perjantai 29. heinäkuuta 2011

alentunut toimettomuudensieto

keksin lisää syitä, miksi pyöräily on ihan tyhmää.
Ei voi lukea samaan aikaan. Niinpä koko pyöräilymatka on ihan hukkaanheitettyä aikaa. Tyystin.
En uskalla kuunnellakaan mitään, koska kuitenkin ajaisin jonkun mummon yli. Tai mummo ajaisi minun ylitseni.

Olisi kyllä aika kivaa pistää kirja pyöräkoriin ja lueskella. Kyllä menisi mukavasti aika ja matkanteko.
Ajatelkaa nyt: hopeanuolessa olisi sellainen ihana tummanharmaa pajukori ja pajukorissa sellainen hieno moderni e-lukukirjahommeli (ettei tuuli kääntelisi sivuja) ja sitten mentäsiin että tralla-laa-minäpoljen-sinäohjaat!

*
Eilisen valitusvirteni jälkeen silppuroin verstaalla sen, minkä silppuri sieti. Vajaat puoli tuntia. Sitten se hyytyi. Kannoin kassillisen roskia ulos.
Huokailin.
Ja sitten UPM lähetti minut kotiin.

Tänään olen puhtaaksikirjoittanut yhden taulukon.
Nyt mietin, onko silppuri tokeentunut eilisestä urakasta. Voisikohan sitä taas käytellä?

Eilen kotona juoksin levottomana ympyrää, koska kaikki lapset olivat kateissa. Isoveli oli linnoittautunut huoneeseensa lukemaan, Isosisko oli kaverinsa kanssa leikkimässä ja Pikkusisko oli kaverinsa kanssa leikkimässä.
Kysyin hraHakkaraiselta, että tätäkö tämä nyt sitten on? Mitä minä teen?
Kun en kuitenkaan osaa oikein asettua aloillenikaan, olen jonkinlaisessa valmiustilassa koko ajan, jos kuitenkin täytyy vaihtaa vaippaa tai mennä pelastamaan joku jostain käsittämättömästä paikasta.
Heti kun rauhotuin lukemaan, tuli Pikkusiskolle mieleen elämääsuurempi asia ("voitaisko me mennä ostamaan se koulureppu. Nyt? Tänään? Heti?")
En malttanut enää laskea kirjaa kädestäni ja sain huonon omantunnon, kun sitten en ollutkaan täysimittaisessa valmiustilassa joka hetki.
En vieläkään ole oppinut: niin kauan kun juoksen levottomana ympyrää ja näennäiskodinhoitelen, saan olla rauhassa. Mutta heti kun lasken ahterini jollekin alustalle, tulee kaikille yhtaikainen kriisi ja sen lisäksi joku tyhmä puhelinmyyjä soittaa ja puhelin on tietysti jossain toisessa huoneessa kartanomme länsisiivessä.
Kun lapset olivat pieniä, opettelin lukemaan seisaaltani keittiön työtason ääressä. Nykyään olen niin mukavuudenhaluinen, että mieluummin istun.
Tai lojun.

Ajattelin, että uhmaan lääkärin viime syksynä määräämää käsityökieltoa ja rupean kutemaan tai virkkilöimään jotain. Eihän tätä toimettomuutta voi kestää!
Yhden toimettomuuden kyllä sietää (esim. töissä), muttei kahta.
Älkääkä ruvetko mulle mitään siivoamisesta. En varmalla siivoa.
Minä haluan sellaista mukavaa toimeliaisuutta.

*
Lupasin Pikkusiskolle että menemme tänään reppuostoksille.

**
Hyvänen aika - minulle on tullut uusia lukijoita: Tervetuloa, toivottavasti viihdytte!

torstai 28. heinäkuuta 2011

pyöräily on ihan tyhmää

se ei ole liikuntaa, vaan ärsyttävä tapa hilautua hikisesti paikasta a paikkaan b.

Aina kun olet ylämäen synkimmässä kohdassa, soi puhelin.

Aina kun hidastat antaaksesi punaisen valon vaihtua, se ei vaihdu.

Heti kun pysähdyt, se vaihtuu. Ja sinulla on tietysti silmässä joku superraskas alamäki-myötätuulivaihde.

Jos vaihdat kevyelle jo ennen valoja, ne pysyvät ihan kiusallaankin vihreinä koko ajan, ja sitten joudut tikkaamaan kuin seonnut akuankka että pääset yli.

Autoilijat eivät väistä.
Jalankulkijat eivät väistä.
Vastaantulevat pyöräilijäryhmät eivät väistä.
Ja väistämissäännöt ovat niin kummalliset, ettei kannata edes yrittää väistää. Läpi vaan.

Jos soitat kelloa, mulkoillaan paheksuvasti.
Jos et soita kelloa, mulkoillaan paheksuvasti.

Eikä edes aloiteta sääolosuhteista.
Vastatuuli.
Rankkasade.
Rakeita.
Ukkoshirmumyrsky.
Ylämäessä, luonnollisesti.

**
Kävimme tyttöjen kanssa osteskelemassa koulutarvikkeita.
Ensin olin liikenteessä vain Pikkusiskon kanssa, joka ei enää millään pystynyt odottamaan uusien ihanuuksien hankintaa: löysimme iiiiiihanan koirapenaalin ja koirakynän ja koirakumin ja koiravihkon ja koiraterottimen. Sitten iski Isosiskoonkin äkillinen penaalihätätilanne joten lähdimme vielä naisissa läheiselle ostoskeskukselle jatko-ostoksille. Isosisko löysi penaalinsa ja minä hankin lisäksi tytöille jumalattoman kalliit puuvärikynät ja lyijykynät. Koko kauhukolmikolla on jo aiemmin hankittuna saman sarjan lyijytäytekynät.
Että ei ainakaan ole välineistä kiinni tuo oppiminen.
Pidin hirveät puhuttelut aiheesta nyt pidätte välineistänne huolta tai iskee kauhistus. Kukaan ei voi valittaa että ovat kynät hukassa, kun on niin hyvät penaalit ja penaalin paikka on jäkäjäkäjäkäjäkä....
Ja sitten pakotin heidät siivoamaan pois kaikki kuivuneet tussit ja teroituskelvottomat puuvärit ja pureskellut lyijykynät.
Niitä oli muovikassillinen.

Pikkusisko tarvitsee vielä koulurepun. ("mä en malta millään odottaa, äiti voitko sä jo heti katsoa onko kaupungissa jotain hyviä reppuja")
Isoveli tarvitsee koulurepun ("nääfst, tää on vielä ihan toimiva"), sillä kuulin anopilta (!) että Isoveli on aina sadepäivinä (!!) käynyt koulumatkan varrella kuivattelemassa (!!!) koulukirjojaan. (miksei kukaan koskaan kerro minulle mitään?)
Isosiskolle tuli myös reppuhätätilanne. ("jos noi saa, niin mäkin tarvitsen")

"Äiti, mistä se kassatäti voi tietää, että mä meen ekaluokalle?" kysyi Pikkusisko.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Miksi?

- sipuli ei ole kasvis vaan mauste? Se vaan ei ole.

- pyöräily ei ole liikuntaa vaan (ärsyttävä) tapa päästä yhdestä paikasta toiseen? Tulee hiki ja raivohulluus kun pienet suonikohjuiset mummelitkin ohittavat minut vaikka tikkaan kuin sekopäinen mikkihiiri ja hiki lentää kaikista huokosista. Miten se on mahdollista?

- kaikki alkukesästä kivat vaatteet näyttävät nyt ihan tyhmiltä? Ja pärstäin on muuttunut kumottavaksi kuutamoksi, ainakin mitä lomakuvista voi päätellä. Sellaiseksi kuin pirkkapekkapeteliuksella siinä kammottavassa elaine-laulussa.

- sorruin ostamaan halvan turhakkeen, vaikka olin katsonut valmiiksi kalliimman ja parempilaatuisen version? Hajosi ensikäytöllä ja arvatkaa onko kuitti tai takuukuitti enää tallessa? Miksi ostin halvan? Miksi heitin kuitin pois? Miksi turhake hajosi?

- miksi, miksi ja miksi?

- ai miten niin keskiviikkoketutus ja työturhauma?

tiistai 26. heinäkuuta 2011

extrawaterresistant

Aivan liian äkkiä vajosin takaisin verstas-apatiaan: tämä on kyllä jo nähty, niin moneen kertaan. Olen tänään töiden lisäksi sompaillut avointen työpaikkojen ja kiinnostavien opiskeluvaihtoehtojen loputtomassa hetteikössä. Työ2 alkaa ensi viikolla, mutta näin alkuvaiheessa se ei vielä riitä täyttämään päiviäni, kunhan nyt pakottaa vähän valppaammaksi hetkittäin.
Verstaselämässä on puolensa: vapaat kuviot aika pitkälti, mutta turhaumakerroin alkaa kyllä olla jo vähän turhan suuri.
Kaipaan haastetta: pohdittavaa, tehtävää, nähtävää.
Löysin kaksi opiskelumahdollisuutta, ja takataskussa on aina mahdollisuus tehdä kasviksen opinnot valmiiksi. Se on hätätilaratkaisu jos en muuta keksi.
Ehkä työ2 poikii jotain lähitulevaisuudessa.

*

Kotielämänkin otin heti tiukkaan hallintaan: jääkaappi on täytetty, ruokaa keitelty parin päivän tarpeisiin, leipää leivottu ja kaiken huipuksi Isoveli pakotti minut lenkille.
Kyllä teki hyvää.
Varsinkin se kuuma suihku lenkin jälkeen. Se oli parasta.
Silasin koko homman tuhdilla kerroksella kuorinta-aineita: toivottavasti se tymäkkä extrawaterresistant-aurinkovoide alkaa pikkuhiljaa irrota. Goretex ei ole kuulkaa yhtään mitään verrattuna näiden tämän päivän aurinkorasvojen vedensietokykyyn. Ajattelin että jos syksy on kovasti sateinen, valelen itseni extrawaterresistantilla niin en varmasti kastu. Vaikka vaatteet sitten tulevatkin ällöttävän näljäisiksi. (on kuulkaa inhottavaa ahtaa sitä aurinkorasvaishikisnäljäistä pyykkiä pesukoneeseen. Yök.)

Aloimme eilen pohtia hraHakkaraisen kanssa eteisremppaa. HraHakkarainen ilmoitti ettei halua kuulla puhuttavankaan koko asiasta, johon minä, että ei sillä niin kiire, olen ajatellut miettiä sitä joskus joulun jälkeen.
HraH sai ähkyn.
Kuulemma ihan liian pian.

*
Yksi on kyllä ihan epäreilu juttu. Nimittäin rusketus.
HraHakkarainen istui koko loman kuin herkkähipiäinen pikkumummeli aurinkovarjon alla, luonnollisesti extrawaterresistantin kuorruttamana, aurinkolaseissa ja aurinkohatussa. Se poistui varjosta vain tehdäkseen sellaisia kolmen sekunnin uimapyrähdyksiä, muuten se vain istui. Varjossa.
Ja sen selkäpuoli on silti ihan ruskea!
Että miten se aurinko voi sillä lailla kumottaa läpi varjon ja istuimen ja pyyhkeen ja extrawaterresistantin, kun minuun taas ei, vaikka tein ihan samat jutut?

*
Pitäisi suunnitella lähiviikkojen ruokalistaa.
Pitäisi päivittää lasten vaatevarastot syksyä ajatellen.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

loman jälkeen

ja täällä taas *huokaus*

Olen päättänyt lopettaa
1) juomisen; olen ihan lopen kyllästynyt kaikkiin nesteisiin. Veteen, limuihin, kahviin, viiniin, veteen, veteen, veteen.
2) syömisen; olen ihan lopen kyllästynyt myös syömiseen. Varsinkin fetajuuston.
3) kotityöt; en ehtinyt vielä levätä tarpeeksi.
4) istumisen; ahterissa on makuuhaavoja.
5) ehkä myös työnteon; luulin että on tekemistä, muttei olekaan.
6) lukemisen; lomakirjastoni oli aika tylsä. Ehdin lukea kaikki kirjani, ja lisäksi lasten lomakirjastosta kolme nuortenkirjaa.

Mietin pitäisikö liittyä naamakirjaan.
Ennen matkaa kirjoitin vihkooni kaikki sellaiset ystävät ja kylänmiehet joille pitää matkalta lähettää kortti. Keksin viisi. Ja niiden osoitteet minulla oli mukana.
Sitten siellä paikan päällä huomasin että niitä onkin ainakin seitsemän, tai kymmenen. Eikä minulla ollut mitään osoitteita.
Naamakirjasta olisi varmaan kätevästi voinut tarkistaa, montako kaveria on.
No, toivottavasti kaikki virtaset saavat korttinsa, vaikka osoitteena onkin vain "virtanen, suomi"
Olin myös tosi ovela ja naamioin muutaman tärkeän numerosarjan valeosoitteisiin.
Siellä perillä ihmettelin ihan kympillä, että keitä pahuksia nämä virtaset oikein ovat, en kyllä tunne. Enkä varmalla laita niille korttia. Että jos joku ei saa korttia, niin se johtuu vain siitä, että luulin teitä salatunnussanoiksi enkä ihmisiksi ollenkaan. Eikä siitä toisesta jutusta, siitä etten muistanut montako kaveria on.

Ihan seko olo.

*
Naperot ovat ihanan isoja; olivat vilpittömän kiinnostuneita sopivan pienestä määrästä nähtävyyksiä ja kulttuurikohteita.
Ensimmäiset kymmenen päivää vain uitiin. Sen jälkeen myös kulttuurimatkailimme raunioilla, kylissä, kirkoissa ja luostareissa. Mykistävän mukavaa.

Mykistävän mukavaa oli myös se, ettei ilmastointilaite enää humistanut jäätävänkylmää ilmaa suoraan pärstäimeeni kun yritin nukkua, ja se, ettei kukko kiekunut kaiken yötä.
Mutta sen sijaan kissat sekoilivat ja oli kamalan kuuma.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

kummallista

kaikki on ihan kummallista.
Lapset nayttavat kummallisilta: ne ovat omituisen varisia, eika niilla ole yhtaan mutaa kynsien alla. Ehka rupean kotioloissakin sailyttamaan niita jossain vesialtaassa.
Olo on joutilas ja laiska, olen aina ajatellut etten ikimaailmassa voisi maata uima-altaalla vain lohoilemassa. Olen nahnyt itseni suurena kulttuurimatkaajana, tutustumassa museoihin ja galleroihin, istuksimassa katukahviloissa ja pienissa kulmaravintoloissa juomassa punaviinia koripullosta.
Ja pah.

Kummallista on myos se, etta hraHakkarainen istuu vain varjossa verhoutuneena kauttaaltaan aurinkorasvaan, ja silti se on ruskettunut.
Minun ihoni on kyllastetty extra-water-resistantilla siihen malliin, etta ehka ensi jouluna, jos silloinkaan, paasen kasiksi kaikkeen siihen karstaan ja kuonaan joka iholleni on pesiytynyt. Se kehvatsun myrkky ei lahde edes juuriharjalla.
Itse asiassa olen vakuuttunut siita, etta extrawater-resitant on syypaa kaikkiin nykymaailman ihosairauksiin.
Mutta en uskalla jattaa kayttamattakaan, kun ei koskaan tieda.

Ja sekin on vahan kummallista, etta sita sangriaa ei vain ole nakynyt.
HraH tosin valisti, etta maa ja kulttuuripiiri ovat vaarat.
Onneksi hyvin jaahdytetty valkkari on kiitettavasti ajanut saman asian.

Ja loma on vasta puolivalissa!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

nyte on loma!

ollaan niin lomalla - ja on kylla rankkaa. Monta kertaa paivassa pitaa kaantaa kylkeaan.

Kannattaa sailyttaa lapsiaan enimmakseen komerossa: ainakin kaksi paivaa on kakaroilla riittanyt hupia yhdesta ainoasta amparista. Herra nousujohde-amapri on siivittanyt allasleikkeja useita tunteja.

Ainoa mika harmittaa on naapurimaan gunther-viiksinen seta, joka ottaa heti aamusta asiakseen varata koko altaan parhaat paikat, vain ottaakseen aurinkoa noin vartin ajan koko paivana.
Eika sekaan ole kovin paha juttu, koska me viihdymme varjossa.

Pikkusisko tarkensi ammatinvalintaansa. Hanesta ei voikaan tulla millaan elaintentutkijaa Afrikkaan koska siella on sita jats-jats-tautia. Eikun karpasia.
Mutta hanesta tulee keijukaisintiaani.

Kaikki hyvin taalla.
Paitsi etta sangriaa ei ole viela nakynyt.
Eika Horgea joka tarjoilisi sita.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

olen tylsä

ulkomaanserkut tulivat juuri aamupäivähoitoon. Kjaiks, en osaa puhua kieliä!
Tyttöjen huoneesta kuuluu satunnaista höpötystä, poikien huoneessa pelataan jotain lautapeliä. Lapset jatkoivat siitä, mihin viime kesänä oli jääty - luonnikkaasti niin kuin lasten tapana on.
Ja meidän aikuisten jutut - nekin pyörivät sitä samaa ympyrää, vuodesta toiseen.
Sanoin kälylle (onhan se käly; eikä mikään nato tai kyty?) että jos hänen lapsensa sanovat jotain, huudan vaan kovalla äänellä että hjälp.

**
Olen ihan laiskalla tuulella. Ei huvita ruuanlaitto, ei torpan siivoilu, eikä mikään muukaan yleishyödyllinen.  Maleksin vain ja olen tylsä.

Istuin yöllä parvekkeella lukemassa kun ei uni tullut silmään millään. Kuuntelin erikoisesti laulavaa lintua ja ihmettelin, mikä valo mahtaa metsän läpi kajastaa. Hetken luulin että ET on tullut meidän takapihallemme, mutta ehkä se olikin vain katuvalo. Oudon sävyinen joka tapauksessa.

**
edit myöhemmin.

Tietysti siinä kävi niin! Mitä laiskempi ja saamattomampi olen, sitä varmemmin joudun jotain tekemään, enkä yhtään saa vain maata ja heilutella varpaitani tuulessa.
Aamupäivähoitosukulaislapset olivat olleet meillä ehkä reilun tunnin kun anopin puhelimesta soitettiin jotta kai te sitten ruokitte ne. Että tulkaa sitten joskus myöhemmin iltapäivällä kaikki syömään lättyjä.
Puolityhjästä kaapista ja lähes autiosta jääkaapista on kuulkaa jännittävää ryhtyä loihtimaan ravitsevaa ja kaikillekelpaavaa ateriaa.
Nuoriso sai lihapullia ja pastaa tai perunaa, pussikastiketta ja kasviksia pilkottuna. Jälkkäriksi tempaisin "lasikransseja": nypitään sekaisin jauhoja ja rasvaa sekä pari ruokalusikallista kermaa, pursotetaan kökkäreiksi pellille, paistetaan ja kieritellään kypsät paistokset sokerissa.
Olen kriisissä, koska kahvi on loppu, koska koskaan ei etukäteen sovita mitään ja kaikki suunnitelmat menevät aina ainakin tuhanteen kertaan uusiksi kun asioista ei voida puhua ja koska olen niin laiskalla tuulella aina vain.
Kattilat tyhjenivät sentään mallikkaasti ja lounaan päätteeksi olin aikalailla itsetyytyväisyyttä pullisteleva joukkojenruokinta ja -hallintakykyjeni ansiosta, ja ehdotin hraHakkaraiselle että rupeaisimme harjoittamaan tällaista laajamittaisemminkin; ottaisimme vaikka kasvattilapsia tai jotain.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

vastalause

kyllä niin potutti.
Pesin lauantaina mattopyykkiä. Sillälailla urbaanisti lähiön matonpesukoneessa (niin on hyvä linko koneessa, melkein kuivaa mattoa tulee sieltä!) ja oikein innostuttuani myös kotona kylppärin lattialla.
Sunnuntaina aamulla kävin hiplaamassa melkein kuivia mattojani, kääntelemässä ja vääntelemässä ja jo hekumoin puhtailla lattioilla ja raikkailla matoilla.
Ja sitten tuli se pahuksen ukkosmyrsky.

Sunnuntai-illalla menin katsomaan vettätippuvia, ei ollenkaan lähimainkaan kuivia mattojani.

Kiukuttelin koko illan matoistani niin, että hraHakkarainen käski minun laittaa paikallisaviisin mielipidepalstalle tekstiviestipurnauksen aiheesta "tehkää jotain kun ihmisten matot luonnonolosuhteissa kastuvat".

No en laittanut, mutta on se kyllä niin väärin kun ihmisen vastapestyt matot sillälailla kastuvat. Ihan kesken kuivumisen.

**
ulkomaanserkut tulevat huomenissa.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

matkalukemista

eilinen visiitti Vammalan vanhojen kirjojen päivillä lisäsi lomalukemistoa vain parilla opuksella. Aloin lomalukemiston haalimisen jo joskus alkukeväästä: olen penkonut alelaareja, kiertänyt kirppiksiä ja antikoita. Lapsille on muovikassillinen luettavaa. Omalla kohdallani kriteerit ovat olleet kovat: lomakirjan pitää olla pehmeäkantinen, maksaa alle viisi euroa (mieluummin alle kolme) ja se pitää tarpeen vaatiessa voida kierrättää tai "unohtaa" hotellille tai kulkuneuvoon. Siihen ei saa kiintyä liikaa. (ainakaan jos pakaasit uhkaavat täyttyä oliiviöljystä ennen kotimatkaa)

Lomalukukassissa kahden viikon varalle tällä hetkellä:
matkakirjat (3 kpl)
Annie Hawes: Kypsä poimittavaksi (olen lukenut, mutta oli halpa!)
Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja

semitieteelliset (3 kpl)
Bywater Michael: Big babies - eli miksi emme kasva aikuisiksi?
Ferriss Timothy: 4 tunnin työviikko - unohda yhdeksästä viiteen elämä , asu missä haluat ja ryhdy uusrikkaaksi
Abrahamson Eric, Freedman David: Täydellinen sekasotku - epäjärjestyksen piilevät hyödyt

hömpät (3 kpl)
Martina Haag: Meidän kotona
Bushnell Candace: Neljä blondia

Olen viime aikoina lukenut aika lailla Donna Leonin Brunetti-dekkareita, ja pitänyt niistä. Kaksi muuta hömppää täyttivät ostohetkellä ainoastaan halpuuden kriteerin, odotukset niiden suhteen eivät ole kovinkaan korkealla.
Matkoilla pitää tietysti lukea matkakirjoja, sehän on selvä.
Semitieteellisiin opuksiin kasautuu suunnattomia paineita: josko kotiinpalattuamme olen tulossa uusrikkaaksi ja pystyn vielä oikeuttamaan itseäni ympäröivän kaaoksen? Olisiko se mahdollista? Nuoriso-osasto ainakin tuntuu laskevan kovasti paljon epäjärjestys-kirjan varaan: ovatko siivoussäpsyt ohimennyttä aikaa tämän jälkeen?

Lapsille on varattuna 23 kirjan kirjasto.
Voiko tällä määrällä pärjätä kaksi viikkoa?
Se on ihan järjettömän pitkä aika näin lukevaiselle porukalle.