kinttupolut: tammikuuta 2024

kolmannen viikon opiskelupohdintaa

Opintojen alkuun liittyi niin paljon härdelliä ja suuria pohdintoja, etten hetkeen ollut aivan varma siitä, olenko tekemässä alkuunkaan oikeaa ja järkevää ratkaisua.

Tällä hetkellä olen iloinen ja innostunut. Ja kiinnostunut.

Teoria ja käytäntö kulkevat opinnoissa suunnilleen 50-50 tahdissa. On päiviä joiden ohjelmassa on leikkiä, liikuntaa ja käsitöitä ja on päiviä jolloin pohditaan syvemmän kautta lasten oikeuksia ja lakeja ja pykäliä.

yksi tärkeimmistä lapsen oikeuksista mielestäni

Vasta nyt alan tajuta, miten jaksamisen äärirajoilla olen koko syksyn työssäni ollut.

piti pohtia viisi mielestään tärkeintä oikeutta

Nukun paremmin. Olen vähemmän ahdistunut. Olen enemmän luova.
Ja olen enimmäkseen vain hymyilevä, energinen ja hyväntuulinen paitsi semmoisina opiskelupäivinä kun on leikitty viiden oppitunnin verran hippaa putkeen, silloin oli illalla pakko ottaa torkut.

Odotan iltaa että pääsisi nukkumaan, että saisi herätä uuteen aamuun. Outo fiilis.

Huomaan myös että vaikka ihminen aikuistuu, mikään ei muutu.

Tykkään väkerrellä kaikenmoista, mutta en ole kovin taitava väkertelemään.
en anna sen haitata, kun kerran tykkään väkerrellä, niin väkertelen.
Nyt päätin että olen käsitöissä kerrankin tosi huolellinen ja tunnollinen ja teen justiinsa ja täsmälleen ohjeen mukaan.
Aloitin siitä pakollisesta rytmirinkulasta muut työt saa valita itse kunhan tekee kaikki tekniikat.
Meillä oli kaavamalli ja minulla oli kaveri joka auttoi leikkaamisessa, enkä siltikään saanut ensimmäistäkään palaa leikattua suoraan.
Ja kaikki kahdeksan palasta ovat erilevyisiä. Ja venkuraisia. Yritin sitten vielä sen kaavan avulla täsmäyttää niitä mutta silti ne ovat erilevyisiä ja venkuraisia.
En ymmärrä miten se on mahdollista.
Mutta näköjään se vain on.

venkuraisia palasia

käsityön tunneilla ei aikailla: samalla kun jonotin saumurille
rinkulani kanssa, piti jo aloittaa seuraava työ.
Tästä tulee kori.
Opettaja sanoi, että ai, sä olet vasuri.
mutta ei kauhistunut kuten aiemmat opettajani,
ehkä tässä on vielä toivoa

Liikunnan tunnille piti tehdä ohjaussuunnitelma perusliikuntataitojen kehittämiseksi. Se oli aika hauskaa sekin ja minulle semisti tuttua juttua.

teimme kaverin kanssa varsin selkeän ohjaussuunnitelman

Muistikirjaani tein pitkästä aikaa poikkeusaikaan käyttämäni trackerin, että pysyy homma kuosissa. Yritän herätellä kirjoittamista käyntiin, ja se jää kyllä tekemättä ellen vähän vaadi ja vahdi itseäni.

piippua polttelevan kissaeläimen seikkailut

ja seikkailijan todellinen esikuva
ilman piippua

Jos nyt hakemalla hakee jotain hankaluutta ja pohdittavaa opiskeluasioissa, niin se on lähestyvä harjoittelu.
Halusin päästä tekemään harjoittelua aivan tietyssä organisaatiossa, ja sen organisaation paikat jakaa opisto. Ei saanut hakea itse.
Se ohjaaja, joka minulle oli osoitettu ei sitten pystynytkään enää ottamaan opiskelijaa.
Opettaja sanoi että miten olisi samma på svenska?

Tällä hetkellä olen menossa tekemään ensimmäistä harjoittelua ja näyttöä ruotsiksi.
Ei muuten mutta ymmärränkö yhtään mitä ne pienet ihmiset puhuvat?
Ja ymmärtävätkö ne minua?
Muistiinpanojeni sanoin: tilanne on haastava.

Ruokaviikko 3

Viikko sitten perjantaina kauppaan meni 132e.

Perjantaina kaupan jälkeen söimme pikaruokana nakit ja ranskalaiset. 5,54e. Lehtori halusi jotkut superherkkunakit.

Istuimme lauantaina kavereiden kanssa iltaa ja söimme pizzaa, ja maistelimme tipattoman tammikuun hengessä 0%-oluita.
Pizzatarvikkeisiin ja herkkuihin meni 32,78e, Lehtori oli olutvastaava, eli juomista ei tullut minun kuitilleni kuluja.

pizzan ja oluen lisäksi tarjolla oli hamahelmihetki

kuvasta puuttuu ainakin karhu, se oli illan voittaja

olen ihastunut karkkiherkkulautasiin

Sunnuntaina söimme pizzan jämiä.

Sekä pizzaa että jälkiruokakakkua jäi vieläkin yli, ne odottavat pakastimessa vaalivalvojaisia tai muuta pizzapäivää.

Maanantaina vuorossa oli kylmäsavukalapasta. Lohiviipaleet ja pasta, suunnilleen 4e.

Tiistain herkkuruokana oli perunagnoccheja ja pestoinen jauhelihakastike, suunnilleen 6e, pesto löytyi kaapista kun järjestelin tavaroita. Gnocchit olivat pastakuivahyllyn uutuustuote, yksi kokeilukerta riitti.
Kastikkeesta tuli hyvä: jauhelihaa, sipulia, paprikaa, puoli purkkia punaista pestoa ja pieni loraus ruokakermaa. Oivallinen versio bolognesekastikkeesta.

Keskiviikkona Lehtorilla on aina iltamenoa, minä söin jauhelihakastikkeen jämiä riisin kanssa.

Torstaina kanasuikaleista, ruokakermasta ja tietysti sipulista ja paprikasta ja punaisen peston lopuista kastike pastalle. Se oli - jos mahdollista - vielä parempaa kuin vale-bolo. Hinta n. 4e.

Perjantaina kanapastan jämät.

Salaatteja en ole jaksanut väkertää, olen syönyt jälkiruuaksi hedelmiä. Eli veriappelsiineja.

minun ja Lehtorin nykerrykset

Hyvin pienellä vaivalla ja suunnittelulla näyttäisi siltä, että saamme viikon talousostokset tehtyä noin 100e:lla ja syömme ihan mukavasti.
Toki jos olisimme viisaampia ja kasvisruokailevaisempia, kauden juureksista syntyisi litratolkulla soppaa tai jotain juureskiusausta.
Ja kyllä - kympin ruokahaaste on tulossa!

Sellainen muutos ruokailuissamme on tapahtunut, että Lehtori ottaa useammin kantaa siihen, mitä olisi mukava syödä. syömme juttuja, kuten kaikki tietysti muistavat.
Ja koska olen lopen kyllästynyt ruokasuunnitteluun, minulle sopii oikein hyvin että Lehtori tekee kaikenlaisia juttuehdotuksia ja minä sitten myöntyilen.
Aikaisemmin - kun nuorisoa vielä luuhasi nurkissa - Lehtori toivoi vain kalapuikkoja.

Alkavalla viikolla ruokalistalla on ainakin kaali-jauhelihajuttua ja sitten kanaa arrabiatapestokastikkeessa. molemmissa lihoissa oli jotain alennusta, vaikka eivät olleetkaan punalapputuotteita

Perjantaisin teen usein perunasalaattia viikonlopuksi, ja leipää leivon tarpeen mukaan.

opiskeluviikko 2 - pohdintoja

toinen opiskeluviikko on opiskeltu. Päivät opistolla ovat muuttuneet arjeksi, yleisfiilis hyvä.

Ihan hirmu paljon pohdin monenlaista. Niin kuin nyt vaikka kasvatuskumppanuutta.
Tykkään siitä sanasta, olen aina tykännyt.
Se on mielestäni jollain tavalla semmoinen kotimainen versio koko kylä kasvattaa -ajatuksesta.

Muistan kun oltiin jollain perheleirillä kun kauhukolmikko oli sellaista alle kouluikäistä väkeä. Siellä puhuttiin kasvatuskumppanuudesta. Yksi vanhemmista sanoi ettei hänellä ole yhtään kasvatuskumppania. Mietin että jokaisella on joku.
Hän väitti olevansa aivan yksin koko maailmassa.
En lähtenyt kinaamaan, mutta mielestäni meitä oli jo siinä huoneessa useampia pohtimassa kasvatusta kumppanuudessa hänen kanssaan.

Nykyään sana on kasvatusyhteistyö.
Kahlaamme läpi lakeja, asetuksia ja asiakirjoja.
Niissä kaikissa on mielestäni jotenkin liian yhteiskunnallinen sävy, sellainen että tässäpä me kasvatamme yhteiskunnan nelivuotissuunnitelmien tarpeisiin kelpo kansalaisia mitä tietysti teemme.
Olisin paljon mieluummin kasvatuskumppani.
Siinä sanassa on jotain pompahtelevaista iloa siitä että ollaan kasvamassa. johtuu varmaan siitä umpp:ista keskellä sanaa, se pompahtelee.
Yhdessä.
Ja että kumppanuudessa vastuu on enemmän kotipiirillä ja vähemmän yhteiskunnalla, kun yhteistyössä se jotenkin on mielestäni päinvastoin.

En ole viitsinyt ruveta rettelöimään asiasta.
ainakaan vielä, kun asiaa on vasta pinnallisesti sivuttu
en taida pystyä vaikuttamaan lakien ja asetusten sanamuotoihin ellen rupea politiikkaan
en rupea.

Tuleva harjoittelujakso mietityttää myös. Se kun nyt sitten selvästi kertoo että olenko menossa oikeaan suuntaan vai johonkin outoon.
Olen tehnyt työn ohessa ja työpaikalle muutamankin näyttötutkinnon tai näytön osan. Se on ollut vähän erilaista kun tavallaan olen koko hommaa tehnyt vain itselleni ja itseäni varten ja työyhteisön käyttöön.
Nyt pitää pompata ihan vieraaseen maailmaan.
Luin ammattitaitovaatimuksia.
Ensimmäisessä on esim. että pitää huolta henkilökohtaisesta hygieniasta tjsp., jollain hienommilla sanoilla.
Mietin että miten sekin näyttöosiossa osoitetaan? Tuleeko miinusta jos päivän aikana pärskäyttää kahvit rinnuksille?

Myös mietin käsitöitä.
Heti kun mentiin kässänluokkaan tuli hui-kauh-efekti.
Ihan kun en olisi ikinä mitään tehnyt.
Nyt pitää virkata, neuloa (?? se on kutomista!), tehdä kirjontapistoja, ommella koneella ja saumurilla ja jotain vielä.
Pitää tehdä rytmirinkula meinasin tikahtua nauruun; minulla on outo mielikuvitus
Ja ne työt palautetaan sähköisesti moodlen kautta.
Näen itseni survomassa sitä rytmirinkulaa puhelimen latauspiuhan kautta koulun pilveen.
riittääkö kaistan leveys, kysyn vaan?

sadutustaulu kartonkisilppulaatikon roippeista

Teen kyllä välttävästi kaikenmoista. Probleemi on se, että minusta kaikki ohjeet ovat lähinnä viitteellisiä, pitkästyn melkein heti ja visuaalinen hahmottelutaitoni on olematon. ja koska ohjeet kerran ovat viitteellisiä, minun on kertakaikkiaan ihan pakko tehdä raidat tai värit tai mikä vain aivan toisella tavalla kuin ohjeessa ja sitten lopputulos on outo
Mutta tykkään kyllä näperrellä vaikka mitä.
Minusta on myös vähän kummallista että mitään ei vasaroida tai työstetä virkkuukoukkua järeämmillä työkaluilla. vaikka ei kai päiväkotiin voi vasara kainalossa mennäkään.

Viiden vaatteen vuosi etenee vähän heikosti.
Sähköpostissa tuli tarjous vettäpitävistä paljasjalkatalvikengistä ja olihan ne pakko tilata.

Eivät ne kyllä ihan paljasjalkatossut ole, mutta sinnepäin.
Tilasin samalla parit muut kesäisemmät tossut jostain alelaarista, mutta niitä ei varmaan lasketa, kun pistin ne säästöön odottamaan sitä että ensin kävelen tänä kesänä puhki nykyiset tossuni. Käytän niitä sitten vuoden päästä.
Ja kumminkaan, kun en ottanut niistä kuvaa niin niitä ei varmaan ole olemassakaan?

Löysin hyvän yön yli leivän reseptin, taisin jo kehuakin sitä. Teen vähän makeampana ja käytän hiukan vähemmän hiivaa ei tule niin hiivaisen makuista.
Erilaisilla jauho- ja hiutaleyhdistelmillä tulee aina vähän erilaista.
Koska olen täysin kykenemätön noudattamaan ohjeita, teen sitä leipää päivän yli -metodilla.
Aamulla ennen lähtöä taikina puhisemaan ja paistetaan illalla leiväksi ja sämpylöiksi.
teen aina molempia kun Lehtori tykkää sämpylöistä ja minä leivästä. siitä tulee sopivan kokoinen leipä ja kuusi sämpylää.
Siitä kiva ohje, että leivän rakenne on todella hyvä.
Ekan kerran elämässäni onnistuin tekemään toimivaa kotitekoista paahtoleipää.
pari desiä kaurahiutaleita, muuten vehnäjauhoja vain.

Joulukukkana saamani amaryllis miettii yhä, kannattaisiko kukkia.
En tiedä miksi se on niin miettiväinen. Sillä on ihan oma ajanlaskunsa.
Hetken näytti siltä, että hyasintit lähtevät toiselle kukkimiskierrokselle, mutta niiden into lopahti.
Se olisi kyllä ollut hienoa, jos hyasintit olisivat jaksaneet kukkia toisenkin kerran.

Tajusin että olen unohtanut linkittää blogin ja instan tekstejä ja kuvia ja stooreja ja ties mitä.
Täytyy vähän ryhdistäytyä somehommeleissa, ei tästä muuten mitään tule.

Ruoka- ja opiskeluviikkokatsaus 2

Kävimme kaupassa viimeksi torstaina (tämähän alkaa nyt ihan samalla tavalla kuin edellinen ruokaviikkokatsaus)

Kauppaan meni 98e + sitten toiseen kauppaan meni 10e, kun hamstrasin jogurttia ja kalasäilykkeitä.

Viikon aikana syötyä

Pe - torstain jämät + Lehtorilla afterwork työkaverin kanssa

La - Lihapullat arrabbiata-pestokastikkeella

Su - sunnuntaipizza; serranokinkkua täytteenä

Ma - lihapullien jämät

Ti - minä söin pizzan jämiä, Lehtori söi muualla

Ke - Lehtori söi pizzan jämiä, minä tein kanakastikkeen arrabbiatapeston jämistä

Lihapullajuttuun meni kauppakuitin mukaan vajaat 8e (jauheliha, ranskalainen sipulikeitto mausteeksi, arrabbiatapesto, puoli pussia perunaa muusiksi; kastikkeeseen käytetty ruokakerma oli ylijäämää joululta.). Yhdelle ruokailukerralle tuli hintaa siis 4e, kun lihapullista riitti kahdelle aterialle.

Pizzaan meni kuitin mukaan 9,35e (serranon kinkku, creme fraiche, juustoraaste, pizzataikina). Pizzasta riitti myös kahdelle aterialle, eli yhden ruokailukerran hinnaksi tuli 4,7e. Sunnuntaina pizzan kanssa juotiin lasilliset viiniä, arkena ei. Pizzan juustoraastetta jäi yli ja samoin creme fraichea.

Kanakastikkeesta riittää myös kahdelle aterialle. Tai oikeastaan puolelletoista. Kanakastikkeen hinnaksi kauppakuitilta tuli vain 2,93e; suikaleiden osuus. Ruokakerma löytyi jääkaapista, samaan syssyyn kaapaisin kastikkeen sekaan ylijämä creme fraichet, arrabiatapesto oli ylijäämää lihapullista, ja tarjoiluvaiheessa ripottelin päälle juustoraastetta.

Että ei tuohon varsinaiseen ruokaan nyt tällä tarkkailujaksolla mitään ihan hirmuisia summia rahaa mennyt.
Maitoa, kissanruokaa ja jogurttia on jäljellä.
Leipää leivoin sunnuntaina, ja se menettelee vielä.
Opistolle välipalaksi suunnittelemani omenat odottavat vielä välipalahetkiään.
Appelsiinit olen melkein jo syönyt.

Viikonloppuna on tarkoitus järjestää olut-tasting kavereiden kanssa: syödään pizzaa olen jotenkin jäänyt jumiin tuohon valkoiseen pizzaan ja maistellaan 0%-oluita.
Teen ehkä kolme pizzaa - kala, ilmakuivattu kinkku ja sitten joku kasvisversio. Joku salaatti ideoita? pitää kehitellä myös ja jälkkäri.

Opiskelu alkaa olla rutiinia.
Työssäoppimisjakso alkaa parin kuukauden päästä. Mietin välillä että olenko oikealla alalla, sitten tulee taas joku kiinnostava oppitunti ja olen että jee!
Kävin allekirjoittamassa keikkatyösopparin ja olin siinäkin ensin että kauh! Mutta sitten luin perehdytysoppaan ja en ole enää ihan niin kauh! Minulla on reilu viikko aikaa tehdä työkalupakki valmiiksi keikkahommaa varten, se jotenkin auttaa ettei kauhistuta.

Liikunta ja lukeminen sakkaavat tällä hetkellä, en vain jaksa.

Toki luen ja liikun, mutta en todellakaan pääse viime syksyn määriin.

ensimmäinen opiskeluviikko

Ensimmäinen opiskeluviikko takana.

Olen ollut kiinnostunut ja innostunut.
Olen ollut väsynyt.
Olen ollut huolissani rahasta lähinnä.
Olen ollut mietteliäs olenko oikealla alalla.
Olen ollut ihan jee. Olen ollut ihan plääh.
Enimmäkseen olen kepeä. Ja sitten sellainen väsynyt mutta jee.

Porukka on mukava.
Päivät ja opiskeltavat aiheet ovat joko mukavia, kiinnostavia tai kumpaakin. paitsi luova ilmaisu on välillä vähän pelottavaa.

Tietotekniikka vai mikälie digitaidot on ollut vähän tylsää.
kun on töissä parikymmentä vuotta käytellyt kompuutteria niin tietää mistä se menee päälle ja pois. onneksi se aateekoo-ope on aika metka. meillä oli lähtötasotentin viimeinen kysymys että kuuluuko ananas pizzaan.

Ja yhden lastenkasvattamisen teoriatunti alkoi sillä, että ope kysyi kuka Suomessa säätää lait (*).
kun jakaa elämänsä Lehtorin kanssa ja on yleissivistynyt niin todella tietää kyllä. Lehtorilla sattui samana aamuna olemaan etäopetusta ja opistolle lähtiessäni kuulin että EU noudattaa lainsäädännössä subsiditeettiperiaatetta ja että on direktiivejä ja asetuksia ja jotain mitälie (piti juosta bussiin, en kuullut)
*se on eduskunta, jos oli lipsahtanut pois mielestä.

Hiukan olen etukäteishuolestunut musiikin tunneista.
kitara, kääks. yritin kerran omatoimiopetella kitaran soittoa mutta en osannut päättää kummin päin pidän insrumenttia - vasemmalta oikealle vai oikealta vasemmalle. vasurina kumpikaan tapa ei tuntunut hyvältä. ehkä pidän sylissä kuin kanteletta.
haluaisin oikeastaan opetella soittamaan kanteletta (kannelta?)

Ja myös olen huolissani lastenkirjallisuustunneista
graduni käsitteli lastenkirjallisuutta. Lehtori antoi ohjeeksi että älä ihan hirveästi ala rettelöidä siellä mistään postmodernista tai vastaavasta. että jos semmoinen olo tulee niin hän voi yhyttää minut jonkun kollegansa kirjallisuustieteellisen puolison kanssa yksiin. saan sitten rettelöidä siellä.

Onneksi ne kitarat ja kirjallisuudet ovat edessä vasta keväämmällä, ehtii vähän opetella olemaan sivistynyt ja ei-rettelöivä ja ehkä myös tutustua kitaraan jostain etäältä. esim. kuvasta.

Nopea taloudellisuuskatsaus:
Viime viikon kauppareissu riitti koko viikoksi.
Nyt kävimme kaupassa torstaina, rahaa meni 98e ja sitten toiseen kauppaan meni kymppi kun ostin tarjouksesta varastoon jogurttia ja savukirjolohisäilykettä.

Torstaina söimme pakastimesta kalastettua kalaa saimme ennen joulua saaristosta tuliaisina joulukalaksi kirjolohta ja siitä riitti muutama kimpale pakastimeenkin.

Perjantaina minä söin kalan jämät ja Lehtorilla oli afterwork työkaverin kanssa.

Lähitulevaisuudessa luvassa on:
viikonlopun pizza, lihapullia, kana-pestopastavuokaa, ja sitten kanaa tai kalaa pakastimesta ja hätävarasoppa.

Leipää olen leiponut parina päivänä ja se taitaa jäädä nyt ohjelmistoon kyllä. Maistuu itsellekin monen vuoden jälkeen. Löysin hyvän yönyli-reseptin. Teen vähän pienemmällä hiivamäärällä ja hiukan makeampana, niin johan on herkkua.

Viikonlopun plään: aion kutoa valmiiksi semmoisen neuleen jonka olen aloittanut kun menin tuohon vanhaan työpaikkaan.
Annoin sille silloin alkuvaiheessa nimeksi ilopaita kun olin niin iloinen uudesta työstä.
Jotenkin omituisen symbolista, että löysin sen tuossa vähän ennen joulua kun kaivelin lankavarastoani ja silloin huomasin että on jäänyt hommeli kesken. Nyt teen sen valmiiksi ja käytän sitten ilopaitaa tai se on oikeasti kyllä neuletakki suurella ilolla.
Eikun nyt muistan. Aloitin tuosta langasta ensin tekemään paitaa mutta siitä tuli plääh ja sitten aloitin sen uudestaan ihan nimettömänä neuletakkina. no, niin tai näin, sen on aika valmistua nyt.

Myös aion lukea, ehkä kirjoittaa.
Ja nauttia.
Nauttia siitä että olen kepeä, innostunut ja iloinen.

ruokaviikkokatsaus 1

Kävimme kauppareissulla viimeksi perjantaina. Silloin ostettiin niin monen päivän sapuskat kuin pystyttiin, viikonlopun synttärikahvitteluiden ainekset ja mitä nyt mieleen tulikaan.
Kuitin loppusumma oli 116e.
Jotain pitäisi vielä saada hiottua pois. kissanruuasta tulee reilut 15e, siitä ei taida voida tinkiä.

Tähän mennessä syötyä:

perjantai: linssijuttu. Ainekset löytyivät pääsääntöisesti kotoa.
Linssejä, tomaattisöösää, sipulia, porkkanaa, paprikaa, mausteita ja kyytipojaksi pastaa.
Leivoin leipää.

lauantai: vietettiin synttäreitä. Syötiin vähän mitä sattuu.
Kuluja tuli ainakin valmispasteijoista ja muiden leipomusten aineksista.
Tarjolla oli voileipiä, pasteijoita, unelmatorttua ja kääretorttua ja pikkuleipiä. Ja sekalaisia naposteltavia.
Ja päivänsankarin itsensä leipomia mokkapaloja.

sunnuntai: pizzapäivä.
Valkoista pizzaa valmistaikinasta. Ainekset maksoivat n.13e.
Pizzapohja, creme fraiche, kylmäsavulohta, juustoraastetta. Ja juomaksi otettiin lahjaksi saatua viiniä.
Kokeilin pitkästä aikaa tehdä viiliä.

maanantai: kaali-jauhelihajuttu
Ainekset maksoivat n. 5e, lisäksi piti hommata n. 1,85 sweet chili -kastike. Harmitti kun otin vahingossa semmoisen missä on inkivääriä.
Kaalijuttuun freesataan ensin kaalia ja sipulia (voi laittaa myös muita kasviksia), sitten paistetaan jauhelihaa lisäksi ja yhdistetään kaalit lihoihin. Tarjoillaan riisin tai perunan (tai pastan) kanssa, ja sen makean soosin ja seesaminsiementen, jos oikein herkutella haluaa. Ja voi laittaa myös lime-mehua meillä ei ollut.
Lisukkeena oli vielä tomaattia, paprikaa ja kurkkua.
Kaalia jäi vielä yli, tein siitä kaalisalaattia.
Vieläkin on kaalia tallessa, täytyy keksiä jotain.
Leivoin lisää leipää.
Viilistä tuli ihan syömäkelpoista.

tiistai: fetajuustojuttu - tällä hetkellä suosikkiruoka
ainekset maksoivat n. 4e + pastat.
Minitomaatteja, suippopaprikaa, sipulia pilkotaan, fetakimpaleen kanssa pöhöttimeen pöhöttymään. Keitetään pasta, yhdistetään pastat feta-tomaattihässäkkään.

Keskiviikkona aion syödä jämiä, koska Lehtori ei osallistu päivälliseen.

Torstaillekin löytyy ruokaa, ainakin jos vähän tutkii kaappeja tai pakastinta.
Maito saattaa olla lopuillaan.

Minulla on semmoisia probleemia tässä ruokaraportoinnissa, että kuinka lasketaan sipulit, suippopaprikat ja kaikki semmoinen, mitä käytetään vaikka kuinka monessa ruokalajissa?
Että pitääkö heti kaupasta tullessa laskea yksittäiselle jokaiselle sipulille ja porkkanalle ja kuudelle sentille paprikaa jokin hinta?

Entä pasta ja riisi? Pitääkö ne jotenkin laskelmoida aterian kokonaiskustannuksiin ja kuinka?

Aika vähällä vaivalla ne ruuan tärkeimmät komponentit saa alle vitosella, mutta sitten tulee kaikenmoista pasta-sipuli-paprika-peruna-oheiskulunkia.

En oikein nyt onnistu olemaan uskottava säästäväisyysruokabloggari.
Jotenkaan en näe itseäni punnitsemassa pätkää suippopaprikasta että voin laskea sille kilohinnan perusteella käyvän osuuden päivän salaatista.

Mutta kyllä vielä toteutan sen P:n toivoman kympillä ruokaa -haasteen!
Paitsi että tarkoittaako se, että kympillä kaikki mitä päivän aikana kuluu maidot sun muut hiutaleet vaiko vain ruuat?
Vai ylipäätään että mitä kaupasta kympillä saa ja mitä siitä syntyy?

Hailuja ruokasäästäväisyysniksejä:

Yritän opetella syömään aamuisin puuroa. Täysin odotusteni vastaisesti kaurapuuro ja maapähkinävoi ovat aika herkullinen yhdistelmä.
Mutta onko se edukkaampaa kuin leipä? ainakin jos pitää investoida maapähkinävoihin?
Tai terveellisempää?
Jos ei ole edes jompaa kumpaa, niin palaan leipään.

Onko leivän leipominen itse edukkaampaa kuin ostaminen?
Jos ei ole, pidän kiinni kaupan leivästä.

Tai viilin viritteleminen?

Sen pahemmin leipominen kuin viilin värkkääminenkään eivät ole mitään ylivoimaisen hankalia hommia, mutta kannattaako niistä kumpikaan?

Juon aamuisin vähän pienemmän annoksen kahvia.
Se kyllä kompensoituu kun opistoruokalan lounaseen ei opiskelijoilla kuulu kahvi.
Opiskelijan jälkiruokakahvi maksaa euron. En kyllä rupea.
Pitää ruveta aamuisin virittelemään termariin take-away-kahvi.
Niin että tällä taktiikalla kahvia kuluu vähemmän sijasta enemmän.
Tai sitten pitää luopua lounaskahvista.

Ja kurssin ruoka-aika on niin tolkuttoman aikaisin että pidempinä päivinä täytyy ruveta kanniskelemaan jotain omppua tai vastaavaa välipalaa repussa mukana. Että ei tullut opistoruokailustakaan ihan pelkkää säästöä.

kriizi: olenko teinikapinallinen

ihmisen mieli toimii kummallisesti.

Ajattelin että tänä vuonna voisin - ja olisi paikallaan - osallistua viiden vaatteen vuosi -haasteeseen.
Yleensä en ole mikään vaateshoppailija paitsi 2023 ostin varmaan eniten vaatteita ikinä.

Vaan nyt, kun jotenkin muka määräsin itseni olemaan ostamatta vaatteita, niin jopas alkoi tehdä mieli vaateshoppailla.

Vuotta on kulunut suunnilleen viisi päivää ja olen ihan että nyt on kyllä ihan pakko päästä vaatekauppaan.

Vähän sama pätee yleiseen taloudellisuuteen.

Nyt kun pitäisi ruveta olemaan taloudellinen, niin voi hyvät hyttyset että tekee ihmisen mieli kuluttaa ja tuhlata!

Koska tilillä on viimeinen täysi palkka hetkeen, olen tehnyt kaikenmoisia pakollisia hankintoja.

Kävin kampaajalla.

Ostin kaikki semmoiset lääkkeet, jotka vain suinkin reseptillä sain apteekista nyt ulos.

Nuorelle annoin isomman synttärilahjan kuin mihin minulla olisi oikeastaan ollut varaa. Koska voin.

Oikeasti haluaisin ostaa barrikadin verran vessapaperia, ison kapallisen saippuoita ja shampoita ja hirmuisen laarillisen kaurahiutaleita. Ja pastaa. Ei pidä unohtaa pastaa.
Ylipäätään haluaisin hamstrata ihan kaikkea.
Ja antaa nuorille kalliita lahjoja.

Olen vajonnut niin kertakaikkisen alas, että olen ruvennut katselemaan sälä- ja roipekauppojen jouluisten keramiikkamökkien alennusmyyntejä.
Että pitäisikö ostaa? Noin ihan vain kaiken varalta?
Jos tulee äkillinen jouluisen keramiikkamökin hätätilanne?

Olen joskus aikaisemminkin huomannut, että kaikenmoiset rajoitteet ja täytymiset sopivat minulle huonosti.
Minussa herää sisäinen teinikapinallinen, joka sanoo että minuahan ei rajoiteta, että varmalla ostan viisi vaatetta ja keramiikkamökin nyt heti ja joka päivä.

Että mimmoisella tavalla nyt perun päästäni nämä taloudelliset vaatteidenostamattomuus- ja muut haasteet ja elelen vain trallalaa taloudellisesti ja vaatteita ostamatta?

Lukuvuosi 2023 - pitkä postaus

Lukuvuosi oli melkoisen rapsakka.

Sain luettua vuoden aikana 175 kirjaa.

Kaiken rehellisyyden nimissä - minusta ei tunnu siltä, että olisin lukenut niin paljon. Ja koska luen paljon, en useinkaan muista kaikkea mitä olen lukenut.

Tuijalehtis-maraton jatkui pitkälle vuoteen 2023. Tuttujen kirjojen, erityisesti tuttujen nuortenkirjojen lukeminen on nopeaa, se osaltaan selittää tätä suurta kirjamäärää.

Aina kun töissä oli stressiä, palasin johonkin tuttuun luettavaan.

Otin kesäkuussa pitkäaikaisempaan käyttöön lukuaikapalvelun ja hyödynsin tehokkaasti sekä äänikirja- että e-kirjamahdollisuutta. Olen pitänyt tilauksen voimassa siitä asti, ja olen pikkuhiljaa ruvennut lukemaan e-kirjoja myös iltaisin nukkumaan mennessä ja öisin jos satun heräämään. Illan viimeinen tehtävä onkin säätää e-kirja pimeäasetuksille ja suurentaa fonttikokoa.
Käytössäni on 100 tunnin tilaus, ja se on toistaiseksi riittänyt sekä äänikirjoille että e-kirjoille. Välillä on pitänyt vähän tilausjakson loppupuolella himmailla.

Vuoden parhaat (jos nyt kirjoista voi niin sanoa) osuvat kaikki lokakuulle.

perusasiat: kirja, kissa ja kaakao

Kohokohtia:

Tammikuu

Clare Pooley: Joka pävä laiturilla 5. Joka aamu samassa junassa, samassa junavaunussa tapahtuu kohtaamisia: sanattomia, huomaamattomia - tai näkyväksi tulevia kuten tässä vaunussa, toimittaja Iona Iverssonin ympärillä. Nämä ihmiset tutustuvat, ystävystyvät, auttavat toisiaan, itseään, hitsautuvat yhteen, vaikka elämät muuttuvat ja erilaisia asioita tapahtuu. Sujuvaa, leppoisaa ja hyväntuulista kuunneltavaa, mielestäni parempi kuin Pooleyn ensimmäinen teos Totuusleikki. "ole kuten Iona /mitä Iona tekisi" muistuttavat matkustajat toisiaan. Kuuntelin mielelläni tätä hyvänmielen kirjaa.

Helmikuu - katkaisin kokeilujaksolla olleen lukuaikapalvelun

Anne Tyler: Palmikko. "Perhe on kuin palmikko, vaikka sen purkaa, kiharat jäävät olemaan" Tykkään Tylerin kirjoista, ihmisistä jotka puhuvat ja elävät koko ajan vähän toistensa ohi, kelluvat saarekkeina läheistensä lähettyvillä, löytämättä tietään, kykenemättä kohtaamaan. Äänikirja oli hiukan haasteellinen formaatti, mutta erittäin lämmin suositus tälle perhesaagalle!

Terry Pratchett - Neil Gaiman: Hyviä enteitä - noita Agnes Nutterin hienot ja oikeat ennustukset. Noita Agnes Nutter on aikoinaan kirjoittanut poikkeuksellisen toteutuvia ennustuksia, joiden mukaan maailmanloppu on tulossa juuri nyt, lauantaina. Voiko maailmanlopun estää? Miten kukistetaan Ilmestyskirjan pedon, vaiennetaan vitsaukset ja kukistetaan Antikristus. Episodimaisessa ja paikoitellen hihityttävän hauskassa tarinassa eletään maailmanlopun alkua viikon verran. Poikasen suosituksesta, ensimmäinen Pratchett jossa etenin enemmän kuin kolmekymmentä sivua. Uskallan suositella itsekin, vaikka ei tämä minusta vielä Pratchett-fania tehnytkään.

Maaliskuu

Timo R. Stewart: Luvatun maan lumo - Israelin kristityt ystävät Suomessa. Suomalaisten käsitys Israelista on kietoutunut Raamatun kertomusten, profetioiden ja kuvausten varaan. Tutkimuksessa esitellään suomalaisten Israel-käsityksen historiaa, kehitystä ja taustoja. Olipa kiinnostava kirja! Harmillisesti kuuntelin äänikirjana: selvästikään tiedon vastaanottaminen audiomuodossa ei ole minun juttuni, varsinkin kun kuuntelen äänikirjoja enimmäkseen kävellessäni töihin ja töistä kotiin, ja ajatukset karkaavat turhan helposti työasioihin. (en pysty referoimaan kirjaa oikein mitenkään juuri siitä syystä että en tahdo saada kuulemaani tietoa jäsenneltyä mitenkään järkevästi) Mutta silti - olipa todella kiinnostava kirja! Jopa siinä määrin, että harkitsen kirjan lainaamista perinteisessä formaatissa, että pääsen hetken verran lehteilemään asiaa uusiksi. Tietokirjan teksti etenee jouhevasti ja lukija(kuulija-)ystävällisesti ja elävöityy lainauksilla. Kirjan tekijä luki itse teoksensa, ja vaikka onkin lukijana harjaantumaton, on myös innostunut asiastaan. Suositus, jos aihealue vähääkään kiinnostaa. Minulle tämä kirja antoi vastauksia muutamiin minua pohdituttaneisiin kysymyksiin. Äänikirja. (varmaakin kirjastosta, koska ei ole ollut lukuaikapalvelu käytössä)

Huhtikuu

Julia Korkman: Muistin varassa - oikeusprosessi ja totuus. Muistista ja muistamisesta oikeusprosesseissa kertova tietokirja, jota yksi (aikuisista) lapsistani suositteli voimakkaasti. Erittäin luettava ja etenevä ja todella kiinnostava kirja muistista. Mitä havainnoimme ja miten? Miten tulkki vaikuttaa muistikuviin ja sitä kautta oikeusprosessiin? Kuinka lasta kuullaan, mitä lapsi voi muistaa, voiko lapsen muistoja manipuloida? Kirjoittaja ottaa kantaa voimakkaasti ja tyylikkäästi myös suomalaiseen oikeuskäytäntöön. Lue!

Toukokuu

Miriam Toews: Pidä puolesi Swiv. Yhdeksänvuotias Swiv on erotettu koulusta. Mummi on laittanut hänet kirjoittamaan kirjettä poissaolevalle isälle. Swivin tajunnanvirtamainen, hengästyttävä kirje kertoo varsin erikoisesta perheestä, jossa lapsi kantaa vastuuta asioista, joista hänen ei kuuluisi, mutta jossa opetetaan elämään elämä taistellen, periksi antamatta. Olin lukiessani välillä hyvin väsynyt, enkä koko ajan jaksanut keskittyä polveilevaan tarinaan, ehkä missasin jotain olennaista, mutta! Kiehtova, ilkikurinen (kuten takakansiteksti sanoo), hengästyttävä, polveileva kertomus kolmen sukupolven ihmisistä kamppailemassa omassa elämässään. Kirja olisi kannattanut lukea kertaistumalta, virkeänä ja hyvissä voimissa. Oikein oivallinen kertomus ja lukukokemus!

Kesäkuu - lukuaikapalvelu käyttöön (ja on ollut tästä eteenpäin)

Nunna Kristoduli: Päiväkirjat. Kuopiosta Kreikkaan, tapaluterilaisuudesta luostariin, Nunna Kristodulin postuumisti julkaistut päiväkirjat. Kiehtova ja erikoinen lukukokemus! En osaa arvioida, paljonko päiväkirjoja on toimitusvaiheessa stilisoitu (ainakin maailman tapahtumista on jätetty suurin osa pois, vaikka niistä onkin kirjoitettu) tai suorastaan sensuroitu. Lyhyet toteavat merkinnät kertovat inhimillisestä ihmisestä. Ehkä kirjaa aloittaessani oletusarvona oli jotain todella syvällistä pohdintaa uskosta, Jumalasta, jumalasuhteesta tai toisaalta kuvauksia luostarin arjesta. Kumpaakin oli, mutta hyvin eri tavalla kuin olin olettanut ja kuvitellut: lyhyesti, toteavasti, jotenkin arkisen viitteellisesti. Mietin, että tällaisia ihmisiä on, vielä nykypäivässäkin, jotka hakeutuvat luostarielämään; heidän tarinoitaan haluaisin lukea myös. Ainakin tämän kirjan mukaan heidän(kin) uskonsa on ihan yhtä häilyvää ja arkistakin kuin tavallisen tapauskovaisen. Harmillisesti Kristoduli lopetti päiväkirjan pitämisen siinä vaiheessa, kun hän palasi Suomeen Lintulan luostariin. Olin moneen kertaan jättämässä kirjaa kesken, mutta palasin aina vain lukemaan. Työelämä oli päiväkirjoja lukiessani todella hektistä, ja näissä lyhyissä, toteavissa merkinnöissä oli jotain varsin rauhoittavaa. Väistämättä lukiessani pohdin myös sekä omaa päiväkirjakirjoittamistani että uskoani.

Heinäkuu - tavoitteena lukea kirja päivässä

Annika Suvivuo: Matka jään reunalle. Kirjoittaja itse määrittelee kirjansa kokemukselliseksi ja tarinalliseksi tietokirjaksi. Jään (ja talven) ympärille kiteytyvä matka jäälle, jäähän, jäästä, erilaisin näkökulmin, maisemin ja ajatuksin. Hyvä lukukokemus; lämmin suositus!

Staffan Bruun: Viini palaa. Tässä tarinassa oli jo vanhaa kunnon Burt Kobbat -henkeä! Keskiössä ilmastonmuutos-dystopia; ilmasto on lämmennyt siten, että viininviljelijät siirtävät tiluksiaan Suomeen. Maailmanlaajuinen pandemia on edennyt kymmenennelle rokotuskierrokselleen, sitä vastustavat antivaxxarit, ilmastonmuutosta vastaan taistelevat ilmastoaktivistit ja seikkailee mukana myös SMS (suomalainen maa kuuluu suomalaisille) -liike. Sijaiskärsijöinä tarinassa ovat ahvenanmaalaiset rekkakuskit, jotka kuljettelevat vääriä lasteja vääriin paikkoihin. Kertomus etenee kuumeisessa helteessä nopeaan loppuunsa. Ei-ahdistava dystopia lähitulevaisuudesta.

Laura Suomela: Tulppaanitoiveunia. Helenan elämä on tasaista ja kuluttavaa: työ imee kaikki voimavarat, parisuhde on sivussa, lapset aikuisia tai aikuistumassa - missä on Helena itse, mitä hän haluaa ja toivoo? Varsin samastuttava viihdekirja itsensä etsimisestä, hapuilemisesta, omien tarpeiden tunnistamisesta ja kuulemisesta, lähestyvistä vaihdevuosista. Hyvää kotimaista viihdettä, kevyttä ja ajatuksia herättävää. Suositus! E-kirja.

kesähetki viinitarhassa 😁

Elokuu

Jenny Jacobson: Ystävää etsimässä. Majsan on juuri jäänyt leskeksi, ja ikävöi Sturea kovasti. (niin kovasti että säilyttää Sturea ruokakomerossa). Garbo on vajonnut ylellisestä elämästä piinalliseen köyhyyteen ja yksinäisyyteen ja elää näpistämällä ruokakaupoista ruokaa. Majsan tarjoaa majoitusta kodissaan pitääkseen taloutensa tasapainossa ja mutkien kautta naiset tutustuvat, Garbo muuttaa Majsanin kotiin. Naiset alkavat jakaa yhdessä elämäänsä ja ratkoa ongelmiaan. Kirja on kertomus surusta ja yksinäisyydestä, mutta myös ystävyydestä, vanhenemisesta ja uusista mahdollisuuksista. Tykkäsin - erityisesti Sturesta ja hänen seikkailuistaan. Lempeä, paikoin melkein sadunomainen tarina - lue ihmeessä! Hybridi: e-kirja - äänikirja - e-kirja.

Syyskuu

Kaisa Ikola: Kaksi oikein yhteen. Jatko-osa viitisentoista vuotta sitten ilmestyneeseen Oikein nurin -neulekerhokertomukseen. Annin elämä on asettunut levollisille keski-ikäistyville sinkkuraiteille, kun Ninni-ystävän lapsi joutuu koulussa vaikeuksiin ja tulee Annin luokse pikkukaupunkiin ottamaan etäisyyttä äitiinsä ja arkeensa. Anni löytää käsityöt uudelleen - ja ehkä jotain muutakin. Tämä kirja (kuten sen ensimmäinenkin osa) tempaisi heti mukaansa. Tarina itsessään ei ole mitenkään erikoinen, perusviihdettä, mutta teksti on etenevää, hyväntuulista, voimaannuttavaa, rapsakkaa, kutsuvaa ja piti ainakin minut hyppysissään - oikein harmitti kun lauantaina tuli vieraita, enkä saanut istua vain lukemassa. Ja vielä enemmän harmitti kun kirja tuli loppuun. En oikein osaa määritellä, mikä tässä kertomuksessa (ja sarjassa) on jotenkin niin kutsuvaa ja koukuttavaa, mutta haluaisin vain viettää aikaani heidän kanssaan. Tämän kirjasarjan henkilöt eivät olleet unohtuneet mielestäni, eivätkä myös ensimmäisen osan tapahtumat. Lauantaini Annin, Liinan ja neulekerholaisten kanssa oli vahvistava, elävöittävä ja sai minut hyvälle tuulelle. (se sai minut myös kutomaan lisää, vaikka juuri olin toipumassa edellisen kutomisyrityksen aiheuttamasta monipäiväisestä päänsärystä. hiiteen päänsärky, minähän kudon koska se on kivaa) E-kirja.

Anna Perho: Olipa kerran talo - kuinka menetin rahani ja järkevän ihmisen maineeni. Hauska elämänkerrallis-rempallinen kirja vanhan talon ostamisesta ja kunnostamisesta omalta lapsuuden kotipaikkakunnalta. Jos suinkaan mahdollista, en ikinä halua rempata mitään enkä asua omakotitalossa, mutta tämä tarina oli silti valtavan samastuttava. En ole kuuluisa toimittaja, en heppatyttö, enkä enimmäkseen edes pikkupaikkakunnan kasvatti, mutta jollain tavalla Perho on onnistunut kirjoittamaan 70-80-lukujen taitteen lapsuudesta ja -80-90-lukujen taitteen nuoruudesta ja nykyaikuisuudesta aivan valtavan koukuttavalla ja mukaansatempaavalla tyylillä. Melkein en mennyt töihin kun olisin vain halunnut lukea, ja harmitti kun tuli valmiiksi. E-kirja.

lomakirjastokriizi

Lokakuu - Vuoden parhaat! Lokakuulle osuvat vuoden parhaat - alla ei-missään järjestyksessä ne, joita suosittelisin heti.

Heikki Hietala: Tuhkat. Pekka Haarakosken isä soittaa Malagasta ja pyytää Pekan käymään, on vähän selviteltäviä asioita. Huono isäsuhde ja yleinen kyynisyys viivästyttävät Pekan lähtöä, mutta hän pääsee kuitenkin matkaan. Perillä Malagassa onkin edessä enää pesän selvittely ja isältä kesken jäänyt Rojekti. Isän toimet eivät aivan kestä päivänvaloa, niistä syyttäjänä työskentelevä Pekka kärsii. Ja isä vaikuttaa muutenkin kovin erilaiselta ystävien muistoissa kuin Pekan lapsuuden muistikuvissa. Koko Euroopan ylle levinnyt tuhkapilvi viivyttää Pekkaa ensin Malagassa, ja pakottaa hänet lopulta junamatkalle uurna kainalossaan läpi Euroopan. Aivan kertakaikkisen mainio roadtrip itseen, perheeseen, sukuun, halki Euroopan ja sotavuosien historian. Hyrisin, naurahtelin, odotin aina seuraavaa käännettä - ja tykkäsin aivan valtavan paljon äänikirjan lukijasta (Jukka Pitkänen). Niitä kirjoja, joiden toivoisi jatkuvan suunnilleen ikuisesti: hauska, vähän kyyninen, yllättävä, syvällinen, kepeä. Erityisen lämmin suositus tälle! Äänikirja. (tämä on vuoden 2023 kirja!)

Helena Juntunen - Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän - oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita. Aivan henkeäsalpaava lukukokemus: säemuotoinen elämään hyökkäävä, pompahteleva ja intiimi ryöpsähdys muisteluksia elämästä ja uralta. En meinannut hennoa jättää kesken, luin siis liki yhdeltä istumalta (johtuu säemuotoisuudesta, pelkään että en pääse enää uudelleen imuun mukaan). Lue tämä! E-kirja.

Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan. Kirja on alunperin ilmestynyt 2012. Kertakaikkisen hykerryttävä cozy crime! Suunnilleen kuusikymppinen, kaikkitietävä kalatiskin myyjä Annikki Nissinen osuu sauvakävelyllään parkkipaikalle, jonne hylätystä autosta hän löytää ruumiin. Annikki - suuri dekkareiden, rikossarjojen ja -elokuvien fani - epäilee että poliisi ei kykene rikosta ratkaisemaan, siispä Annikki tarttuu toimeen. Etsiväkumppaniksi hänelle ajautuu murhatun työpaikalla siivojana toimiva inkeriläistaustainen Helmi. Siinä missä Annikki työntää johtolankavyyhtiä kohti vääjäämätöntä murhan ratkeamista - Annikkihan itsestään selvästi tietää, kuka murhaaja on - Helmi jarruttelee ja on sitä mieltä, että todistusaineistoa pitäisi toimittaa myös poliisille. Hyväntuulinen, hykerryttävä, lystikäs - ja äänikirjalla loistava lukija (Jaana Saarinen; kuulosti ihan Annikilta)! Aivan silmissäni näin topakan Annikin ja tämän kaikkitietävän täydellisen tietämättömyyden ja Helmin siperianpelkoisen vetäytyväisyyden. Hyvänmielen kirjallisuutta. Äänikirja.

oma hetki ennen treeneihin lähtöä: sapuska ja kirja

Marraskuu - Jylhäsalmi-kuukausi, joulukirjakuukausi

Beth O'Leary: Löytöpalkkio. Konkurssin partaalla keikkuvan hotellin vastaanottovirkailijat Izzy ja Lucas inhoavat toisiaan, rakastavat hotelliaan ja yrittävät tehdä kaikkensa sen pelastamiseksi samalla kun tekevät toisensa hulluiksi. Osana hotellin pelastamisoperaatiota he ryhtyvät etsimään erilaisille löytötavaroille oikeaa omistajaa löytöpalkkioiden toivossa. Jouluaikaan sijoittuvassa tarinassa etsitään kihla- ja vihkisormusten omistajia. Vähän hitaasti käynnistyvä kertomus rullaa ihan sujuvasti odotettuun loppuunsa. Lukukelpoista, sujuvaa viihdettä, kuten aiemmatkin O'Learyn kirjat. Olen yrittänyt pidättäytyä vielä hetken joulukirjojen lukemiselta, tämän aloitin vähän vahingossa, huomaamatta mihin ajankohtaan kertomus sijoittuu. Ei ollut kuusia, kaakaota, kuumaa siideriä, eikä melkein yhtään joululauluja, että silleesti ei edes joulukirja. E-kirja.

Joulukuu - joulukirjakuukausi

Veera Vaahtera: Tarpeeksi täydellistä. Mumma ei jaksa enää valmistella joulua, joten valmistelut kaatuvat muun suvun niskoille. Tai oikeastaan Lauran äidin. Tai Lauran. Lauran puoliso haluaa tuoda suvun yhteiseen ruokapöytään naisystävänsä. Ja Lauralla on palikat elämässä muutenkin sekaisin: on kipuilua lapsen aikuiseksi kasvamisesta, omasta työstä - ja siitä puolison toivomasta avoimesta suhteesta. Missä oikein on vika, valmistuuko joulu mummalle kelvollisena? Tyhjentynyt pesä, oman elämän merkityksellisyyden pohdiskelu ja parisuhde ovat keskiössä tässä joulukirjassa, painolastina suvulta tulevat oikean joulun paineet. Veera Vaahtera vaan on niin hyvä! E-kirja.

2023

Meillä oli juhlavuosi: 125v!

Minä täytin 50vee, Lehtori täytti 50vee ja yhteistä avioelämää on eletty 25vee.

Vuosi 2023 muutamalla sanalla:

liikunta - lukeminen - liike (muutos)

tammikuu 2023

Tammikuu
teema: liikunta
tammikuussa treenattiin vielä ahkerasti
kuvassa kurottaudun kolmen raajan lähtöasentoon
oikea käsi on tulossa samalle otteelle jalan ja vasemman käden kanssa

Helmikuu
teema: liike
taloudessamme kaikki oli liikkeessä.
Nuorimmaisen abirekka huristeli ohitseni
nuori meni ensimmäistä kertaa
omaan kotiinsa suoraan penkkareista

Helmikuu
teema: liike
nuorimmaisen muutto omilleen käynnisti
kartanossa järjestelyä, sisustamista, pohdintaa

maaliskuu

maaliskuu
elämä alkaa asettua uomiinsa
opettelemme (keskimmäisen palattua harjoittelujaksonsa jälkeen takaisinSavonmaalle)
elämään kaksin, aikuisena pariskuntana

maaliskuu: liikunta

huhtikuu
teema: liike
karsiminen ja raivaaminen jatkui aina vain
Sain idean nuorimmaisen lakkiaispuheeseen

huhtikuu
teema: liike
puoli vuosisataa tuli täyteen.
Juhlimme

huhtikuu
teema: parisuhde
vietimme pitkän viikonlopun Helsingissä.
Teimme taidetta kaupunginmuseon seinään.
Kuvassa minun iloinen hahmoni ja Lehtorin legendaarinen
"Tässä on ihminen" jota hän käyttää kuulemma opettaessaan.

toukokuu

toukokuu
teema: liike
Valmistaudumme lakkiaisiin nuorimmaisen rakkaan
Pikku-Nallen kanssa.
Pikku-Nallella oli keskeinen rooli juhlapuheessa, siksi lakki.

kesäkuu
teema: liike
Splitissä ystävien kanssa

kesäkuu
lomaviikko Splitissä!

kesäkuu
teema: liikunta
pakollinen ja perinteinen juhannuskiipeily
inhoan korkeita paikkoja.

heinäkuu
teema: liikunta.

elokuu
teema: liike
Keskimmäinen lähti kesätyöjakson jälkeen Savonmaalle
kesän alussa rakennetaan kesähuone
kesän lopussa palautetaan takahuone lepotilaan