tiistai 31. maaliskuuta 2015

kotona taas

"...jäi sielu seilaamaan..." - kuten Löytyn laulussa sanotaan.
Jos kohta minun sieluni ei seilaakaan Helsingin ja Dakarin väliä.
Mutta seilaa kuitenkin.


Takana ihana, iloinen ja rentouttava pitkä viikonloppu maaseudulla ulkomaanserkkujen luona: lehmät käyskelivät hautausmaan aidan takana, heräsimme kaikkina aamuina kirkonkellojen soittoon.
Keskenkasvuiset nauttivat yhdessäolostaan: pelasivat, lauloivat, venyttelivät ja vanuivat nurkissa. Välillä käytiin tutustumassa nähtävyyksiin ja shoppailemassa.
Me aikuiset - mekin nautimme - puhuimme, höpöttelimme, istuimme iltaa.
Niin hyvä on ihmisen olla porukassa, jossa voi olla hiljaakin.

Mikään ei vie ihmistä niin hyvin pois arjesta kuin irroittautuminen.
Ja vastaavasti, mikään ei vie ihmisestä rentoutta niin tehokkasti kuin paluu arkeen. (grr sille!)

jostain omituisesta syystä nuoriso EI halunnut syödä tämännäköistä jäätelöä. outoa.

Sisustusblogiosio:
kyllä ei ole Se Maalaisromantiikka yhtään valkoista tai korituolia tai hepenettä eikä edes kevyttä verhoa. Kyllä on jotain ihan muuta, katsokaa vaikka itse.

autenttinen maalaisromantillisuus


maanantai 23. maaliskuuta 2015

päivän sana

häiritsee ihan vietävästi elämääni semmoinen sana kuin antimakassi.


Luin viikonloppuna kaksi kirjaa, toisessa oli antimakassi.

Toinen oli Donna Leonin Kultamuna, jossa seikkaili sympaattinen komisarius Brunetti.

Ja toinen taas oli kertakaikkisen sykähdyttävä Emma Hooperin Etta, Otto, Russel ja James.
Soliseva ja soljuva kuin puro, itkettävän hauras ja koskettava.

En muista kummassa kirjassa oli antimakassi, mutta se riivatun antima-kassi on muuttanut pysyväisluonteisenoloisesti kuuppaani asumaan. antimakassi-antimakassi-antimakassi.
Mene pois antimakassi!
Hus!

Se on tämmöttinen juttu, jos on päässyt lipsahtamaan pois mielestä.
Minä kyllä tiesin. Tietenkin.

Tiedän kyllä että se on anti-makassi.
Mutta ihan selvästi se on kumminkin antima-kassi.
Ja kyllä semmoinen antima-kassi on melkein perheblogiin sopimatonta sisältöä, mokoma antima-kassi.


perjantai 20. maaliskuuta 2015

pyöräilyllisajatuksellisia

kumma juttu, miten monta ajatusta ehtii polkeillessa ajatella. Luulen, että juuri siksi tykkään pyöräilystä, se on niitä harvoja hetkiä jolloin mieli kuvittelee ja ajatus kulkee ihan omia aikojaan.
Työmatka kestää ihan yhtä kauan pyörällä ja bussilla, mutta pyörällä ehtii ajatella monta ajatusta.

Ehkä siksi kun ei ole kattoa pään päällä. Ajatukset eivät törmää mihinkään.

*

Tänään ajattelin mm.

- on ihan mahtavaa toivoa ja haluella kaikenmoista. (vrt. eilinen postaus).
Aina kun on tylsää tai kun pyöräilen, mietin ja kuvittelen, mitä kaikkea haluaisin ja toivoisin.
Jos minulla olisi niitä kaikenmoisia juttuja, joita keksin tylsyyspäissäni haluta, niin johan olisi elämäni parempaa ja hienompaa ja hohdokkaampaa.
Ihan varmasti olisi.
Jos vaikka olisi smoothiekone, niin kyllä olisin heti enempi parempi ihminen. En tiedä millä tavalla, mutta varmasti olisin. oikeasti minulla on kolme kodin pienkodinkonetta (kahvinkeitin, porettaja ja vatkula) joita jokaista käytän päivittäin (ja lapsilla on yhteisomistuksessaan leivänpaahdin) enkä ihan oikeasti halua yhden yhtä härpäkettä keittiööni tukkimaan laatikoita. mutta jos olisi lisää härpäkkeitä niin kyllä olisi parempi elämä minulla. 

Tai jos olisi taivaansininen polkupyörä, niin heti olisin jollain tavalla onnekkaampi. oikeasti en kyllä halua uutta  pyörää ollenkaan koska en ole löytänyt semmoista jonka haluaisin mutta jos löytäisin taivaansinisen jossa olisi kaikki speksit kohdillaan niin heti ostaisin.
Oletteko muuten huomanneet, miten monta erilaista sinistä on olemassa?
Minä huomasin heti, kun aloin ajatella Risto Reippaan henkseleiden sineä.
Näin työmatkalla ainakin yhden melkein oikeansinisen auton ja yhden vielä oikeammansinisen skootterin.

- haluaisin etten murehtisi rahasta.
Koska sitä on ihan riittävästi. Ei tietenkään tarpeeksi, mutta riittävästi.
Minulla on kaikkea mitä tarvitsen, enkä tarvitse melkein mitään kahta kappaletta. Paitsi kenkiä ja lapasia on kätevää olla kaksi.
Siinä kohden kengännauhat solmiutuivat polkimen ympärille, niin että ei olisi kannattanut ajatella kenkiä ollenkaan. Heti muistuttivat olemassaolostaan, että ovat hyvät ja toimivat vielä.

- sitten ajattelin (ks. taas eilinen postaus ja sen kommentit) että kyllä en päästä hraH:ta korjaamaan tai huoltamaan polkupyörääni, vaan sen tekee entinen naapurimme herra Polkupyöräkorjaamo.
Minulta ja hraH:lta on työkalujen käyttö kielletty. Paitsi kuusiokoloavainta saamme käyttää jos kokoamme huonekaluja.

- sen jälkeen ajattelin taas että kyllä on rahasta murehtiminen ihan tyhmää. Alkukuusta luiskautin tietynmoisen summan jemmatilille, kun tiesin että tässäkohden kuukautta sitä rahaa tarvitaan. Kun kerran ollaan lähdössä maailmalle resuamaan. Nyt en haluaisi ottaa sitä pois sieltä säästötililtä vaan haluan hillota sitä rahaa tililläni maailman tappiin asti. Grr. Ihme epäloogisuutta. Vartavasten säästetty matkarahaksi, ja sitten sitä ei voi muka käyttää.
voi naislogiikka sentään!

- siitä päästiinkin kätevästi kohtsiltään lähestyvään matkaan (ks. taas eilinen postaus ja sen kommentit). Ajattelin että hraH on kyllä aika pikkumainen kun ei vie minua samalla reissulla Amsterdamiin pyöräilemään kun kerta ollaan kuitenkin jo ihan samalla mantereella. Että on se ihme nuivuutta ihmiseltä kun ei halua huristella satoja ja tuhansia kilometrejä pitkin autostradoja vaan haluaa seurustella sukulaistensa kanssa. Katsoin kartasta reittihaulla. Melkein suoraa tietä saisi ajaa.
Mutta ei.
Ei pääse pieni ihminen Amsterdamiin nyt.

- mistä tulikin mieleeni, että kohta lähdetään sukuloimaan maailmalle. Jee.

*
Varmasti olette ikionnellisia kun näin pääsitte osallisiksi lennokkaista pyöräilyllisajatuksistani. Seuraavaksi laitan usbi-piuhan korvaani ja vuodatan kaiken pääkoppani sisällön ihan suodattamattomana tänne. Hurraa.

*
ainiin ja ps. ja ks. vielä kerran eilinen postaus ja sen kommentit.

meillä ei makseta kotitöistä.
Kuukausiraha on meillä luonnostaan lankeava etuus olemisen sietämättömästä keveydestä.
Kotityöt ovat  Πολιτικός -- elikkästen yhteisten asioiden hoitamista, ihan siltä varalta että muinaiskreikka on sattunut lipsahtamaan pois päistänne - ja niitä tehdään silloin kun käsketään.
Tänään ilmoitin että siiheksi kun tulen tanssimasta, pitää  Πολιτικός  eli yhteisten tilojen siivous olla hoidettuna, jakakaa itse kuinka parhaaksi näette. Kuten aina ja yleensä, halutuin nakki jostain omituisesta syystä on vessan siivous.


torstai 19. maaliskuuta 2015

Tänään haluan

mietin semmoista, että eikö vain olekin niin että kun tarpeeksi spesifisti toivoo, niin sitten maailmankaikkeus toteuttaa sen toiveen?

No, spesifisti haluan:

1. Matkustaa Amsterdamiin ja pyöräillä siellä. Haluan tietää, miltä tuntuu kun on pyöräilykulttuuri. Eikä tööttöily-

2. Oppia ottamaan hyviä valokuvia. Kun osaan, niin sitten saan toivoa uutta kameraa.

3. Koska osaan jo aika hyvin pyöräillä, haluan uuden pyörän. Taivaansinisen. Semmoista taivaansineä kuin nallepuhissa, Risto Reippaan henkseleissä. Ne olivat niin taivaansiniset että Nasu meni suunniltaan ja joutui loppupäiväksi sänkyyn rauhoittumaan. 
Kyllä olisi päheä pyörä semmoinen

4. Haluan ettei käsiä ala särkeä kun kudon tai kirjoitan iltaisin kotona, niin että voisin kutoa ja kirjoittaa iltaisin kotona. Että saisin valmiiksi ne molemmat jutut, jotka olen aloittanut jo yli vuosi sitten.

Sitten haluan kaikenmoisia arkisempia juttuja, esim. että joku imuroisi nyt ihan kohta ja se en olisi minä. 

Maailmankaikkeuden vastausta odotellessani lähden polkeilemaan tylsävärisellä pyörälläni taas kerran iltatöihin.
Höh ja pöh sille.
Tylsäväriselle pyörälle siis. 


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

keskiiviikkoketutus

Olisi aivan mahtavaa jos ei olisi missiota, fissiota ja propagandaa, sanoo hän joka on kuluttanut liian monta kallisarvoista tuntia elämästään pohtimalla fyysion, fision ja sgradegian tregediaa. 
Grr.
Menin kuuntelemaan työjuttua aiheesta viestintä ja ajauduin visio-ja-pojat -tyyppiseen työpajaan.
Ajattelin että vihdoinkin joku viisas kertoo minulle, kuinka asiat sanotaan niin kuin ne ovat niin että kaikki ymmärtävät kummoisella tavalla ne ovat.
Ei sanonut kukaan. Visio piti keksiä sen sijaan.
Grr.

Sillä aikaa kun minä pohdin ylitöikseni näitä yltiötärkeitä, juhlistivat tanssikaverini pyhääpatrikkia jossain paikallisessa juottolassa tanssien.
Grr sillekin.

Semmoista hyvää kyllä tapahtui, että hraH tuli kotiin kaverinsa luota yösydännä, heräsin minäkin juuri parahiksi näkemään taivaallisen spektaakkelin.
Uhkarohkeasti herätimme keskenkasvuisetkin hetkeksi valoilmiöiden äärelle.

Aamulla hraH kysyi, rupeanko nyt taivaanrannanbongariksi. Sanoin että kyllä, satuloin urhean ratsuni ja alan polkeilla pitkin maita ja mantuja myrsky- ja muubongauspuuhissa. Ja perustan lasikattoiglun jonnekin pellonreunaan ja rupean siellä vahtimaan öisiä valoilmiöitä. 
Yhdessä pikkukisun kanssa.

Sitä otti yöllä ihan vietävästi hattuun, kun ei kärpäsen kärpästä näkynyt missään vaikka kaikki ihmiset olivat ikkunassa tuijottamassa. Kostoksi se natusteli menemään taas yhdet keskenkasvuisen kuulokkeet. Kissan tultua podi-kuulokkeiden kulutus taloudessamme on suunnilleen seitsenkertaistunut. Siitäkin huolimatta että pikkukisulla on pysyvä porttikielto kaikkiin lastenhuoneisiin.











Olen kaksi kertaa aiemmin nähnyt revontulia.
Ekalla kerralla tulin kotiin jostain opiskelijabileistä, joten havainto ei kukaties ole aivan reliaabeli.
Toisella kerralla nuorimmainen oli sairaalassa tilassa jossa huominenkin oli vähän epävarma, pienten isojen kanssa olimme iltakävelyllä, ehkä kaupasta tulossa tai jotain. Ajattelin että ei saa olla taikauskoinen mutta olin.

Tämä oli kerroista paras ja olin mykistyneisylevöitynyt.


*
kuvat laiskasti käsivaralta, pokkarilla, enimmäkseen ikkunasta

tiistai 17. maaliskuuta 2015

humanistinen hämmennys numeroiden ihmeellisessä maailmassa

Kävin eilen vaa'alla.

Paino: 42,2 kg.

Kävin uudestaan vaa'alla.

Paino: 62,2 kg.

"the faster you move the heavier you get" Q.E.D.

En uskaltanut mennä enää kolmatta kertaa.

Olen kuitenkin melko varma siitä, että en paina 42,2, en myöskään 62,2 enkä liioin sitä seuraavaa, mikä kaiken järjen mukaan olisi 82,2 kg.

*

Olen kuvitellut, että aikavyöhykkeet kulkevat pituuspiirien suuntaisesti. Empiria osoittaa kuitenkin, että aikavyöhykkeet menevät itse asiassa leveyspiireittäin.

Kartanomme lokaatio on einsteiniläisittäin /hawkinglaisittain kiehtovassa aikavyöhykkeiden rinnakkaistodellisuudessa, jonkinlaisessa aikain sekoittumassa.

Kartanomme sali sijaitsee tehokkuusajattelun läpitunkemassa luterilaisessa, kukaties jopa edistyksellisessä maailmassa.

Keittiössämme eletään virallista valtakunnan aikaa.

Yhtä lapsukaisistamme ympäröi verkkainen, lähes matava aikaviivästymä, huolimatta siitä, että kellonsa näyttäisi olevan samalla vyöhykkeellä luterilaisen edistyksellisen kellon kanssa: asiat tapahtuvat, mutta verkkaan. Tätä lasta ei saa päästää edelleen aamupesuun, ainakaan jos itsellä on kiire.
Yksi suhteellisuusteorian tulos on ajan hidastuminen liikkeessä loittonevaan havaitsijaan nähden. Se voidaan havaita siten, että maan pinnalle saakka pääsee kosmisen säteilyn yläilmakehässä tuottamia myoneja. Levossa myoni hajoaa nopeasti, eikä tässä ajassa myoni ehtisi lentää maan pinnalle asti. Yläilmakehästä tulevat myonit kuitenkin liikkuvat nopeasti, joten niiden oma aika hidastuu maan aikaan verrattuna, ja ne ehtivät hyvin maan pinnalle ennen hajoamistaan.

Toisesta huoneesta löytyy valtakunnan virallista aikaa noudattava kello, mutta empiirinen aika venyy kohti eteläeurooppalaista manana-meininkiä: joojoo ihankohta. eli ei koskaan, jos silloinkaan.

Yksi lapsukaisistani on puolestaan nielaissut sveitsiläisen käkikellon. Kesät-talvet-arjet-pyhät: aina sama rytmi.

*

Lähdin kotoa töihin klo 7.25, valtakunnan virallista aikaa.
Suoriuduin pyöräkellarista yhdellä ovenavauksella, eli tosi nopeasti, jumitin hetken verran pellon polulla kävelevän sedän takana ja polkeilin noin viiden minuutin verran ensimmäiseen väliaikapisteeseen.
Kello väliaikapisteessä 7.37.
Polkeilin minuutin verran seuraavaan välikaikapisteeseen. 7.34.
Arviolta viiden minuutin tuhruamisen jälkeen olin kolmannessa väliaikapisteessä: 7.27.

peruslähtökohta on ekvivalenssiperiaate. Sen mukaan painovoimakentän ja tasaisesti kiihtyvän liikkeen vaikutuksia on mahdoton erottaa toisistaan millään kokeella edellyttäen, että rajoitutaan riittävän pieneen aika-avaruuden alueeseen

*
sitaatit ihmeellisestä wikipediasta, ja juutuubi-linkki Melodysheepin Symphony of Science, johon minut tutustutti yksi rakkaista pikkunörteistäni.
Viime päivinä päässäni hissimusiikkina ja jatkuvalla luupilla onkin soinut e eqals mc squared.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

torstai 12. maaliskuuta 2015

mätiä

Keskustelu nro1, keskenkasvuinen nro 1 ja vanhempi

- huomenta, mikä olo? (kurjaa oloa illalla valittaneelle keskenkasvuiselle)

- ihan ok

- kiva kuulla, ota aamupalaa. Ja huomenta!

keskenkasvuinen ronuaa lääkekaapilla

- siis hetkinen, onko sulla pää kipee?

- 'mmätiiä. ehkä kohta alkaa särkee

- otetaas uudestaan. Sä sanoit että sun olo on ok.

- 'mmätiiä. Vois olla parempi

- eihän se silloin oo ok?

- 'mmätiiä.

- pystytykö sä menemään kouluun?

- 'mmätiiä. mun on pakko. meillon matikankoe

- milloin teillä on se koe?

- fysiikan tunnilla

- ei kerro mitään. milloin teillä on se koe?

- no toisella tunnilla

- meetkö sä kouluun vaan siksi tunniksi?

- 'mmätiiä

- no kuka tietää?

- 'mmätiiä

- jaksatko sä olla koulussa? pystytkö sä tekemään sen kokeen? osaatko sä ne asiat?

- 'mmätiiä. ainakaan mä en mee vain siksi tunniksi. joko koko päiväksi tai en ollenkaan.

 - no jaksatko sä?

- 'mmätiiä

- mikä sun olo on?

- ihan ok.

- mun ok vai sun ok?

- 'mmätiiä

- ehkä sä jäät sit kotiin. koska sä teet sen kokeen, onko teillä joku rästitenttipäivä?

- 'mmätiiä.

**
Keskustelu nro2, keskenkasvuinen nro2 ja vanhempi.

- voinksmä laittaa tänään tän kevättakin?

- siellä on pakkasta

- niin mut voinksmä laittaa tänään tän kevättakin?

- siellä. on. pakkasta.

- joojoo, mut voinksmä laittaa tän kevättakin?

- ulkona on pakkasta. viis astetta. siellon kylmä. paljon kylmempi kuin eilen

- no mä laitan tän kevättakin

**


Lopettakaa heti välittömästi se tirskuminen ja nauraminen siellä.
Kyllä ei ollut kiva aamu yhtään.



*
ps. yhdellä oli eilen kaveri kylässä. Ne vetelehtivät keittiössä ruuanlaittoaikaan, se vieras kurkisti taas uuniin.

"ihanaa, voi että, teillä on aina niin hyvä ruuat! kauhee nälkä. meillon kotona aina vaan jääkaapissa jotain mikroaterioita"

Niin tuli pisteet kotiin.
Ihan sähköuunissa lämmitin pakastekalapuikkoja.
Jee.



tiistai 10. maaliskuuta 2015

päivä vaihtoon!

Ruokaa keskenkasvuisille, ruokaa gerbaareille, ruokaa kissoille.

Juomaa gerbaarioon, juomaa kissoille, juomaa keskenkasvuisille.

Kissanpahnat, gerbaarinpahnat, keskenkasvuispahnat.

Keskenkasvuisharrastus, gerbaariharrastus, kissaharrastus.

*huokaus*

jääkaapin ovessa; ettei totuus unohdu


*

Olen viime aikoina puntaroinut kasvatusfilosofioitani. onko minulla edes sellaisia?

Tämän syvällisen puntaroinnin jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että olen ihan liian passiivinen ja  lepsu ja liberaali, luotan nuorisooni ihan liikaa, ja ne ovat aivan liian hunningolla.

mm.
en lue niille iltasatua koska emme ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä mitä luettaisiin. Yksi tuttu lukee lapsilleen Ajan lyhyttä historiaa
en preppaa lapsiani loistavaan tulevaisuuteen ks yllä
en pidä niille kesäkoulua enkä anna niille kesätehtäviä vaan odotan itsekin kesää kuin pieni villiheponen edelleen ks. yllä
annan niiden valita itse valinnaisaineet ja koulut joihin ne menevät jatko-opiskelemaan enkä pakota niitä tekemään itselleen hyviä valintoja R olis halunnut mennä kolmoslukioon mut sen äiti pakotti sen valitsemaan ykköslukion.
en tiedä mitä niistä tulee isona ne sentään itse tietävät: arkeologi/paleontologi; sirkustaiteilija /wwf-aktiivi; fyysikko /markkina-analyytikko (??)
ne saavat olla luultavasti ihan liikaa ja ihan liian vapaasti ruudun äärellä
en pakottanut yhtä keskenkasvuista hyvään konserttiin ja sielunkasvatukseen vaan annoin sen olla ihan hunningolla vanhempi opettaa esteettisiä arvoja
puhun niille ihan liian ystävällis-tuttavallisesti ja lasken leikkiä kuin kaveri äiti sä puhut aikuisille ihan toisella tavalla kuin meille silleen virallisesti
annan niiden valita itse harrastukset joita ne harrastavat ja myös ryhmät joissa ne harrastavat "kyllä se on vanhemman velvollisuus päättää mitä ja missä lapsi harrastaa, se on kuitenkin lapsen tulevaisuudesta kysymys"

Julistettuani itseni jälleen kerran epäkelvoksi kasvattajaksi vajosin ahd.angstiin ja minun teki mieleni vain mököttää peiton alla ja olla puhumatta kenenkään kanssa.

Ennen vetäytymistäni katsoin vielä puolisilmällä Satuhäät. miksimiksimiksi, oi miksi?

Julistin itseni myös epäkelvoksi puolisoksi ja totisesti vetäydyin peiton alle mököttämään.

Sepä minusta vasta paremman ihmisen tekikin.

grr tämmöisille päiville: palautustiskille ne, ja uusi korvaava päivä tilalle. Kiitos, mielellään heti.

hänen kuninkaallinen korkeutensa Rönäperän ja muiden vähäisempien maiden prinsessa








perjantai 6. maaliskuuta 2015

perjantaiplääh

se kehvatsun bussikortti olisi ollut kai vielä tänäänkin voimassa.
Olenko voinut katsoa päivän niin väärin?

No, pyöriskelin kumminkin, kun kerran olin niin päättänyt.
Kastuin vähän.

Muuten ei hullumpaa, mutta oikukas kuontaloni herkesi entistäkin oikukkaammaksi. Näytän leijonakuninkaalta.
Ei ole kivaa.

*


Olen viime aikoina yrittänyt oikein keskittymällä keskittyä itseni ruokintaan sekä koti- että työoloissa.
Ihan paras herkkueväs: kotikutoinen riisifrutti. Uuniriisaria, hitu turkkilaista jogurttia, marjoja. Ei lisättyä sokeria. Jälkiruuaksi jääkaappikylmä mantsuriini.

*

Repaleinen viikonloppu edessä taas: hraH toisen päivän töissä.
Viime viikonloppuna yksi keskenkasvuisista oli leirillä. Sitä edellisenä itse olin enimmäkseen kipeänä ja vähän töissä ja yksi keskenkasvuisista harrastuksissaan, sitä aiemmin hraH:lla oli taas työkeikka.
Kummallista. Sekä minun että hraH:n työ on arkista virka-aikatyötä, ja silti olemme tämän tästä menossa joko iltaisin tai viikonloppuisin. Olen koko viikon kärsinyt jostain kulttuurishokkiin verrattavasta, kun minulla ei ole ollut yhtään iltatöitä.

Tälle viikonlopulle olen sopinut treffit yhden keskenkasvuisen kaverin äidin kanssa: on syytä päivittää kaveruustilanne ja reunaehdot ennen kuin kaverikaksikolla mopo lähtee kunnolla keulimaan.
Ja kahden keskenkasvuisen kanssa olen menossa konserttiin.

*

Uuvahdin ihan: suursiivosin verstaalla, nyt en jaksa enää yhtään mitään. Höh ja pöh.

Pitäisi tietysti olla ihan jee, kun on perjantai, mutta olen vain plääh.

torstai 5. maaliskuuta 2015

torstai-aargh

Pitäisikö pahastua, hermostua tai muuten vain ulvoa?

Kyllä on ihan epää, että tänään melkein paistaa aurinko ja huomenna, kun bussikortti ottaa ja lakkaa toimimasta ja pitäisi siirtyä fillarointiin, on kuulemma luvassa tuulta ja kaikkea mahdollista sadetta (lumi-, räntä- ja vesi-)
Höh ja pöh sille.

Olen inventoinut varusteet ja oikein kovasti muutenkin pyöräilyllisorientoitunut.
Olin hyvinkin pyöräilymyönteinen aina siihen asti kunnes tajusin, että olen sopinut lauantaiaamupäivälle melkein liian aikaiseen aikaan treffit kaupunkiin ja sinne pitää tietysti pyöräillä myös.
Ja justiinsa äsken tajusin, että perjantai-illan treeniinkin pitäisi päästä jollain keinoin.
miksi ylipäätään sovin treffit niin käsittämättömään aikaan lauantaina? ajattelinko yhtään mitään? onko se kehvatsun kahvila edes auki sellaiseen aikaan? no, onneksi en sopinut niitä aamutreffejä sinne treffikumppanin kotiin, kaupungin äärimmäiseen laitaan.

Kyllä nyt ei ole aivan loppuun saakka harkittu tämä pyöräilyllispäätös.

Ja tietenkin olen joka suuntaan kovaäänisesti uhonnut että nyt alkaa fillarikausi. En voi enää peruakaan. Höh ja pöh sille.
Lauantai-illallekin on meno suunniteltuna.

Kehvatsun bussikortti kun loput juuri nyt.
Pahastus, hermostus ja ulvahdus!


*
eedith

Radiota kuunnellessa heräsi pohdinto: pitääkö naistenpäivänä saada lahjoja?

Ja jos, niin miksi ihmeessä?
Ja mitä?
Mikä olisi sovelias lahjus juhlistamaan tämmötteistä aatetta?
Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 19. maaliskuuta 1911, jolloin Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä järjestettyihin kokoontumisiin osallistui yli miljoona naista ja miestä. He vaativat naisille äänioikeutta, työoikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista. Ensimmäisen maailmansodan aikaan naistenpäivä liittyi rauhanliikkeeseen. Sen seurauksena päivän vietto levisi vuonna 1913 myös Venäjän keisarikuntaan. Muualla Euroopassa naiset protestoivat myös sotaa vastaan.[3]
8. maaliskuuta 1917 alkoivat tekstiiliteollisuuden naiset Pietarissa lakkoilla elintarviketilanteen vuoksi ja lakkoilun laajetessa joutui Venäjän keisari Nikolai II luovuttamaan kruununsa veljelleen, joka kieltäytyi siitä ja Venäjä siirtyi väliaikaisen hallituksen aikakauteen.
Kansainvälisestä naistenpäivästä on kasvanut 1900-luvun aikana sosialistisen liikkeen mukana todella maailmanlaajuinen juhlapäivä.Yhdistyneet kansakunnat järjestää vuosittain naistenpäivän konferenssin, jonka tarkoituksena on edistää naistenoikeuksia ja naisten mahdollisuuksia osallistua sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin prosesseihin. UK julisti vuoden 1975 Kansainväliseksi naistenvuodeksi.[2]Naistenvuoden maailmankonferenssissa hyväksyttiin suunnitelma naisten aseman edistämiseksi, ja YK:n yleiskokous julisti sen toteuttamiseksi naisten vuosikymmenen (1976–1985).[


keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

keskiviikkoketutus

aika perinteisen keskiviikkoketutuksen.

Sitten kun jonain päivänä käy niin, että aa-teistit elikkästen jumaluusoppimattomat saavat indoktrinoitua yhteiskuntamme mieleisekseen eli uskonnonvapaaksi niin samoin tein pitää lakkauttaa pyhätyölisät.
Tietysti pitää, koska ei ole pyhää.
Heti sinä päivänä alan vaatia keskiviikoilta tuplapalkkaa, koska keskiviikko on noin yleisesti ottaen ihan vihoviimeinen päivä työntekoon ja sotii minun maailmankuvaani vastaan.

Kyllä arvaan kuitenkin, että aa-teistitkin haluavat ylläpitää kulttuurista käytäntöä siitä, että työviikkoon kuuluu kaksi vapaata päivää ja ne ovat kulttuurisista syistä edelleen lauantai ja sunnuntai, koska niiden muuttaminen johonkin muualle ja jumalattomampaan kohtaan olisi liian työlästä.
Sitten nauttisin uskonnostavapaista tuplapalkoista ja juhlistaisin silti sunnuntaita.
Jee sille.

Keskiviikko puolestaan on ihan tyhmä päivä pääsääntöisesti siitä syystä, että se hämää aamuyön pimeinä tunteina olevansa torstai ja kun aamulla herää ja huomaa ettei olekaan, niin kyllä alkaa ottaa päähän.

Tämä keskiviikon aamu oli kyllä himppusen verran keskivertokeskiviikkoaamua parempi, koska paikallisradion aamuohjelma käski että anna rakkaallesi suukko näin heti aamutuimaan ja hraH totesi että no annetaanpa ja ja päjähytteiksi oikein kunnon moiskahtavan pusun ennen kuin olin kunnolla herännytkään.
Ei laisinkaan hullumpi aamu.
Keskiviikkoaamuksi.

Tämän päivän keski- ja loppuosilla ei puolestaan ole mitään hyvää, loisteliasta tahi lohdullista luvassaan, sillä edessä ovat visiitti eläinkaupassa, operaatio kissanvessa ja retki ruokaostoksille.
Ja jos nyt on olemassa jotain kotitöitä joita inhoan paitsi kaikki, niin aivan erityisesti inhoan operaatio kissanhiekan vaihtoa ja sitten sitä kun tulee suunnilleen seitsemäntoista ruokakassin kanssa kaupasta kotiin ja ne kaikki tavarat täytyy asemoida jollain konstilla kaappeihin. Grr.
Ja tänään täytyy hoitaa ne molemmat. Tupla-grr. Ja sitten vielä yksi vara-grr. Grr.