maanantai 19. helmikuuta 2018

työkriizi


Yhtenä päivänä oli aika rankkaa töissä.

Aloin toiveikkaana tehdä lähtöä kotiin jo puoli tuntia ennen työajan päättymistä.
Tein vain yhden pienen asian, joka johti toiseen.
Sitten soi puhelin, eikä se ole koskaan hyvä juttu.
Opastin yhtä kadonnutta sielua sähköisessä laskunmaksussa (ei, en ole pankkineuvoja, minulta vain ilmeisesti voi kysyä neuvoa ihan missä vain), saimme asian järjestykseen.
Ja taas soi puhelin.
Se siitä aikaisesta kotiinlähdöstä.

Pääsin lopulta töistä tuntia työajan päättymisen jälkeen ja kirosin sitä, että olen ihan liian kiltti ja mukava ja palveleva.

Kotimatkalla jäin kahden eri kerjäläisen jallittamaksi.
Mieleni teki itkeä: älkää pyytäkö minulta yhtään mitään, minulla ei ole kertakaikkiaan mitään annettavaa. Johan minun selkänahastani riivittiin viimeisetkin työmaalla.

Mitä ihmeen signaalia oikein levitän ympäristööni?

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Haltialeipää

Harjoitimme koko perheen voimin kulttuuria ja kävimme katsomassa Turun kaupunginteatterin Taru Sormusten Herrasta.

Melkoinen spektaakkeli!
Peruskorjatun teatterin näyttämö muuntuu vaikka mihin, esitys oli näyttävää katsottavaa kaikkine taistelukohtauksineen ja pyrotekniikoineen, todellista silmänruokaa.

Muutamaa päivää ennen esitystä aloimme kai ruokapöydässä pohtia, mitä ruokia Tolkienin kirjasta löytyy, muistimme vain yrtit ja jänispadan ja haltialeivän.
Aloimme pohtia, millaista haltialeipä oikeastaan on, miltä se maistuu ja miten sitä leivotaan.

"(...) (haltiat) toivat heille lahjaksi ruokaa ja vaatteita matkan varrelle. Ruoka oli enimmäkseen jauhosta leivottuja hyvin ohuita kakkuja, jotka oli paistettu pinnalta vaaleanruskeaksi ja joiden sisus oli kermanvärinen. Gimli otti käteensä yhden ja katsoi sitä epäilevästi. 
(...)
Me kutsumme sitä nimellä lembas eli matkaleipä ja se vahvistaa paremmin kuin mikään ihmisten leipoma leipä ja kaikki pitävät sitä cramia parempana.
(...)
Syökää vain vähän kerrallaan ja vain tarpeen tullen. Sillä nämä annetaan teille sen hetken varalle, jolloin kaikki muu pettää. Kakut pysyvät maukkaina viikkokausia, jos ne saavat olla ehjinä ja pidetään lehtikääreissään niin kuin me olemme ne tuoneet. Yksi lembas pitää matkalaisen pystyssä pitkän päivätyön ajan, jopa Minas Tirithin pitkän ihmismiehen."

(J.R.R. Tolkien, Taru sormusten herrasta /Sormuksen ritarit /Galadrielin peili. Suom. Kersti Juva ja Eila Pennanen)

Minuthan on helppo aina ylipuhua kaikenlaisiin älyttömyyksiin, ja mitä ihmeellinen intternetti ei tiedä, sitä ei ihmisen tarvitsekaan tietää - joten, hyvä herrasväki - haltialeivän ohje iloksenne!


Lembas - haltioiden matkaleipä (lähde: Elven Lembas Bread)
Ohjeen käännös ja sovellus omani

n. 6dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
vajaa 0,5 tl suolaa
100 g margariinia (tai voita)
vajaa 1 dl fariinisokeria (tai ruokosokeria)
1 tl kanelia
1 tl vaahterasiirappia (tai hunajaa)
vajaat 2 dl maitoa (kermaa+maitoa)
1 tl vanilliinisokeria

Sekoita jauhot ja leivinjauhe, nypi rasva sekoitukseen. Lisää loput kuivat aineet.
Lisää nesteet ja alusta taikinaa kevyesti. Taikina on rakenteeltaan hyvin tiivistä. Tarvittaessa voit lisätä vähän nestettä, mutta hyvin varoen, muuten taikinaa ei pysty kaulitsemaan.
Kaulitse reilun sentin paksuiseksi levyksi, leikkaa neliöiksi ja nostele pellille. Paina kevyesti veitsellä diagonaalit kuhunkin leipäseen.
Paista uunissa, n. 200asteessa 12-15 min, kunnes leivät ovat kauniin ruskeita.



Haltialeipä muistuttaa perinteistä englantilaista teeleipää ja maistuu parhaiten aivan sellaisenaan, tai vaahterasiirapin tai hillon kanssa.

"olen haltioissani", totesi yksi nuorista
miksi minä en koskaan keksi noin hauskoja sanaleikkejä??





Haltialeipien kaveriksi paistoin myös Bilbo Reppulin siemenkakkua, mutta koska se ei saavuttanut nuorison keskuudessa kummoistakaan suosiota, sen resepti ansaitsee tulla unohdetuksi. (uteliaille tiedoksi, että kakussa on kuminansiemeniä. Minusta se oli jännitävän vanhanaikaisen makuista, osaan hyvinkin kuvitella sellaista syötävän sateisilla englantilaisilla nummilla ja Hobittilan koloissa)


**

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

lisää välipalaa

odotimme teinien kanssa bussia

torstaina on penkkarit, totesi yksi

joo, parin vuoden päästä mulla on penkkarit, jatkoi toinen

sit menee jotain viis vuotta ja teil on lapsenlapsia, se kehvelin epatto jatkoi yleviä pohdiskelujaan

mitämitä, mä olen liian nuori tommoiseen, rääkäisin.

me tuodaan ne sit sulle hoitoon, se kiittämätön kakara jatkoi, sä voit laittaa sen pajukoriin ja viedä töihin. Jos teillä kerran on toimistokoira, niin voi teillä olla toimistovauvakin.

Kurkkuani alkoi kuristaa ja sielussa riipi: missä te sit olette?

maailmalla, me muistettiin pakata kaikki muut paitsi se vauva. kyl me sit jossain välissä haetaan se.


Antakaa minun olla rauhassa. Edes vähän aikaa. Ihan oikeasti.
Vaikka olettekin ihania, niin silti.

*



tiistai 13. helmikuuta 2018

välipala

kaksi teiniä ryykäsi sisään intensiivisessä keskustelussa:

diipadaapadiipadaapa hawkingin säteily tsuptsuptsuptsup tapahtumahorisontti trallalaatrallalaa antihiukkanen...

aivojani alkoi välittömästi särkeä.

Siis onhan se kiva, että niillä on yhteistä keskusteltavaa, mutta miksi ne eivät voi keskustella sellaisista aiheista, joita minä ymmärrän?
esim. kissanruuan leviäminen ympäristöön suhteessa ruuan konsistenssiin


**

Hääräsin viikonloppuna keittiössä taas tuhannen hääräystä.
Itse asiassa konttasin pöydän alla.

Yhtäkkiä edessäni oli mies polvillaan ja sormus kädessään.

oi kylläkyllä!

Kissankehvatsu oli pelannut sormukseni pöydän alle, sen kaikkein näteimmän ja rakkaimman.

**



sunnuntai 11. helmikuuta 2018

tammikuun syömingit

Possupata, perunafondant

synttärikebabit

einesnuggetit, ranskikset, salaatit (alias roskaruokapäivä)

laatikkosalaatti ja jämiä

nyhtökana-nyhtökaurakiusaus

riisi-kanalaatikkohässäkkä

uunikalaa, perunaa, bataattisosetta

*

kanaleike, perunamuusi, hedelmälautanen

täytetyt letut, porkkanalaatikko, hedelmäsalaatti

sosekeitto, kolmioleivät, suklaakiisseli

lihapullat, lohkoperunat

palapaisti, perunamuusi, kasviksia

omatekoiset kananuggetit, bataattiranut

*

kanakiusaus

bolo

jauhelihakeitto, marjapuuro, pikasämpylät

jämäruokapäivä

roskaruokapäivä

uuniperunat kahdella täytteellä

uunikala, kasviksia, omenapiirakkaa

*

kanapyörykät, perunamuusi, hedelmiä

"italialainen kana", perunaa, mansikoita

possuananaskastike, riisi, rahka

jämäruokapäivä

tortillat

tortillat

vaalipizzat

*

omatekoiset kalapuikot

makaronilaatikko, mansikkakiisseli

kanakiusaus

jämiä

ulkoistettuja ruokailuja

sunnuntaipaisti


*

Kumma kyllä, olemme edelleen hengissä.


torstai 8. helmikuuta 2018

kun muut niin minä kans

Ensimmäiset paljastukset tapahtuivat Sutkautuksissa.

Kuin vyörynä perässä seurasivat Tuula, joka paljasti Elämänsä sisällön.
Sitten ihana Pinkki.
Satulinna ja Naiseuden mysteeri.

En kestänyt: sorruin ryhmäpaineen alla ja kippasin käsiveskani.



Ja mitä olikaan väskyni nielaissut?
Varakassi, kotiavaimet, silmälasit kotelossaan, uimakortin latauskuitti ja salasana laivan avoimeen verkkoon. Eväsrasia ja -pussi, nimilappu viikonlopun laivaseminaarista, kotiavaimet, kukkaro.
Muistikirja, kaksi minikokoista eväspatukkaa (kuka ihme ne on tunkenut kassiini?) Purkkalevy. Muistikirja, pussukka jossa johtoja. Ulkoinen vara-akku, pahoinvointirannekkeet. Nenäliinoja. 
Nippu tärkeitä papereita, mm. palkkakuitti, viikonloppuna laivaseminaarissa pitämäni esityksen prujut ja ilmoittautuminen koiranäyttelyyn (älä edes kysy; ja ei, meillä ei ole koiraa!).
Pussukka, jossa on kyniä, huulirasvaa ja -punaa, hätävarakuulokkeet, sekalaisia lääkkeitä.
Rahapussukka. Työavaimet.
Fläpä (eli tabletti)
Haarukka-lusikka kahdessa osassa.

yllättävä löytö: omistan käteistä!

kaikki mahdolliset piuhat

mitä tapahtui lusikkahaarukalle?

kynät, punat ja pillerit



Ja laukkuna aivan kaikkein paras, joululahjaksi saamani Aunts&Uncles Jasmine.

Perkasin pois kuitit ja turhat paperit, täydensin lääkevaraston kohdilleen ja heitin pois lusikkahaarukkani. 
Survoin kaiken takaisin.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

kannattaako sitä nyt oikeastaan...?


Kävin taannoin ostamassa keskimmäiselle lisää lukiokirjoja, kortti höyrysi ja hiki viilteli ohimoilla - summa oli kolminumeroinen ja kirjahyllyyn tuli vain neljä opusta lisää; joku tässä hässäkässä käärii hyvät rahat.


Kassan jälkeen päähäni pälähti että abituruksella alkavat olla viimeiset koulupäivät käsillä. Kas näin on meillä yksi lapsi on revitty läpi koulutusjärjestelmän ja koulutettu ja tuettu ja ihan mallikkaastikin vielä.
Että kannattaako sitä nyt enää oikeastaan tuohon tyttöjen koulutukseen investoida.


*

Talouden reaktiot vaihtelivat hysteerisestä naurusta loukkaantuneeseen niskojen nakkeluun ja orastavaan väittelykierteeseen. ("äiti, mitenniin te ette ja kylsun täytyy ja säootluvannut ja mä soitan murrille")