Vaasa - tuo suljettu kaupunki

 Syystä jota en enää pysty muistamaan, päädyimme joskus maaliskuulla Lehtorin kanssa siihen, että olisi hyvä idea tehdä junakesämatka Vaasaan. Ja Jyväskylään.

Yltiöpäissämme varasimme hotellihuoneen Vaasasta kolmeksi yöksi.

Joskus loppukeväästä juttelimme asiasta kavereillemme, jotka päättivät lähteä autolla seuraksemme Vaasaan.

Viikkoa ennen reissua aloimme tutkia, mitä Vaasalla on meille tarjota. Eipä juuri mitään.

Museot olivat kiinni paitsi maanantaina, osin myös tiistaina. Lähiseutujen panimo-, tislaamo- ja Strömsö-kierrokset käynnissä vain viikonloppuisin. 
Eikä edes söpöjä pieniä putiikkeja mainostettu kaupungin visit-sivustolla. 

Urheasti kuitenkin yritimme retkeillä Vaasassa - tuossa suljetussa kaupungissa. Kaupunki joka on tilastollisesti Suomen aurinkoisin, tarjosi meille pilviä, sadetta ja tuulta.
Parasta Vaasassa: ruoka. Onnistuimme löytämään ehdottoman hyvät ruokapaikat. (Strampen, Kvarken, Bock's corner brewery)

Vaasa kuvina

Raippaluodon silta - onneksi kaverit olivat autolla, päästiin ajeluille

vino kirkko Raippaluodossa - kallistuma ei siis johdu kuvaajasta :)

on se vino

katselen kirkoissa usein virsikirjahyllyjä - kirjanmerkit hapsottavat niin somasti

luontopolulla Raippaluodossa
sää ja ihmisolosuhteet tekivät sen, ettemme pystyneet kiertämään koko polkua
katselimme jonkin matkaa

Lehtorin mielestä rantavajat ovat kokoontuneet juoruilemaan ja pitämään tuulta

Shellillä syömässä
Kvarkenin panimon ravintolalle peukku

melkein aurinkoa

Vaasan rannikko kohoaa merestä 

Bockin panimoravintola - tunnelmallinen miljöö, hyvät sapuskat!

panimon pukit

Ystävät viipyivät Vaasassa kaksi yötä, me jatkoimme Lehtorin kanssa vielä yhden yön ja päivän puolikkaan.

Lehtorin kanssa matkailuteemamme on kirkot-kirjastot-kievarit kuulostaa ihan joltain Carcassonnen lisäosalta!

Vaasan kirjaston nuorten osastolla

kirjasto

kirkko

kirkkokasseja lapsille Vaasassa

Edelfeltin maalaama alttaritaulu

Satunnaisia kuvia Vaasasta

hyvänmielen aamiainen

jossain menee niin kuin Strömsössä

kievari - kiinni

luonnontieteellinen museo: hylkeen pesä

hanskat naulaan panimolla

Että semmoinen oli Vaasa.

Mitä heille kuuluu tänään?

 Muistanette avokadon, kiivin ja oliivit?

Kiivit saivat alkunsa vuosi sitten, juhannuksen tuntumassa. Söin kiivin, pesin siemenet, pistin märkään talouspaperiin, jota kastelin ahkerasti - ja siemenet alkoivat itää!

Talvi oli kiiveille ankea ja tuhoisa. myös elma oli joillekin kiivin-itusille ankea ja tuhoisa.

Kevään korvalla jäljellä oli kaksi kohtalaista ja yksi kitulias taimenalku - vaan kun laiha kevätaurinko alkoi paistaa ikkunallemme, roihahtivat kiivit kasvuun.

karvainen kasvi

suurin lehti on kämmeneni kokoinen

Olen siis aivan tuotapikaa kiiviomavarainen.

Avokado on kasvatusprojekti jostain koronavuosien uumenista. Kolme vuotta sitten juhannuksen alla sille ilmestyi ensin juuren alkua ja sitten se jo alkoikin työntää vartta kiivasta tahtia, sentin päivässä.

Nykyisellään avokado on lähes 90 cm korkea, herkkähipiäinen olento. en uskalla puhua kaikkia juttuja sen kuullen, se on niin herkkis.

se alkoi kasvaa vinoon heti alussa, poloinen

Oksia sillä ei ole, enkä uskalla oksittaa vai mikä liekään virallinen termi - kun se on niin herkkis.

Olen kohta myös avokado-omavarainen.

Kaikkein ylpein olen kahden puun oliivilehdostani. Olen muutamaan otteeseen yrittänyt pitää hengissä kukkakaupasta ostamiani valmiita oliivinalkuja, mutta tämän lehdon olen kasvattanut ihan itse siemenistä asti.
Neljästä alusta kaksi on selvinnyt näin pitkälle.

Monen maltillisen kasvuvuoden jälkeen ne tänä keväänä villiintyivät kevätauringosta, ja kun arkaillen uskaltauduin vähän nipistämään niitä latvasta, ne alkoivat pukata oksia aivan tohkeissaan.

Suurempi puu on jo mullan pinnasta mitattuna liki 80 cm korkea, ja siinä on neljän oksanhaaran muodostama latvus. Uusia lehtiä oksanpäihin tulee lähes päivittäin.

komea latvus

 

lehden alut ovat söpöjä pupunkorvia

Odotan kovasti pienemmän oliivipuun kasvua täyteen mittaansa, koska tuossa alimmassa oksanhaarassa aion istua ja lauleskella pikkuisia onnellisia lauluja samalla kun nojaan selkäni oliivin lempeään runkoon. 

Oliiviomavaraisuuteen taitaa vielä olla matkaa, mutta käyskelen oliivilehdossani joka ilta ja usein aamuisinkin ihan vain hymistelemässä ja ihmettelemässä sitä, miten nopeasti ne yhtäkkiä alkoivat kasvaa.

Että semmoista kuuluu heille tänään.

Toukokuun luetut

 Toukokuu oli stressikuukausi.
Lukeminen ei huvittanut, ei ollut kirjoja, eikä halua, eikä aikaa, eikä mitään. 
Toukokuun alun feelgood-kirjallisuus eteni tuskaisan hitaasti, odottamani Diamond sekä Oestli eivät kertakaikkiaan tuntuneet etenevät mitenkään. Pientä pettymystä ilmassa niiden suhteen.

Kivilän Seija - nainen jota ei ollut puolestaan on kuukauden parhaita. Lämmin suositus sille! Epäröin kirjan aloittamista pitkään, mutta alkuun päästyäni luin lähes hengittämättä. 

Hietamiehen Pasas-sarja alkaa minusta olla jo vähän loppuunkaluttu. Pasasen äijämäisyys ei enää tuntunut uskottavalta. Kirja oli silti varsin lukukelpoinen. 

Kuukauden luetut alla, käänteisjärjestyksessä.

Toukokuun luetut

Ilona Tuominen: Löytöperhe. Kortteli-sarjan kolmas osa. Olen kuvitellut tämän väljästi Turkuun sijoittuvan kirjan tapahtumat aivan väärälle puolelle kaupunkia! Oli työn ja tuskan takana korjata sisäistä karttaa oikeille tienoille. Maija kokee olevansa maailmassa aivan yksin tyttärensä kanssa. Suhde omaan perheeseen on epämääräinen, isä takertuu avuntarpeisena haihattelijana Maijaan, ja Maija on menettämäisillään kotinsa isän rahasekoilujen takia. Hyvää kotimaista feelgoodia, sydäntälämmittävä viikonloppukirja! E-kirja.

Henna Mäkelin: Rasituskoeaika. Kirjaa kuvaillaan äksynhauskaksi, pitää paikkansa. Työttömäksi jäänyt toimittaja tulee raskaaksi hankalassa elämäntilanteessa, perheessä on jo kouluikäinen lapsi ja raskautta on edeltänyt keskenmeno. Mies ei oikein elä mukana, appivanhemmat ovat hankalia ja omat vanhemmat outoilevat. Päälle painavat raskaushormonit ja stressi tulevasta. Monien käänteiden kirjan päähenkilö oli hetkittäin sopivan ärsyttävä, tarina itsessään hauska ja etenevä. E-kirja.

Laura Friman, Minna Bergman: Kätilö kanssasi - synnytyskertomuksia. Monenlaisia, erilaisia synnytyksiä ja tarinoita niiden ympärillä. Luin kirjan keskimmäisen nuoreni valmistumisjuhlan jälkeen, hiukan kauhistutti, että hänen pitäisi osata nyt nuo kaikki asiat. Kirja kosketti, triggeröi esiin kaikenlaisia synnytysmuistoja (kaikki eivät ole aivan vain hyviä), liikutti ja välillä myös vähän ärsytti. Oikein lukukelpoinen muistelus. E-kirja.

 Eve Hietamies: Hupparizombi. Antti Pasasen tarina saa jatkoa: uusperheen teinit aiheuttavat päänvaivaa Pasasen äijäelämässä. Varsin luettava, vaikkakaan ei aivan edeltävien osiensa tasoinen kirja. Koska jatko-osat ilmestyvät harvakseltaan, jouduin vähän muistelemaan että minkäslaisia tyyppejä Pasasen lähipiiriin taas kuuluikaan. Lukukelpoinen, hiukan hauska. E-kirja

Niina Kivilä: Seija - Nainen jota ei ollut. Niina saa yllättävän puhelinsoiton kesken kiireisen päivän: tädin hautajaisiin pitäisi lähettää kukkatervehdys Niinan äidin nimissä. Minkä tädin? Kivilä lähtee jäljittämään vaiettua tätiä ja tämän historiaa kehitysvamma- ja mielenterveyslaitoksista. Seija-tädin kertomus on pelkkiä kysymysmerkkejä - missä täti on viettänyt lapsuuttaan, nuoruuttaan, millaista hänen elämänsä on ollut? Kertomuksessa nivoutuvat yhteen kehitysvammahuollon ja mielenterveystyön historia, laitoselämän historia, ja Kivilän oma henkilöhistoria Seijan sisaren, Kivilän oman äidin kautta. Kauniisti kirjoitettu, koskettava ja herkän ilmava kuvaus näkymättömyydestä, lukoista, olemattomuudesta - mielen sairauksista ja hoivan historiasta. Lämmin suositus! E-kirja.

 Lucy Diamond: Lomasaari lohtua kaipaaville. Kefalonialaisessa luksushotellissa tapahtuu: moninaiset asiakkaat ja henkilökunta pakenee kuka mitäkin elämäntilanteessann - löytyykö ratkaisuja. Kirja eteni vähän tahmeasti ja hitaasti, olen yleensä tykännyt Diamondin tarinoista, mutta tämä ei jotenkaan noussut täyteen kukoistukseensa. E-kirja

Siri Ostli: Piikikkäitä asioita. My on muuttanut avioeron jälkeen lapsensa kanssa hipahtavan äitinsä hoiviin. Marlene-sisko kärsii lapsettomuudesta, siskokset eivät tule keskenään toimeen, paitsi että kumpikin tarvitsee tämänhetkisessä elämäntilanteessaan tukea juuri siskoltaan. Sympaattinen, joskin Ostlin ensimmäinen kirja oli mielestäni parempi. E-kirja

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

hauraita kesälomasuunnitelmia

 Loma - tai loma ja palkattomat - jakautuu minulla tänä kesänä kahteen osaan. 

Juhannukseen asti olen töissä kesäkerhohommissa. 
Sitten pari viikkoa vapaalla.
Sen jälkeen pari viikkoa töissä avoimessa olkkarissa.
Sitten taas pari viikkoa vapaalla.

Juhannuksemme on perinteinen kaupunkijuhannus. 
Olen joskus jostain laatulehdestä bongannut tuumaelman: mikään ei ole surullisempaa kuin perheettömän joulu ja mökittömän juhannus. 
Perheettömän joulua en uskalla kommentoida, mutta mökittömästä juhannuksesta minulla on kosolti kokemuksia. 

Hyvällä tuurilla pururadan varresta löytyvät kukkivat vanamot ja kypsät ahomansikat.
Käki saattaa kukkua.
On juhla ja juhannusyö. Saatan mennä keskiyön kävelylle. 
Tai istua parvekkeella kuuntelemassa pääskysiä.
Ehkä menemme nuoren kanssa kiipeilypuistoon perinteiselle juhannuskiipeilylle. aivan kamalaa, siellä ollaan hirmu korkealla.

Juhannuksen jälkeen lähdemme junareissulle, Vaasaan. 
Reissasimme muutama vuosi sitten junailukierroksen Suomessa: Joensuu-Kuopio-Oulu-Tampere. (esim TÄSSÄ ja TÄSSÄ)
Vaasalle tuli ehkä paha mieli, kun se jäi välistä. Ja Jyväskylä myös.
Reissuystävät tulevat kanssamme Vaasaan pariksi päiväksi, me kuljemme junalla, he autolla.
Kieltäydyin luopuomasta junamatkasta, kun se on nimenomaan se Juttu tässä reissussa.
Vaasan jälkeen visiteeraamme nopeasti Jyväskylässä.
Vaasassa aion syödä jätskiä. 
Ja  junassa aion lukea kirjaa. Ja myös syödä matkaeväskarkkia.
En rupea jos minulla ei ole matkaeväskarkkia.

Vaasan ja Jyväskylän jälkeen käväistään kotona kääntymässä ja lähdemme sen jälkeen reissuystävien kanssa Tallinnaan; ehdotus tuli heiltä. 
Siinä missä me Lehtorin kanssa olemme haahuilijoita ja kaupunkivaeltelijoita ilman mitään kunnollista suunnitelmaa, ovat reissuystävät suunnitelmallisia ja ohjelmallisia. Luvassa on vaikka mitä ja vielä vähän lisää. 
(Viime kesän Riika-tunnelmia reissuystävien kanssa, ja vielä lisää Riikaa)
(Split reissuystävien kanssa)

Heinäkuussa käyn välillä töissä, vietämme kummipojan rippijuhlaa ja sen jälkeen lähdemme kahdenkeskiselle löhölomalle Kyprokselle. 

Aion lukea. 
Ehkä uida. Ja lukea.
Se aiheuttaa luonnollisesti kriizejä.
Lukemisen, torkkumisen ja uimisen lisäksi luultavasti haahuilemme pitkin ja poikin, istuksimme kahviloissa ja olemme vain. 
Suloista.

huhti-toukokuun kutomuksia /täydennetty

Olen kädentaidoissa keskinkertainen. Tykkään tehdä, mutta luen ohjeita huolettomasti ja teen vähän sinnepäin. 
sama pätee kokkaamiseen. teen vähän sinnepäin. leipomukseni maistuvat hyvältä mutta näyttävät kiikkeriltä.
Saavutukseni kädentöissä tai kokkailuissa eivät kestä kriittistä tarkastelua. Mutta tykkään näperrellä. 
Teen pääsääntöisesti vain itselleni. paitsi jotain väärän kokoisia tai minulle epäsopivia annan pois. 

Aloitin kesäkerhopaidan keväällä 2024, tarkoituksenani saada silloiseen kesätyöhön sopiva, arkinen kertakesäkäyttöpaita.

todistusaineistoa: kesäkerhoneule otettu puikoille 26.5.2024
Kuvan oikeassa alareunassa Arpun tassut.

Neule tuli valmiiksi vuotta myöhemmin, toukokuun puolivälin tuntumassa. 

Lankana Novitan puuvillalanka, ohjetta en enää muista. Teen neuleeni ylhäältä-alas mallilla, aika usein eri ohjeista yhdistellen ja ideoita hakien. 

Kuvassa paita näyttää a-linjaisemmalta ja isommalta kuin mitä se todellisuudessa on.

En ole käyttänyt vielä kertaakaan. 

Olen kutonut samalla langalla erilaisia puseroita, ja tiedän että jo muutaman pesun jälkeen vaate muuttuu kovaksi ja kurjaksi käyttää. 

Olin päättänyt että en ota mitään uutta puikoille ennen kuin kesäkerhoneule on valmis. 

Otin kumminkin. kun se loppusuora oli niin pitkästyttävä.

Syntymäpäiväni kunniaksi huhtikuun puolivälissä aloitin Novitan ohjeista löytyvän Heili-neulemekon. Noudatan ohjeita harvoin kirjaimellisesti lahjattomat harjoittelee, amatöörit venyttelee, mutta tämän neuleen kanssa olin tarkkana.
Tai ainakin tarkempana kuin yleensä. 

Tavoitteenani oli saada mekko valmiiksi edes kesän loppuun mennessä. Jossain vaiheessa alkoi vaikuttaa siltä, että se saattaisi tulla valmiiksi toukokuun puolivälin valmistujaisiin mennessä. Ja siitä alkoikin sitten maanisen kutomisen vaihe. En ole koskaan aiemmin tehnyt mitään näin suuritöistä tai näin huolella. 

Mekko tuli valmiiksi neljässä viikossa. 

Lankana Hjertegarnin Blend Bamboo (70% bambu, 30% puuvilla). Ihana kutoa. Lanka on herkästi säikeytyvä, ja kesti hetken löytää oikeanlaiset tekemisen otteet, mutta tämän työn ja langan myötä kutomisen käsialani ja tekniikkani parani huomattavasti. helma näyttää ihan eriltä kuin miehusta!

Kyselin käsityöliikkeestä, mahtaako neule säilyä yhtä pehmeänä pesujen jälkeenkin. Väittivät että ei kovetu kuten puuvillalangat yleensä. 

Mekko oli aivan ihana juhlamekko. Ilmava, lempeä, pehmeä. En palellut, en hikoillut. 

Koska lanka oli niin ihana kutoa ja minulla tekemisen meininki, päätin jatkaa samalla langalla. 

Ullaneuleen perusmallinen ylhäältä-alas -neule ja testissä nopeus. Miten nopeasti pystyn arjen keskellä saamaan perusneuleen valmiiksi.

Jatkoin itselleni epätyypillistä, hyvin uskollista ohjeen noudattamista. Kahdeksassa päivässä sain valmiiksi aivan lempipaitani.

Neule on kevyt, miellyttävän pehmeä ja yllättävän lämmin yllä. Olen pessyt sen kertaalleen - parhaillaan kuivumassa - katsotaan mitä pesu tekee mallille ja käyttötuntumalle. 

Puikoilla tällä hetkellä neulemekon jämälangoista saman mallin mukainen perusneulepaita. 

Odottamassa langat ainakin kahteen samanlaiseen paitaan vielä. 

**

edit

mekko + lempipaita 

Huhtikuun luetut

 ...olen näköjään pari kuukautta jäljessä kirjalistauksissa. 

Ehkä siksi että olen vain kutonut maanisesti ja ollut lukematta.
Tai lukenut huomattavasti vähemmän kuin normaalisti.

Huhtikuun luetuissa on paljon kiinnostavaa ja hyvää. 
Kajannon uusi sarja vaikuttaa lupaavalta, Hardwickin elämäkerta piti otteessaan, Mortimerin Satsumakompleksi oli sekin metka.

Huhtikuun luetut alla käänteisjärjestyksessä, kuun lopusta alkuun. 

Huhtikuun luetut

Maija Kajanto: Pyykkipäivä. Palattuaan pitkältä reppureissulta Australiasta Inka perustaa entiseen kotikaupunkiinsa pesulan. Pesulan sohvilla alkaa viihtyä mukava kaveriporukka, ja ihana mies tuo pyykkiä pestäväksi. Kepeää hyvänmielen kirjallisuutta, mainio miljöö, hyvät hahmot. Kajannon Kahvila Koivu -sarja on saamassa todella hyvän haastajan! E-kirja.

Bob Mortimer: Satsumakompleksi. Gary lähtee vähän vastahakoisesti tuopilliselle työn kautta väljästi tietämänsä Brendanin kanssa. Brendan häipyy, samaan pöytään istuu kiehtova nainen oudon kirjansa kanssa. Tyttökin häipyy, vain kirja jää pöydälle - ja seuraavana aamuna Garyn oven takana kolkuttelevat poliisit kertomassa uutista kuolleena löydetystä työkaveri-Brendanista. Gary alkaa selvitellä rikosta ja etsiä pubissa tapaamaansa tyttöä. Kertomus on metkaa cozy crimeä, päähenkilöt - erityisesti Gary - olivat niin ärsyttäviä että pystyin lukemaan vain muutaman sivun kerrallaan, mutta tykkäsin kyllä kokonaisuudesta. Lystikäs. E-kirja.

Marke Talvi: Munia ja morkkista Kettukoskella. Auri Tuhkasen erikoinen elämä Kettukoskella saa jatkoa. Metkan munaisa, välipalaksi sopiva kevätkirja. E-kirja.

 Leone Milton: Lapset lukkojen takana. Tukholmalainen toimittaja Milton perehtyi muutaman lukkojen takana kasvatetun lapsen elämäntarinaan. Mikä on saanut vanhemmat eristämään lapsensa kokonaan tai lähes kokonaan ympäröivästä yhteiskunnasta? Miten onnistuu paluu, jos sinusta ei ole mitään tietoja missään järjestelmässä? Miltä tuntuu solmia suhteita etäännytettyyn vanhempaan. Paikoitellen vähän sekava, hiukan tiukempaa toimitustyötä kaipaava kokoelma traagisia, surullisia käsittämättömiä elämäntarinoita. Yhden päivän tiukka lukupaketti. E-kirja.

Neil Hardwick: Poistetut kohtaukset. Tykkään Hardwickin tavasta kirjoittaa hallittua tajunnanvirtaa. Muistelukset pitivät otteessaan yhden kokonaisen päivän verran. Suositus. E-kirja.

 Minna Mikkanen: Sydänmaalaiset. Poikamies-Samin seurustelusuhde on päättynyt, äiti vain yrittää työntää Samia takaisin yhteen entisen morsiamen kanssa, ja Jennikin taitaa yhä haaveilla suhteesta. Kannattaako tilanpito? Onko äidin uusi miesystävä luotettava ja mukava? Löytääkö Jenni arvoisensa kumppanin, entä Sami itse? Sympaattista maalaisromantiikkaa, varovainen suositus kun kaipaat kepeää maaseutufiilistä. E-kirja.

 Sophie Kinsella: Ihan lopussa. Sasha on lopen uupunut ja ylikuormittunut työssään. Kun luostarikaan ei huoli ylivirittynyttä asukkia, Sashan perhe lähettää hänet lepolomalle tokenemaan. Kituliasta konkurssia tekevä hotelli, talven yli kärvistelevä kesäkohde ja lehtikaalismoothie tsempittävät Sashaa kohti toipumista. Kinsellan sympaattiset, kepeät tarinat, hiukan myötähäpeää herättävät sankarit ja lempeä kohellus sopivat hyvin viikonloppuluettavaksi. E-kirja.

 Anna Koikkalainen: Yksinvaeltaja - mitä olen oppinut tunturissa. Kirja vaeltamisesta, erityisesti yksinvaeltamisesta. Tunnelmoiva, lempeä, verkkainen, vie lukijan mukanaan pohjoisen maisemiin. Pidin. E-kirja.

Valtteri Mörttinen: Semmarit - 35 ensimmäistä vuotta. Seminaarinmäen mieslaulajien muisteluseepos. Minulla on mielikuva tämän kirjan arvostelusta (mistä olen mahtanut sen lukea, en muista). Arvostelun mukaan kuulostaa siltä, että Mörttinen on istuskellut tuntikausia mökillä, saunassa ja missälie Semmariporukoiden kanssa ja lyönyt kansiin ne sekavat, poukoilevat turinat. Juuri sellainen tämä kirja on: turiseva, leppoisa, hiukan poukoileva, ehdottoman hyväntuulinen. Tulee sellainen olo, kuin itsekin istuskelisi saunassa, mökillä ja missälie intoilevan ja muistelevan porukan kanssa. Nuori oli kuunnellut kirjaa samassa tahdissa kuin itse luin paperiversiota, äänikirjassa oli kuulemma biisit mukana laulettuna. Plussat sille. En tiedä, antaako kirja yhtään mitään sellaiselle ihmiselle, joka ei bändiä tunne. Itse tykkäsin kyllä, ja luin yhdeltä istumalta hiljaisen-leppoisana sunnuntaipäivänä. Perinteinen paperikirja.

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Pöyristyin

 Olimme koulujen päättäjäispäivänä Lehtorin kanssa yksillä - sen jälkeen kun hän oli lakkinsa lakittanut ja kollegansa kesälaitumille saatellut.

Lehtori taivasteli sitä että juhlissa oli laulettu Gaudeamus yhteislauluna, voihyvänenaikasentään. Ylioppilaidenhan sen kuuluisi laulaa. Opettajilleen.

No, minä olin sitä mieltä että sopii yhteislauluksikin kyllä.

Sitä tietysti vähän paheksuin, että siitä lauletaan vain kahta säkeistöä, kun niitä nyt kuitenkin piisaa enempikin. 

Yleisesti lauletaan sitä missä gaudeamus koska olemme nuoria ja hehkeitä ja ihan kohta ihanaisen nuoruuden jälkeen meidät kuolo korjaa.
Ja sitten sitä missä hurraa-eläköön professorit ja akateemiset herrat, he yhäti kukoistakoot.

Sitten menin tarkistamaan että miten menevät ne poisjätetyt säkeistöt.

Pöyristyin.

En yhtään muistanut että oikein erikseen alleviivataan poisjätetyssä säkeistössä sitä kuinka todella-todella lyhykäistä on elämä. Siis todella-todella lyhykäistä. 

Enkä sitä että eläkööt nuoret tekeväiset-kauniit neitokaiset ja ahkera-hellät eukkoset. 
Siis tekeväiset. Ja ahkerat. 

Tulin kotiin ja höyrysin siitä nurkissa pyörivälle nuorelle.
Että pitää kieltää tämmöisen laulun laulaminen lakkijuhlissa, ketä se ylevöittää että kohta korjaa kuolo?
Ja että  patriarkaatti näkee naiset kauniina ja tekeväisinä.

Nuori taputti minua olkapäälle ja sanoi että Äiti. sä höyryät tästä joka vuosi. Sä höyrysit tästä mun lakkiaisissa, ja Pikkusiskon lakkiaisissa ja kaikkina muina vuosina. 

Minä yritin jotain äkistellä, mutta nuori sanoi päättäväisesti. Äiti. Sä höyryät tästä ihan joka vuosi. Nyt voit lopettaa jo.

Jospa sitten ensi vuonna en höyryäisi, enkä lukisi niitä sanoja taas kerran.

Mutta on se nyt kumminkin kummallista että kohta meidät kuolo korjaa on se, mitä haluamme nuorten sirkeiden lakkiaisissa laulahtaa.