Mitä voin sanoa toukokuusta?

 Mitä voin sanoa toukokuusta?



Keskimmäinen palasi huhtikuun lopulla takahuoneeseemme, melkein valmiina lapsenpäästäjänä.

Päivästä toiseen jännitimme valmistumisen hitaiden rattaiden etenemistä.
Milloin puuttui opettajalta jokin täppä klikkaamatta opinnäytetyöstä, milloin jäkitti se sama täppä jossain muussa instanssissa. 
Välillä piti odottaa oppilaitoksen täppää seuraavassa vaiheessa.
kaikki oli paperilla valmista, piti vain täppäillä ja aina joku oli lomalla tai kahvitauolla tai jotain.
Ja lopulta oli parikymmensivuinen todistus sähköpostissa.
Sen jälkeen alettiin odottaa valviran hyväksyntää.
Nuorella on kesätyö tiedossa ja kaiken tämän piti olla valmiina ennen työn vastaanottamista.
vähän tiukille meni, koko prosessi oli valmiina 4 pv ennen työn alkua
Kun nämä viralliset kuviot olivat valmiina, edessä oli kesätyöpaikan viikon mittainen omatoimiperehdytys lääke- ja muine laskuineen.

Olen suoraan sanottuna suurinpiirtein vatsahaavan partaalla jatkuvasta stressaamisesta.
ja onnittelemisesta, koska tietysti naiivina luulin aina että tämä on se viimeinen vaihe mikä pitää hoitaa. eipä ollutkaan, aina oli jokin uusi käänne. voitteko oppilaitoiksissa laittaa vanhemmille semmoisen ruksilistan mitä voisi seurata?

Jossain toukokuun puolivälin tuntumilla oltiin prosessissa niin pitkällä että uskalsimme jo viettää valmistujaisjuhlaa.
Juhlaan kutsuttiin viestillä: Sinulle on varattu aika kätilön vastaanotolle. 


Nuori valmisteli juhlaansa pöydän, jolla esitteli saavutuksiaan ja oppimiaan asioita.





Reiät paperissa havainnollistavat kohdunsuun avautumista synnytyksen aikana. 
Tungettuani nyrkkini suurimman reiän läpi päätin ryhtyä viipymättä synnytyslakkoon. 
On kertaikaikkisen luonnotonta että ihmisen sisällä on jotain joka voi laajeta tuolla tavoin.




Purkkiin kerätään syntyneet.


Todistuksessa on kaksikymmentä sivua. Ensin suomeksi ja sitten englanniksi. Englanninkielisessä versiossa selitetään suomalainen koulutusjärjestelmä ja kätilöopintojen osuus siinä.

Kakut nuori leipoi itse.



Koska nuori on kansantanssin harrastaja, muistimme nuorta juhlapuheen sijaan kansanmusiikkiyhtyeemme loisteliaalla lauluesityksellä, kalevalamittaan kirjoitetulla elämäkerrallisella laululla, jonka kertosäkeeseen kutsuimme mukaan koko juhlaväen.
"Joku kolkkaa kohdunsuulla / istukka on eteisessä / lapsiveden laineet loiskuu /vastassa on meidän XX!"
Tarkkaavainen lukija tietysti huomaa että vaikka kyseessä onkin  juuri ja juuri jonkinlainen horjahteleva nelipolvinen trokee, alkusointu ei aivan toteudu ja tavujaossakin saattaa olla paikoin epäselvyyttä.

Onnistuimme kuitenkin kompuroimaan läpi laulun, hetkittäin nuotin lähettyvillä pysytellen.
Jälkikäteen videolta tarkistettuna perheen lauluesitys kestää kuusi minuuttia. 
Vieraat tulivat kahdessa erässä, nuori itse pyysi hartaasti, että emme uusi esitystä ja mieluusti hävitämme nauhoitteen kokonaan.

Lakkaamatonta stressiä hälventääkseni olen nuoren sanoin kutonut maanisesti.

Aloitin huhtikuun puolivälissä kesämekon neulomisen ja toivoin että se valmistuisi edes suunnilleen tämän kesän aikana. 
Pukeuduin mekkoon toukokuun puolivälissä valmistujaisjuhlaan.
Saatuani mekon valmiiksi viimeistelin keskeneräiset hihat ja muutaman sentin keskeneräistä helmaa vuosi sitten aloittamani sommarklubb-skjortan.
Kesätyöt eli kesäkerho alkaa kohta, tänä kesänä minulla on kesäkerhopaita! 
Saatuani mekon ja kesäkerhopaidan valmiiksi päätin testata, miten nopeasti pystyn kutomaan peruspaidan ylhäältä alas. Siihen meni kahdeksan päivää.
Saatuani mekon, kesäkerhopaidan ja kahdeksan päivän paidan valmiiksi, otin puikoille uudestaan peruspaidan ylhäältä alas. se mekkoon käyttämäni lanka on ihana kutoa ja ihana päällä, toivottavasti se myös kestää käyttöä!
pitää ehkä laittaa kuvat?

*

Työrintamalla kausi tuli valmiiksi, nyt siirrytään kesätöihin.
Olen kolme viikkoa kesäkerhossa, sitten pari viikkoa vapaalla. Sen jälkeen olen kaksi viikkoa avoimessa olkkarissa ja taas pari viikkoa vapaalla. 
Menemme kesällä Vaasaan koska sen on siellä, Jyväskylään koska se on matkan varrella kotiin Vaasasta tai ainakin melkein ja Tallinnaan koska kaverit haluavat. Ja sitten menemme Kyprokselle siellä aion maata ja lukea-lukea-lukea



Toukokuu on mennyt siis stressatessa ja maanisesti kutoessa. 
En ole lukenut, liikkunut tai kirjoittanut.

Nuori muuttaa kesäkuun alussa kesäasuntoon. Ilmoitin hänelle, että nyt hän on kuluttanut hössötyskiintiönsä tältä vuodelta, minä sanoudun irti hössötyksestä ja häneen kohdistuvasta stressistä. 


Kesä avautuu edessäni lukemattomien mahdollisuuksien kesänä.

Aion kutoa. Lukea. Ehkä pitkästä aikaa kirjoittaa päiväkirjaa jos löydän täsmälleen oikeanlaisen muistikirjan. 
Aion istua joka päivä parvekkeella ainakin vähän aikaa.


Huhtikuu

 Huhtikuu se sitten tuli ja meni. 

Tulevan syksyn kuviot alkavat hiljalleen selvitä: työ-/oppisopimukseni jatkuu joulukuun loppuun ja pääsin aivan unelmien paikkaan hommiin. 
Olen tykännyt nykyisestä paketistani: kouluikäisten iltapäivätoiminta, muskari, päiväkerho - mutta kieltämättä tuo iltapäivätoiminta on aikataulullisesti aika rajoittavaa. Sitä kun on joka päivä karkeasti ottaen 11-17, ja se vie niin kokonaan työajan, ettei muiden toimintojen pohtimiselle oikein jää aikaa.
Saati kunnon suunnittelulle.
Tai sille, että rauhassa testailisi ja miettisi ratkaisuja, kuuntelisi vaikka erilaisia lastenlauluja muskaria varten.
Tai askartelisi kommunikaatiokortteja. Tai yhtään mitään. 

Tulevan syksyn paketissa on nyt luvassa muskaria kerran viikossa, päiväkerhoa kahdesti ja kouluikäisten läksyparkki yhtenä iltapäivänä.  Kalenterissa se näyttää siltä, että jokaiselle toiminnolle on viikottain varattu yksi kokonainen aamu- tai iltapäivä valmisteluun ja suunnitteluun. Luksusta.
Sitten on tapahtumajärjestelyä ja niihin osallistumista.
Se vasta luksusta onkin! Saa ruveta itse keksimään juttuja. 
Juuri nyt en halua tehdä yhtään mitään muuta. 

*

Mitähän huhtikuussa oikein on tapahtunut?



Tein opintoihin liittyvän näytön. Askartelin katsomuskasvatuksellisia maisemia ramadanista ja pääsiäisestä. (ja muutamasta muusta juhlasta)
Ramadanin taatelimaistiainen oli hitti, samoin pääsiäisen happamaton leipä - kuulemma parasta leipää ikinä - vaikka itse pääsiäisjuttu olikin vähän kategoriaa miks me kuunnellaan tämmöistä iltasatua.


Liikuin hyvin vähänlaisesti. Päätin käydä kävelyllä ainakin joka päivä. Kävin kerran. 


Opistolla oli luontokasvatusta. Teimme metsäretkiä. 


ensimmäinen tai viimeinen


Sain pääsiäisikkunan valmiiksi. Mietin että miksi se on viimeinen ehtoollinen eikä ensimmäinen. 


palmusunnuntai


ilmiselvä kalliohauta




Pakollinen narsissikuva Teatterisillalta - kävimme ystävien kanssa teatterissa katsomassa Macbethin. Oli hieno! 


Pakollinen kirsikankukkakuva. Hirmu vähän olen ehtinyt tai jaksanut tehdä mitään itselleni ja itseäni varten. Elämä on töitä ja kotia vaan.


Kävimme ystävien kanssa Helsingissä museokierroksella. Amos Rexin näyttely ei oikein vakuuttanut, Kiasma oli hieno, samoin Ateneum. 
Ja Särestöniemen maalaukset Didrichsenin museossa liikuttivat melkein kyyneliin asti. Jonotimme museoon hiukan reilut puoli tuntia ja oli kyllä jonottamisen väärti!




rakastuin tähän tauluun


ja tähän

tähän

tähänkin


Savolaistunut nuori onkin nykyään taas turkulaistunut. Se muutti väliaikaisesti meidän takahuoneeseen. Yritän sopeuttaa villin ja vapaan aikuiselämäni siihen, että taloudessa onkin yksi paluumuuttajanuori. 
En oikein tiedä, mitä ajatella siitä, kun kohnustimme Lehtorin kanssa vapunaattona ihan ihmisten ajoissa kotiin ja vastassa oli nuori aikuinen: no tulettehan te sentään, mikä teillä oikein kesti?
Emme edes laulelleet tullessamme ja muutenkin olimme aivan sivistyneitä.

Oli metka vappuaatto. Menimme töiden jälkeen nopeille aftereille aina hyvä idea jos ei ole kunnolla syönyt ja olimme jo tekemässä lähtöä kotiinpäin kun samaan pöytään meidän kanssa tuli sellainen vähän iäkkäämpi pariskunta ja yhtäkkiä me olimmekin ihan jutuntuoksinoissa ja istuimme varmaan toista tuntia höpisemässä syvällisiä. 

Ja niin se tuli ja meni. Huhtikuu.