Karin-kriizi

 Meidän busseihin on tullut semmoiset hienot näyttötaulut, joissa lukee että mikä pysäkki on seuraava ja sitä seuraava.
Hienoa on.
En edes tiennyt kaikkien pysäkkien nimiä.

Sillä näyttötaululla on kaverina Karin. (voi sanoa Kaarin)

Se kuuluttaa aina että mikä pysäkki on seuraavaksi.

Kaarinilla on helmet kaulassa, mittatilausjakkupuku aika vaalea ja hyvin istuva ja rypytön ja sileä elegantti nuttura. 

Kaarinilla on myös pehmeä huoliteltu ääni.
Oikeaoppisesti ja korostetusti on paino ensimmäisellä tavulla kun hän kertoo että

Y-liopisto.

Kaksikielisessä kaupungissa kun ollaan hän kertoo myös että

Juni-versi-teettet

ja sekös minua riepoo.
mikä ihmeen juniversitetet?
Koska se on kumminkin universitetet.

Kaarin kertoo myös että Juni-vör-sity
Se ei riivi ihan niin paljoa. vaikka voisi kyllä olla enempi oxfordiin kallellaan painotus.

Toinen ärsyttävä on Tyks - A-sairaala. Å-U-C-S A-shuukhuusset, TIKS Ei-hospital. tiks-tiks vaan.

Kun aiemmin bussimatka kotoa keskustaan on ollut ihan mukava pieni luiskaus, siitä on nyt tullut Kaarinin piinaama kärsimyksellinen koettelemus.
Kaarin on aivan liian virheetön ja elegantti ja huoliteltu ja hänen äänensä on aivan liian lempeä ja pehmeä ja kaikkinensa koko eukko on niin raivostuttavan ärsyttävä etten sanotuksi saa.

Tunkee luurien läpikin se sanahelinä.
Ja aivan erityisesti ärsyttävät ne helmet Kaarinin kaulassa.
Tekisi mieleni tempaista koko helminauhaa niin että ne kierisivät pitkin bussin lattiaa ja kaarin konttailisi niitä etsimässä kun ne menisivät että rul-rul-rul edestakaisin.


*

tiedän kyllä että esteettömyys.
mutta voitaisiinko olla esteettömiä vaikka vaihdellen että välillä olisi joku rohveva ja lihaksikas?
lähtee järki ihmisen päästä kaarinin kyydissä.
Voisi esim. joku routser, jolla olisi sileäksi ajeltu leuka ja kevyt mutta hienostunut tuoksu, istuva puku ja joka olisi vähän niinkuin Piers jaamesbondina, se voisi olla aika hyvä kuuluttaja.


bätmän?




sorjosen kriizi

 Kahvia siemailin ja katselin keittiön ikkunasta.

Ihan valtava lintuaura kaarteli siinä näkökentässä. Ajattelin että voisi olla myös naakkaparvi, meidän kulmilla parilla parvella on yöpuut. Mutta ei ehkä ollutkaan.
Oli niin suuri ja auramainen.


 

Satoi lunta.

Mietin että ne ovat lähteneet sieltä jostain Saharan kulmilta kaksi tai kolme tai tieskuinkamonta viikkoa sitten.

Onkohan se koko lauma nyt että sorjonen kerspeles, oltaisiin voitu lämmitellä vielä viikko mutta ei. lähteä piti. ja mitä saatiin? lunta sorjonen, lunta!

Ei ehkä voita sorjonen seuraavaa johtotipulintuäänestystä.

Ruokaa ja kulunkeja - seurantapostaus

Osallistun Pinkin arkiruokalistahaasteeseen.

Edellisessä postauksessa ennakoin ja suunnittelin alkavan arkiviikon ruokailuja.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

 

Maanantaina - minulla kaksiosainen työpäivä, Lehtorilla pitkä työpäivä.
Tulin kotiin itkin vähän koska talo oli ekaa kertaa ihan oikeasti tyhjä, keitin riisiä ja söin vähän kanakastikkeen jämiä jääkaapista.
Lähdin töihin.
Lehtori tuli kotiin ja söi tai sitten ei; en tiedä, ei mitään havaintoa.
Nähtiin illalla.
Kanakastiketta ja riisiä vielä eväänä tiistaina töissä.

maanantai: riisiä, jämä-kanakastiketta, jämä-salattia
...ja pöydällä vain kaksi lasia

 

Tiistaina - sovittu yhteinen iltameno.
Tulin kotiin aikaisin ja valmistelin ruokia.



uunikasviksia menossa airfryeriin
olisi pitänyt laittaa parsakaali myöhemmin

työn alla herkkusienipasta


Lehtorilla oli pitkä työpäivä.
Kun se laittoi bussista viestin että on matkalla, minä laitoin pastat kiehumaan ja herkkusieni-sipulijutun tulille.
Pasta-ainekset ja kasvikset yhteensä ehkä hiukan reilun vitosen.

Söimme kiireessä herkkusienipastaa.
Lähdimme iltamenoon.

Otin leipää pakastimesta sulamaan.
Herkkusienipastan jämät keskiviikkona töissä.


Keskiviikkona Lehtorilla on aina keskiviikkoisin vapaaehtoisjuttunsa. En koskaan muista sitä, paitsi liian myöhään.
Menin kaupunkiin etsimään uikkaria, löysin nuorimmaisen.
Menimme syömään hampparit.
Maksoi kolmekymppiä yhteensä.
Uikkaria ei löytynyt.


Torstaina minulla oli pitkä työpäivä ja Lehtorilla kai myös.
Jouduin hakemaan lisäeväitä kun siirryin yhdeltä työpisteeltä toiselle.
Jogurttiin, juustokolmioon ja juomaan meni hiukan reilu vitonen.

Lehtori oli ruokkinut itsensä jotenkin.
Minulle se toi iltapalaksi salaattitiskin antimia.
ikiaikainen naistenlehtikikka miten saat säästöä ruokamenoissa: pistä joku muu maksamaan ruuasta.

 

Nyt on perjantai.

Kaupasta pitää hakea ainakin leipää ja jotain viikonloppuruokaa varmaan myös.
Paitsi jotain on kyllä viikolta vielä jäljelläkin.


Että aika sekavaa ja hajanaista oli ruokailu.