Turkulaisena minun ei tietenkään pitäisi tunnustaa tätä: tykkään Tampereesta (tai ehkä tykkään vain sen keskustasta).
Jos minun pitäisi asua jossain muualla, niin voisin asua jossain kohtaa Tampereen keskustaa.
Tykkään koskesta.
Tykkään Tampereen erikoisesta rytmistä - en osaa päättää, onko se hidas vai nopea.
Se on outo.
Mutta en hirveästi tykännyt tällä kerralla feissareista siellä.
Voi hyvät hyttyset että ne olivat sinnikkäitä ja niitä oli joka niemessä ja notkossa.
Eivätkä ne yhtään väistäneet minun ylenkatseellista turkulaista ilmaan tuijottamistani tai kiemurteluani ihmisten välissä, mitä vielä.
Kipittivät perässä ja tyrkyttivät sähköä ja Hesaria ja Aamulehteä ja kuukausilahjoittajuutta ja lisää Hesaria ja Aamulehteä ja tiesmitävielä.
Mietin aina, että mitä ne feissaajatkin ajattelivat, kun kerroin synkeitä totuuksia.
Ei, en tilaa Hesaria, koska meille tulee Lehtorin työn kautta jo Hesarin digilehti. Ja ei, en halua keskustelun kylkiäisinä yhtään paperilehteä. Enkä mitään muutakaan lahjuksia.
Ei, en voi vaihtaa sähkösopimusta, koska meillä on semmoinen vanhanaikainen taloyhtiömallinen sähkösopimus. En tiedä, onko niitä koko maassa kourallistakaan, mutta meillä sellainen on. Et voi itse valita, kun taloyhtiö on sen jo tehnyt.
Ei, en ole kiinnostunut Aamulehdestä. Luen TurSaa.
Ei, en lahjoita yhtään enempää kuukausittain, kun olen jo.
