Enimmäkseen minusta tuntuu etten tee iltaisin oikein mitään produktiivista.
en kyllä tee päivisinkään, enkä aamuisin.
tai iltapäivisin.
En ymmärrä itsekään, missä välissä teen mitään, kun en ikinä tee mitään.
En ymmärrä missä välissä edes luen, kun tuntuu siltä etten tee edes sitä kovin pitkäjänteisesti.
Uskokaa pois, tässä esimerkki yhdestä päivästä tällä viikolla.
Heräsin takkuisena ja nousin ja laahauduin keittiöön.
Kokkasin puuroa epäproduktiivisissa tunnelmissa.
Melkein unohdin laittaa eväät töihin.
Pukeuduin, koska on pakko.
Plarasin apaattisesti pakolliset nettisivut.
Bussissa luin muutaman sivun e-kirjaa.
Kävelin keskustasta töihin kilometrin verran, ja kun aamu oli kaunis, se oli hyvä ja tarmokas ja melkein produktiivinen hetki, koska ajattelin joulua tai jotain muuta kivaa mikä on jo unohtunut.
Pakoilin töitä, siirtelin niitä jonkun toisen ongelmakenttään ja haavelin siitä, mitä kaikkea tekisin jos olisin poissa töistä tai edes jotenkin produktiivisempi.
Sitten ajattelin, että lähden töistä vähän aikaisemmin, kun tiesin että pitkästä aikaa ollaan suunnilleen yhtäaikaa ruokapöydässä.
Sehän nyt on lähtökohtaisesti jo tuhoontuomittu ajatus. Silloin ei koskaan pääse ajoissa verstaan ovesta ulos.
Siirtelin lisää töitä jonkun toisen ongelmakenttään ja podin pahaa omaatuntoa.
Lähdin siis vähän myöhässä töistä kotiin, skippasin kauppareissun ja laahustin bussiin.
Luin bussissa muutaman sivun e-kirjaa.
Väsäsin ruokaa, mikä nyt ei varsinaisesti ole mitään erityisen ihmeellisen produktiivista puuhastelua, vaan kotihommeli joka täytyy hoitaa.
Nuoriso paheksui, koska keittiö tuli kuulemma täyteen savua, ja jos minä en huomannut sitä, niin olisi syytä käydä näöntarkastuksessa.
Ja vaihtaa palovaroittimen paristot myös.
En vaihtanut.
Nuoriso kävi hysteerisen heinäsirkkalauman lailla ruokapöytään, ja jutut olivat aivan luokattomia, koska kotoa muuttanut Isoveli oli pitkästä aikaa vahvuudessa.
Ei produktiivista.
Ruuan päälle lönötimme sohvassa ja luokattomat jutut muuttuivat vielä luokattomammiksi.
Plarasin nettiä ja luin yöpöytäkirjaa muutaman sivun.
Ei produktiivista.
Ei olisi huvittanut lähteä vanhempainiltaan, mutta lähdin kumminkin, koska kukaan ei tiennyt mikä on vanhempainillan aihe.
Vetkottelin vaatteiden vaihdossa niin kauan että melkein tuli kiire ja päivätee jäi puoliksi kuppiin.
Luin bussissa muutaman sivun e-kirjaa.
Istuin nyreänä yleisössä ja olin epäaktiivinen, epäproduktiivinen ja muutenkin ihan epä.
Karkasin vähän aikaisemmin vanhempainillasta ja menimme kauppaan Lehtorin kanssa.
Se nyt oli vähän produktiivista, kun ei ollut kauppapäivä ja piti ostaa vain kissanruokaa, mutta ostimmekin kaikkea muuta myös.
Jogurtti tosin unohtui, niin että oikeastaan harakoille meni sekin vähä produktiivisuus.
 |
en jaksanut kirjoittaa kauppalistaa.
muista ostaa kissanruokaa, hunajaa ja tiskiainetta! |
Rönähdin takaisin sohvaan.
Toinen teini toi tutkielmansa luettavaksi ja toinen uteli, mitä vanhempainillassa oli puhuttu.
Luin tutkielman ja resitoin vanhempainiltatiivistelmän ja mietin jaksanko ikinä nousta ja mennä suihkuun.
Kävin suihkussa, pistin telkkarin auki ja odotin että keittiöön tulee niin paljon tilaa että pystyn tekemään itselleni iltapalaa.
Lönötin sohvassa katsomatta uutisia.
Yksi teki lämpimiä tonnikalaleipiä.
Toinen lappasi muroja suuhunsa kuin sepelimylly.
Lehtori tyhjensi ja täytti tiskikonetta ja pyykkikonetta ja keitti teetä.
Kissat hössöttivät jaloissa ja yrittivät äänistä päätellen varastaa tonnikalat leivästä.
Minä makasin epäproduktiivisessa asennossa sohvassa tekemättä yhtään mitään.
Paitsi väistelin tonnikalan hajuista kissaa, joka olisi halunnut nuolla puhdasta päätäni.
Ruokin kissat - se lasketaan produktiiviseksi, paitsi kissojen mielestä ei, koska tarjoilin väärällä kierteellä ja pahaa ruokaa.
Tein itselleni iltapalan.
Otin kirjan ja ajattelin että ihmisellä on päivässä sentään yksi hyvä hetki, eli se kun on käynyt suihkussa ja saa syödä iltapalaa ja lukea.
En kumminkaan saanut luetuksi, kun Lehtori oli puheliaalla tuulella ja nuoriso myös.
Ajattelin että menkää nyt taivaantähden plaraamaan sitä nettiänne ja katsomaan sitä futista että ihminen saa olla rauhassa.
Sitten ne kaikki menivät ja minä tajusin että pitää iltajumpata kun koko kroppa on jumissa.
Jumppasin nyreänä ja laiskasti.
Ajattelin että nyt vihdoin saan lukea vähän aikaa ja mennä ajoissa nukkumaan.
Ja sitten telkkarista tulikin Berghällin
Miehiä ja poikia ja rupesin katsomaan sitä.
Ja minua harmitti kun en ehtinyt lukea, enkä ajoissa nukkumaan.
Lehtorikin tuli liian ajoissa kotiin kun sitä jotain futista ei ollutkaan tullut siitä televisiosta jota se meni katsomaan.
Menin elokuvan jälkeen epäproduktiivisissa tunnelmissa makkariin mököttämään ja luin muutaman sivun.
Sitten se kirja muuttui yhtäkkiä kamalan kiinnostavaksi ja oudoksi ja huomasin että luin sitä silmät kiinni.
Semmoinen oli se epäproduktiivinen päivä.
*
vaivaako muitakin kaamoksellinen epäproduktiivisuus?