Elokuu 9 - vieläkö tiivis tahti jatkuu?

 Mitenköhän pitkään jaksan näin tiivistä bloggaustahtia pitää yllä? 
Miten pitkään riittää juttua?

Loma oli ihana ja pitkä ja melkein riittävä (aina voisin olla vielä pidempään vapailla kyllä!). 

Joko olen vanhentunut, tai sitten kropassani on oikeasti jotain korjattavaa: en oikein päässyt mihinkään järkevään - aiemmasta tuttuun - nukkumarytmiin, en jaksanut istua iltaisin parvekkeella, eikä puhettakaan yöpehmikselle lähtemisestä.
Tavallaan se lepo vain valui ohitseni. Se sellainen pysähtyvä levollisuus (loma-)arjessa.

tie päättyi kuin seinään

En ole siitä harmissani tai huolissani - tämä oli tällainen kesä, tällainen loma, tällainen elämänvaihe. 

Elokuu 8 - eka työviikko hommittu

 "Työtä-työtä-työtä tehdään
Jotta-jotta leipää syödään"
(Isän ja äidin työlaulu, M.A.Numminen)

Ensimmäiset pari työviikkoa ovat meillä onneksi lempeän laskeutumisen viikkoja. Tai suunnitteluviikkoja.
Mikä tarkoittaa sitä, että pitää aamusta iltaan asti jaksaa olla luova ja suunnitella kaikkea tulevan toimintakauden toimintaa.

Sovittiin ihan ekana työaamuna kahden työkaverin kanssa, että otetaan ihan iisisti, juodaan vain kahvia ja jotain.
Tempaisimme sitten muskarit reilaan lokakuulle asti.
Semmoista se on kun ottaa iisisti.
Mitä syntyisikään, jos oikein ottaisi asiakseen tehdä ihan hirvittävän ahkerasti töitä?

Elokuu 7 - sisustushaave

 

Haluaisin että joku maalaisi minulle johonkin seinään tämmöisen muurinpätkän. 
Ei koko seinää, vain pätkän.