Lukuvuosi 2018

143. Julie Murphy: Dumplin. Välipalakirjana hotkaistu nuorten kirja kehopositiivisuudesta, nuoruudesta, koulusta, vähän surusta. Dumplinin äiti on pienen kotipaikkakunnan missikuningatar ja jokavuotisten missikisojen järjestelyiden kantava voima. Ylipainoinen, edesmennyttä tätiään sureva ja itsestään epävarma, rakkaudenjanoinen Dumplin päättää ilmoittautua mukaan missikisaan. Sopivasti epäamerikkalainen loppuratkaisu, sujuva kerronta, ajankohtainen aihe. E-kirja.

142. Jojo Moyes: Elä rohkeasti. Kerro minulle jotain hyvää -trilogian päätösosa. Louisa Clark lähtee työhön New Yorkiin kokemaan uutta ja etsimään itseään. Moyesin tarinat ovat ihania, hyväntuulisia satukirjoja. Vähän ennalta-arvattavia, sopivasti ennakoitavissa olevia käänteitä ja riittävästi rakkautta, niin että lukiessa hymyilee lempeästi koko ajan. Harmillista että tarinat toisaalta ovat vähän ohimeneviä: en pysty muistamaan yhtään, mitä on tapahtunut kahdessa aiemmassa osassa. Tai pystyn ehkä vähän, mutta olen kadottanut osan sivuhenkilöistä jonnekin matkan varrelle. Tärppäsi kirjaston varauksista juuri sopivasti jouluksi, vietin ihanan nautinnollisen sadunomaisen tapaninpäivän.

141. Ryder Carroll: Bullet journal -metodi. Jäsennä menneisyytesi, järjestä nykyisyytesi, suunnittele tulevaisuutesi. Bullet journal -menetelmän kehittelijän opas bujoon: kalenteri-muistikirja-päiväkirjaan. Harkitsen vakavasti bujon opettelemista työelämässä. Yksityiskalenteristani en perusbujoa halua. Ymmärrän sisällysluettelot ja vastaavat, mutta koen että privaattielämääni en halua niin järjestelmällisesti järjestää. Työelämässä, monessa ajanhallinnallisessa tilanteessa bujosta on todennäköisesti hyötyä. Kirjana hyvin tyypillinen kohti parempaa elämää -opus sitaatteineen. Alkuperäisellä bujolla on hyvin vähän tekemistä netistä löytyvien henkeäsalpaavan kauniiden päiväkirjojen kanssa. 

140. Michelle Obama: Minun tarinaniVierastan vähän poliittisia elämäkertoja, tämä onneksi ei ollut sellainen, vaan inspiroiva, lämmin, inhimillinen, hyvin rehellisen tuntuinen, avoin elämäkerta. Intensiivinen ja puhutteleva lukukokemus, ja kumma kyllä myös hyvin samaistuttava, vaikka en millään tavoin jaa samaa etnistä tai kulttuurista taustaa. - "...en hetkeäkään ajatellut että rooli olisi helppo ja hohdokas. Niin ei ajattelisi kukaan, jonka nimeen liittyvät sanat ensimmäinen ja musta. Seisoin vuoren juurella tietäen, että joutuisin kiipeämään ylöspäin ennen kuin kelpaisin. (...) Olin oppinut että itseluottamus on joskus kutsuttava esiin omata sisimmästä. Olen toistellut itselleni samoja sanoja monet kerrat kiivetessäni monille vuorille. Olenko minä tarpeeksi hyvä. Olen." Kun katsoo yhdysvaltalaista muotoa länsimaisesta demokratiasta täältä itäisen pikkuvaltion lasien lävitse, sen monet tavat ja uskomukset näyttäytyvät lähes absurdeina: kuka teki Yhdysvaltain presidentistä muka koko maailman hallitsijan? Vahva suositus tälle, ehdottomasti yksi lukuvuoden kohokohtia!

139. Glennon Doyle: Rakkauden soturi. Jonkun sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllyn ehdotelma. Tarina itsensä löytämisestä ja avioliitosta, riippuvuuksista ja syömishäiriöistä ja jonkinlaisesta pankristillisestä Jumalan löytämisestä. Minusta vähän outo selviytymistarina tai avioliitonpelastustarina, vaikka en oikein osaakaan määritellä, miksi tarina on mielestäni outo. Ehkä se oli jotenkin epäjohdonmukainen? Jotenkin tuli tunne, että kasvamisen kipukynnyksiä on tehostettu paremman kirjallisen vaikutelman aikaansaamiseksi, tai jotain sen tapaista. Luin loppuun, koska "ei ole mitään lukemista". Väkinäinen välipalakirja. 

138. Pamela Druckerman: Bebe päivä päivältäKävi niin, että vaeltelin kirjastossa löytämättä yhtään mitään lukemista, onneksi muistikirjastani löytyi sekalaisia kirjavinkkejä. En varmaankaan ollut ajatellut lukevani Druckermanilta juuri tätä opusta, mutta se sattui olemaan sopivasti hyllyssä (toisin kuin ne muut). Ihan kelvollinen välipala: ranskalaisia lapsenkasvatusohjeita, sadan pienen ja järkeenkäyvän ohjeen kokoelma..

137. Mirjam Lohi: Rouva Suominen välittää: valuneen taikinan tapaus. Sointu Suominen rakastaa sisutamista ja bloggaamista ja päättää perustaa kiinteistövälitysyhtiön. Vähän sekavan höntyilevä ja kepeä pikkutarina, jossa on olevinaan salapoliisimainen mysteeri, mutta ei olekaan. Sointu on hahmona vähän säälittävä, sellainen jota tekisi mieleni ravistella. Välipalakirja.

136. Sophie Kinsella: Yllätä minut. Kinsellan hahmot ovat sympaattisella tavalla elämänhallinnattomia, myötätuntoa ja kevyesti myötähäpeääkin herättäviä hahmoja, ja tarinat ovat hyväntuulista chicklitiä. Luin tämän tarinan junalukemisena työreissulla, jo toiseen kertaan tänä vuonna. Ihan vain siksi, koska kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -hylly niin käski. Kepeää melkein lomalla, koska junassa -lukemista.

135. Lauren Weisberger: The Wives. Spinnoff-tarina Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjalle. Miksi, miksi, miksi käännöspolitiikka on joskus niin omituista? Miksei Weisbergeriltä ole suomennettu edellistä paholainen pukeutuu Pradaan - jatko-osaa, ja miksi todennäköisesti ei suomenneta tätä? Tämä tarina itsessään oli peruschicklitiä, osittain juonikuvioltaan tuttu, ja vähintäänkin ennalta-arvattava mutta viihdyttävä hyvä sujuva tarina kuitenkin. Kolmen kertojaäänen tarina elämästä newyorkilaisissa esikaupungeissa. Eskapismia - toki, mutta viihdyttävää sellaista.

134. Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle. Yksinäisyydestä ja yksinolemisen taidosta. Osittain omakohtainen, osittain nettikeskusteluihin perustuva tutkielmanomainen kirja yksinäisyydestä ja yksinolemisesta. Pidin ja en pitänyt. En pitänyt siitä että kirjassa sinkkuus ja yksinäisyys olivat melkein synonyymejä. Totta, meidän elämämme on perhe- ja parisuhdekeskeistä, mutta myös parisuhteessa oleva voi kaivata ystävää tai tuntea olonsa yksinäiseksi, sinkulla taas voi olla laaja ystäväpiiri. Muutamia suuria oivalluksia, joihin vahvasti samaistuin. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

133. Sarah Knight: Elämä vie ja sinä vikiset. Eli kuinka lakkaat voivottelemasta sitä mitä pitäisi tehdä jotta voit tehdä loppuun sen mitä täytyy tehdä ja alkaa tehdä sitä mitä ikinä haluatkaan tehdä. Pikkuhauska elämänhallintaopus, semiroimakka kirjoitustyyli. Palastele, palastele, suunnittele ja tee. Aivan toisenlainen näkövinkkeli kuin Kotvimiskirjassa. Rubin ohjeistaa samaa asiaa, mutta minulle mieluisammalla tyylillä. Ihan kiva peruselämänhallintaopus.

132. Laura Honkasalo: Vie minut jonnekin. Tarina ajan hermolla: mitä elämältä voi haluta, jos ei oikein tiedä mitä haluaa? Onko blogien kiiltokuvamainen elämä totta, ja mistä voi tietää mitä oikeastaan elämältään haluaa, mitä tapahtuu jos on aikuinen mutta ei halua elää aikuista elämää, entä jos on vankina omassa elämässään? Sympaattisen hauska aikalaistarina nuorten naisten elämästä, blogeista ja elämän suurista kysymyksistä. Pidin ensin oikein paljon, mutta lopussa alkoi ottaa päähän, kun loppuratkaisu oli tiivistetty muutamaan sivuun ja vähän halvalla tyylillä. Kepeää ja hyväntuulista viikonloppuluettavaa kyllä. 

131. Tuija Lehtinen: Tuhansien aamujen talo. Vaisumpaa Lehtistä välipalana.

130. Juha Itkonen: Ihmettä kaikki. <3 (en tiedä onko tämä autofiktiota vai mitä, mutta <3!) e-kirja

129. Jenny Kangasvuo, Jonna Pulkkinen, Katri Rauanjoki: Kotvimisen vallankumous. Kertakaikkisen oivallinen kirja kotvimisesta ja vääjäämisestä (sekä vähän myös prokrastinaatiosta)! Jouduin välillä kotvailemaan opuksen kanssa, mutt oi ja voi! Kyllä kannatti. Sellaisia kirjoja, jotka 1) herättävät innostusta ja inspiraatiota ja 2) aiheuttavat kysymyksen: miksi minä en keksinyt tuota ajatusta. Lue, jos olet kotviva tyyppi! E-kirja

128. Naoki Higashida: Miksi minä hypin. Autistisen nuoren kysymys - vastaus -kirja autismista. Suhtauduin vähän skeptisesti, koska oletin että kirja on kirjoitettu fasilitoimalla. Piti katsoa muutama kuva ja video netistä kirjan luettuani. Omalla tavallaan mielenkiintoinen kurkistus ihmismielen syvyyksiin; silti jotenkin koin, että en saanut otetta Naokin maailmasta. Olen lukenut joitakin muita vastaavantyyppisiä dokumentaatioita, joissa neurotyypillinen ja -epätyypillinen maailma onnistutaan kohtauttamaan. Liekö tässä kirjassa jotain kadonnut käännösten tai kulttuurierojen myötä? Nopea välipäla sunnuntaipäivälle.

127. Ilkka Koivisto: Blogitaivas repeilee. Kirjoituksia uskosta pilke silmäkulmassa. Pieni kirjanen aiemin blogissa ilmestyneitä oivalluksia kristinuskosta. Osa hauskoja, naurattavia, sympaattisia, todellisia oivalluksia. Mukava, nopealukuinen sunnuntaipäivän välipala. Löysin blogisuosituksen perusteella.

126. Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy. Matkoja kalliotaiteen maailmassa. Lokakuussa ihastuin Lundbergin siperialaisiin lintumatkoihin, ja odotin tältä kirjalta samanlaista huumaannusta: matkoja kalliomaalausten parissa. Kirja oli tieteellisempi (?) tai ehkä perusteellisempi, jaksoin lukea sitä vain pienissä pätkissä. Kieli ei ollut yhtä ilmavaa ja kannattelevaa, kokemukset eivät olleet niin eläviä, eikä mielikuvitukseni riittänyt visualisoimaan kalliotaidetta. Kuvitusta olisi saanut olla enemmän. Viehätyin kuitenkin pyhän ja profaanin pohdinnoista ja kirjoittajan selvästä, syvästä rakkaudesta kalliotaiteeseen. Kiehtova, mutta itselleni vähän työläs luettava.

125. Jennifer Weiner: Hungry Heart. Adventures in life, love and writing. Chicklit-kirjailijan lyhäreitä kehopositiivisuudesta, feminismistä, lapsista, rakkaudesta, sinkkuudesta, avioliitosta. Osa kirjoituksista on ilmestynyt aiemmin kolumneina eri lehdissä, osa on kirjoitettu ilmeisesti tätä kokoelmaa varten. Kirja avaa Weinerin elämän kipupisteitä ja antaa näkökulmia hänen kirjoihinsa. 

124. Heidi Foxell, Teemu Potapoff: Luodinkestävä. Hyvinkäällä silmittömässä ammuskelussa haavoittuu vakavasti nuori poliisikokelas. Heidin elämä muuttuu silmänräpäyksessä aktiivisesta urheilullisesta ja opiskeluihinsa sitoutuneen nuoren poliisikokelaan elämästä potilaan elämäksi. Tarina on kirjoitettu haastatteluiden pohjalta ja on paikoin hieman pomppiva. E-kirja.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

123. Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen. Tarina perheestä, suvusta, kodista, perheettömyydestä ja ehkä kodittomuudestakin. Erilaisia aikatasoja, erilaisia kertojia, erilaisia tarinoita ja kohtaloita, jotka kulkevat rinnan, peräkkäin, limittäin, kokoavana henkilönä Martta-mumma. Luin aivan hengittämättä, ahmien, liki yhdeltä istumalta, yhden päivän aikana - ja ensimmäistä kertaa e-kirjaa lukiessa kaipasin paperiversiota: tätä kirjaa olisin halunnut lehteillä eteenpäin ja taaksepäin, tutkia aikatasoja ja henkilöiden suhteita yhä uudestaan. Pohjanmaan lakeudet eivät ole minun maisemaani; ne vähän ahdistavat minua tunnetasolla, ja tämä kirja sanoittaa myös sitä ahdistusta, tekee ihmisistä inhimillisiä - ja niin pohjalaisia. Kertakaikkisen kaunis ja ravisteleva lukukokemus. E-kirja.

122. Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Miten en ole lukenut tätä kirjaa koskaan aiemmin? Huumaannuin Kankimäen uusimmasta kirjasta jo alkukuusta; huumaannuin tästä vielä enemmän. Heittämällä lempikirjaksi - miten ihanasti Kankimäki kirjoittaakaan! 

121. Ulla-Lena Lundberg: Linnunsiivin Siperiaan. Kirjavinkki ystävältä. Matkakirja. Kun haluat vaeltaa tundralla, tarkkailla lintuja, pohtia Siperianmatkailua ja vaeltaa silmänkantamattomiin jatkuvassa autiudessa - lue tämä! Lue vaikka et haluaisikaan vaeltaa. Ihana, ilmava kieli ja karu maisema tekivät tästä matkakertomuksesta todellisen lepopaikan. "Joka katsoo ulos ikkunasta, se näkee oman hämärän peilikuvansa läpi kaiken sen mitä hän myös on. Meillä on takanamme pitkä kokemus. Useimmat meistä muistavat miltä tuntui kun oli siivet."

120. Cecelia Ahern: Kuinka rakastutaan. Itseapuoppaisiin haksahtanut Christine jättää aviomiehensä ja yrittää pelastaa kaksi eri miestä itsemurhalta. Toisen kanssa Christine tekee kahden viikon mittaisen diilin: teen elämästäsi parempaa. Sympaattinen välikirja.

119. Mercer Leah: Kun kerran kohtasimme. Surun toisistaan erilleajama aviopari lähtee Pariisiin viettämään pientä lomaa. He eksyvät heti alkumetreillä toisistaan ja päätyvät kuljeskelemaan pitkin poikin Pariisia yrittäen löytää ja olla löytämättä toinen toistaan. Kahden kertojaäänen tarina avautuu hiljalleen. Koskettava pieni tarina.

118. Choo Wai Hong: Naisten valtakunta - kiinlaisen vuoristoheimon salattu maailma. Singaporen kiinalainen Choo vierailee lomallaan mosuo-heimon kylillä ja inspiroituu heimon matriarkaalisesta ja matrilineaarisesta elämäntyylistä, rakennuttaa alueelle talon ja alkaa elää osan ajastaan mosuokulttuurin liepeillä. Matriarkaalisuutta ja matrilineaarisuutta korostetaan paljon: lukiessa minulla kului hyvä tovi, kun tajusin että joudun suodattamaan lukemastani yhden (ihannoivan) kerroksen pois: kiinalainen kulttuuri josta käsin kirjoittaja mosuoita tarkastelee, on huomattavasti vanhakantaisempi ja patriarkaalisempi kuin oma maailmankuvani. Odotin kirjalta enemmän, jäi jotenkin pinnalliseksi lukaisuksi. E-kirja bussilukemisena.

117. Gretchen Rubin: Happier at Home. Onnellisuusprojektin jatko-osa: mitä asioita voi tehdä kotona ja ympäristössään voidakseen paremmin ja ollakseen onnellisempi? Tämän kirjan ja jonkun kuvan inspiroimana aloin pohtia, pystyisinkö järjestämään kotiin hyggenurkkauksen tai jonkun pienen tilan jota voisin kutsua omakseni? Pidän Rubinin omakohtaisesta rennosta kirjoitustyylistä.

116. Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika. Kirja alkaa herkullisella alkuasetelmalla: nelihenkinen aikuisista koostuva perhe pakotetaan viettämään viikko saman katon alla karanteenissa. Perheen aikuisista  tyttäristä toinen palaa lääkärintyöstä virusalueelta salaisuus mukanaan, toista tytärtä on juuri kosittu. Äidillä ja isälläkin on omat salaisuutensa. Kuka tahansa perheen maalaisasunnolle tuleva vieras joutuu jakamaan saman kohtalon perheen kanssa.  Lähtöasetelma antaa mahdollisuudet komediaan, tragediaan ja tragikomediaan. Luin, hykertelin, luin lisää ja ihan vähän kyynelehdinkin. Kirja on kepeästi kirjoitettu, viihteellinen ja hyväntuulinen. En halua spoilata: lue tämä.  

115. Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin. Oi! oivoi! Miten voi olla näin inspiroiva kirja? En tiedä, onko tämä matkakirja vai tietokirja vai päiväkirja vai kirja kirjan kirjoittamisesta vaiko nelikymppisen kriisistä, mutta voi hyvät hyttyset että nautin tämän lukemisesta! Yönaiset ovat inspiroivia naisesikuvia, jotka ovat kyseenalaistaneet aikansa naiskäsityksiä ja toimineet niitä vastaan. Rakastin aivan erityisesti tutkimusmatkailijanaisia. Suosikkini oli naisista se, joka meni naimisiin, lähti suunnilleen heti perään matkoille maailman ympäri, ei koskaan palannut kotiin ja pisti miehensä maksamaan koko höskän. Mia Kankimäestä tuli kertaheitolla minun yönaiseni; on suorastaan vähän epäreilua keksiä näin oivallinen kirjaidea ja kirjoittaa aiheesta näin hyväntuulistuttava teos. Pidin aivan erityisesti Kankimäen kirjoitustyylistä ja siitä kuinka kirjoittaja on itse koko ajan läsnä kirjoittajana, että kirjoitus (työ-)prosessi on näkyvissä. E-kirja.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

114. Tuija Lehtinen: Paluu Sumulaaksoon. Tuija Lehtinen on yksi suosikkirjailijoistani, mutta Sumulaakso-sarja ei ole onnistunut koukuttamaan minua. Tiedän ihan varmasti lukeneeni kirjan ensimmäisen osan, mutta minulla ei ollut mitään muistikuvaa kirjan henkilöistä tai tapahtumista. Tämän kakkososan päähenkilö Silja on kylmän etäinen ja nukkemainen hahmo, johon en osannut mitenkään eläytyä. Tarina itsessään oli episodimainen, epämääräinen ja loppuratkaisu jotenkin täysin perustelematon. Harmittaa kun kyseessä on monivuotinen suosikkikirjailija, joka ei lunasta odotuksiani. 

113. Kati Tervo: Rapsuta minua! Ihania pieniä rapsutuksia elämästä, vuodenkierrosta, miehestä, perheestä. Hyvänmielen bussimatkalukemista. E-kirja.

112. Niina Hakalahti: Syön aamupalaksi Eiffeltorneja. 104 kirjoitusharjoitusta. Silmäilin kirjan läpi ja otin talteen osan harjoituksista. Tämä ei oikeastaan ole kirjastosta (saati e-kirjastosta!) lainattava kirja, vaan opus joka pitäisi olla itsellä, omana ja hypisteltävänä. Värittämättömien aikuisten värityskirja. Kirjoitusvalmennuskirja. Viikon mietittävistä pidin paljon. Luultavasti annan tämän itselleni joululahjaksi, tai muuksi lahjaksi. E-kirja. 

111. Joni Jaakkola: Väkevä elämä. Nuku paremmin, liiku enemmän, syö terveellisemmin. Mene punttisalille. Neljä kertaa viikossa. Ihan liian äijäkirja minun makuuni, vaikka kuinka olisin nukkumisesta, syömisestä ja liikkumisesta samaa mieltä. Paitsi että en ole samaa mieltä punttisalista. Mutta muista. En silti pitänyt kirjasta, liian äijä. Onneksi on erilaisia kirjoja ja valmentajia, jokainen löytää sellaisen, jonka kanssa puhuu samaa kieltä. E-kirja.

110. Gretchen Rubin: The Four Tendencies. Spinoff-kirja Onnellisuusprojektille. Tapojen muodostumista pohtiessaan Rubin havaitsi että on olemassa neljä erilaista ihmisryhmää suhteessa tapohin ja rutiineihin. Tässä kirjassa paneudutaan näihin suhtautumistapoihin ja avataan kullekin ihmistyypille sopivia toimintamalleja. Reagoitko paremmin ulkoisiin vai sisäisiin vaatimuksiin vai kapinoitko kaikkea vastaan? 

109. Kaisa Jaakkola: Hyvän olon hormonidieetti. Kirja hyvinvoinnista, terveydestä, hyvinvointia edistävistä elämäntavoista. Muistin taas, että hyvin syöminen kannattaa. Söin vähän paremmin heti. Muistin taas että hyvin nukkuminen olisi ihmiselle hyväksi; mikä uniani vaivaa taas? Punttisalia tarjottiin kyllä vähän liikaa. E-kirja.

108. Mikko Hautakangas , Elina Noppari: Kovaa työtä olla minä. Muotibloggaajat mediamarkkinoilla. Tampereen yliopistolla v. 2012 tehty tutkimustyö muotibloggaamisesta. Luin ohuesti, vähän keskittymättä, mutta tunnistin paljon tutkimuksessa esilletulleita asioita vielä tästäkin päivästä. Toki itsen brändääminen ja aivan erityisesti blogilla eläminen ja blogien kaupallisuus ovat muutamassa vuodessa muuttuneet vielä aiempaakin ammattimaisemmaksi. E-kirja.

107. Jane Green: Suoraa puhetta. Sinkkukirja /chicklit-kirja hamalta -90-luvulta. Luin nostalgiahengessä, olin ihan unohtanut koko tarinan. Jostain syystä tämä opus jää usein mainitsematta, kun puhutaan Greenen tuotanosta.

106. Marko Annala: Paasto. Kaunis kirja uskonkriisistä, parisuhteesta, perheestä. Kirjan päähenkilö elää uskonkriisiä ja kipuilee kadotettua Jumalaa; mutta onko Jumala lopultakaan niin kaukana - vaikka uskonyhteisö tuntuukin vieraalta? Kaunis, soljuva kirja. 

105. Tuija Lehtinen: Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. Huutokauppakamariin sijoittuva perushömppä. Lehtinen on sujuva kirjailija, mutta tämä tarina ei oikein nouse siivilleen. Minulla luennassa jo toista kertaa, olin unohtanut koko kirjan. Leppoisa ja vaivaton välipala, ei ota, ei anna.

104. Juha Itkonen: Minun Amerikkani. Kirjailija-toimittaja Juha Itkosen soljuvat, lähes runolliset matkakertomukset Trumpin vaalikampanjan ja virkaanastujaisten Amerikassa; muistoja aiemmista matkoista, kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa, tunnelmointia. "Näinkö kansakunnat suistuvat raiteiltaan, sodat käynnistyvät, maailmanhistoria kiertää ikuista luuppiaan? Näinkö Hitler nousi valtaan?" /"Kävelen suomalaisilla jaloillani Amerikan pääkaupungissa, ja askeleeni on kevyt, saan voimaa ympärilläni kävelevistä ihmisistä. En koe, että välillämme olisi ratkaisevaa eroa." Nautin näistä muisteluksista, niiden pehmeästä, soljuvasta, herkästä kielestä! E-kirja.

103. Luke Allnutt: Taivas on meidän. Kirja syvästä surusta. En tiedä, olinko itse väärin virittynyt kirjalle, mutta kannen lupaus "vuoden riipaisevin" meni minulta vähän ohi. Kyllä, tarina on järisyttävä. Kyllä, kirjoittaja kirjoittaa hyvin, sujuvasti, kauniisti. Kyllä, pidin tästä ja saattaisin jopa suositella. Mutta riipaiseva ja itkettävä? 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

102. Gretchen Rubin: Tee siitä tapa. Kuinka kitket huonot tavat ja teet hyvistä pysyviä. Jatkoa Rubinin Onnellisuusprojektille - miten hyvistä asioista voi tehdä oikeasti tapoja, ja miten niissä voi pysyä? Oletko velvoittaja, kyseenalaistaja, ylläpitäjä vai kapinallinen - ja miten tämä vaikuttaa omien tapojesi ja käytänteidesi muodostumiseen ja niiden ylläpitämiseen? 

101. Kirsti Ellilä: Pohjakosketus. Tarina parisuhteista, uskonnoista, uskomuksista ja uppoavasta laivasta. Erilaisia parisuhteita tässä ajassa. Ikäviä lemmikkejä, erilaisia ihmisiä, Turku. Yhden bussimatkan mittainen sujuvasanainen kertomus Ainosta, jonka ympäriltä katoaa ja syntyy erilaisia parisuhteita kipukohtineen. Solmitaanko parisuhde siiheksi "kunnes kuolema meidät erottaa" - mitä se voi merkitä? Entä jos suhde ei kestäkään, miten siitä voi selvitä? Ja mitä tapahtuu jos laiva uppoaa? Vähän surumielinen ja haikea, samalla lempeästi hymyilyttävä tarina hiukan eksyksissä olevista ihmisistä.

100. Gretchen Rubin: Onnellisuusprojekti. "Olen aina kuvitellut kasvavani pois omasta vajavuudestani" -kun kirja alkaa näillä sanoilla, se ei voi olla huono - olen aina kuvitellut näin, ja kivuliaasti tajuamassa, että kukaan ei voi kasvaa pois omasta vajavuudestaan - itsensä kanssa on elettävä. Omaan elämäänsä voi vaikuttaa, voi elää tyytyväisemmin, onnekkaammin, onnellisemmin, tarmokkaammin. Yksi ehdottomia suosikkejani kaikista elämäntapaoppaista; konkreettinen, napakka, tarmokas. Luennassa ties monettako kertaa. Lainasin (tai varasin) samaan syssyyn kaiken Rubinin kirjoittaman, jota saatavilla omassa kirjastossamme on. Tykkään Rubinin konstailemattomasta tyylistä, asiallisuudesta, konkreettisuudesta. Tykkään tarmokkuudesta, siitä että voit muuttaa elämääsi muuttamatta sitä.

99. Kati Reijonen: Lyhyt matka perille. Meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta. Olen melko varma että olen lukenut tämän kirjan joskus aiemmin, mitään siitä en muista. Paitsi ehkä en pitänyt siitä? Toisinaan kirjat, tarinat, lauseet ja laulut putoavat syliin, juuri nyt taisin vähän olla tämän kirjan tarpeessa. En vieläkään ole vakuuttunut meditoinnista, enkä monesta muustakaan Reijosen esiintuomasta asiasta, mutta siitä huolimatta kirja ravisteli ja muistutteli minulle olennaisista asioista.

98. Maarit Knuuttila: Kauha ja kynä. Keittokirjojen kulttuurihistoriaa. Katsaus suomalaisten keittokirjojen historiaan ja keittotaitoon. Kiehtova pieni näkökulma oletettavasti tekijänsä väitöskirjaan ja siihen liittyvään aineistoon. Suomalainen keittokirjaikoni Kotiruoka mainittiin useaan kertaan. Pidin mittayksiköistä ja kaikista sitaateista, pidin kaikista keittokirjoista. Pidin tästä kirjasta.

97. Minna Lindgren:Vihainen leski. Vanhusproosa /seniorlit lienee uusi musta tai chicklit ainakin. Vihainen leski on synkeän hauska senioristoori: Ullis on ollut tunnollinen (mutta salakiukkuinen) äiti, hammaslääkäri ja puolison omaishoitaja. Leskeksi jääneen Ulliksen elämä löytää uusia uria; vanhat kaverisuhteet elpyvät ja ikäihmisten päivädiskot ja -hiprakat tulevat tutuiksi - ja sekös vasta keski-ikäisiä lapsia huolestuttaakin. Tarina nousi siivilleen vähän hitaasti, mutta muuttui ilotulitukseksi. Täytynee vielä kerran antaa Ehtoolehdoille yksi mahdollisuus, olen aloittanut niitä useammin kuin kerran, mutta eivät vain etene.

96. Miska Rantanen: Kalsarikänni. Oletko lukenut onnellisuusinstituutin Hyggen ja Lykken? Saitko näppylöitä liiallisesta onnellisuudesta? Lue Kalsarikänni! Yhden illan nauruhyreksintäkirja suomalaisen joviaalista ja kotoisasta kevythiprakasta.Kirja oikaisi käsitteellisen probleemini määrittelemällä kalsarikännin eräänlaiseksi kotoilun ilmentymäksi, eikä suinkaan säälittäväksi yksinäiseksi ryypiskelyksi. Sain naurukohtauksia kaikista kaavioista ja tilastoista, ja totesin, että olen aivan trendin ytimessä, ehta kalsarikännääjä! 

95. Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman. Vähän hajanainen ja sekava opas nuukailuun. Kirjailija Honkasalo jäi yksinhuoltajaksi ja alkoi murehtia raha-asioitaan; kirja lienee syntynyt pakottavasta tarpeesta säästää. Odotin enemmän realityproosaa ja vähemmän kulutuskriittistä maailmantuskasaarnaa, hauskoina välipaloina kirjassa oli entisaikain säästövinkkejä. Pula- ja sotavuosia ihannoidaan, koska silloin osattiin säästää ja nuukailla. Hirmu usein nuukailu-, minimalismi- ja ekologia-aiheissa pohdin sitä, millaista säästäväisyyttä, minimalismia ja nuukailua on se, että kuitenkin kuluttaa - sen sijaan että tekisi ostoksensa ketjuliikkeessä, meneekin kirppikselle: tavaraa kasaantuu ja rahaa kuluu kuitenkin. Ärhäköidyin heti kirjan alkuasetelmasta: avioero ja ensimmäinen säästökohde on ryhtyä keräilemään villiyrttejä. Aika hifistelyä, jos minulta kysytään. Kirja on muutaman vuoden vanha (2014) ja jo nyt tuntuu siltä, että aika on ajanut siitä vähän ohi. Vaikka blogi- ja somemaailmaa kirjassa kritisoidaan, tuntuu siltä, että tänä päivänä tämäkin kritiikki olisi vieläkin tymäkämpää. 

94. Allison Pearson: How Hard Can It Be? Muistatko vielä Kate Reddyn joka painoi menemään Täydellä teholla yötä päivää? Kate kipuilee viidenkympin kriisissä siinä missä puolisonsakin. Mies on vaihtanut työelämän joogaohjaajakoulutukseen ja terapiaan, lapset ovat teini-iässä ja sekoilevat somessa, oma äiti ja appivanhemmat ikääntyvät ja tarvitsevat jatkuvaa hoivaa, Kate tekee paluun rahamaailmaan. "Onko tämä normaalia ahdistuneisuutta? Tuntuuko kaikista naisista siltä, että ovat yksin päivystämässä lennonjohtotornissa?" (oma käännös). Muisti pätkii, koko ajan väsyttää, koskaan ei nukuta, menopaussi häiritsee elämää, tohtori Libido yrittää palauttaa libidon.
Kirja etenee saman kaavan mukaisesti kuin ensimmäinenkin osa. Loistavaksi chicklitiksi tämän (ja ensimmäisen osan) tekee naismaailman armottomuuden kuvaus: ihan juuri tältä tuntuu, kun ei oikein koe riittävänsä yhtään mihinkään. Edes itselleen: kun yrittää riittää kaikille muille, ei jää itselleen mitään. Ja rakkaus - hyvässä chicklitissä on aina mukana rakkaus. Jos pidit ensimmäisestä osasta, pidät tästäkin: nauroin, melkein itkin ja hyrisin hyvää mieltä. Toivottavasti tästä tulee myös käännös.


värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja

muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

93. Satu Rämö: Islantilainen kodinonni. Asiaproosaa Salamatkustaja -blogistilta. Sujuvaa, napakkaa luettavaa. Islantilainen perhe-elämä on auvoisaa onnea, iso äänekäs klaani ympärillä ja kaikki ratkaisut käyvät. Jäin pohtimaan kirjan itsestään selvänä esittämiä yleistyksiä: kaikki Islannissa ajattelevat näin, ja se on parempaa kuin muualla (esim. Suomessa). Varmasti osin totta ja paikkansa pitävää, mutta toisaalta, vertailukohdat Islannin ulkopuoliseen maailmaan suodattuvat aina jonkin subjektiivisen näkövinkkelin kautta. Esim. kirjassa annettiin ymmärtää että islantilaisessa päiväkodissa keskitytään hoitamiseen, ei wilmaan ja lapsista raportoimiseen ja päiväkodin instatililtä saat kätevästi tietoa lapsesi arjesta. Toki omat kullannuppuseni ovat päiväkoti-iän ohittaneet jo aikoja sitten, mutta siinä säälittävässä lähiöpäiväkodissa, jota he kävivät, ei totisesti pidetty instaa eikä wilmaa, vaan keskityttiin hyvään perushoivaan ja jokainen vanhempi kohdattiin kahdesti päivässä henk.koht. Kirja itsessään oli rapsakka yhdenillan tuttavuus.

92. Jussi Huhtala: Ukkosenjohdatin. Sympaattinen mieskirja Eerosta, jonka parisuhde on päättynyt, lapsuudenystävä kuollut ja työpaikallakin käydään YT:tä. Haaleaa kaurapuuroa muistuttava Eero lillii elämässään ja pohtii, pitäisikö jonkun muuttua. Mukava pieni kesäkirja.

91. Dion Leonard: Gobi. Tositarina pienen koiran uskomattomasta matkasta. Ultramaratoonari Dion saa Gobin autiomaassa juostavalle ultramatkalle lähtöviivalla seurakseen pienen sisukkaan koiran, joka alkaa taittaa taivalta yhdessä hänen kanssaan. Maratoonari ihastuu koiran päättäväiseen asenteeseen ja kisan lopuksi päättää viedä koiran mukanaan kotiinsa. Varsinainen seikkailu alkaa näistä lähtöasetelmista: koira nimittäin katoaa väliaikaisesta isäntäperheestään kiinalaisessa miljoonakaupungissa. Suloinen, herttainen tarina perheestä, juoksemisesta ja ystävyydestä. Kyyninen lukija minussa jäi pohtimaan, onko koiratarina - niin herttainen kuin se onkin - valjastettu osaksi ultrajuoksevan perheen sponsorihankintaa: ultrajuokseminen kun ei ole ihan halpa harrastus, ja juoksijat tarvitsevat sponsoreita...on varmasti helpompaa erottua juoksevasta massasta mies joka juoksee koiran kanssa -tarinalla. Herttainen kesäkirja kuitenkin.

90. Vilja-Tuulia Huotarinen, Satu Koskimies: Emilia Kent. Runotytön tarina jatkuu. Fanfictionia, entisaikojen tyttökirja! Suloinen, tyylillisesti alkutekijälleen uskollinen jatko-osa Uudenkuun Emilian, Runotytön tarinaan. Runotyttö-sarja oli suosikkini Montgomeryn tuotannosta (en oikein koskaan päässyt sisälle Anna-sarjaan, vaikka niitäkin luin). Emilia epävarmuuksineen, taiteellisine pyrkimyksineen oli sielua kutkuttava samaistumiskohde. Huotarinen ja Koskimies ovat onnistuneet luomaan ihanasti tyttökirjahenkisen, tyylillisesti Montgomeryä kauniisti jäljittelevän jatko-osan Emilia-sarjalle. Lue, kun kaipaat tyttökirjoja, mennyttä maailmaa ja Uudenkuun Emilian aavistuksen verran ylitsepursuavan romanttista sanamaalailua. Kiitokset kirjailijoille myös siitä, että aiempien osien tapahtumia palautettiin riittävästi mieleen, aika paljon oli jo unohtunutkin. Kirjassa oli selvästi myös häntä ja jatkomahdollisuus tarinalle Uudenkuun Elisabethista.

89. Christina af Hällström: Sateenkaaren tällä puolen. Oikeutta vaikeavammaisille väliinputoajille! Omakustannepamfletti vaikeavammaisen nuoren asumistilanteesta Suomessa (Espoossa). Pomppoileva, intohimoinen, sopivasti subjektiivinen ja vähän ärhäkkäkin omakustanne olisi hyötynyt kunnon toimitustyöstä. Vaikea, tärkeä ja ajankohtainen aihe yhteiskunnan tarjoamasta (ja /tai kilpailuttamasta) asumisesta ja elämisestä, vastakkain omaisen (asiakkaan) oma näkemys palvelutasosta ja palveluntuottajien /tilaajien (kunnan) näkemys palvelun toteutumisesta. Vaikka tarinasta poistettaisiin kokonaan lastaan suojelevan ja tämän asioihin intohimoisesti suhtautuvan omaisen näkökulma, on selvää että nyt ja tulevaisuudessa yhteiskunnassamme on vastattava entistä inhimillisemmällä tavalla kaikkien yhteiskunnan jäsenten tarpeisiin. Myös henkilöllä, joka tarvitsee elämässään apua ja tukea, tulee olla valinnanvapaus, oikeus päättää siitä mitä ja milloin syö, miten ja milloin nukkuu, mitä harrastaa ja tekee - ja kuka toimii apukäsinä silloin kun apukäsiä (avustajaa, kodinhoitajaa tmv.) tarvitaan. Olipa kyse vanhuksista, vammaisista henkilöistä tai lapsista, vetisten vaaleanharmaiden kanaviillokkien aika on ohi: yhteiskunnan tulisi tarjota mielekkäitä mahdollisuuksia, todellisia valintoja, ja erityisesti aikuisille henkilöille todellinen vaikutusvalta omaan elämäänsä. Laatua on mitattava muilla keinoin kuin toteutuneilla hoitokäynneillä ja säästetyillä euroilla. 

88. Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä. Tämä kirja tuli iholle. Keski-ikäinen; lue tämä!
"En voi menettää sitä mitä minulla ei ole ollut. Ja silti tuntuu, että menetän. Luovun kahdesta nuoruudesta. Siitä, jonka elin. Siitä jota en elänyt." Ainoa harmitus liittyi siihen, että luin kirjan kahdessa osassa; aloitin ennen reissua ja lopetin reissun jälkeen. Niin että keski-ikäinen; lue tämä, lue kerralla!


87. Donna Leon: The Temptation of Forgiveness. Uusin komisario Brunetti, ihana Venetsia, ihanat ruuat. Tällä kertaa dekkarin lukeminen englanniksi oli työläämpää; jäi tunne että jotain meni kokonaan ohi. Parasta Donna Leonin tarinoissa on miljöö; ruuat, ihmiset, kujat, tässä tarinassa kiinnitettiin mielestäni aiempaa enemmän huomiota myös pukeutumiseen. Kreivistä ei tässä tarinassa puhuttu ja mitä-mitä: Signorina Elettra?

86. Mhairi McFarlane: Tyttö muiden joukossa. McFarlanen chicklit on päältä kepeää, sisältä asiallisia, ehjästi loppuun asti kulkevia tarinoita. Edie suutelee häissä sulhasta ja päätyy työpaikkakiusattuna takaisin kotikaupunkiinsa. 

85. Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa. Sarah ja Eddie kohtaavat sattumalta kävelyllä maaseudulla ja viettävät ihmeellisen viikon yhdessä. Eddie lähtee lomalle ja lupaa soittaa palattuaan, mutta soittoa ei koskaan kuulukaan. Tarinan ainekset olivat kiehtovat ja tarina itsessään myös. En pitänyt siitä, että kirjailija käytti toistuvasti juonenkuljetuksen tehokeinona sitä, että laittaa lukijansa uskomaan yhtä, kun todellisuus onkin täysin toinen. Kun kolmannen kerran tarinan tulokulma muuttui samalla tavalla - lukija on uskolteltu luulemaan että hovimestari on syyllinen ja sitten nauretaan räkäisesti päin naamaa, hah, syyllinen onkin puutarhuri, kirja alkoi tuntua vähän halvalta. Saman tarinan olisi voinut kuljettaa ihan yhtä koskettavasti, ehkä koskettavamminkin, mutta toisin tehokeinoin ja juonenkääntein. E-kirja lukemisena lentokoneessa. 

84. Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. Oivallinen selfhelp lomalukemisena. "On ihan sama, kallistatko korvasi Aristoteleen, Harvardin psykologien, Jeesuksen tai vaikka Beatlesien puoleen, kaikki sanovat onnen kumpuavat yhdestä ja samasta asiasta: siitä että välittää jostakin itseään suuremmasta, näkee itsensä merkityksellisenä osana jotain laajempaa kokonaisuutta, uskoo että oma elämä on pieni sivujuonne jossain mahtavassa, käsittämättömässä spektaakkelissa." Kanna vastuusi itsestäsi, omista tunteistasi ja omasta käytöksestäsi. E-kirja

83. Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi. Lomalukemisena jo aiemmin lukemani tarina. McFarlane on oivallinen chicklit-kirjailija, tarinat ovat päältä kepeitä, sisältä syvällisiä. Tässä tarinassa teemana koulukiusaaminen ja siitä toipuminen. Erityisplussat siitä, ettei loppuratkaisu ole liian nopea, vaan tarina kulkee läpi kirjan.

82. Jon Teckman: Tavallinen Joe. Lomalukemista. Joe on uskollinen tavallinen kaveri, joka hairahtuu Hollywood-tähden petiin. Tapahtumat eskaloituvat eskaloitumistaan. En pitänyt päähenkilön laskelmoivan avuttomasta asenteesta. Tulipa luettua -kategoriaa.


81. Carole Matthews: Million Love Songs. Hiljakkoin eronnut Ruby joutuu kahden miehen loukkuun: tunnollinen ihana Joe vaiko huikentelevainen seksiaddikti Mason? Ei mitenkään erityinen perusviihde.

80. Niina Mälkiä: Liian pieni äidiksi. Selkokirja lapsiäitiydestä, äärimmäisestä köyhyydestä ja omista rajoista. Myötätuntoinen ja havainnollinen pikkukirja vaikeasta aiheesta. Selkoteksti teki tarinasta nopealukuisen. Luin teinin suosituksesta.

79. Matti Riekki: Raskas askel. Kertomus juoksijan synnystä. Arkinen ja käytännönläheinen omakohtainen kertomus juoksemisesta ja maratoneista. Oivallinen ja mutkaton opus ihan tavalliselle wannabe-juoksijalle ja kotikutoiselle kuntoilijalle. E-kirja.

78. Libby Page: Pinnalla pysymisen taito. Aivan ihana kirja yksinäisyydestä, ystävyydestä, yhteisöllisyydestä ja pitkästä rakkaudesta. Vanha maauimala aiotaan muuttaa ekslusiiviseksi tenniskentäksi. 86-vuotias Rosie ja nuori toimittaja Kate tutustuvat jutun kirjoittamisen myötä, jakavat elämäntarinansa, uimalan historian, asuinalueen historian ja keräävät ympärilleen yhteisön puolustamaan uimalaa. Kertakaikkisen ihana ja koskettava yhden iltapäivän mittainen retki kesään ja maauimalaan.    

77. Saara Henriksson, Aino-Maija Leinonen: Railakas rahakirja - näin hoidat taloutesi viisaasti. Hyväntuulinen, mutkaton ja suoraviivainen opaskirja; ei pelkästään rahatalouteen vaan mielestäni omaan talouteen ylipäätään. Päätin hankkia omalle nuorisolleni, kun pohtivat omilleen muuttamista, napakkaa, selkeää luettavaa myös aikuiselle. E-kirja.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


76. Mari Moilanen: Taikinakirja. Yhdestä taikinasta useampi kakku. Nimensä mukainen leivontakeittokirja. Valitettavasti hävisi vertailussa Härkösen keittokirjalle aivan mennen-tullen. 

75. Helena Liikanen-Regner: Mon amour - ranskalaisen parisuhteen jäljillä. Kirja parisuhteesta, ja siitä mikä ehkä on erilaista ranskalaisessa parisuhteessa suomalaiseen verrattuna Mikä tekee parisuhteesta onnellisemman tai miten elämä ylipäätään on erilaista Ranskassa? Sellainen ihan kiva -tason kirja. Monilta osin olen parisuhdeasioista hyvinkin samaa mieltä, vaikkei minulla ranskalaisesta suhteesta kokemusta olekaan (enkä edes pidä ranskan kieltä mitenkään erityisen romantillisviettelevänä kielenä).

74. Anna-Leena Härkönen: Taikinaterapiaa. Keittokirja. Bongasin (yllätys-yllätys!) kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -operaattorin kautta. Suhtaudun Härkösen tuotantoon epäilevästi ja ennakkoluuloisesti, keittokirjan naistenlehtimäinen ulkoasu nyt ei ainakaan vähentänyt ennakkoluulojani. Luulen aina, etten tykkää Härkösen kirjoituksista. Yleensä melkein aina tykkään. Niin tästäkin. Pari reseptiäkin pistin muistiin.

73. Sarah Crossan: Yksi. Säeromaani, proosaruno. Hengittävä, herkkä ja ilmava kertomus teini-iästä ja siamilaisesta kaksosuudesta. Kertojaäänenä toinen kaksosista, Grace. Mitä tapahtuu, kun suojattu kotikoulu vaihtuu ihan tavalliseen kouluun ja elämään tulee ulkopuolisia ihmisiä? Miltä tuntuu, kun toinen haluaa ja toinen ei - rakastua, polttaa tupakkaa, kiivetä puuhun, kokea uutta? Miltä tuntuu kun elämät ovat kietoutuneet yhteen kipeäätekevän erottamattomasti? Nuortenkirjaksi luokiteltu kasvutarina. E-kirja. 

72. Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa. "Jokainen perhe on katastrofialue" - perheen äiti lähtee hoitamaan keski-iän kriisiään Argentiinaan, pelastamaan merikilpikonnien munia. Kotona yrittävät elämästä selviytyä alkoholisoituva isäpuoli, puhumaton jalkapalloileva kuopus ja teini-ikäinen tyttö. Kertomus hajoamisesta, horjumisesta ja pinnalla pysymisestä. Kirjaa kuvataan tragikomediaksi - en itse välttämättä käyttäisi juuri sitä sanaa. Koukuttava, moniääninen tarina. 

71. Luciano Wernicke: Jalkapallon MM-kisojen merkillinen historia. Peliä kentällä ja kabineteissa 1930-2014. En seuraa futista, mutta katson sitä kyllä ihan sujuvasti: peleistä ei jää mieleeni yhtään mitään - hädin tuskin lopputulostakaan, mutta voin silti ihan tyytyväisenä katsella pelejä. Ennen juhannusta pidin sadetta antikassa ja rönysin sekalaisia laareja: antikanpitäjä oli nostanut esiin myös laatikollisen verran ajankohtaista futiskirjallisuutta. En kehdannut lähteä antikasta ostamatta mitään (=isoa kasaa kirjoja). Ajattelin antaa tämän lahjaksi kaverille, mutta luin sen kisailtapuhteena ensin itse (jonka jälkeen sen varasi Isoveli). Sekalaista nippelitietoa, anekdootteja ja outoja tarinoita - kortit keksittiin 1970-kisoissa, yksiin kisoihin Italia vei mukanaan rekka-autollisen pastaa, Puolan joukkueella oli kisaeväänään 380 pulloa vodkaa. Tiesin jo lukiessani, että yksikään tarina tai ainakaan kisatulos ei jää mieleeni, mutta kirja itsessään oli hauska ja leppoisa kokoelma futistarinoita, mainiota luettavaa kun taustalla hälisevät tuoreimmat kisat ja lasissa on leppoistavaa juomaa.

70. Ilkka Taipale: Mielisairaalassa. Lääkärin muistelmat. Sosiaalilääketieteilijä, psykiatri Ilkka Taipaleen muistelukset. Pätkäiset, nimitiputtelevat muistelukset luovat kuvaa miehestä, jolla on vahva sosiaalinen omatunto ja tiukka työnäky heikoimpien puolesta, syrjäytymistä vastaan. 

69. Ulrika Björkstam: Nouse nyt. Kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta. Kansainvälisissä tehtävissä toimiva Ulrika jää räjähtävän lentokoneen alle. Rankan päättäväinen elämäntarina kahlitsi minut yhdeksi kokonaiseksi iltapuhteeksi sohvaan. Onnettomuuden ja kirjan kirjoittamisen välillä kuluneet toipumisen vuodet tekevät tekstistä napakkaa ja sääliä kerjäämätöntä, kriisi on käsitelty ja eletty, otettu osaksi elämäntarinaa: järkyttävästä, rankasta, vaikeasta aiheestaan huolimatta tekstiä oli tavallaan ilo lukea. Kirja on kypsä, vahva elämäntarina. 

68. Marian Keyes: Aikalisä. Keyes on yksi chicklit-suosikkejani. Keyesin kirjat ovat pinnalta kepeitä, mutta eivät koskaan pinnallisia tai huolettomia. Keyes kertoo kipeistä asioista ja ottaa kantaa, joskus voimakkaastikin. Aikalisä kertoo hiukan päälle nelikymppisestä, parikymmentä vuotta yhdessä eläneestä pariskunnasta. Hugh haluaa aikalisän vaimostaan ja suhteestaan, hän lähtee reppureissaamaan. Kotiin jää Amy, sekalaisen ja rönsyilevän perheyhteisönsä kanssa. Kirjassa kulkevat rinnan nykypäivä ja menneet vuodet, siinä kerrotaan tarinaa parisuhteesta ja moniulotteisesta laajasta perheyhteisöstä. Keyesmäisen hyvä, jopa parhaasta päästä hänen tuotantoaan.

67. Lori Nelson Spielman: Kivi sydämeltä. Herttainen tarina anteeksiantamisesta, irtipäästämisestä, unohtamisesta - ja tietysti rakkaudesta. Kirjailijan ensimmäinen teos Kymmenen unelmaani oli sadunomaisempi ja ihanampi. Mutta rentouttavan eskapistinen lukukokemus oli tämäkin.

66. Marko Lönnqvist: Elämäni gangsterina. Pienissä pätkissä välipaloina lukemani e-kirja. 

65. Riku Salmivuori: Tarinoita toiselta puolelta. Verkkohuijareiden metsästäjät kertovat. Hauska ja vauhdikas tapauskokoelma verkkohuijareiden huijaamisesta vapaaehtoisvoimin. En tiennyt edes, että on olemassa laaja vapaaehtoisten joukko, joka maailmanlaajuisesti käyttää aikaansa ja osaamistaan verkkohuijareiden huijaamiseksi tai käräyttämiseksi. Absurdiin asti yltyvät vastahuijaukset naurattivat. 

64. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan olympiamatka. Kyllä ei pitäisi jatkamalla jatkaa, vaikka kuinka hyvä idea onkin. Loppuu hööki ja puhti paremmaltakin meistä. Kyllä ei pidä sekaantua maailmanpolitiikkaan. Kyllä ei ainakaan tällä tavalla. Pikkuhauska pikkuopus. Kyllä olivat aiemmat osat parempia. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

63. Tarja Virolainen: Juoksijan sielu. Omaelämäkerrallinen kertomus juoksemisvalaistumisesta. Sujuvasanainen tarina, mutta-ja-mutta. Ensimmäinen juoksukirja, joka ei motivoinut minua juoksemaan (ehkä, koska polvet?) Värän turhan valaistunut ja omistautunut ja se, mikä eniten kiusasi, oli loppujen lopuksi todella lyhyt aikajänne. Kaikki tapahtui muutamassa vuodessa ja simsalabim: elämä on niin paljon parempaa ja hienompaa kuin niillä jotka eivät juokse. Miksi olen kyyninen eukko?

62. Minna Lindgren: Sivistyksen turha painolasti. Olen lukenut tämän jossain kaukana muinaisuudessa ja luin sen uudestaan. Lindgren plagioi /mukailee AJ Jacobsin ideaa. Jacob luki koko Encyclopedia Britannican ja kommentoi lukemaansa sanakirjamaisesti Know it all -kirjassaan. Jacobsin tapaan Lindgren kertoo anekdootteja elämästään, elää omituisten sivistyssanojen kautta, on pisteliäs, satiirinen, parodioiva. Sanakirjamaisen muotonsa takia opus etenee hitaasti, mutta hauskasti. 

61. Dieter Hermann Schmitz: Kun sanat ei kiitä. Suomalaisinta sanaa etsimässä. Omaelämäkerrallishenkinen tarina suomalais-saksalaisuudesta, suomalaisuudesta ja suomen kielestä. Yliopistotutkija Hermann osallistuu projektiin, jossa yritetään löytää kaikkein suomalaisin sana nettikyselyn avulla. Hermann pitää omaa sanalistaustaan ja kertoo vuoden verran perheen tarinaa sanojen kautta. Kirjaan mahtuu monta kaunista sanaa, ainakin kolme seikkailua ja paljon hykerryttäviä kohtaamisia erilaisten ihmisten ja tapojen kanssa. Hauska.

60. Vappu-Tuuli Fagerson: Special edition - erikoispainos. Kirjan päähenkilö Vappu on ilmaisjakelulehden toimittaja ja elämäntaitoluennoitsija, joka huristelee paikasta toiseen pyörätuolillaan, etsii rakkautta ja yhä uusia henkilökohtaisia avustajia alati irtisanoutuvien tilalle. Reteän humoristinen ja roimakka omakustanne kirjaston uudet kirjat -hyllystä. Hyväntuulinen monien käänteiden tarina, luin yhdeltä istumalta vapaapäivän kunniaksi.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja

muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

59. Anneli Suusaari: Ei sinne yllä myrskysää. Kirja muistisairaudesta, äidistä, isästä, tyttärestä. Siitä kuinka tuttu äiti hiljalleen katoaa ja hiipuu, muistisairauden kuluttavasta, kaikkialle tunkevasta vääjäämättömästä vallasta. Koskettava.

58. Karoliina Sallinen-Pentikäinen: #vauvavuosi. Tiedän lukeneeni ykkösosan tästä tarinasta, mutta kovin vahvaa muistijälkeä siitä ei ole jäänyt. Kirjassa eletään Usvan ja Juhan ihana esikoisvauvavuosi iloineen ja epäilyksineen. Olen auttamatta pudonnut kelkasta, dinosaurus tai muuten vain väärää kohderyhmää, mutta tarina on sympaattinen vuoropuhelunomainen kertomus

57. Anne Tyler: Äkäpussi. Tylerin henkilöt ovat säröillä, vähän eksyksissä omassa elämässään ja ulkopuolisia maailmassa. Äkäpussi Kate Battista huolehtii hajamielisestä professori-isästään ja levottomasta Pupu-siskostaan, käy työssä jota vihaa, elää elämää, jota ei ole itse valinnut ja jota inhoaa, avuttomaksi heittäytyvän isänsä armoilla. Mitä tapahtuu kun isä alkaa omista lähtökohdistaan ja mukavuussyistään järjestää Katen elämää isälle paremmaksi? Tylerin kirjaksi huomattavan rapsakka ja napakka, hauskakin, eikä hänelle tyypillisen kaihoisa. Luin yhdeltä istumalta, hykerrellen ja nautiskellen.

56. Tomas Sjödin: Se tapahtuu kun lepäät. Ruotsalaisen teologin kirjoittama levollinen ja levollistuttava kirja sapatista, levosta, rauhasta ja sen etsimisestä. Luin verkalleen ja säästellen, nautiskellen. Tämä on niitä kirjoja, joka pitäisi löytyä kirjahyllystä ja johon pitäisi palata säännöllisesti uudestaan ja uudestaan. Sapattilepo on ihmiselle elintärkeä. "joka aamu heräämme maailmaan, jota emme ole itse luoneet. Maailma on olemassa. Me olemme olemassa. Se, että lepää säännöllisesti, on elämän ihmettelemistä. Sitä ettei anna elämän muuttua itsestään selväksi."

55. Rana Awdish: In Shock. Teho-osaston lääkärin muistelukset. Ranan raskaus saa dramaattisen käänteen, kun hänen maksasaan käynnistyy massiivinen sisäinen verenvuoto, joka johtaa kuolemanrajakokemukseen, istukan repeämään, lapsen menetykseen, aivoinfarktiin...kriisiin toisensa perään. Suoraviivaiset, sääliä kerjäämättömät muistelukset keskittyvät pohtimaan lääkäri - potilas -suhdetta ja inhimillisten kohtaamisten ja rinnalla kulkemisen merkitystä. Rankkaa luettavaa, tärkeästä aiheesta.

54. Katie Kirby: Kuppi nurin. Sarjakuvamainen humoristinen opas perhe-elämään, löytyi blogisuosituksen perusteella. Olen liian vanha. Lapseni ovat liian vanhoja. Avioliittoni on liian vanha. Tajusin monessa kohdassa, että tässä pitäisi nauraa nyt niin että vesi juoksee silmistä ja purskahtaa sen jälkeen puolihysteeriseen itkunauruitkuun, mutta kun ei niin ei. En ollut opuksen kohderyhmää. Muistelin tyttökaverin opas -sarjaa, jota aikoinaan itkunauroin moneen kertaan. Käännösratkaisuista en ollut ollenkaan samaa mieltä. Käännös voidaan sopeuttaa kohdekielen olosuhteisiin, mutta lähtökohtaisesti en arvosta esim. nimien kääntämistä. Kyllä ymmärrän Janet ja Johnit siinä kuin Jaanat ja Juhanitkin.
Tuli luettua, koska piti palauttaa kirjastoon, ja olin sinnitellyt jo yli puolivälin.


53. Jorma Luoma: Mielen ja ruumiin camino: pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan. Löytyi kuin etsin Tiaisen camino-kirjaa, kirjaston operaattori väitti että minua saattaisi kiinnostaa myös tämä. Omakustanteinen terapiacamino ja -kirja, olisi hyötynyt napakasta toimitustyöstä, mutta on ollut kirjoittajalleen selvästi tärkeä aihe, joka on täytynyt julkaista.

52. Sophie Kinsella: Yllätä minut. Kinsellan chicklit on aina positiivista, aina hyväntuulista, aina luotettavaa, niin tämäkin. Kirjan pariskunta - Sylvie ja Dan - saavat kuulla että heillä on edessään vielä ainakin 68 yhteistä vuotta. Kriisihän siitä tulee: kokonainen ihmisikä jäljellä sen saman ihmisen kanssa. He alkavat yllättää toisiaan, tarina eskaloituu Kinsellamaiseen tapaan. Hykerryttävää hyvänmielen viikonloppukirjallisuutta.

51. Tom Tiainen: Hyvällä tiellä - pyhiinvaellus Ranskan ja Espanjan halki. Löysin yhden lehden kirjavinkkauspalstalta. Kirjaa pidettiin suunnilleen parhaana camino-kirjana - olen samaa mieltä. En oikeastaan osaa sanoa, mikä tekee tästä kirjata niin hyvän caminon, mutta hyvä se vain oli. Parasta ehkä se, että vaellusta ei ole pätkitty päiväetappeihin, kilometreihin, majataloihin tai kuluneisiin rahamääriin, vaan tarina elää kuin matkalaulu, keinahdellen, ihmisten ja ajatusten tahdissa.

50. Daniel L. Everett: Don't Sleep, There Are Snakes. Life and language in Amazonian jungle. Tämän kirjan lukemista pidän työvoittona. Luulin lainanneeni semisti vauhdikkaan tarinan elämästä Amazonin viidakossa, olinkin lainannut ihan älyttömän kiinnostavan kielitieteellisen opuksen. Everett perheineen on -70-luvun lopulla lähtenyt SIL /Wycliffe -Raamatunkäännöstyöhön Brasilian viidakoihin. Kirja keskittyy piraha-heimokieleen pikemminkin kuin perheen elämään viidakossa, jos kohta viidakkoelämäänkin pääsee tutustumaan. Kielestä puuttuvat mm. luku- ja muut kvantiteettiin liittyvät sanat, värit sekä koko kulttuurista puuttuvat kaikenlaiset riitit ja myytit ja kielenpuhujat puhuvat vain todistettavista kokemuksista. Lähdepä siltä pohjalta veivaamaan pätevää Raamatunkäännöstä. Kirja oli työläs lukea kielitieteellisen terminologian ja ajattelumallin takia, mutta niin kiinnostava ja elähdyttävä, että sinnittelin eteenpäin pieni pätkä kerrallaan. Kaveri, joka haastaa Noam Chomskyn universaaliteorian ja uskaltaa kertoa oman vakaumuksensa vakavasta horjumisesta ansaitsee kunnon crediitit. Mahtilöytö kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllystä!

49. Anni Hautala: Annin ruokakirja. Kodikasta ruokaa vähän sinnepäin-twistillä. Testiin menee muutama resepti. Ainoa kritiikki siitä, että alkoholijuomapuoli oli kirjan alussa, heti aamiaisen jälkeen. 

48. Helienda Toivio: Santiagon Camino - tie henkiseen kotiin. Luulin lainanneeni kirjan Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksesta. Kyse olikin jonkinmoisesta panhenkisestä valaistumisesta. En pysty sanomaan tästä kirjasta yhtään mitään olematta kyyninen, sarkastinen tai muuten vain ikävä.

47. Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus - ja muita sinkkuelämän iloja. Kolumneja (vaiko pakinoita? toteamuksia? totuuksia?) sinkkuudesta tässä maailmanajassa. Periaatteessa kai aika hauska, mutta voi hyvät hyttyset että tässä kirjassa käytiin kakalla! Jossain vaiheessa tarkistin jo  otsikosta,  liittyykö kirja pikemminkin johonkin outoon suolistosairauteen enempi kuin ihmissuhteisiin. Olipa totta tai mielikuvitusta, niin vähän liikaa PK-huumoria minun makuuni. E-kirja.

46. Anna Jansson: Anopit ilman rajoja. Lainasin jotenkin vahingossa Amorin kiehkurat -sarjan kakkososan. Sekava, eikä kovinkaan hauska tarina, jonka sinnittelin loppuun ihan silkkaa itsepäisyyttäni. Yleensä tykkään chicklitistä, mutta tämän imuun en kertakaikkiaan päässyt.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

45. Kati Keski-Mäenpää: Yllätyksiä opetusvälinevarastossa. Suomen Lähetysseuran työntekijänä ja samalla tutkijana työskennelleen Katin muistelukset työstä, tutkimuksesta ja elämästä Etiopiassa. Sympaattisia pieniä tarinoita kulttuurien kohtaamisesta ja olemisesta Etiopiassa.

44. Marianna Stolbow: Rakastamisen taito. Parisuhdeopaskirja. Ensin tämä oli mielestäni tylsä ja taaskotätäsamaa, sitten kiinnostava, sitten ärsyttävä ja sen jälkeen taas oivallinen. Osui siis ja muistutti jälleen kerran parisuhde-elämästä ja siihen keskittymisen tärkeydestä. Kirjan kantava teesi: olen itse vastuussa valinnoistani, elämästäni, onnellisuudestani. Jos en uskalla parisuhteessa kertoa omista tarpeistani, en voi syyttää toista kun tarpeeni eivät täyty. E-kirja.

43. Jani Toivola: Kirja tytölleni. Toivolan eka kirja oli aivan wow ja oi! Tällä opuksella ei päästy samoihin sfääreihin. Teksti oli osin kirjeitä tyttärelle, osin taas kertomusta hänestä. Jälkimmäiset olivat parempia. Vähän hajanainen ja sekava, tai ehkä olen itse kasvanut jo ulos tuosta rakastumisen (kyllä; lapseenkin rakastutaan!) ensihuumasta, kohti tasaisempaa arkirakkautta. Mut Toivola on hyvä tyyppi, aito ja uskaltaa paljastaa itsensä. 

42. Cathy Kelly: Onnellisen avioliiton salat. Valtava henkilögalleria, perus-chicklitiä. Kellyltäkin alkaa kai vähitellen puhti loppua? 

41. Eve Hietamies: Yösyöttö. Luin välipalaksi. Olin ihan unohtanut miten itkettävän ravisuttavan ihana tämä koko sarja on. Kuinka voikin osata ihminen kirjoittaa niin vereslihalle? E-kirja

40. Markku Toimela: Salakahvilla Pohjois-Koreassa - Markku Toimelan jännittävä tie Pohjois-Korean luottomieheksi. Kirjan nimiö lupaa paljon ja on sisältöön nähden turhan raflaava. Toimela on kehitysapujärjestö Fidan avustustyöntekijä, joka on toiminut mm. Bangladeshissa, Mongoliassa ja Pohjois-Koreassa. Sympaattinen peruselämäkerta, joskin odotin nimen perusteella paljon monipuolisempia ja vauhdikkaampia juttuja, jäi vähän pintaraapaisuksi.

39. Sophie Kinsella: Kuka on pomo? Vanha tuttu chicklit iltapalaksi. Kinsellamaista sählinkiä ja tohinaa ja onnellinen loppu. Sopii hyvin sellaisiin iltoihin, jolloin työelämä (tai muu elämä) ottaa päähän tai keskittymiskyky on muuten nollissa. 

38. Donna Leon: Nuoruuden lähde. Korkkasin lukuvuoteni samalla dekkarilla, mutta englanniksi. Tarina käynnistyi ihan yhtä hitaasti suomeksikin ja oli muutenkin ehkä vähän vaisu. Mukava mielikuvitusloma Venetsiassa, vaikka itse tarina oli vähän vaisu.

37. Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Eleanor elää tarkkaa, säännöllistä, yksinäistä sinkkuelämää. Sinkkukirja - ei sinkkuuden hohdokkuudesta ja iloista - vaan sosiaalisen elämän vaikeudesta. Traaginen, koskettava, puhutteleva kirja itsensä kanssa elämisen vaikeudesta ja itsensä löytämisestä.

36. Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin. Voi kääk mikä naurukirja! Kasikymppinen Aino pelkää joutuvansa hygieniahaalarissa vanhainkotiin, eikä hän ole kuolemaankaan valmistautunut kunnolla. Surutyötä opetellakseen Aino hankkii marsun. Leskeksi jäänyt Seppo muuttaa putkiremonttievakkoon samaan taloon, vaikka riskinä onkin salamurhatuksi tuleminen. Aino odottaa Heimopäällikköä ja kärsii seks-tuskista, Seppo aktivoi itseään vapaaehtoistoiminnalla. Sekopäinen, melkein absurdi ja täydellisen hykerryttävä lukukokemus! E-kirja

35. Jenna Barkin: He's always been my son - a mother's story about raising her transgender son. Asiallinen, napakka, kiihkoton elämäntarina transsukupuolisuudesta. Hyvä, keskusteluja ja ajatuksia herättänyt lukukokemus! Haastoin teinin keskustelmaan sukupuolisuudesta, sukupuoli-identiteetistä ja seksuaalisuudesta, saimme aikaan hienot keskustelut: totesimme kumpikin että pystymme jotenkuten kuvittelemaan, millaista on rakastaa samaa sukupuolta olevaa henkilöä, mutta kumpikaan meistä ei osannut kuvitella, millaiselta tuntuisi olla väärässä sukupuolessa. Kirja avasi ymmärtämään entistä vahvemmin sen, että vanhemman tehtävä on tukea lastaan, antaa lapselle tilaa olla oma itsensä.

34. Varpu Tavi: Maanantaisoturin dieetti. Paleotyyppistä tämän päivän arkiruokaa. Olin kertakaikkisen väärinvirittynyt tälle kirjalle, hamillista. 

33. Liisa Väisänen: Enemmän Espanjaa. Matkaopas-kirjailija-toimittajan kirja espanjasta ja espanjalaisuudesta. Minun makuuni vähän epätasainen: liikaa entisiä kuninkaita ja historiaa, liian vähän kirjoittajan omia vaikutelmia, kokemuksia ja kertomuksia. E-kirja

32. Taina Laane: Unen lahjoja - kirjeitä hänelle joka valvoo. Mutkattomasti ja suoraan sanon: paras lukemani kirja unettomuudesta ja unihäiriöistä ja niiden kanssa elämisestä! Lempeitä, itsemyötätunnon ja mindfulnessin kirjeitä unettomalle kanssakulkijalta. Harmitti, kun siitä oli varaus kirjastossa, ja jouduin lukemaan loppuun kovalla kiireellä, olisin halunnut merkitä muistiin itselleni muutaman kohdan. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja

tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


31. Tomas Sjödin: Salattu varavoima - onko tarkoitus että kaikella on tarkoitus? Ruotsalainen teologi kirjoittaa koskettavasti ja runollisesti elämästä, elämän varavoimasta. Teksteille syvyyttä tuo kirjoittajan perhetilanne kahden vakavasti aivosairaan lapsen omaishoitajana. Kaunista, pohdituttavaa, koskettavaa kieltä: "Voisiko olla niin, että jossakin syvällä sisimmässämmme me kerrommekin kaikki suunnilleen samaa kertomusta siitä, millaista on olla ihminen, miten vaikeaa se on ja miten suurta"

30. Kate Eberlen: Miss you. Tess ja Gus kohtaavat sattumalta Italiassa, ohimenevästi ja pikaisesti. Heidän elämänsä polveilevat omia latujaan vuosikymmenen ajan, kumpainenkin rakentaa elämäänsä omalla tahollaan, niistä paloista, joita elämä eteen heittää. Ihana aikuisten satu!

29. Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät. Matkapäiväkirja. Historiallisia romaaneja ja nuortenkirjoja kirjoittavan kirjailijan matkamuisteluksia. Ihanan sympaattisia. Halusin välittömästi sekä matkustella että kirjailla ja matkustelukirjailla myös. Eläviä ja puhuttelevia muistiinmerkintöjä! E-kirja

28. Astrid Lindgren, Sara Schwardt: Kätken kirjeesi patjani alle. 13-vuotias Sara lähettää Lindgrenille kirjeen, jossa hän perää itselleen roolia elokuvassa ja haukkuu samalla Peppi-elokuvat. Lindgreni ja Sara ajautuvat kahden vuosikymmenen mittaiseen kirjeenvaihtoon, joka nyt julkaistaan. Nuoren kasvukipuja, vanhemman naisen lempeitä neuvoja.

27. Sarah Knight: Viis veisaamisen elämän mullistava taika. Nimen perusteella latasin aika isot odotukset tälle kirjalle. Kirjassa neuvotaan, kuinka viis veisataan energia- ja finanssisyöpöistä vähän konmarityyliin ja keskitytään elämässä olennaisiin asioihin. Tästä jäi vähän sama fiilis kuin edellisestä unikirjastakin: en kuulu välittömään kohderyhmään (ylemmän keskiluokan waspeihin ameriikassa). Minulla ei ole stressiä siitä, lähdenkö kotiovesta meikattuna vai meikkaamattomana, osaan viisveisata ainakin sen, ja muutaman muun vastaavantasoisen velvollisuuden. Rapsakkaa luettavaa kylläkin. E-kirja

26. Arianna Huffington: Univallankumous - muuta elämäsi yksi yö kerrallaan. Tämän kirjan sanoma kumpuaa kiireisen yhteiskunnan ajatuksesta: en voi hellittää hetkeksikään, etten putoa ulkopuolelle. Nippelitietoa ja -tilastoja aiheesta, melko perinteisiä vinkkejä ja voimakas puolustuspuhe levon puolesta, ei niinkään suoraan unettomuuden hoitoon. Luin pätkissä, pitkällä aikavälillä, siksi kokonaisuus jäi minulle vähän hahmottomaksi.

25. Tim Dowling: Kuinka minusta tuli hyvä aviomies. Brittiläistyneen amerikkalaiskolumnistin kirja avioliitosta, vanhemmuudesta ja perheestä. Paikoin hauska, paikoin melkein liian viiltävän sarkastis-ironinen. Lukeminen kesti ikuisuuden, koska luin tätä iltapalana ja nukahtelin tavantakaa. Pienesti hauskaa jorinaa parisuhde-elämästä.

24. Andrea Camilleri: Eväsvaras. Teki mieleni lukea Montalbanoa, vaikka olen nähnyt televisiosarjan moneen kertaan ja lukenut kaikki suomennetut kirjat useammin kuin kerran. Teki silti mieli. Pieni visiitti aurinkoiseen Sisiliaan tekee sielulle hyvää.

23. Anne Tyler: Jää hyvästi. Nuoren aviomiehen puoliso kuolee yllättäin, ja kulkee kuolemansa jälkeen hetken miehensä näkyvissä. Tylerin henkilöt ovat aina omalla tavallaan rikkonaisia, särkyneitä, keskeneräisiä ja tarinat hiukan haikeita mutta silti optimistisia. Olen lukenut tämän jo joskus kauan sitten ja autuaasti unohtanut koko tarinan. Lämmin välipala. E-kirja.

22. Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää - taito tehdä kuolinsiivous. Sympaattinen ja lempeä pikkukirja kuolinsiivouksesta. Ei varsinaisesti siivouskirja, enemmänkin kodin muistoihin keskittyvä pieni ja nopealukuinen opus. Ytimessä ajatus siitä, ettei jätä jälkikasvulleen turhaa selviteltävää, vaan huolehtii irtamisistonsa ja asiansa kuntoon ennen kuolemaansa. Lempeä muistelus.

21. Scott Kelly: Kiertoradalla. Vuosi avaruudessa. Insinööri - sukkulalentäjä - astronautti Scott Kelly kertoo urastaan ja erityisesti kansainvälisellä avaruusasemalla viettämästään vuodesta. Äijämäisesti kirjoitettu kirja; huikeasti tietoa ja näkökulmia astronauttiuteen, siinä ala joka vaatii luonteenlujuutta. Luin aivan ahmimalla ja suosittelin heti kaikille ympärilläni oleville ihmisille, sekä jakelin auliisti astronauttiaiheista nippelitietoa kaikille läheisilleni. Mainio.

20. Tomi Astikainen: Miten elää ilman rahaa. Kolmikymppinen kaveri heittäytyy irti oravanpyörästä, pakkaa rinkkansa ja päättää elää ilman rahaa. Reppureissulla kuluu neljä-viisi vuotta. Kirja on opaskirja tai vaihtoehtoisesti elämäntarina aiheeseen. Pikkuisen ärsyttävä, hyvin vähän hyödyksi varovaisuuteen taipuvaiselle, keskiluokkaiselle, keski-ikäiselle, keskituloiselle  lapsiperheelle. Olen ehkä lukenut tämän ennen, en saanut silloinkaan suuria ahaa-elämyksiä, tulipa luettua. E-kirja.

19. Karin Mäkelä: Valkea voima - huumeäidin tarina. Voi riippuvuuden kiroa, voi ihmisen elämää. Muuta en osaa sanoa. E-kirja.

18. Miia Pöllänen: Bujoilun voima. Opaskirja bujon (muistikirjakalenterin) tekemiseen. Ristiriitaisia tunteita minussa herättävä aihe. Ymmärrän elämänhallinnallisen puolen, mutta ja mutta. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

17. Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla. Amanda Vaara on kirjailija Niina Hakaladen chicklit -alter ego. Kirjan päähenkilö Venla alkaa downshiftata, perustaa majatalon, muuttaa maalle ja alkaa leipoa yrttileipiä, avioero repii erityisesti teininuorisoa. Pikkusievää chicklitiä, sellainen ihan kiva. 

16. Peter Franzen: Särkyneen pyörän karjatila. Yhden ainoan päivän tapahtumista kertova tragikomedia jälleenrakennuksen ajan Suomessa. Perhe kokoontuu kotitilalle vanhanemännän tasavuotisjuhlille, jokaisella on menneisyytensä ja synkät salaisuutensa, vauhtia ja viinaa riittää. Vähän ohuet henkilöhahmot, metka murre ja melkoinen meno. E-kirja.

15. Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla. Realityproosaa; kirjoittaja testaa, kuinka ekologisesti voi elää suurkaupungissa - pärjääkö ilman vessapaperia, sähköjä, pystyykö pyöräilemään? Onnistuuko lähiruokailu; miten käy kahvinjuonnin - pitääkö viljellä kahvia ikkunalaudalla? Kiinnostava ja ankara elämäntapakokeilu paremman tulevaisuuden puolesta. Muistin, että kirjassa olisi ollut enemmän tilastoja ja kuivaa faktaa.

14. Tommi Kovanen - Jenny Rostain: Kuolemanlaakso. Jääkiekkoilija Tommi Kovanen sai väkivaltaisen taklauksen seurauksena aivovamman. Kirjaksi Tommin kertomuksen toimittanut Jenny Rostain on päässyt sisään toiseen ihmiseen; Tommin tarina on koskettava, järkyttävä, ravisteleva. Yhden illan tiukka, puhutteleva, pysäyttävä lukukokemus. E-kirja.

13. Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä. Runollinen kirja kuolemasta, kuolemanpelosta ja -rakastamisesta, kuolemanhoukutuksesta; kirja nuoruudesta, rakkaudesta ja kasvamisen kivuista. Kaunis ja herkkä, rankka ja vaikea. Puhutteleva nuortenkirja. E-kirja.

12. Charla Muller: Unohtumaton syntymäpäivälahja - seksiä vuoden jokaisena päivänä. Realityproosaa - tykkään näistä kirjoista, joissa kirjoittaja laittaa itsensä likoon ja testaa käytännössä, mitä merkitsee jokin muutos elämässä. Charla antaa miehelleen 40-vuotislahjaksi lupauksen seksistä vuoden jokaisena päivänä. Vauhdikkaanpuoleinen, ehkä vähän rönsyilevästi kirjoitettu, hyväntuulinen parisuhdekirja. Raflaavasta nimestään huolimatta nimenomaan kirja parisuhteesta, siinä kasvamisesta ja siihen sitoutumisesta. 

11. Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet. Hilpeä, elokuvamainen välipalakirja. Jostain syystä ruotsalainen kirjallisuus ei ole minun juttuni, jokin tyylissä tai kielessä tökkii, mutta tässä oli lystikäs tarina, hauskahkoja juonenkäänteitä ja vauhtia. Luin ja oli mukavaa. E-kirja.

10. Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon. Pieniä, aiemmin lehdissä ilmestyneitä kolumneja. Mainiota, hyväntuulista bussilukemista. E-kirja.

9. Mireille Guiliano: Ranskattaren ruokavuosi. Meillä on rappukäytävässä ota tai jätä luettavaa -loota, jonka uumenista löytyi tämä melkoisen turha ruoka-/keittokirja. Olen lukenut tämän joskus aiemmin, pieni ikuisuus sitten. Toisella lukemalla tämä oli ärsyttävä, pompöösi ja turha. Tulipa luettua. Alkoi tehdä mieli viiniä ruuan kanssa.

8. Sanna Hedman: Henry Hedman - Kärrynpyörä, taivas ja maaLukuvinkki löytyi jonkun seuraamani blogin (pahoitteluni, en muista minkä!) kautta. Romano Misson toiminnanjohtajan, saarnaajan, romanikielen tutkijan, muusikon - kiehtovan henkilön elämäntarina puolison kirjoittamana. Tarina onnistuu välttämään uskovista henkilöistä tehtyjen elämäkertojen sudenkuopat  - ei liikaa lainauksia Raamatusta sekä myös "karuista oloista voittajaksi" -tyyppisen hehkutuksen. Vahvassa vakaumuksessa elävä, aikaansaapa Hedman on inhimillinen tyyppi. Opin että Helsingin yliopistossa voi tutkia romanikieltä! 

7. Markku Heikkilä: Kansan kerrokset. Lyhyehkö, jutusteleva elämäntarina turkulaisen Hesburger-Salmeloiden hampurilaisdynastian alkuvuosista. Kirja osui kohdalleni kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -operaattorin kautta. En tiedä, miksi se saattaisi kiinnostaa minua, mutta luin kun kerran käskettiin ;). Leppoisa, jutusteleva tarina liike-elämästä. 

6. Jill Santopolo: Valo jonka kadotimme. Lucyn ja Gaben rakkaustarina saa alkunsa kaksoistornien tuhoutumisen varjossa. Rakkaus on kuluttavaa. Tarinaa kuljettaa Lucy, ikään kuin muistelevana kirjeenä tai yksipuolisena keskusteluna Gabelle. Millaista on helliä sydämessään kuvaa oikeammasta ja paremmasta rakkaudesta ja rakentaa oikeasti rakkaudellista elämää toisaalla? Tämä tarina yhtäaikaa herkisti ja ihastutti mutta myös ärsytti. E-kirja.

5. Lindsey Kelk: Ikuinen morsiusneito. Vuosi lähti käyntiin myös hömppäosion osalta mainiosti. Kelkin Ikuinen morsiusneito on viihdyttävä yhdistelmä Bridget Jonesia ja Paholainen pukeutuu Pradaan - luin ja nautin! Hömpettä parhaimmillaan: vaihdikasta, riittävän ennalta-arvattavaa ja sopivasti yllättävää, hauskaa ja hyväntuulista.

4. Mia Konu: Palvelukseen halutaan yksi raitis imettäjä. Kokoelma lehtikirjoituksia, mainoksia ja mielipiteitä 1800-luvun suomalaisesta lehdistöstä. En tiedä, olivatkoa asiat ennen yhtään paremmin, mutta niinä aamuina, jolloin luin tätä kirjaa aamun uutisten sijaan, olin huomattavasti paremmalla tuulella. Rakastan vanhoja mainoksia ja lehtijuttuja!

3. Roope Lipasti: Ruotsinlaiva. Olen fanittanut Lipasti aina. Ja voi Roope, minkä teit? Kun lukuvuosi alkaa näin mieluisissa merkeissä, mitä voikaan olla tulossa! Ruotsinlaivalla Lipastin kieli elää notkeana, ja useammalla aikatasolla seikkaileva tarina vei ainakin minut mennessään. siinä vaiheessa kun tajusin, missä ihan oikeasti mennään, aloin haukkoa henkeäni. Eloisaa, kypsää Lipastia. E-kirja.

2. Karla Nieminen: Olet hyvä tyyppi. Insinöörimäinen opas introverteille ja muille ihmissuhteista ahdistuville. Selkeä, napakka ja käytännönläheinen opas sellaiselle ihmiselle, jolle tutustuminen on hankalaa ja arjen kanssakäyminen joskus kummastuttaa. E-kirja

1. Donna Leon: Waters of Eternal Youth. Järjestyksessään 25. Brunetti-dekkari. Brunetti päätyy selvittelemään 15 vuotta vanhaa oletettua rikosta: onko nuori tyttö pudonnut vai työnnetty kanavaan; löytyykö ketään joka muistaa tai tietää asiasta mitään? Ihana Venetsia, ihanat ruuat, mainiot tyypit.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti