 |
| ystävien kanssa |
Heti aamusta kävimme siskon kanssa kiipeilemässä.
Minulla on joku kiipeilylama, ei vain kulje. En pääse ylös enkä alas enkä oikeastaan mihinkään suuntaan.
Aamunhiljaisessa hallissa saimme sekoilla rauhassa: kiipesimme vähän omilla säännöillämme ja miten sattuu.
 |
| olimme aamun ensimmäiset kiipeilijät melkein tunnin saimme sekoilla rauhassa |
Keltaisen reitin kruxi reitin vaikein kohta jäi kaivelemaan. En vain tajua miten siitä pääsee ohi.
 |
| kruxi tällä reitillä se on käsiote sitä pitää jotenkin halata että pääsee ohi |
Päivällä testasimme kotitekoisen pizzataikinan.
Joskus silloin kun lapset vielä pyörivät nurkissa ja vietimme pizzapäivää, tein kyllä taikinan itse, mutta aina vain ihan tavallisista jauhoista. En muka raskinut ostaa oikeita pizzajauhoja.
Ja nyt olemme tyytyneet valmistaikinaan.
Huomasin että 00-jauhot ovat edullisempia kuin valmistaikina, piti sitten testata.
Jumalattoman työläs homma, minulla kun ei ole yleiskonetta - pitää veivata käsipelillä, tai oikeastaan semmoisen käsivatkaimen taikinakoukuilla.
Mutta kannatti.
Jatkoon, ehdottomasti.
kohotin vielä yön yli, niin johan oli autenttista pizzaa.
Iltapäiväksi olimme sopineet treffit ystävien kanssa. Kiersimme jokirannassa, kävimme katsomassa uppoavaa ravintolalaivaa ja testasimme jääsillan.
Vielä uskalsi pienen matkaa kävellä joen jäällä, ihan siinä jääsillan kohdalla.
Yläjuoksulla jää oli jo selvästi ohuempaa, siellä en olisi kävellyt.
Tajusin, että ilmeisesti ymmärrän ne käsitteet ilmeisesti todella eri tavalla kuin muut.
Onneksi on Lehtori, se osaa semmoisia hienoja sanoja niinkuin dikotomia ja intentio ja mikäsenyttaasolikaan.
Minä ymmärrän viihtymisen tosi laajasti.
Taiteen - tämänkin ymmärrän tosi laajasti - tehtävä on viihdyttää.
(taidetta tai kulttuuria - sitäkin sanaa voi käyttää - on kirjallisuus ja elokuvat ja teatteri ja musiikki ja kuvataide ja tanssi ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan, ja kaikki tyylilajit kelpaavat tähän, en tykkää jaotella korkea- ja populaarikulttuuriin. Koska viihtyminen.)
Se taide on kuin iltanuotio jossain metsästäjä-keräilijämaailmassa. Illalla kun kaikki mammutit on metsästetty ja yhdessä heimon kanssa riittävästi syöty, kokoonnutaan iltanuotiolle viihtymään.
Se on taiteen tarkoitus. Viihdyttää. Täyttää vapaa-aikaa.
Tuottaa syvää iloa (tämänkin sanan ymmärrän jotenkin laajasti) ja syvää yhteyttä toisiin ihmisiin ja antaa olemassaololle jokin merkitys.
Se sitten miten kukakin viihtyy, on ihmisestä itsestään kiinni.
Lehtori tuntuu juuri nyt viihtyvän James Joycen parissa, kun minä puolestani en todellakaan.
minä viihdyn viihdekirjallisuudessa. siitäkin voi joskus oppia kaikenmoista. juuri opin että anafylaktisen shokin jäljet eivät välttämättä näy enää kuoleman jälkeen ja siksi sitä voi olla jälkikäteen vaikea todeta.
Viihtyessä - siellä omalla iltanuotiollasi - voit ehkä joskus oppia jotain tai oivaltaa jotain tai päästä jotenkin kiinni johonkin syvään ihmisyyteen, nähdä asiat eri tavalla, mutta se ei koskaan ole ensisijainen tavoite tai päämäärä.
Tavoite on viihtyä, kokea syvää eksistentiaalista iloa siitä että on ihminen ja olemassa.
Että on aikaa ja vapautta päivän tehtävistä ja voi vain olla.
ehkä vähän turhan ylevästi sanottu jostain viihdekirjallisuudesta tai -musiikista, mutta niin se nyt kuulkaa on.
minä en (melkein) ikinä lue tai kuluta mitään taidetta mistään muusta syystä kuin viihtymisestä. Ajanviettosyistä.
Ja tavoite tai tavoitteellisuus on minusta taas semmoista kovasti ylhäältä ohjattua ja määrättyä. Minulla näyttää mittari heti punaista, jos joku sanoo että minun pitää ymmärtää taide jollain tietyllä tavalla. Siksi minusta taiteella ei voi olla tavoitetta.
Tai se tavoite on viihtyminen.
Jos minulle sanotaan - niin kuin nyt on sanottu - että kun luen lapselle kirjallisuutta, siinä pitää aina olla tavoite, niin heti menee mittari punaiselle.
Kun minun korvissani se kuulostaa siltä, että minä siinä sormi ojossa opetan kuin mikäkin nutturapäinen kyllitäti että kuunnelkaapa lapset tarkkaavaisesti mikä on tämän kirjan opetus. että saako mennä heikoille jäille tjsp.
Minä mieluummin luen kirjan ja lapsi sitten oivaltaa mitä oivaltaa, tai on oivaltamatta ja tuijottaa onnellisena kuvasta että päähenkilöllä on komeat punaiset henkselihousut.
Ja se jotenkin liikuttaa hänen ihmisyyttään.
Se on tärkeää.
*
Että minun pitää ilmeisesti opetella ajattelemaan tuo tavoite ja tavoittellisuus jotenkin eri tavalla. Ja ajatella sitä iltanuotioviihtymistä ihan hiljaa oman pääni sisällä vain.
Lehtori sanoi että kaikella ihmisen tekemisellä on jokin intentio.
Ehkä uskon siihen.
se on kumminkin se filosofi.
