keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

kissanpäiviä

juhlat juhlittu, elämä palailee uomiinsa hiljalleen.

Meillä näytti kesältä ja tyttöni mun oli niin kaunis.






ja nyt kissaeläimiä on sitten kolme, pitkänpitkän odotuksen jälkeen.
Tämä tuorein tulokas tuli samalta kasvattajalta kuin entinen, jo liki kolme vuotta sitten edesmennyt Leevi-kisumme, samasta vanhasta linjasta. 
Yksi lapsista sanoikin, että se on kuin mini-Leevi, josta on ilmat puristettu pois.
Muuten emme olisikaan laumaamme enää kasvattaneet, mutta tätä on odotettu pari-kolme vuotta; nyt se on sitten täällä: kilpparitabby-tyttö.  

Pikkukisua jännittää vietävästi ja isoja ihan yhtä paljon.

Neiti Elma Pesonen

isoisoisoiso-mitälie setänsä /veljensä Leevi

Kissaeläimiä on siis nykyisellään ylevä ja komea kolmikko:

Viiru (aka Punainen Paroni; Mansikki; Viipula,  Viippis, Vipsutin, Viipelis-Vaapelis-Vops) - puolipitkäkarvainen punainen, karvismaisen arvaamaton kymmenvuotias maatiaiskissa

Arwen (aka Hänen kuninkaallinen korkeutensa Rönäperän ja muiden vähäisempien maiden prinsessa Arwen, Arbutski, Butski-Lutski, Butski, Arppu, Arppendaaler, Skruikki) - kilpikonnatäplikäs valkea maine coon

Elma (neiti Elma Pesonen) - kilpikonnatabby maine coon

niille, joille kissojen värisuora ei kerro mitään, niin termi kilpikonna tarkoittaa tyttökissaa, jossa on punaista väriä.
Pikkukisulla on vielä pentuturkki, mutta sillä on puolitoista punaista sukkaa ja tulenpunervia laikkuja kyljissä. Tällä hetkellä se näyttää ensikatsomalta aivan mustalta pölypallerolta.




kilpikonnakisun naama: Arwenin kasvojen kuviointia

Arwenin kyljen kuviointi ei ole klassinen tabby, vaan kuvio
katkeilee ja muodostaa raitoja
värimäärittelyn mukaan se on enemmän täplikäs kuin tiikerijuovainen
mustat raidat sen kylijssä eivät siis ole yhtenäisiä, eivätkä muodosta
perhosmaista tabbykuviota
musta, ruskea ja punainen vuorottelevat kuviossa

Viiru on punainen tabby tai tiikeri

lauantai 23. heinäkuuta 2016

vinkkivitonen: näin organisoit rippipirskeet

1. leivotaan leivotaan leivotaan leivotaan


2. keitetään keitetään keitetään keitetään


3. mennään kauppaan hakemaan unohtuneita asioita. useasti. aina unohtuu jotain. myös kauppalista.





4. haetaan kotimatkalla pizza
(valitan, ei kuvaa. söimme sen. siis pizzan)






5. koko touhu alkaa ottaa päähän. turvaudutaan ruuanlaitto-  ja leivontaviiniin



keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

rauhallisesti ja hallitusti

Suloinen lomarentous, siitäkin huolimatta että viikonloppuna rippijuhlitaan.
Pitäisi löytää olematon sisäinen pitopalveluemännyyteni.



Viime kesänä ensimmäinen polvi rupesi sanomaan räks ja snärk rappusissa.
Nyt toinen polvi sanoo reps oikeastaan ihan joka kohdassa.
Elo sujuu toistaiseksi vielä varsin hyvin jos en kyykistele tai nouse portaita tai pyöräile holtittomasti, vaan toimin hyvin rauhallisesti, hallitusti ja arvokkaasti.

Arvannette että olen arvokas näky noustessani sisäisen kadotetun pitopalveluemännyyteni voimassa rauhallisesti, epäholtittomasti ja hallitusti porrasjakkaralle tai polkeillessani  arvokkaasti, harkiten ja tyynesti pitkin maita ja mantuja tai kyykistellessäni rauhallisesti ja hallitusti hinksuttelemaan lattialistoja hammasharjalla.   kyllä kai



Yritän arvokkaasti, rauhallisesti, hallitusti ja holtillisesti saada kaikki kyykistelyä ja /tai porrasjakkarointia ja /tai polkeilua vaativat rippijuhla-askareet hoidettua ennen kuin minut määrätään ulkonaliikkumis- ja muuhun kieltoon tai ennen kuin polvi sanoo yhteistyösopimuksensa in persona personamente irti.

Semmoista se on, lomalaisen elämä.






ps. rippilapsella oli rippikouluunlähtökriizi. Se olisi halunnut ottaa mukaan koraanin. ei sitten kumminkaan ottanut, vaikka vasiten kaivoin sen esiin kirjahyllystä. ihme vastahankaisuutta.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Pienpanimoretki

HraH on osoittanut kiitettävää ahkeruutta oluiden maistelun jalossa harrastuksessa, ja koska olen hyvinkin tukeva vaimo, lähdin tietysti seuraksi kierrokselle paikallisiin pienpanimoihin.
Tai jos tarkkoja ollaan, niin paikallisiin pieniin marketteihin, jotka myyvät paikallispienpanimotuotteita kyllä varmalla on oikea sana!

Kiersimme Sauvon, Kemiön, Mathildedalin ja Pohjan  /Mustialan panimoiden vaikutuspiireissä.

eikös vain olekin hurmaavan hauskaa päätyä pienpanimoretkellä Pohjalle asti. haa-haa.

Kemiön kirkolla pysähdyimme ottamaan suuntimaa tuleviin koitoksiin: ensin munkkikahvit sisuksiin ja kipparinleipää tuliaisiksi, sitten pieni hurskas hautausmaakierros ennen päivän varsinaista ohjelmaa.






Mathildedalin ruukkikylä on viehättävä ja sympaattinen matkakohde. Siellä olisimme viihtyneet pidempäänkin: alpakat, puodit, kahvipaahtimo, ruokapaikka - kertakaikkisen kutsuva kylä!
Puhumattakaan kyläkaupasta, jossa paikan päällä leivotaan ja myydään täydellisen uunituoretta leipää ja kyläpanimon tuotteita.






Ruokatauon sovitimme Pohjalle (Pohjaan?) paikalliseen, varsin persoonalliseen Deliin. 



Alkuperäisessä suunnitelmassamme olleeseen Fiskarsin ruukkiin ei aikataulumme enää venynyt; anopin - jolta lainasimme auton - jumppatunti oli alkamassa, ja oli syytä kiirehtiä kotiin.

Koska elämme autotonta arkea, ovat tällaiset pienet kotiseuturetket todellista ylellisyyttä.
Parisuhde tuli puitua, lasten asiat pohdittua ja oli kaikin puolin lomaisa olo.

Reippaan ja ansioituneen panimoretkeilyosallisuuteni ansiosta - tai ehkä vain siksi että olen niin mukava ja lahjottava henkilö - sain hraH:lta lahjan.
Nuoriso kielsi minua enää ikinä osallistumasta mihinkään vanhempainiltaan.


nerokas slogan!

ps. kuvat osin uudella aparaatilla (canon eos1100d + kittiputki)

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Mukavampia päiviä

Toiset päivät ovat hauskempia kun toiset taas eivät.

Ne mitkä ovat, ovat aurinkoisempia, naurullisempia, seurallisempia ja semmoisia missä on hyvä kellutella.

Niissä on vaikka uusi ystävä, tai museo, tai ehkä jopa molemmat.
Ja illan tullen on voimaantunut ja hyväntuulinen. Ja semmoinen että vielä seuraavanakin päivänä hymyilyttää kun oli niin mukavaista.





Linnaan oli avattu uusi pysyväisnäyttely Turun Linnan historiasta, sen arjesta ja juhlasta. Pieteetillä toteutettu näyttely upeine pienoismalleineen!

Päälinnan puolella oma suosikkini on tietysti Linnankirkko, jonka käytävää olen kulkenut Kuulan tahtiin.

Kiersimme Nolliksen kanssa tunnollisina naisina koko Linnan (viimeksi itse vajaat vuosi sitten kolasin läpi vain päälinnan puolen) kaikkine vankityrmineen.

Retkipäivä jatkui jokirannassa höpöttäen ja naureskellen - kyllä vain on hyväntuulisen, avoimen ja puheliaan ihmisen seurassa vaivatonta olla. vaikka itse onkin puhumaton ja epäsosiaalinen - sellaisiahan me kai olemme? -  varsinaissuomalainen.

**

Toiset  päivät taas mitkä eivät, ovat yleensä maanantaita ja pitävät sisällään teinihuoneen siivoamista ja /tai anopin plug-and-play-telkkarin asentamista.

Plug-and-play my ass. Kyllä menen ja potkaisen niitä television keksijöitä plugiin ja playhyn.
Ensin sorvasimme kaksi tuntia ja sitten perään vielä toiset kaksi.

***

Niin että jos valita pitää, niin hetikohta valitsen lisää museokierroksia, kävelyä jokirannassa, ajelua Förillä ja jäätelöstä nautiskelua blogi-ihmisten ja erityisesti Nolliksen kanssa enkä mitään anopin televisiota.
Pahoitteluni televisiolle, vaikka onkin ihan kiva laite, mutta jää kyllä häviölle tässä kisassa.

Kepposka taisi varata Käsityöläismuseon ja kahvit elokuulle?



teinin kunniaksi on sanottava, että huonesiivon
yhteydessä ei löytynyt pesemättömiä
lautasia, alusvaatteita tai muutakaan kurjaa.
Löytyi Nasu ja
Hopsotiheihuraavuori <3
Ne välttyivät onnekkaasti Suurelta Mustalta Jätesäkiltä




keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

lomalomaloma

Lukuloma.

Istun aamukahvilla kirjan vieressä, istun iltani kirja kädessä.



Rippijuhlaloma.
Surisutan ompelukonetta, vaikka en osaa.
Ostimme teinin kanssa juhlaroipetta, vaatetta, kenkää, rekvisiittaa.
Osasin tehdä teinin ostoklänninkiin sisäänotot.
En ole ikinä ennen tehnyt semmoista, piti osata ommella venkurasaumaa.
Teki mieleni ottaa rohkaisuryyppy ennen ryhtymistä, mutta hyppäsin vain.
Ja koska vain lahjattomat harjoittelee ja amatöörit venyttelee, en minäkään käyttänyt harsimalankaa enkä nuppineuloja.

Mutta klänningistä tuli silti kauniimmin istuva.

kissaeläin osallistuu ompelusprojektiin: leikkaa jos uskallat

Seikkailuloma
Olen luvannut viedä jokaisen lapsen jonnekin hauskaan juttuun.
Huomenissa saattelen yhden oman ja yhden kähvelletyn Lintsille. Itse ajattelin hengata virastoajan verran pääkaupungissa.

Työjuttuloma
Pyysin ja sain kehityskeskustelun etäesimieheltä.  (kai lähiesimiehen vastakohta on etäesimies? vai onko se kaukoesimies? no se esimiehen esimies nyt kumminkin)
Voi pojat oli hyvä juttu.
Olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.
Voi tulla ihan hyvä syksy.

Kameraloma
Sain vinkin käytettyjen kameroiden hyvästä myyntipaikasta.
Siellä oli myynnissä hyvä kamera.
Mietin liian kauan ja meni koko aparaatti ja se päivä oli muutenkin ekstrahuono.
HraH sanoi että mieti seuraavalla kerralla nopeammin.
Mietin.
Ja kohta minulla on uusi vanha kamera.


perjantai 1. heinäkuuta 2016

tunne tunnemyrsky

Torstaina olin ensin ihan valtavan hyvällä tuulella. Loma lähestyy. Neljä viikkoa. 
Aloin odottaa lomaa.

Sain pitkään odottamani viestin, jonka sisällön kyllä olin jo arvannutkin:  kiitos, mutta ei kiitos. Lannistuin. 
Lopetin loman odottamisen.

Pääsimme yhteisymmärrykseen koko perheen yhteisestä pienestä lomairtiotosta Tallinnaan. 
Melkein kaikki halusivat sinne, ja melkein yhdessä. 
Tulin suorastaan riehakkaaksi. 
Aloin taas odottaa lomaa.

Sitten muistin että odotan toistakin kiitos mutta ei kiitos /kyllä kiitos -viestiä. 
Tulin levottomaksi ja huolestuneeksi, koska en pystynyt päättämään, kumpaa vastausta toivoisin tai haluaisin. Kumpikin on hyvä vaihtoehto. Tai huono. Riippuu tarkastelutavasta.
Lakkasin varmuuden vuoksi odottamasta lomaa, koska joka tapauksessa tämä asia vaatii toimenpiteitä heti ratketessaan.

Kävi ilmi, ettei meillä kumminkaan ole yhteistä perhematkailuaikaa, koska ohi minun henkilökohtaisen varauskalenterini olikin tehty kaikenmoisia suunnitelmia. 
Masennuin. 
Päätin että koko loma on ihan tyhmä juttu.



Menin sohvaan toipumaan jatkuvasta tunnemyrskystä ja sain kaverin.
Päätin että makaankin koko loman sohvalla kissa kainalossa ja luen.
Aloin taas odottaa lomaa.

Kesken yhteisen, terapeuttisen ja leppoisan lukutuokion kissa saikin hepulin, hylkäsi seurani ja juoksi parvekkeelle ja melkein nielaisi kimalaisen. 
Paniikki.
Jouduin lähtemään kiireellä apteekkiin hakemaan kyypakkausta.
Mietin, osaanko elvyyttää kissoja.
Olin tyyni ja sees ja rationaalinen, enkä miettinyt yhtään loma-ajatuksia.

Kissaeläin mökötti minulle, koska olin päästänyt sen omin vaaleanpunaisin pikkutassuin metsästämän Pörri Snurlussonin karkuun.

Kostoksi se varasti parvekkeelta tipulintusen korvikkeen ja riehui sen kanssa.






TOTAL
3x lomanodotus
3x loma-angst
1x turha kimalaispaniikki

Kyllä olen kuullut juttuja että keskiäkäisen tunnetilat heittelehtivät, mutta eikö tämä nyt sentään ole jo lievää liioittelua?