lauantai 29. kesäkuuta 2019

lomanaloituskriizejä

Kriizi 1: väärät herkkuvalinnat

Torstaina rymistin kovalla tohinalla töistä kaupan kautta kotiin. 
Kuten niin kovin usein torstaisin on tapana tehdä.

Lappasin ostoskoriini pussukkatolkulla herkkuja ja karkkeja rippileiriläistä varten.
Pääsin kotiin ja nöyränä annoin kauppakassillisen roskaruokaa sen hyväksyttäväksi.

Myöhemmässä tarkemmassa tarkastelussa se oli ottanut mukaansa nälkävuoden mittaiselle leirille vain yhden karkkipussin, yhden sipsipussin ja sen suklaapatukan jonka olin epämääräisessä hyväntuulisessa rakkaudenpuuskahduksessa ostanut Lehtorille kahvin kyytipojaksi.

Kyllä ovat kavalia ja katalia nuo keskenkasvuiset!




keskenkasvuiskomeron muodonmuutos
Juhannuksen kaaoksesta (alarivi)
riparilapsen omaksi tilaksi

Perjantaina oli ensimmäinen virallinen vapaapäiväni (saldotunteja)

Viimeinenkin kotinurkissa pörhelöinyt keskenkasvuinen lähti maailmalle, sen toiselle laidalle.
Ja minä lähdin sitä saattamaan ihan pääkaupunkiin asti.
Bussilla menimme.


Naalle lähti maailmalle
minulla ei ole aavistustakaan, miksi se on Naalle
mutta Naalle se on



Kriizi 2: kotiin on vaikea päästä

Rohkeasti ostin itselleni ennakkoon vain menolipun kun ajattelin turkulaisen nurkkakuntaisesti että kotiin pääsee aina.
Lähtöni mutkistui ja viivästyi, etukäteen katsomani bussivuorot sujahtelivat ohi kuin kolikot pajazzossa.
Odotin, venytin lähtöäni. En hennonnut jättää suurisilmäiseksi muuttunutta nuorta yksin matkaseuruettaan odottamaan.
Kun nuoret olivat vihdoin päässeet turvatarkastuksen ohi, kello oli jo melkein seuraava päivä. Tai ainakin nukkumaanmenoaika.
Laskin että junalla Helsingin keskustan kautta on enemmän mahdollisuuksia löytää jatkoyhteyksiä.

Odotin bussia pienen ikuisuuden verran perjantaisessa Helsingissä. (olisin mennyt galjalle tai jollekin mutta stressipäänsärky)
Vain matkustaakseni takaisin lentokentälle!
Minä luulin etteivät maakuntien bussit tee enää kiertoretkiä kentälle.

Minä istuin kenttäbussissa kentän ulkopuolella odottamassa kotimatkaa.
Teini istui kentän sisäpuolella odottamassa koneeseen nousua ja ulkomaanmatkaa.
Kyllä on huumorintajuinen tämä maailmankaikkeus.


tähän tulee kohta ruokailutila
meillä tarjoillaan näköjään höyrypäistä kissaa


Kriizi 3: papisto ei saa yökukkuvaa nuorisoa kuriin.

Yösydännä - kesäyön pimeimpien hetkien ytimessä - oli bussini kiertänyt kaikki matkan varrella olevat maitolaiturit ja olin kotona.
Plarasin vielä kerran somet läpi ja huomasin että se riparilla oleileva teini ei ainakaan nuku.
Päsmätin sille sometilin kautta.
Se vastasi että joojoo.
Vihreä pallukka katosi ainakin vähäksi aikaa sen nimen vierestä.


Kriizi 4.
Tulin hiljaiseen kotiin.
Kissat vain ja Lehtori.
Tuntui omituiselta.


ps. tänään lauantaina Sastamalan vanhan kirjallisuuden päivät

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Suloisen joutilaisuuden kaipuu

Muutama työaamu elettävänä.


Hoidettava ennen lomaa -ämpärlistaus (seuraavat neljä-viisi päivää)

- stressaa Pikkusiskon rippijuhlia
- stressaa Isosiskon matkaseikkailua
- muista ostaa muistitikku ja muistikortti kameraan Isosiskolle
- siivoa työpöytä
- siivoa töissä muuten vain
- raivaa kotoa muutonjälkeisryönät
- etsi paikat kaikelle yllättävästi nurkista esiin ryömineelle tauhkalle jota ei voi heittää pois, mutta jota ei haluttaisi oikein säästääkään
- kollegan kanssa aamukaffelle
- osta bussilippu Isosiskolle että se pääsee maailmalle
- höykytä teiniä pakkaamis- ja matkanvalmisteluasioissa
- mökötä koska teini suuttuu höykyttämisestä
- tee sovinto
- höykytä lisää
- stressaa matkasta
- stressaa lisää
- suunnittele, hanki sisustusvempeleet ja sisusta oma makkari (jee! kymmenen vuotta  yhteistiloissa, vihdoinkin oma tila!)
- stressaa makkarin suunnittelusta, sisustuksesta ja rahasta
- ainiin, ne rippijuhlat
- stressaa rippijuhlista


Loma-ämpärlistaus (ensimmäinen viikko)

- saata Pikkusisko rippileiribussiin
- saata Isosisko Helsinki-Vantaalle
- siivoa, sisusta, stressaa juhlia varten
- Vammalan vanhojen kirjojen päivät
- käly + nuoriso maisemiin
- pitäisikö valmistella niitä kehvatsun juhlia?
- kampaajalle, jee!
- ne juhlat! tee nyt edes jotain
- juhl-juhl-juhl


Haluaisin osata vanua suloisessa joutilaisuudessa.
Juoda verkkaisia aamukahveja, pohtia elämää hiljalleen, ottaa päikkärit jos siltä tuntuu.
Tunnustan: olen vähän kade.

harjoittelin juhannuksena aamukahvittelua


Olen ristiriitainen.
On aivan mahtavaa kun käly ja nuoriso tulee maisemiin, mutta samalla heidän tulonsa syö lomastani ison siivun omaa joutilaisuuttani, omaa, itsehallitsemaani aikaa. Kuljemme vähintään viikon kodin ja anoppilan väliä, käymme samoja keskusteluita kerran toisensa jälkeen. (toim.huom. linkin takaa löytyvässä jutussa mainostetaan urheaa ompelu-urakkaani. tiedoksi kaikille kiinnostuneille: vetoketjun ompelemisen jälkeen en tehnytkään mitään muuta ompelukyhäelmälleni. Kyhäelmä on edelleen tallessa ja siinä on vetoketju mutta ei mitään muuta. eläköön prokrastinaatio!)

On aivan mahtavaa järjestellä juhlia, mutta samalla järjestelyhässäkkä syö lomastani ison siivun omaa suloista joutilaisuuttani.

On aivan mahtavaa saada oma makkari kaikkien yhteistilavuosien jälkeen, mutta joutilaisuuden sijaan joudunkin siirtelemään tavaroita ja ryönäkasoja paikasta toiseen.
Ja pölyä.
Joudun siirtelemään pölyä paikasta toiseen.

Siedän hyvin-hyvin huonosti pelkkää nojumista ja silti enemmän kuin mitään muuta haluaisin ettei olisi mitään aikataulutettua ja pakottavaa.


lauantai 22. kesäkuuta 2019

sivupoluilla

Tänä juhannuksena olin päivän verran kireä ja kiukkuinen, levoton ja ahistunutkin - vasta sitten pystyin päästämään irti työstä, arjesta, kaikesta siitä lakkaamatta mukana hinautuvasta Elämästä.
Vasta sitten alkoi tuntua vapaapäivältä, kesältä, joutilaalta.



Tänä juhannuksena jätin siivoamatta, raivaamatta, järjestämättä. 

Tänä juhannuksena kävin vuoden ensimmäisen ulkouimalapulikoinnin. 
Pääsin flowhun, meditatiiviseen tilaan, rauhaan.
Aloin suunnitella rippijuhlia.
Aloin suunnitella huoneiden uudelleenjärjestelyä, siivousta.
Teenkö itselleni lukunurkkauksen, työnurkkauksen vai hyggennurkkauksen?
Miten ne eroavat toisistaan?

Tänä juhannuksena havahduin siihen, että keskustelemme ruokapöydässä yhdysvaltalaisen liberalismin rappiosta.
Olenko minä tässä?
Onko tämä sitä mitä olen kuvitellut?
Teinit keikkuvat kotipesän reunamilla ja me - vanhat huuhkajat - pohdimme liberalismin rappiota?
Luulen että kyllä. 

Tänä juhannuksena kadotin ja löysin makroklipsun uudestaan ja uudestaan.
Ja itseni, fokukseni myös.

Kävin tuulisella kävelyllä taikametsässä.


Apilan sisällä on rinnakkaistodellisuus.



Keijukaisen kukassa on taika. Sitä ei pysty kuvaamaan, vaikka kuinka yrittää.




Mansikat kasvavat tähtien alla.



"...ja yöt ovat valkeat, kuluvat nopeaan..."

maanantai 17. kesäkuuta 2019

superviikonloppu

Poikanen oli pari viikkoa isänmaan hommissa metsäleirillä, keskimmäinen puolestaan viikon päivät tanssihommeleissa tanssileirillä. 
Kotinurkissa pyöriskeli vain yksi toimeton teini.

Perjantaina olimme pitkästä pitkästä aikaa koko perhe saman katon alla.
Omituista. 

Jouduin kulttuurishokkiin, kun joka puolella oli täysikasvuisia keskenkasvuisia. 
Niitä rönsyili keittiössä, niitä jonotti kylppäriin, vessaan ja jääkaappiin, ja talous oli sakeanaan niiden läsnäoloa.
Onko meitä ennen aina ollut näin paljon?
Vai ovatko ne kasvaneet täyteen mittaansa siellä leiritulilla?

**

Lauantai oli todellinen superpäivä.
Kokkasin padallisen sapuskaa syötäväksi aina silloin kun nälkä on.
Yksi lähti treeniin, yksi kaverin synttärilahjaa kehittelemään ja yksi aloitti muuttohommelit.
Me Lehtorin kanssa kehittelimme kulttuuripläjäyksen: tanssia ja ruokakulttuuria.

Ensin kansantansseja, sitten  uutta perunaa, voiko kesäisempää ollakaan?

amerikansuomalainen Kivajat Dancers


neitsytperunafestivaalit

vehnäolut, savulohta ja perunaa.

Kotinurkissa poikanen oli saanut olennaisimman osansa muuttokuormastaan kuntoon:

muuttokuorma pt1
Roudasimme ensimmäisen erän - kirjat ja kirjahyllyn - muuttokuormasta musketöörien tukikohtaan.

Lövähdin illansuussa sohvaan rentoutuneena, hyväntuulisena ja elpyneenä. 
Huikea, aurinkoinen ja produktiivinen päivä!

*

Sunnuntaina heräsin siihen kun esikoinen kotiutui kesäyöstä.
Päivä meinasi alkaa aivan venkurallaan, kunnes kesken puoliärtyisän aamupalani tajusin, että voin lähteä vaikka uimaan.
Pakkasin uimakamat ja polkeilin läpi pyhähiljaisen kaupungin isolle hallille.

Olin hallilla samalla hetkellä kun halli aukesi, sain pitkästä aikaa käyttööni vesijumppahärpättimen ja houkuttelin vastahakoisen ja väsyneen kroppani liikkeelle.
Jumppasin kolme varttia ja uin loppuverryttelyn verran. Olin hetken altaan ainoa uimari ja siitä riemastuneena rohkaistuin testaamaan vapaauintia. 
Jee! 
Jaksoin hukkumatta yhden lyhyen altaanvälin!
En aiheuttanut kovin pahaa tuhoa tai aallokkoa!

Polkeilin kotiin läpi pyhähiljaisen kaupungin.
Kokkasin padallisen sapuskaa.

Naapuri kysyi, saavatko heidän pikkutyttönsä tulla meille leikkimään.
Omat pikkutyttöni ilmoittivat, että ei käy, tänään on kissanpesupäivä. uskooko kukaan ettei se ole tekosyy?
Teinit linnoittautuivat kissaeläinten kanssa kylppäriin pariksi tunniksi.

Minä sortteerasin ylijäämäkirjoja houkutteleviksi paketeiksi niille, joilta puuttuu lomalukemista.



Pilaa lomasi -lukemistopäk
"todella surkeaa lukemista" kommentoi kirjojen alkuperäinen omistaja

LehtoriXS -lukemisto


Illansuussa palautimme sotapojan viimeistä kertaa lomakyytiin.
Keskimmäinen aloitti luku-urakkansa syksyn kirjoituksiin.
Nuorimmainen alkoi suunnitella veljensä huoneen valtaamista.

Perheen yhteiseen kalenteriin on tulikirjaimin merkitty tuleva torstai.
Se on yleinen ja yhtäläinen kotiinpaluu-kotoalähtö -fiesta.
Kohta juhannuksen jälkeen yksi lähtee riparille, yksi Uuteen Seelantiin ja yksi muuttaa musketöörien linnoitukseen.

Nuoriso ilmoitti että juhannuksen tietämillä ne ovat yhteydessä meidän vanhempiin, ettemme aivan villaannu ylenmääräisestä vapaudesta.
Meidän pitää kuulemma syödä terveellisesti, ilmoittautua vanhemmille vähintään kerran päivässä ja mennä iltaisin ajoissa nukkumaan.

ei pelkoa murmeliinit, ei pelkoa.
Emme ehdi villaantua lainkaan, kun muutamme tavaroita itäsiivestä länsisiipeen, etsimme kadonnutta flyyegliä josko se viimein löytyisi ja kiillotamme pöytähopeita rippijuhlia varten.






torstai 13. kesäkuuta 2019

hajahavaintoja

Fillaroin yhtenä päivänä töihin tavallisesta poikkeavaa reittiä. Siinä polkeroidessani aloin haaveilla tummantummasta kahvista ja croissantista. Sellaisella pakkomielteenomaisella vähän sekopäisellä tavalla: että kun pääsen töihin, niin ah! miten ihanaa olisikaan rouskuttaa croissantia ja juoda tummantummaa kahvia ja olisipa työpäivä sen päälle aivan ihmeellisen ihana.

Harmi vain, ainoa leipomo joka matkan varrelle osui, ei myynyt voisarvia.
Se siitä pakkomielteestä sitten, ainakin sen päivän osalta.

Kerroin sekopäämielikuvastani kotona Lehtorille.
Kuvailin oikein piinallisen yksityiskohtaisesti sitä hekumaa jota jäin vaille kun ei leipomosta löytynytkään kunnollista croissantia.


Myöhemmin saman päivän iltana oli keittiön työtasolla iso pussillinen croissanteja.
Minulle jäi tehtäväksi vain asetella ne seuraavana aamuna lautaselle ja pressoilla itselleni pannullinen tummantummaa kahvia.

En kyllä tiedä, tuliko työpäivästä yhtään sen ihmeellisen ihanampi. 
Mutta aamu kyllä oli.


**
Yhtenä toisena päivänä kun tepsutin lähikauppaan, kyyhötti läheisellä parkkipaikalla kolme harakanpoikasta.





Ne olivat kuin jotain murjottavia esiteinejä, jotka äiti oli potkaissut pesästä pois ja lähettänyt ulos raittiiseen ilmaan sorhaamasta kun on viikkosiivous kesken. knääk (se on ruma esiteinisana harakkakielellä)


*

On vähän semmoista ilmassa että hyydyttää.
Pitää repiä iloa sieltä, missä sitä on.



Niin kuin vaikka siitä, että saa ilmapalloja lahjaksi ja onnistuu polkeilemaan kauppaan ja kotiin puhurisessa myötätuulessa ilman että pallot puhkeaa.

Ja sitten siitä, että ostin yhden museon museokaupasta kelvollisesti toimivan makroklipsun.


 






keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Kun teinistä tulee täysi-ikäinen

Parissa vuodessa on muuttunut paljon, melkein kaikki ja ei kuitenkaan oikeastaan mikään.



Tällaisia asioita taas tuli vastaan, kun talouteemme ilmaantui täysi-ikäinen:

1. wilma
Se pahamaineinen wilma. Oikeuteni lapsen teinin aikuisen opintomenestykseen katosivat sillä silmänräpäyksellä kun kahdeksantoista vuotta tuli mittariin.
Huvittavasti teini ei ole oikeustoimikelpoinen sekuntiakaan aiemmin, eli katseluoikeuksia ei voi myöntää etukäteen.
Siispä kahdeksantoistavuotiaan koulupäivä alkoi kanslian kautta.
Muuttunut: wilman katseluoikeudet voi nykyään kuulemma myöntää nuori itse, aiemmin piti kanslistin täpätä jotain nappulaa.

vinkki: pyydä että täysi-ikäinen antaa oikeuden wilmaansa. Ei siksi, että voit natkuttaa opintosuorituksista (siihen sinun oikeutesi lakkasi suunnilleen siinä vaiheessa kun peruskoulu päättyi), vaan siksi, että pysyt kärryillä siitä, mitä nuoren koulussa tapahtuu. Juhlien ohjelmat ja aikataulut, vierasmäärät ja vastaavat ilmestyvät ainakin meillä vain wilmaan. Jos koululla on jokin muu tiedotuskanava, käytä sitä.
Meillä on pienesti ääneen lausuttu periaatepäätös: tuemme opiskeluja, mutta sen edellytyksenä on oltava mahdollisuus nähdä, kuinka opinnot etenevät.



2. henkilöllisyys
Tällä teinillä on onneksi voimassaoleva passi. Ihan hirmuista kiirettä ei siis ollut, mutta melko pian täysi-ikäisyyspäivän jälkeen tepsuttivat täysi-ikäisen askeleet myös poliisilaitokselle.
Iän ja henkilöllisyyden osoittaminen kortilla on kätevämpää kuin passilla - tai ainakin minun mielestäni on näin. Alaikäisellehän ei henkilökorttia saa (tai saa, mutta aikuisen henkkari on toimivampi ja täydempi, toimii esim. matkustusasiakirjana)
Muuttunut: aiemmin hakemuksen pystyi esitäyttämään ilman vahvaa tunnistautumista. Vahva tunnistautuminen on tullut poliisipalveluiden portinvartijaksi - siihen olen törmännyt jo aiemmin, kun piti auttaa ikäihmistä poliisilaitosasioinnissa.
Nuorella ei vielä ollut pankkitunnuksia, eikä siis vahvan tunnistautumisen mahdollisuutta. Edettiin vanhanaikaisempaa reittiä.

Homma meni muuten hyvin, mutta nuori oli unohtanut rahamassinsa kotiin, minun piti lähteä kesken ruuanlaiton lunastamaan häntä pois poliisin hoteista.
Muuttunut myös: nykyään meidän poliisilaitoksella on tuhti turvatarkastus heti ovensuussa.
Onneksi olin varoittanut nuorta etukäteen, se oli hänestä hämmentävä kokemus.

Opettavaista: en pystynyt etäneuvomaan nuorta wapin kautta. Junnaava keskustelumme eteni suunnilleen näin:
"äiti, missä sitä henkkaria haetaan"
 "en tiedä, kysy"
 "keneltä mä kysyn"
"en tiedä, kysy"
Kun henkkari oli anottu ja maksettu, pääsin neuvomaan opettavaisesti: vaikka ne ovat vähän totisia ja ärhäköitä, ne ovat palvelutehtävässä. Kysy, kysy, kysy. Vaikka se olis pelottavaa. On parempi olla vähän tyhmä ja kysyä kuin eksyä matkalla.

Vinkki: se henkkari kannattaa hakea. Ajokortti ei kelpaa kaikkein virallisimmissa yhteyksissä henkilöllisyyden osoituksena, ja passin kantaminen mukana voi olla hankalaa - se on kuitenkin aika iso asiakirja.
Jos mahdollista, kannattaa porrastaa passin ja henkkarin voimassaoloajat siten, että aina on jompi kumpi voimassa. Kova muistamisen vaiva, jos molemmat laukeavat yhtäaikaa.



3. pankki
Nuoren rahavarannot katosivat verkkopankistani samassa huiskauksessa kuin wilmakin, eikä niihinkään voi myöntää etukäteen oikeuksia.
Olin ollut siinä käsityksessä, ettei pankkimme myönnä verkkopankkitunnuksia alaikäiselle, siksi emme ole pankkiasioissa pitäneet kiirettä.
Muuttunut: myöntävätpäs!

Pankissa ilmoitimme heti ovensuun portinvartijalle, että meillä on paljon monenlaista silppusälppyä, jotka on hoidettava kuntoon. (miten mahtavaa, että pankissa oli vastassa heti sellainen hyväntuulistervehtijä, joka lajitteli eri jonoihin vanhukset ja silppusälpyttäjät; lisää tällaista palvelua!)

Verkkopankkitunnukset, verkkopankin käyttöönotto, tunnuslukulaitteen asentaminen, säästötilin avaaminen, varapankkikortin tilaaminen kun edessä on se elämää suurempi seikkailu, käyttöoikeuksien myöntäminen myös minulle, että voin tarvittaessa etähoitaa nuoren pankkiasioita...
Istuimme pankissa toista tuntia, teini oppi uutta, minä opin uutta ja olimme todella tyytyväisiä saamaamme palveluun.
Opettavaista: olisinpa tiennyt edes osan tästä! Olisin lähettänyt läheiset ikäihmiset pankkiin saamaan ohjeistusta, enkä yrittänyt itse heitä neuvoa vajavaisilla taidoillani.

Vinkki: pyydä että täysi-ikäistynyt antaa käyttöoikeudet pankkitiliinsä. Ei siksi että voisit yön pimeinä tunteina sijoittaa hänen rahansa kätevästi edelleen, vaan ihan käytännön syistä.
Tästä oli todellista hyötyä nyt, kun esikoinen on isänmaan leivissä ja yhtäkkiä pitikin lyhyellä varoitusajalla hoitaa vuokravakuus. Metsäleiriltä käsin sen hoitaminen olisi ollut huomattavasti työläämpää kuin kotisohvasta - kun ei välttämättä nettiyhteys pelaa, tai se on pätkäinen.
Samoin veikkaan että nyt, kun täysi-ikäinen numero 2 lähtee maailmalle: voimme avustaa raha-asioiden hallinnoinnissa kotoa käsin, jos tarvetta on. Kun nämä nuoret eivät ehkä ihan kaikkea vielä osaa huomioida.

Se mikä ei muutu
se lapsi /teini /aikuinen on ihan sama kuin ennenkin. Se tarvitsee (ehkä vielä pitkään) pientä tuuppimista niissä asioissa, joissa se on tarvinnut tähänkin asti.