Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 3 - juhannustuumailuja

 Myöhässähän tämä tietysti on. Juhannus tuli ja meni.

Mökittömän juhannus on kuulemma yhtä ankea kuin perheettömän joulu. 
En tiedä.

Miten osaisin mökkiä kaivata, kun en sellaista koskaan ole omistanut, tai sellaisella aikaani viettänyt. 
Minusta mökkeily on välillä vähän kummallinen konsepti, jossa on kaikenlaisia mökkikohtaisia outoja sääntöjä ja tapoja, joiden hetteikköön voi huomaamattaan valahtaa.

Minun kaupunkijuhannuksessani oli

- aamukävely hiljaisten lähiöiden läpi, kesämekossa ja sandaaleissa
- aamukiipeily hiljaisella hallilla
- oikutteleva tiskikone
- käsintiskiurakka
- korjaantunut tiskikone (tietysti vasta sitten kun tiskit oli jo tiskattu ja laitettu koneeseen kuivumaan!)
- uusia perunoita ja savukalaa
- englantilaista kuohuviiniä (!!!!)

Huomioita:
Onnistuin ostamaan itselleni oikein hyvät sandaalit ihan vahingossa. Ja kesämekon myös. 
Juhannusaaton aamu oli ensimmäinen sellainen aamu, jolloin laitoin ihan vain kesävaatteet ylleni.
Yhdellä työpisteistäni on niin viileä ilmastointi, että vallan pitää olla kunnon vaatteissa, ei missään kesämekossa. Nyt oli vapaapäivä! Ja kesä! Ja lämmintä!
Oli ihan käsittämätön nautinto lähteä maailmalle paljain käsivarsin ja säärin.
Ajattelin, etten käytä koko kesänä yhtään mitään muita vaatteita. Ikinä.

Englantilainen kuohuviini! Näimme uutisissa jutun englantilaisista viiniviljelmistä, ja minulle tuli älli että maistellaan mekin niitä.
Alkossa myyjä osasi suositella hyvänhintaista ja kuulemma aivan shampanjatasoista kuohujuomaa.
Oli kuulkaa hyvää. (vaikka en siitä shampanjahommelista ole ihan varma, kun olen niin vähän sitä juomaa maistellut. Ehkä kaksi kertaa.)

Smetana. Älkää hyvät ihmiset ottako uusien perunoiden kanssa voita. Ottakaa smetanaa.

 

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 2 - väärään suuntaan

 Olen yrittänyt kävellä vaihtelevalla menestyksellä joka päivä edes jonkinmoisia matkoja.

Yhtenä päivänä lähdin kävellen keskustaan, kirjastoon tai jotain.

Kuuntelin onnellisena äänikirjaa ja tepastelin menemään, kun yhdessä risteyksessä pari täti-ihmistä alkoi huitoa minulle.

ei Vartiovuoren- eikä Kupittaanpuisto

Pysäytin kirjan ja kysyin että mikä hätänä.

He kysyivät, että onko edessä oleva puisto Vartiovuoren puisto.

Käännyin katsomaan puistoa, jonka läpi olin juuri tullut.
No, ei. On Kupittaan puisto. Että ovat jo tulleet ohi siitä. Pitää kääntyä ympäri. (mitä ihmettä Vartiovuorella voisi olla niin kiinnostavaa että tädit sinne haluavat?)

Pitäisi päästä kuulemma Ursininkadulle. (luostariin menossa siis!)

Päässäni pingispallot ja biljardipallot alkoivat törmäillä toisiinsa aivan vimmatusti. Olen itsekin aina eksyksissä, enkä todellakaan ole minkäänlainen reitittäjä saati opas. Hyvä kun pystyn itse suoraa tietä kulkemaan ja löytämään jotenkuten perille.
Sen verran kumminkin olin kotikaupunkini kartalla, että olin melko varma asiastani: Te olette kuulkaa nyt ihan väärällä puolella kaupunkia. Ootte just kääntäneet selkänne Ursininkadulle. (miksi ihmeessä karttasovellus opastaa sinne Vartiovuoren läpi, ei mitään järkeä?)

Että minä menisin nyt tästä tuonne, mäkeä ylös ja mäkeä alas ja kohti Kauppatoria ja sieltä sitten uudet suuntimat sinne Ursininkadulle.

Niin kun pitäisi löytää sinne nunnaluostariin, ollaan siellä yötä.

Arvasinkin sen, on kuulemma viehättävä ja viihtyisä paikka.

Ja rauhallinen. Ja aamiainen. Ja edullinen.

Kysyin, olivatko tädit tulleet keskiaikapäiville. Eivät kuulemma, ihan muuhun tapahtumaan. Mutta voisihan sielläkin käydä jos ehtii.

Keskiaika alkaa torstaina, sikäli kun itse tiedän. 

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 1 - kerrostalokyttääjä

 Katselin yhtenä iltana ikkunasta. Läheisen tien viherkaistalla pyllyili melkoinen joukkio ihmisiä, ja rupesin oikein seuraamaan, että mitä siellä on meneillään.

Näyttivät noukkivan jotain. Oli pussia ja purnukkaa.

Huikkasin Lehtorille, että mikä ihmeen lauma tuolla pööpöilee. Mitä tuossa viherkaistalla kasvaa, ja liekö se ensinkään syömäkelpoista tai syötäväksi tarkoitettua?

Lehtorikaan ei tiennyt.

Seuraavan aamun aamulenkki piti kierrättää sitä reittiä. Oikein hidastin kurvissa ja jäin tarkastelemaan pöpelikköä.

Täydessä kukassa olevaa ruusupensaikkoa.

Olisivatkohan keränneet ruusunlehtiä johonkin ruusuveteen?