keskiviikko 30. marraskuuta 2016

joulukuu lähestyy



Sen sijaan että olisin ahkeroinut kotona tai askarrellut suloisille pikku pulluraposkilleni joulukalenterin tai antanut hyvän ystäväni, tuon alituisen joulunalusaikani seuralaisen hannupekan alias  jouluhengen muuten vain jyllertää, niin ei, olenkin käyttänyt aikaani askartelemalla blogiini joulukalendäärin.

Koska olen tehnyt sen kuten kaiken muunkin elämässäni melkolailla suunnittelemattomasti, luvassa on jouluisriemullista sekakaaosta. Enimmäkseen kumminkaan ei askartelu-, leivonta- tai siivousvinkkejä, koska vaikka joulunalusaika onkin mitä otollisinta aikaa sekä askartelulle, leivonnalle että siivonnalle, niin pakkoko niitä olisi juuri nyt ja juuri täällä minun blogissani harjoittaa. Ei harjoiteta.

Ja sitten vielä kaksi jouluishuomiota:

1. koska en ole askaroinut sitä joulukalenteria lapsukaisilleni ajoissa, se on tehtävä suunnilleen tänään. hiulihei. Lupasin niille jaakkotontun jälkiruokakalenterin ts. suklaakalenterin

2. kyllä oli omituisia jännittäviä ohjeita niksipirkan joulureseptipuolella kun kaupasta semmoisen vihkosen toin kotiin.
Ajattelin että kun nyt tänä vuonna kokoonnutaan ehkä meidän pienen ja ahtaan joulupöytämme ympärille, niin minä voisin vähän niin kuin päättää mitä syödään. Aloin resitoida niitä ohjeita ääneen hraH:lle, jolle tuli jossain siellä lanttukeiton ja chorizo-taatelikuorrutetun kinkun ja lakritsisen kinkkukastikkeen välimaastossa näppylöitä ja ahd.angst ja se kysyi että ihanko tosissasi kuvittelet että kukaan meidän vieraista, esim. appiukkosi, haluaa syödä mitään tuommoista?
No, eipä tarvitse tänäkään jouluna chorizotaatelikuorrutella mitään. Että oikeastaan ihan hyvä juttu. Kai.







maanantai 28. marraskuuta 2016

viikonlopun jäljiltä

Toteutui:

kissat näytelty. Laatuarvosteluissa molemmat olivat nättejä, vertailuissa hävittiin vielä nätimmille.

kakrun kiipeilykisat. Kaikesta päätellen onnistuneet: sormenpäät puhki, lapsen kasvoilla kestohymy. Viiden junnun joukossa parhaan kiipeilykaverin kanssa jaettu neljäs sija.

Hoosianna. Hoosi-aaa-aa-aaanna! Kirkkokahveilla entisen mummopiirin kivin mummo jallitti minut pitämään piiriä taas ja pitkästä aikaa ensi keväänä.  Mummopiirin paluu. Kai se on ihan hyvä juttu. Jee.

Ex tempore -leffailta koko perheen kanssa. Ties milloin viimeksi? Katsottiin ensin piinallinen myötähäpeäelokuva, Peter Sellersin tähdittämä The Party ja toisena Marx-veljesten Päivä lännessä. 



Unohtui:

adventtikynttilä tai ei unohtunut, mutta kun levitin lehden aamukahvin seuraksi pöytään, ei siihen enää kynttilää mahtunut

jouluvalot tai ei unohtunut mutta en vaan jaksanut kaivella niitä vielä esiin. 

jouluverhot ks yllä

ovela lavastus; kynttilöitä on ennenkin poltettu

Note to self:

kahden kissan pesu samana iltapäivänä on urakka olin ostanut hraH:lle tykkään susta -kismetin kahvin kanssa; mutta olikin pakko antaa se teinille kiitoksena pesu-urakasta, se oli sen verran tunteita kuohuttava kokemus. Teini ilahtui. Ja minä myös. Vaikka tykkään hraH:sta, niin kyllä teini kumminkin enempi sen suklaan tällä kertaa ansaitsi.

kissaeläin vaatii kuivapesua


perjantai 25. marraskuuta 2016

Kappas kehvatsua!

Adventtiaika lähestyy, mikä ilo ja nautinto!

Tajusin aamulla että olen jaksottanut tämän ajan ennen joulua viikonloputtain:

1. adventti: kissanäyttely-/kisa-/harrastus-/hoosiannaviikonloppu

2. adventti: harrastus- /ehkä laatikonpaistoviikonloppu

3. adventti: hraH:n pikkujoulu- / ehkä kisa- /näytösviikonloppu

4. adventti: isot leirillä-mitä-tehdään-Pikkusiskolle viikonloppu

Jostain kummallisesta syystä tämä ei tee oloani levottomaksi tai stressatuksi, vaan levolliseksi.
Tämä ajanjakso on jotenkin käsitettävä ja käsiteltävä.
Tekemistä toki riittää, mutta teen sen minkä ennätän, jaksan ja viitsin.

PRH-kokuksessa =perhekokous päätimme kutsua isovanhemmat ym. meille joulupäivälliselle; kerta se on ensimmäinenkin, ehkä olemme jo niin aikuisia että osaamme kattaa joulupöydänkin.
Ahdasta, tiivistä ja varmaan hikistäkin tietysti tulee olemaan.



Olen viime päivinä miettinyt aikuisuutta ja pitkää (?) parisuhdetta. Tämmöisessä pitkähkössä suhteessa sekaisin näyttäisi menevän niin paljon muutakin kuin pelkät pyykit - se totisesti konkretisoitui kun eskorteerasin anopin äitiä, hraH:n mammaa, lääkärin vastaanotolle ja seuraavana päivänä kiinnitin avainlenkkiini mamman vara-avaimen.

Valitin jo aikaisemmin hraH:lle tätä näköjään nurkan takana vaanivaa aikuisuutta: en tiedä olenko vielä niin aikuinen että osaan, haluan ja pystyn siihen, mitä edessä näyttää olevan, ja että olisin ihan pienen hetken halunnut vain elää.
Sitten otin takaisin sanani - sitähän tämä taas kerran on, elämää mitä suurimmassa määrin.

Kappas kehvatsua, olen keskiäkäinen.

torstai 24. marraskuuta 2016

trendin aallonharjalla



Ratsastamme aivan trendin aallonharjalla: harjoitimme keskenkasvuisten ja lapsuudenperheeni kanssa sunnuntaibrunssia.

Vanhaan polkupyörätehtaaseen kunnostettu ravintola Nick's Food design on ilmeisen suosittu ja hyvä brunssipaikka: väkeä riitti jonoiksi asti.
Miljöö oli tyylikäs ja kevät-kesäkaudella näkymät joelle ovat varmasti viehättävät. Suurehko seuruemme ei valitettavasti mahtunut ikkunapaikoille, mutta tehdassalissakin riitti silmänruokaa.
Buffet-pöytä oli runsas ja lounasmainen, maut yksinkertaisia ja selkeitä.

Nuorison mielipiteet jakautuivat täsmällisesti kolmeen osaan.
Yhden mielestä paikka oli mahtava: trendikäs, hieno ja hyvät ruuat.
Toisen mielestä paikka oli ihan jees.
Yksi kärsi sekä ruuista että muista ravintolavieraista useampi kuin yksi tämän keskenkasvuisen opettajista oli eksynyt sinne.
Me aikuiset nautimme makujen tyylikkyydestä. Harmitti, kun jälkiruokaan mennessä olin jo aivan ääriäni myöden täynnä: viskitoscakakkua olisi pitänyt ihan välttämättä saada toinenkin pala.

*

Kotirintamalla odottelemme fysiikan tai tähtitieteen noopelia saapuvaksi meille aivan kohta. Yksi keskenkasvuisista haluaa löytää madonreiän.
Sitä odotellessa hän aikoo rakentaa äärettömän pitkän kepin, jolla voi työntää itsensä aika-avaruudessa kohti mennyttä.

*

perjantai 18. marraskuuta 2016

perjantai

Enää viikko adventtiaikaan. 
Käsittämättömän valostuttava ja lohdullinen ajatus: haaveilen valoista, lämpimästä punaisesta, piparkakkutaikinasta. olen semmoisella tavalla ahdasmielinen, että joulujuttuja tehdään vasta adventtiaikana.

Perinteisesti nuoriso on ollut aina ensimmäisen adventtiviikonlopun leirillä, samalla kun minä olen ripustellut jouluvaloja ja joulukalentereita.
Perinteet - kuten tiedämme - on tehty rikottaviksi: ensi viikon lauantaille kaksi kolmesta on kehitellyt itselleen muuta tekemistä, kolmannen lupasin ottaa mukaan seurakseni siihen tulevaan kissanäyttelyyn puuteroimaan kissan ahteria.
Se sanoi että nää-äfst.



superkuu ja superpuu



hykkeyritys
kissaeläin haluaa hykettää kans



torstai 17. marraskuuta 2016

tutoriaali

blogihistorian ensimmäinen tutoriaali lienee tässä:

Verhot kissan näyttelyhäkkiin. olen asiantuntija, koska olen tehnyt jo kahdet. jee.

Jos olet sattunut hankkimaan aatelisen kissan ja olet luvannut sitä käyttää kissanäyttelyssä, tarvitset kissan näyttelyhäkkiin verhot. kissanäyttelyissä kissat ovat häkeissä, paitsi jos ovat tuomittavina.
Jos aiot kiertää näyttelyissä enemmän kuin pentu- tai junnuluokat ja Championin /Premierin verran, hanki kokoontaitettava näyttelyhäkki, ne ovat nykyään muotia ts. jos aiot käydä näyttelyssä enemmän kuin yhden käden sormilla laskettavat kerrat.

Sitten seuraa joukko vastuunvapautuslausekkeita:
Lahjattomat harjoittelee, amatöörit venyttelee.
Kässänopesi saattaa tulla vainoamaan sinua jos noudatat näitä ohjeita.
Kukaan ei katso niitä verhoja, eikä niistä jaeta palkintoja.
Toteutus vain omalla vastuulla.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että riittää kun osaat ommella ompelukoneella tai vaikka käsin pelkkää suoraa.
Tässä ohjeessa ei harsita, neulata, huolitella, eikä siksakata.
Jos tuuri käy, ei myöskään puolata tai pujoteta lankaa meillä on kolmen naisen yhteisomistuksessa ompelukone; tuurilla joku muu on juuri hoitanut puolauksen ja pujotuksen.


Tarvikkeet:
kangasta, sakset, mittanauha, ompelulankaa, ompelukone, kuminauhaa (tai verhovaijerit)
saa ottaa lohtukarkkia viereen jos haluaa, mutta juomat kannattaa säästää myöhemmäksi. On helpompi tehdä suoraa.
en tarvinnut kumpaakaan kun olen niin pro.
tai oikeasti söin lohtusuklaatin jo ennakkoon.


Ohjeet:
Näyttelyhäkin koko on 65x65x56. Verhoa tarvitaan kolmelle seinälle (sivut ja taka) sekä alusta häkin pohjalle.
Tarvitset 140cm leveää kangasta noin 150cm. Valitse halpa ja suhteellisen tukeva, 60asteisen pesun ja silityksen kestävä kangas. Vaikka kädetöntä houkuttaisikin ompelemisen helpottamiseksi valita ruutuja tai raitoja, älä kumminkaan. Liian levoton tausta.

Pese ja silitä, jos tarvis.
Ideaalitilanne on se, että haet kangaskaupasta mahdollisimman sileän ja jo valmiiksi siististi leikatun palan.


Kaava:


Leikkaa kangaspalasi kahteen osaan; sinulla pitäisi olla nyt 2 kpl 140 leveitä, n. 75 cm korkeita kaistaleita.
Leikkaa toinen näistä puoliksi; nyt sinulla on 2 kpl 70x75 paloja. ja sitten se yksi 140x75
Ole aika huolellinen tässä mittaustouhussa.

hätyytä kissa(t) pois, varo viiksiä.

 

Ompele yhteen se iso kappale ja toinen näistä pienistä - tästä tulee se systeemi, joka peittää häkin kolmelta sivulta, eli sinun pitäisi saada nyt aikaan n. 75cm korkea, ja n. 210 pitkä suikero.
Pistä oikeat puolet vastakkain, pidä huolta siitä, että kuviot ovat oikeinpäin, täsmää yläreunat, yritä hyödyntää hulpiot mahdollisimman hyvin.
Tässä on ihan reilusti tilaa saumavaralle, yritä kuitenkin ajella aika suoraan.
Aloita sauman teko noin 4-5 cm päästä yläreunasta, ja lopeta n. 7-8 cm alareunasta.

Seuraavaksi tehdään nauhakuja yläreunaan - koska jostainhan se verho pitää sinne häkkiin ripustaa. Voit tietysti laittaa tasaisin välimatkoin jotain kanttinauhanpätkiä ja yrittää solmia niitä siellä näyttelyssä siististi, mutta väitän, ettet kumminkaan onnistu. Niin että tee nyt vain se nauhakuja.


 

Tässä kohden kannattaa olla suhteellisen huolellinen. 
Tunnollisemmat ihmiset voivat neulata koko sen 210cm soiron alusta loppuun, niin että nauhakujasta tulee suurinpiirtein suora koko matkalta. 
Ei kumminkaan haittaa, jos on vähän vinoutta, sen voi vielä paikata siellä alareunassa.

vastaa puhelimeen kun anoppi soittaa. 
Sano kyllä kaikkeen.

Tarkista nyt soirosi mitta: onhan se suunnilleen yhtä korkea koko matkalta?
Tarkista seuraavaksi, paljonko ylimääräistä sinulle jää alareunaan liepottamaan, kun näyttelyhäkin korkeus on aina vain se 56 cm?
Taita alareunasta ylimääräinen se kaistale oikeat vastakkain ja ajele tosi pienellä ompeluvaralla koko matkalta. Tällä tavalla saat verhon ja häkin pohjan väliin eräänlaisen muotolaskoksen, jolla himppasen verran vaikeutat kissasi ryömimistä häkin pohjakankaan alle piiloon. Ja muutenkin koko hommeli näyttää vähän siistimmältä.

vastaa puhelimeen kun sisko soittaa. 
onpas se puheliaalla tuulella.
 no, puhutaan sitten.
 ja mitataan vaikka kuminauhaa siinä sivussa valmiiksi. 3x70-75cm.





Seuraavaksi teet samalla pieteetillä muotolaskoksen siihen pitkän soirosi toistaiseksi koskemattomaan kohtaan. Muista että yrität saada aikaan jotain, mikä peittää kuution kolmelta sivulta. (ks. kaava, siinähän näkyy ihan selvästi kolme saumaa, joista yksi onkin siis oikeasti vain tämmöinen hämäysmuotolaskos)

naurukohtaus. viesti ihanalta P:tä, se kysyy että onko hykke.
no ei ole. kun ainoa valo on ompeluskoneen valo.

Pujota kuminauha kuminauhakujaan. Avaa nauhakujaa kulmien kohdalta. Kehittele sinne ja päihin ripustussysteemi. Minä tein sillä tavalla, että pätkin kuminauhan kolmeen n. 70cm pituiseen pätkään, jotka solmin yhteen, ja käytän solmujen hapsupäitä solmiakseni verhon kiinni häkkiin. Jos käytät verhovaijereita, niin tarvitset 3x65cm vaijerit + koukut. Perfektionistit käyttävät verhovaijeria.

Avaa muotolaskostettua alareunaa kulmapaikoista, niin että se ylimääräinen lipare asettuu kauniisti.
Ompele alatakakulmiin solmintasysteemit (ja solmi ne sitten ekana siellä näyttelypaikalla!)
Rouhaise pois suurimmat langanpäät.
Kanttaa pohjakappale suurinpiirtein oikean kokoiseksi.

Vastaa puhelimeen kun lapsen valmentaja soittaa




ruoki nälkäiset

 


Ylijääneestä kankaasta voi tehdä häkin päälle pienen katon. ihan koko kattoa ei ehkä kannata peittää, tulee kissalle hiki, kun ilma kiertää huonosti, mutta sen on kivampi olla, jos osa häkistä on vähän katettu.
Tai jotain muuta kivaa.
Tai vaikka semmoisen verhon, jonka taakse saat piiloon kaikki roinasi siellä näyttelyhäkin alla. ne olivat ennen kovasti muotia.
tai housut tai tonttulakin tai mitä nyt ikinä keksitkään.
minä en keksinyt vielä mitään. niin en sitten myöskään tehnyt enää mitään.


ps.
se häkki pitää kasata siellä näyttelypaikalla ihan itse.
ja se verho kiinnitetään sitten häkin sisäpuolelle. ei ulkopuolelle.

maanantai 14. marraskuuta 2016

hyggeraivari

pitkästä pitkästä pitkästä aikaa satuin olemaan sohvannurkassa, hereillä, ilman kirjaa ja muutenkin valppaana kuin pieni kurreorava eilen siihen kellonlyömään, jolloin Julkisen Palvelun Yleisradio lähetti päivän pääuutisensa näköradion kautta.

aargh.

Päivän ykkösuutinen oli että Hämeenlinnassa (??!) on merkittävästi vähentynyt hallinto-oikeuteen tehtyjen kanteluiden määrä kynnysrahan tultua voimaan.
Että kyllä on järkyittävää, kun ei voi enää parkkimaksusta valittaa, valittaa pieni ihminen kuvaruudussa. aargh.
No kylläpä voi. 
Eikös siitä ensin valiteta poliisille tai yksityiseen pysäköinninvalvontaan? 
Ja vasta sen jälkeen sinne hallinto-oikeuteen?
aargh.
ja jos lähtökohtaisesti pysäköisi niin kuin kuuluu, ei tarvitsisi valitella. sen pahemmin telkkarissa kuin hallinto-oikeudessakaan.

Kakkosuutinen oli jotain semisti maailmanaiheisiin liittyvää - sen tietää siitä, kun olen sen jo unohtanut. 
Maailmanpolitiikan arkipäivä menee niin helposti pois pienen ihmisen mielestä.
Mutta se oli varmasti hyvä uutinen: sota, vaalit tai luonnonkatastrofi. 
Siis hyvä semmoisessa mielessä että oli adekvaatti, orientoitunut ja semmoinen jossa joku politiikkaa tunteva lausahti jotain tyhjänpäiväistä päivän agendasta. 

Ja sitten tuli se uutinen että tanskalainen hygge on tulossa muotiin.
Hyggellä kätevästi selätät kaamoksen, ahdistuksen ja muun eksistentiaalituskan ja olet muutenkin melkein kuin tanskalainen.
Siinä uutisessa semmoinen hipsteri istuksi disainsoffallaan siemailemassa aitoa käsinpoimittua herkkää ekoreiluluomuteetä semmoisesta mukista minkä se oli tarkkaan tietoisestiläsnäolevasti meditoituaan valinnut mukikokoelmastaan juuri tämän päivän hyggeen sopivaksi. 
Aargh. Aargh. ja vielä kerran aargh.

aargh1: ei mene ohi kaamosahd. vaikka kuinka ryystäisi teetä tarkkaan valitusta mukista. olen ihan itse testannut omalla teelläni ja mukillani. ei mennyt.
Tai tietysti se voi johtua siitä, että minulla ei ole kaapissani pikkuriikkisten sokeiden nunnien käsinmaalaamia mukeja, jotka olisin tuonut tullessani maailmanympärireppureissultani, eikä teekään ole samaisella reissulla omin pikkukätösini poimimaa ja tietoinen läsnäolonikin on lähes kaikilla mittareilla mitattuna horjuvaa, kun aina tulee jotain ajateltavaa päähän.

aargh2: kuka haluaa olla melkein kuin tanskalainen? 
no jaa; totta, ihan liian moni. minulla on sellaisia melkeinsukulaisiakin; heidän mielestään hygge on sitä, että mennään porukalla kauppakeskukseen shoppailemaan. toisinaan hygge on myös noutopizzaa suoraan pahvilaatikosta. ja hirmu usein sitä että maataan puolipassiivisina sohvalla katsomassa elokuvia. tai futista. tai mitä nyt ikinä televisiosta tuleekaan.

aargh3: hyggeä ei niinku suoriteta.
paitsi että kylläpä sittenkin. Vai mitä muutakaan se oli? Ihanko vahingossa tuli Julkisen Palvelun Yleisradio sinne hipsterin kotiin ja ihan vahingossa se oli juuri sinä päivänä sattumalta ajautunut hyggeen?
juupajuu.




minulla oli kerran melkein hygge.
se oli heinäkuussa, mutta oli ilman teetä


perjantai 11. marraskuuta 2016

teininkasvatusvinkki

Tänään aamiaisella nuoriso pohdiskeli että jos tulee äkillinen tarve kirjoittaa oodi Hänen Kuninkaalliselle korkeudelleen Rönäperän ja muiden vähäisempien maiden prinsessalle niin on kyllä hankalaa saada sitä rimmaamaan.

No ei ole

Teidän kuninkaallinen korkeutenne Rönäperän prinsessa:
tässäpä on teille uusi hieno vessa.
Prinsessalle maistuu nakki
ja vessassa tuoksuu ylevästi k-kki.


Tässä kohden oodisuoneni lakkasi sytkyilemästä, mutta hraH pelasti tarjoamalla riimiparia pahalle - mahalle

siispä

on nakki pahasta prinsessan mahalle
siksi tuoksahtaa hän pahalle.


Nuoriso valitti, ettei oodini täytä ylevyyden mittoja.
Huomautin, että sana ylevä on kumminkin mainittu oodissa.

Lievää paheksuntaa aiheutti myös nelipolvisen trokeen ja alkusoinnun puute, mutta ei sitä ihminen nyt aivan mihin tahansa heti aamusta taivu.

*

Mikään ei ole niin tärkeää kuin saada teini hihittämään heti aamusta.



torstai 10. marraskuuta 2016

meillä kyllä jyllertävät luovuuden voimat

Kerrankin laatulehti Iltamikälie puhuu asiaa:

Älä korjaa lapsen jälkiä - sotku ruokkii luovuutta.

Muistan sen kerran kun Isoveli huusi kaverilleen: tuu äkkiä leikkimään, mä kaasin jo kaikki lelut!

Enemmän kuin mielelläni elelisin sereenissä, minimalistisessa tyynessä kauneudessa.
Mutta hiisi vie, minulla on parempaakin tekemistä elämässäni kuin viedä mennessäni, tuoda tullessani ja natkuttaa mennessäni ja tullessani.

Kun elimme legokaaoksen aikaa, oli ehdottomana iltasääntönä se, että lastenhuoneeseen oli lapioitava sen verran polkua, ettei yön pimeydessä tarvinnut pelätä legoon astumista, ja jos kesken yön sattuisi iskemään manaajakohtaus, ei tarvitsisi pestä saavikaupalla yökköisiä leluja.
Muuten saivat leikit olla.

Lastenhuone raivattiin siinä vaiheessa kun leikit loppuivat - siis siinä vaiheessa kun lelukaaoksesta ei enää löytänyt uutta leikittävää.
Ja silloin kun oli joku suurempi juhla tulossa, joulu tai pääsiäinen.

Nykyisellään nuorisolla on omat komeronsa ja niihin pätee hyvin yksinkertainen käytäntö.
Arjessa jokainen elää omassa tilassaan haluamallaan tavalla. minulta ei kuitenkaan kannata tulla kyselemään missä jotakin on, ellei halua altistaa itseään megalomaaniselle saarnalle
Jos luvassa on juhlaa ja kekkeriä, jokainen vastaa oman läävänsä siivouksesta, ja siinä vaiheessa ei parane nikotella. Silloin kun ukaasi esitetään, se on perusteltu, eikä siitä yleensä tule sen kummempaa sanomista kuin rutiininomainen nää-äfst.
Omalla riskillä huoneen siivouksen voi myös vaihtaa esim. uunin pesuun.

Sata kertaa mieluummin valitsen hyväntuuliset sanailevat lapset kuin jokapäiväisen tai edes jokaviikkoisen kinan siivouksesta.


*

kyllä, olen liian liberaali, suurpiirteinen ja muutenkin epäkelpo vanhemmaksi. En opeta niille tapoja ja tulevat vävyt, miniät, anopit ja apet tulevat hakuin ja kuokin kimppuuni ja toteavat lapsukaiseni täysin yhteiselämään kelpaamattomiksi epäkelvoiksi epatoiksi, mutta siitä huolimatta.
Vähemmän kinaa, enempi kivaa.

Ja sitä paitsi.
Ensin pitäisi pitää puhuttelu ihan itsellensä.

Vinkit luovuuden kehittämiseksi huushollissa

1. Oma tila on oma tila.
se voi ja saa olla sellainen kuin jokainen itse haluaa. Ovet on keksitty, etteivät muut häiriinny.

2. Kaikkia ei auta edes se, että jokaiselle asialle on nimetty paikkansa.
Ne tavarat eivät vain löydä sinne tai sieltä pois. Meitä on niin moneen junaan kumminkin.

3. Aina ei auta myöskään roinan vähentäminen.
Pienestäkin tavaramäärästä saa kaaoksen, jos on kyllin taitava.

4. Auta aika ajoin tekemään hyvä pohjatyö.
Yleiskaaos lakkaa leviämästä jossain vaiheessa, esillä ovat vain normaalit arjen kaaostajat.
Niistä nuoriso yleensä suoriutuu ihan itse: ne tietävät missä pinossa ovat koulukirjat ja missä vyöryssä lempisukat.






yleisen viihtyvyyden nimissä omissa huoneissa ei ruokailla. Ei. Ei ja Ei. Nuoriso ruokailee ainoastaan pöydän ääressä, ei missään muualla.
Ja vaatteet kiikutetaan pesuun.



keskiviikko 9. marraskuuta 2016

sanaton

herätyskello soi, taas kerran on aikainen aamu.

Ei ole totta.
Takahuoneessa täysi valaistus päällä.
Viivana ylös, hraH perässä: ei voi olla totta.

Mikä tilanne?

Takahuone selvittää vaalivalvojaisten tuloksia: Trump on juuri saanut Floridan.



*
aamu jatkuu äimistyneesti ja monikanavaisesti.
Nuoriso on maailmanlopun tunnelmissa.

maanantai 7. marraskuuta 2016

taasko maanantai?

muistatteko sen episodin, kun jääkaappi ei ollut tarpeeksi kylmä? Eikä pakastin?

tiivistelmä, jos nyt et kumminkaan muista:
- liian lämmin jääkaappi
- liian lämmin pakastin
- liian kiinninäinen pesukone
- kohtalaisen hyväkuntoinen kuivausrumpu (turhake!)

Jääkö tässä enää yhtään modernin ajan suurta kodinkonetta luettelematta?
Aivan.
Kylläpä hyvinkin jää.

Mutta ei hätää, nyt voimme yhdessä luetteloida myös sen:
- liian kylmä tiskikone.

Jee.

Kodinkonekorjaamon kiva poika ei ottanut edes puhelinnumeroa tai nimeä, totesi vain lakonisesti että ai. sinä.

*

Tulin ilmoittaneeksi molemmat kisut näyttelyyn.
Ottaa päähän jo nyt.

neiti Elma Pesonen

hänen kuninkaallinen korkeutensa Rönäperän ja muiden vähäisempien maiden prinsessa Arwen.
kavereiden kesken Arppu

Aina ajattelen kaikenmoisia kivoja harrastuksia, niin kuin kissanäyttelyitä ja muita, ja sitten kun ne materialisoituvat todeksi, minua alkaa harmittaa, kun pitää tehdä kaikkea masentavaa. Kammata ja harjata ja ommella lisää verhoja ja grr.


hraH:n mamman aarrearkusta löytynyttä



torstai 3. marraskuuta 2016

ryppäytys

oletteko huomanneet semmoisen jutun, että tulee ryppäitä?

Yhtenä päivänä menet tuttuun kauppaan ruokaostoksille ja koko kauppa on täynnä isäntämiehiä nokialaisissa kumppareissaan ähkästelemässä pitkin käytäviä ja valitsemassa maitolitraa.
Ihan jokapuolella kauppaa on niitä isäntämiehiä.
Vaikka missä olisit naishygieniaosastolla, niin sielläkin valikoivat maitolitrojaan.

Seuraavana päivänä isäntämiehistä ei ole jälkeäkään, mutta juustohyllykön eteen on parkkerannut kulmakunnan koko suomenruotsalainen ikärouvakerma sinertävissä hiuksissaan ojjoiändå ja vafan ja nåmen.
Samalla lailla aaltoilevat ympäri kauppaa, ihan suomenkielisellä puolellakin.

No seuraavana päivänä varaudut sanakirjalla ja keskimääräistä kohteliaammalla asenteella että ursäkta ja muuta sen semmoista, niin eipä näy suomenruotsalaista rouvakermaa missään, mutta nyt onkin koko kaupungin pyörätuolikansa liikenteessä.
Mitä kapoisempi käytävä, sitä enempi on väkeä siellä.

Sen jälkeisenä päivänä varaudut pyörätuoliväistelyyn, oikein suunnittelet ostokset niin, että ei yhtään mitään sieltä kapealta käytävältä, vaan kaikki pelkistä avohyllyistä, niin eipäs.
Tänään ovatkin liikkeellä citysinkut takeawaykahveineen ja kadehdittavan ihanine laukkuineen ja saapikkaineen. Ja ihan varmasti siinä saman purkkitonnikalan kohdalla, mihin yrittelet ojenteleiksia.

Ainoa mikä pysyy samana päivästä toiseen on se, että joutuu puikkelehtimaan oikealle ja vasemmalle kun aina on joku justiinsa parkissa siinä kohden mihin yrität kurotella.
Ihan sama hamuatko koriisi tryffeliä, punakuorista juustoa vaiko pakasteranskanperunoita, niin siinä se on heti hyllyn edessä semmoinen metka ryhmä parkissa. Tai vähintään väijyssä jossain siinä hollilla että työnnänpä tästä tämän ostoskärryni tuohon tuon kiireisen rouvan eteen, torppaa sinä eenokki sen peräpää.

Että miten se on mahdollista?
Ihan tahallaanko ne sinne kauppaan tukkivat tuommoisissa oudoissa ryhmämuodostelmissa ja tekevät semmoisen olon että on vainoharhautunut?
Miksei olla järjellisesti ja rehdisti heterogeenisia siellä kaupassa?
Soittelevatko ne kaikki erinmoiset ryhmät; kyttyräselät /finninaamat /semmoiset joilla on punaiset silmälasit /kaunistakkiset /vinossa kävelevät kävelykepittömät /kivalaukkuiset / nuhaiset /epäonnishiuksiset /sieväsaapikkais- ja sopivat aina että menkää te keskiviikkona sinne juustotiskille hyllymään, niin me otetaan tuo torstain perunalaarivuoro?

Kyllä tapahtuu semmoista ryppäytymistä.
Joskus jatkuu se vielä ulkona jalkakäytävälläkin.
Ja vielä enempi on, mitä painavampi on kassi kun on oma puikkelehdinta silloin hitaampaa.

Missä on normaalijakaumaotanta?
Kysyn vaan.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

keskiviikkoketutus

rati-riti ja ralla.
Tarvitsen talvikengät ja päähineen.

Yksi teineistä himoitsee nilkkureitani, veikkaan että ne kohta saapastelevat horisonttiin.

Poden kevyttä huonoa omaatuntoa siitä, että nuorisoni joutuu astelemaan jonkun toisen kengissä.

Isoveli löntystää jo toista talvea isältään heikolle käytölle jääneissä goretexeissa, sitä ennen sillä oli käytössä edesmenneen isopappansa talvitallukkaat.
Siinäpä muuten oivallinen alku kehnolle dekkarille: Nuorukainen astelee pitkin katua kuolleen miehen kengissä.

Isosiskolla on maailmalle muuttaneen tätinsä talvisaapikkaat kultaiselta kasikyt-luvulta, uudelleen pohjattuina.
Pikkusisko lähti tänään liikkeelle isomamman talvisaapikkaissa. Ikää niillä voi olla mitä tahansa viidentoista ja viidenkymmenen vuoden väliltä. Ovat niin makeat, että pistäisin omiin tassuihini, jos vain mahtuisivat.

Olen nähtävästi ammatiltani suutari, eikös se niin ole?

*

Poden myös lievää huonoa omatuntoa siitä, kuinka yliolkaisesti kohtelen näitä melkein-suvun naisten hartaudella vuosikertasäilömiä kymmeniä vuosia vanhoja kenkiä, klänninkejä, lakanoita, yöpaitoja, aamutakkeja, sukkia, paitoja, kalsareita, sukkanauhoja, pyyhkeitä, pöytäliinoja.
Käytän hetken ja kierrätän sen jälkeen surutta eteenpäin.

*

Huomaamattani ajauduin eilen boikotoimaan tuoksutonta viikkoa.
En nyt sentään lotrannut päälleni tuoksuvesiä litroittain, kun en niitä muulloinkaan käytä, mutta kaikista maailman päivistä juuri eilen päätin mennä etsimään, että mikä mahtaa olla se ihana miehekäs sininen ja tyylikäs tuoksu.