauemmas äidistään. Hauskahko, myötähäpeää herättävä, vauhdikas ja samalla jotenkin tuskainen lukukokemus. Ihan veikeää mutta jotenkin myös (hyvällä tavalla) vaivaannuttavaa luettavaa. E-kirja, 8 h.

Johanna Elomaa, Tiina Lindfors: Johtaja ja meedio - Tiina Lindforsin tarina. Miten pankinjohtaja päätyy toimimaan meediona? Selkeästi rakennettu ja selkeästi etenevä elämäntarina herkkyydestä aistia ja kommunikoida tuonpuoleiseen. Selkeä, ajatuksia herättävä, uskottava, rationaalinenkin. Mielenkiintoinen kuuntelukokemus, suositus jos aihealue yhtään kiinnostaa. Äänikirja, 8,5h.

Miina Supinen: Rakkauden resepti. Pääskynkehrän kaupungin pikkuinen ravintola tarjoaa gourmet-ruokaa. Lunan työt kukoistavat, mutta exää on ikävä. Hiukan heppoinen pikkutarina, Tulipa luettua. E-kirja, 3h.

Tiina Tanskanen: Tämä kesä on meidän. Perinteisen ja ikonisen ponitalligenren oivallinen aikuisversio. Heppatyttöinä tutustuneet Kerttu, Maaria ja Stella päätyvät tutulle tallille aikuisten ratsastusleirille, kukin omista lähtökohdistaan. Ratkaistavana on yhden leiriläisen katoamismysteeri ihan kunnon heppatallimaailmassa, sympaattinen lukukokemus. E-kirja, 7h.

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Syyskuun satoa - pieni lomalukemiskriizi

 Olemme lähdössä parin viikon päästä syyslomalla reissuun.



Kuten aina, suurimmaksi kriiziksi muodostunee se, mitä lukemista ottaa mukaan.
Kesäreissulta jäi iso kasa lukemattomia pokkareita, joten ne pääsevät tietenkin mukaan matkalle. 
Lukuaikapalvelussa olen yrittänyt säästellä potentiaalisia hyviä kirjoja reissulle - mikä tietysti johtaa siihen, että tällä hetkellä tarjolla on vain surkeaa lukemista.

Mutta suurin kriizi on syntynyt selvästikin siitä, että olen uponnut suomalaisesta alamaailmasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta kertoviin kirjoihin, eikä lukuaikapalvelullani ole tarjota juuri sitä yhtä tiettyä kirjaa kaikkien konnien suurimmasta sankarista, tuosta alamaailman vekkulista, Jari Aarniosta kertovaa Keisari Aarnio -kirjaa. 
Olen jostain syystä päättänyt, että juuri se olisi oivallista lomalukemista. (tai vielä mieluummin kuuntelisin sitä!)
Kirjaston kirjaa ei reissuun voi ottaa mukaan, enkä tiedä onko keisarista saatavilla pokkariversiota (luultavasti on), eikä kirjaa ole missään tullut vastaan kovakantisenakaan (en kyllä sellaisena haluaisikaan, koska lomalla kuuluu lukea holtittomasti sivuja käännellen nimenomaan pokkareita).

Että kyllä voi ihminen lomalukemisestakin kriiziytyä, sanonpa vain. 

*

Yritin vähän etsiä sitä kun Turunpäivänä oli antikvaariset kirjamessut, mutta ei ollut siellä kenelläkään hyllyssä.

Sen sijaan löysin ihanan joululevyn, jota en oikein edes tiennyt etsineeni, mutta jonka löytämisestä riemastuin aivan käsittämättömän paljon.

Kun tulin kotiin, oli pakko pistää siltä levyltä heti se yksi tietty biisi soimaan ja kyynelehtiä. Tietysti Isosisko (joka on meillä väliaikaismajoituksessa) tuli juuri silloin kotiin ja jouduin selittelemään kauheasti. Ja laittamaan sen levyn uudestaan soimaan, ja aloin taas kyynelehtiä.
Sitten tuli Lehtori, ja samat kuviot tietysti uudestaan.
Ihme refleksi ihmisellä, että pystyy aivan holtittomasti kyynelehtimään niin lyhyen ajan sisällä vaikka jatkuvasti keskeytetään. 

Syyskuun satoa 15-16 - aina vain ei jaksa

 Eilinen postaus jäi välistä.

Olin tiistain iltahommien jälkeen niin väsynyt ja niin nuhainen että halusin vain kiireesti nukkumaan.

Keitin itselleni yötä varten termariin annoksen kuumaa hunajavettä: se auttaa nopeimmin jos yöllä alkaa aivan hirmuisesti yskittää.
Menin nukkumaan.
Heräsin aamulla.
Yhtään huikkaa en ollut yön aikana termaristani tarvinnut. (*)

Olin tiistai-iltana jo asennoitunut että firma saa pärjätä päivän-pari ilman palveluksiani, mutta olinkin keskiviikkona aamulla taas jo ihan siedettävässä kunnossa.
Tai ainakaan en olisi pystynyt itselleni mitenkään kestävästi perustelemaan sairauspoissaoloa.




(*)hunajavesi on mielestäni vähän epämiellyttävä juoma. En oikein välitä hunajasta, en ainakaan suurissa määrin.
Ehkäpä nukuin ihan silkkaa kauhuani vain: jos olisin herännyt, olisi ollut pakko siemailla sitä. Mutta kun pysyin nukuksissa, vältyin ätläkkäältä hunajavedeltä.



**


Ruokajuttu
Satuin tiistaina samaan aikaan lounaalle yhden isomman tiimin kanssa. Heillä on aina yhteiset kunnon ruuat.
Pääsin osingolle:


Kanavartaita, muusia ja salaattia. (kuulin ensin että kananvarpaita, ajattelin että ohhoh, onpas kummallista ruokaa heillä)
Maksoi minulle sen vaivan, että olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.