Olen kateellinen

 Olen kateellinen.

Pikkumaista, mutta olen silti.

Olen siirtynyt bussimatkailijaksi aamuisin ja se on ollut ihan ok. Minun kanssani samalta suunnalta tulee salskea (ja komea) nuori mies ja vaihtaa vielä seuraavankin bussin kanssani samaksi.

Hänellä on jatkoyhteyden bussissa hottideitti sievän nuoren naisen kanssa.

"mitä mun kaunotar" hän kehräsi naiselle yhtenä aamuna.

 

Miksi - oi miksi? - minulla ei ole hottideittejä aamubussissa?

Kyllä varmasti olisi parempi päivä, jos joku kehräisi heti aamusta korvaan että mitä mun kaunotar. 

ei välitetä siitä että keksiäkäinen eukko - olkoonkin vaikka kuinka säkenöivä - ei välttämättä aamuisin ole hehkeimmillään, kaunotarmaisimmillaan, saati hyväntuulisimmillaan.
voi olla että kehrääjä ottaisi elämänsä riskin kun tulisi siihen korvanjuureen supsuttelemaan.

 

jollain tavalla ymmärrän kyllä että minulle
ei kukaan kehrää aamubussissa
Lehtorikin menee töihin eri aikaan, että en voi laskea edes hänen varaansa

 

 

 

 

Olen viime aikoina ollut mantran tarpeessa.

 

 

 

 

kadonnutta liikuntafiilistä etsimässä

 Joskus kauan kauan sitten e.Kor. kävin uimassa kaksi ja välillä kolmekin kertaa viikossa. 

Sitten tuli kevät 2020, ja kaikenlaiset paikat menivät kiinni tai niihin oli yleisörajoitusta ja ties mitä. Olen käynyt joitakin kertoja uimahallilla maaliskuun 2020 ja elokuun 2021 välillä, mutta ne ovat olleet täysin yksittäisiä kertoja.

Nyt pyristelen liikkumisen uudelleenaloittamiseksi. 

Tällaiselle syntyjään liikkumattomalle ihmiselle kaikenlainen liikunnallisen elämäntavan tavoittelu on todellisen työn ja tuskan takana: oman lajin löytäminen on työlästä, lähteminen on työlästä, tekeminen on työlästä, ja suorituksen palkitsevuus on liki nollassa.
Kun ei niin ei. 

Esteitä

1. rutiini puuttuu. Maaliskuun 2020 ja tämän päivän välissä elämässäni ja elämässämme on tapahtunut ihan älyttömän paljon. Työpaikka on vaihtunut, perheen kokoonpano on muuttunut, perheen aikataulut ovat erilaiset. En ole vielä löytänyt niitä liikunnalle oikeita hetkiä. En ole vielä pystynyt kalenteroimaan arkeani sillä tavalla että uimahalli asettuisi osaksi elämääni.

2. kroppani on muuttunut. Niin olisi käynyt joka tapauksessa: valun alaspäin. Niin se vain on. Mutta huomaan sen selvästi. Paino on kai suunnilleen sama kuin e.Kor., mutta ruumiinrakenne on erilainen. Painopiste on jossain muualla. En oikein tunne itseäni. Jos olisin polskutellut hilpeästi ja yhtäjaksoisesti, en edes huomaisi tätä muutosta, nyt huomaan.

3. kroppani on todellakin muuttunut. Lihakset tuntuvat erilaisilta. Käyn hitaammalla. Polvet ratisevat ja uikuttavat. Niin olisi käynyt joka tapauksessa, mutta en olisi huomannut muutosta ilman tuota pitkää taukoa.

4. kroppani on muuttunut, uskokaa jo. Liikkumattomuuskin tuntuu. Olen vinossa ja venkurassa. Kiristää ja siristää.

5. uintikunto on huonontunut. Se nyt on itsestäänselvyys. Tietysti kunto huononee. Yhdistettynä kropassa tapahtuneisiin muutoksiin, se tekee vedessä liikkumisesta erilaista. Kunto tietysti palailee tekemisen myötä, mutta tässä vaiheessa, kun vasta yrittelen liikkumista, tuntuu melkein ylivoimaisen vaikealta räpiköidä eteenpäin muuttuneen ja huonokuntoistuneen kroppani kanssa.

6. lähtökohtaisesti en halua harrastaa liikuntaa. En. 

Esteiden purkamista

1. ne rutiinit on nyt vain luotava. Kalenterissani on tilaa, jos vain haluan. Kalenterissani on tilaa paljon, tai ainakin riittävästi. Pystyn ihan hyvin löytämään viikon seitsemästä päivästä ainakin kaksi sellaista ajankohtaa, jolloin minulla on aikaa ja jompi kumpi kaupungin kahdesta hallista on auki. 

2-5. kunto kohenee ja kroppa tuntuu tutummalta, kunhan vain jaksan totutella itseeni uudestaan. Kyllä, pitkästyn altaassa paljon nopeammin kuin ennen ja muutenkin tuntuu hitaammalta, mutta entä sitten? Täytyy vain keksiä se ajatus, jota ahkerasti ajattelee räpiköidessään. 

6. tiedetään. Se ei muuksi muutu. Mutta johan tämä puolentoista vuoden katko kertoo, mitä siitä seuraa. 

Mahtaisinko taas päästä kiinni aamu-uinteihin? Sekin oli jossain vaiheessa ihan kivaa.

En oikeastaan yhtään haluaisi olla niin järjestelmällinen ja päättäväinen kuin mitä tämä elämäntapahanke vaatii. En.
En yhtään haluaisi tutkia kalenteria ja aikatauluja ja päättää että maanantaisin ja keskiviikkoisin.
Enkä ainakaan yhtään haluaisi lähteä mihinkään töiden jälkeen. Enkä ennen töitäkään.
Enkä ainakaan mennä märkään ja kylmään uima-altaaseen.
En halua liikkua, mutta en kyllä halua myöskään olla tällainen nitisevä ja natiseva ja lyhentynytlihaksinen kremppaeukko.

Voi kor minkä ihmiselle teit!

*

hyvin ylpeä kyllä olen siitä että maanantai oli todellinen Köyhän Henkilön Triathlon: kävellen töihin ja kotiin, fillarilla uimahallille, uinti, fillarilla kotiin.

Elämää raastavien kriizien listaus

Kun olin lähes tyydyttävästi ratkaissut elämääni raastaneet ja repineet uimahallikriizit, aloin ilokseni pohtia, mitä kaikkia muita kriizejä olemassaoloani yhä rajoittaa.

 

Kas tässä kriizilistaus, ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan!

Kauppakriizi
Missä kaupassa rupean käymään jatkossa, ässää vai koota? Menenkö suoraan töistä vai käynkö ensin kotona? Jos olen liikkeellä fillarilla, on helppo mennä kotimatkalla pienen mutkan suoraan töistä, mutta entä sitten kun alan liikkua enemmän bussilla?

Metsätiepimeyskriizi
Lyhyin matka töihin kulkee valaisematonta metsätietä. Nolottaa myöntääkään, mutta ihan aikuisten oikeasti pelkään pimeää. Painajaisunissani usein on läpinäkymätöntä pimeyttä.
Yhtenä päivänä fasaani lensi melkein päin eli käytännössä hyökkäsi kimppuuni ja siitä asti se elukka on aamuisin patsastellut häijyn näköisenä kulkureitilläni. Pelkään että se syö minut.
Tiedän ihan varmasti että en lähde pimeinä aamuina metsän läpi, vaikka uskottelisin itselleni mitä vain ihanuuksia virkistävistä marraskuisista aamumetsäkävelyistä.
En varmana mene, en ainakaan ilman jotain susiroikkaa ja henkivartijaa.

 

metsätiellä, melkein valoisalla hetkellä

 

Bussikorttikriizi
Olen pahuksen pihi. En halua maksaa kertamaksua bussiin, se on kallista.
Jos menen vaikka isolle hallille uimaan, bussimatka edestakaisin maksaa 4,4€.
Kirjastoon ja kauppaan ehdin kyllä vaihdollakin. Tästä syystä jäkitän enimmäkseen tylsistyneenä kotona.
Latasin jo kuukausikorttia mutta en halua ottaa sitä käyttöön, koska en ehkä käytä bussia ihan kaikkina päivinä.
Jos otan sen käyttöön, tulee semmoinen olo että pitäisi joka päivä mennä jonnekin bussilla.
Jos en ota sitä käyttöön, en mene koskaan yhtään minnekään.

Uimahallikriizi
On selätetty, nyt pitää enää päättää sopivat treenipäivät. Ja sen jälkeen pitää niistä kiinni.
kuulostaa ihan älyttömän hienolta puhua treenipäivistä ja treeneistä. oikeasti räpiköin kuin hukkuva tai räiskyttelen vesijumppaa kuin uimaanopetteleva viisivuotias. parasta on sauna.

Säästämättömyyskriizi
Päätän aina olla säästäväinen ja sitten tulee joku yksvaanjuttu, johon ihanvaantämänkerran laitan rahaa. Esim. uimakertojen sarjalataus pikkuhallilla, en todellakaan olisi tarvinnut sitä, ja silti latasin.

Talvikenkäkriizi
Kävelin viime talvena hyvät lyhytvartiset talvikenkäni puhki. paljasjalkakengät ovat semmoisia, ne pystyy kävelemään puhki. Olin keväällä reippaalla tuulella ja heitin ne heti pois, kun niillä ei kertakaikkiaan ollut enää käyttöä. Nyt olen murehtinut että pitäisi hankkia uudet.
Sitten muistin että minulla on jemmassa puhkikävelemättömät mutta varresta vähän hankalat kengät. Pärjäänkö niillä koko tulevan talven? Olisi säästöä.
Testasin niitä jalkaan eikä varsi ollut ollenkaan niin hankala kuin muistin.
Mutta entä jos se vaikka muuttuu vielä uudestaan hankalaksi ennen talven tuloa?

Talvitakkikriizi
Kävelin viime talvena puhki myös talvitakin. Se ei ole paljasjalkakenkätalvitakki, vaan oli aika hieno villakangastakki. Ihmettelen, että se meni kuosistaan ihan muutamassa (ehkä neljässä?) vuodessa, vaikka kuinka yritin pitää hyvin. Minusta sen olisi pitänyt kestää vielä pari vuotta. Olin keväällä reippaalla tuulella ja pistin senkin pois. Minulla ei ole talvitakkia, ei edes jemmassa.
Äiti kutoi minulle hienon strömsöpaidan, pärjäänkö sillä?
Olenko söpö kuin melukylän lapsi jos pukeudun strömssööhön, pitkävartisiin villasukkiin ja pitkävartisiin kenkiin?
Entä jos onkin sateinen mutatalvi, onko siitä söpöys kaukana?

kohti talvea?

Tukkakriizi
Kampaaja leikkasi viimeksi ihan tosi surkeasti. Pää näyttää siltä kuin karvaa olisi lisätty rumalla tavalla sen sijaan että se on leikattu ilmavasti ja kauniisti.
Kuinka kauan kestää että kannattaa mennä uudelleenmuotoiluun? 

Ruskean vaatteen kriizi
Haluaisin ruskean neuletakin, hupparin tai minkä vain välivaatteen. Ruskeaa ei ole missään. Ei ainakaan siinä koossa, mallissa ja hintaluokassa, johon minä olen valmis.
Paitsi se hieno strömsöpaita, mutta se on liian kuuma sisävaatteeksi
Tämä on kyllä vähän epärelevantti kriizi, koska uudessa työpaikassa meillä on ilmeisesti pukukoodi. kukaan ei ole sanonut sitä minulle, olen vain päätellyt itse, ja olen nykyään vallan verhoutuneena firman huppariin.

Lempipaitakriizi
Onko teillä koskaan semmoista, että jos on lempipaita, niin ei meinaa haluta käyttää sitä ettei sen viehätys mene pilalle? Ainakaan sitä ei saisi pitää huonoina päivinä, ettei siihen jää huonoa väreilyä. Minulla on suunnilleen viisi tai kuusi kivaa, työkelposta trikoopaitaa, joista puolet kuuluu lempipaitakategoriaan, ihan helkkarin vaikea pukeutua aamuisin kun yrittää säästellä niitä lempipaitoja. vaikka se ei oikeastaan ole edes mitenkään relevantti asia, koska töissä meillä on ilmeisesti pukukoodi ja voin aina verhoutua firman vermeisiin.

Kyllä vaan on ihmisellä kriiziytynyt elämä, voi hyvänenaikasentään. 

 

Kivoja juttuja valitettavasti niitä on vähempi kuin kriizejä.
Ratkaisimme ilmeisesti jollain tasolla taloudessamme vallinneen rönötyssohvakriizin. Tilasimme epärönötyksellisen sohvantapaisen. 

olkkarin rönösohva on takahuoneessa
olkkarissa ei ole rönösohvaa
takahuoneessa on pyykkiä