Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 36 - yhäti reissussa

 Tutustuimme sardiinimuseoon.

Vaikka mottomme noin lähtökohtaisesti on ”museot maanantaisin, kirkot ulkoa, vuoret alhaalta”, niin silti - sardiinimuseo.

Oli kiinnostava ja hyvin toteutettu kokonaisuus.

Ja sardiineista tulikin mieleen, olemme selkeästi ajoittaneet reissumme vähän huonosti. Hiukan reilun viikon päästä, elokuun alussa täällä vietetään suurta sardiinijuhlaa. Erityisesti harmittaa etten pääse osallistumaan sardiininsäilönnän työpajaan. (Se taitaa oikeasti olla joku taidetyöpaja, eikä ihan konkreettinen säilöntätyöpaja, mutta kumpi tahansa olisi kiinnostava) Viiime kesänä missasimme perunatyöpajan, nyt sardiinien säilöntätyöpajan. 

Missä onkaan reissujemme ennakkosuunnittelu, kysyn vaan.

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 35 - edelleen lomalla

 Alan vihdoin - reissun kääntyessä jo melkein kohti loppusuoraansa - päästä kiinni sopivaan joutilaisuuden tilaan.

Luen, torkun, luen, kudon, torkun lisää. Ja aina iltapäivällä teemme pienen vaatimattoman retken.

Luulen, että pitäisi olla aktiivisempi. Seikkailla ja kokea, valloittaa uusia maailmoja. Mutta juuri nyt, tässä hetkessä nämä meidän pienet parin kilometrin verkkaiset kävelymme riittävät (Lehtori odottaa tekoniveltä, käveleminen ei ole hänestä mitenkään miellyttävää. Eikä pyöräily. Melonta. Juoksu. Tanssi. Kiipeily. Vesilikumäki. Ei oikein uintikaan kuulemma.)

Olimme varanneet matkatoimiston kautta yhden pidemmän retkipäivän. Se peruuntui osallistujamäärän pienuuden vuoksi. Ja samaa päätä matkatoimiston valikoimista katosivat lähes kaikki heillä tarjolla olleet retket. Yritimme varata vastaavaa retkeä myös paikallisen agentin kautta, mutta sekin katosi listalta. Siispä vaeltelemme parin kilometrin vaelluksia ja syömme jätskiä. Hyvä niin. 

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 34 - yhä lomalla

 Olen lukenut - mutta en niin paljon kuin haluaisin.

Olen torkkunut - mutta en läheskään tarpeeksi.

Olen kutonut - mutta sukat ovat yhä vaiheessa.

Olen syönyt hyvin, kuljeskellut itseni hikiseksi, ajatellut asioita.

Ja kuunnellut ”rautakitaralankamusiikkia” hotellin kattoterassilla pimenevässä etelän illassa, melkein täysikuun aikaan.