Kesän jälkimmäinen työpätkä työskennelty, edessä pari viikkoa lomaa ja palkattomia vapaapäiviä.
*
Ilonaihe:
Olin etukäteen vähän ryytynyt tästä jälkimmäisestä työpätkästä, mutta totesinkin melkein heti työpätkän alettua että tykkään ihan älyttömästi tästä työmuodosta. Harmittaa kun sitä ei ole syksyn työpalkeissani ja aion ottaa asian vielä kerran puheeksi esihenkilön kanssa.
Haluan ihan ehdottomasti tätä työmuotoa pakettiini!
Olen viimeisen parin viikon aikana kohdannut varmaan kolme-neljäsataa ihmistä, nähnyt pieniä ihmisiä kaksiviikkoisesta kouluikäisiin, heidän perheitään ja jutellut, keittänyt kahvia ja hyörinyt muskareissa. Tykkään.
Päivät ovat olleet pitkiä ja muskarimusiikki soi päässä ärsytykseen asti, mutta tykkään silti.
*
Huomio:
Viisastuin yhdestä artikkelista jonka luin Hesarista. Asia käsitteli jotain aivan muuta, mutta juuri niihin aikoihin kun artikkelin luin, kipuilin kovasti suhdettani omiin aikuisiin lapsiini.
Olen ihan ok niin kauan kuin nuoriso touhuaa omiaan, mutta heti kun ne viestittelevät tai käyvät kääntymässä, taannun johonkin outoon äitimoodiin ja alan huolestua, hössöttää ja hermoilla ihan turhaan ja välillä aivan ahdistumiseen asti niiden elämistä ja olemista.
Kirjoitin artikkelista muistiin itselleni:
"Voin olla ja olen äiti, jolta saa ja voi pyytää apua. Olen myös nainen jolla on oma elämä ja aikuiset lapset" (HS. 5.7.2025, toimittaja poikkeuksellisesti anonyymi)
Kurotan tätä vapautta kohti - myös silloin kun nuoriso pistäytyy kylään tai viestittelee asioistaan.
Yhdelle nuorista pahoittelinkin että sekaannun liikaa hänen asioihinsa, ja samalla ilmoitin että tässä menee raja, tämän yli en enää hössötä. Itselleni oli tärkeää sanoa tuo raja ääneen, määritellä se.
*
Muistiin itselle: kirjoittamatta heinäkuun reissuista yhä Jyväskylä ja Tallinna.
*
Hajahuomio: hyppäsin opiskeluihin ja täysin uuteen työmaailmaan noin puolitoista vuotta sitten.
Ei harmita, ei kaduta.
Pari vanhaa työkontaktia on ollut ajoittain yhteydessä ja kyselee josko tulisin takaisin. Toisen kanssa voisin jotain viritelläkin, pari ideaa on päässä.
Paikkaan josta lähdin tilalleni ei ole palkattu ketään.
*
Pakko kertoa -juttu.
Päädyin yhtäkkiä perustamaan puolueen Lehtorin kollegan kanssa.
En enää kovin selvästi muista kuinka, kun se ilta oli aika monipolvinen.
en kyllä myöskään ymmärrä, miten illasta on voinut tulla noin monipolvinen, kun se oli perjantai ja minä menen aina lauantaiaamuisin treenaamaan. mutta oli se monipolvinen ilta kyllä. ja olen kyllä treenannut ihan hyvin kaikkina lauantaina koko kevään, niin että ehkä olen ollut muuten vaan jotenkin niin ylevöityneessä mielentilassa.
Mutta siis, jotenkin jossain välissä viime keväänä menin perjantaina töistä aftereille Lehtorin ja hänen kollegansa kanssa ja jotenkin jossain vaiheessa iltaa päädyimme siihen, että meidän pitäisi perustaa puolue, päätimme perustaa puolueen.
paitsi Lehtori irtisanoutui puolueohjelmasta kun se kuulemma alkoi olla hänen mielestään vähän turhan totalitaristinen. hänet on valittu puoluesihteeriksi, halusi tai ei.
Jos en väärin muista, alkuperäinen agendamme oli ruotsia vain suomeksi.
saatoimme myös illan mittaan vallata takaisin Karjalan ja ehkä myös koko Ruotsin, ja ilmeisesti osallistumme myös seuraaviin Yhdysvaltain pressanvaaleihin.
Tuosta illasta on alkanut yksi niistä todella epätodennäköisistä ja oudoista kaverisuhteista, joihin olen näin aikuisiällä onnistuneesti kompastunut.
Olen enemmän intro- kuin ekstrovertti, enkä todellakaan yritä sekaantua Lehtorin ja kollegoidensa illanistujaisiin, mutta useammin kuin kerran olemme päätyneet saman pöydän ääreen parantamaan maailmaa.
Metkaa.
Nämä erilaiset, aikuisuudessa alkaneet ystävyys- ja kaveruussuhteet ovat minulle merkityksellisiä ja arvokkaita.
Varmaan juuri siksi kun enimmäkseen viihdyn vain omissa oloissani. Yllätyn aina yhtä onnellisesti, jos joku haluaa viettää aikaa kanssani.
*
Hajahuomio
Löysin taas äänikirjat. puoluetoverin suosituksesta.
Tein päätöksen, että jos lukuaikapalvelun lukuaika hätyyttelee uudestaan nykyisiä tuntimääriä, hommaan sen rajattoman lukuoikeuden.
*
Edessä pari viikkoa lomaa, sitten taas vähän uudet työkuviot.
*
Tekisi mieli taas blogata enemmän, mutta lukeeko näitä yhtään kukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti