torstai 31. heinäkuuta 2014

torstainilli

Uusiohuumannuin taas vaihteeksi kirjaston e-kirjakokoelmasta.
Olin ihan unohtanut koko jutun pitkäksi aikaa, aina siihen asti kun olimme mennä viikolla tekemässä päiväreissua mahdollisimman vähin varustein: meillähän minkä tahansa reissuunlähdön pakkaamisen vaikein osio käydään kirjahyllyn edessä. Tälle reissulle halusin lähteä pienellä veskalla mutta paljolla tekemisellä - siispä e-kirja!

Latasin muutaman kirjaston kirjavalikoimasta, mutta reissun päällä kävi ohrasesti. Rupesin elvistelemään kirjalla, jota olin aikeissa lukea. Isoveli innostui aiheesta, asiasta ja kirjasta ja konfiskoi fläpäni.
Se heittiö kulutti minun akkuni ja luki minun kirjaani ja minä olin koko reissun ajan toimeton, grr sille.
Kotiin tultuamme se vaati minua joko palauttamaan kirjan välittömästi kirjastoon tai vaihtoehtoisesti lainaamaan fläpäni epämääräiseksi ajanjaksoksi, niin että saisi kirjan luettua loppuun.
No, jotain hyvääkin: sain vihdoin ajettua kirjaston lainaus- ja lukuohjelman myös Isosiskon fläpsylle ja Isovelikin muisti taas e-kirjaston olemassaolon. Vielä yksi fläpä pitää käsitellä. (*huokaus*)

Tiedättekö mitä inhoan (en e-kirjoja!) ?
Inhoan sitä että kompuutterit ja fläpät ovat muka käyttövalmiita.
Ja gerbiilinkakat sanon minä!
Sen seitsemäntoista ohjelmaa pitää ladata ja kaikkia niitä varten pitää luoda erilaisia tilejä ja erilaisia salasanoja ja kirjautua sinne ja tänne pitkin ja poikin, niin että lopulta ei edes tiedä mitä, minne ja miksi.
Kyllä kuulkaa loppuu vahvemmaltakin ihmiseltä hermo kun se lataa kolmeen viiteen eri kertaan niitä helkatan lukuohjelmia ja muita.
Isoveli sai rippilahjaksi kompuutterin. Sanoin myymälässä että minä en sitten asenna en yhtään mitään, en keksi yhtään tiliä, enkä anna mitään ohjeita.
Arvatkaa mitä?
Gerbiilinkakat.
Minä en voi ymmärtää, miten on mahdollista että minä olen perheen ja puolen suvunkin atk-tuki? Semminkin kun hraH on itse opettanut minulle ihmeellisen intternjetin alkeet ja kaiken muunkin tietokoneenkäytön.

No, ei pitänyt laisinkaan nillittämäni vaan piti leuhkimani että muistin taas kuinka kivoja e-kirjat ovat ja että luin aika kivan kirjan - en siellä reissulla, vaan eilen kotona - mutta en tullut yhtään paremmaksi ihmiseksi, enkä organisoinut yhtään mitään.
Vähän kyllä ajattelin että kohta pitää tehdä lastenruokintasuunnitelma, mutta vielä en kykene kun yksi katosi sieltä wilmasysteemistä enkä siis tiedä sen elämästä tällä hetkellä yhtään mitään.

*
siitä tulikin mieleen, että millä ihmeellä minä tänään ne ruokin kun ei ole suunnitelmaa?

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

vinkkejä hellepäivän ratoksi

verstaalla on hiljaista. Päivän suurin urakka on lähettää yksi sähköposti: odotan inspiraatiota saapuvaksi, jee.
(aargh, niitä viestejä tuleekin kaksi! miten oikein selviydyn tästä kiireestä ja ruuhkasta?)

*

Jatkan ehtymättömien ja ah! niin loisteliaiden vinkkieni jakamista kun en parempaakaan keksi

Hellejuomavinkki
Cafe Frappé
2 rkl pikakahvijauhetta
1 rkl sokeria
1 dl kylmää vettä
Surrutetaan sauvasekoittimella surr.
Kaadetaan kauniiseen lasiin, lisätään hiukan vajaat 2 dl maitoa ja jääpaloja.

Toinen hellejuomavinkki
Neitseellinen sangria tai jotainvähänsinnepäin
1 osa mehua /mehujuomaa jossa osa rypälemehua (vaikka joku juissi tai mitä niitä nyt onkaan, esim. omena-rypäle)
1 osa sitruunalimua
Jääpaloja, vaikkapa semmoisia mehusta tehtyjä, esim. appelsiini-sitruuna-lime-jäät toimivat oikein hyvin.
Tätä kun tekee kauniiseen kannuun ja laittaa joukkoon lillimään appelsiini- /sitruuna- /limerenkaita, niin jopa on kaunista ja raikasta!
Tätä juotiin rippujuhlillamme litratolkulla, luulen että kymmen. Tai kaksitoista.
(ps. ne hedelmärenkaatkin voi pakastaa. On hauskaa!)
(siis tietysti ensin pakastetaan ja vasta sitten laitetaan kannuun. höh.)

*

Hellepäivän askarevinkki
Ei kannata leipoa, tulee hiki.
Kyllä ei ole ongelma. Olen lopettanut a) ruuanlaiton, b) leipomisen ja c) kaikenmoiset kotityöt noin ylipäätään.

*

Hellepäivän parisuhdevinkki
Leppoisa pyöräily esim. kirjastolle juomaan jääkahvia.

*

Hellepäivän lastenkasvatusvinkki
Leppoisa pyöräily lasta vastaan sieltä missä se on luuhannut.
Juteltiin kaikenlaista ja nähtiin kriisi, missä oli kaksi poliisiautoa, kaksi ambulanssia ja superrauhallisen omakotialueen koko naapurusto kadulla tuijottamassa.
Paikallisuutiset eivät kertoneet, mistä oli kyse.

*

ps. kriizi: kaupungin koululaitoksen supernäppärä wilmasysteemi on kadottanut yhden lapsistani.
Ei ole ensimmäinen kerta.
Neiti Wilma on taas sitä mieltä, että omistan liikaa lapsia.

ps2. tervetuloa uusi lukija!

tiistai 29. heinäkuuta 2014

vinkkikokoelma

verstaalla on hiljaista, näyttäisi siltä että ihan kepoisesti tässä olisi vielä voinut viikon lomailla.
No, kinaan lomapäivistäni UPM:n kanssa sitten pitkin vuotta, eipä pääse elämä tylsäksi käymään. (paitsi nyt)

Haluaisin kirjoittaa aikani kuluksi semmoisen kaikenkattavan vinkkikokoelman Näin kasvatat lastasi, kunnostat parisuhteesi ja muutenkin pelastat päiväsi (sekä teet semmoista ruokaa mikä kelpaa kaikille)
Pahempi hommeli, sillä ehtymätön vinkkivarastoni on ehtynyt, ruuanlaiton olen ilmeisesti lopettanut tyystin ja jos kälyä on uskominen, ovat lapsukaiseni - nuo rakkaat ja suloiset pikku pulluraposket - hirveän hävyttömiä ja tyystin kasvattamattomia kakaroita. (olivat mokomat laulaneet kälylle olet vanha nainen hunningolla kun se lähti ostamaan lippuja jollekin keikalle) (eivät ole hävyttömiä, kun minä niitä yritin paheksua ja sanoin että olenko minäkin hunningolla, ne sanoivat että ei, ethän sinä ole edes vanha. Fiksuja ja kilttejä ovat, taas tuli todistettua)

Lastenkasvatusvinkki
Vähän päälle kymmenen vuotta Pikkusiskon äitinä, ja olen vihdoin oppinut sen, mitä olisi pitänyt minulle opettaa hyvissä ajoin ennen kuin se lapsi tuli luovutusikään: melko toimiva viivytystaktiikka.
Olen oppinut sanomaan, että se ei missään nimessä tapahdu tänään.
esim.
PS: äiti, mä haluan instaan
minä: ymh, onko siinä ikäraja? mitä sä sinne laitat?
PS: emmätiiä.
minä: no miksi sinne pitäisi päästä?
PS: emmätiiä
minä: ymh
PS (muutaman minuutin päästä): mä selvitin asiaa, tässä on ohjeet
minä: no hyvä, anna mä perehdyn niihin. Mut mä voin kertoa sulle, että mitään ei missään nimessä tapahdu tänään. Eikä huomennakaan.
PS: ok!

Parisuhdevinkki
Hyvä kirjoitus aiheesta - ei aina niinkään helppoa elettäväksi.
Pyöräilimme yhtenä päivänä kotiin päivän riennoista väsyneinä, hikisinä ja ihan vaan tavallisina.
Puolivälissä ylämäkeä hraH sanoi: onpas kiva pyöräillä sun kanssa.
Aurinko oli taittumassa alemmas, ilma oli lämpimän oranssi ja pehmeä, tienvieruksilla tuoksui makealta kesältä, puhuimme ohimeneviä lapsista ja kaupassakäynnistä ja arjesta.
Huomasin että on, on mukavaa.
Parisuhdeaikaan pitää tarttua silloin kun sitä on, siinä hetkessä ja paikassa.

Ruokavinkki
Kutsukaa kylään sukulaisia, jotka majoitatte jonnekin muualle kuin omaan kotiinne.
Kutsukaa myös itsenne sinne kylään.
Kyllä on ruokaa, ei tarvitse kokata, melkein kaikki syövät.




maanantai 28. heinäkuuta 2014

Nonni

Se oli siinä sitten.
höh ja pöh ja eikylläyhtäänhuvita.

Sanoin eilen hraH:lle ja lapsille, jotka olivat kai aidosti pahoillaan lomani päättymisestä, että älkäätten murehtikot, minun lomani olisi aina ja joka tapauksessa liian lyhyt.
Lapset ovat lomani päättymisestä pahoillaan luultavasti vain siksi, että määräsin talouteen sisälläliikkumiskiellon minun oletetuksi nukkuma-ajakseni. Ne ovat kesän aikana ihan villaantuneet koko sakki: singahtelevat iltakaudet ulos huoneistaan kuin käet käkikelloista äitihei.

Mitä lomalla tapahtui?
Yksi käväisi Islannissa, pääsi sinne ja takaisin ihan ilman minun hössöttämistäni ja asiaan puuttumistani. Eikä yksikään tulivuori puhjennut tai mitään muutakaan hirvittävää.
Toinen käväisi rippikoulun.
Molemmat kasvoivat henkisen metrin ja ovat aivan fantsuja.
Kolmas ei käväissyt missään vaan astui sisään esiteini-/alkeismurkkuportista ja on kertakaikkisen oikukas.

Alkuloman siivosin.
Tai lähinnä pyykkäsin. Ensin pyykkäsin matkaa varten. Sitten pyykkäsin huoneista löytyneitä puolipitoisia.
Sitten pyykkäsin rippileiriä varten ja lisää puolipitoisia. Sitten pyykkäsin matkalta palanneen vaatteita.
Sen jälkeen leiriltä palanneen vaatteita.
Iloksenne voin ilmoittaa, että
1. talouden paripuolten villasukkien probleemi ratkeaa melko vaivattomasti pesemällä villaisia vähän tuhdimmassa lämpötilassa. Eipä tarvitse sen jälkeen miettiä.
2. Hyvin suunniteltu ei totisesti ole puoleksi tehty. Eivät ole vaatelaarit edes puoleksi järjestyksessä. Höh ja pöh sille.

Keskilomalla leivoin ja kokkasin.
Juhlasyömä riitti ja maistui.

Loppulomalla rentouduin.

Lasten ulkomaanserkut ovat maisemissa, parannamme maailmaa kälyn kanssa.
Olisi parempi, jos uskoisivat kaikki meitä.
Lapset riehuvat akselilla mummin takahuone - meidän olkkari - kauppakeskus - uimaranta.
Tai eivät riehu, koska ovat (esi-)teinejä. Angstisia ovat.
Paitsi pikkutytöt, heistä tulee ihan kohta juutuupijulkkiksia. Kun vain saisivat luvat juutuupiutua.

Parina päivänä isännöimme toisia ulkomaanvieraita.
Kyllä olivat urheita lapsia: tulivat maailmalta aivan vieraaseen perheeseen pariksi päiväksi, kävivät vain nukkumassa oman porukkansa kanssa, muun ajan viettivät meillä.
Yhtenä päivänä veimme laajennetun laumamme (n= n.10) vesipuistoon.
Uskokaa pois, vajaat kymmenen esiteiniä on paljon. Varsinkin jos suurin osa niistä ei puhu, eikä voi tietää, johtuuko se siitä etteivät ymmärrä ja kykene vai yleisestä teiniydestä.
Kahden päivän päättäväisen vaikenemisen jäljiltä sekä omat että vieraat olivat sitä mieltä että oli huippuhauskaa. ("so kylt!")

Ja ohessa koko loma kuvina

vaihe1: siivous. Ahisti ihan kaikkia.

rentous

lopputulos


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Lomatoteutuma, toistaiseksi

2/3 nuorisosta tullut takaisin sieltä missä ovat olleet. 1/3 kipeänä.
1/3 vielä maailmalla.

Loma suunnilleen puolivälissä: pyöräillyt, siivonnut, leiponut, lukenut, nukkunut (miten voi ihminen olla näin väsynyt?), d.c al fine.

Pelasimme yhden kanssa candycrushia

Hyllyssä on järjestys



Vadelmaneliöt jonottavat pakastimeen


torstai 3. heinäkuuta 2014

Lomasuunnitelma1

Nelisen tuntia työpäivää jäljellä, sitten alkaa loma.
Eikä hetkeäkään liian aikaisin, jos minulta kysytään. Olen pohjattoman väsynyt. Siis hetkinen, tajusin vasta nyt että olen ruvennut ottamaan iltapäivätorkkuja, useampana päivänä viikossa. Minä en nuku päivisin. Paitsi eilen, ja kaksi päivää sitten ja viikonloppuna, ja viime viikolla ainakin kahtena päivänä. Mistä oikein on kyse?

Ja lomasuunnitelmia?
Eipä oikeastaan.

Alkukesästä ilmoitin vastahakoiselle nuorisolle että tiettyyn päivään mennessä itsekunkin läävän on oltava paraatikunnossa. Ei pelkästään vähän sinnepäin siisti, vaan todella siisti.
Olen pehmeästi ja leppeästi yrittänyt ajaa läpi ehdotusta tavaramäärän vähentämisestä, olennaiseen keskittymisestä ja turhasta luopumisesta.
Sanomattakin on selvää, että nuorisollamme ei ole mitään ylimääräistä saati turhaa ja sitä paitsi, milloin oikein olen ajatellut palauttaa ne duplopalikat jotka vietiin kellariin viisi tai kuusi vuotta sitten? Niitä tarvittaisiin leikissä nyt. Tai ainakin ihan kohta.

Selkeytin toivettani ehdottamalla että jokainen karsisi joukosta ne lelut, joilla vielä ihan oikeasti leikkii ja varaisi niille yhden lipastonlaatikon.
Ihan hyvä idea sinänsä mutta juuri se laatikko on jo täynnä.

Kysyin myös, olisiko mitenkään mahdollista luopua tai edes väliaikaisvarastoida leluista edes ne, joilla ei ole leikitty sen pari vuotta sitten tapahtuneen muuttomme jälkeen. Tai oikeastaan enää edes ennen sitä.
No eihän tokikaan, koska hetkenä minä hyvänsä saattaa alkaa leikki, jossa tarvitaan juuri niitä leluja.
Ja sitä paitsi, koska ne duplopalikat oikein palautetaan?
Tai ne pehmolelut, jotka olen varastanut ja varastoinut?
Oikeastaan voisimme mennä kellariin suorittamaan pienet penkojaiset, vai mitä äiti?

Voi sitä itkua ja hammasten kiristystä joka on koittava, kun Suuri Musta Jätesäkki alkaa puhua äidinraivon tahdittamana. tai itse asiassa, voi sitä itkua ja hammasten kiristystä siinä vaiheessa kun nuo kotiutuvat sieltä minne menevätkin ja äidinraivo on sillä välin puhunut Lintukodon suuressa hiljaisuudessa. Jee.






keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Taloudelliselämänhallinnalliskriisejä

Laskin eilen ihan huvikseni, paljonko voin päivässä käytellä elämiseen.
Sitten menin kauppaan ja käyttelin kolmen päivän edestä.
Pahempi homma, sillä tänään täytyy mennä uudestaan. miten on mahdollista jatkuvasti unohtaa jotain?

Missä ihmeessä on vika?
Minussa vai maailmassa?

Suhteeni rahaan on kieroutunut ja outo. En kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten kaikki muut pystyvät siihen mihin minä en.
Tiedän ihmisiä, joilla ihan varmasti on kutakuinkin samat tulot kuin meillä. Niillä on isompi talo ja kaksi autoa ja etelänmatka joka vuosi.
Miten ihmeessä niillä voi olla niin paljon paremmat menot, en käsitä?

Yritin löytää vastausta tuijottamalla tiiviisti pankkitietojani.
Vaadin ja haluan jatkossa livekuvaa siitä rahalaarista, missä minun pennosteni pitäisi sijaita sillä epäilen että sen pohjassa on reikä ja rahat valuvat salaa naapurilokeroon.

Sen lisäksi että joku kähveltää arkielämään tarkoitettuja rahojani, on minulla probleemi myös tulevaisuuteni suhteen.
Tällä hetkellä vaikuttaisi nimittäin siltä, että myös eläkkeellejääminen ja sitä väistämättä seuraava kuolo on ajoitettava varsin tarkasti. Vaatimattomasti elellen minulla on ehkä kolme kuukautta aikaa hankkia tymäkkä maksakirroosi tai istumahaava ahteriin siemailemalla jotain pehmeää viintä ja istuskelemalla lukemassa kuolematonta kirjallisuutta jossain lämpimässä pehmeässä etelän yössä.
Kaksi kuukautta, jos lopetan ruuanlaiton ja syön ulkona.
Toisaalta ehkä neljä, jos lopetan syömisen kokonaan.
Täytyy vähän miettiä.

Työuristani tulee piiiiiitkä.

*

Plarasin eilen illalla yhtä kivaa mainosta. HraH kysyi, että joko olen valinnut minkä haluan.
No en, kun pitää ensin hankkia kaikenmoista tyhmää ja tylsää ja välttämätöntä. Niin kuin nyt vaikka ruokaa nälkäisille.


tiistai 1. heinäkuuta 2014

sukkikset

Isosisko tarvitsee valkoiset paksut sukkahousut.
Ajattelin että kävelen kauppaan, ostan ne ja suikahdan kotiin huiskista vaan.
Ei kuulkaa ollut mikään huiskista vaan koko juttu.
Ensin eksyin yhteen aleen ja tein jotain hajanaisia oudohkoja ostoksia ostin mm. letityssuihketta; miten letityssuihke toimii? mihin sitä käytetään? miksi edes ostin sen?.
Mutta en löytänyt valkoisia sukkiksia.
Menin toiseen kauppaan.
Ei sukkiksia.
Kolmanteen.
Neljänteen.
Viidenteen.
jnejnejne
Jokikisessä kaupassa kävin lasten ja naisten osastolla.
Ei sukkiksia, ei ainakaan valkoisia.

Oli legginsejä. Oli ruutuja. Raitoja, Mustia. Liilaita. Hellokittyllä ja ilman myös naistenosastolla. Mutta ei valkoisia.
Lopulta hermostuin ja menin suunnilleen sadannennenseitsemännenkymmenennen kaupan tiskille ja kysyin että eikö teillä ihan totta ole valkoisia paksuja sukkahousuja.
No ei, koska ei.
Menin lastenosastolle, siellä niitä oli. Kokoon 134 asti.
Alevaatteiden taitteluun leipääntynyt myyjä totesi että eihän semmoisia kukaan käytä.

Ihmettelin
a) mitä ihmeen järkeä on myydä keskellä kesää paksuja mustia, ruskeita ja harmaita sukkiksia? Kai niitä voisi olla valkoisiakin - kun kerran muissa väreissä löytyy?
b) legginsit? Ihan totta hei. (trenditietoisena hetkenä ostin yhdet ja mallasin niitä farkkumekkoni kanssa. ei. ei. ei. en ole tuntenut itseäni luultavasti milloinkaan niin pöljäksi kuin sen kolmen sekunnin ajan, jotka legginsit olivat jalassani.)
c) koko 134? Me totisesti olemme päättäneet lyhentää lapsuuden loppumaan jonnekin kahdeksan ja yhdeksän ikävuoden välille.
d) hellokitty? naisten osastolla? Ihan totta. (puemme pienet sievät tyttömme kuin lolitat ja yritämme itse käydä kuusivuotiaista? herätkää!)

Jostain takarivin takaa se leipääntynyt myyjä onnistui kaivamaan esiin yhden pölyisen paketin valkoisia sukkiksia kokoa 156. Luonnollisesti vähän normaalia kalliimmalla hinnalla.
Toivottavasti Isosisko mahtuu niihin. Muuten joudumme turvautumaan legginsit+polvisukat -ratkaisuun, ja joudun aloittamaan koko kierroksen alusta.
Ihan varmasti ei ole valkoisia polvisukkiakaan enää missään.
Kyllä minä sen arvaan.

*

Kesäraha tuli.
Meillä kesäraha maksetaan jostain syystä aina ennen lomaa - ehkä ne toivovat että pakkaan kassini ja nyssäkkäni ja pakenen johonkin kauas, mahdollisesti kuubaan (minä ainakin toivon sitä aika usein) - ja fiksuna ja säästäväisenä ja saitana ihmisenä tein niin kuin kuuluu ja siirsin jonkinmoisen summan siitä jemmatilille.
Siirron tehtyäni tajusin, että kappas kehvatsua, taisin jättää käyttööni normaalia arkikuukautta pienemmän potin. Ja kappas kehvatsua, tässä alkavassa kuussa on kuitenkin ihan normaalit, tai jopa normaalia suuremmat menot.
Jee.

*

Muistin yhtäkkiä:
Kun Isosisko oli pieni, se sanoi kussahousut.
Kiireisinä tarha-aamuina meillä oli tapana huhuilla kussas on mun sukkikset? Ja missä kussikset?

*