tiistai 31. tammikuuta 2012

...lauteilla saunan kotoisen...

Perjantain rentouttavan saunaillan saldoa:

- äiti muuten, mitä tarkoittaa postmoderni?

- äiti, onko huulet ihoa?

- entä sitten moderni, mitä on moderni?

- onko hampaat luuta?

- siis ihanko totta, onko Waiting for Godot suomennettu että Huomenna hän tulee? Miks?

- miten niin suussakin on ihoa? entä kun ei saa laittaa ihoa ihoa vasten? Ope sanoi ettei saa.

- äiti, voiko soittaa hätäkeskukseen jos vessan ovi on lukossa eikä pääse sisään?

maanantai 30. tammikuuta 2012

viikon syömingit

suuren yleisön pyynnöstä - alkaa viime torstaista
to - viikon jämät ja tähteet
pe- roskaruokapäivä (ranskalaisia, täytettyjä creppejä kaupan kylmätiskistä, salaatit aikuisille)
la- possupata, lohta herkkusienikastikkeella, pastaa tai uunikasviksia. Iltapäivällä nuorisolle kinkkupizzaa. Kahvin kanssa suklaakakku
su - tortillat, halloumisalaatit aikuisille. Suklaakakkua kahvin kanssa.
ma - tähteet lauantailta, kasviksia. Jälkkäriksi vadelmakiisseli.
ti - enchiladas (=tortillantähteet), nakkikeitto. Jälkkäriksi hedelmälautanen.
ke - nakkikeitto
to - ?

Keskiviikko ja torstai ovat vielä vähän työn alla - molemmat kiirepäiviä, ruuan täytyy olla valmiina jo tiistaina.
Pakastimessa valmiudessa kanasuikaleita, mikäli täytyy tehdä wok. Ja jääkaapissa pekonikuutioita; pekonipasta on aina toimiva vaihtoehto...

Torstain kauppareissu oli kaikkea muuta kuin säästäväinen, ruokaan kuluu meillä aivan tolkuttomasti rahaa.
Olin niin tuhannen kiukkuinen tuhlailevaisuuteeni, että arkistoin kassakuitin välittömästi tunkion syvyyksiin.

päättäväisesti

pieniä päätöksiä:

tästä tulee hyvä viikko.

Huomaan että hiljalleen alan nousta siitä upottavasta suosta, jonka kaamosaika tai joku muu epämieluisa on tielleni kaivanut.
Olen alkanut nukkua öitäni taas, pitkästä aikaa.
Olen alkanut liikkua taas, varovaisesti, epämääräisen päättäväisesti.
Olen alkanut miettiä syömisiäni taas.
Olen alkanut voida paremmin.
Olen päättänyt voida paremmin.

Mikä kumma minuun aina iskee talvella? Teen aivan päinvastoin kuin hyväksi on. Hautaudun sohvaan ja ärisen kaikille.

Päätin että ihan joka päivä käyn vähintäänkin kävelyllä.
Edes koulun lenkin verran.
Se kuluttaa viisitoista minuuttia elämästäni. Eipä ole iso vaiva - ja mikä ilo!

Päätin että viis siitä mitä liäkäri on suuressa viisaudessaan sanonut: kaivan langat, koukut ja puikot esiin ja teen jotain.
Ihan mitä tahansa.
En voi vain istua ja äristä.
Venyttelen sitten enempi vain niskaani ja heiluttelen kättäni.
Ja käyn kävelemässä.

Päätin että syön taas hyvin.
Menen aina siihen samaan ansaan. Moni kakku päältä kaunis vaan juilii vatsan sisällä.

Juuri nyt poreilen elämiseniloa kuin vastakorkattu kuohari.

Viikonloppu oli niin hyvä (paitsi kahta asiaa).
Lauantaina söimme kotoisasti hyvin. Isoveli lähti säbäämään, tytöt organisoivat itsensä hiihtämään, hraHakkarainen meni kirjastoon lukemaan ja minä varastin itselleni hetken uimahallissa.
Oli täyttä ja ärsyttävää kun äijät jäävät juoruilemaan radoille, mutta sain uitua puolisen tuntia ja saunottua.
Illalla kävimme anoppilassa yömyssyillä ja muistuttelemassa mieliin isoäidinneliön virkkauksen.

Sunnuntaina söimme taas hyvin, kudoin pitkästä aikaa. Kutsuimme kaverit kahville. Tein kahteen kertaan kävelylenkin.
Suunnittelin, että alamme yhdessä virkata ja kutoa isoäidinneliöistä ja äititeresalapuista torkkupeittoa.
Saapa nähdä.

Viikonlopun ainoat soraäänet liittyvät lastenhuoneiden siisteystasoon (mutta olin päättäväisen hyväntuulinen, enkä natkuttanut) ja siihen ruokamäärään, mikä tällä hetkellä kauhukolmikkoon uppoaa. Torstaina ostetusta kilon hillopönikästä on hätinä hajut jäljellä. (olin päättäväisen hyväntuulinen siinäkin, ja kysyin että voisiko syödä myös jotain muuta kuin hilloa jogurtilla)

Tänään aion hemmotella itseäni lankaostoksilla: menen valitsemaan ihania kylläisiä värejä torkkupeittohankkeeseemme.
Ja sitten siivoan vähän, käyn kävelemässä ja menen uimaan. (ainoa mahdollisuus tällä viikolla, on aika kiireistä). Lopuniltaa aion virkata vain.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Eläköön pakkausmerkinnät

Täysin tapojeni vastaisesti ostin päivän hemmotteluhetkelle suklaatia. (minä en syö suklaatia)
(paitsi joskus)

Jaoimme hraHakkaraisen kanssa tumma suklaa bittiä karamellisokeria kaakaopapujen.
Sisältää myös kappaletta kuori.

Oli se kyllä ihan hyvää.
(mitä hiivattia on kappaletta kuori?)

torstai 26. tammikuuta 2012

Inhoan

...
hamahelmiä
hamahelmitöiden silittämistä
pakastimen sulattamista
jääkaapin siivoamista
imuroimista
lakanoiden vaihtoa
äänikirjoja
kuumeettomia päiviä
putkimiehiä jotka eivät tule

Eikun tämä pitikin olla hyvä viikko. Höh.

Sain vihdoinkin silitettyä hamahelmityöt, joiden hajoamista olen pelännyt jo ainakin viikon tai kaksi. Taivaalle kiitos siitä, etteivät ne yhtenäkään yönä levinneet silpuksi lattialle.
Ja hyv' olkoon myös tämä kuumeettoman päivän periaate, koska lievää lapsityövoimaa hyväksikäyttäen olen suoriutunut sekä pakastimesta että jääkaapista.

Loppupeleissä inhokkilistalle jää vain yksi: remppareiska, joka ei ilmiinny.
Remppareiska kävi jo edellisellä sairastelukierroksella tutkimassa, mikä kehvatsu on lamaannuttanut vesiklosettimme, tai oikeammin - mikä kehvatsu on saanut sen käymään ylikierroksilla niin, että vesi loiroaapi ihan koko ajan.
Sopisi tulla tutkimaan tilanne uudestaan.
Mielellään pian.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

lohikärmes

olin ihan unohtanut että nyt vietetään lohikärmesten vuotta.
Pahoitellen minun on tunnustettava että olen ollut lohikärmes vain yhdellä osa-alueella - ja valitettavasti se ei ole hepenet. Lähinnä olen keskittynyt puhkumaan, puhisemaan ja syöksemään tulta. Tasapuolisesti ja kaikkiin ilmansuuntiin.
*ruosk* (kammottavaa itseruoskintaa!)
Syksyllä oli hyvä - mihin olen kadottanut sen nosteen? En ymmärrä.
*ruosk*

Miten aina unohdankin, että niin moni asia tässä maailmassa ja elämässä on kiinni päätöksestä? Suosiollinen fengshui ei puhalla huoneeseeni eikä paras biorytmi tikitä kellossani ellen itse niille avaa ovea.

Päätin hetimmiten muuttua kivaksi lohikäärmeeksi, ja tarmokkaasti sittenkin.
Arvelen että tie lohikäärmestelyyn käy itsensä hemmottelun kautta. Tavoitteena tässä alkuvaiheessa on joka päivä tehdä jotain itselle hyvää mieltä ja hyvinvointia tuottavaa - olla tietoinen siitä, että elämä on mukava juttu.
Sain joskus viime syksynä herraHakkaraiselta aivan ihanaa käsienkuorinta-ainetta ja käsirasvaa. Eilisen hemmotteluhetki oli siis käsien kuorinta ja rasvaus.
Tänään aion käydä uimassa ja ennen iltatyöhön menoa kirjastossa.
Josko tästä sitten pikkuhiljaa saisin aikaan pelkkiä lemmekkäitä leimahduksia...

Jollain tavalla kyllä maailmankaikkeuskin tuntuu tukevan pyrkimyksiäni ja ponnistuksiani: Pikkusisko potee taas.
Olen ehtinyt ottaa aamupäivätorkut (noin seitsemän minuuttia) ja lukea Myrskyluoto-sarjan loppuun asti ja olen juonut kaksi kertaa päiväkahvia.
Olo on lokoisa.

tiistai 24. tammikuuta 2012

täydennyshankinnat

Säästäväisen ruokaviikon täydennyshankinnat:
banaaneja
perunaa
omppumehua 1 litra
hedelmäjogurtti
maitolitra (+ ne kaksi jotka ostin eilen)
appelsiineja
tomaattia
ruispalat
maitorahkaa
turkkilainen jogurtti
laimennettava mehu
levite
pakastevadelmia (kotimaisia)
pakastemansikoita
porkkanoita

Rahaa jäljellä 1,25€

Osa ylläolevista hankinnoista on luultavasti hätävarjelun liioittelua, mutta mukavampihan sitä on olla ja elellä, jos ja kun ei tarvitse jokaista maitotilkkasta poliisina vahtia.

Tänään syömme kanarisottoa tai kanasuikaleita ja perunamuusia (lähinnä Pikkusisko), uunikasviksia, tomaattia ja kurkkua ja purkkiananasta.
Huomenissa ylijäämäperunamuusista tulee rieskoja. Ruokana huomenna joko tähteitä - tämän päivän nälänhädästä riippuen - tai sitten kalakeittoa (ja /tai kalakastikettaa ja pastaa)

Ehdottomasti jatkan vielä toisenkin viikon säästäväisyyttä ja suunnitelmallisuutta, entistä ponnekkaammin.

Kovasti olen miettinyt pienituloisten ihmisten asioita viime päivinä: jos ihan oikeasti pitäisi vahtia jokaista juotua maitotilkkaa, leivälle levittyvää margariininokaretta? Entä jos ei pystyisikään ostamaan kasviksia? Mitä ylipäätään tapahtuu, kun kukkaro ja tili ovat tyhjät - ja jääkaappi myös?
Me elämme suorastaan holtittomasti tätä taustaa vasten.

olen tylsä ja mikä on karmein laulu?

en ilkeä edes kirjoittaa sitä, ettei vaan jää pollajukeboksiin soimaan. Tai kirjoitan sittenkin, kun joku on sellaisella haulla tänne eksynyt.
Se on noin vuoden takainen V-M Loiron epähitti Scabaree, tai Skrababee tai mikätahansa sinnepäin. Kääks.

Ja olen tylsä.
No olen.
Mutta täytyykö se googlettimesta ihan erikseen kaivella esille?
En ilkeä sitäkään tarkistaa, että monentenako hakuna tämä tylsyyden multihuipentumablogini tuolla haulla löytyy.

Nyt nousi ramppikuume ja rimakauhu: mitäs sitten riipisin kasaan, etten olisi tylsä enkä pistäisi karmeita lauluja viattomien ohisurffailijoiden päihin?
Voisitteko yrittää vaihteeksi löytää tänne hakusanoilla "loistelias" tai jotain edes vähän sinnepäin?
Niin on ihmisen hauras itsetunto vaarassa.

*
Isoveli teki kouluvalintansa, ja rohkean valinnan tekikin.
Lisätöitä teettää ja koulumatka pitenee, mutta koulun painotteisuus kutsuu häntä kuitenkin enemmän kuin lähiyläkoulun painotteisuus.
Nyt pidätämme hengitystämme sen puolesta, että linjasta kiinnostuneita on riittävästi ja luokka syntyy.
Vähän kuulemma jännittää koko yläkoulu.

*
Säästäväisyysviikolle kuuluu hyvää; paitsi että minä itse olen ihan nöösi.
Ihan hyvin olisin voinut pantata sitä maidonostoa vielä yhden päivän: viimeinen ison kauppareissun maitolitra avattiin tänä aamuna. Kuusi päivää, kahdeksan litraa.
Kukkarossa tällä hetkellä 30€-2 maitoa. Olisikohan se sitten noin 28€?
Kaupasta tarvitaan ihan ehdottomasti jogurttia, perunaa, porkkanaa, salaattiaineksia...
Eiliset kasvispihvit olivat maukkaita, mutta rakenteeltaan niin epäonnisia, ettei niistä riittänyt säästöön tälle päivälle yhtään. Lihapullia jäljellä muutama, pizzaa jokunen siivu.
*

Kyllä olenkin ihan tylsä.
Myönnän itsekin.
Mutta älkääpä suotta huoliko, asioihin on luvassa tuota pikaa suunnaton parannus! Minulla on kirjastosta varauksessa semmoinen eepos, jossa kerrotaan kuinka kirjoitetaan blogiin kiinnostavasti.
Sitten muutun heti hehkeäksi ja kiinnostavaksi mediapersoonaksi ja sirkkuset laulelevat taas.

*
Ja sitten vielä yksi karmea laulu, se taisi voittaa jonkun palkinnonkin tässä hiljan.
Minun mielestäni siinä lauletaan että "sä oot siin kinkku sylissäni" mutta ei kuulemma lauletakaan. Eikä siinä lauleta edes "sä oot siis pikku sylissäni"
Kumma viisu on sekin.

maanantai 23. tammikuuta 2012

pelkkää rapoa

säästäväisyysviikkorapo:
- maitoa jäljellä alle 2 l; pakko mennä kauppaan ihan kaiken varalta.
- rucola elpyi käyttökelpoiseksi sitruunavedessä jääkaapissa
- jämäkeksit olivat hyviä (tosin mikä tahansa on hyvää, jos siinä on sokeria ja voita)
- jääkaappi alkaa jo nyt näyttää huolestuttavan tyhjältä, aikataulullisesti seuraava isompi kauppapäivä onnistuu aikaisintaan torstaina

*
ruokalistarapo
- lauantaina syötiin sovitusti. Lapset liikunnallisen päivän päälle lisäksi pikaisesti kokoonkyhätyn spydärin (elikkästen pyttipannun)
- sunnuntain lounaalla lauantain tähteet. Illansuussa vaalipizzat. Vaalipizzaa jäi vielä parin päivän tarpeiksi väli- ja iltapaloille.

*
äänestysrapo
- kävimme äänestämässä
- seurasimme ääntenlaskentaa.

*
muuelämärapo
- sekopäisiä harrastuspäiviä tänään ja huomenna. Tänään tutustumaan Isoveljen todennäköisimpään tulevaan kouluun; muistettava täyttää kouluhakemus, heti!
*

Päätös: tämä viikko on hyvä viikko.

lauantai 21. tammikuuta 2012

ruokapuuhissa




Uuniinmenoa odottamassa vielä extempore-suklaahippupikkuleivät ja limettinen fisu.

**

Suklaahippupikkuleivät
n. 100g voinjämiä
n. 1 dl sokeria
kananmunan jämät  (osa käytettiin taikinoidun lihan voitelemiseen)
muutaman rivin verran taloussuklaan jämiä
pari desiä jauhoja
puoli tl vanilliinisokeria ja leivinjauhetta

...ei aavistustakaan, mitä tästä tulee...

**

Limettinen kala
valmiit lohiperhoset, suolaa, kuivattua tilliä, limetinkuoriraaste: hierotaan kalaan
koristellaan limettisiivuilla
uuniin.

**
Uunissa vielä tällä hetkellä
- taikinoitu porsaanfilee (se filee, sipulia, herkkusieniä; filee ruskistetaan, sienet ja sipulit kevytkypsennetään pannulla, kääritään taikinaan ja työnnetään uuniin)
- valkosipulikermaperunat
- juuresoselisuke (valmis juuressose, kermaviilin, juustoraasteen ja smetanan jämät, kananmuna, yrttimaustetta; sekoitetaan yhteen ja työnnetään uuniin)
**
Vielä pitäisi tehdä vihersalaatti.
Valmiina jo kuningatarpiirakka ja sipulilisuke. (ja tietysti Pikkusiskoa varten keitetyt perunat!)

Näillä herkutellaan tänään, ja toivottavasti vielä huomennakin!

*
Rucola nahistuu yhä pahemmin, maitoa jäljellä kai 4 litraa.
Kukkaro toistaiseksi koskematon.


perjantai 20. tammikuuta 2012

sisustusangst ja poliittinen mielipide

Reilu vuorokausi säästäväisyysviikkoa takana. Niin olen ollut reipas.
Työpäivän päälle tuli eilen tapaaminen. En väliaikana yhtään mennyt kahvilaan, vaan meninkin kirjastoon lukemaan sisustuslehteä ja sitten sain angstin.
Kannessa luki että seitkytluvun keittiö tälle vuosituhannelle, ja se heti kuulosti hyvältä. Sellaiselta lähiökeittöltä meidän kartanolta.
Ja höpöhöpö.
Talo oli joskus seitkytluvulla rakennettu järjettömän suuri omakotitalo, jossa oli jo entuudestaan järjettömän suuri ja hieno keittiö, josta sitten tuli vielä suurempi ja hienompi.
Sitten oli juttu keittiöistä yleensä: pienissä ja ahtaissa keittiöissä kokataan paljon ja isoissa ja hienoissa ei. Haastateltu oli kolmea perhettä, mutta kuvitus oli keittiökatalogien mainoskuvia, eikä niitä tosikeittiöitä. Ihan tyhmää, siinä jutussa muka jossain neliön kokoisessa keittiössä emäntä pieni hirvenpuolikasta. Olisin halunnut nähdä kuvan.
Ja vielä oli juttu kirjahyllyistä. Menin ensin sen ohi kun en huomannut. Palasin takaisin, ja ymmärsin, miksi en huomannut.
Kun niihin hyllyihin mahtui ehkä kolmekymmentä kirjaa ja joku vaasi. Eihän se mikään kirjahylly ole. Ja sitä paitsi, kolmekymmentä kirjaa pystyy ihan helposti piilottamaan yöpöydän alatasolle, näppärästi käden ulottuville.
Minä kyllä tiedän.

Ruokapläänin toteutuma:
tulin kotiin, tähteet olivat kadonneet.
Säästäväisyyspläänin toteutuma:
kukkarossa edelleen 30e.
Maitotilanne: aamulla vielä 5 litraa jäljellä.
Haaste: rucola näyttää nahistuneelta. Säilyykö se sunnuntaihin asti?

*
Olen näköjään jumiutunut kiertämään kehää keittiön ja kirjahyllyn välillä. (miten totta se onkaan!)
Vastapainoksi täytyy varmaan puhua politiikkaa.
En ole vieläkään ihan varmasti päättänyt. Aika varmasti kyllä.
Vähän puntaroin kahden vaihtoehdon välillä, koska minulla ei oikeastaan ole koko asiasta mitään mielipidettä. Ajattelin aamulla, että olen niin kekkosaikakauden lapsi, eikä kukaan näistä sliipatuista mediatreenatuista vastaa minun mielikuvaan kekkosesta (tai oikeastaan koivistosta, se on minun mielestäni ainoa oikea, mutta kuitenkin)
Yritin katsoa vaalitenttiä, mutta en oikein syttynyt ja hraH naksutteli koko ajan eri kanaville. (kätevää kun voi syyttää jotakuta toista omasta poliittisesta tietämättömyydestään!)
Siinä illan pimetessä ajattelin, että kyllä hyvänen aika pitää ihmisellä joku mielipide olla ja sitten laskin, montako ihmistä siinä studiossa kökötti. Kymmenen. Sitten ajattelin, että tilastollisesti ainakin yhden pitäisi olla vasenkätinen - siis silleen oikeasti, eikä slangisti: sellainen joka käyttelee kynää vasemmalla kädellään. Ja päätin, että sitä minä äänestän. (paitsi jos se sattuisi olemaan jompi kumpi vanhemmista puavoista, niitä en äänestä)
Silloin hetkellisesti innostuin vaalitentistä.
Mutta ei niistä tainnut kukaan kuitenkaan olla vasuri.
Että mikäs nyt sitten neuvoksi?
*

Ajattelin eilen sellaistakin, että pitäisi ihmisen ruveta pikkuhiljaa tienaamaan sillä, että kirjoittaa (loistavaa, loisteliasta ja säkenöivää) blogia melkein joka päivä.
Kun en ole tyylikäs, vaalea enkä sees, enkä sitäpaitsi osaa seistä sillä tavalla merkillisesti venkurassa, niin en varmaan voisi esitellä vaatteita, mutta olisipa kiva olla härpäketestaaja.
Joku pienkodinkonefirma voisi lähetellä minulle kaikenlaisia kivoja pienkodinkoneita, joita voisin testailla. Voisin silputa ja suikaloida ja suhautella keittiössäni ja arpoa sitten seuraavan koneenkäyttäjän.
Tai voisin minä testata vaikka niitä lääpsynäytöllisiä kännyköitä, että montako leivontasessiota menee, ennen kuin lääpsynäyttö menee jumiin.

Ihan oikeasti, minun pitää lopettaa sisustus- ja tyyliblogien lukeminen. Niistä saa vain näppylöitä.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Säästäväisyysviikko

Olen viime aikoina lipsunut niin ruokalistan suunnittelusta kuin suunnitelmallisesta kaupassakäynnistäkin. Ei hyvä.
Ei ollenkaan hyvä.

Alkukuusta rakensin jonkinlaisen väljän ruokalistan, joka tosin heitti häränpyllyä melkein heti. Ei muuten mutta kiireisenä ihmisenä olin ensin viikon verran aikataulusta edellä. Sitten yritin paikkailla hyppäämällä kesken kaiken oikealle riville.
Sitten olinkin jo ihan sekaisin.

Aamulla jääkaapista kurkisti vastaan enää valo. Ja tuhti annos makaronilaatikkoa.
Siinäpä puitteet viikon ruokalistalle.
Ja kauppareissulle.

Kassakuitti on yhtä leveä kuin työpöytä ja loppusumma kuristi kurkkua (minun; ei kasvis).
Referaatti aiheesta pienen suurperheen /suuren pienperheen (emme oikein istu kumpaankaan kategoriaan) kassakuitti ja ruokalista:
- 2 pss xylitolpurkkaa
- 2 pkt juuressose
- juustoraaste
- jauhoja
- kaurahiutaleita
- hilloa
- papu- ja kikhernetetrat
- juustoja (kerma-, vuohen-)
- 8 l maitoa
- maitorahkaa
- 3 kg jogurttia (kreikkalaista, turkkilaista, perusmarja-)
- pakasteita: vadelmaa, mustikkaa, kasvissuikaleita
- levitettä leivälle
- kananmunia
- lihakset: jauheliha; broiskusuikale; porsaan filee; kalankappale; pizzakuutiot + ilmakuivattu kinkku
- kasvikuntaa: perunaa, porkkanaa, sipulia (tavis, puna-, valko-), palsternakka; tomaattia; kurkkua; paprikaa; jäävuorisalaattia; herkkusieniä
- hedelmäistä: appelsiineja, greippejä, rypäleitä, banskuja, sitruuna, limetti
- pähkinöitä, manteleita
- rucola ja basilika
- kaikenlaista sekalaista tykötarvetta, joka hinasi loppusumman pilviin

Ruokaplään:
aamuisin kaurapuuroa hillolla ja tuoretta appelsiinimehua, tai jogurttia ja marjoja ja appelsiinimehua.
to: tähteitä (makaronilaatikon ja wokin jämät, kasviksia herkkusuille), marjoja.
pe: roskaruokaperjantai (fish&chips; valmiina pakastimessa)
la: taikinoitu liha (eli beef wellington; herkkusieniä, sipulia ym.) ja uunikala, juuressoseesta lisuke herkkusuille, muille perunaa. Kahvin kanssa kakku.
su: edellisiä, vaalivalvojaisiin pizzat
ma: liha- ja kasvispyörykät. Hedelmäsalaatti
ti /ke (riippuen edellisten riittävyydestä) couscous/risotto, kalakeitto, marjoja/marjapiirakka

Kuten aiemminkin, pyrin siihen että kokkaan aktiivisesti suunnilleen joka toinen päivä: siksi pöydässä on yleensä kaksi ruokavaihtoehtoa.
Joka toisena vain lämmittelen.

Tarkistuslaskelma tehty: massissa on käteistä rahaa jämpti 30€.
Mitä olen unohtanut ostaa?
Kuinka käy: riittääkö raha viikoksi?
Millaisia täydennyksiä joudumme tekemään?
Käykö kimppuumme yök-en-syö-faktori?
Haastan itseni säästämään ja kaikki kynnellekykenevät a) paljastamaan viikon ruokapläänin; b) elämään säästeliäästi ja c) veikkaamaan, kuinka tässä oikein käy!


(ja ps. niille, jotka panikoivat: tietysti työnsin ensi viikon puolella käytettävät lihakset pakastimeen että säilyvät!)



kartanon kohennusta

Pikkusisko kunnossa, minä verstaalla.
Jos jotain kaipasin, niin juuri tätä taukoa!
Perjantaina tömistelin töistä kotiin roskaruuat kainalossa, ruokin kauhukolmikon ja pakkasimme. Naperot lähtivät mummilaan ja minä tuulessa ja tuiskussa juna-asemalle ja Helsinkiin.
Helsingissä enimmäkseen söin.
Ja olin vain.
Lauantai-iltana tulimme kotiin ja ajattelin, että koko sunnuntain makaan yöpaidassa enkä tee yhtään mitään.
Minulla on joku päähänpinttymä yöpaitasillaan lojumisesta.

Sunnuntaiaamuna olin vielä ihan yöpaitatunnelmissa, mutta yhtäkkiä sain sisäisen kutsun tyttöjen huoneeseen.
Neljää jätesäkillistä, kahta kellarireissua ja kolmea lelukaappiin piilotettua kontillista, sekä useita tunteja myöhemmin istuin ihailemassa uudistunutta tilaa.
Tämän helpommaksi en enää pysty siivousurakkaa tytöille tekemään.
Käskin kerätä nukkekodin viereen kaikki ne lelut, joilla he aikovat leikkiä. Kaiken muun poistin kylmäverisesti näköpiiristä.

Lopun iltaa istuin uupuneena sohvalla ja ajattelin, että olisipa mukavaa raivata tuo pahuksen levoton ja sekava kirjahylly.
Maanantai-aamuna Pikkusiskolla oli kuumetta.
Maanantai-iltana kirjahylly oli ojennuksessa.
Ajattelin, että olisipa mukavaa saada vielä Isoveljenkin komero järjestykseen ja kirjahyllyt varsinkin. Isovelihän maksaa meille vuokraa: korvauksena omasta tilasta hän majoittaa taloutemme pääkirjahyllyn ja sen myötä myös vanhempien rajoittamattoman oikeuden pistäytyä huoneessa milloin vain.
Pikkusiskolla oli maanantai-iltana kuumetta vielä enemmän kuin aamulla.

Tiistai-aamuna kuume oli poissa, mutta päivä oli pyhitetty toipumiselle ja raivaamiselle.
Kahta jätesäkillistä, kahta kellarireissua ja kahta lelukaappikontillista myöhemmin taputin itseäni selkään ja romahdin sohvaan nuokkumaan.
Myös(kään) Isoveljelle en pysty siivousurakkaa enää helpommaksi tekemään.
Tavaraa on vieläkin. Ja sitä on liikaa.
Mutta sitä on liikaa vain kohtuudella.

Tänä aamuna nykäisin työvetimet päälle, maalasin silmät päähäni ja mietin, että onpas muuten levännyt olo.
Verstaalla oikein ihmettelin, että osaanko enää oikeita töitä tehdäkään.
Rehellinen rehkiminen levollisti enemmän kuin päivä yöpukusillaan. Outoa.


*
Niin olen tyytyväinen itseeni.

maanantai 16. tammikuuta 2012

valööri

Pikkusisko on potenut koko päivän.


Voiko sitä enää itsetyytyväisemmäksi tulla?

(paitsi että urakka on korkeintaan puolivälissä. Muutama kassillinen kirjoja pitäisi toimittaa jonkun toisen ongelmakenttään. Ja Isoveljen hylly on edelleen pahuuden vallassa.)

perjantai 13. tammikuuta 2012

matkustusneuroosit

iltapäivällä pitäisi laahautua Helsinkiin.
En vieläkään osaa asennoitua oikein: voisin lähteä käsilaukulla, hammasharja takin taskussa. Silti käsi hamuaa vanhasta tottumuksesta vaippakassia ja varapaitaa.

Isoveli oli aikoinaan todellinen puklamestareiden kuningas - ja jatkoi sitä lahjakkaasti kehittelemällä matkapahoinvoinnin. Muutaman kertakaikkisen unohtumattoman kokemuksen jälkeen opin kantamaan mukanani vara-, varavara- ja varavaravaravaatteita.

HraHakkaraisen sisko muutti maailmalle kun Isoveli oli muutaman kuukauden ikäinen. Oli lämmin kesäinen päivä ja olimme kaikki anoppilassa viettämässä haikeansuloista viimeistä iltaa.
Isoveli oli puklannut minut läpimäräksi.
Istuin parvekkeella vauva sylissäni ja yritin olla koskematta itseeni.
Lemusin happamelle käyneelle ja auringossa kuumenneelle maidolle. Edes koirat eivät halunneet olla samassa huoneessa kanssani.
Nyt minä voin lähteä maailmalle ihan noin vain. Ilman lapsia ja varavaravaatteita!
Ja Isoveljellä on äänenmurros.

Kauhukolmikko on ominut pakkaus- ja varavaateneuroosini täydessä laajuudessaan. Mummin luo - peräti sadan metrin päähän kotiovelta - lähdettäessä on pakattava mukaan täydet reput.
Mummin luona yöpymisessä on kaksi kohokohtaa.
Pakkaaminen.
Ja se että siellä katsotaan koko ajan.

Kaikkein parasta on kehittää neuroosi kulkuneuvosta. Menisinkö junalla vai bussilla?
Juna voi hyytyä pakkaseen ja lumituiskuun.
Bussi voi ajaa ojaan.
Bussissa on jotenkin tyynempää, mutta junassa voi ostaa minibistrokärrymyynnistä jotain.

Eikä minulla ole yhtään sellaista kirjaa jonka haluaisin ottaa mukaan.


torstai 12. tammikuuta 2012

bussiangst

söin välipalaksi hedelmäsalaattia (ananasta, vesimelonia, limeä). Se oli liian raikasta, alkoi paleltaa.

Meidän kulmilta tulee aamuisin keskustaan bussipari. Tarkoitus varmaan on, että kuskit poimisivat kyytiläisiä vuoropysäkein ja kaikilla matkustajilla olisi niin mukavaa ja tilavaa.
Mutta ne kehvatsun bussikuskit!
Melkein joka aamu vuorossa on joku kiireinen ja ahne, jonka ainoana tavoitteena on tyhjentää koko pajatso kerralla: täyttä höökää pysäkiltä toiselle, tarvittaessa kiilataan se toinen bussi. Viimeiset mummot ängetään kyytiin kenkälusikalla. Ja sitten se toinen bussi köröttelee tyhjänä keskustaan.
Jostain kumman syystä näihin aamubusseihin varataan myös koko kaluston vanhimmat ja heikoimmat kulkuneuvot: ne, joissa ei ole lämmitystä eikä jousitusta.
No, lämmitys tietysti hoituu kylki-kyljessä-periaatteella, mutta muuten on karua.
Minä päädyn yleensä siihen kylmään, pimeään ja ahtaaseen, joka ei jatka matkaansa enää keskustasta eteenpäin.
Niin että töihin tullessani olen jo valmiiksi viluinen ja kiukkuinen, koska olen joutunut vaihtamaan bussia, enkä ole nähnyt kunnolla lukea. Pahimpina aamuina vieressäni on istunut koulu- ja rakkaushuolien räydyttämä teini, joka tilittää surkeaa elämäänsä puhelimessa.
Sitä minä vaan, että jos bussikuskeille ei maksettaisi matkustajamäärän perusteella, vaan vaikka hyvän palvelun. Niin ettei tarvitsisi kuskien yrittää etuilla toinen toistaan, vaan molemmille riittäisi tasapuolisesti kyytiläisiä.

*

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

keskiviikossa

sataa rämmäleitä.
Tekee mieli mököttää, mutta en mökötä.

HraHakkaraisella on viikonloppuna työkeikka pääkaupunkiseudulla. Saan kuulemma lähteä mukaan. Lasten mielestä olisi vielä parempi, jos me olisimme muissa maisemissa vähän pidempäänkin, esim. Italiassa ja vaikka viikon.
Ei hullumpi idea.
HraHakkarainen alkoi välittömästi suunnitella kesänavajaismatkaa jonnekin kauaspois.
Osaisinkohan istua jossain kahvilassa vain olemassa?
Tarvitsenkohan mustakantisen muistikirjan sitä varten?
Mitä siihen kirjoittaisin?

*
Mietin kaikenlaisia elämän rajallisuudesta nakkisoppaan.
Eilinen oli tiivistahtinen työ- ja harrastuspäivä. Koko aparaatti meni illalla jumiin: ei auttanut kipugeeli, ei venyttely eikä särkylääke. Vieläkin juilii.
Työrintamalla on tänään ollut jo hiljaisempaa, meni jumiin tuo elektroninen aparaatti. Siihen(kään) ei tehonnut kipugeeli, venyttely eikä särkylääke.
Ajattelin, että taidamme olla niissä vuosissa, jolloin elämän rajallisuus alkaa konkretisoitua. Ja sitten ajattelin, että taidan tehdä nakkisoppaa ruuaksi. Ja sitten sellaista, mihin tulee riisiä ja kaalia ja katkarapuja, joku vierasmaalainen nimi sillä oli.
*

Ihan oikeasti.
Aina ajattelen, että haluan vain olla.
Kaikessa rauhassa.
Jo nyt kauhistaa ajatus, että pitäisi saada kokonainen päivä kulumaan vain olemiseen. Melkein mieluummin jäisin kotiin raivaamaan niitä sotkulääviä tai aakkostamaan kirjahyllyä. Vaikka sitten en kumminkaan aakkostaisi, kiukuttelisin vain, ja menisi hukkaan koko hyvä vapaapäivä. Ensin olisin aakkostamatta ja sitten potisin siitä huonoa omaatuntoa.
Niin on ihmisen mieli oudosti kiero.

Ihan varmasti en osaa istua kahvilassa lukemassa edes yhtä lukua.

tiistai 10. tammikuuta 2012

yöllisiä

valvoin yöllä ja pohdin kaikkia syvällisiä.
Niin kuin vaikka sitä, että on ihanaa kaivaa semmoinen oma lämmin pesäkolo sinne pehmoisen peiton uumeniin.
Paitsi että sitten tulee hiki ja tukaluus ja pitää mennä juomaan ja vessaan. Ja sillä aikaa hraH ja kissat levittäytyvät peiton päälle, enkä minä enää mahdu peiton alle. Sitten tulee vilu.
Ja jos yrittää mennä takaisin sinne omaan mukavaan pesään, nappaa närkästynyt kissa tassulla. Ja hraH kääriytyy vielä vähän tukevammin peiton ympärille.
Sitten vasta valvottaakin.

Mietin myös semmoista, että yksi ihmiskunnan suurimmista keksinnöistä on kyllä tuo ahterinlämmitin. Tai siis semmoinen lämpiävä autonpenkki.
Niin on ihana turhake.

Ja että paahdettu paprika on hyvää.

Sitten pohdin sitäkin, että haluaisin keittiöön nojatuolin, vaikkei sinne taida oikein mahtuakaan. HraH väitti että jos minulla olisi keittiössä mukava nojatuoli, en tulisi ikinä pois sieltä.
En tulisikaan.
Se on ainoa paikka kartanossamme, jossa minulla olisi ihan oma tila.
Ja kun mietin nojatuolia, mietin myös muita sisustusjuttuja, niin kuin vaikka hattu- ja kirjahyllyjä ja kirjojen järjestämistä, magneettimaalia ja mattoja. Ja sitten vielä maalia ihan ylipäätään. Pikkuisen mietin myös astioita.
Sitten ajattelin, että voisin tehdä listan kaikista sellaisista ihmiskunnan suurista keksinnöistä (vrt. ahterinlämmitin), mutta en keksinyt muuta kuin sen.

Paitsi että ihan oikeasti minun mielestäni leipä on ihmiskunnan suurimpia keksintöjä.
Kuka on voinut keksiä leivän?
Se nainen on kyllä nero.
Ja vielä yritin laskea, paljonko tarvitsisin ekstraa, että saisin kaiken sen, mistä ehdin haaveilla.
En pystynyt.
Sormet loppuivat kesken.

maanantai 9. tammikuuta 2012

neuvotteluja

menin perjantaina vahingossa tyttöjen huoneeseen.
Sain hepulin.
Aiheutin epää, kriisejä ja luultavasti elinikäisiä traumoja vaatimalla että huone(et) on saatava koulukuntoon ennen loman loppumista. Kohtuuttomin kaikista kohtuuttomista vaatimuksistani on se, joka koskee roinan määrän vähentämistä.
Riitelimme.

Tein ehdotuksen: en koko tammikuun aikana sano sanaakaan siivoamisesta, mutta en myöskään etsi yhtään mitään. Ilmoitin, että heti kun lause alkaa: "äiti, missä on mun...", menen sohvalle istumaan ja pistän laput korville.
Pikkusisko olisi suostunut, isot halusivat miettimisaikaa.

Lauantaina isot tekivät vastaehdotuksen: meillä olisi taulukko (niin kuin kavereilla), johon saisi pisteitä eri kotitöistä ja sitten pisteillä saisi jotain etuja. Vessanpesusta kaksi, huoneesta yhden.
Minä kysyin, että käykö tässä sitten niin, että vessa hinkataan kolmeen kertaan joka päivä, mutta huoneisiin ei kajoa kukaan? Ja saanko minä pisteitä siitä, että teen itsestään selviä asioita, kuten nyt vaikka ruokaa? Mitä minä ansaitsen pisteilläni?
Kolmikko osoittautui sanavalmiiksi neuvotteluryhmäksi.
Voisi olla vähän niin kuin leveleitä, että ensin huone, sitten eteisen imurointi ja viimeisenä himoittu vessanpesu.
Piirsin kolme pyramidia, joiden pohjana on aimo annos huoneen siivousta, keskiosassa maltillinen määrä yhteisten tilojen imurointia ja huipulla palkintona muutama kerta vessansiivousta (?!); työsopimusneuvottelut ovat jumiutuneet palkkiosta vääntämisen vaiheeseen. Mitä saa palkinnoksi kun lista on täysi?

Sunnuntai-iltana eteeni iskeytynyt tosielämä paljasti minun hävinneen neuvotteluissa, ja rankasti.
Sohva ei pahemminkaan minun ahterini jäljiltä lämmennyt, sen sijaan harrastin hyötyliikuntaa otsikolla "äiti, missä on mun.../äiti, mä en löydä...." (ylös sohvasta, polvia nostellen sisään läävään, tavaroita nostellen etsintää, takaisin sohvaan - da capo, ei al fineä)
En tietenkään malttanut olla sanomatta sitä ääneen, ja sain taas aikaiseksi epää, kaaosta, kriisejä ja itkua.

Näen jo nyt, miten tämä päättyy.
Yhteenkään listaan ei kerry yhtään rastia. Tai ehkä yksi.
Ja kohta minä raivoan lastenhuoneissa yhden ihan kelvollisen päivän, jonka olisin voinut käyttää myös olemalla hyväntuulinen. Raivoamisestani saavutettu hyöty, siisteys ja ilmavuus tuhoutuu olemisen sietämättömään kaaokseen muutamassa minuutissa ("mä en edes muistanut, että meillä on tällainenkin peli/lelu/kirja!")

Samalla linjalla yritin ehdottaa hraHakkaraiselle, että hankkiutuisimme eroon turhasta. Vaikkapa kirjoista, niin että saisimme olohuoneeseen vähän lisää tilaa. Voisimme tiivistää kirjahyllyä sen verran, että kaikki luettava mahtuisi Isoveljen huoneessa olevaan isoon kirjahyllyyn.
Pyhäinhäväistys.

*
Olen suunnattoman ylpeä kauhukolmikon neuvottelutaidoista ja -kyvyistä.
Mutta häpeän suunnattomasti sitä tarpeettoman roinan määrää, josta emme kykene hankkiutumaan eroon.

torstai 5. tammikuuta 2012

ahkerat tyät

eilen päässäni oli joku ihan mielettömän hieno ja kantaaottava ja meitä kaikkia kiinnostava ja hyvä kirjoitusaihe.
Nyt se on sitten tässä:









Eikös vaan ollutkin tosi hyvä juttu, varmaan ihan parhaita ikinä!

*

Pikkusiskolla on tänään synttärit.
Sain äsken tekstiviestin: "milontutkotin"
vastasin, että heti kun UPM päästää. Johon lapsukaiseni kommentoi: "tee tyät ahkerasti".

Nyt olen suunnilleen tehnyt tyät ja UPM ei ainakaan kovin kovasti vastustanut kotiutumistani.
Saatan lähteä kotiin leipomaan mutakakkua ("sellaista että siinä on paljon sulaa suklaata keskellä"), paistamaan ranskanperunoita ("äiti, sä tiedät että mä rakastan niitä. Ja sipsejä, voitko sä tuoda myös sipsejä?") ja katselemaan synttärisankariani. ("äiti, arvaa mitä mä haluaisin lahjaksi. Pesukarhun.")

Ihan sieluni silmin näen pesukarhun pyykkäämässä meidän vessassa. Juupajuu.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

nonnan keittiössä

...vaikken olekaan nonna...

Pitkästä pitkästä aikaa olen viime päivinä nautiskellut keittiössä hääräämisestä. Pseudoitalialaisessa hengessä.

Uutta vuotta otimme vastaan pizzalla. Lapsille perinteinen kinkku, aikuisille ilmakuivattua kinkkua, vuohenjuustoa ja tomaattia. (ja tietysti lasilliset viiniä, paitsi lapsille lasilliset omenakivennäisvettä)

Sunnuntaina kanapataa ja kasvisvaihtoehtona juurespatee ja linssejä.

Maanantaina lasagnea ja kasvisvaihtoehtona papuminestrone.

Tiistaina kanapadan jämät, risottoa (tai perunaa) ja paahdettuja kasviksia, sitruunakalaa. (ja lasilliset viiniä kun olin niin italialaisella tuulella)

Olen jossain välissä syksyn aikana oppinut jotain uutta ruuanlaitosta. Jotain sellaista, josta en oikein edes saa otetta: ruokiimme on tullut uudenlaista syvyyttä ja maukkautta. Kyse ei niinkään ole mausta tai taidoista, vaan jollain tasolla asenteesta. Tietynlaisesta yksinkertaisuudesta. (ja aika paljon myös kermasta ja suolasta)
Syytän siitä sisilialaista keittokirjaa, jonka hraHakkarainen jostain syksyllä toi, sen tyylissä on jotain voimaannuttavaa ja positiivista. Ja ohjeet ovat yksinkertaisia ("what grows together, goes together").

Keittokirjan paras löytö on ollut pesto trapanese, jota meillä on pöydässä melkein päivittäin, vähän varioituna.
Originaali ohje: paahdetaan manteleita, murskataan ne karkeaksi rouheeksi. Kaltataan muutama tomaatti, palastellaan pieniksi paloiksi. Kuoritaan ja silputaan valkosipulinkynsiä haluttu määrä (meidän annoksessa kaksi tomaattia, yksi kynsi), lorautetaan oliiviöljyä, maustetaan (minä tylsästi kuivatuilla, oikea nonna tietysti tuoreilla yrteillä suoraan kotipuutarhasta), ja ripsautetaan aavistus suolaa sekaan.
Sekoitetaan yhteen. Halutessa voi lusikalla painella seosta tahnamaisemmaksi.
Toimii vaikka tomaatteja ei kalttaisikaan, ja vaikka ei olisikaan mantelirouhetta. Sopii salaatinkorvikkeeksi, pastan päälle ja vaikka mihin.
Aivan loistavanmakuista jos korvaa mantelit paahdetuilla pinjansiemenillä!

Toinen löytö ovat paahdetut uunikasvikset, erilaisina kokoonpanoina. Simppeli suosikkini tällä hetkellä on porkkana-sipuli; oliiviöljyllä ja rakuunalla ryyditettynä.

*
Hääräsin eilen oikein tarmokkaasti ja siksi leuhkin ihan vähän.Kun olin niin nopea ja sain silti aikaiseksi ihan syömäkelpoista tavaraa.

Katsoin oikein ajankin kellosta - kaikkinensa suunnilleen tunnissa olimme jo pöydässä. Melkein saman verran kuluu aikaa, vaikka suurin osa ruuasta olisikin lämmittämistä vaille valmiina. Suunnilleen ruuanlaiton puolivälissä lähetin kauhukolmikon "hetkeksi" ulos haukkaamaan happea.

Paprika palasiksi - uuniin paahtumaan (vaatii pisimmän ajan!)
kasvisten palastelu, öljyäminen ja maustaminen - uuniin paahtumaan
perunoiden kuorinta - kiehumaan
kalan maustaminen - uuniin
risoton valmistelu (sipuli, porkkana, riisit; kuullotetaan) - porisemaan
manteleiden paahtaminen ja murskaus; peston valmistaminen
"salaatin" valmistaminen - tällä kertaa pöydässä oli pesto trapanesea, vesimelonia ja purkkiananasta
jälkiruoka: ylikypsät banaanit, muutama rypäle ja persikkakuutioita palasina kulhoon.
viinipullon avaus, epäonnistuminen, kriisi ja miehen hälyttäminen paikalle. Lievää mököttämistä (kun en taaskaan saanut sitä pulloa itse auki) ja pöydän kattamista. Raivoisa nälkä. Ja ainiin, kahvinkeittimen lataaminen.
Lapset ulkona aina vain. Pakko lähteä niitäkin hakemaan. Höh.

*
En kyllä tiedä, onko tässä postauksessa yhtään mitään järkeä.

tiistai 3. tammikuuta 2012

rasvanöftäkriisi

tiedättekö mikä on kummallinen juttu?

Oli aamu, tulin keittiöön. Laitoin aamupalaa. Ennen ateriaa pyyhin pöydän.
Siistin aamupalan jäljet. Pyyhin pöydän.
Ruuanlaiton lomassa ajattelin vähän lukea. Sitä ennen pyyhin pöydän.
Ruoka tuli valmiiksi. Ennen kattamista pyyhin pöydän.
Söimme, siistimme jälkemme. Pyyhin pöydän.
Lapset tulivat tekemään kotiläksyjä. Ennen kotitehtävien aloittamista pyyhin pöydän.
Läksyt tulivat tehtyä. Pyyhin pöydän.
Oli iltapalan aika. Ennen ruokailua pyyhin pöydän.
Söimme, keräsin pois. Pyyhin pöydän.
Tuli aamu, aloin laittaa aamupalaa - ja arvatkaa mitä. Pyyhin pöydän!

Yksi päivä yritin laskea, että montako kertaa sitä pintaa hinksutin, mutta lannistuin jossain viiden kohdalla, ja menin lopullisesti sekaisin viidentoista kieppeillä.
Että mistä kummasta se kaikki rasvanöftä ilmestyy, kun ihan varmasti joka kerta syömisen jälkeen siistin tasot ja aivan varmasti myös viime töikseni illalla keittiössä laitan paikat aamua varten kuntoon?

Kuka salasyö pöydässämme rasvaisin nöftäisin käpälin silloin kun me emme?

maanantai 2. tammikuuta 2012

tervetuloa 2012

monissa blogeissa on ihanasti listattu mennyttä ja suunniteltu tulevaa. Niinpä teen minäkin nyt, kun odottelen että UPM siirtää hallinnassani olevalle tilille rahaa verstaslaskujen maksuun.

Ensin vanhat pois alta
Koko vuonna 202 blogikirjoitusta, keskimäärin 16/kk.

Tammikuu - käpälä vihoitteli, kehittelin angstia verstaan kehittämispäivistä, kärsin bussissa matkustavasta nuorisosta, tein kuukauden ruokalistan. Pikkusisko vanheni.

Helmikuu - palelin verstaalla, ratkaisin kesää uhanneen uimapukukriisin. Ihmettelin luistinkenttien päänsuojausongelmaa.

Maaliskuu - ihmettelin voiko lasten kanssa mennä ravintolaan syömään, pohdiskelin lähestyviä vaaleja ja kärsin lääkärissäkäynnistä.

Huhtikuu - vanhenin. Pikkusisko kävi tutustumassa kouluun. Isoveli vanheni.

Toukokuu - lenkkeilin, Pikkusiskon eskariura päättyi, ja samalla meidän monivuotinen suhteemme päiväkotiin. Nuoriso pohti tulevaisuuttaan kalapuikkokeskustelun hengessä. Isosisko vanheni.

Kesäkuu - odotin lomaa, aloitin loman. Pyöräily on tyhmää. HraH vanheni.

Heinäkuu - kaksi viikkoa Kreetalla. Ihan parasta. Jälkikasvu puljasi altaassa niin paljon, että iho alkoi halkeilla, me aikuiset vain lönötimme varjossa. Lasten mielestä hienointa oli Knossoksessa. Minun mielestäni ihan kaikki oli hienointa.

Elokuu - Pikkusiskosta tuli koululainen. Kalastelin luonnontieteiden noobelia keksimällä uuden vakion. Lapsilla miljoona uutta harrastusta.

Syyskuu - olin kiireinen koko ajan, kokouksia ja muuta, pohdiskelin äitiyttä ja äitiyden suorittamista.

Lokakuu - tein kotoisia paljastuksia. Pohdin kaivaako lapseni riittävästi nenäänsä. Löysin seitsemän veljeksen unilääkeominaisuudet.

Marraskuu - välillä oli vähän kiire, mietin syömisiä. Olin viluinen ja väsynyt.

Joulukuu - olin viluinen ja väsynyt, mutta joulu tuli silti. Ja oli hyvä.

**
Tänä vuonna olen jo
- laatinut kuukauden ruokalistan, pitkästä aikaa. Ja olen pitkästä aikaa edes lievästi innostunut ruuanlaitosta.
- kyläillyt tuttavilla
- valvonut yötä sairastelevan lapsen kanssa
- ollut väsynyt ja viluinen, kuunnellut kolme jaksoa seitsemää veljestä.

*
jatkoa vähän myöhemmin.

tulevalle vuodelle minulla on kaksi suurempaa henkilökohtaista tavoitetta, joita kumpaakaan en voi (halua) kirjata näkyville. Molemmat vaativat työtä ja itsekuria ja työtä. Ja ovat ainakin vähän jo työn alla.

Niiden lisäksi haluaisin
-lukea taas enemmän; olen ollut tavattoman laiska lukija viime aikoina. Tosin viikonloppuna sain luettua ainakin neljä keskeneräistä kirjaa loppuun.

- matkustaa ainakin kerran ulkomaille

- olla pätevä ja kätevä ja läsnäoleva vanhempi nuorisolleni (ja tietysti samanlainen vaimo puolisolleni)

- nauttia taas ruuanlaitosta

- löytää taas liikunnan

- ja sitten haluaisin että olisi siistimpää, hohdokkaampaa ja vähän parempaa