ammatinvalintakriizi

en oikein tiedä.

Joku kriizikausi myllää päässä, taas kerran mietin mitä haluaisin tehdä isona. 

Tiedän vain kaikenlaista mitä en halua, mutta en yhtään mitä haluan.

Olen lukenut satajayksi hömppäkirjaa, joissa kaunis nuori ja vähän eronnut sankaritar perii kahvilan tai kirjakaupan tai maatilan tai jotain ja sitten bum! elämä on kohdillaan ja se tietää heti että tätä olen aina halunnut tehdä jee.

En halua pitää kahvilaa. Paitsi ehkä hetkellisesti.
Enkä ehkä kirjakauppaakaan.
En halua olla yhtään mikään yrittäjä enkä maatilalomittaja.
eikä minulla tietääkseni ole kauan sitten kadonneita sukulaisia joilta edes voisin periä maatilan tai kirjakaupan tai kahvilan.
miksei niissä kirjoissa koskaan peritä vaikka tilitoimistoa tai maansiirtoyritystä? ei sillä että haluaisin niitäkään. tai että minulla olisi sukulaisia joilta jäisi perinnöksi maansiirtoyritys. onneksi ei ole.

Mitä tykkään tehdä
- uiminen on aika kivaa noin puoli tuntia kerrallaan -> ehkä minusta ei siis ole ammattiuimariksi. en kyllä tiedä, onko ammattiuimareille edes akuuttia tarvetta.
- ruuanlaitto on aika kivaa ehkä kaksi kertaa viikossa -> kokkeus ei vissiin ole minua varten
- tykkään lukea -> mutta ei sitä hullukaan loputtomiin jaksa. yksi kirja päivässä on jo aika paljon. lomalla jaksoin sitä tahtia kaksi viikkoa, sitten hyydyin. 

Semmoisia mietin.

*

ja koska tämä on suuresti vuorovaikutteinen blogi, niin mitenkäs kriizien laita siellä päässä?

se fiilis...

 se fiilis kun heräät puhelimensoittoon migreenitokkuraisilta päiväunilta.
lähinnä helvetillisen työviikon jäljiltä.
ei äiti, en halua jutella asiasta. 

Et oikein tiedä, särkeekö vielä vai ei.

Etkä oikein tiedä kenen kanssa juttelet.

Ja siellä luurin toisessa päässä on joku hyvin etäisesti työn kautta tuttu, joka jostain syystä halusi juuri nyt soittaa ja lätistä ihan muuten vain siitä, miten hänellä pyyhkii juuri nyt.

Olin iloinen että heräsin.

Olin iloinen että juuri sillä nimenomaisella hetkellä päänsärky tuntui vetävän vähän henkeä ja olo oli melkein siedettävä.

Olin hyvinhyvin hämmentynyt puhelusta, koska...
no, olen tuntenut - tai pikemminkin tiennyt - luurin toisessa päässä olevan ihmisen korkeintaan etäisesti, korkeintaan tuttavatasolla, työn kautta.
Että mitä helkattia?

Mutta kiva että hänellä menee hyvin. kait olin sitten ollut hyvänä kuuntelevana korvana jossain välissä

Ja aika kiva että hän soitteli. Oli bongannut avunpyyntöni yhden työhön liittyvän ryhmän keskustelusta ja halusi vilpittömästi vain jutella. luulin että sitä ryhmää ei edes lue kukaan, mutta sain vastauksen kysymykseeni alle tunnissa ja iltapäivällä tämän oudon puhelun.
Kiva kun on ryhmiä.

Mutta oli se silti vähän outo fiilis.

*

Mukavampaa on kyllä se, että ihan tietoisesti ja ilman päänsärkyä tapaa työn kautta ystäväksi ja tärkeäksi tukiverkoksi muuttuneen ihmisen, semmoisiakin on. <3

*

vaatepohdinto

 

Some-kuplassani eletään viiden vaatteen haastetta: vuoden aikana saa ostaa enintään viisi uutta vaatetta. 

Minun omassa henkilökohtaisessa kuplassani eletään jonkinlaista hysteeristä osta vaikka kuinka paljon vaatteita-haastetta.
En ole ehkä ikinä elämässäni ostanut ja omistanut niin paljon vaatteita kuin tänä vuonna.

Löysin vähän vahingossa tuotemerkin, jonka tunikat sopivat minulle ilman että minusta tulee äikänopen näköistä, jonka housut ovat suunnilleen maailman mukavimmat ja jonka tuotteet ovat ekologista lähituotantoa.
(Ei maksettua mainontaa, mutta Dama Design!)
Keväällä ostin yhdet housut ja kaksi tunikaa sieltä arki- ja juhla- ja sitten kevätjuhlamekon myös.
Nyt kävin hommaamassa vähän toisenmoiset housut ja vielä yhden tunikan.
Ja pari trikoopaitaa minulla on sieltä ja yksi t-paita.
ylipäätään on tosi outoa muuttua tunikatädiksi. mutta semmoiseksi olen muuttumassa. en kertakaikkiaan voi enää mennä töihin rötväisissä farkuissa, kulahtaneessa hupparissa ja t-paidassa, vaatteiden pitää olla rentoja, mukavia ja asiallisia.
vaatehuollon nimissä ja myös sen takia kun olen hirmu viluinen, olen myös oppinut aluspaitojen käytön. se on tehnyt hyvää itselleni ja vaatteilleni.

Takin aion vielä ainakin ostaa.
Kylmälle kaudelle tarvitsen kengät; paljasjalkakenkien huono puoli on se, että pohja kuluu todella nopeasti.
Yhdet vanhat ei-paljasjalkaiset saapikkaat pitää pohjata uusiksi, niistä tulee hienot.

Sorttasin viikonloppuna vaatekaappiani.
Pistin suurimman osan kaikkein kesäisimmistä kesävaatteista sivuun. En oikein jaksa uskoa mihinkään niin kuumottaviin helteisiin, joissa tarvittaisiin pikkupikkumekkoa. T-paidalla ja kevyemmällä housulla pärjää kyllä.

Kiva fiilis kun katsoo kaappiinsa ja kaikkia vaatteita tekee mieli käyttää.
paitsi farkut alkavat olla vähän nuhjuisia kyllä. mutta ne ovat vapaa-ajan vaatteita.
kiipeilyhousuihini olen rakastunut. pitää ihan vahtia etten hillu niissä kylillä miten sattuu.
noiden hienojen housujen ja tunikoiden lisäksi olen tietysti ostanut pitkä- ja lyhytlahkeiset kiipeilyhousut ja sitten olen ostanut yhden mekon ja kaksi muuta tunikaa myös. ja vanhoistakin vaatteista löytyy ihan käyttökelpoista päälläpidettävää. olen varmaan ostanut ainakin kymmenen ,ellen viisitoista, vaatetta tänä vuonna.

*

Viikonloppu oli muutenkin leppoisa.
Oli kaikenmoista mukavaa.

oluenmaistelua ystävien kanssa

nykytaidetta Wiurilan kartanossa

 

kunpa muistaisin taiteilijan nimen!

Taidenäyttely toisten ystävien kanssa.

Vähän kiipeilyä. 

 

Ja ihan vain oleilua.

 

Elokuu!

 Elokuu!

Elokuu on yksi lempikuukausiani, ehdottomasti.

On vielä kesä mutta on jo arki. Kaikenlaista uutta ja mukavaa voi olla edessä, tai sitten vanhat rakkaat jutut palaavat kesälomilta uimahallit aukeavat ja muuta semmoista.vielä hiukan reilu viikko että rakas lähihalli avaa ovensa.

Aamuissa tuoksuu koulu ja kaneli.
Ilma voi olla yön jäljiltä raikas ja vähän kirpeä mutta silti kaikkialla viipyilee kesän valo ja lämpö. 

elokuun aamu metsänreunatiellä

Illat ovat pehmeitä ja sävyisiä, aurinko laskee voimakkaissa väreissä.
Yöt ovat pimeitä ja lämpimiä, tuhat heinäsirkkaa huutaa kilpaa lähipellolla yössä.

 

ilta-aurinko parvekkeelta

 

Elokuussa on vielä paljon jaksamista ja suuria mahdollisuuksia.

 

 

treenipäivän päivällinen:
tortellineja, pulled porkia purkista, raejuustoa ja salaatti

 

Etsimme siskon kanssa runkopäiviä kiipeilylle - hänellä on ovat aikataulut muuttuneet kovasti normaalista.
Minulla taas enemmän iltahommia kuin pitkään aikaan.

Kiipeilypäivät vaikuttavat uintiaikatauluihin.
Suunnitelmissani on käydä uimassa mieluummin työpäivän jälkeen kuin aamuisin.
Lehtorin kanssa sovimme että mieluiten treenit heti työpäivän jälkeen ja sitten kohtaaminen kotona keskiympyrässä.
Minulle tosin tulee paljon kaksiosaisia päiviä, se vaikuttaa aina vain. huolimatta muuttuneesta työnkuvastani saan palkkaa ja teen edelleen vain 30h/vko, siinä on vähän järjestelyä että tunnit pysyvät aisoissa.

Elokuu!
Ihana syvä aistillinen kuukausi!

Kohti tavallista arkea

kesälapsi lähti kotiinsa viikko sitten. 

Albert Edelfelt: Leikkiviä poikia rannalla

 

Lehtorin kesäkatko loma? työnkeskeytys? päättyy alkuviikosta.

Hapuilemme yhdessä ja erikseen kohti tavallista, kahden aikuisen arkea.

Se on omituista.

Niin kuin vaikka sunnuntai. Siinä oli loputtomiin aikaa ja tilaa ja mahdollisuuksia.
Kivojen juttujen lisäksi tein kaikenlaisia tylsiä juttuja ja aikaa vain oli ja oli ja oli ja olin rento.
alan hiljalleen ymmärtää mitä palautumisella voidaan parhaimmillaan tarkoittaa

Tulevat viikot näyttäytyvät sarjana mahdollisuuksia.

Vasta nyt hahmotan sen, kuinka paljon nuorison läsnäolo - silloinkin kun ne oikeastaan eivät enää ole minua tarvinneet - on määritellyt tekemisiäni ja menemisiäni.
Iltatyöt - ei haittaa.
Uimaan aamulla tai illalla - ei haittaa.
Omia menoja viikonloppuna - ei haittaa.
Tiedän että Lehtori on ja pysyy.
Vaikka pikkulapsi- ja alakoululaisaika oli omalla tavallaan sitovaa, koen että teini-ikäiset ja aikuistuvat nuoret ovat tarvinneet ja kaivanneet läsnäoloani intensiivisemmin.
Heidän aikuisennälkänsä, heidän murheensa ja ilonsa ovat olleet osa arkeani voimakkaammin kuin olen ymmärtänytkään. He ovat pitäneet minut kotipiirissä tiiviimmin kuin myönnänkään.
Kun aikuisuutta kohti hapuileva sanoo sä et oo koskaan kotona siinä on valtava sanoma.
Silloinkin kun se nuori istuu omassa tilassaan kuulokkeet korvissa, se on kaivannut tietoisuutta siitä, että aikuinen on.

Ja vieläkin se herättää minussa suurta ristiriitaa.
Yritin puuttua yhden nuoren elämään ohjeistamalla ja kyseenalaistamalla hänen ratkaisujaan. tyhmää minulta, myönnän.
Sain vastaukseksi silmien pyörittelyä, olkien kohauttelua ja oikein perinteistä joojoota.
Kotiinsa nuori lähti niskojaan nakellen.
Ja vielä samana päivänä: tuu auttamaan, mulla on kauhee ötökkä täällä ja se ei mee ulos. Lehtori oli hövelillä tuulella, minä en niinkään.
Toisella kädellä ne tyrkkivät kauemmas, toisella kiskovat tykö, tunkevat iholle pelkällä viestin kilautuksella.

Sitä opettelen, irroittautumista.
Omaan aikuisennälkääni vastaamista.

*

Sunnuntai-iltana, kun olimme kumpikin tehneet kivoja ja tylsiä juttuja, yhdessä ja erikseen, istuimme toverillisesti olohuoneen (työ-)pöydän ympärillä.
Lehtori katsoi shakkia tai futista, minä hahmottelin tulevaa viikkoa ja kirjoitin päiväkirjaa.
Jostain mielenpohjalta nousi muistikuva ajasta kolme pientä ihmisikää sitten.

*

Kävimme hakemassa tulevan kauden kulttuuripläjäytykset: liput kolmeen konserttiin ja kahteen teatteriesitykseen.

kävimme pikipäin Ateneumissa katsastamassa Edelfeltin.

uutiskylläännys ja uutiskynnys

 silloin kun blogit olivat aika uusi juttu eli aivan hetki sitten mediatutkimus tjsp ounasteli että blogeista tulee osa kansalaisjournalismia ja laadukasta sisältöä ja väylä kriittiselle journalistiselle sisällölle ja vapaalle kansalaiskeskustelulle ja ties mitälie.
no sille paikallehan tuli X/tvitteri (eli eks-tvitteri)

 

Minulle tuli nyt ja yhtäkkiä tarve olla kansalaisjournalistinen kun kestoaihe tiiti(äi)sen lista pomppasi Ylen otsikoihin.

Joihinkin juttuihin sitä nyt vain kyllästyy.

Tässä on kuulkaa teille lista.
Se on kirjoitettu reunoistaan rispaantuneelle lasinaluselle lyijykynällä ja jemmattu kansakunnan viralliseen kassakaappiin ilmatiiviissä pussukassa.

Mara
Repa
Jomppe
Helena
Lentsu
Arppis
Tökö
(ei luettavissa, alkaa ehkä P/R:llä)
(ei luettavissa, kaljatahra)
(kaljatahra)
(kaljatahra)
Tumpse
Liisu

Nyt kun lista on sitten täten julkistettu ja ihmisten lynkkaaminen siitä, että vaklasivatko vaiko eivätkö, voi alkaa niin johan rauhoittuu ja saadaan uutisaiheiksi normaalit elokuun oudot eläinhavainnot.

*

Yksi kesän kestoaiheista on ollut kierrätys ja lajittelu, joka on kyllä minulla mennyt tunteisiin.
onneksi Lehtori on meidän jätevastaava ei tulisi mistään muuten mitään.

Yksi asiantuntija sanoo että pitää litistää ja tunkea sisäkkäin ja toinen sanoo että johan kuollaan kaikki jos litistetään, pitää olla ilmaa välissä.
Yhdessä ohjeessa on että ei tarvitse pestä, toisessa käsketään pesemään ja vesilaitoksen mies sanoo että putki halkeaa kaikesta siitä jogurttiliemestä mitä viemäreihin pesun seurauksena valuu.
Kansalaiskeskustelussa kehoitetaan nuolemaan joko itse tai koiralla. yök.

Onneksi seuraan myös ruuan terveysaiheisia keskusteluita. Jos lääkärit vielä antavatkin luvan jotain syödä, niin johan viimeistään hammaslääkärit sen kieltävät.
Loppuu jätteiden lajittelu, kun ei mitään uskalla syödä että sitten kuoleentuu tervehampaisena.
kiva silleesti arkeologeille että tekevät hirmu hyviä hammaslöytöjä sitten joskus mutta eivät jätelöytöjä, niin että ei tiedetä yhtään kuinka nykyihminen eleli.

 Pitäisi varmaan lopettaa uutisten seuranta ihan tykkänään.

epätaloudellinen taloudellisuuspostaus

 Inspiroivat ihmiset (esim. Pinkki) saavat aikaan inspiroitumista.
Minä inspiroiduin olemaan taloudellinen ja suunnitelmallinen. Pinkin ansiosta.

Kesälapsi lähti omaan kotiinsa Savonmaalle ja me pääsimme taas takaisin kahden aikuisen elämään.
olen jotenkin hassusti huomannut että koen olevani tilivelvollinen elämästäni ja pakotettu olemaan läsnä nuorison elämässä. olen helpottunut kun saan oman elämäni ja kotini takaisin, vaikka kaipaankin nuorisoa välillä niin että hampaissa kirskuu. sitten kun ne tai joku niistä tulee käymään edes lyhyeksi aikaa, alkaa hampaissa kirskua, kun ne ovat niin paljon.

Ensimmäisenä perkasin ja järjestin jääkaapin omanlaiseksi.
Ja kävin kaupassa.

Tavoitteena on olla taloudellinen ja suunnitelmallinen hyviä aikeita kun vaan vielä tekis jotain.

Taloudellisesta olen kaukana. Olen nirso valikoiva syöjä enkä osta mitään mikä ei mielestäni maistu hyvältä. 

En ikinä koskaan milloinkaan tule pääsemään sellaisiin viikon ruuat kympillä tavoitteisiin. hyvä kun edes päivän ruuat kahdella kympillä

Ostan mieluummin oikeasti hyvää ruokaa kuin semmoista edukasta mitä en kumminkaan syö.
 

Kieltäydyn syömästä jotain halpaa marttasoppaa satokauden kasviksista soppaa voi kätevästi jatkaa vedellä seuraavana päivänä. 

En marjasta enkä sienestä koska aiemmin elintilaamme ei ole mahtunut niin suurta pakastinta että se mitenkään kannattaisi, ja nyt kun mahtuisi, en todellakaan aio uhrata yhtä kokonaista huonetta pakastimelle.
Ja koska lähellä ei ole niin suurta metsää että kannattaisi tai oikeastaan koska naapurit ovat nopeampia noukkimaan. kun tämmöisenä marja-aikana menee meidän lähimetsään, joka puskassa pömpöilee joku ämpäreineen.
Koska marjastaminen on minusta tyyyyylsää. pitkästyn ennen kuin saan marjapiirakan ainekset kasaan.
Ja koska torilta ostettuna mansikat ovat kalliimpia kuin pakasteena kaupasta. minulla menee mansikkaa kilo viikossa. millainen pakastin tarvitaan siihen? enkä edes osaa pakastaa sillä tavalla sievästi että olisi erillisiä marjoja.

Minulla ei ole mummoa eikä mummolaa josta saisin kätevästi roudattua valmiit mehut, marjat ja hirvipaistit.
Enkä nykyään edes leivo leipää enää kun menee vatsa kipeäksi siitä. osaisin kyllä ja leipoisinkin, mutta kuka sen leivän söisi?

Niin että kaupan varassa ollaan.

Lähipäivien ruokiin meni vajaat 50€, tällä kertaa mukana ei ollut kissanruokia ne ovat kalliita.

Tällä viikolla meillä syödään uunikalaa ja -kasviksia, bataattilohkoja ja linssi-pähkinähässäkkää ja sitten pakastimesta porkkananuggeteja ja jotain luultavasti tortellineja. 

Viikonlopuksi täytyy tehdä toinen kauppareissu se kissanruoka! ja kahvi! Lehtori haluaisi lihapullia ?? mikä juttu tämä nyt on? yleensä se haluaa kalapuikkoja ja minä en. saisikohan jostain poroa tai hirveä pulleroihin? 

Mutta pysykää taajuudella!
Kerrankin taloudellinen blogipostaus joka ei ole taloudellinen vaan ylenpalttinen ja holtiton.
Täällä ei kokata suuria määriä ja syödä samaa soppaa koko viikkoa, eikä kuristeta perheen taloutta pariin saturaiseen kuukaudessa. Täällä hummataan vaan ja kuvitellaan että on taloudellista.
jatkoa tälle

 

#epätaloudellisuushaaste 

ps. Pinkki tekee  kaiken paremmin, on vihko ja kaikki. Ja on taloudellista.