sunnuntai 19. elokuuta 2018

suhtautumattomuus

Olen lopen kyllästynyt suhtautumiseen.

En todellakaan jaksa suhtautua yhtään mihinkään tai kehenkään yhtään mitenkään.

Haluan elää kaikessa rauhassa omassa pienessä keksiäkäisessä vedenvärisessä kuplassani ja olla ystävällinen ja rauhanomainen melkein kaikille, myös niille jotka eivät ole, enkä yhtään halua pohtia että suhtaudunko vai enkö ja jos niin miten ja miksi.

Ihan kohtuutonta vaatia suhtautumista.
Heti alan miettiä että kumpaan suuntaan kallistan päätä että on empaattisempi ja suhtautuvaisempi. Oikealleko vai vasemmalle?
Toisesta tulee kaameat kaksoisleuat.
Millä tavalla pitää asemoida kulmakarvat ja kädet että suhtautuminen oikein käy ilmi?
Nyökyttelenkö?
Otanko ihan kontaktia ja olkapäästä kiinni kaikessa suhtautumisessani?
Ainakin pitää sanoa hmhhmh ja ymm ja ymmärrän. Paitsi viimeinen on vaikeampi koska luultavasti en ymmärrä mutta pitääkö niin sanoa jos suhtautuu?
Saako niin sanoa?

Olen lopen kyllästynyt myös haasteelliseen ja suvaitsemiseen.
En rupea.

Jos satun kaupassa tuijottamaan ontolla vähän tuimalla katseella sinua, se ei välttämättä eikä kovin todennäköisesti johdu siitä että sinä /lapsesi /läheisesi olet xxx tai sinulla /lapsellasi /läheselläsi on XXX, vaan ihan vain siitä että helkkarivieköön yritän keksiä mitä laittaisin ruuaksi.
Valitettavasti perusilmeeni on vähän niin kuin enklannin kunikattarella ilmavaivapäivänä, sillä ei ole mitään tekemistä sinun /lapsesi /läheisesi kanssa.(pahoitteluni; on tietysti paljon kivampaa avautua johonkin keskustelupalstalle että taas tuijotettiin kun xxx) 

Jos siinä samassa rytäkässä päädyn kurtistelemaan kulmiani, olen luultavasti saanut jonkinlaisen idean.
Jos suorastaan käännyn kannoillani ja lähden laukkamaan kiitolaukkaa kaupan toiseen päähän, se johtuu heureka-hetkestä.

Ja jos aina vain tuijotan sinua /lastasi /läheistäsi, se johtuu kaikkein todennäköisimmin siitä että olen kulkenut läpi koko kaupan enkä vieläkään muista mitä makaronilaatikkoon tulee paitsi makaroni ja laatikko.


*


perjantai 17. elokuuta 2018

Vinkkiviitonen: lorvista liikkujaksi - keksiäkäinen huolehtii itsestään

Tuula Oman kattonsa alla oli kirjoittanut loistavan pohdinnan liikuntamotivaatiosta ja sen etsimisestä.

Motivaatiosta en osaa sanoa sanaakaan, joudun itse kaivelemaan sitä kivenkoloista kerran toisensa jälkeen.
Liikunta ei totisesti missään muodossa ole minun juttuni.

Liikkuminen on kuitenkin keksiäkäisen elinvoimalle aivan olennaisen tärkeää; jos aiot joskus hamassa tulevaisuudessa viettää joutilaita eläkepäiviä jossain lämpöisessä paikassa, kannattaa liikehdinnän verran panostaa itseensä.
En nimittäin mitenkään laskisi sen varaan että saat jonkun söpön Horgen avustajaksesi ja vaihtamaan kalsonkejasi; panosta siis vähän itseesi ja hyvinvointiisi ja siihen että pystyt itsenäisesti valitsemaan kalsonkisi, pukeutumaan niihin ja laahautumaan kulmakuppilaan joikumaan surumielisiä fadoja (tai mikä nyt sitten ikinä onkaan kaukaisen tulevaisuutesi unelma)

Ja vaikka et ajattelisikaan kaukaista tulevaisuutta lainkaan, lisää liikkuminen hyvinvointia ihan nykyhetkessäkin.

Ei yhtään nappaa - mikä avuksi rakas Leelia?


Lähiliikunta
Arki on kovin tohinaista, aikaa on vaikea löytää.

Järkeistä liikkumistasi: ota liikunta tavalla tai toisella osaksi päivärytmiä. Tee suoritus ennen työpäivän alkua. Tai heti sen jälkeen.

Yritä löytää laji tai suorituspaikka joka on vaivattomasti työmatkasi varrella.
Jotkut työnantajat tarjoavat mahdollisuuden liikuntaan työajalla - hyödynnä se. (tai kysy sellaista; älä pyydä palkankorotusta, kysy liikuntaseteliä ja mahdollisuutta työajalla tapahtuvaan liikuntaan!)

Vuodenvaihteessa löysin takaisin suhteellisen läheiselle uimahallille ja löysin aamu-uinnin ilot. Itsekkäät aamuiset iloni mahdollistuvat, koska halli on suurinpiirtein työmatkan varrella ja työpäiviini kertyy liukumia: lähden kotoa suunnilleen samaan aikaan kuin tavallisena työaamuna ja olen pelipaikallani vajaata tuntia normaalia myöhemmin.
Se on pelastanut monta päivää.
Hyvällä etukäteissuunnittelulla pystyn toteuttamaan uintini myös työpäivän päätteeksi: katsaus nuorison lukujärjestyksiin ja aikatauluihin auttaa rytmittämään myös omia harrastuksia.

Toisinaan arki on repaleista ja yllätyksellistä: keksi aikatauluvapaa hätävaralaji. Kävely, sauvakävely, lenksa ja pyöräily ovat itselläni sellaisia lajeja: ne eivät ole riippuvaisia aukioloajoista tai ryhmän kokoontumisesta.

Muista myös taukoliikunta työpäivän aikana!
Minuuttijumppa toimii aina; ajatus juoksee liukkaammin, kun veri kiertää päähän asti.



Yhdistele


Jos et pysty venymään työpäivän alkuun tai loppuun, tee yhdistelmiä. Jos (kun) kuskaat lasta harrastukseen, varaa samaan syssyyn aikaa omalle liikunnallesi.
Kävely, sauvakävely, lenksa!
Monet lasten harrastuspaikat sijaitsevat ehkä yleisten liikuntapaikkojen läheisyydessä.
Jotkut seurat ja kaupalliset yritykset tarjoavat rinnakkaistunteja aikuisille ja lapsille.
Haasta futisäidit treenaamaan toisella kentänpuoliskolla, kierrä rivakka sauvalenksa pianotunnin aikana.
Oletko aina käyttänyt lapsen harrastusajan kauppakeskusvetelehdintään tai viikon ruokaostoksiin? Järkeistä!
Voiko jotain perheen aikataulussa sovittaa tai ajatella uudelleen?
Mieti miten!


Tunti on keinotekoinen keksintö

Mikään sääntö ei sanele, että sinun liikuntatuokiosi tulisi kestää täsmälleen tunnin. Tunti on täysin keinotekoinen keksintö tässä asiassa.
Oman hyvinvointisi kannalta tärkeämpää on tehdä säännöllisesti, oikeastaan melkein joka päivä, jotain liikunnallista.
Puoli tuntia riittää.
Jos teet jotakin liikunnallista suunnilleen puoli tuntia päivässä, olet voiton puolella - se auttaa sinua huomattavasti enemmän kuin hikirääkki kerran viikossa.
Se pitkä hikirääkki on tärkeämpää henkisen hyvinvointisi kannalta: se on täysin omaa yleellistä aikaasi, vain sinulle varattu täydellinen irtiotto. Nauti siitä(kin)!
Nämä pienet puolituntiset ovat lääkettä.

Asennemuutos

Jos olet vähääkään tiikeriemo, asennoidut lapsesi harrastuksiin suurella pieteetillä.
Ota sama asenne omaan liikuntaasi.
Minua auttoi, kun päätin kutsua puljaamistani treenaamiseksi.
Kun teini lähti treeniinsä - ja hänellä se on oikeasti tavoitteellista - myös minä aloin mennä treenaamaan.
Aloin suhtautua itseeni vakavammin.
Ja reppuni nimesin treenikassiksi

treenikassi käytännön tilanteessa
Joskus on ajateltava, että tämä nyt on tällainen vähän kitkerä lääke, joka on pakko nauttia, että sitten vanhana jaksaa laulaaluikautella fadoja (taimitätahansa). Silmät ja nenä kiinni ja menoksi.


Löydä lajisi

Olen aina inhonnut ryhmäliikuntaa.
Punttisalit nujertavat vähäisenkin kehopositiivisuuteni.
Inhoan kaikenlaista liikuntaa noin lähtökohtaisesti.

Etsi laji, joka on edes siedettävää. Jos se ei täytä aiempia ehtoja (lähellä, työmatkan varrella, aikataulutonta, yhdisteltävissä, suunnilleen puoli tuntia), ota se ohjelmaasi yleellisenä omana aikana.
Kokeile, kunnes löydät.
Yritä löytää sekä vaivaton lähilaji että oman ajan laji.

Kotiliikunta ei ole minun juttuni; mutta jos mikään muu ei toimi, liiku kotona!
Kahvakuulat, käsipainot, jumppavideot.
Meillä on seinässä otelauta; yritän muistaa roikkua siinä päivittäin.
Ja teen minuuttijumpan, jos en ole päivän aikana jo tehnyt.

joku kumminkin kysyy että mikä otelauta?
Se on tämmöinen:
oviaukon yläpuolella ja siinä voi roikkua
tai kampustella, tai vetää leukoja
(jos osaa ja jaksaa ja viitsii)

Säännöllisyys

En erityisemmin pidä lenksaamisesta, mutta kun hiukan toista vuotta sitten otin tavakseni paarustaa lähipurkkarin lyhyemmän lenkin melkein päivittäin ja siihen kevytvenyttelyt päälle, voin todella hyvin.
Jos polvea ei oteta lukuun.
Fyssari totesi, että ehkäpä lenksa ei ole sinun juttusi.

Jätin - jopa omaksi yllätyksekseni - lenksaamisen vähän haikein mielin.
Kun jätin säännöllisen lenksaamisen, huomasin aivan käytännössä, miten merkityksellistä oli nimenomaan säännöllisyys ja toistuvuus.
Se suunnilleen puoli tuntia päivässä teki hyvää. (sitten olinkin aivan tuuliajolla koko viime syksyn!)

Joskus aiempina vuosina poikkesin työpäivän jälkeen punttisalilla venyttelemässä.
IN-HO-AN punttisaleja, mutta päivittäinen visiitti teki kyllä kropalle hyvää.
En vain pystynyt jatkamaan.(aion ehkä antaa punttisalille taas uuden mahdollisuuden)

Nyt yritän löytää komboa, jolla saisin säännöllisyyttä liikkumiseeni.
Tällä hetkellä syksyni valikoima näyttäisi 2-3 uintikertaa viikossa (kunhan lähihalli aukeaa) + lenksa /sauvonta. Tavoitteenani on lisäksi antaa mahdollisuus punttisalille tai satunnaiselle visiitille kiipeilyhallille. (myös muutenkin kuin kahvia juomaan; menen traversea ja enempi katselen kun teini treenaa)

Valmistaudu ja varustaudu

Pidä varusteet kunnossa ja saatavilla.
Uinnissa on se kurja puoli, että varusteita täytyy pestä ja kuivatella tavan takaa.
Keväällä hommasin itselleni tupla-annoksen uikkareita, nyt voin periaatteessa pitää treenikassin aina ryntövalmiina.

Lehtori harjoittaa punttisalia: hänellä on salillaan henkilökohtainen kaappi, jonne hän kerran viikossa vie kassillisen treenipaitoja ja muuta vermettä. Silloin salille voi mennä milloin tahansa: varusteet ovat valmiina odottamassa.

Mitä helpompaa arki noin yleisesti ottaen on, sitä helpompaa se on :)



pesupussi aina valmiustilassa:
shampoo, saippua, uimalasit ja kolikkopantti pukukaappiin


 Tee liikkumisesta helppoa.
Vähennä kaikkea mahdollista säätämistä: liiku aikataulutta, melkein päivittäin, hyvin lähellä ja osana arkeasi, pidä varusteet valmiustilassa.



uinnin heikompi puoli:
pandat.
ja pörheys.


**
sitten pitäisi vielä itse toteuttaa kaikki tämä





torstai 16. elokuuta 2018

Kotiruokafiilistelyä

Viimeksi kun kävin kirjastossa, ajauduin seikkailemaan hyllyjen välissä.
No - kuten aina - lainasin aimo kasallisen kirjoja.
Siksipä olen viime aikoina perehtynyt tutustunut suomalaiseen keittokirjahistoriaan; ihmeen fantsuista asioista kirjoitetaan kirjoja!

Luin Maarit Knuuttilan Kauha ja kynä -nimisen katsauksen suomalaiseen keittokirjaan. 
Keittokirjagenre on täydellä teholla asettunut Suomeen 1800-luvulla, jos kohta jo aikaisemminkin on ollut olemassa reseptikokoelmia ja erilaisia keittokirjoja.

Knuuttila itse keräilee ja fanittaa suomalaista keittokirjaklassikkoa: Kotiruokaa. Ensimmäinen Kotiruoka on ilmestynyt Otavan kustantamana 1908. Kirjaa on uudistettu, ajanmukaistettu ja siitä on otettu yhä uusia painoksia. 
Miten kirjan kansikuvat ja reseptit sekä muut ohjeet kuvastavat aikaansa?
Mitä keittokirja kertoo käyttäjästään ja aikakaudestaan?
Näitä pohdintoja olisin voinut lukea laajemmaltikin; en ole niinkään kiinnostunut vuosiluvuista, vaan nimenomaan mikrohistoriasta.

Kun pääsin Knuuttilan kirjan Kotiruokaa käsittelevään lukuun, oli pakko kaivaa oma Kotiruokani esiin.
Oli jotenkin hämmentävää, hauskaa ja ovelaa huomata, että olen suoranainen malliesimerkki suomalaisen klassikkokeittokirjan käyttäjänä.

Vähän valtavirran vastaiseksi minut tekee ainoastaan se, että olen hankkinut kirjan itse (sisäkannen merkinnän mukaan Vammalan vanhojen kirjojen päiviltä, vuonna 1995. Kirja maksoi 60mk, painos on 90-luvun alusta, muistaakseni 52; täysin uudistetun 48 painoksen mukainen. Miten ihmeessä olen tullut hankkineeksi sen?) - enkä saanut sitä lahjaksi tai perintönä.


Knuuttila kuvailee, että keittokirjojen välistä löytyy tärkeitä reseptejä ja lehtileikkeitä kirjanmerkkeinä.


Suositut reseptit erottuvat keittokirjasta tahriintuneina ja käytettyinä. Ruuanlaittaja lisää resepteihin omia merkintöjään ja huomioitaan. (paras kakkupohja menee pieneen vuokaan; ei isoon)


Kilpailevat ruokaohjeet löytyvät keittokirjan välistä omalta kohdaltaan. Kotiruuan pipariohjeen sijaan suosittelen käyttämään äitini ruokakortille muistiinmerkitsemää Pargas Pepparkakor -ohjetta. Myös äiti on näköjään tehnyt ruokakorttiinsa punaisella jälkikäteen lisämerkintöjä.


Kirjanmerkkeinä toimivat lippuset ja lappuset ja ohjetta on muokattu omaan käyttöön: vohvelit puolitoistakertaisena!


Keitto-säännöt Leikki-tuvan keittokirjasta vuodelta 1909. Näin on pieniä tyttösiä opastettu keittotaidon salaisuuksiin.


**

Käytätkö keittokirjaa?
Löytyvätkö suosikkireseptisi seuraamalla tahroja ja lippulappusia?
Oletko koonnut irtoreseptejä omaan kansioon, vihkoon tai muistikirjaan?

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Suhteellista

Heli Vaaranen oli kirjoittanut aivan mainion kolumnin parisuhteesta.


Päätähuimaavalla melkein kahdenkymmenen vuoden aviokokemuksella olen aivan erityisen samaa mieltä ainakin seuraavista kohdista:

Tutustu uudelleen ihmiseen, jonka kerran valitsit

Välitätkö hänestä?

Ajatteletko häntä?

Luovu omasta mukavuudesta toisen hyväksi

Pidä yllä vetovoimaasi

Ota huomioon

Viitsi tehdä toisen eteen hyvää ja anna sen näkyä muillekin.




Elämä muuttaa ihmistä, aika muuttaa ihmistä.
Lapsiperhe-elämä muuttaa ihmistä ja aivan taatusti lapsetonperhe-elämä muuttaa ihmistä.

Minä en ole sama, en ajattele samoin kuin ennen.
Joskus kaipaan entistä itseäni; sitä vähän päälle parikymppistä huoletonta tyttöstä (vaikka tietysti olen yhäti vähän päälle parikymppinen huoleton tyttönen) - kaipaan nauruani ja itkuani, tuhatta ja sataa kiihtyviä tunteitani - ja kaipaan sitä samaa myös toisessa ihmisessä.
Tohinaiset vuodet pistivät meidät melkoiseen superkirjopesuun ja yleiseen pöyhintään: eri syistä johtuva väsymys käänsi ainakin oman katseeni tiukasti vain omaan napanöyhtääni.
Jos minä en ole sama, ei ole toinenkaan.

On huomattava kasvu ja muutos itsessä ja toisessa, on annettava sille tilaa, hyväksyttävä se.
Ehkä minusta joskus tulee kärttyisä vanha eukko.
Onhan sille tilaa, onhan?
Kestänkö sen toisessa?
(tai ehkä hyvällä tuurilla siitä ei tulekaan kärttyisää vanhaa eukkoa? kuka tietää)

*

Ota huomioon; välitä; anna sen näkyä; näe vaivaa ja luovu joskus omasta mukavuudestasi.
Joskus voi mennä katsomaan futista ja maistelemaan olusia Lehtorkollegoiden kanssa.
Joskus saan seuraa omiin juttuihini, vaikka konserttiin tai teatteriin (tai lakanoiden vaihtoon!).

Joskus pitää tehdä asioita ihan itsekseen.
Ja joskus ihan yhdessä.





**

Kummallista.
Vastavuoroisuus ja parisuhteellisuus ei lähde siitä toisesta, vaan itsestä.



Kuvat viikonlopun yhteiseltä irtiotoltamme: kävimme ensin katsomassa futista (tai siis puolet meistä katsoi koko pelin, puolet meistä ilmiintyi paikalle lukemaan lehteä toisen puoliajan alussa) ja sieltä notkuimme yhteiselle kaffehetkelle ja kävelylle.

tiistai 14. elokuuta 2018

Keittokysymys

Talouden viimeinenkin kesälorvehtija palautetaan säilytyspisteeseensä huomenna.
Haikeansuloinen helpotus, kun normaali arki taas alkaa.
Hyvästi joutilaisuus, tervetuloa säntillinen elämä!





Ryhdistäydyin hetkellisesti koomastani ja kehittelin puoliravitsevaa ruokaa alatinälkäisille: couscousotto (eli tuttavallisesti kusotto; nimen on keksinyt ystäväni - en minä)

Arkinen pikakusotto isossa paistokasarissa
tukkula valinnaisia kasviksia (esim. pussillinen hemppaa) (minulla oli pari sipulia, pari porkkanaa, maissia)
rasiallinen valmiiksimaustettuja broiskusuikaleita
couscousryynejä, vettä, liemikuutio, rippula tuorejuustoa /creme bonjouria.
Silppua kasvikset tai avaa pussi ja heitä pannulle öljyyn kuullottumaan hetkeksi.
Paistele samalla höökillä suikaleet.
Lisää couscousryynit ja sopiwasti vettä + liemikuution murena sekä nökkäle tuorejuustoa tai cremebounjouria.
Anna maustua hetkonen.
Tarjoile salaatin kanssa. (minulla oli tomaatti-sipulisalaattia ja maustekurkkua)

Jos tämän valmistumiseen menee enemmän kuin vartti, rahat takaisin. Ei ole pikaruokaa enää se.
Tai sitten pitää opetella silppuamaan nopeammin.

Olen lukenut keittokirjahistoriikkia. Olen totaalisen ihastunut entisaikain mittayksiköihin. 



Omppupiirakka on syksyinen välttämättömyys. 
Oletteko samaa mieltä mikään ei ole niin kodistuttava kuin kanelin tuoksu?
En välitä omenapiirakasta oikeastaan yhtään, enkä ole mitenkään hurmaantunut kanelin mausta, mutta voi hyvät hyttyset miten ihanan kodistuttavalta se tuoksuu!


Kuten kaikki tiedämme terveys, siveys ja perheonni punoutuvat keittokysymykseen.

Ja kas näin olen kantanut oman osani kansamme kotoisan elämän parantamisesta keittokysymysten osalta.




tiistai 7. elokuuta 2018

Blogihetkiä

Istuin kartanomme terassilla, kasvot kohti laskevaa aurinkoa, illan hiljalleen lähestyessä.
Lasissa kepeää kesäjuomaa, mukana kirja ja muistikirja.

perfektiivinen blogihetki

Valitettavasti kartanomme terassikalusto pitsiliinoineen ja huolettomine kukka-asetelmineen on kadonnut - ilmeisesti samaan paikkaan itäsiiven (vai oliko se länsi-?) ja flyygelin kanssa.

armoton todellisuus
Onneksi on porrasjakkara.
Kyllähän se pöydästä käy.
Käyhän?

*
Lapsen voi houkutella syömään kasviksia tekemällä kauniita, elinvoimaisia asetelmia erilaisista kasviksista.
Vaikkapa iloinen hymynaama kauden kasviksista lautaselle houkuttelevasti aseteltuna ja jännittävä tarina pekkaporkkanasta saa lapsen maistelemaan halulla raikkaita terveellisiä makuja.




 teini 14-v *kierii naurukrampissa lattialla*: "äitiii, mä en uskalla syödä tota. se on liian pelottava, onneks sä et oo tehnyt tollaisia ennen"




maanantai 6. elokuuta 2018

Superäiti

- teinin wilmatunnus
- puukko
- kolme nyssäkkäpussukkaa
- matkalaturi

Mikä yhdistää kaikkia edellämainittuja?

Ei.
Ihmemies MäkGaiver ei rakentanut niistä salakuuntelulaitetta eikä pommia.

Eivätkä ne myöskään ole löytöjä Naisen Käsilaukusta.

Ehei.
Ne ovat asioita, joita (mm) olen onnistunut seisomaan esiin Supersankarivoimillani.

Olen nähkääs Superäiti ja sankarivoimani on kadonneiden asioiden esiinseisominen.

Se toimii näin:

nuori: äitihei tuu mun huoneeseen seisomaan.
Superäiti: mikä on kadonnut?
nuori: wilmatunnukset /puukko /pyörän korjaussarja /matkalaturi
Superäiti (ottaa vihikoiramaisen nuuskuttelusasennon huoneen ovella): milloin olet viimeksi käyttänyt sitä ja missä?
nuori: oho, se onkin tässä!

Ainoa asia, jota en tänä viikonloppuna onnistunut seisomaan, istumaan tai edes penkomaan esiin, on kadonnut ystävyyssormus.
Mutta se onkin luultavasti lipsahtanut laukun sivutaskusta yhtä matkaa avainnipun kanssa jossain pyörätelineellä tai bussipysäkillä.

*

toivoisin että supervoimani toimisi yhtä loistavasti myös omiin kadonneisiin asioihini. (mm. kadonnut vyörärölinja, kadonneet yöunet...)

*
Mikä on sinun supersankariäitivoimasi?

perjantai 3. elokuuta 2018

Pyöräilykriizi

Pyöräilijä on kyllä liikennöivän yhteisön pohjasakkaa.

Jos ajat autotiellä, olet tiellä.
Jos ajat pyörätiellä, olet tiellä.
Jos ajat jalkakäytävällä olet ihan helkkarin paljon väärässä paikassa.

Jos ajat hitaasti, olet ärsyttävä muiden pyöräilijöiden mielestä.
Jos ajat nopeasti, olet turvallisuusriski jalankulkijoiden mielestä.
Jos ajat autotiellä, olet aina vain tiellä.

Jos pidät kiinni liikenneoikeuksistasi, olet väärässä.
Jos olet liian kohtelias liikenteessä, olet väärässä kumminkin.

Jos on jalkakäytävä ja pyörätie yhdessä ja jalankulkija sompailee laidasta laitaan ja erehdyt kilisyttämään kelloa:
vttstna siinä sitä kelloas soittele kyllä tosta ohi mahtuu.

Jos et kilisytä
vttstna siinä sun pyörässäs on kello, käytä sitä ees joskus.

Jos noudatat autoilijan ja fillaristin välisiä väistämissääntöjä ja jäät odottamaan omaa vuoroasi kaikkien lakipykälien mukaan risteykseen ja katselet toisaalle ja kaivat nenääsi että se autoilija menisi ja tekisi niin kuin kuuluu, niin johan siellä tuulilasin takana levitellään käsiä ja nyökytellään ja ollaan olevinaan niin höveleitä vaikka
vttstna mene kurja eukko siitä tien yli

Jos noudatat autoilijan ja fillaristin välisiä väistämissääntöjä ja erehdyt pitämään kiinni oikeudestasi mennä ekana kolmioristeyksessä tilanteessa jossa autoilija kaiken lisäksi on kääntymässä fillaristin eteen, niin johan alkavat tuulilasin takana sormet heilua ihan kuin kuski menisi tuikituikitähtöstä ylikierroksilla ja huulilta voi lukea selvästi
vttstna eukko pitääkö sun sen mankelis kanssa siihen nyt kun mulla on isompi arvaamikä ja auto myös




torstai 2. elokuuta 2018

lomanjälkeiskriizi

Maanantai - verstaan lämpötila siedettävä. Työkaverit siedettäviä. Sähköpostin määrä - siedettävä. Odottavat hommelit - siedettäviä. Salasanat muistissa ja työmäärä kaikenkaikkiaan - siedettävä.
Ei suuria kriizejä.
Tulee varmaan kiva viikko ja elokuu ja syksy ja elämä.

Tiistai - verstaan lämpötila kuumempi. Työkaverit - no jaa. Sähköpostin määrä - siedettävä. Sähköpostin laatu - no jaa. Odottavat hommelit - no jaa.
Kriizi: ei ole perjantai.

Keskiviikko - aina vain kuumempaa. Vähän melkein tukalaa. Työkaverit - grr. Yksi turha palaveri, asiasta joka oli hoidettu sähköpostilla jo ennen lomaa, grr. Sähköpostin laatu: grr - siis ihan oikeasti hei, hoitakaa itse hommelinne.
Kriizi: ei ole perjantai.
Saavutus: pakottauduin uimaan aamutöiden ja iltapalaverin välillä. Lähteminen oli järjettömän vaikeaa. Vesi oli märkää ja kylmää. Hetkellisesti tuli kyllä ihan hyvä olo. Mutta ei ollut perjantai kun tulin pois altaasta.
Iltatöitä: iltapalaveri. Jos vaikka viitsisitte valmistautua - tai edes tulla paikalle kun järjestetään tämmöistä.
Kriizi: ei edelleenkään ole perjantai.

Torstai - ihan helkkarin kuumaa. Tukalaa suorastaan, kesken päivän tuli huono olo. Työkaverit - tupla-grr. Kenttähommeleita, joita IN-HO-AN. Muuten kyllä aika kivoja työsaavutuksia. Sähköpostin laatu: tupla-grr - älkää vaivatko minua näillä asioilla, oikeasti.
Kriizi: perjantaita ei lähimaillakaan.

Voikunolisjoperjantai




keskiviikko 1. elokuuta 2018

Heinäkuun luetut

  
Lomalla oli aikaa lukea, ja nautiskelinkin monenlaisista tarinoista ja kertomuksista.

Vahvat suositukset heinäkuulta - ei parhuusjärjestyksessä

1. Huotarinen - Koskimies: Emilia Kent - runotytön tarina jatkuu. Kaikille Uudenkuun Emilian faneille, kaikille jotka rakastavat (rakastivat) tyttökirjoja.

2. Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä. Keski-ikäinen, lue tämä!

3. Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. Lue!

4. Libby Page: Pinnalla pysymisen taito. Lue jos yhteisöllisyys ja ylisukupolvisuus puhuttelevat. Ja uiminen ja rakkaustarinat.

Kaikki heinäkuun luetut arvioineen:

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni. Asiaproosaa Salamatkustaja -blogistilta. Sujuvaa, napakkaa luettavaa. Islantilainen perhe-elämä on auvoisaa onnea, iso äänekäs klaani ympärillä ja kaikki ratkaisut käyvät. Jäin pohtimaan kirjan itsestään selvänä esittämiä yleistyksiä: kaikki Islannissa ajattelevat näin, ja se on parempaa kuin muualla (esim. Suomessa). Varmasti osin totta ja paikkansa pitävää, mutta toisaalta, vertailukohdat Islannin ulkopuoliseen maailmaan suodattuvat aina jonkin subjektiivisen näkövinkkelin kautta. Esim. kirjassa annettiin ymmärtää että islantilaisessa päiväkodissa keskitytään hoitamiseen, ei wilmaan ja lapsista raportoimiseen ja päiväkodin instatililtä saat kätevästi tietoa lapsesi arjesta. Toki omat kullannuppuseni ovat päiväkoti-iän ohittaneet jo aikoja sitten, mutta siinä säälittävässä lähiöpäiväkodissa, jota he kävivät, ei totisesti pidetty instaa eikä wilmaa, vaan keskityttiin hyvään perushoivaan ja jokainen vanhempi kohdattiin kahdesti päivässä henk.koht. Kirja itsessään oli rapsakka yhdenillan tuttavuus, tulipa luettua.

 Jussi Huhtala: Ukkosenjohdatin. Sympaattinen mieskirja Eerosta, jonka parisuhde on päättynyt, lapsuudenystävä kuollut ja työpaikallakin käydään YT:tä. Haaleaa kaurapuuroa muistuttava Eero lillii elämässään ja pohtii, pitäisikö jonkun muuttua. Mukava pieni kesäkirja, tulipa luettua.

Dion Leonard: Gobi. Tositarina pienen koiran uskomattomasta matkasta. Ultramaratoonari Dion saa Gobin autiomaassa juostavalle ultramatkalle lähtöviivalla seurakseen pienen sisukkaan koiran, joka alkaa taittaa taivalta yhdessä hänen kanssaan. Maratoonari ihastuu koiran päättäväiseen asenteeseen ja kisan lopuksi päättää viedä koiran mukanaan kotiinsa. Varsinainen seikkailu alkaa näistä lähtöasetelmista: koira nimittäin katoaa väliaikaisesta isäntäperheestään kiinalaisessa miljoonakaupungissa. Suloinen, herttainen tarina perheestä, juoksemisesta ja ystävyydestä. Kyyninen lukija minussa jäi pohtimaan, onko koiratarina - niin herttainen kuin se onkin - valjastettu osaksi ultrajuoksevan perheen sponsorihankintaa: ultrajuokseminen kun ei ole ihan halpa harrastus, ja juoksijat tarvitsevat sponsoreita...on varmasti helpompaa erottua juoksevasta massasta mies joka juoksee koiran kanssa -tarinalla. Herttainen kesäkirja kuitenkin.

Vilja-Tuulia Huotarinen, Satu Koskimies: Emilia Kent. Runotytön tarina jatkuu. Fanfictionia, entisaikojen tyttökirja! Suloinen, tyylillisesti alkutekijälleen uskollinen jatko-osa Uudenkuun Emilian, Runotytön tarinaan. Runotyttö-sarja oli suosikkini Montgomeryn tuotannosta (en oikein koskaan päässyt sisälle Anna-sarjaan, vaikka niitäkin luin). Emilia epävarmuuksineen, taiteellisine pyrkimyksineen oli sielua kutkuttava samaistumiskohde. Huotarinen ja Koskimies ovat onnistuneet luomaan ihanasti tyttökirjahenkisen, tyylillisesti Montgomeryä kauniisti jäljittelevän jatko-osan Emilia-sarjalle. Lue, kun kaipaat tyttökirjoja, mennyttä maailmaa ja Uudenkuun Emilian aavistuksen verran ylitsepursuavan romanttista sanamaalailua. Kiitokset kirjailijoille myös siitä, että aiempien osien tapahtumia palautettiin riittävästi mieleen, aika paljon oli jo unohtunutkin. Kirjassa oli selvästi myös häntä ja jatkomahdollisuus tarinalle Uudenkuun Elisabethista.

Christina af Hällström: Sateenkaaren tällä puolen. Oikeutta vaikeavammaisille väliinputoajille! Omakustannepamfletti vaikeavammaisen nuoren asumistilanteesta Suomessa (Espoossa). Pomppoileva, intohimoinen, sopivasti subjektiivinen ja vähän ärhäkkäkin omakustanne olisi hyötynyt kunnon toimitustyöstä. Vaikea, tärkeä ja ajankohtainen aihe yhteiskunnan tarjoamasta (ja /tai kilpailuttamasta) asumisesta ja elämisestä, vastakkain omaisen (asiakkaan) oma näkemys palvelutasosta ja palveluntuottajien /tilaajien (kunnan) näkemys palvelun toteutumisesta. Vaikka tarinasta poistettaisiin kokonaan lastaan suojelevan ja tämän asioihin intohimoisesti suhtautuvan omaisen näkökulma, on selvää että nyt ja tulevaisuudessa yhteiskunnassamme on vastattava entistä inhimillisemmällä tavalla kaikkien yhteiskunnan jäsenten tarpeisiin. Myös henkilöllä, joka tarvitsee elämässään apua ja tukea, tulee olla valinnanvapaus, oikeus päättää siitä mitä ja milloin syö, miten ja milloin nukkuu, mitä harrastaa ja tekee - ja kuka toimii apukäsinä silloin kun apukäsiä (avustajaa, kodinhoitajaa tmv.) tarvitaan. Olipa kyse vanhuksista, vammaisista henkilöistä tai lapsista, vetisten vaaleanharmaiden kanaviillokkien aika on ohi: yhteiskunnan tulisi tarjota mielekkäitä mahdollisuuksia, todellisia valintoja, ja erityisesti aikuisille henkilöille todellinen vaikutusvalta omaan elämäänsä. Laatua on mitattava muilla keinoin kuin toteutuneilla hoitokäynneillä ja säästetyillä euroilla. 

 Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä. Tämä kirja tuli iholle. Keski-ikäinen; lue tämä!
"En voi menettää sitä mitä minulla ei ole ollut. Ja silti tuntuu, että menetän. Luovun kahdesta nuoruudesta. Siitä, jonka elin. Siitä jota en elänyt." Ainoa harmitus liittyi siihen, että luin kirjan kahdessa osassa; aloitin ennen reissua ja lopetin reissun jälkeen. Niin että keski-ikäinen; lue tämä, lue kerralla!


 Donna Leon: The Temptation of Forgiveness. Uusin komisario Brunetti, ihana Venetsia, ihanat ruuat. Tällä kertaa dekkarin lukeminen englanniksi oli työläämpää; jäi tunne että jotain meni kokonaan ohi. Parasta Donna Leonin tarinoissa on miljöö; ruuat, ihmiset, kujat, tässä tarinassa kiinnitettiin mielestäni aiempaa enemmän huomiota myös pukeutumiseen. Kreivistä ei tässä tarinassa puhuttu ja mitä-mitä: Signorina Elettra?

 Mhairi McFarlane: Tyttö muiden joukossa. McFarlanen chicklit on päältä kepeää, sisältä asiallisia, ehjästi loppuun asti kulkevia tarinoita. Edie suutelee häissä sulhasta ja päätyy työpaikkakiusattuna takaisin kotikaupunkiinsa. 

 Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa. Sarah ja Eddie kohtaavat sattumalta kävelyllä maaseudulla ja viettävät ihmeellisen viikon yhdessä. Eddie lähtee lomalle ja lupaa soittaa palattuaan, mutta soittoa ei koskaan kuulukaan. Tarinan ainekset olivat kiehtovat ja tarina itsessään myös. En pitänyt siitä, että kirjailija käytti toistuvasti juonenkuljetuksen tehokeinona sitä, että laittaa lukijansa uskomaan yhtä, kun todellisuus onkin täysin toinen. Kun kolmannen kerran tarinan tulokulma muuttui samalla tavalla - lukija on uskolteltu luulemaan että hovimestari on syyllinen ja sitten nauretaan räkäisesti päin naamaa, hah, syyllinen onkin puutarhuri, kirja alkoi tuntua vähän halvalta. Saman tarinan olisi voinut kuljettaa ihan yhtä koskettavasti, ehkä koskettavamminkin, mutta toisin tehokeinoin ja juonenkääntein. E-kirja lukemisena lentokoneessa. 

 Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. Oivallinen selfhelp lomalukemisena. "On ihan sama, kallistatko korvasi Aristoteleen, Harvardin psykologien, Jeesuksen tai vaikka Beatlesien puoleen, kaikki sanovat onnen kumpuavat yhdestä ja samasta asiasta: siitä että välittää jostakin itseään suuremmasta, näkee itsensä merkityksellisenä osana jotain laajempaa kokonaisuutta, uskoo että oma elämä on pieni sivujuonne jossain mahtavassa, käsittämättömässä spektaakkelissa." Kanna vastuusi itsestäsi, omista tunteistasi ja omasta käytöksestäsi. E-kirja

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi. Lomalukemisena jo aiemmin lukemani tarina. McFarlane on oivallinen chicklit-kirjailija, tarinat ovat päältä kepeitä, sisältä syvällisiä. Tässä tarinassa teemana koulukiusaaminen ja siitä toipuminen. Erityisplussat siitä, ettei loppuratkaisu ole liian nopea, vaan tarina kulkee läpi kirjan.

 Jon Teckman: Tavallinen Joe. Lomalukemista. Joe on uskollinen tavallinen kaveri, joka hairahtuu Hollywood-tähden petiin. Tapahtumat eskaloituvat eskaloitumistaan. En pitänyt päähenkilön laskelmoivan avuttomasta asenteesta. Tulipa luettua -kategoriaa.


 Carole Matthews: Million Love Songs. Hiljakkoin eronnut Ruby joutuu kahden miehen loukkuun: tunnollinen ihana Joe vaiko huikentelevainen seksiaddikti Mason? Ei mitenkään erityinen perusviihde.

 Niina Mälkiä: Liian pieni äidiksi. Selkokirja lapsiäitiydestä, äärimmäisestä köyhyydestä ja omista rajoista. Myötätuntoinen ja havainnollinen pikkukirja vaikeasta aiheesta. Selkoteksti teki tarinasta nopealukuisen. Luin teinin suosituksesta.

 Matti Riekki: Raskas askel. Kertomus juoksijan synnystä. Arkinen ja käytännönläheinen omakohtainen kertomus juoksemisesta ja maratoneista. Oivallinen ja mutkaton opus ihan tavalliselle wannabe-juoksijalle ja kotikutoiselle kuntoilijalle. E-kirja.

 Libby Page: Pinnalla pysymisen taito. Aivan ihana kirja yksinäisyydestä, ystävyydestä, yhteisöllisyydestä ja pitkästä rakkaudesta. Vanha maauimala aiotaan muuttaa ekslusiiviseksi tenniskentäksi. 86-vuotias Rosie ja nuori toimittaja Kate tutustuvat jutun kirjoittamisen myötä, jakavat elämäntarinansa, uimalan historian, asuinalueen historian ja keräävät ympärilleen yhteisön puolustamaan uimalaa. Kertakaikkisen ihana ja koskettava yhden iltapäivän mittainen retki kesään ja maauimalaan.    

 Saara Henriksson, Aino-Maija Leinonen: Railakas rahakirja - näin hoidat taloutesi viisaasti. Hyväntuulinen, mutkaton ja suoraviivainen opaskirja; ei pelkästään rahatalouteen vaan mielestäni omaan talouteen ylipäätään. Päätin hankkia omalle nuorisolleni, kun pohtivat omilleen muuttamista, napakkaa, selkeää luettavaa myös aikuiselle. E-kirja.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


Koko vuoden luetut

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kohti arkea

Kesäloma meni jo.

Tai ainakin minulla meni jo, paluu arkeen ja tilulii.

Viimeisenä lomapäivänäni hilasin itseni kirjakauppaan ja hankin pakollisen syyskalenterin. Tällä kerralla päädyin valitsemaan ihan tavallisen täplitetyn vihon.
Kalenteri ei oikein taivu tarkoituksiini, varsinkin kun nyt alan hiljalleen hahmottaa, millaista muistiapuvälinettä tarvitsen.

Arjen menot ja aikataulut kulkevat puhelimen kalenterissa, joka ainakin periaatteessa on jaettu koko perheelle.
Puhelimen kalenterista löytyvät kaikki arjen asiat: nuorison harrastukset, lääkärit, kampaajat, omat työasiat; ylipäätään kaikki aikataulutettava.
Töissä pöydän nurkalla on työkalenteri, joka riittää työpäiviini. Sitä en kanna mukanani, enkä merkitse siihen omia menojani muutamia yksittäisiä lukuunottamatta. Työkalenteri on verstaan työlista.

Se apu, mitä arkeeni tarvitsen, on kotiloki.
Kotiloki on jokinlainen kalenterin ja bulletjournalin välimuoto.
Kotilokia ei voi pitää puhelimella, eikä työkalenterissa, se on oltava paperilla.

Olen versioinut kotilokista vuosien mittaan erilaisia yritelmiä.
Kaikki ovat olleet yhtä toimivia tai toimimattomia. Jotain järkeä tässä konseptissa kuitenkin on, koska palaan siihen aina yhä uudestaan ja uudestaan, vähän eri muodoissaan.

Kotilokiin teen ruokasuunnittelua, taloussuunnittelua.
Kotilokista löytyvät muistettavat asiat - osin samat kuin kalenterista tai muistikirjasta, mutta myös sellaiset muistettavat asiat, joilla ei ole selvää pakottavaa aikataulua - vaikkapa passien ja reseptien uusimiset ja vastaavat.




Tälle toimintakaudelle hankin ihan tavallisen pisteellisen vihon. Samalla päätin, että hiisivieköön, en jaksa askarrella mitään yltiösöpöä ja värikästä, se ei ole itsetarkoitus, vaan tällä kaudella mennään käytännöllisyys edellä.
Printtasin netistä kuukausikalenterit elokuulta joulukuulle ja liimasin ne vihkooni.
Siirsin puhelimen kalenterista tiedossa olevat menot kalenteriin.

Ensimmäisenä muistettavana asiana kirjoitin lokini kalenteriin kissanhiekkojen vaihdot. Jos en kirjoita sitä johonkin ylös, en muista milloin edellinen vaihto on tehty, ja sitten jää vaihtamatta - tai tulee vaihdettua aivan liian tiheään.


Jatkoin pohtimalla syömisiä.
Ruokalistasuunnittelu on viime aikoina toiminut vähän huonosti, elämässä on ollut enemmän muuttuvia tekijöitä kuin aiemmin (mm. yksi työssäkäyvä lisää; hän tarvitsee täydet eväät työmaalleen). 
Alkoi tuntua siltä, että ruokalistaa voi suunnitella enintään viikon eteenpäin, ja varmaa toisaalta on, että täysin ilman suunnittelua en huusholliamme hanskaa: jos en yhtään ennakoi, meillä yökensyödään päivästä toiseen jotain masentavaa harmaata söösää, tai roiskeläppiä.

Tällä kertaa päätin kirjoittaa ylös kaikki edes suhteellisen toimivat tietämäni ruuat. 
Jokaisen ruuan perään lykkäsin rivin palluroita: kun tämä ruoka on tehty, ruksitaan pallura yli. Josko tällä tavalla välttyisi makaronilaatikolta kahdesti viikossa. Tai bololta.

Jos olisin Ihan Oikea Bulletjournalisti, olisin tehnyt kaiken kauniisti tekstaten, iloisin värein, tarroin ja muiden somisteiden ryydittämänä. Ja olisin jatkanut tekemällä tulevaisuuksia, unelmia, talouksia, luenämäkirjat- suunnitelmia ja vastaavia. (en kyllä tarvitse yhtään luenämäkirjat -suunnitelmia, siitä pitää huolen kirjaston algoritmi tai sitten suositteluhylly) (Lehtori yllytti minut viikonloppuna kirjastoon kanssaan. Se osaa istua ja lukea. Minä en. Tulin kotiin kainalossani iso kasa kirjoja. Lehtori väitti että olen hillitön ja ettei minulla ole itsekuria eikä elämänhallintaa) (niin että en laita kotilokiini mitään kirjalistoja) (laitan ne muistikirjaani)
Koska kumminkin olen Ihan Tavallinen Keksiäkäinen Eukko, sain askarreltua niskani jumiin ennen kuin edes ruokalistasuunnitelma tuli valmiiksi.

Piti siis ottaa tuikitarpeellinen muutaman päivän niskajumppatauko ennen talous- ja muuelämäsuunnittelua.

**


Kotilokimuistelmia
(muistuma1)
(muistuma2)
(muistuma3)
(olennainen muistuma)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Kauhistus

Vietimme siskon kanssa joutilasta lomapäivää.
Kävimme yhdessä syömässä: haimme herkkuosastolta salaatteja ja mansikoita ja vadelmia ja istuimme kirjaston sisäpihalla evästelemässä.
Jälkkäriksi menimme kahvilaan kahvittelemaan ja kakuttelemaan.

Kahvilan ilmoitustaululla luki reteästi että jäälatte.
Tietysti tilasin sen - ja mitä sainkaan?!

Kahvikoneesta turautettiin lasiin tulikuuma kahvipommi jota jäähdytettiin muutamalla desillä maitoa ja kahdella jääpalalla.
Kyllä ei ollut jäälatte, vaan lämpimänhaalea maitokauhistus.

parempi jääkahvi

Minä en viitsinyt edes valittaa, koska henkilökunta vaikutti paitsi työlääntyneeltä, myös vähän toisaikaiselta, mutta ponnekkaampi siskoni meni reklamoimaan asiasta.
Henkilökunta pyöritteli silmiään ja oli kuulemma todennut, ettei osaa muunkaanlaista tehdä.

(vink: 2 rkl pikakahvijauhetta, 1 rkl sokeria, 1 dl  hyvin kylmää vettä; sur-sur sauviksella. Kaada kahteen lasiin, lisää maitoa ja jääpaloja)


*

Palasimme matkalta suunnilleen viikko sitten: lomaa oli silloin jäljellä puolitoista viikkoa, nyt siis vielä tämä loppuviikko.

Olemme keskittyneet Lehtorin kanssa erityisesti syömiseen. Siis semmoiseen elegantimpaan syömiseen kuin nakit ja muusi keittiössä.

Heti palattuamme menimme Lehtorin kollegan luo syömään. (pizzaa ym. oheistuotteita)
Sitten kävimme kahdestamme ex tempore -lounaalla kun nuoriso oli omissa riennoissaan. (oudohko villiruohofetasalaatti)
Sitten minä kävin siskon kanssa syömässä. (salaatteja, mansikoita, vadelmia, herneitä)
Kohtsiltään menemme Lehtorin eri kollegoiden kanssa syömään (Jannen kattilamenu) ja heti seuraavana päivänä siitä ystävien kanssa syömään (Turku food&wine).

Tämä viikko on ollut koko loman paras viikko.
Paitsi se lämpimänhaalea epäjäälatte. Se oli kauhistus.

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Aikuisempaa retkeilyä Kreetalla: oluenmaistelua





Kuten uskollisimmat lukijani kukaties muistavatkin, olen Lehtorin tukevana puolisona joutunut tullut osalliseksi oluenmaisteluharrastuksesta.
(case nro 1; case nro 2)
Vaikka viineissä on vain kolme vaihtoehtoa (valkoinen, punainen ja siltäväliltä) ja oluita on enempi, on oluen maisteleminen jostain syystä helpompaa ja jotenkin etäisesti kuvittelen ymmärtäväni siitä vähän enempi kuin viinienmaistelusta. (henk.koht kyllä valitsen aterialle tai muuten vain ennemmin viinin, mutta se on eri asia kuin maisteluharrastus)

Lomareissulle lähtiessämme meillä ei ollut maistelusuunnitelmia, eikä mitään muutakaan aikuisretkeilysuunnitelmaa, mutta - kuten parhaat oivallukset yleensäkin - suorastaan kompastuimme panimoretkimahdollisuuteen.
Ja näin se kävi:

Yhtenä päivänä sanoin teineille että kyllä en makaa altaalla enää hetkeäkään, jotain pitää tehdä.
Sain suostuteltua toisen niistä minijuna-ajelulle Seitsemän kylän seikkailulle. Edes jotain virikettä allaslojumisen lomaan.
Ajelimme ja oli hauskaa. Maistelimme appelsiineja (molemmat) ja oliiviöljyä ja rakia (minä) ja katselimme appelsiini-, oliivi- ja avokadolehtoja ja kirkkoja ja olimme elämäämme tyytyväisiä.
Samana päivänä lehteilin minijunamainoslehdykkää ja bongasin sieltä mainoksen paikallisesta panimosta ja sanoin Lehtorille, että mentäisiinkö sinne.
Sehän innostui ja ryhtyi hyvinkin touhukkaaksi ja ahkeraksi matkanjärjestäjäksi.

Opastetun kierroksen varaaminen onnistui kätevästi netitse.
Varasimme kierroksen panimolla, olutmaistelut ja mezet oheen.
Ainoaksi murheeksemme jäi huolehtia itsemme paikalle pieneen Zounakin kylään; päätimme ajella tyylikkäästi taksilla.

Plataniaksen pääkadun taksitolpalta löysimme kuskin, joka heti tiesi että "Kreta biir, gud biir" ja lähti ajamaan meitä aika haipakkaa kohti panimoa.
Heti taksiretken alussa kävi ilmi, että kuskin englannin sanasto käsitti noin kaksikymmentä sanaa, mutta pääsimme näpsäkkäästi perille "Zounaki haus", mistä löytyi tyylikäs ja varsin uusi panimo.

Saimme hyvää englantia puhuvan oppaan, jonka kanssa tutustuimme ensin oluen valmistusprosessiin ja raaka-aineisiin ja sen jälkeen panimoon.

oluen valmistusprosessi

Panimolla oli hiljakkoin otettu käyttöön kokonaan uusi rakennus, joka oli suunniteltu sekä turisti- että ympäristöystävälliseksi.

Paikallisen panimon erikoisuutena on tuottaa kaikki oluensa pastöroimattomana ja suodattamattomana, tästä syystä itse panimotiloihin ei pääse turisti tepastelemaan, mutta rakennus on suunniteltu ja toteutettu siten, että koko prosessin pystyy näkemään ulkopuolelta. 



Olennaiset vaiheet on merkitty kyltein, niin että tarkkailija pystyy seuraamaan tuotantovaiheita.
Käydessämme panimolla, oli työpäivä jo ohi. Olut kypsähteli itseksensä sammioissaan.



Panimo pyrkii tuotannossaan mahdollisimman suureen omavaraisuuteen: aurinkosähkö huolehtii sähköntuotannosta, maanalainen joki tuotteiden jäähdytyksestä, vesi tulee paikallisilta vuorilta. Humalat, ohrat ja hiivat ovat tuontitavaraa, omavaraista hiivanviljelyä yritetään kehittää. 
Mäski käytetään lannoitteena tai syötetään sioille ja muutenkin kaikessa tuotannossa pyritään siihen että hävikkiä (energia- ja materiaali-) tulee mahdollisimman vähän.

Suodattamatonta ja pastöroimatonta olutta ei voida viedä Kreikan ulkopuolelle: sitä on saatavissa pääsääntöisesti vain Kreetalta ja lähitienoilta. Olut kuljetetaan ravintoloihin jäähdytettynä, ja panimon väki huolehtii samalla myyntitankkien ja letkujen asianmukaisen pesun ja huollon. 
Pullotettuna olutta myydään ainoastaan panimolla, kaikki muu olut myydään ravintoloissa hanasta.

Maan sääolosuhteiden vuoksi panimon ykköstuote on vaalea lager; kokeiluja myös muihin oluttyyppeihin on jatkuvasti, mutta nimenomaan lager on panimon ykköstuote.

Kierrokseen kuului neljän oluen tasting, jonka oheen olimme tilanneet etukäteen mezelautasen.


meze: kanaa, possua (apaki?), tomaatteja,
perunasalaattia, kuivattuja oliiveja, tsatsikia
Kuumassa ilmanalassa vaalea lager totisesti tiesi paikkansa, mutta ihan mainio jälkiruoka oli panimon tumma dunkel, johon oli aromiksi lisätty suklaalta vivahtava carobia.



Maaseudun rauhassa oli leppoisa olla.


Takaisin hotellille jouduimme odottelemaan taksikyytiä hyvän tovin, mutta sama kuljettaja kuljetti meidät myös takaisin, nyt jo selkeästi oppaan rooliin asettuen - koko kahdenkymmenen sanansa sanavaraston turvin:
orints trii, oliv tri, orints trii.
Syy taksin myöhästymiseenkin oli selvä: haivei, pik kräsh, pum, ambulans, kaput.


Koska turnauskestävyyteni erityisesti oluiden maistelussa on varsin rajallinen, sain mukaani panimolta yhden pullollisen aivan uutta tuotetta, pilsiä. (Kierrokseen kuului maisteluoluiden lisäksi lisää maisteluoluita)
Sen onnistuimme tuomaan ehjänä kotiin ja hyvin jäähdytettynä se toimi aivan loistavasti myös kotimaisissa helteissä.

Oluen nimi Charma merkitsee hyvää ja viehättävää (charmikasta?).
Sellainen oli retkemme.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Matkalle teinien kanssa - vinkkiviitonen

Ihmeellinen intterveppi pursuilee ohjeita siitä, miten matkaillaan vaippaikäisten ja taaperoiden kanssa - mutta onko ohjeita teinien kanssa matkaaville, kysyn vaan! (en tiedä, en ole jaksanut etsiä)

Teinien kanssa matkailu on sikäli helpompaa, ettei tarvitse ynnäillä, riittävätkö vaipat, ei tarvitse pohtia montako kiloa purkkisöösää saa viedä matkustamoon ja kulkevatko matkarattaat käsimatkatavarana vaiko pitääkö laittaa ruumaan.
Helpommalla pääsee myös sikäli, ettei tarvitse valita lomakohdetta sen perusteella, löytyykö hotellilta leikkikerho ja onko allasalueella myös kahluumahdollisuus.

Kaikkien alojen ja erityisesti teinikasvatuksen kruunaamattomana guruna jakelen nyt ohjeita teinien kanssa matkailua helpottamaan.

1. Lomakohteen valinta
Yleisen teinirauhan nimissä anna nuorison osallistua matkakohteen valintaan vähintäänkin sopivissa määrin.
Meidän oli tarkoitus tehdä kulttuurimatka Italiaan, mutta nuoriso äänesti meidät ponnekkaasti kumoon me mihinkään hikisiin kaupunkeihin tulla - ja toivoi voimakkaasti lomakohteeksi kaikkien aikojen ensimmäistä matkakohdettamme Kreetalla.


Tässä kohden olimme hyvin jalomielisiä, emmekä edes yrittäneet saada aikaan kompromissia: kun lomaseurueeseen kuului yksi seitsemäntoistavuotias ja yksi melkein viisitoistavuotias, tiedostimme että viimeisiä yhteisiä viedään. Tai itse asiassa: ne menivät jo, perheen aikamiespoika jäi kotiin.
Matkustimme siis täsmälleen sinne, minne nuoriso halusi. tiedän-tiedän, ei saisi elää sitku-elämää, mutta ihan oikeasti: sitku, niin me vaikka mitä.

2. Hotellin valinta
Tähän valintaan kannattaa jo vähän puuttua - tosin en ymmärtänyt sitä ennen kuin vasta varsin myöhäisessä vaiheessa. Onneksi-onneksi-onneksi olimme vahingossa onnistuneet valinnassa loistavasti.

3. Lomatavoitteet
Nuorisomme tavoitteena ja toiveena oli tällä lomalla enimmäkseen olla kauniina uima-altaalla. Asiaa ei toki formuloitu näin selkeästi ainakaan meidän vanhempien kuullen, mutta se oli helppo päätellä mm. siitä hartaudesta, jolla ketjuliikkeissä ennen lomaa sovitettiin bikinejä, teepaitoja ja shortseja.
Käytin näissä sovitus-ostostilaisuuksissa varsin ahkerasti ensin veto-oikeuttani ja sen jälkeen lomarahojani.
(tosin kiristin nuorisolta lupauksen, ettei minun tarvitse hankkia heille enää ikinä tai ainakaan moneen kuukauteen mitään vaatteita)
Tässä palaammekin jo kohtaan kaksi: hotelli.
Tarpeetonta sanoakaan, miten ikikiitollinen olen siitä, että päädyimme enimmäkseen vahingossa pienehköön skandinaavien kansoittamaan perhehotelliin, emmekä taivaankiitos mihinkään brittiläis-venäläis-eteläeurooppalaiseen bilehilenuorisohotelliin.
Se nimittäin mahdollisti

4. Retkisuunnittelun
Nuoriso haaveili shoppailureissuista läheiseen kaupunkiin. Toteutimme sen kertaalleen, jonka jälkeen voiton veikin jo plään aa: olla kauniina uima-altaalla.
Pyrimme kautta koko yhteisen viikkomme pitämään nuorison hyvällä tuulella, joten jätimme väliin uhkavaatimukset sivistyksestä (museot, kirkot), urheilusta ja muusta toimeliaisuudesta - emmekä vaatineet kohtuuttomuuksia, ts. ihmeellisestä inttervepistä irtautumista ja striikkien katkaisua.


Lievällä suostuttelulla onnistuimme toteuttamaan kävelyretken vanhaan kylään, jossa vähän sattumalta eksyimme ensin kylän kalmistoon (kirkko oli suljettu) ja sen jälkeen täysin vahingossa - kuten parhaat löydöt aina tehdään - toisen maailmansodan aikaiseen museoksi muutettuun bunkkeriluolastoon. 


Lievästi maanalaiskammoisena minun piti käydä kertaalleen luolaston suulla keräämässä rohkeutta. 
Toiseenkin kertaan piti kerätä itseäni: jostain syystä tämä vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin toimiva museo kosketti ja ravisteli syvästi.

Lievästi suostuteltuna - tällä kertaa nuoriso suostutteli minua - saimme mahdutettua ohjelmaamme myös yhteisen toimintatuokion.


Koska olimme huomaamattamme onnistuneet loistavasti kohdassa 2 (hotellin valinta), uskalsimme huoleti jättää nuorison oman onnensa nojaan - olemaan kauniita altaalla - ja mahdutimme retkiohjelmaamme myös kahden aikuisen keskistä aikaa ja retkeilyä.
Pääretkikohteemme oli Cretan Brewery, jonne päädyimme semisti yhteisen olutharrastuksemme merkeissä. Lehtori harrastaa ja minä olen tukeva ja yrittäväis-ymmärtäväinen.
Panimokierroksesta ja maisteluista kukaties myöhemmin.

5. Ole joustava, joviaali ja kevyesti välinpitämätön.
Pienehköön tilaan ahtautuneina ja lakkamatta toistemme seuraan pakotettuina yhteisen reissumme onnistumisen kulmakiviä olivat joustavuus ja leppoisa asenne.
Noin lähtökohtaisesti nuorison mielestä aivan kaikki, mitä minä ehdotin oli toteuttamiskelvotonta tai ansaitsi korkeintaan hyvin nopean ja pinnallisen vilkaisun (jos sitäkään) - joten moni kiehtova ravintola jäi testaamatta, ja moni kiehtova liike tutustumatta.
Välillä piti vetää henkeä ja luottaa siihen, että kreikkalainen salaatti on aika lailla melkein yhtä hyvää melkein missä vain. 
Kaikki yritykseni vetelehtiä kauppakadulla eri suuntaan kuin nuoriso palautettiin nopeasti järjestykseen huokailulla, silmien pyörittelyllä ja muljauttelulla.
Yhteisten hetkien rauha säilyi parhaiten tekemällä juuri täsmälleen sitä, mitä nuoriso halusi - lähinnä siis olemalla kauniina altaalla.



"äiti, sä oot vähän pörheä"
Mielestäni onnistuin myös siinä toisinaan melko hyvin. Tai ainakaan en nimenomaisesti siitä osiosta saanut kielteistä palautetta nuorisolta. 
Epäilen kyllä vahvasti, että nuoriso on oma-aloitteisesti vähentänyt potentiaalisesti nostattamani häpeän määrää: ennen reissua joku oli kähveltänyt puolet bikiniestäni - ilmeisesti varmana siitä, etten esiinny ainakaan alaosattomana. 

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Hyvät halpamatkalaiset osa 3 - ehätämme Espanjaan

Välimeren kierroksemme jatkuu edelleen, hyvät halpamatkalaiset!

Espanjahan on tunnettu flamencosta, tapaksista ja viineistään.

Tänään on vuorossa Espanja - myös espanjalainen fiesta onnistuu vaivattomasti kotikonstein. Se vaatii toki pientä tuotannollis-taloudellista resurssia, mutta on vielä tavallisen kansalaisen toteutettavissa.

1. Aloitamme aistinautinnoilla: sivele itseesi aurinkorasvaa. Pue päähäsi aurinkohattu.

2. Tapakset
Sana itsessään tarkoittaa kantta tai korkkia. Perinteinen tapas on pieni suupala päiväsaikaan, viinin tai oluen kanssa nautittavaksi.
Testaa vaikka seuraavia:
makkaraviipale (esim. chorizo, kyllä varmaan HK:n Blöö kelpaa tai lauantaimakkarakin)
oliivit
palanen perunamunakasta
lihapulla
Ja oheen siis viini tahi olut.
Espanja tunnetaan monopoliliikkeessämme laajalti, väreissä löytyy ja kuohuisuusasteissa myös.
Tapaksen alle suosittelemme punaista ja mieluusti rustiikkisesta karahvista tarjottuna.

3. sangria
Sopii siemailtavaksi parvekkeella tahi terassilla. Eli uima-altaan partaalla.
- 1 osa punaviintä
- saman verran sitruunalimua
- hiukan appelsiinimehua
- sitruuna- ja appelsiiniviipaleita
- jääpaloja

Alaikäisille sopivan juoman saat vaihtamalla punaviinin punaiseen rypäleitä sisältävään mehuun.
Voit etukäteispakastaa appelsiini- ja sitruunaviipaleita juomaa jäähdyttämään


Espanja edistyneemmille

4. Espanjalainen futis lienee maailmankuulua, treenaa Barcelonalaista lyhytsyöttöpeliä jälkikasvusi kanssa. Sopiva taustamusiikki
Muista kaatuilla näyttävästi, levitellä käsiäsi ja ymmyrristää silmiäsi viattomasti.

5. Tutustu katoliseen kirkkoon

6. Cava.
Espanjan vastalahja ranskalaisen pompööseille kuohujuomille. Valitse kuiva. Nauti kylmänä. Tosi kylmänä.


Ekstremeettinen Espanja

7. flamenco on perinteinen Andalucialainen romaneiden tanssi- ja lauluhommeli. Etsi juutuubettimesta flamencoa (ei flamingoa!), pue yllesi hulmuava hame ja kaappaa käteesi kastanjetit ja viuhka. Anna palaa koko kaihosi voimin!
Tässä muuten kansanperinnelaji, jossa naiset eivät jää sivuosaan!




**

Hyvät halpamatkalaiset! on kesäjuttusarja finanssikriizissä kärvisteleville kaukokaipuisille.
Uusi matkakohde joka viikko!

Valitettavasti tämä ei ole minkään cavatuottajan kanssa toteutettu yhteistyöpostaus.
Enkä edes osaa flamingoa.


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

kesäruokailun järjestäminen keskenkasvuisperheessä

Tuskitteletko kesäkauden ruokailujen järjestämisessä?
Inhoatko ruuanlaittoa vielä enemmän kuin kesäkeittoa?

Poimi tästä kätevät vinkit helppojen ruokailujen järjestämiseksi!

Helpot kotiruuat

1. roiskeläpät
Nuoriso voi syödä loputtomiin roiskeläppiä. 
Osta jääkaappiin iso nippu erilaisia makuja.
Tehkää vaikka tasting.

2. karjalanpiirakat
perinnesuomalaista vähäväkisten ruokaa.
Tuunaa täytteillä ja pistele poskeen.

3. jäätelö
Sehän on maitotuote, voihyvänenaika sentään! Maitoproteiini se ihmisen tiellä pitää.
Varsinkin keskenkasvuisen.

4. mansikat

5. Kaikki edellämainitut yhdessä muodostavat jo semisti käyttökelpoisen ateriayhdistelmän
plussat: keskenkasvuinen tutustuu kätevästi ruokaympyrän käsitteeseen (vrt. roiskeläppä)
miinukset: itse ei jaksa kovin montaa päivää roiskeläppädieettiä


parvekepaprikan satoa voi joutua odottamaan
Vähän enemmän vaivaa vaativat ruokailut

1. lykkää keskenkasvuiset isovanhempien /kummien /naapureiden ongelmakenttään.
Hyvällä tuurilla ne saavat siellä kaalilaatikkoa ja jätskiä.
Huonolla tuurilla vedetään roiskeläppä-jätski-mansikat -kombolla.
plussat: tarvitsee ruokkia enää vain itsensä
miinukset: tarvitsee kumminkin ruokkia vielä itsensä

2. pistä keskenkasvuiset kokkaamaan itse
Hyvällä tuurilla siitä riittää sullekin.
Huonolla tuurilla joudut osallistumaan kokkailuun.
plussat: hirmu kasvattavaa
miinukset: hirmu sotkevaa
lisäplussat: voi olla tosi hauskaa, helppoa ja maukasta
lisämiinukset: mutta varma ei voi olla


Todellinen kulinaria - vaatii aikaa ja/tai finanssia

1. järjestä ensin keskenkasvuisruokailu jollain em. tavalla. (esim. roiskeläppä)
Mene itsesi kanssa kirjaston sisäpihalle ruokailemaan
plussat: saa ihan mitä tekee mieli
miinukset: on aika yksinäistä

2. järjestä ensin keskenkasvuisruokailu jollain em. tavalla
Mene itsesi, Lehtorisi ja sen kollegoiden kanssa syömään.
Tai juomaan (esim. olutfestarit)
plussat: on seurallista ja hauskaa
miinukset: Lehtorin kollegat ovat kyllä kivoja, mutta se loputon lehtorointi...
lisäplussat: olut menee iloisesti ylöspäin
lisämiinukset: siitä tulee kamalan äkkiä täyteen
lisälisäplussat: ei tarvitse syödä kun on täynnä olutta
lisälisämiinukset: tarvii kumminkin, vaikka ei mahdu

3. matkusta johonkin semmoiseen paikkaan missä tulee aamiaista eteen ja sitten pääsee ravintolaan syömään
plussat: nohyvänenaikasentään: aamiaispöytä! ravintolaruoka!
miinukset: pidemmän päälle vähän tyyris ratkaisu

4. järjestä niin, että Lehtorisi kutsuu itsensä ja sinut kollegansa luo syömään
plussat: luultavasti hyvää ruokaa
miinukset: sen kollegan kumppani on sinun entinen opettajasi
lisäplussat: varmaan ihan kivaa
lisämiinukset: sen kollegan kumppani on aina vain entinen opettajasi. Pitää kerrata nopeasti kirjallisuustieteen perusteet ja keksiä argumentteja korkeakirjallisuudesta ja siitä että postmodernissa subjekti pakenee identiteettiään vaimitensenyttaasolikaan.

5. kutsu itsesi ja Lehtorisi kylään jonkun semmoisen semisti tutun ihmisen luo (esim. lapsen valmentaja), joka osaa kokata
plussat: luultavasti hyvää ruokaa
miinukset: ehkä
lisäplussat: teini hermostuu
lisämiinukset: teini hermostuu



*


Äärimmäinen hätävarasuunnitelma jos mikään ei toimi:


Kaada valkoviini olutlasiin. Voitele ranskanleipäsiivu paksulti voilla tai vastaavalla. Laita päälle siivu maukasta juustoa.