Kohti arkea

Kesäloma meni jo.

Tai ainakin minulla meni jo, paluu arkeen ja tilulii.

Viimeisenä lomapäivänäni hilasin itseni kirjakauppaan ja hankin pakollisen syyskalenterin. Tällä kerralla päädyin valitsemaan ihan tavallisen täplitetyn vihon.
Kalenteri ei oikein taivu tarkoituksiini, varsinkin kun nyt alan hiljalleen hahmottaa, millaista muistiapuvälinettä tarvitsen.

Arjen menot ja aikataulut kulkevat puhelimen kalenterissa, joka ainakin periaatteessa on jaettu koko perheelle.
Puhelimen kalenterista löytyvät kaikki arjen asiat: nuorison harrastukset, lääkärit, kampaajat, omat työasiat; ylipäätään kaikki aikataulutettava.
Töissä pöydän nurkalla on työkalenteri, joka riittää työpäiviini. Sitä en kanna mukanani, enkä merkitse siihen omia menojani muutamia yksittäisiä lukuunottamatta. Työkalenteri on verstaan työlista.

Se apu, mitä arkeeni tarvitsen, on kotiloki.
Kotiloki on jokinlainen kalenterin ja bulletjournalin välimuoto.
Kotilokia ei voi pitää puhelimella, eikä työkalenterissa, se on oltava paperilla.

Olen versioinut kotilokista vuosien mittaan erilaisia yritelmiä.
Kaikki ovat olleet yhtä toimivia tai toimimattomia. Jotain järkeä tässä konseptissa kuitenkin on, koska palaan siihen aina yhä uudestaan ja uudestaan, vähän eri muodoissaan.

Kotilokiin teen ruokasuunnittelua, taloussuunnittelua.
Kotilokista löytyvät muistettavat asiat - osin samat kuin kalenterista tai muistikirjasta, mutta myös sellaiset muistettavat asiat, joilla ei ole selvää pakottavaa aikataulua - vaikkapa passien ja reseptien uusimiset ja vastaavat.




Tälle toimintakaudelle hankin ihan tavallisen pisteellisen vihon. Samalla päätin, että hiisivieköön, en jaksa askarrella mitään yltiösöpöä ja värikästä, se ei ole itsetarkoitus, vaan tällä kaudella mennään käytännöllisyys edellä.
Printtasin netistä kuukausikalenterit elokuulta joulukuulle ja liimasin ne vihkooni.
Siirsin puhelimen kalenterista tiedossa olevat menot kalenteriin.

Ensimmäisenä muistettavana asiana kirjoitin lokini kalenteriin kissanhiekkojen vaihdot. Jos en kirjoita sitä johonkin ylös, en muista milloin edellinen vaihto on tehty, ja sitten jää vaihtamatta - tai tulee vaihdettua aivan liian tiheään.


Jatkoin pohtimalla syömisiä.
Ruokalistasuunnittelu on viime aikoina toiminut vähän huonosti, elämässä on ollut enemmän muuttuvia tekijöitä kuin aiemmin (mm. yksi työssäkäyvä lisää; hän tarvitsee täydet eväät työmaalleen). 
Alkoi tuntua siltä, että ruokalistaa voi suunnitella enintään viikon eteenpäin, ja varmaa toisaalta on, että täysin ilman suunnittelua en huusholliamme hanskaa: jos en yhtään ennakoi, meillä yökensyödään päivästä toiseen jotain masentavaa harmaata söösää, tai roiskeläppiä.

Tällä kertaa päätin kirjoittaa ylös kaikki edes suhteellisen toimivat tietämäni ruuat. 
Jokaisen ruuan perään lykkäsin rivin palluroita: kun tämä ruoka on tehty, ruksitaan pallura yli. Josko tällä tavalla välttyisi makaronilaatikolta kahdesti viikossa. Tai bololta.

Jos olisin Ihan Oikea Bulletjournalisti, olisin tehnyt kaiken kauniisti tekstaten, iloisin värein, tarroin ja muiden somisteiden ryydittämänä. Ja olisin jatkanut tekemällä tulevaisuuksia, unelmia, talouksia, luenämäkirjat- suunnitelmia ja vastaavia. (en kyllä tarvitse yhtään luenämäkirjat -suunnitelmia, siitä pitää huolen kirjaston algoritmi tai sitten suositteluhylly) (Lehtori yllytti minut viikonloppuna kirjastoon kanssaan. Se osaa istua ja lukea. Minä en. Tulin kotiin kainalossani iso kasa kirjoja. Lehtori väitti että olen hillitön ja ettei minulla ole itsekuria eikä elämänhallintaa) (niin että en laita kotilokiini mitään kirjalistoja) (laitan ne muistikirjaani)
Koska kumminkin olen Ihan Tavallinen Keksiäkäinen Eukko, sain askarreltua niskani jumiin ennen kuin edes ruokalistasuunnitelma tuli valmiiksi.

Piti siis ottaa tuikitarpeellinen muutaman päivän niskajumppatauko ennen talous- ja muuelämäsuunnittelua.

**


Kotilokimuistelmia
(muistuma1)
(muistuma2)
(muistuma3)
(olennainen muistuma)

Kauhistus

Vietimme siskon kanssa joutilasta lomapäivää.
Kävimme yhdessä syömässä: haimme herkkuosastolta salaatteja ja mansikoita ja vadelmia ja istuimme kirjaston sisäpihalla evästelemässä.
Jälkkäriksi menimme kahvilaan kahvittelemaan ja kakuttelemaan.

Kahvilan ilmoitustaululla luki reteästi että jäälatte.
Tietysti tilasin sen - ja mitä sainkaan?!

Kahvikoneesta turautettiin lasiin tulikuuma kahvipommi jota jäähdytettiin muutamalla desillä maitoa ja kahdella jääpalalla.
Kyllä ei ollut jäälatte, vaan lämpimänhaalea maitokauhistus.

parempi jääkahvi

Minä en viitsinyt edes valittaa, koska henkilökunta vaikutti paitsi työlääntyneeltä, myös vähän toisaikaiselta, mutta ponnekkaampi siskoni meni reklamoimaan asiasta.
Henkilökunta pyöritteli silmiään ja oli kuulemma todennut, ettei osaa muunkaanlaista tehdä.

(vink: 2 rkl pikakahvijauhetta, 1 rkl sokeria, 1 dl  hyvin kylmää vettä; sur-sur sauviksella. Kaada kahteen lasiin, lisää maitoa ja jääpaloja)


*

Palasimme matkalta suunnilleen viikko sitten: lomaa oli silloin jäljellä puolitoista viikkoa, nyt siis vielä tämä loppuviikko.

Olemme keskittyneet Lehtorin kanssa erityisesti syömiseen. Siis semmoiseen elegantimpaan syömiseen kuin nakit ja muusi keittiössä.

Heti palattuamme menimme Lehtorin kollegan luo syömään. (pizzaa ym. oheistuotteita)
Sitten kävimme kahdestamme ex tempore -lounaalla kun nuoriso oli omissa riennoissaan. (oudohko villiruohofetasalaatti)
Sitten minä kävin siskon kanssa syömässä. (salaatteja, mansikoita, vadelmia, herneitä)
Kohtsiltään menemme Lehtorin eri kollegoiden kanssa syömään (Jannen kattilamenu) ja heti seuraavana päivänä siitä ystävien kanssa syömään (Turku food&wine).

Tämä viikko on ollut koko loman paras viikko.
Paitsi se lämpimänhaalea epäjäälatte. Se oli kauhistus.

Aikuisempaa retkeilyä Kreetalla: oluenmaistelua





Kuten uskollisimmat lukijani kukaties muistavatkin, olen Lehtorin tukevana puolisona joutunut tullut osalliseksi oluenmaisteluharrastuksesta.
(case nro 1; case nro 2)
Vaikka viineissä on vain kolme vaihtoehtoa (valkoinen, punainen ja siltäväliltä) ja oluita on enempi, on oluen maisteleminen jostain syystä helpompaa ja jotenkin etäisesti kuvittelen ymmärtäväni siitä vähän enempi kuin viinienmaistelusta. (henk.koht kyllä valitsen aterialle tai muuten vain ennemmin viinin, mutta se on eri asia kuin maisteluharrastus)

Lomareissulle lähtiessämme meillä ei ollut maistelusuunnitelmia, eikä mitään muutakaan aikuisretkeilysuunnitelmaa, mutta - kuten parhaat oivallukset yleensäkin - suorastaan kompastuimme panimoretkimahdollisuuteen.
Ja näin se kävi:

Yhtenä päivänä sanoin teineille että kyllä en makaa altaalla enää hetkeäkään, jotain pitää tehdä.
Sain suostuteltua toisen niistä minijuna-ajelulle Seitsemän kylän seikkailulle. Edes jotain virikettä allaslojumisen lomaan.
Ajelimme ja oli hauskaa. Maistelimme appelsiineja (molemmat) ja oliiviöljyä ja rakia (minä) ja katselimme appelsiini-, oliivi- ja avokadolehtoja ja kirkkoja ja olimme elämäämme tyytyväisiä.
Samana päivänä lehteilin minijunamainoslehdykkää ja bongasin sieltä mainoksen paikallisesta panimosta ja sanoin Lehtorille, että mentäisiinkö sinne.
Sehän innostui ja ryhtyi hyvinkin touhukkaaksi ja ahkeraksi matkanjärjestäjäksi.

Opastetun kierroksen varaaminen onnistui kätevästi netitse.
Varasimme kierroksen panimolla, olutmaistelut ja mezet oheen.
Ainoaksi murheeksemme jäi huolehtia itsemme paikalle pieneen Zounakin kylään; päätimme ajella tyylikkäästi taksilla.

Plataniaksen pääkadun taksitolpalta löysimme kuskin, joka heti tiesi että "Kreta biir, gud biir" ja lähti ajamaan meitä aika haipakkaa kohti panimoa.
Heti taksiretken alussa kävi ilmi, että kuskin englannin sanasto käsitti noin kaksikymmentä sanaa, mutta pääsimme näpsäkkäästi perille "Zounaki haus", mistä löytyi tyylikäs ja varsin uusi panimo.

Saimme hyvää englantia puhuvan oppaan, jonka kanssa tutustuimme ensin oluen valmistusprosessiin ja raaka-aineisiin ja sen jälkeen panimoon.

oluen valmistusprosessi

Panimolla oli hiljakkoin otettu käyttöön kokonaan uusi rakennus, joka oli suunniteltu sekä turisti- että ympäristöystävälliseksi.

Paikallisen panimon erikoisuutena on tuottaa kaikki oluensa pastöroimattomana ja suodattamattomana, tästä syystä itse panimotiloihin ei pääse turisti tepastelemaan, mutta rakennus on suunniteltu ja toteutettu siten, että koko prosessin pystyy näkemään ulkopuolelta. 



Olennaiset vaiheet on merkitty kyltein, niin että tarkkailija pystyy seuraamaan tuotantovaiheita.
Käydessämme panimolla, oli työpäivä jo ohi. Olut kypsähteli itseksensä sammioissaan.



Panimo pyrkii tuotannossaan mahdollisimman suureen omavaraisuuteen: aurinkosähkö huolehtii sähköntuotannosta, maanalainen joki tuotteiden jäähdytyksestä, vesi tulee paikallisilta vuorilta. Humalat, ohrat ja hiivat ovat tuontitavaraa, omavaraista hiivanviljelyä yritetään kehittää. 
Mäski käytetään lannoitteena tai syötetään sioille ja muutenkin kaikessa tuotannossa pyritään siihen että hävikkiä (energia- ja materiaali-) tulee mahdollisimman vähän.

Suodattamatonta ja pastöroimatonta olutta ei voida viedä Kreikan ulkopuolelle: sitä on saatavissa pääsääntöisesti vain Kreetalta ja lähitienoilta. Olut kuljetetaan ravintoloihin jäähdytettynä, ja panimon väki huolehtii samalla myyntitankkien ja letkujen asianmukaisen pesun ja huollon. 
Pullotettuna olutta myydään ainoastaan panimolla, kaikki muu olut myydään ravintoloissa hanasta.

Maan sääolosuhteiden vuoksi panimon ykköstuote on vaalea lager; kokeiluja myös muihin oluttyyppeihin on jatkuvasti, mutta nimenomaan lager on panimon ykköstuote.

Kierrokseen kuului neljän oluen tasting, jonka oheen olimme tilanneet etukäteen mezelautasen.


meze: kanaa, possua (apaki?), tomaatteja,
perunasalaattia, kuivattuja oliiveja, tsatsikia
Kuumassa ilmanalassa vaalea lager totisesti tiesi paikkansa, mutta ihan mainio jälkiruoka oli panimon tumma dunkel, johon oli aromiksi lisätty suklaalta vivahtava carobia.



Maaseudun rauhassa oli leppoisa olla.


Takaisin hotellille jouduimme odottelemaan taksikyytiä hyvän tovin, mutta sama kuljettaja kuljetti meidät myös takaisin, nyt jo selkeästi oppaan rooliin asettuen - koko kahdenkymmenen sanansa sanavaraston turvin:
orints trii, oliv tri, orints trii.
Syy taksin myöhästymiseenkin oli selvä: haivei, pik kräsh, pum, ambulans, kaput.


Koska turnauskestävyyteni erityisesti oluiden maistelussa on varsin rajallinen, sain mukaani panimolta yhden pullollisen aivan uutta tuotetta, pilsiä. (Kierrokseen kuului maisteluoluiden lisäksi lisää maisteluoluita)
Sen onnistuimme tuomaan ehjänä kotiin ja hyvin jäähdytettynä se toimi aivan loistavasti myös kotimaisissa helteissä.

Oluen nimi Charma merkitsee hyvää ja viehättävää (charmikasta?).
Sellainen oli retkemme.


Matkalle teinien kanssa - vinkkiviitonen

Ihmeellinen intterveppi pursuilee ohjeita siitä, miten matkaillaan vaippaikäisten ja taaperoiden kanssa - mutta onko ohjeita teinien kanssa matkaaville, kysyn vaan! (en tiedä, en ole jaksanut etsiä)

Teinien kanssa matkailu on sikäli helpompaa, ettei tarvitse ynnäillä, riittävätkö vaipat, ei tarvitse pohtia montako kiloa purkkisöösää saa viedä matkustamoon ja kulkevatko matkarattaat käsimatkatavarana vaiko pitääkö laittaa ruumaan.
Helpommalla pääsee myös sikäli, ettei tarvitse valita lomakohdetta sen perusteella, löytyykö hotellilta leikkikerho ja onko allasalueella myös kahluumahdollisuus.

Kaikkien alojen ja erityisesti teinikasvatuksen kruunaamattomana guruna jakelen nyt ohjeita teinien kanssa matkailua helpottamaan.

1. Lomakohteen valinta
Yleisen teinirauhan nimissä anna nuorison osallistua matkakohteen valintaan vähintäänkin sopivissa määrin.
Meidän oli tarkoitus tehdä kulttuurimatka Italiaan, mutta nuoriso äänesti meidät ponnekkaasti kumoon me mihinkään hikisiin kaupunkeihin tulla - ja toivoi voimakkaasti lomakohteeksi kaikkien aikojen ensimmäistä matkakohdettamme Kreetalla.


Tässä kohden olimme hyvin jalomielisiä, emmekä edes yrittäneet saada aikaan kompromissia: kun lomaseurueeseen kuului yksi seitsemäntoistavuotias ja yksi melkein viisitoistavuotias, tiedostimme että viimeisiä yhteisiä viedään. Tai itse asiassa: ne menivät jo, perheen aikamiespoika jäi kotiin.
Matkustimme siis täsmälleen sinne, minne nuoriso halusi. tiedän-tiedän, ei saisi elää sitku-elämää, mutta ihan oikeasti: sitku, niin me vaikka mitä.

2. Hotellin valinta
Tähän valintaan kannattaa jo vähän puuttua - tosin en ymmärtänyt sitä ennen kuin vasta varsin myöhäisessä vaiheessa. Onneksi-onneksi-onneksi olimme vahingossa onnistuneet valinnassa loistavasti.

3. Lomatavoitteet
Nuorisomme tavoitteena ja toiveena oli tällä lomalla enimmäkseen olla kauniina uima-altaalla. Asiaa ei toki formuloitu näin selkeästi ainakaan meidän vanhempien kuullen, mutta se oli helppo päätellä mm. siitä hartaudesta, jolla ketjuliikkeissä ennen lomaa sovitettiin bikinejä, teepaitoja ja shortseja.
Käytin näissä sovitus-ostostilaisuuksissa varsin ahkerasti ensin veto-oikeuttani ja sen jälkeen lomarahojani.
(tosin kiristin nuorisolta lupauksen, ettei minun tarvitse hankkia heille enää ikinä tai ainakaan moneen kuukauteen mitään vaatteita)
Tässä palaammekin jo kohtaan kaksi: hotelli.
Tarpeetonta sanoakaan, miten ikikiitollinen olen siitä, että päädyimme enimmäkseen vahingossa pienehköön skandinaavien kansoittamaan perhehotelliin, emmekä taivaankiitos mihinkään brittiläis-venäläis-eteläeurooppalaiseen bilehilenuorisohotelliin.
Se nimittäin mahdollisti

4. Retkisuunnittelun
Nuoriso haaveili shoppailureissuista läheiseen kaupunkiin. Toteutimme sen kertaalleen, jonka jälkeen voiton veikin jo plään aa: olla kauniina uima-altaalla.
Pyrimme kautta koko yhteisen viikkomme pitämään nuorison hyvällä tuulella, joten jätimme väliin uhkavaatimukset sivistyksestä (museot, kirkot), urheilusta ja muusta toimeliaisuudesta - emmekä vaatineet kohtuuttomuuksia, ts. ihmeellisestä inttervepistä irtautumista ja striikkien katkaisua.


Lievällä suostuttelulla onnistuimme toteuttamaan kävelyretken vanhaan kylään, jossa vähän sattumalta eksyimme ensin kylän kalmistoon (kirkko oli suljettu) ja sen jälkeen täysin vahingossa - kuten parhaat löydöt aina tehdään - toisen maailmansodan aikaiseen museoksi muutettuun bunkkeriluolastoon. 


Lievästi maanalaiskammoisena minun piti käydä kertaalleen luolaston suulla keräämässä rohkeutta. 
Toiseenkin kertaan piti kerätä itseäni: jostain syystä tämä vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin toimiva museo kosketti ja ravisteli syvästi.

Lievästi suostuteltuna - tällä kertaa nuoriso suostutteli minua - saimme mahdutettua ohjelmaamme myös yhteisen toimintatuokion.


Koska olimme huomaamattamme onnistuneet loistavasti kohdassa 2 (hotellin valinta), uskalsimme huoleti jättää nuorison oman onnensa nojaan - olemaan kauniita altaalla - ja mahdutimme retkiohjelmaamme myös kahden aikuisen keskistä aikaa ja retkeilyä.
Pääretkikohteemme oli Cretan Brewery, jonne päädyimme semisti yhteisen olutharrastuksemme merkeissä. Lehtori harrastaa ja minä olen tukeva ja yrittäväis-ymmärtäväinen.
Panimokierroksesta ja maisteluista kukaties myöhemmin.

5. Ole joustava, joviaali ja kevyesti välinpitämätön.
Pienehköön tilaan ahtautuneina ja lakkamatta toistemme seuraan pakotettuina yhteisen reissumme onnistumisen kulmakiviä olivat joustavuus ja leppoisa asenne.
Noin lähtökohtaisesti nuorison mielestä aivan kaikki, mitä minä ehdotin oli toteuttamiskelvotonta tai ansaitsi korkeintaan hyvin nopean ja pinnallisen vilkaisun (jos sitäkään) - joten moni kiehtova ravintola jäi testaamatta, ja moni kiehtova liike tutustumatta.
Välillä piti vetää henkeä ja luottaa siihen, että kreikkalainen salaatti on aika lailla melkein yhtä hyvää melkein missä vain. 
Kaikki yritykseni vetelehtiä kauppakadulla eri suuntaan kuin nuoriso palautettiin nopeasti järjestykseen huokailulla, silmien pyörittelyllä ja muljauttelulla.
Yhteisten hetkien rauha säilyi parhaiten tekemällä juuri täsmälleen sitä, mitä nuoriso halusi - lähinnä siis olemalla kauniina altaalla.



"äiti, sä oot vähän pörheä"
Mielestäni onnistuin myös siinä toisinaan melko hyvin. Tai ainakaan en nimenomaisesti siitä osiosta saanut kielteistä palautetta nuorisolta. 
Epäilen kyllä vahvasti, että nuoriso on oma-aloitteisesti vähentänyt potentiaalisesti nostattamani häpeän määrää: ennen reissua joku oli kähveltänyt puolet bikiniestäni - ilmeisesti varmana siitä, etten esiinny ainakaan alaosattomana. 

Hyvät halpamatkalaiset osa 3 - ehätämme Espanjaan

Välimeren kierroksemme jatkuu edelleen, hyvät halpamatkalaiset!

Espanjahan on tunnettu flamencosta, tapaksista ja viineistään.

Tänään on vuorossa Espanja - myös espanjalainen fiesta onnistuu vaivattomasti kotikonstein. Se vaatii toki pientä tuotannollis-taloudellista resurssia, mutta on vielä tavallisen kansalaisen toteutettavissa.

1. Aloitamme aistinautinnoilla: sivele itseesi aurinkorasvaa. Pue päähäsi aurinkohattu.

2. Tapakset
Sana itsessään tarkoittaa kantta tai korkkia. Perinteinen tapas on pieni suupala päiväsaikaan, viinin tai oluen kanssa nautittavaksi.
Testaa vaikka seuraavia:
makkaraviipale (esim. chorizo, kyllä varmaan HK:n Blöö kelpaa tai lauantaimakkarakin)
oliivit
palanen perunamunakasta
lihapulla
Ja oheen siis viini tahi olut.
Espanja tunnetaan monopoliliikkeessämme laajalti, väreissä löytyy ja kuohuisuusasteissa myös.
Tapaksen alle suosittelemme punaista ja mieluusti rustiikkisesta karahvista tarjottuna.

3. sangria
Sopii siemailtavaksi parvekkeella tahi terassilla. Eli uima-altaan partaalla.
- 1 osa punaviintä
- saman verran sitruunalimua
- hiukan appelsiinimehua
- sitruuna- ja appelsiiniviipaleita
- jääpaloja

Alaikäisille sopivan juoman saat vaihtamalla punaviinin punaiseen rypäleitä sisältävään mehuun.
Voit etukäteispakastaa appelsiini- ja sitruunaviipaleita juomaa jäähdyttämään


Espanja edistyneemmille

4. Espanjalainen futis lienee maailmankuulua, treenaa Barcelonalaista lyhytsyöttöpeliä jälkikasvusi kanssa. Sopiva taustamusiikki
Muista kaatuilla näyttävästi, levitellä käsiäsi ja ymmyrristää silmiäsi viattomasti.

5. Tutustu katoliseen kirkkoon

6. Cava.
Espanjan vastalahja ranskalaisen pompööseille kuohujuomille. Valitse kuiva. Nauti kylmänä. Tosi kylmänä.


Ekstremeettinen Espanja

7. flamenco on perinteinen Andalucialainen romaneiden tanssi- ja lauluhommeli. Etsi juutuubettimesta flamencoa (ei flamingoa!), pue yllesi hulmuava hame ja kaappaa käteesi kastanjetit ja viuhka. Anna palaa koko kaihosi voimin!
Tässä muuten kansanperinnelaji, jossa naiset eivät jää sivuosaan!




**

Hyvät halpamatkalaiset! on kesäjuttusarja finanssikriizissä kärvisteleville kaukokaipuisille.
Uusi matkakohde joka viikko!

Valitettavasti tämä ei ole minkään cavatuottajan kanssa toteutettu yhteistyöpostaus.
Enkä edes osaa flamingoa.


kesäruokailun järjestäminen keskenkasvuisperheessä

Tuskitteletko kesäkauden ruokailujen järjestämisessä?
Inhoatko ruuanlaittoa vielä enemmän kuin kesäkeittoa?

Poimi tästä kätevät vinkit helppojen ruokailujen järjestämiseksi!

Helpot kotiruuat

1. roiskeläpät
Nuoriso voi syödä loputtomiin roiskeläppiä. 
Osta jääkaappiin iso nippu erilaisia makuja.
Tehkää vaikka tasting.

2. karjalanpiirakat
perinnesuomalaista vähäväkisten ruokaa.
Tuunaa täytteillä ja pistele poskeen.

3. jäätelö
Sehän on maitotuote, voihyvänenaika sentään! Maitoproteiini se ihmisen tiellä pitää.
Varsinkin keskenkasvuisen.

4. mansikat

5. Kaikki edellämainitut yhdessä muodostavat jo semisti käyttökelpoisen ateriayhdistelmän
plussat: keskenkasvuinen tutustuu kätevästi ruokaympyrän käsitteeseen (vrt. roiskeläppä)
miinukset: itse ei jaksa kovin montaa päivää roiskeläppädieettiä


parvekepaprikan satoa voi joutua odottamaan
Vähän enemmän vaivaa vaativat ruokailut

1. lykkää keskenkasvuiset isovanhempien /kummien /naapureiden ongelmakenttään.
Hyvällä tuurilla ne saavat siellä kaalilaatikkoa ja jätskiä.
Huonolla tuurilla vedetään roiskeläppä-jätski-mansikat -kombolla.
plussat: tarvitsee ruokkia enää vain itsensä
miinukset: tarvitsee kumminkin ruokkia vielä itsensä

2. pistä keskenkasvuiset kokkaamaan itse
Hyvällä tuurilla siitä riittää sullekin.
Huonolla tuurilla joudut osallistumaan kokkailuun.
plussat: hirmu kasvattavaa
miinukset: hirmu sotkevaa
lisäplussat: voi olla tosi hauskaa, helppoa ja maukasta
lisämiinukset: mutta varma ei voi olla


Todellinen kulinaria - vaatii aikaa ja/tai finanssia

1. järjestä ensin keskenkasvuisruokailu jollain em. tavalla. (esim. roiskeläppä)
Mene itsesi kanssa kirjaston sisäpihalle ruokailemaan
plussat: saa ihan mitä tekee mieli
miinukset: on aika yksinäistä

2. järjestä ensin keskenkasvuisruokailu jollain em. tavalla
Mene itsesi, Lehtorisi ja sen kollegoiden kanssa syömään.
Tai juomaan (esim. olutfestarit)
plussat: on seurallista ja hauskaa
miinukset: Lehtorin kollegat ovat kyllä kivoja, mutta se loputon lehtorointi...
lisäplussat: olut menee iloisesti ylöspäin
lisämiinukset: siitä tulee kamalan äkkiä täyteen
lisälisäplussat: ei tarvitse syödä kun on täynnä olutta
lisälisämiinukset: tarvii kumminkin, vaikka ei mahdu

3. matkusta johonkin semmoiseen paikkaan missä tulee aamiaista eteen ja sitten pääsee ravintolaan syömään
plussat: nohyvänenaikasentään: aamiaispöytä! ravintolaruoka!
miinukset: pidemmän päälle vähän tyyris ratkaisu

4. järjestä niin, että Lehtorisi kutsuu itsensä ja sinut kollegansa luo syömään
plussat: luultavasti hyvää ruokaa
miinukset: sen kollegan kumppani on sinun entinen opettajasi
lisäplussat: varmaan ihan kivaa
lisämiinukset: sen kollegan kumppani on aina vain entinen opettajasi. Pitää kerrata nopeasti kirjallisuustieteen perusteet ja keksiä argumentteja korkeakirjallisuudesta ja siitä että postmodernissa subjekti pakenee identiteettiään vaimitensenyttaasolikaan.

5. kutsu itsesi ja Lehtorisi kylään jonkun semmoisen semisti tutun ihmisen luo (esim. lapsen valmentaja), joka osaa kokata
plussat: luultavasti hyvää ruokaa
miinukset: ehkä
lisäplussat: teini hermostuu
lisämiinukset: teini hermostuu



*


Äärimmäinen hätävarasuunnitelma jos mikään ei toimi:


Kaada valkoviini olutlasiin. Voitele ranskanleipäsiivu paksulti voilla tai vastaavalla. Laita päälle siivu maukasta juustoa.

Lomaelelyä


Suunnilleen viikko lomaelämää takana.
Lehtori on ollut omissa riennoissaan suunnilleen saman verran: ensin olin kulttuurishokissa, kun se ei ollut kotona, ja sitten menin uuteen kulttuurishokkiin kun se taas yhtäkkiä olikin kotona.
Ensin kotia ja tilaa oli ihan liikaa ja yksityisyyttä ja yksinäisyyttä myös.
Sitten niitä kaikkia onkin ihan liian vähän. 

Ulkomaan sukuhaara on kyläilemässä.
Päivät ovat - Lehtorin poissaolosta huolimatta - menneet hetkittäin liiankin tiiviisti koti-anoppila -akselilla. 
Nuoriso vanuu laitteillaan ja me aikuiset kierrämme kehää juttuinemme. 

Välillä on pitänyt tehdä pieniä irtiottoja periaatteessa ihan mukavien sukulaisten välittömästä vaikutuspiiristä. 

Muistin omistavani museokortin.
Kävin Luostarinmäen käsityöläismuseossa aurinkoisena kesäpäivänä.

entisaikain kahvila




museon pihoilla viljellään hyötykasveja; tätä en tunnistanut
Yksinäisyydessäni virittelin palapelin käyntiin - pelin sain lainaksi isältä. 
Hyvä on peli; sitä sopii koota Lehtorin taktiikalla, eli siten että otetaan mikä tahansa pala laarista ja tällätään se pöydälle siihen kohtaan, johon se oletettavasti kuuluu.
Minun mielestäni ensin tehdään raamit ja sitten lajitellaan palat värin mukaan. 

Mutta tähän peliin siis sovelletaan Lehtorin taktiikkaa.




Tässä palapelissä on se huono puoli, että alkaa janottaa.




Tässä palapelissä on myös se huono puoli, että Elman mielestä se on kaksinpeli. 
Aluksi meillä oli pieniä linjaristiriitoja siitä, kumman peli oikeastaan on kyseessä.
Sittemmin Elma on huomannut että palapelaaminen on vähän tylsää; ei saa pelata paloja lattialle.

Yritin mennä keskiajalle - kun meillä oli ne keskiaikapäivät. 
Kävi niin kuin aina. En vain jaksa sitä, että joka paikassa on ihmisiä ja väkeä ja keskiaikaisia esityksiä ja kaikenmoista tohinaa ja kohinaa ihan liikaa.

Menin sitten ihan oikeasti keskiajalle.
holvimuuria 1400-luvulta
Pakenin väentungosta ja markkinahumua Aboa Vetus, ars nova -museoon.



Kiersin keskiajan ja vaihtuvaisnäyttelyn - ukrainalaisen Maria Prymatshenkon naivistisia, värikylläisiä maalauksia.


Kuin olisi kävellyt satukirjassa!

vähän pelottavat mustikkasilmät

Vietettyäni useamman iltapuhteen anoppilan sohvalla yhä uudestaan toistuvien juttujen parissa, varasin yhden päivän varasin ihan vain itselleni. (Lehtori oli silloin vielä omissa riennoissaan, nuorisolla oli omia juttujaan; yksi oli töissä, yksi Lintsillä ja yksi Särkkiksessä.)
Päätin etten ole missään tekemisissä kenenkään sukulaisen kanssa. 
Ensin suunnittelin vaikka mitä hekumallista kylpylälomaa, huippuravintolaa ja kaikenlaista muuta loisteliasta, josta olisi saanut metkoja blogikirjoituksia. Tutkailin hieronnat ja suunnittelin junamatkaa Tampereelle ja Helsinkiin ja pohdin, voisinko mennä Kuopioon syömään kalakukkoa.

Kuten yleensäkin - ah, niin hohdokkaassa elämässäni - todellisuus on tarua ihmeellisempää.
Aamu-uinnin sijaan meninkin aamu-unille ja koko päivä käynnistyi vähän verkalleen.
Kävin lounaalla ihan tavallisessa lounasravintolassa.
Päädyin sen jälkeen lukemaan kirjastolle.
Ensin istuin sisällä ja luin yhden kokonaisen kirjan.



Kirjaston sisältä siirryin kirjaston sisäpihalle, kahvilaan ja käynnistin uuden kirjan hekumallisten herkkujen tukemana.

Ehkä ihminen ei ihan välttämättä tarvitse bloggauskelpoista kylpylätuokiota tai huippuravintolan intensiivisiä makuelämyksiä.
Ehkä riittää ihan vain se, että on kesä ja aikaa oleilla vain.






 Semmoistakin tapahtui, että kesän kärmeskiintiö tuli melkolailla täyteen.
En saa mennyksi lähimetsään lenksalle juuri nyt.
En varsinaisesti pelkää käärmeitä, mutta en jaksa puistatella enää yhtään enempää.



Hyvät halpamatkalaiset, osa2 - kohteena Kreikka

Etkö kaikista ponnistuksista huolimatta onnistunut tuostanoinvain vips! säästämään etelänlomaa - vai menikö lomasi ohi aivan liian nopeasti?

Ei hätää, ystävä rakas - asiaan on olemassa pientä vaivannäköä vaativa ratkaisu, nimittäin niksipirkkamatkailu, tunnetaan myös nimellä hyvät halpamatkalaiset!

Lomasuunnittelusi vaatii hieman aikaa ja jonkin verran taloudellisia ja tuotannollisia ponnisteluita, mutta takaa sinulle semisti autenttisen tunnelman, hieman halvempaan hintaan.
Astu laivaan ja muuta sentapaista!

Tällä kertaa, hyvät halpamatkalaiset kohteenamme on Kreikka!

Perus-Kreikka

Useimmista hyvinvarustelluista tavarataloista löytyy ruoka- ja juoma-aineksia kreikkalaisen illanvieton järjestämiseen.


1. horiatiki: aitoon kreikkalaiseen maalaissalaattiin tarvitaan
Horiatiki - kreikkalainen maalaissalaatti
- kurkkua
- tomaattia
- vihreää paprikaa
- punasipulia
- oliiveja
- fetajuustoa
- oliiviöljyä 
- pippuria, tuoretta basilikaa, oreganoa

Muista: poista kurkusta siemenet!
Tee rouheita paloja!
Käytä kreikkalaista oliiviöljyä!
Fetajuustoa saisi olla reilu viipale - ei kuutioita!

2. aurinkorasva ja oregano
Nauti aistinautinnoista. Sivele itseesi aurinkorasvaa.
Kasvata tai hanki tuore oregano ruukussa, tuoksuttele sitä. Se on parhaimmillaan vähän lämpöisenä.
Pue päähän aurinkohattu!

3. jääkahvi /mythos /valkoviini

Aitoon kreikkalaiseen frappeen tarvitset:
2 rkl pikakahvijauhetta
1 rkl sokeria
1 dl vettä
Nämä surautetaan sauvasekoittimella sur-sur.
Kaada pitkään lasiin, lisää maitoa ja jääpaloja. Ja pilli.


Mythosta saa hyvinvarustelluista tavarataloista.
Muista pistää olutlasisi pakastimeen joksikin aikaa. Ja vaikka se Mythoskin. Kylmempi on parempi.

Kreikkalaiset viinit maistuvat parhaalta lähteillään, mutta jostain sattuman oikusta niitä tuodaan jonkinmoisia määriä myös meikäläisissä monopoleissa myytäväksi. Varoitan: ne ihan oikeasti maistuvat paremmalta siellä missä köynnökset ovat kasvaneet. Kokeile, mutta omalla riskillä.

4. zorbas
Juutuubettimesta löytyy tämä perinteisehkö sirtaki.
(sehän ei oikeasti ole kreikkalainen kansantanssi ensinkään vaan ihan vain tanssi.)
Opettele askeleet.
Se on kyllä olevinaan miesten tanssi, mutta väliäkö hällä.
Noin periaatteessa nimittäin - olipa kyse melkein minkä tahansa maan kansantansseista - naiset ovat koreita ja nättejä, mutta enimmäkseen vain heilahtelevat vaatimattomasti musiikin tahdissa ja miehet saavat kaikki hauskat askeleet.

katuzorbas

Kreikka edistyneemmille

5. mitä tahansa kirkkaansinistä.
Siniruudullinen pöytäliina.
Sininen pöytäkoriste
Siniset ikkunaluukut.




6. Vieraile ortodoksisessa kirkossa

7. opettele kreikkaa!


Kreikka lapsille ja lapsenmielisille

8. Uima-allas. Aurinkotuoli. Kirja.


**

Hyvät halpamatkalaiset on kesäjuttusarja finanssikriizin kourissa käpristeleville kaukokaipuisille.
Uusi matkakohde joka viikko!

Valitettavasti tämä ei ole yhteistyöpostaus.
Olisin kyllä voinut hakea inspiraatiota suoraan sen alkulähteiltä.



Kesäkuun kirjallisuus

Lukumielessä vaatimatonta toukokuuta seurasi onneksi vähän tarmokkaampi kesäkuu.

Kesäkuun luetuista suosittelen chicklitin ystävälle Marian Keyesiä, elämätarinaoista koukuttuville Ulrika Björkstamin selviytymistarinaa, ja jotain erilaista kaipaavalle puolestaan Riku Salmivuoren nettihuijareiden vastahuijarin kertomuksia.

Koko vuoden luetut (klik)


Mari Moilanen: Taikinakirja. Yhdestä taikinasta useampi kakku. Nimensä mukainen leivontakeittokirja. Valitettavasti hävisi vertailussa Härkösen keittokirjalle aivan mennen-tullen. 

Helena Liikanen-Regner: Mon amour - ranskalaisen parisuhteen jäljillä. Kirja parisuhteesta, ja siitä mikä ehkä on erilaista ranskalaisessa parisuhteessa suomalaiseen verrattuna. Mikä tekee parisuhteesta onnellisemman tai miten elämä ylipäätään on erilaista Ranskassa? Sellainen ihan kiva -tason kirja. Monilta osin olen parisuhdeasioista hyvinkin samaa mieltä, vaikkei minulla ranskalaisesta suhteesta kokemusta olekaan (enkä edes pidä ranskan kieltä mitenkään erityisen romantillisviettelevänä kielenä).

Anna-Leena Härkönen: Taikinaterapiaa. Keittokirja. Bongasin (yllätys-yllätys!) kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -operaattorin kautta. Suhtaudun Härkösen tuotantoon epäilevästi ja ennakkoluuloisesti, keittokirjan naistenlehtimäinen ulkoasu nyt ei ainakaan vähentänyt ennakkoluulojani. Luulen aina, etten tykkää Härkösen kirjoituksista. Yleensä melkein aina tykkään. Niin tästäkin. Pari reseptiäkin pistin muistiin.

Sarah Crossan: Yksi. Säeromaani, proosaruno. Hengittävä, herkkä ja ilmava kertomus teini-iästä ja siamilaisesta kaksosuudesta. Kertojaäänenä toinen kaksosista, Grace. Mitä tapahtuu, kun suojattu kotikoulu vaihtuu ihan tavalliseen kouluun ja elämään tulee ulkopuolisia ihmisiä? Miltä tuntuu, kun toinen haluaa ja toinen ei - rakastua, polttaa tupakkaa, kiivetä puuhun, kokea uutta? Miltä tuntuu kun elämät ovat kietoutuneet yhteen kipeäätekevän erottamattomasti? Nuortenkirjaksi luokiteltu kasvutarina. E-kirja. 

Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa. "Jokainen perhe on katastrofialue" - perheen äiti lähtee hoitamaan keski-iän kriisiään Argentiinaan, pelastamaan merikilpikonnien munia. Kotona yrittävät elämästä selviytyä alkoholisoituva isäpuoli, puhumaton jalkapalloileva kuopus ja teini-ikäinen tyttö. Kertomus hajoamisesta, horjumisesta ja pinnalla pysymisestä. Kirjaa kuvataan tragikomediaksi - en itse välttämättä käyttäisi juuri sitä sanaa. Koukuttava, moniääninen tarina. 

Luciano Wernicke: Jalkapallon MM-kisojen merkillinen historia. Peliä kentällä ja kabineteissa 1930-2014. En seuraa futista, mutta katson sitä kyllä ihan sujuvasti: peleistä ei jää mieleeni yhtään mitään - hädin tuskin lopputulostakaan, mutta voin silti ihan tyytyväisenä katsella pelejä. Ennen juhannusta pidin sadetta antikassa ja rönysin sekalaisia laareja: antikanpitäjä oli nostanut esiin myös laatikollisen verran ajankohtaista futiskirjallisuutta. En kehdannut lähteä antikasta ostamatta mitään (=isoa kasaa kirjoja). Ajattelin antaa tämän lahjaksi kaverille, mutta luin sen kisailtapuhteena ensin itse (jonka jälkeen sen varasi Isoveli). Sekalaista nippelitietoa, anekdootteja ja outoja tarinoita - kortit keksittiin 1970-kisoissa, yksiin kisoihin Italia vei mukanaan rekka-autollisen pastaa, Puolan joukkueella oli kisaeväänään 380 pulloa vodkaa. Tiesin jo lukiessani, että yksikään tarina tai ainakaan kisatulos ei jää mieleeni, mutta kirja itsessään oli hauska ja leppoisa kokoelma futistarinoita, mainiota luettavaa kun taustalla hälisevät tuoreimmat kisat ja lasissa on leppoistavaa juomaa.

Ilkka Taipale: Mielisairaalassa. Lääkärin muistelmat. Sosiaalilääketieteilijä, psykiatri Ilkka Taipaleen muistelukset. Pätkäiset, nimitiputtelevat muistelukset luovat kuvaa miehestä, jolla on vahva sosiaalinen omatunto ja tiukka työnäky heikoimpien puolesta, syrjäytymistä vastaan. 

Ulrika Björkstam: Nouse nyt. Kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta. Kansainvälisissä tehtävissä toimiva Ulrika jää räjähtävän lentokoneen alle. Rankan päättäväinen elämäntarina kahlitsi minut yhdeksi kokonaiseksi iltapuhteeksi sohvaan. Onnettomuuden ja kirjan kirjoittamisen välillä kuluneet toipumisen vuodet tekevät tekstistä napakkaa ja sääliä kerjäämätöntä, kriisi on käsitelty ja eletty, otettu osaksi elämäntarinaa: järkyttävästä, rankasta, vaikeasta aiheestaan huolimatta tekstiä oli tavallaan ilo lukea. Kirja on kypsä, vahva elämäntarina. 

Marian Keyes: Aikalisä. Keyes on yksi chicklit-suosikkejani. Keyesin kirjat ovat pinnalta kepeitä, mutta eivät koskaan pinnallisia tai huolettomia. Keyes kertoo kipeistä asioista ja ottaa kantaa, joskus voimakkaastikin. Aikalisä kertoo hiukan päälle nelikymppisestä, parikymmentä vuotta yhdessä eläneestä pariskunnasta. Hugh haluaa aikalisän vaimostaan ja suhteestaan, hän lähtee reppureissaamaan. Kotiin jää Amy, sekalaisen ja rönsyilevän perheyhteisönsä kanssa. Kirjassa kulkevat rinnan nykypäivä ja menneet vuodet, siinä kerrotaan tarinaa parisuhteesta ja moniulotteisesta laajasta perheyhteisöstä. Keyesmäisen hyvä, jopa parhaasta päästä hänen tuotantoaan.

Lori Nelson Spielman: Kivi sydämeltä. Herttainen tarina anteeksiantamisesta, irtipäästämisestä, unohtamisesta - ja tietysti rakkaudesta. Kirjailijan ensimmäinen teos Kymmenen unelmaani oli sadunomaisempi ja ihanampi. Mutta rentouttavan eskapistinen lukukokemus oli tämäkin.

Marko Lönnqvist: Elämäni gangsterina. Pienissä pätkissä välipaloina lukemani e-kirja. 

Riku Salmivuori: Tarinoita toiselta puolelta. Verkkohuijareiden metsästäjät kertovat. Hauska ja vauhdikas tapauskokoelma verkkohuijareiden huijaamisesta vapaaehtoisvoimin. En tiennyt edes, että on olemassa laaja vapaaehtoisten joukko, joka maailmanlaajuisesti käyttää aikaansa ja osaamistaan verkkohuijareiden huijaamiseksi tai käräyttämiseksi. Absurdiin asti yltyvät vastahuijaukset naurattivat. 

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan olympiamatka. Kyllä ei pitäisi jatkamalla jatkaa, vaikka kuinka hyvä idea onkin. Loppuu hööki ja puhti paremmaltakin meistä. Kyllä ei pidä sekaantua maailmanpolitiikkaan. Kyllä ei ainakaan tällä tavalla. Pikkuhauska pikkuopus. Kyllä olivat aiemmat osat parempia. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)