Helmikuun alussa muistelemme mammaa

Helmikuu on tähän mennessä ollut poukoileva. 
Olen ollut väsynyt, olen jaksanut asioita vähemmän kuin olisin halunnut. 

Ja silti koko ajan on tapahtunut kaikenlaista.

Visiteerasimme kuun alussa Helsingissä, Lehtorilla oli siellä työseminaari ja minä lähdin muuten vain shoppailemaan ja vaeltelemaan.
Minulla oli pitkä ostoslista:
käsirasvaa
jalkarasvaa
naamarasvaa
vartalorasvaa

Pelkkää rasvaa.
Tietysti niitä saa täältä Länsirannikoltakin. Tai saisi, jos saisi laahattua itsensä ostoksille. 

Mutta ostin käsirasvaa, jalkarasvaa, naamarasvaa ja vartalorasvaa. 
Että sikäli onnistunut rasvareissu.

 



Eniten haaveilin siitä, että saan hetken olla rauhassa. 
Syödä kaikessa rauhassa nautiskellen itsekseni.
Kun Lehtori kerran oli siellä seminaarissaan ja minulla oli vain aikaa.
Älkää ymmärtäkö väärin, Lehtori on oivallista seuraa myös ruokapöydässä, mutta välillä sitä tarvitsee aikaa vain itselleen!


Ja olin haaveillut että saan istua kaikessa rauhassa junassa (kun Lehtori oli aina vain siellä seminaarissaan): junamatka Turkuun ihana ois!

Nautinnollisen ruokahetken ja odotetun junamatkan välille osui suruviesti: Lehtorin mamma oli nukkunut rauhallisesti pois.
Rauhallisen junamatkan luonne muuttui: piti viestitellä nuorisolle ja Lehtorille ja anopille ja kälylle ja ties kenelle.

Mamma olisi ystävänpäivänä täyttänyt sata vuotta. Koko Lehtorin perhekunta oli kokoontumassa hiljalleen Turkuun näitä juhlia varten: käly (siis Lehtorin sisko) oli tullut niin ajoissa että ehti mamman vierelle, mutta lapsenlapsenlapset olivat vasta tulossa pitkin viikkoa.

Päätimme Lehtorin kanssa siinä junamatkan aikana viestitellessämme, että mammaa juhlitaan joka tapauksessa. Kun nyt kerran olemme sitä juhlaa varten kokoontumassa - ties koska seuraavaksi saamme aikataulumme sopimaan kaikki yhteen; edellisestä kerrasta on liki kolme vuotta.

Ja juhlimme myös.

Mamman taloa on tyhjennetty jo pitkin syksyä. 
Se on varsinainen aarreaitta: mamma on säilönyt oman perheensä elämää varsin kiitettävästi. Anopin koko lapsuus ensivaatteista valmistujaishilkkaan löytyy luonnollisesti taltioituna, mutta myös mamman omaa historiaa ainakin aina hänen isovanhempiinsa asti.
Jos löytyy kodinkone, löytyy myös sen käyttöohje.
Löytyy valokuvia, koulukirjoja, kaikenlaista ihanaa ja upeaa.



Yhden käsiveskan sivutaskusta löytyi tulitikkuaskin kokoinen kalenteri. 
Niitä nimiä! 



Joku on saanut tsaarilta mitalin.
Alkuperäinen rasiakin on tallella.


Joku on saanut rautaristin


En edes yritä pysyä kärryillä suvun tarinoista ja henkilöistä.
Mamman omissa kertomuksissa kaikkien ihmisten nimi oli enimmäkseen mamma (myös mummi) tai pappa, enkä oikein koskaan päässyt perille kuka oli kukin.
Nyt yritin anopin avulla päästä johonkin käsitykseen sukupolvien ketjusta, mutta ilmeisesti hänellä oli vähän sama ongelma, kun niitä mammoja ja pappoja piisasi, niin hänkään ei tuntunut aina olevan varma siitä, millainen sukulaisuussuhde mammalla itsellään kehenkin oli.

Ja tarinat poukoilevat, kertoipa niitä kuka hyvänsä. 
Se joku mamma /pappa, joka asui sen-ja-sen naapurissa siellä, ja jonka yläkerrassa asui mamma/pappa. 
Joku oli orpo, joku ei ollut sukua ensinkään vaikka asui yläkerrassa ja joku taas oli, mutta ei asunutkaan.
Joku meni naimisiin ensin yhden sisaren kanssa ja sitten toisen.
Joku joutui vankileirille ja toinen oli joutumaisillaan.
Yksi ammuttiin ihan noin vain keskellä katua ja toinen seilasi jäälautalla Aurajoessa.

Tarinoista en saa otetta.
Ne eivät jää mieleeni, tai ehkä jäävät, mutta hajanaisina, irrallisina osasina. (sama pätee omaan sukuuni, tarinat eivät vain asetu)
Mutta ne esineet!
Kirjeet, kortit, lehtiset, ostokortit, mainokset, vanhat naistenlehdet, käyttöohjeet! 
Jos minulla olisi tilaa, säästäisin ne kaikki.

Tähän käyttöohjeeseen löytyy myös kone



Satunnainen kauhaisu jonkun piirongin uumeniin





Joku on kuulunut ratikkaväen urheilukerhoon:
löytyy pinssi...


... ja Turun Raitiotien Urheilijoiden laulukirja



Mutta mikä ihme tämä on?
Ei löytynyt tietoa googlettimen kautta







Tammikuun luetut

Aloitin lukuvuoden jotenkin kovalla innolla ja tarmolla, ja ajattelin että ehdin hyvinkin lukea ainakin kirjan päivässä vaikka miten pitkälle tammikuuhun. 
Höh ja pöh. 
Luin jotenkin todella verkalleen: osa kirjoista ansaitsi tulla luetuksi hitaasti, kaikessa rauhassa.

Onnistuin lukemaan muutamankin hyvän kirjan: 
Nicola Gillin Täydellistä ja Uinnin alkeet olivat kumpainenkin hyviä, ja Beth O'Learyn Tuuliajolla oli jo lähtökohdiltaan hykerryttävä.

Kuuntelemani tietokirjat kehorauhasta ja vaihdevuosista ansaitsevat nekin suositusmainintansa.


Mukavissa merkeissä on lukuvuosi lähtenyt käyntiin!



 Tammikuun luetut

12. Veera Papinoja: Kohti kehorauhaa - irti dieettikulttuurin kahleista. Täyttä asiaa, ja onnistuin kuuntelemaan jotenkin sellaisella hetkellä että olin hyvin vastaanottavainen kirjan sanomalle. Ihailtavan kiihkoton, asiallinen. Suositus! Tosin sama ongelma kuin vaihdevuosikirjassa: kun kirjoittaja lukee teoksensa itse, se on toisaalta hyvä, toisaalta siitä tulee vähän harrastelijamainen vaikutelma. Äänikirja, 6h.

11. Mari Immo: Yhden naisen huvila. Päädyin äkilliseen kirjallisuuskriiziin, sellaiseen minulla ei ole mitään lukemista -tyyppiseen eksistentiaaliseen kauhistukseen. Hyvin happamana (tutkittuani minuuttitolkulla sekä virtuaalista että todellista, kirjoja tursuilevaa kirjahyllyäni) valitsin algoritmin suosituksista suunnilleen ensimmäisen. Oli hyvä valinta: päädyin suomalaiseen mökkimaisemaan elämään hehkeää suloista kesää elämässään käännekohtaan joutuneen Karoliinan kanssa. Tarinallisesti ja tyylillisesti ehkä vähän kepeä, mutta niin kesäinen ja kesäisyydessään suloinen kertomus lämmitti pakkaspäivänä. E-kirja, 6,5h.

*tammikuun lukuaika katkeaa tässä: kulutin kirjallisuutta tällä lukujaksolla (joulupäivästä tammikuun 24. päivään) n. 124 h* - edelleen rajaton lukuaika on ollut kannattava hankinta.

10. Richard Osman: Mahdoton mammona (Torstain murhakerho-sarjaa) Häiden bestman katoaa heti häiden jälkeen, ja hänellä on jossain tiedossaan puolet salaisesta koodista - onko mies murhattu? Torstain murhakerho -sarja mielestäni tulee koko ajan vain paremmaksi - tai sitten pääsen itse sen kyytiin kunnolla. Tykkäsin. E-kirja, 12h.

9. Riitta Lielahti: Vihreän verhon takana. Pitkäaikais- ja harvinaissairaan naisen elämäntarinaa: oikean kohtelun ja diagnoosin saamisen vaikeudesta ja elämän haasteellisuudesta tulla kuulluksi. Äänikirja, 7,5h.

8. Ani Kellomäki, Tiia Koivusalo: V*tun vaihdevuodet: suorapuheinen selviytymisopas muutokseen. Tiukkaa asiaa osittain henkilökohtaisten kokemusten, osittain haastatteluiden ja tietoiskujen kautta kerrottuna. Perinpohjainen, asiallinen - suositus kaikille meille sopivan ikäisille. Aloin ekan kerran oikein tosissani pohtia, miten kummallista on se, että meitä naisia on puolet väestöstä ja meidän terveyttämme täytyy hoitaa yksityisesti erikoislääkärillä, ei yleisesti ja yhtäläisesti julkisella sektorilla. Onhan se nyt todella outo juttu. Kirjoittajat lukivat kirjansa pääosin itse, olivat hiukan harjaantumattomia ja se välillä vähän häiritsi, mutta asiaahan minä kuuntelin. Äänikirja, 7,5 h

7. Rachel Lucas. Kevät Applemoressa. Piti saada välillä yksiselitteistä hyvänmielenkirjallisuutta luettavaksi. Bethin kukkafarmin naapuriin perustetaan lomakeskus syrjäytyneille nuorille: mitä se merkitsee Bethille, mitä koko kyläyhteisölle, ja mikä on salaperäisen Jackin tarina? Oikein kelpoisaa hyvänmielen kirjallisuutta, kukkaan puhkeava puutarha, mukava kyläyhteisö ja vauhdikas kartanoelämä. E-kirja, 8,5h

6. Anne Tyler: Sininen lanka. Tylerin kirjat ovat kertakaikkisen hienoja: jotenkin sellaisia, joissa ei tunnu tapahtuvan yhtään mitään, joissa eletään jotenkin staattista elämää. Ja jollain tavalla tolstoilaisia: "jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan" (L.Tolstoi). Perheen ja suvun muotokuva. Kaunis ja selkeä. "Ehkä Red oli unohtanut siksi, että hän piti heidän onnellisuuttaan itsestään selvänä. Kun taas Abby...voi, häntä se vaivasi, totisesti. Hän ei kestänyt ajatusta, että heidän perheensä olisi vain yksi, sekava, tyytymätön, tavallinen perhe." (sitaatti kirjasta) Minulla on aina sama juttu: tiedän tykkääväni Tylerin kirjoista, tartun niihin todella huonosti, suorastaan vastahakoisesti, luen verkalleen ja meinaan koko ajan lopettaa ja silti pidän jokaisesta hetkestä, jokaisesta lauseesta. E-kirja, 12,5h

5. Nicola Gill: Uinnin alkeet. Tykästyin tämän kirjailijan tyyliin, ja luin toisenkin häneltä suomennetun kirjan. Tässä kertomuksessa kontrollifriikki, tiukkaa työelämää ja laskelmoitua parisuhdetta elävä Loretta päätyy puolivahingossa pitämään huolta tuntemattomasta kuusivuotiaasta lapsesta, jonka äiti ei koskaan palaa tytön luokse. Todella sympaattinen kertomus siitä, miten elämä voi muokkautua kokonaan uusiksi. E-kirja, 10,5 h. 

4. Beth O'Leary: Tuuliajolla. Nyt lähti lukuvuosi käyntiin täyttä höyryä: tässä oivallisesti rakennetussa kertomuksessa kirjoittaja hyökkää suoraan tarinaan. Lexi ja Zeke viettävät kuuman intohimon yön jommankumman asuntoveneessä ja päätyvät eksyksiin avomerelle. Tarina kulki ja kuljetti mukanaan, meri keinui ja keinutti, välillä oli nälkä ja välillä jano, vaikka alusta asti oli luonnollisesti selvää, kuinka kertomus tulee päättymään. Olen tykännyt O'Learyn aiemmistakin kirjoista, mutta tämä meni kyllä heittämällä hänen tuotantonsa kärkeen, luin käytännössä yhdeltä istumalta. Lue kun kaipaat hyvin rakennetun, suoraan tarinaan hyökkäävän hyvänmielen seikkailun! E-kirja, 12,5 h.

3. Minna Eväsoja: Rakkauden merkit - perheestä, parisuhteesta ja avioliitosta japanilaisittain. Eväsojan tuntemien ja haastattelemien naisten kertomusten kautta avautuva kuva japanilaiseen perhe-elämään ja naisen rooliin ja asemaan Japanissa. Kiinnostava ja kiehtova kokonaisuus, ehkä yllätti se, miten paljon vanhoillisempi japanilainen perhe-elämä on, miten paljon tiukempi on se laatikko, jonka sisällä naisen liikkumavara on (ollut?). Suositus, jos aihealue kiinnostaa. Äänikirja, 7 h.

2. Nicola Gill: Täydellistä. Kertomus perheestä ja valehtelemisesta, itselleen ja toisille. Emily toimii opettajana alakoulussa, hänen isänsä Ed on työtön ja isoäiti Liz on joutunut väliaikaisesti hoivakotiin. Emily valehtelee häistään, Ed työtilanteestaan ja Liz rakkauselämästään, kaikki itselleen ja myös toinen toisilleen. Jatkaa hyvän lukuvuoden alkua. E-kirja, 11,5 h.

1. Emily Henry: Suurenmoisen upea elämä. Freelance-toimittajat Alice ja Hayden kisaavat kohuperijättären elämäkerran kirjoittamisesta. Vähän hitaasti ja nahkeasti alkanut kirja onnistui lopulta kertomaan kolme toisiinsa kietoutuvaa, hyvin erilaista elämäntarinaa. Luin loppuun vuoden ensimmäisinä tunteina. Ihan hyvä alku tälle lukuvuodelle. E-kirja, 13h.


**lukuaikani katkeaa aina kuukauden loppupuolella, n.24-26. päivä kutakin kuuta. Tammikuun lukuaikaa kulutettu joulukuun puolella jo 20h.

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


kirjastosilta tammikuisena iltana


Kannattaako eväät tehdä itse?


Ryhtiliikkeistä puheenollen:
päätin testailla, kannattaako eväät tehdä itse, ja paljonko joutuu rouskuttamaan kasviksia, että pääsee siihen 800g päivässä.

Esimerkki kolmen päivän eväistä, listasta puuttuu muutama raaka-aine, joita kotona oli jo valmiina.

sipuli 0,85
paprika 2,8
kurkku 1,19
jauheliha 5,15
porkkana 0.65
jv.salaatti 1,02
salaattijuustokuutiot 2,83
tomaatti 1,68
meloni 2,36
jogurtti 1,61
rahka 0,95
yht. 21,09 e, eli n. 7e/pv.

Tästä valmistui kolmelle päivälle:
kasvislisuke (sipuli, paprika, porkkanakuutiot; paahdetaan pöhöttimessä reilut 10 min) ja niille jauhelihakastike (arrabiatapestolla; sitä oli kotona entuudestaan)
fetasalaatti (kurkkua, tomaattia, salaattia, salaattijuustokuutioita)
jälkiruuaksi melonikuutioita ja pakastettuja ananaspaloja (pakastettua ananasta oli kotona valmiiksi)
Välipalaksi jogurttia, rahkaa, pakastemansikoita ja kaurahiutaleita (kahta jälkimmäistä kotona entuudestaan).

 Nopeasti punnittuna lounas+salaatti+jälkiruokameloni+välipala sisälsi n. 400g kasvista.


Aika paljon kasviksia ainakin minulle; minulta kun tuo kasvisten syöminen ei mitenkään luonnostaan suju. 
Ja vasta tavoitteen puolivälissä! Johonkin kohtaan päivästä pitäisi saada vielä toiset 400g lisää.
Syön aamulla ja illalla vielä jogurttia mansikoiden ja pensasmustikoiden tai vadelmien kanssa. 

Ja taloudellisestikin vähän siinä ja siinä: kaupan valmiseinestä saattaa saada huomattavasti halvemmalla ja nopeammin. 
Vaikka täytyy myöntää, että useasti se itsetehty on kyllä parempaa. Ja kasviksellisempaa.

Ärsyttää vain se, että sille valmistelulle täytyy jostain löytää aikaa ja energiaa. Ja sitten täytyy laahata niitä kipposia töihin ja kotiin. Lounastan suunnilleen joka päivä eri työpisteessä, niin etten voi viedä alkuviikon ruokia kerralla mihinkään jääkaappiin valmiiksi.