melkein puuttuva päivä

Migreeni.

Tai joku vaihtoehtoinen päänsärky.

Ei paljon naurata. 

 *

31/31

epäilen ostosteni riittävyyttä

Mietin, että minulle olisi hyväksi vähentää tietokoneella kököttämistä.

Ja somea.

 Sitten istuin puoli tuntia muokkaamassa verkkokaupan tilauksia ja seuraavaksi aion pyöriä rentouttavan pikkuhetken somessa.

Tällä viikolla enää yksi työpäivä.

Torstaina olen lomalla, jee sille.

Aion siivota ja kävellä ja lukea ja kokata ja kutoa ja piirrellä ja kirjoitella ja ja ja ja...
Tai ehkä vain vetelehdin kotivaatteissa ja mietin olevaa ja tulevaa.

Yritin tehdä verkkokauppaostoksia ja minulla on muka ruokasuunnitelma. Se ostoskori näyttää kamalan vajavaiselta hintaansa verrattuna. Olen melko varma siitä että kaupasta saisin paljon kukkurallisemman kärryllisen samalla rahalla. 

*

30/31

mitä teen huomisen jälkeen? Kun periaattessa tämä poikkeusaika on ilmeisesti eletty, ainakin noin laskennallisesti, niin mitä ihmettä sitten teen? vaikka ei se kyllä ole laisinkaan ohi.

metsämiete

 Luen kirjaa kansallispuistoista, mietin metsiä.

Olen enemmän kaupunkilainen, kutsun metsäksi sitä pientä puulämpärettä talon takana ja toista talon edustalla.

Isompi metsä on pururadan reunusmetsä.
Siellä kasvaa naavaa ja vanamoita kesällä.
Kyitä ja muita kärmeksiä on, ja suuria muurahaiskekoja.

Pururadan reunusmetsä voi melkein viedä metsänpeittoon. 

Ja kerran näin aarnisavunkin siellä. 

Osaisinko ihan oikeassa metsässä ollakaan? Sellaisessa kansallispuistometsässä? 

*

29/31

tuoreeks-terveeks-tulevaks vuodeks?

Tämä viikonloppu meni kokonaisuudessaan yleisessä haljuilussa.
En oikein tehnyt selkeästi mitään.
En ainakaan mitään sellaista mitä olin suunnitellut.

Tänään (sunnuntaina) harasi vastaan säätila.
Kaikenlaista ulkoliikkumista olin haaveillut ja suunnitellut.
Kävin pihalla tasan sen verran että tapasimme yläkerran pienet virpojat.
Kuukauden ensimmäinen kävelemätön ja pyöräilemätön päivä, olen lähellä ajautua kriiziin.

Paitsi että en ole.
Jos jostain tämän viikonlopun osalta kiiriziydyn, niin korkeintaan siitä, että en lukenut vaikka olisi ollut mahdollisuus.
En kirjoittanut vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.
Enkä oikein mitään muutakaan vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.

Jotenkin tästä kirjoittamastani tulee sellainen lievästi alavireinen olo. 
Ei tunnu edes siltä.

Kaivelin pitkästä aikaa keskeneräisen kutimen esiin, purin sen mitä piti purkaa ja jatkoin korjattua versiota.
Oli mukavaa.
Oli mukavaa pitkästä aikaa.

Pohdimme Lehtorin kanssa, että oikeastaan elämästä ei puutu erityisesti mitään. 
Ilman kahviloita, ravintoloita ja sensellaisia selviää kyllä.
Ainakin kun ei liikaa ajattele.
Se mikä rassaa, on tämä perusvire. Ja se että yleinen elämän hidastaminen ei ole oma valinta. 

*

Palmusunnuntai.
Jotenkin pitäisi viritellä itsensä pääsiäisen odotukseen.

*

28/31

paukkumaissipelto

Kävin aamulla kävelyllä, päivällä pyöräilin kirjastoon, illansuussa kävelin lisää.

Olin suunnitellut lukevani - ehkä jopa parvekkeella. 

Olin haaveillut eväsretkestä, vaikka se paikka mitä vähän olin suunnitellut kohteeksi, ei ehkä sittenkään ole ihan hyvä paikka. (näin siellä rotan. se ei puistattanut kun se paikka ei ole asutuksen lähelläkään, mutta en ehkä halua evästellä sellaisessa paikassa)

Ilma oli jotenkin merkillinen. Aina kun olin sisällä, paistoi aurinko. Heti kun menin ulos, tuli pilvisempää.

Kylmä nyt ei varsinaisesti ollut, mutta ei vielä kumminkaan parvekelukemisilma.

Aamupäivä oli vähän tyhjäkäyntiä, kun yksi talouden asukeista odotti negatiivista testitulosta.
Onneksi oli negatiivinen.
Mutta jotenkin koko aamupäivä oli sellaista epämääräistä varautumissuunnittelua.

 

päivän sapuska: kanapyörykät, perunamuusi

päivän havinto: tiesitkö että jos istuttaa pääsiäisruohoksi popcornia eli kuivia maissinjyviä, ne alkavat popsua hiljalleen mullan alla? Tulee sellainen tunne että pääsiäisruohon sijaan vadilla onkin kohta kasa popcornia. 

*

27/31

tyhjensin käsilaukkuni

 ihana Taru tyhjensi käsilaukkunsa ja haastoi mukaan sielun syvyyksien tarkasteluun.

Tykkään tästä haasteesta!

Minua vaivaa lievä laukkuhulluus, ihmisellä ei koskaan ole ainakaan liikaa laukkuja, ja aina voi etsiä vielä vähän täydellisempää. (ja muistikirjahulluus, se vaivaa minua myös. muuten olen melko selväjärkinen)

ja mitä olikaan veskani kätkenyt sisuksiinsa?

...ainakin yhden kappaleen maine cooneja, näköjään.

Aunts&Uncles -laukustani löytyi
- kukkaro, Aunts&Uncles
- irrallisia maskeja, maskeja pussissa (korona-ajan aikuistalouden ekvivalentti lapsiperheiden vaipoille)
- käsidesi (korona-ajan aikuistalouden ekvivalentti maitokorvikkeelle /pillimehulle; en silti suosittele juomaan!)
- kuitteja
- kauppalista: muista ostaa lääkkeet ja jogurttijuoma!
- xylitolipastilleja
- avaimet omaan kotiin
- vara-avaimet siskolle, minigrip-pussissa. en muistanut että ne ovat minulla
- yksittäispakattu ffp2-maski
- pussukka, jossa laaja valikoima laturinpiuhoja ja piuhalliset kuulokkeet
- langattomat kuulokkeet
- toinen pussukka, jossa toiset piuhalliset kuulokkeet, huulirasvaa ja vahvoja särkylääkkeitä
- särkylääkeliuska; puoliksi käytetty
- vara-akku 
- fläpä eli ipad
- muistikirja/kalenteri (kaikkein pohjimmaisena kuvassa)
- kolme eriväristä kynää
- huulirasvaa
- 30 senttiä rahaa
- rytistettävä varakassi

Laukku on melkein upouusi: myöhäinen joululahja itselleni alkuvuodesta.
Ja se on lähes täydellinen.
Se on ihanan pehmeää nahkaa, siinä on riittävän monta riittävän tilavaa lokeroa että tavarat pysyvät järjestyksessä, se ei pompota liikaa, siitä ei tule liian painavaa, eikä mitään katoa veskan pohjalle.
Arjessa siihen mahtuu kaikki minulle tärkeä ja tarpeellinen.
Sinne mahtuu taiten asetellen myös pieni vesipullo ja joku pieni eväs, ainakin jos jättää kalenterin /muistikirjan kotiin.
Ja kun maskeista päästään eroon, vapautuu kokonainen lokero kaikelle ihanalle.
Jos hakemalla hakee jotain negatiivista, niin tavallisenkokoista kirjaa tähän ei taida mahtua, mutta fläpällähän kulkee e-kirja näppärästi. Ja pokkari kyllä taitaa mahtua.

Tämä on jo kolmas laukku tältä samalta laukkumerkiltä.
Kaikki kolme veskaa ovat kertakaikkisen ihania ja mukavan käytännöllisiä.
Tämä on paras kaikista. 

*

Tykkään tästä haasteesta, mutta oikeastaan olen vähän tylsä haastettava, sillä ruokkoan veskani ihan säännöllisesti.
Olen monessa asiassa joviaali huithapeli, mutta in-ho-an epäjärjestyksessä olevia laukkuja. 

*

Emma, Helminainen, Marjaana - mitä teillä kulkee mukana?

*

26/31

fillarilla pitkästä aikaa

Olen hybridityöntekijä. 

Useimpina päivinä vetelehdin stressaantuneena kotona.
Välillä menen vetelehtimään stressaantuneena verstaalle.
Kumpainenkaan vaihtoehto ei ole hyvä, kumpikin vaihtoehto hatuttaa.

Tänään fillaroin lähityöhön. 

Pyöräily oli yllättävän mukavaa.
Närvehdin koko eilisen illan asiaa ja olin varma että tänään on märkää-kylmää-pimeetä ja muutenkin huono olo ja että pyöräily ei ainakaan kannata ja tuntuu joka tapauksessa pahalta.

No ei ollut, vaan aamu oli kaunis ja kirkas ja sää oli hyvä ja pyörä kulki. 

Pyörä kulki vastoin kaikkia odotuksia melko sujuvasti myös kotiinpäin.
Yleensä minulla on sekä töihin että kotiin vastatuuli, ylämäki ja räntäsade. 

Sellaisen olin talven aikana unohtanut että pyörän kuormaaminen on oma operaationsa.
Ja nyt hybridityön aikana vielä suurempi operaatio, kun pitää lastata kompuutteri ja eväät ja palautettavat kirjastokirjat, ihan tolkuton määrä tavaraa.
Kirjaston pihassa vähän meinasi siepata hatusta, kun kuorman purkamiseen ja uudelleen kuormaamiseen menee enemmän aikaa kuin kirjastoasiointiin ja kypäräkin pitää riisua että saa maskeerattua itsensä.

Harmitus meni kyllä ohi. Meillä on kirjastossa periaatteessa vain varausten nouto, mutta siellä on myös esillä muiden ihmisten tekemiä palautuksia pienillä pöydillä ja löysin sieltä bonuksena pari yllärikirjaa.

Meinasin muutenkin yltyä, lähdin tavalliselle illansuun kävelylleni ja melkein menin pururadan ulkopunttisalille.
Onneksi reitti sinne oli niin vetinen, että saatoin jättää väliin.
Kyllä muuten olisi ollutkin vähän liioittelua yhdelle päivälle.

kuva on jostain parin vuoden takaa
mutta tällainen oli fillarifiilis tänään

valmiiksi kerättyjen ruokaostosten noutokin sujui, pari juttua olin itse unohtanut tilata.
mukavan vaivatonta; vähän täytyy keskittyä siihen että muistaa kaiken.

*

päivän sapuskana jämät

*

25/31 - vaikka eihän tälle nyt vielä loppua näy.

taas yksi päivä

 heräsin

tein töitä

tein ruokaa

kävin anoppilassa

kävelin postiin noutamaan matkan varrelle jääneen kirjeen

tulin kotiin

söin

tein lisää töitä
osallistuin yhteen koulutukseen joka oli tarkoitettu edistyneille käyttäjille. En oppinut mitään uutta, minulla on ollut jo aiemmin hyvät informantit. Harmitti ajanhukka

kävelin lisää

pienentyy mun ympär'elon piiri
aika seisoo
nukkuu tuuliviiri

näin viisaasti sanoi runoilija Leinon Eino, liekö ollut selvännäkijä hän?

päivän ruoka: kana-perunapaistos tai bataatti-linssipaistos
luureissa: Clamavi de Profundis: Lament for Boromir

**

24/31

taas kävelyä

Ihana kevätsää! 

Kiersin päivän kävelyllä katsastamassa oudon patsaan alle haudatut: herrasväki Pietilä, ilman mitään epiteettejä. 

Pieni perehtyminen hautausmaan karttaan kertoo että kyseessä on arkkitehti Reima Pietilän (Tuulikki Pietilän veli) hauta (minä huomasin vain Fransin ja Idan) ja pystin on tehnyt kuvanveistäjä Viktor Jansson (Tove Janssonin isä)

Pienet ovat taiteilijapiirit.

Jotenkin inspiroiduin tästä ja päätin että lataan tuon hautausmaan kartan jotenkin helposti saataville ja teen kiertokävelyn. 

aurinko laskee kuralammikon taa lähiössä

Päivän mantra: menisohi - menisohi - menisohi

Tälle kulmakunnalle määrättiin rajoitus joukkoliikenteeseen.

*

23/31

kauppapohdinto

 Pitkään ja perusteellisesti harkittuani päätin vihdoin ja viimein perehtyä kauppojen nouto- ja kotiinkuljetuspalveluihin.
Tähän asti esteenä on ollut yleinen pihiys, halu huolehtia asioista itse ja kykenemättömyys suunnitella asioita riittävän  tarmokkaasti.

Toisaalta olen aina ja ikuisesti inhonnut erityisesti juhlapyhien alla kaupoissa vellovaa ruuhkamassaa. Eikä oman tilan kaipuuni nyt ainakaan ole vähentynyt tämän kiertelevän kulkutaudin ansiosta.
Joulun alla en vielä kyennyt systemaattisuuteen, enkä ainakaan siihen että minun olisi pitänyt paria viikkoa aikaisemmin pystyä tekemään jonkinlainen ennakkovaraus ostoksilleni.
Nyt pystyin. osittain siksi että melko tuoreessa muistissa minulla on joulun tuntumassa marketin maitotiskillä iskenyt paniikkityyppinen hetki

Tein noutotilauksen heti tälle viikolle ja samaan syssyyn ensi viikolle.
Kaikkein eniten jännittää se, että ihan kaiken varalta tein myös kotiinkuljetustilauksen sille puolen Suomen päässä asuvalle nuorelle aikuiselle. Jos se vaikka ei jostain syystä pääsekään näille nurkille pääsiäiseksi, niin tilaan sille mahdolliset ja mahdottomat kotiin. 
Että muistanko perua jos se ei niitä tarvitsekaan?
Ja meneekö systeemi nurin kun on kaksi aivan eri liikettä ja postinumeroa ja toimitustapaa?

Nyt tätä kirjoittaessa rupesin vielä arpomaan että pitäisikö sittenkin siirtää sen tilaus varhemmaksi ja toimituttaa se joka tapauksessa?

Tuleva torstai on toivoa täynnä.

*

22/31

*

Käytätkö itse nouto- tai kotiinkuljetuspalveluita?
Kokeneemman vinkit?

kulttuuria!

Koko viikonloppu on ollut jotenkin onnistuneen epäonnistunut. Tiedättekö sellaisen, että suunnittelee tekevänsä jotain, mutta ei sitten teekään? Siksi epäonnistunut. 

Mutta kuitenkin ihan kiva.
Siksi onnistunut.

Olin ihan unohtanut että ystäväpariskunta oli varannut meille yhteisen museokäynnin sunnuntaille. 

Menimme siis museoon - se ei todellakaan kuulunut mielikuvaani tämän viikon sunnuntain vietosta, mutta oli ehdottomasti parempaa kuin mikään mitä olin itsekseni suunnitellut.

Turun taidemuseoon pääsee tällä hetkellä ajanvarauksella kymmenen ihmistä kerrallaan tunniksi taidetta ihailemaan. Vaihtuvana näyttelynä tällä hetkellä on Sigrid Schaumanin värikylläisiä, unenomaisia maisemia Italiasta ja Ranskasta.

Melkoinen täti: eli yli satavuotiaaksi, ja vielä päälle seitsemänkymppisenä lähti maalaamaan Italiaan ja Ranskaan. 

 Museokäynti virkisti sielua, vaikka onkin vähän hermostuttavaa kiertää teokselta toiselle turvavälejä vahtien ja kelloa tuijottaen.

Virkistys oli suurempaa kuin hermostuttavuus; taide tekee aina sielulle hyvää ja vaihtelu myös.

Minusta on erityisen hienoa se, että erilaiset instituutiot pyrkivät keksimään kokoontumisrajoituksiin ja koko ajankohtaan sopivia keinoja ilahduttaa ihmisiä.
Nautin siitä, että kirjastot ovat edes rajoitusten puitteissa auki.
Nautin aivan älyttömän paljon siitä, että museoissa on vain rajallinen määrä väkeä. Siedän normaalielämässäkin varsin huonosti lähelle tulevia ihmisiä ja väenpaljouksia - kymmenen ihmisen museokäynti on siis todellista luksusta minulle!

Ainoa mikä todella harmitti, oli se ettemme päässeet jälkipuinnille mihinkään kahvilaan.

*

Haluaisin päästä myös Ateneumiin ihailemaan Ilja Repinin teoksia. Siihen ei mikään museon nyt tarjoama virtuaalikierros riitä, ne pitää nähdä ihan oikeasti.

Jos ihan rehellisiä ollaan haluaisin oikeastaan melkein mitä vain livenä.
Monenlaisia juttuja voi tehdä virtuaalisesti: voi varata kirjoja kirjastosta, on orkesterin livestriimiä, on teatterin somenäyttämöä, voit ostaa museokierroksen, osallistua joogaan, tanssitunnille, jumalanpalvelukseen ja viininmaisteluun - osaa maksusta, osan maksutta - ja onhan se hienoa ja kekseliästä ja tuiki tarpeellistakin ihmiselle ja palvelun tuottajalle myös. 

Mutta silti. Livenä olisi livempää. Ja kivempää.

Enimmäkseen en ajattele koko asiaa koska niin on yksinkertaisesti helpompaa.
Mutta silti.

*

Tiedättekö mikä olisi aika vaikea toteuttaa: virtuaaliuinti!
Voisivat kanssa-asujat vähän nikotella jos rupeaisin täyttämään meidän olkkaria vedellä että pääsisin uimaan jonkun uima-allaslivestriimin kanssa.

*

21/31

eikä tämä helkkarin poikkausaika kumminkaan lopu vielä maaliskuun lopussa.

outo tunkka

Tässä taannoin kun aloitin etätöissä ja ahkeroin tunnollisena kotikonttorillani, lemahti nenään outo haiskahdus. Se ei oikeastaan ollut ihan älyttömän paha, mutta ei oikeastaan mikään supermiellyttäväkään. Outo, epäilyttävä ja outo.

Haiskahdus.

Tietysti heti arvelin että jompi kumpi kissaeläimistä on syönyt taas vaihteeksi jotain sopimatonta ja levittää ympärilleen määrittelemätöntä tunkkaa.

No, kotikonttorilla päivystävä kissaeläin vaihtui työpäivän mittaan ja outo tuoksahdus jatkui vain.

Seuraavaksi epäilin että ne ovat kumpainenkin syöneet jotain sopimatonta ja taistelevat nyt ilmatilan herruudesta.

Valitin asiasta kaikille taloudessa oleskeleville sekä kissoille itselleen.

Sama tuoksahdus vaivasi seuraavana päivänä.
Ja sitä seuraavana.
Ja edelleen.

Tuoksahdus oli jotenkin läsnä melko voimakkaasti nimenomaan kotikonttorilla.

Totta, tietyllä tuulella meillä haiskahtaa viemäri, mutta tämä ei ollut viemäriä (outo ilmiö sekin!).
Eikä vaivannut yhtään viemärin läheisyydessä.

Pikkuhiljaa tuoksahdus voimistui ja hiljalleen jotenkin...täsmentyi.

Syyllinen löytyi kotikonttorini työpöydältä, kokeelliselta viljelmältäni. Alkukuusta viljelyinnoissani olin nimittäin lykännyt muutaman valkosipulinkynnen mukiin ja multaa sekaan.

Kasvaessaan ne tietysti alkoivat käyttäytyä valkosipulimaisesti, mutta alkuvaiheessa en vain tuoksua tunnistanut.

Nyt kun sipulit ovat versonneet kunnolla, on tuoksu tunnistettava ja mukavan sipulimainen eikä yhtään kissanturautusmainen.

Pahoitteluni kaikille valkosipulikunnan edustajille virhepäätelmästä!

Ja vinkki vapaasti kopsattavaksi, että ei kannata istuttaa valkosipulia työtilaan, jos kaihtaa sen tuoksua.

Ei se kyllä enää haittaa, kun ei sekoitu kissanlemuun.

kissaeläimellä on luova hetki

Lukemis-kävelypäivästäni tuli yleisvetelehtimispäivä. 

Kävelin vähän, mutta kengänpahus vuotaa. Se ei jostain kumman syystä ollut korjaantunut omia aikojaan aurinkoisten päivien aikana, vaan jatkoi vuotamistaan yhä vain.

Yleisestä velvollisuudentunnosta osallistuin pihatalkoisiin Lehtorin mamman pihassa.
Tehtäväni oli enimmäkseen seistä pihassa.
Siihen meni leijonanosa päivästä.
Joskus toivoisin että olisin vähemmän velvollisuudentuntoinen, koska ikinä kukaan ei ole edellyttänyt tai vaatinut minulta sitä puolihyödytöntä seisoskelua. 

*

20/31

kirjoittamisen ilo ja melkein muistikirjahätätilanne

 meinasi jäädä koko kirjoitus kirjoittamatta kun käly tanskanmaalta alkoi pommittaa kaikenlaisilla kysymyksillä.

Päivän plään oli

1. työtä ahkerasti
2. kirjoituskurssia innoittuneesti
3. kävely hautausmaan kautta
4. lukemista koko loppuilta paitsi syömistä ja saunaa myös

Päivän toteuma oli

1. Työtä mutta vähän vetelästi. Sain kyllä pari keskeistä keskeneräistä pois alta

2. Kirjoituskurssia, innoittuneesti. Sain lyyrisistä ponnisteluistani mieluisia kehuja. Kommenteista päätellen olin onnistunut tavoittamaan juuri sen mitä halusinkin.
Lyriikan kurssi on ihan yllättänyt. Suhtauduin siihen etukäteen jotenkin kamalan ennakkoluuloisesti. Nyt olen ihan innostunut. Etukäteen ajattelin että en ehkä halua olla kontaktissa entiseen teini-ikäiseen runotyttööni.
Etäevakko kysyi että aionko ruveta kirjoittamaan kokeellista murrerunoutta. No en, mutta olen hyvin syvässä kontaktissa entiseen teini-ikäiseen runotyttööni.

3. Työpäivän ja kirjoituskurssin aikana onnistuin kehittämään pakkomielteen retkestä paperikauppaan (melkein muistikirjahätätilanne, melkein).
Oikeutin sen kysymällä nuorisolta, onkohan heillä jotain tarpeita kirja- ja paperikaupasta.
Tokihan heillä, mm. irtolyijyä, värillisiä korttipohjia ja ruutuvihkoja.
No voih, täytyyhän minun toki hakea näitä välttämättömyystarvikkeita nuorisolleni, täytyyhän? Välittömästi? 

4. Kävely hautausmaan kautta muuttui kävelyksi kirjastolle, vaikka en ollut aikonut mennä lähellekään keskustaa. Mutta kirjastovaraus. Ja viikonloppu. Ja minähän aion lukea (ja kirjoittaa) lähes koko viikonlopun.

5. Kävelyn päätteeksi retki kirjakauppaan. Irtolyijyn, ruutuvihkojen ja korttipohjien lisäksi ostin kirjoituskurssimuistikirjan ja muun muistikirjan (kaikki ovat melkein loppu) ja piirustuspaperia (kirjeiden kirjoittamiseen) ja toisenlaista piirustuspaperia (muuhun piirtelyyn) ja jotain satunnaisia muita luovuustarvikkeita eli kassillisen sälää ja roipetta joka isosti inspiroi. Luovuus on selvästi ollut talviunilla ja tarvitsee nyt ravintoa. Muistan tämän vuoden takaa, siitä ensimmäisestä sulusta. Kun vain saan kaiken levälleen pöydälle, tulee parempi mieli.

6. Lukemisen ja luovailun sijaan etäjeesasin kälyä.

7. Pohdiskelin, mistä erottaa sen, että kielenkäyttäjä ei vaan osaa siitä milloin on tieten ja tahallaan kirjoitettu kökköä ja huonoa kieltä. Mistä tunnistaa harjaantuneet kielirekisterit ja ihan vain surkeat?

keskustan kaislikossa suhisee
oikeasti tuossa ei ole kaislikkoa
ovat karanneet yläjuoksulta

*

päivän sapuska: tortilla

*

19/31

iltakävelyn ilo

 Olen löytänyt uusia kävelylenkkejä. Vuosi sitten kävelin pururataverkostoa ja yhdistelin siihen kaikenmoisia mutkia aina mieleni mukaan, metsäisemmissä maastoissa oli hyvä mennä. 

Nyt lumitalven jäljiltä on pitänyt yrittää löytää aurattuja, suksiladuttomia reittejä. Uusin hyvä kävelyreittini kulkee hautausmaan halki.

Aluksi tuntui vähän oudolta pistellä siellä menemään vain ulkoilemassa, ilman muistelutarkoitusta.

Sopivasti mutkittelemalla olen löytänyt metsänreunaisia kaupunkimaastoja.

Illan kävelyistä on tullut suuri ilo.

Ja lähityöpäivinä jokirannan aamu on toinen ilo.

*

päivän sapuska: uunihalloumipasta tjsp, vesimelonia, viinirypäleitä, mansikoita. 

päivän sana: YT

*

Kauppareissu. 
En aio mennä moneen päivään, vaikka kasviksia (=hedelmiä) on aivan liian vähän. 

Ruokaplään:
pe - tortillat
la - tortillajämät
su - pekoninen kanapata
ma - nakit + perunalohkot

*

18/31

ruoka mielessäin

Miten voi ihminen unohtaa eväät kotiin?

meinasin saada nälkäitkupotkuraivarin kirjaston lainausautomaatilla, kun olin nälissäni, eikä automaatti toiminut.

Onneksi ovat kirjastoihmiset!

Ruokalistalla tänään: bolosoossi ja pasta. Tomaattia, vesimelonia, porkkanaa, viinirypäleitä. Kefiiriä jälkkäriksi.

Miksi elämäni pyörii jatkuvasti ruuan ja syömisen ympärillä?

kissannenäläikkyinen auringonlasku

 

Ja miten kirjasto teki sen taas?

Kävin töiden jälkeen hakemassa kolme varausta ja kun kerran jouduin asioimaan tiskillä, kysyin että milloin saan seuraavat varaukset.
Ystävällinen kirjastoihminen sanoi, että eivät nämä nyt hetkeen tule.
No eivät ihan hetkeen, ehdin sentään bussilla kotiin asti, kun sähköposti kilahti.

Päättäväisesti ehdin tehdä kunnon kävelyn ennen iltakokousta. 

Ja kokouksen jälkeen - eli nyt - onkin kätevä ajatella taas syömistä.

*

17/31

talitiaisten murteet

Olin aamulla valtavan reipas. 

Ennen työpäivää ah, nyt oivalsin! tässä syy miksi en aamuisin joogaa tuntitolkulla ennen töihinlähtöä. teen joogan sijaan kaikkea epärelevanttia. myös luen tai keittelen puuroa. veivasin taikinat ja soppahommelit ja kaikki valmiiksi odottamaan päivää, ja kaffepaussilla sitten soppahommeloin ja leipaisin ja muistin vielä juoda kahvitkin.

Tuli varsin aikaansaapa olo.

Oli vähän pakkokin olla aikaansaapa, koska eilen kerrankin onnistuin välttämään ruokahävikin. 
Kaikki meni, mitä eilen kattilassa oli. 

Sauvasekoitin on tullut tiensä päähän. Se alkaa ulvoa suoraa huutoa kun sitä yrittää käytellä. 

Kävelyllä kuuntelin talitiaisia.
Yksi oli ihan perinteinen ti-ti-tyy
Sitten oli sellainen tosi lyhyt ja terävä ti-ti-ty
ja ti-ty
kaikkein oudoin oli tyy-ti-ri-ri-ri tyy-ti-ri-ri-ri-ri

En koko päivänä ajatellut mitään syvällistä.

En ymmärrä joogaa. Tai meditaatiota. 
Kai ne ovat ihan hyödyllisiä.

*

päivän sapuskat: kasvissosekeitto, kanaa ja riisiä, kääretorttua
päivän ilo: kävely keväisessä auringonlaskussa

*

16/31

vaan maanantai

 Tein töitä, tein ruokaa, söin ruokaa, kävelin kirjastolle, kävelin kotiin.

päivän sapuska: savukalapasta
päivän ilo: kävely, vaikka loppumatkasta tulikin vähän vilu.

Alavire.

*

Mietin kävellessäni tätä tekstaa kun oot kotona -juttua.
Tai siis oikeastaan sitä, että en ole ikinä miettinyt koko asiaa.

Että maailman ihmisistä puolet ei elä samassa todellisuudessa.

Olen kyllä poikalapsellekin yritättänyt suositella että jos/kun on jossain liesussa kavereiden kanssa, niin ilmoittaa kun on perillä ja kotonaan.
Tyttäreltä  edellytän sitä: mä oon menossa nukkumaan mutta laita viesti vaikka isälle kun tuut kotiin. kun asut siellä ihan yksin, niin on hyvä että joku tietää että oot tallella. Ikään kuin me täältä puolen Suomen takaa mitään asialle pystyisimme.

En ole koskaan ajatellut että se olisi jotenkin outoa. Olen pitänyt sitä itsestään selvyytenä. Asiana joka ehdottomasti opetetaan tytöille ja ainakin jollain tasolla pojalle.

Mutta onhan se. Outoa.

En ole ajatellut sitäkään että olisi jotenkin outoa kulkea avaimet nyrkissä, tihennetyin askelein (tai peräti juosten, nuorempana) ja harkittuja reittejä. 
En ole ajatellut että muutamissa epämiellyttävissä kohtaamisissa olisi jotain outoa, pikemminkin ne ovat olleet jonkinlainen väistämätön tosiasia. (ihmettelen kyllä vieläkin sitä paljastelijaa joka parinkymmenen asteen pakkasilla toteutti itseään) 

Mutta onhan se.

Ihan oikeasti - puolet maailman ihmisistä ei tiedä miltä se tuntuu.

*

15/31

saatoin kirjeenvaihtoni ajan tasalle

Nautiskelin vaelluksista ja flaneerauksesta, olisin heti halunnut vaellella koko loppuikäni kaupungeissa, katsella ihmisiä ja maisemia, juoda kahvia ja kirjoitella muistikirjaani.

Lähi(ö)seuduilla ei järin kahviloita eikä kaupunkivilinäistä katseltavaa ole, mutta vaeltelin silti. Löysin potentiaalisen retkipaikan, katselin sorsia ja sinitiaisia, nautin kostean maan tuoksusta.

Päivän varsinainen ohjelma oli kirjeenvaihdon saattaminen ajan tasalle.

Päätin jo aikoja sitten että tässä poikkeusajassa ilahdutan jotakuta kirjeellä. 

Hamassa lapsuudessa kirjekaveruus oli harrastus. Kirjeiden sisältö oli kai tasoa mitäsullekuuluu, mullekuuluuhyvää, meidän ope on tyhmä.

Minulla oli jossain vaiheessa useita kirjekavereita, osittain varmaan siksi että muutimme pariin otteeseen ja tietysti entisistä lähikavereista tuli siinä hötäkässä kirjekavereita, ja toisaalta myös siksi että kun uutena tulee kouluun, ei oikein solahda valmiisiin kaveriporukoihin. 

Nyt teki mieleni kirjoittaa ihan oikea kunnon kirje. Juuri sellainen joka alkaa mitäsullekuuluu.

Kirjoitin.

Teki hyvää.

*

Vuorovaikutteinen osio

1. Kysely

Jos keskellä yötä päällesi kapuaa kissaeläin joka alkaa tarmokkaasti pestä itseään niin

a) heräätkö

b) oletko iloinen

c) uhkaatko myydä/lahjoittaa sen elukan

d) otatko riemumiellä vastaan jos joku lahjoittaa sinulle sellaisen

*

Oliko sulla kirjekavereita?

Onko yhä?

Milloin olet viimeksi kirjoittanut tai saanut kirjeen?

*

14/31

tyhjä lauantai

Olen lukenut, käynyt kaupassa, ottanut torkut, laittanut ruokaa, syönyt, lukenut lisää. 

Yksi lähti kotiinsa puolen Suomen päähän, pariksi viikoksi tällä tiedolla.
Toinen lähti kotiinsa puolen kaupungin päähän, yhdeksi yöksi tällä tiedolla.
Yksi oli harrastuksissaan.

Kodin hiljaisuus oli huumaavaa, yhtäaikaa kumisevaa tyhjyyttä ja silti avaraa tilaa.

päivän ilo: rentous, lopulta, monen mutkan jälkeen

päivän mureh: keskittymiskykyni on kadonnut, minussa on nykyään vain yksi tunnetila - levottomuus

päivän sapuska: paistettua kuhaa, sitruunaperunoita

päivän oivallus: yksi nuorista toivoi itsepuristettua appelsiinimehua. Jätin puristimen esille, sen entiselle paikalle ja toin kaupasta tullessani ison pussillisen mehuappelsiineja, vain itselleni (*)

(*) joskus kauan sitten meillä tehtiin joka aamu appelsiinimehua itse, kaikille. Paitsi minulle verigreippi-. Sitten luin jostain lääkkeideni lipareesta että ei sovi greippi vaivaiselle. Jätin greippimehun, mutta nuoriso jatkoi appelsiinilinjalla. Sitten niistä tuli mukavuudenhaluisia, ja ne lopettivat mehunpusertelun. Puristin siirtyi laatikkoon säilytykseen. Minua harmittaa yhä etten voi verigreippimehua juoda, se olisi parempaa. Joskus join sitruunamehua mutta välillä se on vähän ärhäkkää heti aamusta.

*

13/31

en aio yhtään mitään

 edessä viikonloppu.

En aio yhtään mitään, niin on kaikkein helpointa.

Yksi etäevakko lähtee viikonlopun aikana lähijaksolleen kauas pois, ja toinen pistäytyy hänkin kotinurkissaan.

Luulen että tässä kaikessa ihanuudessa minua rassaa eniten se, että juuri kun tottuu yhdenlaiseen kotitilaviritelmään, tuleekin joku muutos.

Juuri kun olen tottunut tekemään etätyötä, tuleekin toimistopäivä.
Juuri kun olen tottunut siihen että taloudessa on viisi aikuista, niin ei olekaan.
Juuri kun olen tottunut siihen että yksi kissa kiehää liikaa sylissä, siihen iskeekin ylenmääräinen kissuus ja se alkaakin sähistä kaikille ja kaikesta.

On vähän resilienssi koetuksella.

sit tää lähtis Venetsiaan eikä tekis mitään muuta

*

12/31

neuvostoflahsback

Tänään tuli outo ensikertalaiskokemus ja samalla flashback.

kuva alkuviikolta kun oli kaunista

Ensimmäistä kertaa elämässäni jonotin kirjastoon. 

Ihan älyttömän hienoa, että kirjastot ovat auki ja että ne ovat niin tärkeitä paikkoja että sinne kannattaa jonottaa.

tiettyä neuvostohenkisyyttä ilmassa
jonottajalla on roppakaupalla kasseja

Sitten tuli mieleenmuistuma opiskeluajoilta, kun meillä oli kieliharjoittelua Venäjällä. Se oli niitä post-neuvostovuosia, jolloin ajoittain oli pulaa melkein mistä vain. 
paitsi kovan rahan valuuttakaupoissa, niistä taas sai mitä vain, eivätkä ne olleet opiskelijallekaan niihin aikoihin mitään mahdottoman kalliita. ihan ekalla reissullani oli kyllä pulaa kaikesta paitsi ruokaöljystä ja vodkasta. mentiin kenkäkauppaan katsomaan kenkiä, mutta siellä myytiin vain vodkaa ja ruokaöljyä. onneksi se matka kesti vain vajaan viikon ja jostain sai myös shampanskojea. ei voinut vodkaa juoda koska saattoi olla valevodkaa josta olisi mennyt näkö ja se on muutenkin pahaa. sittemmin minulle kerrottiin että jos vinhasti pyörittää vodkapulloa ja sieltä pohjalta nousee sellaisena spiraalina kuplavana niin on aitoa ja voi juoda. en ole vieläkään testannut vedellä että tuleeko siitä spiraalivana vai onko valevodkaa.

Jos ikinä missään oli jono, kannatti mennä jonon hännille seisomaan, koska siellä jonon toisessa päässä oli taatusti jotain kivaa odotettavissa.

Kyllä oli kirjastojononkin toisessa päässä vaikka mitä kivaa: olen melkein viikon seurannut yhden tekemäni varauksen hidasta taivalta kohti noutopistettä ja nyt se oli noudettavissa.
Viikonloppuna pääsen taas retkelle Venetsiaan, jee.
Kannatti jonottaa!

*

11/31

tosiasiallisesti

Töitä ja kotia.

Ruokaa, kävely ja hetki kirjoittamiselle.

En tiedä, olisiko jotain enemmän jos olisi enemmän.

Tuskin lähtisin keskiviikon kunniaksi laulamaan karaokea.

Uimassa saattaisin käydä.

*

Auringonlaskuun oli ihana kävellä, tuuli oli takana ja kaikki hieno oli edessä.

Jossain vaiheessa tajusin, että en voi loputtomiin kävellä auringonlaskuun, ainakaan jos haluan yöksi kotiin. 
Piti kääntyä vastatuuleen.

Haluaisin ajatella jotenkin hienompia ja hyödyllisempiä ajatuksia, mutta ajattelen vain kaikkea tavallista.

Päivän sapuska: pastaa ja kalakastiketta tai kalapuikkoja ja bataattiperunalaatikkoa.
Päivän ilo: illansuunkävely

Päivän sana: tosiasiallisesti; kollega halusi tehdä tiedotteen jossa sanotaan jotakin diipadaapatilulii jos ei turvavälejä pystytä tosiasiallisesti toteuttamaan. En oikein tiedä mitä lisäarvoa tosiasiallisuus tähän tuo. Eikö voisi sanoa vain että jos ne grrrn:n turvavälit eivät toteudu, niin ei toteudu muutama muukaan juttu.

*

10/31

hento alku

Haluan uskoa uusiin alkuihin ja mahdollisuuksiin.

Näen jo edessäni pienen ja hennon sitruslehdon mahdollisuuden, jei! kyllä se siellä on, katso tarkasti!

 Valkosipulini ovatkin oikeasti pieniä tonttusia, kurkistelevat tonttulakkiensa alta, jei sillekin. 

Pitäisi kirjoittaa lyriikkaa, totesin Lehtorille että runosuoli on aivan tukossa. 

Päivän mureh: nuorison jatkuvat kaverikontaktit ("tää on mun nuoruus") (toisaalta ne ovat ilo, ja mielenterveyslääke)
Päivän ilo: sitruslehdon alku
Päivän ruoka: linssisoossi ja/tai kanasoossi, pastan kanssa. 

Luen kirjaa ekologisemmasta elämästä, mietin että jos voisi tehdä vain yhden muutoksen kohti ekologisuutta, mikä se olisi?
Siis mikä muutos ihmisen elämässä olisi ekovaikutuksiltaan suurin? en rupea vegaaniksi, en. en ainakaan nyt.

*

9/31

kävellen kirjastolle

Miksi sunnuntai-iltaisin kärsii sunnuntai-iltojen ahd-angstista, kun maanantait ovat yleensä aika siedettäviä päiviä?

Tänään tein töitä ahkerasti ihan omaksi ihmeeksenikin, koska tämän viikon suurimmassa urakassa tarvitaan pankkitunnuksia, jotka puolestaan olivat huoltotöiden takia poissa käytöstä.
Etähommeleiden ilo: muistin yhtäkkiä että minulla on toinenkin verkkopankki, siihen toimivat tunnukset ja pystyinkin tekemään sitä mitä pitikin.
Harmittaa kyllä se, kun joutuu järjestelmissä operoimaan omilla pankkitunnuksillaan.

Leivoin leipää, kokkasin ruokaa, kävelin kirjastolle ja kotiin.

Olen viime aikona löytänyt lähiympäristöstä aika kivoja kävelyvaihtoehtoja. Kahdeksan kilometriä pistelen menemään aika vaivattomasti.
Nyt kun oli kirjareppu selässä, ja kilometrejä tuli muutama enemmän, alkoi kroppa jo kommentoida. Reppu on kyllä viheliäinen kapistus siinä mielessä.

isolle kirkolle

Ja lopun iltaa ajattelin lukea ja löhvöttää.

*

8/31

 *

No hyvä on hyvä on: iloitkaamme naistenpäivästä!

Tiesittekö että urheilulla / liikunnalla on aivan valtavan voimaannuttava merkitys tytön tai naisen elämässä: joukkuelajien harrastaminen vaikuttaa tasa-arvokehitykseen, ja vaikkapa tyttöjen koulunkäyntiin nostattamalla itsetuntoa, itsearvostusta ja rohkeutta sekä luomalla kuulumisen tunteita ja yhteisöjä. 

Sain etuoikeuden vuosia sitten osallistua International Working Group on Women&Sport -verkoston konferensiin Helsingissä ja olen siitä pitäen ollut sitä mieltä että tekemällä hyvin pieniä tekoja - antamalla lapsille, erityisesti tytöille, mahdollisuuden liikunnallisen harrastuksen -voimme vaikuttaa kehittyvissä maissa tasa-arvokehitykseen, tyttöjen koulutukseen ja sitä kautta olla osana merkittävää muutosta. 

kohti sunnuntai-illan angstia

Viheltävä myrskytuuli valvotti yöllä. 

Tietysti aloin murehtia. Ihan kuin olisi jollain automaattiohjauksella: jos yöllä herää, pitää murehtia.

Voisiko joku säätää koneistoni uudestaan niin, että yöllä herätessä alkaisikin miettiä vain kaikenlaisia hyvänmielen asioita? 

Nyt ei onnistu, kun ne hyvänmielen asiat eivät ole tarpeeksi suuria murehdittavien asioiden eteen.

Koko päivästä tuli jotenkin ihan plääh. 

Ei pitäisi asettaa itselleen liian suuria tavoitteita. 

Viikko sitten sain viherkasvipuuskauksen. Hankimme yhdessä nuorimmaisen kanssa kukkaliikkeestä viherkasveja, ja sitten varmemmaksi vakuudeksi istuttelin vielä kotitarvepuutarhaakin. 

Yhteen mukiin istutin valkosipulinkynnen ja entiseen gerbiilien kylpykulhoon tein maissipellon.

 Tällä hetkellä vaikuttaa vähän siltä, että en vielä tulevalla satokaudella ole aivan omavarainen maissin, tai edes valkosipulin suhteen.

otti päähän:
- koko taloudessa ei ollut yhtään hapankorppua, juuri kun olisin halunnut syödä lohtuhapsua
- ruokahävikki, grr

hyvä juttu:
- oli kumminkin ruispuurohiutaleita. söin sitten lohturuispuuroa

ei etene
- kutominen, en vain pysty ottamaan kudinta esille. pitäisi purkaa, siitä se johtuu
- yleinen luova näpertely. 

hyvä juttu:
- mietin hapanjuurileipää
- ja mämmiä
- ja viiliä
aina voi aloittaa jonkun oudon projektin, jos muut hommelit eivät etene. Lehtori luuli että tein jo mämmiä mutta se olikin suklaakiisseliä. 

otti päähän
- viheltävä tuuli yöllä ja se etten saanut nukuttua

hyvä juttu
- otin päivänokoset

otti päähän
- se että luen ihan liikaa kulkutautiuutisointia

hyvä juttu
- siinä ei ole hyviä juttuja

otti päähän
- kirjat eivät etene. Yritän lukea Attenboroughin Yksi elämä, yksi planeetta

hyvä juttu
- pohdin kasvissyöntiä

otti päähän
- menin pitkästä aikaa naamakirjaan vaikka järkevämpää olisi pysyä poissa kaikista mahdollisista somekanavista

hyvä juttu
- yhdellä palstalla pohdittiin työhön liittyvää asiaa, ja minäkin pohdin sitä. 

Nyt kyllä tarvitsisin yhden reippaan ja mieltä kohottavan tsemppilauseen ennen kuin tyystin vajoan sunnuntai-illan angstiin.

*

7/31

kävelyn nahkeus

Kävin kaupassa viimeksi torstaina, ja vannoin etten varmasti mene ennen tiistaita.

Tai ainakaan ennen lauantaiaamua.
perjantaitahan ei tietysti lasketa, kun hain vain pari asiaa ja vähän apteekkitavaraa

välillä on myös kasvisvaihtoehtoja mutta en listaa niitä😊

Täydensin kuivatavaravarastoja ja jääkaappi on nyt ääriään myöden täysi.
Vielä tänään.

Sain aikaan jonkinlaisen ruokasuunnitelman ja kilometrin verran pizzaa.

Pilvisen nahkea päivä vei minut ensin päivänokosille ja sitten vähän vastentahtoiselle kävelylenkille.

Kävelyssä on se nahkea puoli, että liikkeelle lähteminen on henkisesti tuskaista, mutta kun alkuun pääsen, pistelen helposti tunnin verran menemään. Aina on jotenkin liian kylmää tai muuten vain kurjaa ja mahdollisesti jotain parempaa tekemistä.
Kävelylenkin alussa soitan usein siskolle tai äidille, se on melkein kuin olisi yhdessä kävelyllä.
Pilvisen-tuulisen-nahkeassa säässä paransimme siskon kanssa maailmaa ja päätimme perustaa retkeilykerhon heti kun säät sallivat. 

Olen trackerin mukaan kävellyt maaliskuun aikana tähän mennessä 55 km; helmikuussa kävelin 124 km ja tammikuussa 164. 

Olen yrittänyt lukea kiinalaisen kirjailijan pitämää päiväkirjaa vuoden takaa Wuhanin kaupungin sulusta ja koronan alusta. Ensin se oli ahdistavaa ja nyt se on vähän tylsää. Taidan vaihtaa johonkin toiseen kirjaan ja jätän karantenoidut wuhanilaiset suosiolla rauhaan.

Haaveilen aina siitä että viikonloppuisin luen ja juon ihanaa sakeaa kuumaa kahvia ja teen kaikenlaisia askarteluja.

Enimmäkseen teen kaikkea muuta (ruokaa; kävelen; notkun) eikä kahviakaan voi määräänsä enempää juoda.

Tavoitteet sunnuntaille

- kävelylenkki
- luen ja juon kahvia
- siivoan vaatekaapin
- pelaan sitä yhden hengen roolipeliä jonka sain joululahjaksi

*

6/31

perjantai!

Perjantai!

Työlästä

työpäivä, viranomaistiedotus

Harmillista

kirjoituskurssi jäi väliin kun piti odottaa viranomaisten päätöksiä ja selvennyksiä niihin

Ihanaa

päivänokoset ihan yhtäkkiä vaikka piti lukea kirjaa 

Ilahduttavaa

pitkä iltakävely ja lenkkiseura kuulokkeissa

Kodikasta

koko lauma koolla ainakin hetken

Iltaohjelmana

Ihmisten puolue -maraton

*

5/31

hauras viikonloppusuunnitelma

 

Tulin kotiin, pääsin taas kokkausflowhun. 
Chili con carne eli riisiä ja jauhelihaa ja tacomausteseosta. Ja tacokastiketta ja kermaviiliä.
Parasta mättöä ikinä.

Sitten jymähdin uloslähtemisvälttelyflowhun.

Ulkona oli selvästi märkää-kylmää-pimeetä tai ainakin kylmää. 
Olisin prokrastinoinut sitä varmaan koko loppupäivän, mutta oli ihan pakko lähteä apteekkiin.

Ensin oli nätti keväinen illansuu.
Sitten oli vähän uhkaava taivas.
Yhtäkkiä vauhko lumimyräkkä nousi seinänä vastaan.

Yritän miettiä missä järjestyksessä lukisin kirjakasaani viikonloppuna, semmoinen hauras viikonloppusuunnitelma.

kaikkia on aloitettu...

*

4/31

kaipaan sukeltelevia norsuja

Muuan kulkutauti rassaa mielenterveyttä: joudun töiden takia jonkin verran seuraamaan uutisointia ja viranomaisten päätöksentekoa, ja niitä seuratessani ajaudun ihan liian herkästi katastrofiuutisten kehään. 

Aamupäivät työssä kuluvat maailmanlopun tunnelmissa.

Onneksi vielä pystyn kotiintullessa ravistautumaan irti uutisten seuraamisesta ja lopunajan tunnelmista.

Kävin kotimatkalla kaupassa. Piti ostaa vain kissanruokaa kaksi pakettia.
Ostin kaksi kassillista kaikkea. Paitsi en ostanut maitoa ja leipää ja jotain minkä olen unohtanut ja mikä pitää hakea kai huomenna sitten. Jogurttia varmaan. 
Pitäisi varmaan treenata jonkinasteista suunnitelmallisuutta.

Olisin halunnut ajautua kokkausflowhun, mutta kukaan ei halunnut - eri syistä - syödä. 
Päädyin sitten lämmittämään itselleni tähteitä intohimoisessa mikrouuniflowssa.

Yksi etäevakoista asettui tänään kotipesään.

Kuuntelimme yhdessä musiikkia.

Järjestimme olotilan suurperheelle sopivampaan löhöilykuosiin.

Nuori aikuinen lönähti suurperhesohvaan lukemaan, minä annoin periksi kokkausflowlle sittenkin.

Sain aikaan makaronilaatikontapaisen. piti tulla mureke, mutta sitä ei taida syödä kukaan muu kuin minä

Yritin lähteä aivojennollauslenkille, mutta päädyin tekemään kaikenmoista pientä.

Kun kaikki pienet oli tehty, lähdin kävelylle. Hirmu usein kävelyllä soitan jollekulle, melkein kuin olisi lenkkiseuraa.

 

Yhden yön nukuin niin hyvin etten ole varmaan vuoteen nukkunut sillä tavalla. Näin unta sukeltelevista norsuista.

Ne eivät tulleet takaisin seuraavana yönä.

Siitä suivaantuneena yritin miettiä kalligrafiaa, tekstausta ja ylisöpöjä tsemppilauseita. Se toimi kohtalaisesti jonnekin aamuviiteen asti, sitten alkoivat työasiat kiertää päässä, eikä enää löytynyt tarpeeksi söpöä tsemppilausetta sen eteen.

Haluan sukeltelevat norsut takaisin. Heti!

*

3/31

kokkausflow ja kokousangst

ihan tässä muina kissoina oleilen

 

Tulin töistä, ajauduin heti aivan ihanaan kokkausflowhun.

Tein tortellini-mozzarella-halloumi-kasvisvuokaa Emman ohjeella ja omalla twistillä. Herkkua.

Leivoin pellillisen sämpylöitä, koska etäopiskeluun työlääntynyt nuori tulee huomenissa kotipesään hakemaan lisävoimia, ja hänen listallaan oli mysli Myllärin, leipä äidin, jogurtti banaani ja mehu mustikka. Niin olkoon.
Aion hössöttää oikein sydämeni kyllyydestä.

Tein pakastimesta löytyneelle orvolle pizzapohjalle tonnikalapizzaa ja tein onnelliseksi sen ainoan kotipesässä enää pysyvästi asuvan, etäopiskeluun työlääntyneen nuoren.
Niin olkoon.
Aion hössöttää oikein sydämeni kyllyydestä myös hänelle.

(ja ettei nyt jää mainitsematta vielä yksi etäopiskeluun työlääntynyt nuori, niin hänkin on tulossa keräämään kotipesään voimia, mutta ei vielä huomenna. Aion hössöttää sydämeni kyllyydestä myös hänelle. Mutta kyllä on luvassa jonoja ja täyteyttä kaikkialla kartanossamme lähiaikoina. olen suunnitellut nukkumavuorot ja paljon keittoa)

Sitten piti lopettaa hössöttäminen ja mennä iltakokoukseen.
Minun piti olla yhtäaikaa sihteeri ja kuvaruudunjakaja ja esittelijä ja se oli ehdottomasti liikaa.
Tulin vähän ärtyisäksi ja paljon sekavaksi ja hyvin ylikuormittuneeksi.
Ajattelin että mökötän koko loppuillan.

En kumminkaan mököttänyt vaan ruokin kissat ja lähdin kävelylle. 
Pistin luureihin jonkun hauskan hömppäkirjan - pitkästä aikaa. 
Tulin hyvälle ja energiselle mielelle uudestaan.
En ehkä mökötäkään koko loppuiltaa.

Ja sitten meillä on vielä sauna!
Arkena!
Meidän taloyhtiössä on ollut joku semmoinen politiikka että ei saunaa arkena, mutta sitten kuulin että naapurirapussa on. Ja meidänkin rappuun saatiin kun on kaksi saunovaa perhettä.
Nyt on.
ja ihan taktisesti vielä otimme myöhäisen vuoron, niin että ehtivät iltakokoukset haihtua päästä.

Parasta oli kokkiflow ja iltakävely.
Ulkona tuoksui kevät.

 *

2/31

aamut ovat valoisia

deja vu - maalisku

 yritän kutsua esiin kevätiloa, luovuutta, värejä.

Yritän istua muistikirjani kanssa.

Yritän houkutella itseni kirjoittamaan tai raapustelemaan jotain, ihan joka päivä.

Yritän blogata tai kirjoittaa jotain päivittäin.
Tai kaivan esiin värikynät.

En tiedä muuta tapaa jolla paarustaa eteenpäin tässä dejavussa.

*

Onneksi vuosi sitten ei nähnyt näin pitkälle.

*

1/31