perjantai 13. heinäkuuta 2018

Hyvät halpamatkalaiset osa 3 - ehätämme Espanjaan

Välimeren kierroksemme jatkuu edelleen, hyvät halpamatkalaiset!

Espanjahan on tunnettu flamencosta, tapaksista ja viineistään.

Tänään on vuorossa Espanja - myös espanjalainen fiesta onnistuu vaivattomasti kotikonstein. Se vaatii toki pientä tuotannollis-taloudellista resurssia, mutta on vielä tavallisen kansalaisen toteutettavissa.

1. Aloitamme aistinautinnoilla: sivele itseesi aurinkorasvaa. Pue päähäsi aurinkohattu.

2. Tapakset
Sana itsessään tarkoittaa kantta tai korkkia. Perinteinen tapas on pieni suupala päiväsaikaan, viinin tai oluen kanssa nautittavaksi.
Testaa vaikka seuraavia:
makkaraviipale (esim. chorizo, kyllä varmaan HK:n Blöö kelpaa tai lauantaimakkarakin)
oliivit
palanen perunamunakasta
lihapulla
Ja oheen siis viini tahi olut.
Espanja tunnetaan monopoliliikkeessämme laajalti, väreissä löytyy ja kuohuisuusasteissa myös.
Tapaksen alle suosittelemme punaista ja mieluusti rustiikkisesta karahvista tarjottuna.

3. sangria
Sopii siemailtavaksi parvekkeella tahi terassilla. Eli uima-altaan partaalla.
- 1 osa punaviintä
- saman verran sitruunalimua
- hiukan appelsiinimehua
- sitruuna- ja appelsiiniviipaleita
- jääpaloja

Alaikäisille sopivan juoman saat vaihtamalla punaviinin punaiseen rypäleitä sisältävään mehuun.
Voit etukäteispakastaa appelsiini- ja sitruunaviipaleita juomaa jäähdyttämään


Espanja edistyneemmille

4. Espanjalainen futis lienee maailmankuulua, treenaa Barcelonalaista lyhytsyöttöpeliä jälkikasvusi kanssa. Sopiva taustamusiikki
Muista kaatuilla näyttävästi, levitellä käsiäsi ja ymmyrristää silmiäsi viattomasti.

5. Tutustu katoliseen kirkkoon

6. Cava.
Espanjan vastalahja ranskalaisen pompööseille kuohujuomille. Valitse kuiva. Nauti kylmänä. Tosi kylmänä.


Ekstremeettinen Espanja

7. flamenco on perinteinen Andalucialainen romaneiden tanssi- ja lauluhommeli. Etsi juutuubettimesta flamencoa (ei flamingoa!), pue yllesi hulmuava hame ja kaappaa käteesi kastanjetit ja viuhka. Anna palaa koko kaihosi voimin!
Tässä muuten kansanperinnelaji, jossa naiset eivät jää sivuosaan!




**

Hyvät halpamatkalaiset! on kesäjuttusarja finanssikriizissä kärvisteleville kaukokaipuisille.
Uusi matkakohde joka viikko!

Valitettavasti tämä ei ole minkään cavatuottajan kanssa toteutettu yhteistyöpostaus.
Enkä edes osaa flamingoa.


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

kesäruokailun järjestäminen keskenkasvuisperheessä

Tuskitteletko kesäkauden ruokailujen järjestämisessä?
Inhoatko ruuanlaittoa vielä enemmän kuin kesäkeittoa?

Poimi tästä kätevät vinkit helppojen ruokailujen järjestämiseksi!

Helpot kotiruuat

1. roiskeläpät
Nuoriso voi syödä loputtomiin roiskeläppiä. 
Osta jääkaappiin iso nippu erilaisia makuja.
Tehkää vaikka tasting.

2. karjalanpiirakat
perinnesuomalaista vähäväkisten ruokaa.
Tuunaa täytteillä ja pistele poskeen.

3. jäätelö
Sehän on maitotuote, voihyvänenaika sentään! Maitoproteiini se ihmisen tiellä pitää.
Varsinkin keskenkasvuisen.

4. mansikat

5. Kaikki edellämainitut yhdessä muodostavat jo semisti käyttökelpoisen ateriayhdistelmän
plussat: keskenkasvuinen tutustuu kätevästi ruokaympyrän käsitteeseen (vrt. roiskeläppä)
miinukset: itse ei jaksa kovin montaa päivää roiskeläppädieettiä


parvekepaprikan satoa voi joutua odottamaan
Vähän enemmän vaivaa vaativat ruokailut

1. lykkää keskenkasvuiset isovanhempien /kummien /naapureiden ongelmakenttään.
Hyvällä tuurilla ne saavat siellä kaalilaatikkoa ja jätskiä.
Huonolla tuurilla vedetään roiskeläppä-jätski-mansikat -kombolla.
plussat: tarvitsee ruokkia enää vain itsensä
miinukset: tarvitsee kumminkin ruokkia vielä itsensä

2. pistä keskenkasvuiset kokkaamaan itse
Hyvällä tuurilla siitä riittää sullekin.
Huonolla tuurilla joudut osallistumaan kokkailuun.
plussat: hirmu kasvattavaa
miinukset: hirmu sotkevaa
lisäplussat: voi olla tosi hauskaa, helppoa ja maukasta
lisämiinukset: mutta varma ei voi olla


Todellinen kulinaria - vaatii aikaa ja/tai finanssia

1. järjestä ensin keskenkasvuisruokailu jollain em. tavalla. (esim. roiskeläppä)
Mene itsesi kanssa kirjaston sisäpihalle ruokailemaan
plussat: saa ihan mitä tekee mieli
miinukset: on aika yksinäistä

2. järjestä ensin keskenkasvuisruokailu jollain em. tavalla
Mene itsesi, Lehtorisi ja sen kollegoiden kanssa syömään.
Tai juomaan (esim. olutfestarit)
plussat: on seurallista ja hauskaa
miinukset: Lehtorin kollegat ovat kyllä kivoja, mutta se loputon lehtorointi...
lisäplussat: olut menee iloisesti ylöspäin
lisämiinukset: siitä tulee kamalan äkkiä täyteen
lisälisäplussat: ei tarvitse syödä kun on täynnä olutta
lisälisämiinukset: tarvii kumminkin, vaikka ei mahdu

3. matkusta johonkin semmoiseen paikkaan missä tulee aamiaista eteen ja sitten pääsee ravintolaan syömään
plussat: nohyvänenaikasentään: aamiaispöytä! ravintolaruoka!
miinukset: pidemmän päälle vähän tyyris ratkaisu

4. järjestä niin, että Lehtorisi kutsuu itsensä ja sinut kollegansa luo syömään
plussat: luultavasti hyvää ruokaa
miinukset: sen kollegan kumppani on sinun entinen opettajasi
lisäplussat: varmaan ihan kivaa
lisämiinukset: sen kollegan kumppani on aina vain entinen opettajasi. Pitää kerrata nopeasti kirjallisuustieteen perusteet ja keksiä argumentteja korkeakirjallisuudesta ja siitä että postmodernissa subjekti pakenee identiteettiään vaimitensenyttaasolikaan.

5. kutsu itsesi ja Lehtorisi kylään jonkun semmoisen semisti tutun ihmisen luo (esim. lapsen valmentaja), joka osaa kokata
plussat: luultavasti hyvää ruokaa
miinukset: ehkä
lisäplussat: teini hermostuu
lisämiinukset: teini hermostuu



*


Äärimmäinen hätävarasuunnitelma jos mikään ei toimi:


Kaada valkoviini olutlasiin. Voitele ranskanleipäsiivu paksulti voilla tai vastaavalla. Laita päälle siivu maukasta juustoa.

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Lomaelelyä


Suunnilleen viikko lomaelämää takana.
Lehtori on ollut omissa riennoissaan suunnilleen saman verran: ensin olin kulttuurishokissa, kun se ei ollut kotona, ja sitten menin uuteen kulttuurishokkiin kun se taas yhtäkkiä olikin kotona.
Ensin kotia ja tilaa oli ihan liikaa ja yksityisyyttä ja yksinäisyyttä myös.
Sitten niitä kaikkia onkin ihan liian vähän. 

Ulkomaan sukuhaara on kyläilemässä.
Päivät ovat - Lehtorin poissaolosta huolimatta - menneet hetkittäin liiankin tiiviisti koti-anoppila -akselilla. 
Nuoriso vanuu laitteillaan ja me aikuiset kierrämme kehää juttuinemme. 

Välillä on pitänyt tehdä pieniä irtiottoja periaatteessa ihan mukavien sukulaisten välittömästä vaikutuspiiristä. 

Muistin omistavani museokortin.
Kävin Luostarinmäen käsityöläismuseossa aurinkoisena kesäpäivänä.

entisaikain kahvila




museon pihoilla viljellään hyötykasveja; tätä en tunnistanut
Yksinäisyydessäni virittelin palapelin käyntiin - pelin sain lainaksi isältä. 
Hyvä on peli; sitä sopii koota Lehtorin taktiikalla, eli siten että otetaan mikä tahansa pala laarista ja tällätään se pöydälle siihen kohtaan, johon se oletettavasti kuuluu.
Minun mielestäni ensin tehdään raamit ja sitten lajitellaan palat värin mukaan. 

Mutta tähän peliin siis sovelletaan Lehtorin taktiikkaa.




Tässä palapelissä on se huono puoli, että alkaa janottaa.




Tässä palapelissä on myös se huono puoli, että Elman mielestä se on kaksinpeli. 
Aluksi meillä oli pieniä linjaristiriitoja siitä, kumman peli oikeastaan on kyseessä.
Sittemmin Elma on huomannut että palapelaaminen on vähän tylsää; ei saa pelata paloja lattialle.

Yritin mennä keskiajalle - kun meillä oli ne keskiaikapäivät. 
Kävi niin kuin aina. En vain jaksa sitä, että joka paikassa on ihmisiä ja väkeä ja keskiaikaisia esityksiä ja kaikenmoista tohinaa ja kohinaa ihan liikaa.

Menin sitten ihan oikeasti keskiajalle.
holvimuuria 1400-luvulta
Pakenin väentungosta ja markkinahumua Aboa Vetus, ars nova -museoon.



Kiersin keskiajan ja vaihtuvaisnäyttelyn - ukrainalaisen Maria Prymatshenkon naivistisia, värikylläisiä maalauksia.


Kuin olisi kävellyt satukirjassa!

vähän pelottavat mustikkasilmät

Vietettyäni useamman iltapuhteen anoppilan sohvalla yhä uudestaan toistuvien juttujen parissa, varasin yhden päivän varasin ihan vain itselleni. (Lehtori oli silloin vielä omissa riennoissaan, nuorisolla oli omia juttujaan; yksi oli töissä, yksi Lintsillä ja yksi Särkkiksessä.)
Päätin etten ole missään tekemisissä kenenkään sukulaisen kanssa. 
Ensin suunnittelin vaikka mitä hekumallista kylpylälomaa, huippuravintolaa ja kaikenlaista muuta loisteliasta, josta olisi saanut metkoja blogikirjoituksia. Tutkailin hieronnat ja suunnittelin junamatkaa Tampereelle ja Helsinkiin ja pohdin, voisinko mennä Kuopioon syömään kalakukkoa.

Kuten yleensäkin - ah, niin hohdokkaassa elämässäni - todellisuus on tarua ihmeellisempää.
Aamu-uinnin sijaan meninkin aamu-unille ja koko päivä käynnistyi vähän verkalleen.
Kävin lounaalla ihan tavallisessa lounasravintolassa.
Päädyin sen jälkeen lukemaan kirjastolle.
Ensin istuin sisällä ja luin yhden kokonaisen kirjan.



Kirjaston sisältä siirryin kirjaston sisäpihalle, kahvilaan ja käynnistin uuden kirjan hekumallisten herkkujen tukemana.

Ehkä ihminen ei ihan välttämättä tarvitse bloggauskelpoista kylpylätuokiota tai huippuravintolan intensiivisiä makuelämyksiä.
Ehkä riittää ihan vain se, että on kesä ja aikaa oleilla vain.






 Semmoistakin tapahtui, että kesän kärmeskiintiö tuli melkolailla täyteen.
En saa mennyksi lähimetsään lenksalle juuri nyt.
En varsinaisesti pelkää käärmeitä, mutta en jaksa puistatella enää yhtään enempää.



perjantai 6. heinäkuuta 2018

Hyvät halpamatkalaiset, osa2 - kohteena Kreikka

Etkö kaikista ponnistuksista huolimatta onnistunut tuostanoinvain vips! säästämään etelänlomaa - vai menikö lomasi ohi aivan liian nopeasti?

Ei hätää, ystävä rakas - asiaan on olemassa pientä vaivannäköä vaativa ratkaisu, nimittäin niksipirkkamatkailu, tunnetaan myös nimellä hyvät halpamatkalaiset!

Lomasuunnittelusi vaatii hieman aikaa ja jonkin verran taloudellisia ja tuotannollisia ponnisteluita, mutta takaa sinulle semisti autenttisen tunnelman, hieman halvempaan hintaan.
Astu laivaan ja muuta sentapaista!

Tällä kertaa, hyvät halpamatkalaiset kohteenamme on Kreikka!

Perus-Kreikka

Useimmista hyvinvarustelluista tavarataloista löytyy ruoka- ja juoma-aineksia kreikkalaisen illanvieton järjestämiseen.


1. horiatiki: aitoon kreikkalaiseen maalaissalaattiin tarvitaan
Horiatiki - kreikkalainen maalaissalaatti
- kurkkua
- tomaattia
- vihreää paprikaa
- punasipulia
- oliiveja
- fetajuustoa
- oliiviöljyä 
- pippuria, tuoretta basilikaa, oreganoa

Muista: poista kurkusta siemenet!
Tee rouheita paloja!
Käytä kreikkalaista oliiviöljyä!
Fetajuustoa saisi olla reilu viipale - ei kuutioita!

2. aurinkorasva ja oregano
Nauti aistinautinnoista. Sivele itseesi aurinkorasvaa.
Kasvata tai hanki tuore oregano ruukussa, tuoksuttele sitä. Se on parhaimmillaan vähän lämpöisenä.
Pue päähän aurinkohattu!

3. jääkahvi /mythos /valkoviini

Aitoon kreikkalaiseen frappeen tarvitset:
2 rkl pikakahvijauhetta
1 rkl sokeria
1 dl vettä
Nämä surautetaan sauvasekoittimella sur-sur.
Kaada pitkään lasiin, lisää maitoa ja jääpaloja. Ja pilli.


Mythosta saa hyvinvarustelluista tavarataloista.
Muista pistää olutlasisi pakastimeen joksikin aikaa. Ja vaikka se Mythoskin. Kylmempi on parempi.

Kreikkalaiset viinit maistuvat parhaalta lähteillään, mutta jostain sattuman oikusta niitä tuodaan jonkinmoisia määriä myös meikäläisissä monopoleissa myytäväksi. Varoitan: ne ihan oikeasti maistuvat paremmalta siellä missä köynnökset ovat kasvaneet. Kokeile, mutta omalla riskillä.

4. zorbas
Juutuubettimesta löytyy tämä perinteisehkö sirtaki.
(sehän ei oikeasti ole kreikkalainen kansantanssi ensinkään vaan ihan vain tanssi.)
Opettele askeleet.
Se on kyllä olevinaan miesten tanssi, mutta väliäkö hällä.
Noin periaatteessa nimittäin - olipa kyse melkein minkä tahansa maan kansantansseista - naiset ovat koreita ja nättejä, mutta enimmäkseen vain heilahtelevat vaatimattomasti musiikin tahdissa ja miehet saavat kaikki hauskat askeleet.

katuzorbas

Kreikka edistyneemmille

5. mitä tahansa kirkkaansinistä.
Siniruudullinen pöytäliina.
Sininen pöytäkoriste
Siniset ikkunaluukut.




6. Vieraile ortodoksisessa kirkossa

7. opettele kreikkaa!


Kreikka lapsille ja lapsenmielisille

8. Uima-allas. Aurinkotuoli. Kirja.


**

Hyvät halpamatkalaiset on kesäjuttusarja finanssikriizin kourissa käpristeleville kaukokaipuisille.
Uusi matkakohde joka viikko!

Valitettavasti tämä ei ole yhteistyöpostaus.
Olisin kyllä voinut hakea inspiraatiota suoraan sen alkulähteiltä.



sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Kesäkuun kirjallisuus

Lukumielessä vaatimatonta toukokuuta seurasi onneksi vähän tarmokkaampi kesäkuu.

Kesäkuun luetuista suosittelen chicklitin ystävälle Marian Keyesiä, elämätarinaoista koukuttuville Ulrika Björkstamin selviytymistarinaa, ja jotain erilaista kaipaavalle puolestaan Riku Salmivuoren nettihuijareiden vastahuijarin kertomuksia.

Koko vuoden luetut (klik)


Mari Moilanen: Taikinakirja. Yhdestä taikinasta useampi kakku. Nimensä mukainen leivontakeittokirja. Valitettavasti hävisi vertailussa Härkösen keittokirjalle aivan mennen-tullen. 

Helena Liikanen-Regner: Mon amour - ranskalaisen parisuhteen jäljillä. Kirja parisuhteesta, ja siitä mikä ehkä on erilaista ranskalaisessa parisuhteessa suomalaiseen verrattuna. Mikä tekee parisuhteesta onnellisemman tai miten elämä ylipäätään on erilaista Ranskassa? Sellainen ihan kiva -tason kirja. Monilta osin olen parisuhdeasioista hyvinkin samaa mieltä, vaikkei minulla ranskalaisesta suhteesta kokemusta olekaan (enkä edes pidä ranskan kieltä mitenkään erityisen romantillisviettelevänä kielenä).

Anna-Leena Härkönen: Taikinaterapiaa. Keittokirja. Bongasin (yllätys-yllätys!) kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -operaattorin kautta. Suhtaudun Härkösen tuotantoon epäilevästi ja ennakkoluuloisesti, keittokirjan naistenlehtimäinen ulkoasu nyt ei ainakaan vähentänyt ennakkoluulojani. Luulen aina, etten tykkää Härkösen kirjoituksista. Yleensä melkein aina tykkään. Niin tästäkin. Pari reseptiäkin pistin muistiin.

Sarah Crossan: Yksi. Säeromaani, proosaruno. Hengittävä, herkkä ja ilmava kertomus teini-iästä ja siamilaisesta kaksosuudesta. Kertojaäänenä toinen kaksosista, Grace. Mitä tapahtuu, kun suojattu kotikoulu vaihtuu ihan tavalliseen kouluun ja elämään tulee ulkopuolisia ihmisiä? Miltä tuntuu, kun toinen haluaa ja toinen ei - rakastua, polttaa tupakkaa, kiivetä puuhun, kokea uutta? Miltä tuntuu kun elämät ovat kietoutuneet yhteen kipeäätekevän erottamattomasti? Nuortenkirjaksi luokiteltu kasvutarina. E-kirja. 

Mikko Kalajoki: Kolme tärkeintä asiaa. "Jokainen perhe on katastrofialue" - perheen äiti lähtee hoitamaan keski-iän kriisiään Argentiinaan, pelastamaan merikilpikonnien munia. Kotona yrittävät elämästä selviytyä alkoholisoituva isäpuoli, puhumaton jalkapalloileva kuopus ja teini-ikäinen tyttö. Kertomus hajoamisesta, horjumisesta ja pinnalla pysymisestä. Kirjaa kuvataan tragikomediaksi - en itse välttämättä käyttäisi juuri sitä sanaa. Koukuttava, moniääninen tarina. 

Luciano Wernicke: Jalkapallon MM-kisojen merkillinen historia. Peliä kentällä ja kabineteissa 1930-2014. En seuraa futista, mutta katson sitä kyllä ihan sujuvasti: peleistä ei jää mieleeni yhtään mitään - hädin tuskin lopputulostakaan, mutta voin silti ihan tyytyväisenä katsella pelejä. Ennen juhannusta pidin sadetta antikassa ja rönysin sekalaisia laareja: antikanpitäjä oli nostanut esiin myös laatikollisen verran ajankohtaista futiskirjallisuutta. En kehdannut lähteä antikasta ostamatta mitään (=isoa kasaa kirjoja). Ajattelin antaa tämän lahjaksi kaverille, mutta luin sen kisailtapuhteena ensin itse (jonka jälkeen sen varasi Isoveli). Sekalaista nippelitietoa, anekdootteja ja outoja tarinoita - kortit keksittiin 1970-kisoissa, yksiin kisoihin Italia vei mukanaan rekka-autollisen pastaa, Puolan joukkueella oli kisaeväänään 380 pulloa vodkaa. Tiesin jo lukiessani, että yksikään tarina tai ainakaan kisatulos ei jää mieleeni, mutta kirja itsessään oli hauska ja leppoisa kokoelma futistarinoita, mainiota luettavaa kun taustalla hälisevät tuoreimmat kisat ja lasissa on leppoistavaa juomaa.

Ilkka Taipale: Mielisairaalassa. Lääkärin muistelmat. Sosiaalilääketieteilijä, psykiatri Ilkka Taipaleen muistelukset. Pätkäiset, nimitiputtelevat muistelukset luovat kuvaa miehestä, jolla on vahva sosiaalinen omatunto ja tiukka työnäky heikoimpien puolesta, syrjäytymistä vastaan. 

Ulrika Björkstam: Nouse nyt. Kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta. Kansainvälisissä tehtävissä toimiva Ulrika jää räjähtävän lentokoneen alle. Rankan päättäväinen elämäntarina kahlitsi minut yhdeksi kokonaiseksi iltapuhteeksi sohvaan. Onnettomuuden ja kirjan kirjoittamisen välillä kuluneet toipumisen vuodet tekevät tekstistä napakkaa ja sääliä kerjäämätöntä, kriisi on käsitelty ja eletty, otettu osaksi elämäntarinaa: järkyttävästä, rankasta, vaikeasta aiheestaan huolimatta tekstiä oli tavallaan ilo lukea. Kirja on kypsä, vahva elämäntarina. 

Marian Keyes: Aikalisä. Keyes on yksi chicklit-suosikkejani. Keyesin kirjat ovat pinnalta kepeitä, mutta eivät koskaan pinnallisia tai huolettomia. Keyes kertoo kipeistä asioista ja ottaa kantaa, joskus voimakkaastikin. Aikalisä kertoo hiukan päälle nelikymppisestä, parikymmentä vuotta yhdessä eläneestä pariskunnasta. Hugh haluaa aikalisän vaimostaan ja suhteestaan, hän lähtee reppureissaamaan. Kotiin jää Amy, sekalaisen ja rönsyilevän perheyhteisönsä kanssa. Kirjassa kulkevat rinnan nykypäivä ja menneet vuodet, siinä kerrotaan tarinaa parisuhteesta ja moniulotteisesta laajasta perheyhteisöstä. Keyesmäisen hyvä, jopa parhaasta päästä hänen tuotantoaan.

Lori Nelson Spielman: Kivi sydämeltä. Herttainen tarina anteeksiantamisesta, irtipäästämisestä, unohtamisesta - ja tietysti rakkaudesta. Kirjailijan ensimmäinen teos Kymmenen unelmaani oli sadunomaisempi ja ihanampi. Mutta rentouttavan eskapistinen lukukokemus oli tämäkin.

Marko Lönnqvist: Elämäni gangsterina. Pienissä pätkissä välipaloina lukemani e-kirja. 

Riku Salmivuori: Tarinoita toiselta puolelta. Verkkohuijareiden metsästäjät kertovat. Hauska ja vauhdikas tapauskokoelma verkkohuijareiden huijaamisesta vapaaehtoisvoimin. En tiennyt edes, että on olemassa laaja vapaaehtoisten joukko, joka maailmanlaajuisesti käyttää aikaansa ja osaamistaan verkkohuijareiden huijaamiseksi tai käräyttämiseksi. Absurdiin asti yltyvät vastahuijaukset naurattivat. 

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan olympiamatka. Kyllä ei pitäisi jatkamalla jatkaa, vaikka kuinka hyvä idea onkin. Loppuu hööki ja puhti paremmaltakin meistä. Kyllä ei pidä sekaantua maailmanpolitiikkaan. Kyllä ei ainakaan tällä tavalla. Pikkuhauska pikkuopus. Kyllä olivat aiemmat osat parempia. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Hyvät halpamatkalaiset osa 1 - edullisehkoja kotiseutukesävinkkejä aikuisemmille

Kuten jo aiemmassa postauksessani totesin, kesässä ja lomassa olennaista on fiilis.

Pitää olla tavallisesta arjesta poikkeavaa ja seikkailullista.
Koska kärsimme vähintäänkin jonkiasteisesta uupumuksesta yhdistettynä vähäiseen finanssiin, olen koonnut teille, rakkaat lajitoverit - vähämaksuisia ja mahdollisimman vaivattomia kesänviettovinkkejä.

Osa vinkeistäni saattaa sijoittua Turkuun - valitan. Soveltakaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Hae kauppatorilta mansikoita ja istu jokirantaan evästelemään. Paras paikka on Apteekkimuseon tietämillä, tois pual jokke, koska sinne paistaa aurinko.



Tee ainakin yksi kunnollinen viisikkoeväsretki. Ihan sama, mihin ja millä kulkuneuvolla.
Panosta erityisesti eväisiin: jos mukana ei ole kermakakkua, joudut tekemään uuden retken.
Kylmäkassiin voi pakata mukaan myös todella hyvin jäähdytetyn valkoviinin - paitsi jos on autolla. Ei kannata hankkiutua vaikeuksiin kumminkaan.
Turussa oivallisia viisikkoretkikohteita voisivat olla Ruissalon alue tai vaikkapa Liedon Linnavuori.

voileipäkakku viisikkoeväsretkivalmiudessa

Käy eri kirjastossa kuin yleensä.
On muuten kumma juttu, miten paljon enemmän, parempia ja metkampia kirjoja on eri kirjastoissa. Parhaita ovat pienet.

Ota turistiasenne koti- tai lähikaupunkiisi - enkä tarkoita nyt että museot maanantaina, kirkot ulkoa ja vuoret alhaalta, vaan juuri päinvastoin.
Tee kaikki sellaiset asiat, joita tekisit, jos olisit kaupunkilomalla Jossain Kaukana Poissa.
Ole tunnollinen: pakkaa päiväreppusi huolella - juomapullo, käsidesi, kamera, muistikirja ja kynä ovat lähtökohtaisesti perusvälineitäsi. Ehkä myös luettava kirja, jos haluat vaikka istuksia puistossa lukemassa.
Valitse ainakin yksi sivistyskohde eli museo.
Ja käy ainakin yhdessä kirkossa.
(tai siis sellaisia asioita minä tekisin Kaukana Vieraassa Kaupungissa. Jos sinulla on mahdollisuus visiteerata eri uskontokunnan kirkossa, tee se!)
Katso kirkkotaidetta kultturellisti pää kallellaan ja tutustu museoon ainakin puolitunnollisesti.
Istu jännittävässä paikassa kahvilla ja kirjoita muistikirjaa.
Mene eri ruokakauppaan kuin yleensä (vaikka sen eri kirjaston vieressä olevaan) - et usko, miten erilaisia ruokia sieltä löytää. Osta jotain, mitä et yleensä ostaisi. Pienemmät kaupat ovat parempia.
Etsi kotileipomo ja osta kotiin tuore leipä. (tai siis sellaisia juttuja me teemme vieraissa paikoissa. voi ostaa myös valikoiman makeita leivonnaisia)

retkeilyvälineitä: muistikirja ja rannekkeet matkapahoinvointia vastaan
Pyöräile
Pyörällä jaksaa liikkua pidemmälle kuin kävellen, mutta näkee enemmän kuin autoillessa.
Juomapullo, minieväs, kamera ja muistikirja kuuluvat tällaisellekin reissulle.
Tai ainakin juomapullo.
Pyöräile ennalta suunnittelematonta reittiä: mene siihen suuntaan, jossa liikennevalot vaihtuvat nopeimmin tai käänny tyystin toiseen suuntaan kuin yleensä. Yksi nuoristani harjoittaa tätä: sen tavoitteena on käydä monessa vieraassa paikassa ja maistella kaikki uutuusjäätelömaut kesän aikana. Se pyöräilee johonkin ja syö jätskin.

Lue ainakin yhtenä iltana kamalan myöhään.
Tai vaihtoehtoisesti, puhu filosofisia jonkun kanssa kamalan myöhään. Muistatko: sellaisella tavalla kun olit nuorempi, jaksoit valvoa loputtomiin ja uskoit että maailmasta tulee parempi paikka, jos puhuu tarpeeksi paljon oikeiden ihmisten kanssa.

Mene ulos hirmu paljon aikaisemmin tai myöhemmin kuin yleensä.
Tee ainakin yksi aamulenkki niin aikaisin, että ilmassa tuoksuu vielä kesäaamu. (tai vaihtoehtoisesti niin myöhään, että tuoksuu kesäyö)

Mene ulos kaatosateella. Paitsi jos ukkonen on ihan päällä.

Uiminen ja mustikankukkien tarkkailu kuuluvat tietysti kesäpuuhiin myös.



Vähän enemmän finanssia ja vaivaa saa kulumaan lähiseutumatkailussa - tee teemakierros vajaan sadan kilometrin säteellä kotoasi.
Tutustu taidetakomoihin, kivijalkakauppoihin tai luontopolkuihin, mikä nyt teemasi ikinä onkaan.
Me harrastamme pienpanimokierroksia.








Hyvät halpamatkalaiset on kesäjuttusarja finanssikriizin kourissa kärvisteleville kaukokaipuisille.
Uusi matkavinkki joka viikko!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Maksuttomia ja vähämaksuisia kesävinkkejä lapsiperheille

Luin jutun lomaköyhyydestä.

Ruoka maksaa: päiväkodin ja koulun ruokailujen sijaan pitää harjoittaa kotoista joukkoruokintaa.
Kaksi kertaa päivässä.

Jos on mökki, täytyy grillata.
Kilokaupalla lihaa, kasviksia ja kyytipoikia.

Täytyy retkeillä ja matkailla. Tutustua kotiseutuun ja kaukaisempiinkin maisemiin, olla kultturelli festarikävijä.
Vähän isommat haluavat huvipuistoihin ja pienemmille pitää olla kesäkerhoa, kun eivät pärjää koko työpäivän mittaa yksin kotonaan.

Törkeän hintaisia ovat kaikki: grillikasvikset, huvipuistojen sisäänpääsyt, kesäteatteriliput ja kesäkerhot.

Taloudellisahistaa ennen lomaa, lomalla ja loman jälkeen.
Ja lomien jälkeen palataan koulumaailmaan: taas tarvitaan finanssia uusiin vaatteisiin, uusiin koulutarvikkeisiin, uusiin alkuihin.
Ihan sama kuin joulun tienoilla: rahaa kuluu ruokaan ja mukavuuksiin ja edessä on uusi alku, johon siihenkin tarvitaan finanssia.



Jos olisin suuri blogivaikuttajapersoona listaisin tietysti makeimmat maksuttomat vinkit ja edukkaimmat joukkojenruokintaideat.

Listaan, vaikka en olekaan vaikuttajapersoona.
Siitäs saatte, hah!

Maksuttomat ja vähämaksuiset kesävinkit erityisesti kaupunkikesään

Olennaista loma- ja kesäfiiliksen saavuttamisessa on muutos. Asioita on tehtävä eri tavalla kuin yleensä arkena. Tavallisista asioista pitää tehdä seikkailuja.
Tee siis asioita toisin.

Pienten (leikkipuistoikäisten) lasten kanssa: etsi uusi leikkipuisto.
Hyppää bussiin tai autoon, mene naapurilähiöön tai naapuripihaan. Uudet leikkivälineet inspiroivat. Saatat löytää uutta juttuseuraa.
Turkulaiset tietävät Seikkailupuiston, jossa tekemistä riittää koko päiväksi. Fiiliksiin pääsee kyllä ihan tavallisessakin leikkipuistossa.

Kirjasto.
Aina hyvä paikka.
Vaihda kirjastoa: hyppää bussiin tai autoon, mene naapurilähiöön tai naapurikaupunkiin. Erilaisista kirjahyllyistä löytyy erilaisia kirjoja. Pelaa pelejä kirjastossa. Lue erilaisia lehtiä tai kirjoja. Kuuntele musiikkia yhdessä lasten kanssa.
Jos et yleensä käy kirjastossa, mene nyt.
Tule vaikka Turkuun tutustumaan meidän hienoon pääkirjastoomme!

Pakasta yllättäviä asioita.
Anna viinirypäleiden kohmettua pakastimessa muutama hetki: tunti tai pari.
Omppulohkotkin ovat hyviä vähän hyhmäisinä.
Ja valkoviiniäkin kannattaa pakastaa tunti-pari.
Hellepäivän parveke- tai pihapiknikille.

Seikkaile
Hyppää bussiin tai pyörän selkään. Anna nuorison (lasten) päättää, monennellako pysäkillä jäädään pois. Arpokaa aina risteyksessä, mihin suuntaan käännytään.
Me seurasimme kerran kissaa, kehitimme omituisen vakoilutarinan ja päädyimme kahvilaan. (se ei valitettavasti ollut maksutonta)
Kahvilan voi korvata hakemalla pystyeväät matkan varrelle osuvasta lähikaupasta.
Jos et yleensä käytä bussia, on siinä jo seikkailua kyllikseen.
Mene eri suuntaan kuin yleensä.
Turun joukkoliikenne on kesäkaudeksi avannut myös vesibussilinjan. Kesäkaudella pääsee kaupunkitaksalla myös luontoretkelle Kuhankuonoon. (omalla to-do listallani!)

Jätski on halvempaa kaupan kylmäaltaassa kuin jätskikioskilla.
Mansikoista riittää useammalle kun ne palastelee pienemmiksi.
Isossa laumassa kannattaa annostella jokaiselle oma kipollinen.

Mene edes kerran kesässä ulos ihan hirvittävän aikaisin.
Tai ainakin aikaisemmin kuin normaalisti.
Mene edes kerran kesässä ulos ihan hirvittävän myöhään.
Myöhempään kuin normaalisti.

Ruuanlaitto saattaa harmittaa ja viedä viimeisenkin lomafiiliksen.
Suosi isoja eriä: erilaiset laatikot ja kiusaukset ratkaisevat joukkoruokailun pariksi päiväksi (paitsi sitten kun lapset ovat isompia, ja erityisesti jos ne tarvitsevat eväät kesätöihin...siihen eivät riitä mitkään laatikot.)
Pizzaa voi veivata itse yhdessä keskenkasvuisten kanssa: käypää eväs- ja piknikkitavaraa, melko edullista ja yhdessä vääntäminen on kesäpuuha siinä missä moni muukin askarointi. En suosittele hellepäivien hommaksi, uunin hehkuttaminen uuvuttaa.

Tee ainakin yksi piha- tai parvekepiknikki, tai syö ulkosalla edes kertaalleen.
Vaikka et mökkeilisi tai retkeilisi, on ulkosalla syömisessä oma hohtonsa.
Me kutsuimme monta vuotta parvekettamme mökiksi: äiti, voidaanko syödä mökillä?

Sadepäivään sopiva huvitus: syökää käänteisessä järjestyksessä: ensin jälkiruoka, sitten pääruoka. "peikkoruokailu"
Päälle voi pistää peikkovaatteet, tai pukea vaatteet jotenkin nurinkurisesti. (tätä en ole koeajanut kotona, mutta nuoriso muistelee päivähoidon peikkopäivää)

Pihapelit.
Osaavatko keskenkasvuisesi hypätä hyppistä, pelata kirkkistä tai kymppissii?
Entäs tvisti? Vieläkö muistat itsekään?
Vaihda keskenkasvuisen pallo: anna jalkkiksen tilalle koris ja etsikää koriskenttä.

Halvat säälittävät lähiöleikit.
Oma nuorisoni muistelee vieläkin ihan liekeissä sitä, kuinka muovipussiin sidottiin naru (tai lanka).
Pussista tuli koira ja sitä saattoi ulkoiluttaa ja kouluttaa.
Ne väittävät, että tämän leikin hienouden voivat ymmärtää ainoastaan lähiössä kasvaneet lapset.

Saippuakuplat ja katuliidut pelastavat ainakin yhden ulkoilukerran.
Ja arvaapa mikä vasta hauskaa onkin: ämpärillinen vettä ja maalisuti. Hyvällä tuurilla lapsukainen "maalaa" tunnin poikineen.
Aurinkoisena päivänä mikä tahansa vedellä lotraaminen on hauskaa. Peskää polkupyörät tai pihakeinut.

Vuororuokailu.
Onnekkaassa tapauksessa joku toinen lähipiirissäsi on ihan samassa tilanteessa kuin sinä. Olemme ystäväperheiden kanssa muutamana kesänä koeajaneet vuororuokailua.
Maanantaina syötiin meillä, tiistaina teillä.
Ensin ulkoiltiin koko lauma yhdessä, sitten syötiin koko lauma yhdessä. Aikuisilla oli juttuseuraa, lapsilla leikkiseuraa.
Päivä-pari kummankin perheen omia rientoja väliin ja taas kelpasivat yhteiset leikit ja sapuskat.

Hiekkalaatikkokirjallisuus
Kun lapset leikkivät suhteellisen rauhallisesti, voi aikuinen uppoutua eskapistiseen maailmaan. Hiekkalaatikolle parhaiten sopii chicklit: lopputulos on ennalta-arvattava, juonenkäänteet kepeitä, eikä ihan hirveästi haittaa vaikka lukemisen joutuu tämän tästä keskeyttämään.
Hardcore-hiekkalaatikkolukijat pystyvät leipomaan hiekkakakkusia ja nukuttamaan vauvaa samalla kun lukevat.

Aikuisväestölle olenkin jo aiemmin koonnut lähestulokoon toimivan listauksen maksuttomista tai hyvin vähämaksuisista kesäpuuhista.
Lista toki vaatii ajanmukaistamista - pysy siis taajuudella!