Joulukuu 2023
175. Claire Dederer: Elämäni asennot - mitä jooga minulle opetti. Tämä on niitä kirjoja, joihin palaan aika ajoin uudelleen ja uudelleen - nyt oli taas sellainen hetki. Tämä on hyvin kehollinen kuvaus äitiydestä, lapsuuden traumoista ja omaan elämään kiinnipääsemisestä. Jooga on väline oppia tuntemaan itsensä, rohkaistua elämään oman näköistä elämäänsä. Jostain syystä piti lukea tämä juuri nyt.
174. Enni Mustonen: Hukkakauraa. Viehättävää, vähän jo vanhentunutta maalaisromantiikkaa. Pakkalan Anna on palkattu kansanopistoon käsityön opettajaksi. Kotikylän ja -talon naiset ovat vahvatahtoista porukkaa, nuori opettaja saa tasapainoilla kyläyhteisön ihmissuhdeverkoistoissa ja kotioloissa. Naapurin Juha ärsyttää aivan erityisesti. Sympaattista, lempeää, vähän vanhentunutta kuunneltavaa, rentoutti ja rauhoitti. Äänikirja.
173. Donna Leon: Maalliset jäänteet. Jatkoin Venetsian-matkailulla; tässä kirjassa Brunetti lähetetään työuupumuksen vuoksi vapaille. Hän käyttää aikansa soutamalla lagunassa vanhemman miehen kanssa. Mies löytyy myrskyn jäljiltä kuolleena, ja Brunetti alkaa selvittää kuolinsyytä. Nautin kirjan tunnelmasta: erityisesti Brunettin joutilaasta lepolomasta, soutelusta ja hyvästä ruuasta.
172. Donna Leon: Uskon asia. Vianellon täti on hurahtanut ennustajiin ja horoskooppeihin, Brunetti tutkii asiaa epävirallisesti. Hohkaava helle käristää Venetsiaa. Ei mitenkään parhaasta päästä Brunetti-sarjassa, mutta kaipasin välilukemista ja ihan perinteistä paperikirjaa vähäksi aikaa.
171. Annie Darling: Mistelin alla Bloomsburyn kirjakaupassa. Kirjakauppa-sarjan 4. osa. Teehuoneen pitäjä Mattie ja kirjakaupan puolelta Tom päätyvät jakamaan kimppakämpän kirjakaupan yläkerrassa. Joulu toheltaa päälle, eikä kumpainenkaan ole oikein jouluihminen. Kirjakaupan jouluhäsellys misteleineen kaikkineen ärsyttää vähän kumpaistakin, eikä kimppa-asuminenkaan ole aina kovin helppoa. Sympaattinen jatko-osa tässä sarjassa. E-kirja.
170. Enni Mustonen: Tunteiden lukukausi. Elinan tie suuresta kaupunkikoulusta ja hankalasta ihmissuhteesta maaseudulle, pikkukouluun. Hiukan vanhentunut, mutta silti sympaattinen maalaisviihde. Äänikirja.
169. James Bailey: Kruuna vai klaava? Joshin uusi vuosi alkaa täydellisen kosinnan - ja täydellisten pakkien merkeissä. Josh ei enää usko omaan kykyynsä tehdä päätöksiä, vaan alkaa heittää kolikkoa ratkaisuistaan elämässään - olutta vai siideriä? Osallistuako tietokilpailuun? Lähtisikö Eurooppaan seuraamaan ihanaa tyttöä vai ei? Semmoinen ihan kiva välikirja. E-kirja.
168. Enni Mustonen: Maitotyttö. Oikein ylioppilasmerkonomi, ja silti työtön! Ja poikaystäväkin jättää. Huhtilan Liisa ajautuu puolivahingossa maaseudulle lomittajaksi kolmen tilan yksityiseen lomarenkaaseen. Hiukan jo vanhaksi käynyt, mutta silti kovin sympaattinen maaseuturomantiikkapläjäys. Äänikirja.
167. Vappu-Tuuli Fagerson: Lemmenhuolesi kaikki heitä. Super-jouluttaja, uravalmentaja Minttu on aloittanut jouluvalmistelut jo ajoissa, kun sopivasti joulukuun lähestyessä avopuoliso Tero ilmoittaa, että se oli nyt tässä. Minttu lähtee etätöihin hulppealle huvilalle Lappiin, joulunviettoon ja itseään keräilemään. Muuten hyvä, mutta huvilassa on outo tuplabuukkaus ja sähköt poikki lakkaamattomien lumimyrskyjen takia. Rapsakkaasti etenevä, hauska joulukertomus, suosittelen kun kaipaat selkeää, mutkatonta ja etenevää tarinaa. E-kirja
166. Heidi Swain: Joulun ihmemaa. Sotaa käyvässä maassa rankoissa olosuhteissa työskennellyt Paige palaa sukunsa huomaan Wynthorpen kartanoon juuri joulun alla keräämään itseään ja toipumaan traumoistaan. Riehakkaat sukulaiset, avustustyö kyläläisten joukossa ja ihana komea Brodie - kaikki suloisen joulun elementit kasassa. Tarina oli kepeä, "salaisuudet" pieniä, loppuliuku oli aivan turhan pitkä. Kirjan kaikki ongelmat ja mysteerit oli ratkottu jo hyvissä ajoin ennen joulua, ja sitten vain odoteltiin. Swainin kuusitilalle sijoittuva kertomus oli parempi kuin tämä. Ihan lukukelpoinen kyllä tämäkin. E-kirja
165. Veera Vaahtera: Tarpeeksi täydellistä. Mumma ei jaksa enää valmistella joulua, joten valmistelut kaatuvat muun suvun niskoille. Tai oikeastaan Lauran äidin. Tai Lauran. Lauran puoliso haluaa tuoda suvun yhteiseen ruokapöytään naisystävänsä. Ja Lauralla on palikat elämässä muutenkin sekaisin: on kipuilua lapsen aikuiseksi kasvamisesta, omasta työstä - ja siitä puolison toivomasta avoimesta suhteesta. Missä oikein on vika, valmistuuko joulu mummalle kelvollisena? Tyhjentynyt pesä, oman elämän merkityksellisyyden pohdiskelu ja parisuhde ovat keskiössä tässä joulukirjassa, painolastina suvulta tulevat oikean joulun paineet. Veera Vaahtera vaan on niin hyvä! E-kirja.
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Marraskuu 2023
164. Joanna Bolouri: Matkaan jo käy. Kate ja Ed - nuoruudesta asti yhtä pitänyt pari - lähtee joulunviettoon kotipaikkakunnalle, lapsuudenperheidensä luo. Matka alkaa rapsakkaasti päätöksellä erota. Tilanne pitää toki salata lähisuvulta, joka sekin olemassaolollaan aiheuttaa välillä päänvaivaa. Sympaattinen joulusta-jouluun kertomus parisuhteesta, jossa mikään ei ole pielessä ja vähän kaikki on pielessä. E-kirja.
163. Jenni Multisilta: Umpihangessa alttarille. Somevaikuttaja Mila on kietonut sisaruksensa vaikuttajabisnekseensä, ja koko joukkio - raskaana oleva sisko, eronsa salaava veli ja Mila ovat lähdössä viettämään Milan jouluhäitä pohjoiseen. Muuten hyvä, mutta sulhanen häippäisee. Tarvitaan siis sulhanen. Ja bändi. Ja muutama muu juttu peittämään Milan someseuraajille annosteltu häähype. Hiukan elokuvamainen vehkeily, kohtalaisen toimiva, paikoitellen ihan hauskakin jouluräpellys. E-kirja
162. S.J.Bennett: Mitä majesteettisin murha. Englannin kuningatar ratkoo merestä löytyneen käden omistajan murhaa. Kuuntelin tosi pienissä pätkissä ja olin aivan sekaisin henkilöistä ja välillä siitäkin, mikä rikos oikeastaan oli tapahtunut. Oli tämä kai ihan hyvä, ei vain sopinut äänikirjamuodossa minulle. Äänikirja.
161. Anne Prokofjeff: Rakkausreseptit. Mitä tapahtuu kun bloggaaja-parisuhdeterapeutin oma pitkä avioliitto alkaa rakoilla? Auttavatko rakkausreseptit? Minulla ei ole asiasta aavistustakaan, luin tätä kirjaa iltaisin sängyssä ja taisin lukea enemmän silmät kiinni kuin auki. Kaiketi kirja on ollut vähintään lukukelpoinen, kun kuitenkin luin sen.
160. Kirsi Pehkonen: Talven taikaa Jylhäsalmella. Talvinen-jouluinen Jylhäsalmi-sarjan kirja. Oli vähän kiireellä kirjoitetun oloinen, lyhyt ja hiukan ontto. Korkkasin tällä joulukirjakauden. Lunta kumminkin oli, ja pakkasta ja joulumyyjäiset. E-kirja.
159. Kirsi Pehkonen: Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella. Kertoo ehkä jotain stressitasostani, kun luen vain kesäistä järvi-Suomiromantiikkaa. Tässä osassa taksikuski-lähihoitaja Jenni alkaa toteuttaa puolivahingossa haaveitaan kukkakaupasta ja kanalasta. Mietin, että voisiko kukkakauppa olla minunkin unelmani. Nautiskelin kesästä ja järvestä ja auringosta. E-kirja.
158. Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmella salamoi. Tällaisessa marraskuun harmaudessa kesäinen järvi-Suomi on parhaimmillaan. Jylhäsalmi-sarjan tässä osassa Annan on tarkoitus viettää poikaystävänsä pidennetty kesäloma vuokralaisena Jylhäsalmella, vaan johan tulee mutkia matkaan - poikaystävän kanssa. Aurinkoa, rakkautta, kesä - mitäpä muuta ihminen tarvitsee? Jylhäsalmi-sarja on toimivaa kotimaista kesäviihdettä. E-kirja.
157. Jenny Colgan: Vehreitä kukkuloita ja kaukorakkautta. Sairaanhoitaja Lissa saa hermoromahduksen Lontoossa, Skotlannissa Cormacin sairaanhoitajanura kyntää syvää suota. Nämä kaksi pistetään vaihtamaan työpaikkoja keskenään - kaupunkilaisesta tulee maalainen, maalaisesta kaupunkilainen. Suhteeni Colganin kirjoihin alkaa lähestyä aiempaa suhdettani Danielle Steelin viihdekirjoihin: ne ovat niin kökköjä, ja ärsyttävät niin paljon, että on pakko lukea. Colganin kirjat ovat naiiveja, juonenkehittely vähän sinnepäin ja henkilöt samoin. Korkeintaan maaseuturomantiikka saa minut vähän kiinnostumaan näistä kertomuksista. Hyvän viihteen pitää olla uskottavaa. Sellaista että se melkein voi tapahtua. En tiedä, voiko brittiläinen sairaanhoitojärjestelmä pakottaa ihmiset vaihtamaan työpaikkoja päikseen ja luovuttamaan kotinsa työnvaihtajalle, mutta jotenkin oletan että edes post-brexitiläinen länsimainen maailma ei toimi niin, kirja lähtee menemään mykkyrään jo siinä kohden. Tulipa luettua.
156. Beth O'Leary: Löytöpalkkio. Konkurssin partaalla keikkuvan hotellin vastaanottovirkailijat Izzy ja Lucas inhoavat toisiaan, rakastavat hotelliaan ja yrittävät tehdä kaikkensa sen pelastamiseksi samalla kun tekevät toisensa hulluiksi. Osana hotellin pelastamisoperaatiota he ryhtyvät etsimään erilaisille löytötavaroille oikeaa omistajaa löytöpalkkioiden toivossa. Jouluaikaan sijoittuvassa tarinassa etsitään kihla- ja vihkisormusten omistajia. Vähän hitaasti käynnistyvä kertomus rullaa ihan sujuvasti odotettuun loppuunsa. Lukukelpoista, sujuvaa viihdettä, kuten aiemmatkin O'Learyn kirjat. Olen yrittänyt pidättäytyä vielä hetken joulukirjojen lukemiselta, tämän aloitin vähän vahingossa, huomaamatta mihin ajankohtaan kertomus sijoittuu. Ei ollut kuusia, kaakaota, kuumaa siideriä, eikä melkein yhtään joululauluja, että silleesti ei edes joulukirja. E-kirja.
155. Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella. Sarjan ensimmäisen osan olen luultavasti lukenut joskus hyvin kauan sitten. Riina tulee kesäksi tätilään Jylhäsalmelle avuksi Lossikahvilaan ja pohtimaan valmistumisen ja avoeron jälkeistä elämäänsä. Suloinen kesäkirja järvi-Suomesta. Tämän sarjan innoittamana olen ruvennut uidessani kuvittelemaan että pulahtelen Jylhäsalmen vesillä ihanana kesäisenä päivänä. Rentouttava yhden päivän retki maalle.E-kirja.
154. Donna Leon: Kuolema oopperassa. Jonkinlaisena välikirjana kaikkien aikojen ensimmäinen, vielä hyvin kehittymätön Brunetti-dekkari. Kertomuksesta puuttuvat Vianello ja Signorina Elettra, Brunettin suhde lapsiinsa ja appeensa on keskeneräinen ja tarina itsessään aika simppeli. Lueskelin loppuun, kun en heti löytänyt parempaakaan tilalle. Toisinaan on ihan kiinnostavaa palata pitkän kirjasarjan alkulähteille, tehdä outoja huomioita: Brunettilla on parta? Hän juo lounasleipiensä kyytipojaksi olutta? En usko että kumpaakaan näistä on esillä yhdessäkään myöhemmässä kertomuksessa. E-kirja.
153. Elina Kilkku: Eivät kaikki miehet. Pentti Yliäijä on syrjitty mies. Miesselitys-radio-ohjelmassaan Pena ottaa kantaa miesten epätasa-arvoiseen asemaan ja päätyy keskelle pikkukaupungin metoo-kohua ja lopulta miesasialiikkeen keulakuvaksi. Alkupuolella suorastaan vaivaannuttavan mielensäpahoittajatyyppinen tarina jatkuu mielestäni jotenkin kiusallisen osoittelevana. Kertomuksella on hetkensä ja Pena on kiehtova hahmo, mutta kertomus ei aivan tempaissut mukaansa sillä tavoin kuin olin kuvitellut. Kuuntelin vähän ponnettomasti aina töihin mennessäni ja punttisalilla. Äänikirja
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Lokakuu 2023
152. Tuomas Rimpiläinen: Viking Sallyn veriteko. Uskaltauduin lukemaan true crimea; asiallinen, tutkintamateriaaliin perustuva kuvaus kesän 1987 veriteoista Viking Sallylla. Oikein lukukelpoinen kirja.
151. Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmen sydänkesä. Jatkan kesäseikkailujani Jylhäsalmella. Tämä kirja vaikutti tutulta suunnilleen puoliväliin asti, olen ehkä joskus aloittanut, mutta en päässyt loppuun asti. Maiju ja Henna raivaavat suvun vanhaa taloa ja tilaa, perikunta aikoo myydä talon. Vaan Jylhäsalmi vie mennessään: tulee soittokeikkoja, tulee jylhäsalmelaisia ja taustatarinana kulkee venäläisen sotavangin kertomus. (luultavasti tämä taustatarina on syy, jonka takia kirja on jäänyt kesken. Jylhäsalmi toimii paremmin vain yhdessä ajassa) Letkeää kesäistä stressivapaata lukemista, mukava yhden vapaapäivän kirja.
150. Kirsi Pehkonen: Juuret Jylhäsalmella. Pääsin loman tietämillä Jylhäsalmi-sarjan makuun. Yksi osa piti jättää kesken, kun ei vain käynnistynyt, mutta tässä kirjassa pääsin taas kiinni suomalaiseen kesään ja savolaiseen maaseutuun. Lomautetuksi joutunut Emppu tulee kotinurkille keräämään voimia, lapsenvahdiksi, pois kaupunkikuvioista...ja kuinka käykäään? Niin suloista kotimaista maaseuturomantiikkaa, sulostuttaa syksyä ja lieventää stressiä. Ei ehkä suurta kirjallisuutta, mutta niin oivallista viluiseen iltaan (tai aamuun).
149. Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan. Kirja on alunperin ilmestynyt 2012. Kertakaikkisen hykerryttävä cozy crime! Suunnilleen kuusikymppinen, kaikkitietävä kalatiskin myyjä Annikki Nissinen osuu sauvakävelyllään parkkipaikalle, jonne hylätystä autosta hän löytää ruumiin. Annikki - suuri dekkareiden, rikossarjojen ja -elokuvien fani - epäilee että poliisi ei kykene rikosta ratkaisemaan, siispä Annikki tarttuu toimeen. Etsiväkumppaniksi hänelle ajautuu murhatun työpaikalla siivojana toimiva inkeriläistaustainen Helmi. Siinä missä Annikki työntää johtolankavyyhtiä kohti vääjäämätöntä murhan ratkeamista - Annikkihan itsestään selvästi tietää, kuka murhaaja on - Helmi jarruttelee ja on sitä mieltä, että todistusaineistoa pitäisi toimittaa myös poliisille. Hyväntuulinen, hykerryttävä, lystikäs - ja äänikirjalla loistava lukija (Jaana Saarinen; kuulosti ihan Annikilta)! Aivan silmissäni näin topakan Annikin ja tämän kaikkitietävän täydellisen tietämättömyyden ja Helmin siperianpelkoisen vetäytyväisyyden. Hyvänmielen kirjallisuutta. Äänikirja.
148. Tuija Lehtinen: Rakkaus sotkee suunnitelmat. Lehtisen kioskikirjatuotantoa 1980-luvun alusta. Todella kökkö ja kummallinen pikkukertomus Satumarjasta, joka tätinsä kanssa perustaa antikan pikkukaupunkiin. Tarinassa ei oikein ollut juonta ja henkilöt höntyilivät aivan mitä sattui. Sieluun sattui tämän lukeminen, mutta luin koska olin utelias, ja luin loppuun koska kirja oli todella lyhkäinen; lukaisin sen ruokaa laittaessani, syödessäni ja sen päälle hetken istuskellessani. E-kirja.
147. Helena Juntunen - Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän - oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita. Aivan henkeäsalpaava lukukokemus: säemuotoinen elämään hyökkäävä, pompahteleva ja intiimi ryöpsähdys muisteluksia elämästä ja uralta. En meinannut hennoa jättää kesken, luin siis liki yhdeltä istumalta (johtuu säemuotoisuudesta, pelkään että en pääse enää uudelleen imuun mukaan). Lue tämä! E-kirja.
146. Enni Mustonen: Vasikantanssi. Suloista, vähän jo vanhaa maalaisromantiikkaa 1980-luvulta. Tämän kirjan tahdissa olen torkkunut öitä ja vähän auringossa rannallakin. Yksi Mustos-suosikkejani jostain ajalta ennen vuosituhannen vaihdetta. Äänikirja.
145. Aino Huilaja: Paluumatkalla. Lisää pakuelämää, mutta jotenkin mukavalla tavalla häilyvämmin, inhimillisemmin. Pitäisikö tehdä "oikeita töitä", ja mitä ne voisivat olla? Mikä on suunta, voiko pakettiautossa asua? Sympaattinen pieni paluumatka pakuun - tykkäsin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta. E-kirja.
144. Kirsi Pehkonen: Uutta elämää Jylhäsalmi. Jylhäsalmi-sarja on aina välillä kolkutellut lukunurkissani, jonkun osan olen lukenutkin. Parin kirjan verran lähti matkalukemiseksi. Tässä osassa Inkeri palaa kotikonnuille tekemään kesäeläinlääkärin hommia. Ja lymyileekö Jylhäsalmen maisemissa SuPon agentti? Sympaattista kotimaista maaseuturomantiikkaa, kesä, hyvää mieltä ja järvimaisemia. Rentouttavaa luettavaa, luultavasti luen jatkossa Jylhäsalmea vähän aktiivisemminkin, toimii oikein hyvin sielun rentouttajana.
143. Hanna Velling: Siivousta ja sydämen asioita. Suvi rakastaa siivoamista, ja päätyy perustamaan oman siivousfirman. Vaan miten käy, kun asiakkaiden elämät alkavat sotkeutua Suvin elämään? Pysyykö firma pystyssä. Kepeä kotimainen hyvänmielen kirja.
142. Beth Morrey: Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa. Ihana-ihana kirja jämähtämisestä ja ryhtymisestä! Delphine on juuttunut omaan pieneen ympyräänsä, surkeaan työpaikkaan, masentuneesta isästä huolehtimiseen, lapsen asioista murehtimiseen - kunnes jotenkin elämän suunta saattaisi alkaa kääntyä. Se vaatii rohkeutta tarkastella menneisyyttä ja luottaa tulevaan, ottaa askeleita vaikka tulevasta ei olekaan varmuutta. Ihana-ihana-ihana! Luin melkein kertaistumalta (en torkkunut niin paljoa aurinkotuolissa, luin vain!)
141. Mhairi McFarlane: Meidän kesken. Kaveripiiri viettää mökkiviikonloppua katsomalla pilotin Joen uudesta televisiosarjasta. Tyttöystävä Roisin kauhistuu: sarja paljastaa hänen ja koko kaveripiirin salaisuuksia, mässäilee niillä suorastaan. Vanha kaveriporukka natisee liitoksissaan samassa tahdissa kuin Roisinin ja Joen parisuhde. Kirja oli lievä pettymys. Olin ajatellut korkata ihanan lomani tämän kirjan tahdissa, mutta putoilin tavan takaa kärryiltä. (luultavasti jatkuvilla päivänokosilla rannalla aurinkotuolissa oli jotain tekemistä keskittymisen kanssa?). Tykkäsin kyllä, kirja oli ihan ok, mutta ei lähtenyt tällä lukemalla lentoon samalla tavalla kuin aiemmat McFarlanet.
140. Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. On ollut vähän työstressiä. Silloin otan aina yöpöydälleni jotain takuuvarmaa lohtulukemista. Asioita jos mikä on sellaista. Kunpa osaisin kirjoittaa yhtä hyvin!
139. Heikki Hietala: Tuhkat. Pekka Haarakosken isä soittaa Malagasta ja pyytää Pekan käymään, on vähän selviteltäviä asioita. Huono isäsuhde ja yleinen kyynisyys viivästyttävät Pekan lähtöä, mutta hän pääsee kuitenkin matkaan. Perillä Malagassa onkin edessä enää pesän selvittely ja isältä kesken jäänyt Rojekti. Isän toimet eivät aivan kestä päivänvaloa, niistä syyttäjänä työskentelevä Pekka kärsii. Ja isä vaikuttaa muutenkin kovin erilaiselta ystävien muistoissa kuin Pekan lapsuuden muistikuvissa. Koko Euroopan ylle levinnyt tuhkapilvi viivyttää Pekkaa ensin Malagassa, ja pakottaa hänet lopulta junamatkalle uurna kainalossaan läpi Euroopan. Aivan kertakaikkisen mainio roadtrip itseen, perheeseen, sukuun, halki Euroopan ja sotavuosien historian. Hyrisin, naurahtelin, odotin aina seuraavaa käännettä - ja tykkäsin aivan valtavan paljon äänikirjan lukijasta (Jukka Pitkänen). Niitä kirjoja, joiden toivoisi jatkuvan suunnilleen ikuisesti: hauska, vähän kyyninen, yllättävä, syvällinen, kepeä. Erityisen lämmin suositus tälle! Äänikirja.
138. Kristin Emilsson: Kesäloma Julian tyyliin. Kesälomaan kohdistuvat odotukset ja erilaiset toiveet törmäyttävät Julian ja Petterin ajatusmaailmoja: toinen haaveilee kesästä kaupungissa, kaikessa rauhassa, toiselle tärkeää on romanttinen rauha ja suhteen vahvistuminen. Gotlantilaiset ystävät edesottamuksineen sekoittavat pakkaa entisestään. Vähän sekavasti höntyilevä hyvänmielen kertomus. Kyllähän tämän luki, mutta ei se mitään suurta viihdekirjallisuutta ole. Kirja on itsenäinen jatko-osa Joululle Julian tyyliin, ja olin jo täydellisesti unohtanut kaikki hahmot. Voisi olla letkeää luettavaa lomalla riippumatossa tai rannalla.
137. Mari Kurkiniitty: Kamalan ihana elämä maalla. Lisää oman unelmatalon rakentamista ja kunnostamista maaseudulla. Pirstaleinen ja hajanainen teos siitä kuinka unelmasta voi tulla välillä todellinen riippakivi. E-kirja.
136. Jyrki Vuori: Turun linnantonttu ja kaupungin kaatajat. Välipalana yksi lapsuuden lempparikirjoista. 1980-luvun Turkuun sijoittuvassa kertomuksessa tontut pelastavat Käsityöläismuseon (elää ja voi hyvin, on kehittynyt koko ajan edukseen), ovat vaikuttamassa Myllysillan vajoamiseen (vajosi. Rakennettiin kertaalleen uusiksi) ja pohtivat, mitä pitäisi tehdä Puolalanmäen alle tulevan parkkiluolaston suhteen (se rakennettiin!). Päädyin kirjaan ihan omituista reittiä: sisko luetteli puhelimessa kaikenmoisia sieniä, ja yhtäkkiä muistin että tontuilla on sieniin liittyvä kippistysloru: Känsätuhkelo ja korvasieni, nyt otetaan kulaus pieni! Kesti hetken muistella, minkälaisesta kirjasta loru oli peräisin (onko nykypäivän lastenkirjoissa tarjolla olutta kippistyslorujen siivittämänä?), vähän kauemmin kesti löytää kirjan nimi ja kirjoittaja. Muistan, että oli ihan supermetkaa kuvitella kaikki tonttujen käytävät kaupungin alle ja tonttuelämää muutenkin (halusin tulla isona tontuksi, saisi hiippailla turvallisesti. haluan vieläkin). Nykynäkövinkkelistä luettuna tarina oli vähän ohut ja nopea käänteissään mutta edelleen tiukka kannanotto turkulaisen poliittisen päätöksenteon kiemuroista. En välttämättä suosittele tätä nimenomaista kirjaa, mutta lukaisepa joskus välipalana joku sellainen kirja, josta olet suunnilleen kymmenvuotiaana tykännyt!
135. Elina Pulli: Tukkasurma. Päiväkodin opettaja Maaria on sairauslomalla rintasyöpähoitojen takia. Hän menee viemään sairauslomatodistusta työpaikalleen ja löytää päiväkodin johtajan Elin murhattuna. Kertomuksessa limittyvät syöpähoidot ja syövän aiheuttamat mielenmyllerrykset murhamysteeriin. Maaria on sitä mieltä, että poliisi ei rikosta pysty ratkomaan, ja hän joutessaan alkaa selvitellä, kuka voisi olla murhan takana. Hiukan kömpelösti ja harrastajamaisesti etenevä tutkimus etenee samassa tahdissa hoitojen kanssa. Hetkittäin tarinassa oli vähän liikaa juonenpäitä ja henkilöitä, enkä kuunnellessani aina ihan pysynyt kärryillä ihmisten välisistä suhteista. Vaan ratkesi rikos ja syöpähoidotkin saatiin johonkin tasannevaiheeseen. Oikein kelvollista kuunneltavaa, leppeä cozy crime. Äänikirja.
134. Katariina Vuori: Juurikasvua. Jatko-osa kasviaddiktion kourissa kärvistelevän Sylvian Kasvun paikka -kertomukselle. Sylvian addiktio on vähän paremmassa vaiheessa, suhde aviomieheen epämääräinen, eron partaalla keikkuva, ja työkaveriin Ristoon ihastus jatkuu, kun Sylvian elämään tupsahtaa Tuulikki-täti ja vanha sukutalo. Kirjassa on hauskuutta hetkittäin melkein nauruksi asti, mutta silti myös sameaa ahdistusta: Sylvian naivius ärsyttää aina välillä. Perheen sukusalaisuus ratkeaa loppusivuilla ja kaikki on taas niin hyvin - tai ehkä historia toistaa itseään. Jotenkin kiehtova ja samalla alakuloinen kertomus, oli pakko lukea suunnilleen kertaistumalta, koska en ehkä olisi kirjan pariin palannut. Tykkäsin.
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Syyskuu 2023
133. Tatiana Elf: Erokeskusteluja. Kaksi pariskuntaa viettää mökkiviikonloppua. Tarkoitus on nauttia ruuasta, hyvästä seurasta ja yhdessä olemisesta - vaan kuinka käy? Hauska, etenevä, yllättäväkin dialogiromaani! Minulla on kirjastossa kirjoja valitessani yleensä tapana lukea sivun-parin verran kirjaa, jotta tiedän, poiminko mukaani. Tätä en tavoistani poiketen lehteillyt, ja veikkaan että se olisi jäänyt hyllyyn. Onneksi en lehteillyt ja onneksi en jättänyt hyllyyn! Vietin yhden nautinnollisen illansuun lukemalla-lukemalla-lukemalla. Miten paljon pystyy pelkällä dialogilla, jopa ilman näyttämöohjeita saamaan aikaan! Taidokasta. Veikkaan että äänikirjana tämä saattaisi olla kuunnelmamainen, toimii varmasti hyvin niinkin. Suositus.
132. Inari Fernández: Käppyrämännyn juurella. Lukuvinkki tuli Anna Perhon kirjasta. Helsinkiläinen Inari perheineen muuttaa vuodeksi Sodankylään tekemään vaikuttajatyötä ja jää sinne useammaksi vuodeksi. Sympaattisia muisteluksia, kohtaamisia ja kokemuksia pohjoisessa. Veikkaan, että tämä kirja olisi pitänyt kuunnella, mutta kapinallisena luin. E-kirja.
131. Anna Perho: Olipa kerran talo - kuinka menetin rahani ja järkevän ihmisen maineeni. Hauska elämänkerrallis-rempallinen kirja vanhan talon ostamisesta ja kunnostamisesta omalta lapsuuden kotipaikkakunnalta. Jos suinkaan mahdollista, en ikinä halua rempata mitään enkä asua omakotitalossa, mutta tämä tarina oli silti valtavan samastuttava. En ole kuuluisa toimittaja, en heppatyttö, enkä enimmäkseen edes pikkupaikkakunnan kasvatti, mutta jollain tavalla Perho on onnistunut kirjoittamaan 70-80-lukujen taitteen lapsuudesta ja -80-90-lukujen taitteen nuoruudesta ja nykyaikuisuudesta aivan valtavan koukuttavalla ja mukaansatempaavalla tyylillä. Melkein en mennyt töihin kun olisin vain halunnut lukea, ja harmitti kun tuli valmiiksi. E-kirja.
130. Donna Leon: Ylimpiä ystäviä. Brunettien asunto osoittautuu laittomasti rakennetuksi kerrokseksi vanhassa talossa. Asiasta heille kertonut virkailija löytyy yllättäen surmattuna, ja Brunetti alkaa ihmetellä mitä rakennusvalvonnassa onkaan meneillään. Brunettia ja Venetsiaa stressinpoistoon, alkupään vielä vähän jäsentymättömiä tarinoita. E-kirja
129. Kaisa Ikola: Kaksi oikein yhteen. Jatko-osa viitisentoista vuotta sitten ilmestyneeseen Oikein nurin -neulekerhokertomukseen. Annin elämä on asettunut levollisille keski-ikäistyville sinkkuraiteille, kun Ninni-ystävän lapsi joutuu koulussa vaikeuksiin ja tulee Annin luokse pikkukaupunkiin ottamaan etäisyyttä äitiinsä ja arkeensa. Anni löytää käsityöt uudelleen - ja ehkä jotain muutakin. Tämä kirja (kuten sen ensimmäinenkin osa) tempaisi heti mukaansa. Tarina itsessään ei ole mitenkään erikoinen, perusviihdettä, mutta teksti on etenevää, hyväntuulista, voimaannuttavaa, rapsakkaa, kutsuvaa ja piti ainakin minut hyppysissään - oikein harmitti kun lauantaina tuli vieraita, enkä saanut istua vain lukemassa. Ja vielä enemmän harmitti kun kirja tuli loppuun. En oikein osaa määritellä, mikä tässä kertomuksessa (ja sarjassa) on jotenkin niin kutsuvaa ja koukuttavaa, mutta haluaisin vain viettää aikaani heidän kanssaan. Tämän kirjasarjan henkilöt eivät olleet unohtuneet mielestäni, eivätkä myös ensimmäisen osan tapahtumat. Lauantaini Annin, Liinan ja neulekerholaisten kanssa oli vahvistava, elävöittävä ja sai minut hyvälle tuulelle. (se sai minut myös kutomaan lisää, vaikka juuri olin toipumassa edellisen kutomisyrityksen aiheuttamasta monipäiväisestä päänsärystä. hiiteen päänsärky, minähän kudon koska se on kivaa) E-kirja.
128. Cynthia Voigt: Yksinäinen kitara. Tillerman-nuortenkirjasarjan tämä osa kertoo äitinsä hylkäämästä Jeffistä. Hylkäämiskokemus, epäluottamus läheisiin ihmisiin, yksinäisyys ja musiikki ovat kirjan keskeisiä teemoja. Aloin kesällä lukea Tillerman-sarjaa uusiksi ja tein samalla soittolistaa sarjassa laulettavista kappaleista. Muistelin että tässä kirjassa olisi ollut paljon lauluja ja musiikkia; olikin, mutta samat laulut ovat tulleet esiin jo sarjan aiemmissa osissa. Yksi laulu on vielä jäljittämättä (kääntämisen kulttuuri on -80-luvulla ollut ainakin nuortenkirjoissa vähän erilainen ja on hetkittäin aika haasteellista löytää oikeaa kappaletta. Onneksi ystäväni googletin on ymmärtäväinen ja auttaa varsin vaivattomasti eteenpäin). Jeffin ja isänsä koti lahden pohjukassa, puron varrella on todellinen rauhan tyyssija. Jostain syystä minulle on siitä paikasta jo nuorena kirjaa lukiessa muodostunut hyvin voimakas visuaalinen mielikuva: nyt oli iltaisin ihana nukahtaa talon terassille.
127. Marja Kuusela: Pinkki lentolaukku. Lysti kertomus Sannista, joka tekee keikkaa sairaalassa röntgenapulaisena ja päätyy yhtäkkiä seuraamaan pinkkiä lentolaukkua Osloon ja sen jälkeen kadottamaan laukun omistajan paluumatkalla. Hyväntuulisia juonenkäänteitä, aavistus arvoituksia, jonkin verran ennalta-arvattavuutta - kulkeva ja etenevä, hauska. Mainio tarina, viihdyin sen parissa ja valitsin helposti mieluummin kävelyn kuin pyöräilyn töihin että sain enemmän kuuntelemisaikaa. Äänikirja.
126. Donna Leon: Oman käden oikeus. Stressi on ajauttanut minut Brunetti-kierteeseen. Tätä kertomusta en muistanut, en ole siihen aikoihin törmännyt kirjastossa. Olipa jotenkin mukaansatempaava! Tarina sijoittuu sotilasakatemiaan, jonka nuoret vaikenevat oletetusta itsemurhatapauksesta visusti. Pidin. Luin yöllä oikein ilokseni (olen ruvennut valvomaan öisin...) E-kirja.
125. Donna Leon: Sokea rakkaus. Tämä Brunetti-kertomus on se, josta aikoinaan olen sarjaan sisään hypännyt. Tarinassa nuori opiskelijatyttö tulee hakemaan oikeutta jo edesmenneelle sukulaiselleen sodan aikana tapahtuneiden vääryyksien korjaamiseksi. Hänet löydetään murhattuna. Pieni retki Venetsiaan on aina paikallaan, ja näköjään olen ajautumassa Brunetti-putkeen: selasin samoin tein lukuaikapalvelusta esille sarjan seuraavan osan. Näitä alkupään teoksia (tämä taitaa olla järjestyksessään 11.) ei kirjastosta saa tilaamatta käsiinsä. Kun Brunetteja lukee peräperää pohdin aina sitä, miten vähän näissä on jatkuvajuonisuutta ja toisaalta miten paljon tyhjäksi jääviä aukkoja. Ja minkä ikäinen komisarius oikeastaan on, sitä mietin myös? Ja kasvavatko lapset riittävästi? E-kirja.
124. Terhi Koulumies: Vauvaa vailla. Kolmikymppinen Elina pohtii vauvahaavetta. Tässä kirjassa ei ollut alkua, keskikohtaa eikä loppua. Suoraan sanottuna, miksi ihmeessä tämä kirja on julkaistu? (ellei ollut omakustanne) Elina ei kasva eikä muutu. Kirjan alkupuolella ihmettelin, että miksi tämä tarina ei jotenkaan osu kohdilleen; no, kirja on jostain käsittämättömästä syystä sijoitettu vuoteen 2001 - kuitenkaan kertomatta sitä suoraan - miksi ihmeessä? tulin niin kiukkuiseksi ajan epätäsmällisyydestä että oli pakko tehdä googlaushommia. Kirjassa ei ole aikakaarta, joka toisi sen nykypäivään, mutta ei myöskään mitään mikä vaatisi tai selittäisi sen sijoittamisen juuri tuohon ajankohtaan. Vauvahaavekirjassa on kaksi mahdollista loppua: päähenkilö tulee tai ei tule raskaaksi, ja kumpi tahansa vaihtoehto aiheuttaa henkilössä muutoksen. Paitsi tässä kirjassa. En kyllä saanut tästä mitään irti ja harmitti koko hommeli. (ja otetaanpa vähän takaisin, kirjan eka painos on julkaistu 2007, vähän parempi sentään se ajankohta. lukuaikapalvelu näyttää näköjään sen ajankohdan jolloin kirja on käännetty lukuaikapalvelun käyttöön) E-kirja
123. Donna Leon: Myrskyjen meri. Testasin, miltä Brunettit tuntuvat äänikirjoina: luureissa oli sarjan alkupuolella ilmestynyt kertomus, joka ei millään muotoa kuulu suosikkeihini ja eroaa valtavasti ainakin nykyisistä Brunetti-dekkareista. Juuei. Ei pysty Venetsiassa seikkailemaan äänikirjamuodossa. Lukija on ihan vääränlainen eikä ollenkaan tule lomaisa, viinistä ja maisemista nautiskeleva olo. Hyppäsin kiireesti e-kirjaversioon, mikä oli ehdottomasti parempi vaihtoehto. Brunetti lähettää signorina Elettran peitetehtäviin Pellestrinan saarelle; kertomus poikkeaa kovasti nykyisestä linjastaan, ja kuten sanottua - ei kuulu suosikkeihini Leonin tuotannossa, mutta meni testimielessä. Äänikirja-e-kirja hybridi.
122. Anders Hansen: Aivovoimaa - näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Otsikossa on varsin kattavasti kirjan sanoma. Kirjoittaja tarkastelee aivoja ja liikunnan vaikutusta aivoihin stressin, keskittymiskyvyn, onnellisuuden, muistin ja luovuuden sekä ikääntymisen näkökulmista. Salaisuus on kuntoliikunta (lähinnä juoksu tai reipastahtinen kävely). Tavallaan todella kiinnostava, mutta toisaalta hiukan paikallaanpyörivä teos. Jumalattoman painava kirja, onnistuin monena iltana mojauttamaan kissaa kirjalla kun simahdin kesken lukemisen. Jaan omakohtaisesti erityisesti stressiin ja onnellisuuteen liittyvät vaikutukset: liikunnalla todellakin on stressiä poistavia ja onnellisuutta lisääviä vaikutuksia.
121. Lily Chu: Sijaistähti. Kanadankiinalaisen Gracien elämässä ei pyyhi kovinkaan hyvin: pomo ahdistelee, äidillä on Alzheimer ja maailma tuntuu muutenkin kaatuvan niskaan. Gracieta pyydetään sijaistamaan kuuluisaa kiinalaista elokuvanäyttelijää, Fanglita heidän huomattavan yhdennäköisyytensä vuoksi. Aivan äärimmäisen suloinen, vähän sadunomainen ja nuortenkirjamainen hyvänmielen kirja! On aika lailla arvattavissa kuinka tarinassa käy. Kertomus etenee sujuvasti, hiukan elokuvamaisestikin. Hyvänmielen huoletonta luettavaa arkeen! E-kirja
120. Marke Talvi: Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella. Kirjailija Auri on muuttanut vanhempiensa asuntoon Kettukosken pitäjälle kissavahdiksi. Stalkkeri lähettelee Aurille outoja kirjeitä, paikkakunnalta vuosia sitten kadonneen nuoren äiti pyytää Auria etsimään poikaansa ja epäilee rikosta ja Auri yrittää ratkoa kumpaakin pulmaa - miellyttävien miesten avustuksella, luonnollisesti. Sympaattinen vähärikoksinen ja ei-yhtään-pelottava dekkarintapainen. Mukavaa kuunneltavaa luureissa. Äänikirja.
119. Päivi Sappinen: Pete Poskiparta - mies ja mieli. Ensin taikurin ja myöhemmin mentalistin elämäntarina oman siskon kirjoittamana. Hyvin perinteisen elämäntarinan tapaan kulkeva kirja kertoo avoimesti myös epäonnistumisista ja vaikeista hetkistä. Kivaa olisi ollut jos edes yhden tempun verran olisi kuvattu taiteilijan työtä: kirjassa kyllä sivuttiin pintaa ruutuvihoista ja suunnittelusta, mutta olisipa kiehtovaa ollut lukea vaikka vain yhden korttitempun tarina alusta loppuun ja vielä niin että pikkuisen olisi salaisuuskin paljastunut (vaikka edes sen kaikkien aikojen ensimmäisen tempun, sen jonka olisi voinut itsekin opetella Solmu Mäkelän kirjoista)! Tai ylipäätään, lukija olisi voitu viedä jollain tavalla johonkin esitykseen mukaan. Kiehtovaa luettavaa siksikin, koska saimme ystäviltä keväällä synttärilahjoina läjän lahjakortteja teatteriin. Päätimme käyttää ne nyt syksyllä sellaisiin esityksiin joita muuten emme menisi katsomaan - Poskiparran show marraskuussa on yksi niistä. Melkein kuin menisi tuttavan esitystä ihmettelemään. Oikein luettava perinteinen elämäntarina.
118. Tom Mustill: Kuinka puhua valasta - tutkimusmatka eläinten viestinnän tulevaisuuteen. Mustill oli valassafarilla melomassa rannikolla kun hän jäi vedestä ponkaisevan ryhävalaan alle. Tämä kokemus (ainakin kirjan mukaan) sai luontodokumentaristin pohtimaan valaiden kommunikaatiota ja laajemmin eläinten kommunikaatiota. Mustill kertoo kirjassaan ihmisten ja valaiden yhteisestä historiasta ja esittelee, kuinka eläinten kieliä on tutkittu, ja millaisia näkymiä tekoäly antaa tutkimukselle tällä hetkellä. Mustill pohtii, voidaanko joskus tulevaisuudessa kommunikoida lajienvälisesti. Kiehtova, tarinallinen ja riittävän kansantajuisesti kirjoitettu kirja kielestä, kommunikaatiosta, ja eläinten ja ihmisten yhteisestä historiasta. Perspektiivissä tietysti koko maapallon tulevaisuus ilmastonmuutoksen kourissa sekä toisaalta vahva pohdinta siitä, olemmeko ollenkaan niin älyllisiä kuin kuvittelemme olevamme. Suositus - varsinkin jos eläimet tai kielet kiinnostavat!
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Elokuu 2023
117. Jenny Jacobson: Ystävää etsimässä. Majsan on juuri jäänyt leskeksi, ja ikävöi Sturea kovasti. (niin kovasti että säilyttää Sturea ruokakomerossa). Garbo on vajonnut ylellisestä elämästä piinalliseen köyhyyteen ja yksinäisyyteen ja elää näpistämällä ruokakaupoista ruokaa. Majsan tarjoaa majoitusta kodissaan pitääkseen taloutensa tasapainossa ja mutkien kautta naiset tutustuvat, Garbo muuttaa Majsanin kotiin. Naiset alkavat jakaa yhdessä elämäänsä ja ratkoa ongelmiaan. Kirja on kertomus surusta ja yksinäisyydestä, mutta myös ystävyydestä, vanhenemisesta ja uusista mahdollisuuksista. Tykkäsin - erityisesti Sturesta ja hänen seikkailuistaan. Lempeä, paikoin melkein sadunomainen tarina - lue ihmeessä! Hybridi: e-kirja - äänikirja - e-kirja.
116. Jill Mansell: Silkkaa piknikkiä. Lara matkustaa isänsä hautajaisiin kotikaupunkiinsa, parinkymmenen vuoden jälkeen. Hän kohtaa nuoruudenystävänsä joka on menossa naimisiin sen ainoan oikean kanssa. Lara joutuu tekemään tiliä menneisyytensä kanssa, Evie tulevaisuutensa. Perushyvää lukukelpoista viihdettä, kirjan nimi vähän ihmetytti kun piknikkiä taisi olla kirjassa vain kertaalleen. Kirjan alkuperäinen nimikään ei oikein vastaa kirjan sisältöä. Ihan lukukelpoinen.
115. Jenny Colgan: Suolaisten tuulten saari. Asianajajan avustajana työskentelevä Flora on rakastunut esimieheensä. Hän saa työkomennuksen kaukaiselle synnyinsaarelleen, jonne hän ei ollut aikonut palata ikinä. Pomokin siellä välillä pistäytyy. Kesäistä tuulisen saaren romantiikkaa, vähän haparoiva yritelmä kyllä. Leppoisa välilukeminen, ei anna eikä ota.
114. Maija Kajanto: Sahramisyksy. Kolmas osa Kahvila Koivu -sarjassa. näköjään viihdekirjoista tehdään heti kättelyssä sarjoja. Sympaattinen jatko-osa Pyhävirran kylältä, kahvilan ja hotellin pyörittämisen kurimuksesta. Kristiinaa pohdituttavat outojen tulipalojen sarja ja oma tulevaisuus. Pitkästä aikaa äänikirja luureissani. Sympaattinen, syksyinen, mausteinen kertomus, edellyttää että on lukenut aiemmat osat, muuten ei ehkä pääse tarinaan kunnolla kiinni. Äänikirja.
113. Donna Leon: Hetken huumaa. Välilukemisena jo aiemmin lukemani komisario Brunetti. Sairaalan laiturilta löytyy kaksi vakavasti loukkaantunutta nuorta naista. Kuka naiset on sinne tuonut ja mitä oikein on tapahtunut? Pienen rikoksen selvittely paljastaa suuremman. Hetki Venetsiassa, Brunettin perheen, hyvien ruokien ja viinin parissa tekee aina hyvää. E-kirja.
112. Carole Matthews: Suklaaseuran naiset. Neljän naisen ystäväjoukkio kokoontuu herkuttelemaan suklaalla paikalliseen suloiseen suklaakahvioon. Suklaa suupielistä tursuten käsitellään peliaddiktiot, petolliset poikaystävät, rakkaudettomat avioliitot ja muutamat muut elämän eteen heittämät kriisit. Jotenkin tässä kirjassa tapahtui kriisejä ihan liikaa ja loppu jäi silti jotenkin puolinaiseksi. Ja sitä suklaata, sitä oli ihan helkkarin paljon. Sellainen ihan kiva viihdekirja; en muista enää edes henkilöiden nimiä - luin sitä tosin aika paljon öisin, kun uni ei tullut silmään. E-kirja.
111. Tomas Sjödin: Kun lehdet putoavat, näkyy keittiöstämme kauemmas. Pastori Tomas Sjödinin hartauksentapaisia, elämänkerrallisia muisteluksia perheestä, jonka kolmesta lapsesta kahdella on etenevä tunnistamaton aivosairaus. Miten ihminen jaksaa, mitä tapahtuu uskolle? Kaunis, herkkä kirja kovasta arjesta tohinaisessa pikkulapsiperheessä. Kirja alkaa olla jo vähän vanha, mutta jotenkin niin ihanan luettava silti.
110. Kirsti Ellilä: Miehenvaihtoviikot. Emmi saa opintonsa päätökseen, jää työttömäksi pätkätöiden varaan, parisuhde ei oikein toimi ja vanhemmatkin ovat Emmin mielestä tuuliajolla. Kirja on kirjoitettu 1990-luvun puolivälissä ja siitä on nyt otettu uusintapainos. Tarina sijoittuu väljästi Turuntapaiseen kaupunkiin. Leppoisaa luettavaa, kestää aikaa - tarinassa ei ole liikaa viittauksia omaan aikakauteensa. Emmi etsii itseään, parisuhdettaan ja suhdetta vanhempiinsa. Yksi yksittäinen lause koko kirjassa jysähti: "isä vietti 50-vuotispäiviään" - olen samanikäinen kuin lukemieni kirjojen päähenkilöiden vanhemmat. Siinä kohden teki mieli heittää kirja kesken.
109. Mirella Mäkilä: Seuraavana Tampere. Roosan elämältä putoaa pohja ja Roosa joutuu palaamaan vanhaan kotikaupunkiinsa Tampereelle. Letkeänhauska hyvänmielenkirja - ekstraplussat rouheasta Tampereen murteesta - luin kirjan (en siis kuunnellut äänikirjana) ja murre oli kirjoitettu jotenkin niin oivallisen hyvin, että hymyilytti ja hykerrytti ja korvissa kaikui Tampereen suunnalta olevien työtuttujen nuotti. Lämmin suositus kun kaipaat hyväntuulista parisuhdekriisiä. E-kirja.
108. Lucy Vine: Seitsemän eksää. Esther löytää pubista vanhan lehden, jonka mukaan jokaisella on seitsemän eksää ennen kuin löytää sen oikean. Esther alkaa etsiä eksiään ja tarkistaa, olisiko joku heistä ollut sittenkin ihan se oikea. Tarina pyörii hetkittäin vähän sekavasti ajassa, paikassa ja ihmisissä, mutta kasvaa sentään jokinmoiseksi kasvukertomukseksi. Kategoriaa ihan kiva, tulipa luettua. Joku tarinassa kuitenkin kiskoi puoleensa, kun en heittänyt kesken. E-kirja.
107. Pirjo Mellanen: Matkustin Albaniaan. Mellasen eläköitynyt pariskunta hankkii eläkepäivien kakkosasunnon Albaniasta. Päiväkirjamaisia muisteluksia, kohtaamisia, ihmettelyä, elämää eteläisessä Albaniassa, Korfun saari horisontissa. Vahvisti mielikuvaani siitä, mitä Albania on. Äärettömän sympaattinen matkakirja.
106. Marianne Power: Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin - yhden naisen yritys selvittää, onko self help-oppaista apua elämänmuutokseen. Kolmikymppinen toimittaja päättää elää vuoden päivät self help-oppaiden ohjauksessa: tavoitteena on kirjan nimen mukaisesti tulla rikkaaksi ja hoikaksi ja päästä naimisiin. Hyvin rehellinen kuvaus (tai niin oletan) siitä, kun kaikki ei menekään ihan niin kuin on kuvitellut. Olen lukenut kirjan muutamia vuosia sitten, tämä kesti kyllä toisenkin lukukerran. Sellaista jäin pohtimaan, ovatko naimisiin pääsy ja hoikkuus erityisen tyypillisiä brittiläiselle/irlantilaiselle naiskuvalle? (vai olenko viime aikoina lukenut poikkeuksellisen paljon brittiläislähtöistä chicklitiä). Se tuntuu olevan varsin läpitunkeva teema: pitäisi olla hoikempi jotta pääsisi naimisiin, ja juuri muita elämäntavoitteita ei naisella tunnu olevan. Sama teema nousee toki esiin melkein kaikessa naisille suunnatussa viihteessä, mutta jostain syystä ne tuntuvat korostuvan nimenomaan britti-/irkkukirjallisuudessa. Kotimaisessa viihteessä päämääränä on pikemminkin parisuhde kuin juuri naimisiinpääsy ja kehoonkin suhtaudutaan vähän vähemmän pakkomielteisellä otteella. (kyllä tietysti pitää olla hoikka/laiha, mutta jonkinlainen pakkomielteisyyden viimeinen vääntö vaikkapa kotimaisesta viihteestä tässä mielessä puuttuu)
105. Stine Pilgaard: Metriä sekunnissa. Viehättävä ja vähän outo kertomus nuoresta parista pienellä paikkakunnalla. Pikkupaikkakunta ja sen sisällä vielä pienempi yhteisö toimii eri tavalla kuin kertomuksen nimetön pariskunta. Mies on opettajana kansanopistolla, nainen on opettajan vaimo. Perheessä on pieni lapsi. Nainen käy lähes loputtomiin autokoulua ja kirjoittaa vastauksisa paikallislehden kysymys-vastaus -palstalle. Pikkuvauva-arjen ja vieraan paikkakunnan on hankala ottaa omakseen sosiaalisesti vähän töksähtelevää ja turhan suorasanaista naista. Kirja oli yhtäaikaa hauska, outo, surullinen ja viehättävä. Kertomus muodostui naisen erillisyyden ja yksinäisyyden kokemuksista ja muisteluista, tuutulauluista ja kysymys-vastauspalstan kysymyksistä ja vastauksista. Lukeminen vaati keskittymistä melkein enemmän kuin mitä minulla tällä hetkellä on. Lukukokemus oli ehdottomasti positiivinen mutta outo, suosittelen! E-kirja
104. Sophie Kinsella: Himoshoppaaja vierailla mailla. Kaipasin lukuaikapalvelun e-kirjojen lomaan ihan perinteisen pokkarin tuntua. kaikkihan tietävät että paras kirjaformaatti on kulmista ja selkämyksestä kunnolla käytetty oma pokkari. antikkapokkareista ei ihan täsmälleen tule samaa fiilistä. Luin tämmöisen himoshoppaajan välikirjana. Oli semmoinen kuin muistin: helppo, huoleton, kevyesti myötähäpeää herättävä, hyväntuulinen. Ja oli mukavaa hypistellä oikeaa kirjaa välillä.
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Heinäkuu 2023
103. Ville Mäkipelto, Paavo Huotari: Sensuroitu - Raamatun muutosten vaiettu historia. Sujuvasti kirjoitettu, yleistajuinen yleisteos Raamatun käsikirjoituksista, teksteistä jotka nykyisiin Raamattuihin ovat päätyneet ja kuinka niin on käynyt: mitkä tekstit kuuluvat kaanoniin, mihin teksteihin ne pohjautuvat? Mikä osa on kääntäjän valinnoilla, mikä muistiinmerkitsijän tai kirjurin? Mitä ja milloin on kirjoitettu, kuinka käännetty? Kiinnostava, informatiivinen, sopivan kriittinen, paikoin mukavan rapsakka ja vähän kantaaottavakin. Lue, jos aihe yhtään kiinnostaa! Lukuvinkki ystävältä. E-kirja.
102. Annika Suvivuo: Matka jään reunalle. Kirjoittaja itse määrittelee kirjansa kokemukselliseksi ja tarinalliseksi tietokirjaksi. Jään (ja talven) ympärille kiteytyvä matka jäälle, jäähän, jäästä, erilaisin näkökulmin, maisemin ja ajatuksin. Hyvä lukukokemus; lämmin suositus!
101. Anne Thorogood: Ota minut kiinni. Hannah on jumissa elämässään: vanhemmat tarvitsevat jatkuvaa apua ja tukea, työelämässä hän ei etene, vaan keikkuu jossain perheyrityksen liepeillä, kun sedän tarve hankkia firmalle lisärahoitusta suistaa Hannahin elämän pyörteeseen. Jatkuvaa ihastumisen ja vihastumisen tunnekuohu tekee kirjasta varsin aaltoilevaa luettavaa. Kirja on aika hyväntuulinen, mutta jatkuva tunnekuohunta äärilaidasta toiseen tekee siitä jotenkin huvittavaa ja vähän ärsyttävääkin luettavaa. Lopputulema on tietysti selvä. Jäin kumminkin pohtimaan sitä, että jos ihmissuhde on jatkuvaa tyrskyaallokkoa heti alkumetreillä, niin mitä sitten jatkossa - siinä vaiheessa kun jo ollaan parisuhteessa? En kyllä jaksaisi hetkeäkään tuommoista soutelua. Ihan lystiä luettavaa kyllä. E-kirja.
100. Elina Aaltonen: Kello käy, Sani! Poikaystävä jättää Sanin, kun Sanin biologinen kello alkaa kolmikymppispäivän iloksi tikittää. Sani päättää omista (opettajan) pitkän kesälomansa miehen löytämiseen ja raskaaksitulemiseen. En tykännyt tästä kirjasta sitten yhtään, oli minusta kertakaikkisen pölö. Jostain omituisesta syystä luin sen kuitenkin loppuun asti. Eikä loppuratkaisukaan ollut kovin häävi. Tarinassa oli olevinaan lapsuustraumoja ja pintaa syvempää kertomusta, mutta ja mutta: ei kannata. E-kirja.
99. Roope Lipasti: Porakonekirjoittaja. Pieniä pakinoita, muisteluksia, havaintoja, kohtaamisia arjessa ja arjesta. Kirjoittamisesta ja kirjailijana elämisestä, aikuistumisesta ja vanhenemisesta, ihmisistä, lapsista. Lipasti on yksi suosikkikirjailijoistani; eikä tämä kokoelma arkea mitenkään vähentänyt fanitustani. kunpa osaisin itse kirjoittaa yhtä oivallisesti! Lue ihmeessä! E-kirja
98. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki. Kolmikymppinen Päivi haluaa jotain muuta. Hänellä on miellyttävä mies, mukava koti, sopiva työ - vaan elämästä puuttuu jotain. Ihan mitä vain. Päivi ottaa aikalisän avioliitostaan ja alkaa etsiä itseään. Reflektoiva, vähän kuin tapausselostus, jollain tavalla jälkiviisaan aikuisesti kirjoitettu kasvutarina siitä kun mikään ei tunnu miltään ja jotain pitäisi olla. Matka itseen, kasvu tuntevaksi ja olevaksi. Lue! e-kirja
97. Jose Ahonen: Ajattele kuin mentalisti. Yleisesitys kehonkielestä, luottamuksesta, suggestiosta - ihmisten lukemisesta ja havainnoinnista. Kiinnostava, yleistajuinen ja selkeä perusesitys aiheesta. Sujuva jatkumo (vaikka taitaakin olla ensin kirjoitettu) edelliselle lukemalleni. e-kirja
96. Jose Ahonen: Yli luonnollisen - mentalistin tutkimusmatka salatieteisiin. Mentalisti Jose Ahonen tutustuu mm. energiahoitoihin, ufoihin ja muihin yliluonnollisina pidettyihin ilmiöihin. Kiinnostava, joskin aika lyhyt esitys aiheeseen, kirjoittaja olisi voinut olla rohkeammalla äänellä kuuluvissa. Hän kertoo kokemuksistaan ja kohtaamistaan ihmisistä kyllä, mutta pyrkii pysymään selkeästi kaiken yliluonnollisen ulkopuolella, ja korostaa useaan otteeseen olevansa skeptikko. Se toki pitää kirjan objektiivisempana, mutta toisaalta tekstistä välittyi tunnelma kiehtovista ja hyvistä kohtaamisista, niihin olisi voinut sanoissaan ja ilmiötä tutkivana ihmisenä heittäytyä rohkeamminkin. Oivallista luettavaa. Löytyi lukuaikapalvelusta vähän vahingossa, etsin jotain aivan muuta luettavaa. Ei harmita että päädyin tähän. E-kirja
95. Laura Jane Williams: Suhdesoppa. Pennyllä on oma pieni kahvila ja vähän tylsä elämä. Setä sairastuu ja pyytää Pennyn tuuraajakseen suurempaan pubiin maaseudulla. Tilannetta hämmentävät Pennyn miesystävät.
Kirja on hauskahko ja eläväinen, mutta hahmot ovat aika onttoja ja traagisesta taustastaan huolimatta Pennyn elämä jää ulkokohtaiseksi. Hahmot puhuvat räävittömiä, mutta toimivat kainosti. Kirjan syvätaso jää keskeneräiseksi. Lukukelpoinen kyllä, mutta ei mitään superviihdettä, sellainen ihan kiva. E-kirja.
Kirja on hauskahko ja eläväinen, mutta hahmot ovat aika onttoja ja traagisesta taustastaan huolimatta Pennyn elämä jää ulkokohtaiseksi. Hahmot puhuvat räävittömiä, mutta toimivat kainosti. Kirjan syvätaso jää keskeneräiseksi. Lukukelpoinen kyllä, mutta ei mitään superviihdettä, sellainen ihan kiva. E-kirja.
94. Kyllikki Villa: Pakomatkalla - toinen lokikirja. Päiväkirja puolen vuoden mittaiselta matkalta St. Helenan saarelle ja Namibiaan. Käännöstyötä, rahamurheita, unettomuutta, irrallista yksinäisyyttä, matkatavaroiden pakkausmietteitä. Muistelen lukeneeni joskus vuosia vuosia sitten Vanhan rouvan lokikirjan, enkä oikein innostunut siitä. Tämä kirja oli viehättävä! Paikoin jopa masentunut, usein vähän melankolinen, silti jostain syystä ihanan verkkaisesti puhutteleva.
93. Marian Keyes: Rachelin paluu. Jatko-osa Rachelin tarinaan. Keyes on kirjoittanut kirjasarjan verran varsin dysfunktionaalisesta Walshin perheestä: tämä on toinen osa Rachelin tarinaan. Alkupuoli eteni todella nahkeasti, ja kautta linjan kertomus noudatteli melkolailla tarinan ensimmäistä osaa. Vähitellen tarina nousi siivilleen ja käsitteli myös elämän varjoisampia puolia. Perushyvää viihdettä, ei Keyesin parhaasta päästä, mutta ei huonokaan. Lue, jos tykkäät Walshin perheestä! e-kirja.
92. Staffan Bruun: Viini palaa. Tässä tarinassa oli jo vanhaa kunnon Burt Kobbat -henkeä! Keskiössä ilmastonmuutos-dystopia; ilmasto on lämmennyt siten, että viininviljelijät siirtävät tiluksiaan Suomeen. Maailmanlaajuinen pandemia on edennyt kymmenennelle rokotuskierrokselleen, sitä vastustavat antivaxxarit, ilmastonmuutosta vastaan taistelevat ilmastoaktivistit ja seikkailee mukana myös SMS (suomalainen maa kuuluu suomalaisille) -liike. Sijaiskärsijöinä tarinassa ovat ahvenanmaalaiset rekkakuskit, jotka kuljettelevat vääriä lasteja vääriin paikkoihin. Kertomus etenee kuumeisessa helteessä nopeaan loppuunsa. Ei-ahdistava dystopia lähitulevaisuudesta.
91. Lucy Diamond: Kesämuistojen huvila. Tarrantin perhe on vuosikaudet viettänyt kesiään rantahuvilassa Devonissa. Nyt edessä on ensimmäinen kesä ilman huvilan isäntää, kuuluisaa kirjailijaa, puolisoa, isää. Tyhjyys paljastaa salaisuuksia perheessä: jokaisella on oma kipupisteensä jonka kanssa kesällä on kamppailtava. Yllättävän hyvä! Lempeä kesätunnelmainen kirja, jossa on sopivissa määrin vähän vaikeampiakin asioita. Kepeys säilyy koko matkan, henkilöt elävät. Oikein hyvä kesäkirja. E-kirja.
90. Staffan Bruun: Murhastudio - Burt Kobbatin paluu. Kobbat isännöi uudella tv-kanavalla keskinkertaista talkshowta, jonka lähetyksissä alkaa yhtäkkiä tapahtua kummallisia asioita. Mikä tai kuka aiheuttaa kaaosta ohjelmassa? Hauskahko ja etenevä kertomus. Harmillisesti en enää muista kirjoittamisajankohdan (2014) yhteiskunnallista keskustelua, sen ajan poliittista ilmapiiriä, enkä siksi oikein osaa paikantaa ihan kaikkea tarinassa tapahtuvaa. Kertomus ei taida olla aivan niin dystooppinen kuin alkupään Kobbatit. Loppuratkaisu on vähän ohut ja nopea, mutta ihan lukukelpoinen, dekkarimainen kirja. Odottelen uusinta yhä kirjastosta, oli hyvä palautella Kobbatin maailma mieleen.
89. Linnea Kuling: Lahkon kasvattama. Linnean perhe muuttaa Knutbyhyn yhteisöllisen seurakunnan ja lämmön toivossa. Elämä on kaukana yhteisöllisestä: Linnean vanhemmat eristetään lahkon sisäpiiristä, kun taas Linnea kaapataan osaksi sisäpiiriä teinivuosinaan. Lahkon sekopäinen henkilökultti orjuttaa, murskaa ja nujertaa ihmisen minuuden vähän kerrallaan. Ahdistava ja koukuttava omaelämäkerta. Mietin koko ajan lukiessani, kuinka Linnea vapautuu lahkosta ja mitä sitten tapahtuu. Miten paljon väärää voidaan tehdä "rakkaudellisesti", yhteisön ja jonkinlaisen kieroutuneen uskonnon varjolla. Miten tärkeää ihmiselle onkaan tuntea kuuluvansa: kuulumisen ja nähdyksi tulemisen tarve ovat niin suuria, että niitä kaivatessaan voi luopua oikeudesta itseensä tai perheeseensä. Ahdistava lukukokemus. Tarinan aikajänne, tapahtumien järjestys ja henkilöt menivät välillä itseltäni sekaisin. Välillä kirjoittaja kirjoitti yhtä ja seuraavassa kappaleessa samasta asiasta täysin toisin; kertonee siitä, kuinka manipuloitua elämänsä on ollut. E-kirja, käsittääkseni vain lukuaikapalvelussa saatavilla.
88. Staffan Bruun: Kadonnut Beatles-nauha. Olin jo kokonaan unohtanut Burt Kobbatin! Vaeltelin kirjastossa ja lukusalonkihyllyssä bongasin Bruunin uusimman. Tein siitä tietysti varauksen, ja sitä odotellessani päätin lukea muutaman vanhemmankin Kobbat-kertomuksen. Tätä en ole aiemmin lukenut. Burt Kobbat viettelee oloneuvospäiviä rikastuttuaan Kille Kimalais-lastensarjalla. Hän sekaantuu puolivahingossa vanhan kelanauhan mysteeriin: laulaako nauhalla Paul McCartney, onko kyseessä julkaisematta jäänyt Beatles-biisi, ja kuka ihme haluaa tehdä murhia nauhan vuoksi? Etenevä, vauhdikas, hauskakin.
87. Emmy Abrahamson: Kuinka menestyä hullujenhuoneella. Stand up -koomikko Maja joutuu pakkohoitoon psykiatriselle osastolle. Elämä on ollut nousukiidon ja alakulon vuorottelua, epätoivoista komiikkaa alusta loppuun. Väljästi omakohtaisiin kokemuksiin perustuva kertomus masennuksesta ja mielenterveydestä. Pidin tästä enemmän kuin kirjoittajan ensimmäisestä kirjasta.
86. Markus Tiittula: Taistelu totuudesta - mikä salaliittoteorioissa koukuttaa ja miksi ne pitää ottaa vakavasti? Kirjassa käsitellään muutamaa "suurta" salaliittoteoriaa. Näkökulma varsinkin loppupuolella on hyvin yhdysvaltalaiskeskeinen: mitä oikeistoradikalismi salaliittoteorioiden vauhdittamana voi ja pahimmillaan jo saa aikaan demokratialle. Kirjoittajan asenteellisuus tulee paikoin joistain sanavalinnoista selkeästi läpi, toisaalta kyllä sen ymmärränkin - on tarpeen tehdä selväksi että tarkastelee salaliittoteorioita niiden ulkopuolelta. Kiinnostava kirja kaikkinensa. Pysähdyn aina ihmettelemään niitä suomalaisia, jotka eivät usko kotimaisia valtamedioita: miten voi käydä suomalaisen peruskoulun ja silti kuvitella että mediaa ohjailee joku salaliitto, tai että media ei olisi puolueetonta ja kaikille äänen antavaa? (ikään kuin media ensinnäkään olisi mikään uskon asia. ikään kuin meillä ei opetettaisi medialukutaitoa. ikään kuin meillä ei olisi eettisiä ohjeita medioille. ...ei jatketa pidemmälle! hienoimpia asioita joita meillä tässä yhteiskunnassa on, on yhteisin varoin ylläpidetty julkisen palvelun yleisradio, riippumaton ja puoluepoliittisesti sitoutumaton tiedonvälittäjä. taisin eksyä aiheesta.) Saatan etsiä käsiini ja lukea muutakin samalta kirjoittajalta, tätä lukiessa tuli sellainen käsitys, että kirjoittajan asiantuntemus on ensisijaisesti keskittynyt Yhdysvaltain konservatiiviseen äärioikeistoon, ja tämä salaliittokirja on tämän asiantuntemuksen sivutuote. Sujuva, etenevä, varsin luettava kirja. Varovainen suositus jos aihealue kiinnostaa. Pikainen silmäily paljasti myös, että olen aika tarkalleen vuosi sitten lukenut samasta aiheesta. Hyvä jatkumo.
85. Rachel DeLoache Williams: Ystäväni Anna, huijariperijättären tarina. Anna Delvey esiintyi New Yorkin seurapiireissä perijättärenä ja taidekeskuksen perustajana. Hänen ylellinen elämäntyylinsä paljastui suureksi kuplaksi: hän oli jättänyt jatkuvasti laskujaan maksamatta ja huijannut rahaa pankeilta ja ystäviltään. Rachel kertoo oman tarinansa ja näkökulmansa ystävyydestä Annaan ja petoksesta. Alkupuolella ajoittain vähän tyhjäkäynnillä kiertävä tarina kertoo hyväuskoisuudesta ja hyväksikäyttäjästä. Tulipa luettua.
84. Jenny Fagerlund: Kesän suuret ja pienet salaisuudet. Moan mummi on kuollut, ja testamentannut vanhan arvokotinsa Moalle. Poikaystävä haaveilee modernista uudiskodista, Moalla on jäänyt asunnon lisäksi käsiin myös mummin koira. Moa kunnostaa asuntoaan myytäväksi, kun mummilta alkaa tulla kirjeitä ja viestejä - mitä mummin menneisyydessä on tapahtunut? Hiukan ennalta-arvattava, mutta suloisen kesäinen kirja oman äänen kuuntelemisesta, itselle sopivan ratkaisun tekemisestä. Suloista, kesäistä hyvänmielenkirjallisuutta. E-kirja.
83. Mari Siliämaa: Kaikki sade alkaa ylhäältä. Ulriikka-pappi suunnittelee häitään ja odottaa kaupparatsu-sulhastaan kotiin - vaan Johannes ei kotiudukaan odotetulla tavalla. Tyylillisesti vähän erilaista chick-litiä. E-kirja.
82. Laura Suomela: Tulppaanitoiveunia. Helenan elämä on tasaista ja kuluttavaa: työ imee kaikki voimavarat, parisuhde on sivussa, lapset aikuisia tai aikuistumassa - missä on Helena itse, mitä hän haluaa ja toivoo? Varsin samastuttava viihdekirja itsensä etsimisestä, hapuilemisesta, omien tarpeiden tunnistamisesta ja kuulemisesta, lähestyvistä vaihdevuosista. Hyvää kotimaista viihdettä, kevyttä ja ajatuksia herättävää. Suositus! E-kirja.
81. Liina Putkonen: Unohdettujen unelmien kirjasto. Äitinsä kuolemasta toipuva Aina lähtee kesäkirjaston pitäjäksi maaseudun rauhaan, Kielokoskelle. Kirjasto on lakkautusuhan alla, äitiä on ikävä ja maaseutupitäjä paljastaa Ainalle salaisuuksia hänen elämästään. Lapsuudenkesien lämpöinen ja kesäinen kertomus, hiukan salaisuuksia, paljon kirjoja, aavistus salaista puutarhaa ja hyväntuulisia kyläläisiä - ei ollenkaan hullumpi kirja kesäloman alkumetreille! E-kirja.
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Kesäkuu 2023
80. Juuso Juutinen: Jos me tästä selvitään. Tosikertomus vauvan vakavasta sairaudesta ja menettämisen pelosta. Vielä enemmän kasvutarina mieheksi ja miehenä kasvamisesta, isäksi ja isänä kasvamisesta. Sanoittaa vahvasti ja hienosti tunnekokemuksia tuoreen ja samalla uhatun ja hauraan vanhemmuuden äärellä. Lapsen sairaus on raaka tapa kasvaa ihmisenä, kirjoittaja tuntuu päästävän lukijan todella lähelle. Tunnistan ja muistan osan tunnemyrskyistä nuorimmaisen keskoshoidon ajalta (vaikka oma lapseni ei missään vaiheessa ollut vakavassa tai suuressa hengenvaarassa, elimme silti parin kuukauden ajan sairaalaelämää jota varjosti pelko ja huoli pienen olemassaolosta). Oma kokemukseni on, että aika on armollinen. Lapsi kasvaa, valloittaa oman paikkansa maailmassa ja tunnemuistot muuttavat muotoaan, asettuvat elämän loimilangoiksi sen sijaan että olisivat koko kuva-alaa peittämässä. Olemasta ne eivät lakkaa. Koskettavaa ja hyväätekevää luettavaa, erityisesti siksi, miten avoimesti kirjoittaja sanoittaa ja päästää lähelle omaa tunnemaailmaansa. Lue! E-kirja.
79. Tuija Lehtinen: Viimeinen mahdollisuus. Alunperin 1980-luvulla Kolmiokirjalle salanimellä kirjoitetun San Fransiscoon sijoittuvan sairaalasarjan ensimmäinen osa. Pomppuisa juoni, keskiössä komea suomalaissyntyinen lääkäri Stefan Frank. En ole vuosiin lukenut kioskikirjallisuutta - edellisestä kerrasta on varmaan hyvinkin viisitoista vuotta, olen joskus joillekin lomareissuille ostanut antikoista nipun tauhkaa - joten paluu oli yllättävä. Lehtisen kirjoitustyylin kyllä jopa tästä lyhyestä tekstistä tunnisti, juoni oli outo, eikä tarinassa ollut edes kunnolla romantiikkaa paitsi muutama pakollinen suudelma suunnilleen viimeisellä sivulla. Vaikka hömpästä (viihteestä) tykkäänkin, kioskikirjallisuudelle en oikein lämpene. (no on silläkin toisinaan paikkansa). Tätä sarjaa sekä kartanosarjaa löytyi e-kirjapalvelusta tusinoittain, jos tulee tarve palata. E-kirja.
78. Ilona Tuominen: Seurustelusalaliitto. Väljästi Turkuun sijoittuva hyvänmielen kirja. Sannin elämä heittää kuperkeikkaa kirjaimellisesti alttarilla, ja kirjan nimikin kertoo, mihin se johtaa. Hyväntuulinen, elämänmakuinen, leppoisa. Juuri sopivaa luettavaa kesän aamuihin ja iltoihin. Suurin osa tapahtumista sijoittuu kesäaikaan. Taisi olla neljäs vähän samantyyppinen kirja putkeen: päähenkilö jää ykskaks yllättäin sinkuksi, joutuu jonkinlaiseen asumis- parisuhde- ja itsepohdiskelukriisiin. Oikein kelvollista luettavaa. E-kirja. (otin pitkästä aikaa taas e-/äänikirjapalvelun)
77. Minna Haapasalo: Kierrätyshäät. Tilkkuterapiaa-kirjan jatko-osa, kesti hetken päästä kärryille henkilöistä ja tapahtumista. Riinan pitäisi mennä naimisiin, vaan kun kaikki tuntuu jotenkin haraavan vastaan: hääpuku, hääpaikka, mieskin. Turkuun väljästi sijoittuva kertomus alkoi vähän tahmeasti (en millään muistanut ensimmäisen kirjan hahmoja enkä varsinkaan heidän elämäntarinoitaan ja suhdettaan päähenkilöön!) mutta kun käyntiin pääsin, luin ihan mieluusti. Hyvää, uskottavaa kotimaista viihdettä on aika vähän. Tämä kirja(sarja?) tuntuu kuuluvan hyvän viihteen kategoriaan, leppoisaa luettavaa, päähenkilö kasvaa ja elää, tarina kulkee eteenpäin. E-kirja.
76. Laura Friman, Lauri Pietikäinen: Koukuttaja - miten ystävystyin kalastajan kanssa Pohjois-Norjassa. Sympaattisen jutusteleva kertomus pohjoisnorjalaisesta kalastajasta, Lauri Pietikäisestä. Leppoisaa luettavaa, vaikka vähän ihmettelenkin, että miksi tämä kirja on kirjoitettu. Jos minä kirjoittaisin samalla tavalla vaikka Lehtorin mammasta (ja hänestä voisi tällä tavalla kirjoittaa), julkaistaisiinko se? Tykkäsin kyllä lukea tätä pientä jutustelevaa tarinaa. E-kirja lomareisulla iltalukemisena.
75. Kirsi Pehkonen: Etsivä löytää. Rennonletkeä etsiväkirja. Siru Valpas ajautuu avoeroon ja samaan syssyyn päätyy ostamaan etsintätoimisto Vitosen. Hyväntuulista, hersyvää lomaluettavaa. Ei rikoksia, koska kyse on etsintätoimistosta - siis etsintää. E-kirja lomareissulla iltalukemisena.
74. Meri Savonen: Amandan kolme kesää. Opettajana työskentelevä, neljääkymppiä lähestyvä Amanda jää yhtäkkiä sinkuksi. Ei lasta, ei kumppania, kun ympärillä hurisee opehuoneen kollektiivinen pari- ja perhesuhdeonni. Hyvä, pohdiskeleva kasvukertomus. Samaan aikaan kepeä ja iloinen, silti myös jollain tavalla aito, vähän surumielinenkin hetkittäin. Kasvukertomus nimenomaan iästä, lapsettomuudesta ja sinkkuudesta. Loppuratkaisusta olin itse vähän eri mieltä, tälle tarinalle olisi hyvin sopinut toisenlainenkin loppu, mutta eipä kirja silti vesittynyt mitenkään. Uskottavaa, hyvin kirjoitettua kotimaista viihdettä ja hyvänmielenkirjallisuutta on alkanut pikkuhiljaa löytyä yhä enemmän. Tässä ehdottomasti yksi hyvänmielen helmi, lempeä, pohdiskeleva, aito.
73. Camilla Davidsson: Pikkuinen unelmien kaksio. Herttainen, ehkä pikkuisen naiivi kertomus pankkimaailmassa äärirajoillaan työskentelevästä Sofiesta. Parisuhde junnaa paikallaan, työtä on liikaa, vanhemmat ovat yllättäen eronneet ja uusi asunto täytyy remontoida. Elämänsä valinnoissa Sofie tekee kuten isä on toivonut. Ensisivuilta on selvää, kuinka käy. Kertomus on herttainen hyvänmielen kertomus, jonka aikajänne on ajoittain epämääräinen, ja kokonaisuus jotenkin suloisen naiivi. Ihan lukukelpoinen juttu, ei anna eikä ota, tuo hetkeksi hyvän mielen ja poistaa stressiä - toimii siis.
72. Douglas Adams: Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto. Haikailin luettavaa ihan ääneen, nuori suositteli tätä. Sen pahemmin Adams kuin Pratchettkaan eivät vaan jaksa innostaa. Kirjoissa on jonkinmoista huumoria ja leikitellään paljon tulevaisuuden visioilla, ja epäilemässä tarinoissa on sellaisia viittauksia joihin minun tietämykseni ei edes yllä, mutta en vain pääse näihin klassikoihin kiinni. Pidän huumoria vähän pikkuhauskana ja tässä tarinassa en aina jaksanut pysytellä kärryillä siitä kuinka kaikki absurdit käänteet toisiinsa liittyvät. Ihan kivaa vaihtelua normaaliin lukemistooni, tuskin kuitenkaan luen jatko-osaa.
71. Jennifer Weiner: Tietyt tytöt. Otin tutun kirjan luettavakseni kun koko taloudessa ei muka ollut mitään kiinnostavaa luettavaa. Vaikka tarinassa on surullisiakin käänteitä, sen tunnelma sopi jotenkin hyvin mielentilaani. Viihdyin kertomuksen maailmassa.
70. Nunna Kristoduli: Päiväkirjat. Kuopiosta Kreikkaan, tapaluterilaisuudesta luostariin, Nunna Kristodulin postuumisti julkaistut päiväkirjat. Kiehtova ja erikoinen lukukokemus! En osaa arvioida, paljonko päiväkirjoja on toimitusvaiheessa stilisoitu (ainakin maailman tapahtumista on jätetty suurin osa pois, vaikka niistä onkin kirjoitettu) tai suorastaan sensuroitu. Lyhyet toteavat merkinnät kertovat inhimillisestä ihmisestä. Ehkä kirjaa aloittaessani oletusarvona oli jotain todella syvällistä pohdintaa uskosta, Jumalasta, jumalasuhteesta tai toisaalta kuvauksia luostarin arjesta. Kumpaakin oli, mutta hyvin eri tavalla kuin olin olettanut ja kuvitellut: lyhyesti, toteavasti, jotenkin arkisen viitteellisesti. Mietin, että tällaisia ihmisiä on, vielä nykypäivässäkin, jotka hakeutuvat luostarielämään; heidän tarinoitaan haluaisin lukea myös. Ainakin tämän kirjan mukaan heidän(kin) uskonsa on ihan yhtä häilyvää ja arkistakin kuin tavallisen tapauskovaisen. Harmillisesti Kristoduli lopetti päiväkirjan pitämisen siinä vaiheessa, kun hän palasi Suomeen Lintulan luostariin. Olin moneen kertaan jättämässä kirjaa kesken, mutta palasin aina vain lukemaan. Työelämä oli päiväkirjoja lukiessani todella hektistä, ja näissä lyhyissä, toteavissa merkinnöissä oli jotain varsin rauhoittavaa. Väistämättä lukiessani pohdin myös sekä omaa päiväkirjakirjoittamistani että uskoani.
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Toukokuu 2023
69. Katja Lahti: Ei mitään vakavaa. Julian avioeron jälkeistä elämää: linnunpesämallissa vuoroasumista eksän kanssa, tinderiä, lähestyviä vaihdevuosia. Kun itse elelen parisuhteessa, on eronneiden deittailumaailma kovin vieras. Kirjassa on paljon nimettömiä henkilöitä ja tarina on jotenkin hiukan junnaava, ilman selkeitä käänteitä. Teksti etenee sujuvasti silti. Ihan ok lukukokemus, ehkä kirjasta saa enemmän irti jos on samaistumispintaa.
68. Johanna Schreiber: Rivien välissä. Kustantamomaailmaan sijoittuvaa hyvänmielenkirjallisuutta. Ei oikein puhutellut. Minulla on aiemminkin ollut vaikeuksia upota riksvenskasta käännettyyn kirjallisuuteen: tarinan täytyy olla poikkeuksellisen kiehtova ja hyvä, että pääsen yli kielen rytmistä. Joku nimenomaan riksvenskasta käännetyssä kirjallisuudessa, kielen tai lauseiden tai kerronnan rytmissä häiritsee minua. En ole kokeillut lukea alkuperäiskielellä; pitäisi ehkä yrittää. Tarina itsessäänkään ei oikein uponnut, tulipa luettua.
67. Henna Helmenmaa: Metsän hoitava syli - rohkeasti omalla polulla. Itseapuopas metsäsuhteen kehittämiseksi, oman hyvinvoinnin ja metsän parantavan, hyväätekevän voiman lisäämiseksi omassa elämässä. Lukiessani muistin, kuinka koronakeväinä kävin usein lähi(ö)metsässä isolla kalliolla makaamassa. Puiden halailu ei tunnu omalta jutulta, mutta lähi(ö)metsän pulkkamäen vahva vanha kallio maadottaa, rauhoittaa ja puhuu minulle. Aloin kaivata kalliolleni.
(65-66. Cynthia Voigt: Matkalla kotiin. /Tuulta purjeisiin. Yksi suosikki-nuortenkirjoistani /kirjasarjoista. Neljän lapsen äiti jättää lapsensa parkkipaikalle autoon, perhe on alunperin menossa äidin tädin luo. Äiti katoaa ja lapset lähtevät kävellen etsimään tietä isotätinsä luo, löytääkseen äitinsä tai edes jonkinlaisen kodin itselleen. Kakkososassa lapset asettuvat aiemmin tuntemattoman isoäitinsä luo. Näissä kirjoissa ja koko kirjasarjassa lauletaan paljon, ja olen jo jonkin aikaa suunnitellut kokoavani lauluista soittolistan. Alunperin idea soittolistan tekemiseen tuli aivan vahingossa. Kirjan laulut on suomennettu - aikakautensa nuortenkirjallisuuden käännöstyylin mukaisesti ja alkuperäislähdettä tai suomentajaa mainitsematta - enkä oikeastaan koskaan ole uhrannut lauluille sinänsä kovin suurta ajatusta, vaikka ne tarinassa ovatkin keskiössä. Kerran ihan aikuisena itse laulellessani oivalsin, että kakkososassa paljon laulettava Ihmeellinen armo on sama kuin Amazing Grace. Sitten vähän samalla tavalla sattumalta törmäsin Simon&Garfunkelin Peggy-O -lauluun - jota sitäkin tarinassa lauletaan useammin kuin kerran. Siitä lähti idea tunnistaa kirjasarjan laulut ja koota soittolista. Nyt on se hommeli aloitettu. Ihan vain huvikseni. Silmäilin ensimmäisen osan lauluja bongaillen - tuttuja kirjoja voi joskus ihan vain silmäillä - ja ryhdyin soittolistan tekoon. Kakkososan luin kunnolla, tykkään siitä. Tällä hetkellä lauluista vielä yksi on tunnistamatta; uskon että pääsen sen jäljille kun vähän mietin.) (ja lukulistassa nämä kirjat ovat suluissa kun en oikeastaan lukenut sitä sillä tavalla kuin kunnolla luetaan, mutta luin kumminkin)
64. Miriam Toews: Pidä puolesi Swiv. Yhdeksänvuotias Swiv on erotettu koulusta. Mummi on laittanut hänet kirjoittamaan kirjettä poissaolevalle isälle. Swivin tajunnanvirtamainen, hengästyttävä kirje kertoo varsin erikoisesta perheestä, jossa lapsi kantaa vastuuta asioista, joista hänen ei kuuluisi, mutta jossa opetetaan elämään elämä taistellen, periksi antamatta. Olin lukiessani välillä hyvin väsynyt, enkä koko ajan jaksanut keskittyä polveilevaan tarinaan, ehkä missasin jotain olennaista, mutta! Kiehtova, ilkikurinen (kuten takakansiteksti sanoo), hengästyttävä, polveileva kertomus kolmen sukupolven ihmisistä kamppailemassa omassa elämässään. Kirja olisi kannattanut lukea kertaistumalta, virkeänä ja hyvissä voimissa. Oikein oivallinen kertomus ja lukukokemus!
63. Jari Järvelä: Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita. Pieniä pakinoita, hyvänmielen matkamuistoja useammalta vuodelta. Tarinoissa syödään ja juodaan hyvin, kohdataan sydämellisiä ihmisiä ja koetaan vähän tavallisuudesta poikkeavia asioita. Herkullista luettavaa.
62. Kaisa Pylkkänen: Räjähdysvaara. Televisiokasvo Miina Malvisto tyrii suorassa lähetyksessä oikein kunnolla, ja elämä heittää totaalisen täyskuperkeikan. Kirjaa kuvaillaan räävittömän hauskaksi, ja kai se sitten sitä oli. Minusta kumminkaan ei ollut erityisen hauska. Tapahtumia ja käänteitä - yleensä aina vain vielä huonompaan suuntaan - piisasi, oli nopeita leikkauksia ja suunnanmuutoksia, mutta jotenkaan tarina ei mielestäni pysynyt kasassa. Jotenkin toivoisin että vaihdevuosista ja keski-iästä voisi kirjoittaa aidosti hauskasti. Sinnittelin loppuun, kun en oikein löytänyt nurkistani ja pinoistani muka muutakaan luettavaa. Olin odottanut enemmän, en saanut tästä tarinasta otetta.
61. Milly Johnson: Rakkauden ilmansuunnat. Pete ja Laurie kohtaavat sururyhmässä. Heidän elämänsä kietoutuvat toisiinsa omituisella, vastaansanomattomalla tavalla. Sympaattinen hyvänmielenkirja, ei mitään suurempaa teemaa tai sanomaa. Sopivaa luettavaa työstressin keskellä, parempi kuin saman kirjoittajan Auringonkukka-kahvila-sarja, ainakin minun mielestäni. Kepeä suositus jos olet perustyyppistä hyvänmielenkirjallisuutta vailla.
60. Juha Hernesniemi: Aivokirurgin muistelmat. Huippuosaaja, työnarkomaani, kunnianhimoinen, vahva persoona ja osaaja, työ on kaikki, perhe katoaa ensimmäisen kolmanneksen jälkeen taustalle. Elämäkerralliset muistelukset pikkukylästä neurokirurgian huipulle. Kirja alkoi jutustelevasti lapsuusvuosista. Aikajänne oli välillä sekava, kirjassa oli paljon toisteisuutta (väitän että ainakin yksi kokonainen kappale oli vähintään kahteen kertaan!), ja kokonaisuudessaan se olisi kaivannut tymäkämpää toimitustyötä; ihminen itsessään on kyllä kiinnostava tyyppi. Tämä on lyhyen ajan sisään jo toinen kotimainen lääkärimuistelus, joka alkaa hyvin ja jutustelevasti ja jotenkin tysähtää paikalleenjunnaavaksi kun päästään varsinaiseen ammattiin. Ehkä suomalainen tapa ilmaista asioita ei ole samalla tavalla vetävä kuin maailmalla? Tietosuoja asettanee meillä myös omat hankaluutensa, pienessä maassa et pysty riittävästi naamioimaan tapauksia - jolloin potilaskertomukset jäävät ulkokohtaisiksi ja ohuiksi. Mitä pidemmälle kirja eteni, sitä päättäväisemmin sitä sinnittelin kohti loppua - olisi pitänyt jättää kesken jo alkupuolella. En oikein osaa suositella: useampi aneurysmaleikkaus toistaa itseään, vaikka aikakaudet, potilaat ja leikkausten tulokset vähän toisistaan eroavatkin. Toivon, että olisin pitänyt tästä kirjasta, kun tyyppi kuitenkin on melkoinen uranuurtaja ja kiinnostava hahmo. En oikein pitänyt.
59. Donna Leon: So Shall You Reap. Komisario Brunetti-sarjan uusin alkuperäiskielellä. Kaunis Venetsia, ei liian raju rikos, mukavaa ja leppoisaa viihdettä ja stressinpoistoa. Viime aikoina englanniksi lukeminen on ollut tahmeaa. Olin kuvitellut lukevani tämän viikonlopun aikana, vaan ei. Kun jokaisen lauseen lukee ainakin kahteen kertaan, tarina etenee hitaasti. Loppuratkaisu ei yllättänyt, mutta nautiskelin kerronnasta, maisemista ja hyvistä henkilöhahmoista.
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Huhtikuu 2023
58. Mhairi McFarlane: Hulluna sinuun. Tajusin heti aloittaessani, että tarina oli minulle tuttu, mutta teksti tuntui vieraalta. Mietin, olinko ehkä kuunnellut kertomuksen? Tai lukenut englanniksi? Omien muistiinpanojeni mukaan olen lukenut tämän ihan suomeksi ja perinteisenä kirjana lokakuussa 2022. Ei haitannut tahtia, McFarlane on luotettava ja taitava chicklit-kirjoittaja. McFarlanen kirjoissa tapahtuu alusta loppuun, ja kertomuksissa käsitellään aina myös vakavia aiheita. Tässä tarinassa häävalokuvaaja Harriet joutuu vastaamaan puolivahingossa kyllä poikaystävänsä näytösluonteiseen kosintaan ja päätyy väistämättömän eron jälkeen kimppakämppään omassa elämässään epäromanttisista käänteistä toipuvan Calin kanssa. Lue!
57. Jari Koskinen: Sydämen muotoinen peruna - syöpäsairaan päiväkirja. Parantumatonta syöpää sairastavan Jarin päiväkirjaotteita koronavuosilta; kiitollisuutta, ahdistusta, elämää. Pieniä hartausmaisia kiitollisuuden hetkiä, ajatuksia ystävistä ja ystävyydestä. Koskettava, lempeä.
56. Jojo Moyes: Lainakengissä. Olipa vauhdikas, elokuvamainen ja hyväntuulinen kirja! Sam löytää salikassistaan jonkun toisen upeat punaiset merkkikengät. Itse asiassa koko kassi on väärä. Nisha löytää salikassistaan jonkun toisen ällöttävät avokkaat. Itse asiassa koko kassi on väärä. Kummankin naisen elämä on keikahtamaisillaan kokonaan kumoon; Samin mies vain torkkuu sohvalla, Nishan mies hakee eroa - ja ne kengät. Nisha kaipaa kenkiään, Samin elämää ne boostaavat. Kepeä, hyväntuulinen, etenevä, ystävyydestä ja yhteistyöstä kertova todellinen hyvänmielen kirja. Luin ja luin, en malttanut lopettaa.
55. Tuija Lehtinen: Sumulaakson salatut suhteet. #tuijalehtismaraton. Jatko-osa Sumulaakson kartano-sarjassa. Kartanosarja on kaikkinensa vähän outo väkerrys: kenelle ja miksi sarja on kirjoitettu, ja mihin kirjailija pyrkii - kartanoromantiikka nykyajassa istuu vähän huonosti suomalaiseen mielenmaisemaan. Hyvä viihdekirja on aina sen verran uskottava, että sen tapahtumat ovat jotenkin mahdollisia. Tässä kertomuksessa yliopiston tutkijatohtori Leaa pyydetään selvittämään Sumulaakson kartanon vanhan herran isän siskopuolten (?!) kohtaloita siltä varalta että siskosten elämässä olisi ollut jotain salattavaa. Siskosten kirjeet olivat säilyneet siskosten äidin läheisen ystävän tyttärentyttären pojanpojalla (?!!) Tätä sekavaa sukulaisuussoppaa selvitellään; siskokset, heidän kirjeensä ja päähenkilö jäävät ohuiksi rakennelmiksi, joista en ainakaan minä saanut minkäänlaista otetta. Erilaisia puolisukulaisia ilmaantuu vähän joka nurkan takaa. Kirjailijan omin sanoin: "(...)Mitä oikein ajattelin tästä urakasta? Äkkiseltään nousi mieleen sana teflon. Mikään ei oikein tuntunut tarttuneen (...)"
54. Donna Leon: Kuolema väärissä vaatteissa. Leonin tuotannon alkupäätä: signorina Elettra liittyy poliisivoimiin ja Pattalla on aviokriisi. Mietin, pitäisikö lukea suurennuslasi kourassa ja tarkistaa, mikä kaikki on matkan varrella muuttunut - kenen toimisto on ylhäällä, kenen alhaalla. En jaksanut, luin vain.
53. Sophie Kinsella: Yllätä minut. Kahdeksan onnellista yhteistä vuotta takana, edessä yli kuusikymmentä vuotta. Sylvie ja Dan ajautuvat aviokriisiin, jota lisäksi varjostaa Danin erikoinen ja välttelevä käytös Sylvien perhettä, erityisesti menehtynyttä isää kohtaan. Kinsellan kirjojen sankarittaret ovat suloisesti elämässään eksyksissä, kevyesti myötähäpeää herättäviä, ehdottoman sympaattisia höselöitä ja kirjat itsessään melkein parasta stressiluettavaa.
52. India Knight: Elämäni tarjottimella. Hersyilevä tarina Clarasta, jolla on suloiset lapset ja kelpo mies - ja jotenkin vajavainen elämä. Yksinäisyys, välimatka puolisoon, epämääräinen arjen laitamilla väijyvä tyytymättömyys ja elämän keskeneräisyys vaivaavat. Tarina etenee hersyillen ja hyväntuulisesti, loppuratkaisu on harmillisen lopussa (en vain tykkää siitä, että koko paketti menee uusiksi viimesillä viidelläkymmenellä sivulla, se jättää jotenkin henkilöt ja tarinan liian keskeneräisiksi.). Bongattu P:n sivuilta lempikirjavinkeistä. Suositus.
51. Jill Mansell: Ja sitten tulit takaisin. Didi ja Shay rakastuvat nuorina Venetsiassa - ja sitten Shay katoaa Didin elämästä kolmeksitoista vuodeksi. Selvittämättömät asiat heidän välillään kaipaavat selvittämistä, vaikka kumpainenkin on rakentanut elämänsä uusiksi. Herttainen viihdekirja, jossa vaikeitakaan asioita ei kypsytetä kovin syvälle. Nopeasti luettua suloista ajanvietettä, ei anna eikä ota. Suositus kumminkin ennemmin Mansellin kirjoille kuin Colganille.
50. Jenny Colgan: Aamuruskoja ja uusia alkuja. Mt Polbearnen majakkasaarelle sijoittuva tarina. Pakollinen myrsky, ärsyttävä lunni (ja miksi jokaisen kappaleen välissä piti olla sen lunnin kuva? Säikähdin joka kerta että kirjan välissä on torakka tai muu hyönteinen, ällöttävää), leipomo ja onnellinen loppu. Höttöä, josta tiesin jo etukäteen että ei anna eikä ota; sopi luettavaksi pääsiäsiyönä oikeuslääketieteen päälle. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä Marisa muuttaa turvaan majakkasaarelle ja saa naapurikseen ärsyttävän pianistin. Liikaa taitekohtatapahtumia aivan loppusuoralla.
49. Ursula Vala: Kuoleman monet kasvot. Totuus oikeuslääkärin työstä. Jutustelevaa sävyä tavoitteleva kirja suomalaisesta oikeuslääketieteestä. Siinä missä maailmalla myös kirjallisuudessa debytoineet lääkärit kertova aidoista tapauksista, suomalainen salassapito ei siihen anna mahdollisuuksia - ja se jossain määrin vaikuttaa kirjan luonteeseen. Kirja on kuitenkin perusteellinen ja jutustelevan sävyinen kuvaus suomalaisesta oikeuslääketieteestä ja asioista joita tapahtuu kuolemassa tai kuoleman jälkeen. Oli paikoin henkisesti vaikeaa luettavaa: kun oma kuolevaisuus tulee liki, on pysähdyttävä hengittämään. Suosittelen silti.
48. Julia Korkman: Muistin varassa - oikeusprosessi ja totuus. Muistista ja muistamisesta oikeusprosesseissa kertova tietokirja, jota yksi (aikuisista) lapsistani suositteli voimakkaasti. Erittäin luettava ja etenevä ja todella kiinnostava kirja muistista. Mitä havainnoimme ja miten? Miten tulkki vaikuttaa muistikuviin ja sitä kautta oikeusprosessiin? Kuinka lasta kuullaan, mitä lapsi voi muistaa, voiko lapsen muistoja manipuloida? Kirjoittaja ottaa kantaa voimakkaasti ja tyylikkäästi myös suomalaiseen oikeuskäytäntöön. Lue!
47. Tuija Lehtinen: Studio Thora. #tuijalehtismaraton . Dia (?) työskentelee valokuvaajana, elää aktiivista liikunnallista elämää ja pohtii tulevaa: onko isotädin /tädin (menin sekaisin hahmoissa) yritys oikea työpaikka, vai voiko oman työn merkityksellisyys löytyä jotain muuta kautta? Kesäiseen maalaismaisemaan sijoittuva vähän hajanainen kertomus, kummallisen nimisiä hahmoja ja nopea loppuratkaisu. Tulipa luettua.
46. Tuija Lehtinen: Saimi, Selma ja salainen ihailija. #tuijalehtismaraton Saimi ja Selma -sarja on Rebekka-sarjan spinoff Rebekan vauhdikkaista pikkusiskoista. Kirja noudattelee pitkälti ensimmäisen Rebekka-kirjan juonta teatteriesityksineen ja muistuttaa toisaalta myös vauhdikkuudessaan Lehtisen tuotannon alkupään Masa-tarinoita. Ala- ja yläkoulun välimaastoon sijoittuva kepeä varhaisnuorten kirja. Tarkoitus ei ole lukea koko sarjaa, tämä oli kelpo maistiainen. (kirja nro 81)
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Maaliskuu 2023
45. Jill Mansell: Pitäisikö kertoa? Kolmen sijaiskodissa jo aikuiseksi kasvaneen elämät ja tarinat ovat kietoutuneet yhteen. Kullakin on elämässään kipupisteitä, kertomattomia asioita. Kun kasvatti-isä rakastuu risteilyllä, ystävät kohtaavat pitkästä aikaa oikein kunnolla ja paljastavat myös oman elämänsä asioita. Perusviihdettä: etenee sujuvasti, ei tapahdu mitään pelottavaa tai kurjaa (olen lapsesta asti tykännyt eniten sellaisista kirjoista, jotka vain kertovat ihmisistä). Tosi hyvässä viihteessä on aina taustalla myös vakava asia - tämän kirjailijan kirjat eivät ole sellaisia: nämä ovat kuvia ihmisistä elämässä. Tarina kulkee, henkilöt ovat mukavia, jälkikäteen et muista edes hahmojen nimiä, saati sitä mitä kirjassa on tapahtunut, mutta viihdyt silti kirjan parissa niin kauan kuin sitä kestää. Saman fiiliksen saa jostain telkkarin formaattisarjasta, minä mieluummin silti luen.
44. Tuija Lehtinen: Romantiikkaa ja rokokoota. #tuijalehtismaraton - alamme olla jo loppusuoralla. Kirjastossa työskennelleen yksinhuoltajaäidin työsuhde on katkolla ja jotain uutta pitäisi keksiä. Siihen saumaan osuu mysteeriperintö: kokonainen huonekalutehdas. Mitä salaisuuksia Annabellen äidillä on menneisyydessään, miksi tuntemattomat sukulaiset ovat jääneet tuntemattomiksi. Hyväntuulisesti etenevä ja jotensakin toimiva, sujuva Lehtinen - pitkästä aikaa. Tarinassa on käänteitä ja juoni rakentuu kohtalaisen selkeästi, kirjassa oli selkeitä kaikuja Lehtisen tuotannon hyviltä vuosilta: hiukan mysteeriä, hiukan hauskuutta, paljon vauhtia. Lukukelpoista viihdettä. (ilmeisesti nro 80; täytynee tehdä tarkistuslaskelma)
43. Tuija Lehtinen: Pensionaatti Huojuva talo. #tuijalehtismaraton . Parisuhteessaan yllättäen jätetyksi tullut Marianne asettuu kesäksi majakkasaaren pensionaattiin pohtimaan elämäänsä. Saaren toista päätä asuttaa outo erakko, saarelaiset viettävät eloisaa elämää. Kirja tavoittelee Lehtisen alkupään kaikilla on salaisuutensa -tyyppistä juonikuviota, mutta onnistuu siinä vähän nahkeasti. Nopealukuista stressiviihdettä. Jos laskut pitävät paikkansa, kirja nro 79.
42. Tuija Lehtinen: Takaisin Sumulaaksoon. #tuijalehtismaraton Kartanosarja jatkuu ihan yhtä hötöisissä merkeissä. Tässä kirjassa päähenkilönä on viileä-vaalea Silja, paperinukkemainen epäsamastuttava hahmo, jonka pitäsi repäistä itsensä irti kartanoelämästä. Kirjassa ei varsinaisesti ole tarinaa, loppuratkaisu venyy viimeiselle sivulle, sopii stressihetkiin luettavaksi, mutta ei oikeastaan anna lukijalleen yhtään mitään. Valitan. (nähtävästi kirja nro 78)
41. Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano. #tuijalehtismaraton Pidän tätä kartano-sarjaa vähän hötöisenä sarjana. Kartanoromantiikka ei oikein tunnu uskottavalta nykypäivään sijoitettuna - ja hyvän viihteen täytyy olla jollain tavalla edes juuri ja juuri uskottavaa. Hahmot ovat jotenkin paperinukkemaisia, eikä kirjassa ole selkeää kunnon tarinaa, loppuratkaisu on rykäisty viimeisille sivuille. Töissä on kumminkin ollut hirmu stressaavaa, joten oli jotenkin lohdullista nukahtaa iltaisin kartanonkuvat silmissä. (Tämä on ilmeisesti kirja nro 77 #tuijalehtismaraton :ia)
40. Timo R. Stewart: Luvatun maan lumo - Israelin kristityt ystävät Suomessa. Suomalaisten käsitys Israelista on kietoutunut Raamatun kertomusten, profetioiden ja kuvausten varaan. Tutkimuksessa esitellään suomalaisten Israel-käsityksen historiaa, kehitystä ja taustoja. Olipa kiinnostava kirja! Harmillisesti kuuntelin äänikirjana: selvästikään tiedon vastaanottaminen audiomuodossa ei ole minun juttuni, varsinkin kun kuuntelen äänikirjoja enimmäkseen kävellessäni töihin ja töistä kotiin, ja ajatukset karkaavat turhan helposti työasioihin. (en pysty referoimaan kirjaa oikein mitenkään juuri siitä syystä että en tahdo saada kuulemaani tietoa jäsenneltyä mitenkään järkevästi) Mutta silti - olipa todella kiinnostava kirja! Jopa siinä määrin, että harkitsen kirjan lainaamista perinteisessä formaatissa, että pääsen hetken verran lehteilemään asiaa uusiksi. Tietokirjan teksti etenee jouhevasti ja lukija(kuulija-)ystävällisesti ja elävöityy lainauksilla. Kirjan tekijä luki itse teoksensa, ja vaikka onkin lukijana harjaantumaton, on myös innostunut asiastaan. Suositus, jos aihealue vähääkään kiinnostaa. Minulle tämä kirja antoi vastauksia muutamiin minua pohdituttaneisiin kysymyksiin. Äänikirja.
39. Kristin Emilsson: Joulu Julian tyyliin. Julia ei pahemmin perusta joulunvietosta, ja päätyy tuntemattomien ihmisten kotiin kissavahdiksi Gotlantiin. Petter puolestaan haluaa Gotlantiin ollakseen avioeron jälkeen lähellä lastaan. Ja saarelle iskee lumimyrsky. Talvis-jouluis-myrskyinen hyvänmielenkirja. Ennalta-arvattava, tottakai. Hyväntuulinen. Vaivaton. Oikein lukukelpoinen leppoisa viikonloppukirja.
38. J.K.Tamminen: Estonian salaisuudet. Pätkäinen silppukokoelma Estonian uppoamisen syistä - mitä oikeastaan on ollut tarve peitellä, ja miksi - ja kuka on peittelyn takana, kenen etuja suojellaan, missä ovat elävinä nähdyt sittemmin kadonneet, laivalta pelastuneiksi arvelleet ihmiset? En oikein tiedä, miksi lainasin tämän, ja vielä vähemmän, miksi luin sen. Varsinkin kun tämäntapaiset kirjat saavat minut aivan ylivirittyneeseen tilaan. No, lainasin ja jostain syystä myös luin.
37. Tuija Lehtinen: Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. #tuijalehtismaraton. Huutokauppakamarille ja vanhantavaran kauppaan sijoittuva kertomus. Perusviihdettä, loppuratkaisu puserrettu viimeiseen pariinkymmeneen sivuun. (kuluvan vuoden kolmastoista Lehtinen, koko maratonin aikana kai 76. luettu kirja) Ihan jees stressi-iltoihin.
35. Aino Huilaja: Pakumatkalla. Kaipasin jotain luettavaa junareissulle. En saanut kirjaa luettua matkan aikana, mutta kotosalla luin. Oli mukava kirja pakettiauton muuttamisesta kodiksi, matkasta Eurooppaan juuri koronapandemian alkaessa. Tykkäsin. E-kirja.
34. Tuukka Hämäläinen: Pakko - kuinka OCD pakotti minut epäilemään kaikkea. Todella kiinnostava, silmiä avaava ja omakohtainen kirja pakko-oireisesta häiriöstä. Sopivassa suhteessa tietoa ja kirjoittajan omaa elämää. Mietin ahdistuksia, masennusta. Tunnistan joitakin ajatuskulkuja, erityisesti ahdistuneisuudesta - mutta en niinkään pakko-oireisuudesta - ja voin jotenkin kalpeasti aavistella miten tuskaisaa elämä jatkuvassa oireiden myllerryksessä on. Hyvin traagisesta ja kovalla tavalla arkea hallitsevasta oireilusta huolimatta kirja on jotenkin valoisa ja asiallinen. Suosittelen, jos aihe vähääkään kiinnostaa.
33. Satu Rämö: Islantilainen kodinonni. Miksi tämä kirja ärsytti minua niin suunnattomasti? Pohdin kuunnellessani kovasti sitä. Pohdin myös sitä tosiasiaa, että tarkastelemme maailmaa aina omasta kuplastamme käsin. Rämön islantilainen perhekupla kertoo hänen perheestään - sekä Suomessa että Islannissa - mutta se ei kerro kaikista perheistä kummassakaan maassa. Ennakko-odotukset vanhemmuuteen olivat nuoren kauppatieteilijän ennakko-oletuksia, jotka kohdattiin yhdenlaisen perhekuplan kautta - ja lopputulos on ollut mitä huumaavan-hurmaavin, mutta-mutta. Kertooko ärtymykseni siitä, että koen oman kuplani jotenkin oikeaksi, sellaiseksi että minun pitäisi jollain tavalla puolustaa sitä? Oma perhekuplani on tavallaan kuitenkin hyvin samanlainen kuin Rämöllä (laajahko ja pikkulapsiarjessamme aikoinaan äärettömän läsnäoleva vahva tukiverkosto) , ainakaan minun ei pitäisi tuntea siinä suhteessa kateutta. Vaikka omien lasteni lapsuus ajoittuu ajalle, jolloin vanhempainvapaauudistukset eivät olleet suomalaisessa keskustelussa aktiivisella agendalla ja isyysvapaa varsin lyhyt, olemme kuitenkin jakaneet vastuuta - ehkä eri tavoin, kuin Rämön perheessä, mutta silti. Ei siis silläkään saralla syytä kateuteen. Ja silti olin kuunnellessani enimmäkseen ärtyisä. Ehkä - huolimatta siitä että kirjassa on tarkastelun tukena vahvaa tutkimusnäyttöä - koin kirjan vähän yksipuolisena: maailmaa tarkastellaan melko etuoikeutetusta kuplasta käsin ja verrataan kokemuksia loistavan perhepiirin lähtökohdista sellaiseen suomalaiseen elämään, jonka ennakkoasenteita suomalainen kaveripiiri vahvistaa. Teksti etenee sujuvasti, perhe-elämää on tarkasteltu monelta kantilta ja omakohtaisten esimerkkien valossa, vahvasti islantilaista elämäntapaa ihannoiden. Muutama vuosi sitten olen arvioinut tämän kirjan "tulipa luettua" -kategoriaan, jossa se ilmeisesti jatkaa yhä. Tulipa kuunneltua. Äänikirja.
32. Tuija Lehtinen: Jatkoaika. #tuijalehtismaraton jatkuu aina vain. Jatkoaika on jatko-osa Armon ajalle - mitä Monan elämässä nyt tapahtuu? Suvun salaisuudet askarruttavat Monaa, eikä sitä oikeaa tahdo oikein löytyä. Kirjan loppuratkaisu on puserrettu viimeisille sivuille ja salaisuudet ulottuvat monen sukupolven taakse - menen aina sekaisin kaikenmaailman isoukkipuolissa ja vastaavissa, enkä pidä kirjoista, joissa loppuratkaisu juostaan läpi viimeisten parinkymmenen sivun aikana. (kuluvan vuoden kahdestoista Lehtinen...eikä loppu häämötä)
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Helmikuu 2023
31. Annie Darling: Hullua rakkautta Bloomsburyn kirjakaupassa. Sympaattinen hyvämielen kirjakauppasarja saa jatkoa. Tässä osassa päähenkilö Nina etsii elämäänsä intohimoa ja draamaa ja päätyy jatkuvasti deiteille ääliöiden kanssa. Kirjakauppaan tulee työtehoa tutkiva Noah, joka on tylsä ja tavallinen...vai onko? Hyvänmielen kirja. Loppuluvut jouduin kuuntelemaan turbovauhdilla ja loikkien kun sanoin taas irti äänikirjapalveluni.
30. Milly Johnson: Kaikkien joulujen äiti. Kertomus äitiysvalmennusryhmästä ja lähestyvästä joulusta, jolloin Evellä, Anniella ja Palmalla on laskettu aika. Naisten elämät kietoutuvat toisiinsa Talvimaailman ja paukkukaramellitehtaan kautta, samalla kun he odottavat esikoisiaan. Hyvinkin herttainen, jouluinen ja raskausaikainen kirja. Vähän ylimääräistä ja itse tarinasta irrallisia olivat lukujen väliin sijoitetut sitaatit paikallislehdestä - niiden funktiota en oikein ymmärtänyt. Herttaista hömpettä, sopii luettavaksi myös muulloin kuin joulun alla.
29. Donna Leon: Hetken huumaa. Kaksi nuorta amerikkalaista turistia löytyy sairaalan laiturilta tajuttomina ja vakavasti vahingoittuneina. Tapahtuneen selvittely johtaa tyystin toisenlaisen rikoksen jäljille. Sopivasti Venetsiaa ja hyviä ruokia, hiukan italialaista murrepolitiikkaa ja kotiseutuun liittyviä ennakkoluuloja, sujuvasti etenevä kertomus. Pitkästä aikaa ei-ympäristöaiheinen rikos, kreivi Falier ei esiintynyt tarinassa ollenkaan ja signorina Elettran rooli oli varsin pieni - oliko kertomus ehkä sittenkin vähän hajanainen? Pidin - kuten aina, näistä sopivan ei-pelottavista dekkareista.
28. Tuija Lehtinen: Armon aika. #tuijalehtismaraton Monan avioliitto on päättynyt eroon, ja Mona päätyy työhön enonsa apteekkiin, asustelemaan enonsa omistamassa Kivitalossa. Sekalaisen suvun naiset aiheuttavat päänvaivaa, samoin miehet Monan elämässä. Apteekkisarjassa riittää henkilöitä, ja välillä saa olla tarkkana erityisesti Monan sukulaissuhteista. Erikoisilla nimillä kikkailu alkaa päästä täyteen vauhtiinsa ja samoin valtavan suuri henkilögalleria. Hankaluuksia aiheuttavat (sekä lukijalle että kirjan päähenkilölle) parin-kolmen sukupolven taakse jatkuvat henkilöketjut; isoukit ja -mummit. Käypää viihdettä, ei ehkä Lehtisen huippukirjojen veroista luettavaa, mutta huoletonta arkiviihdettä työpäivien jatkeeksi.
27. Tuija Lehtinen: Välivuosi. #tuijalehtismaraton Simon äiti ja Limen isä perustavat uusperheen. Kumpikin nuorista on käännekohdassa elämässään ja kummankin mielestä ajatus uusperheestä on käsittämätön. Tunnekylmä ja kontrolliin taipuvainen isän tyttö Lime ihmettelee isänsä ratkaisua ja kiirehtii lukio-opintoja päästäkseen opiskelemaan korkean tason fysiikkaa ja keräämään lisäpisteitä isältään ja etäiseltä äidiltään. Simon tulevaisuus on kokonaan auki: muutto professori-perheeseen ja kymppiluokan aloitus tekevät hänestä vieraan omassa elämässään. Hyvinkin lukukelpoinen nuortenkirja, pidin.
26. Tuija Lehtinen: Morsiuskamari. #tuijalehtismaraton Jatkoa Nappikaupan naisille - mitä tapahtuu vanhan kaupungin pihapiirissä kaikkitietävien mummosten vahtimalla alueella. Kampaajana työskentelevä ja samalla kadunpätkällä myös asuva Neela selvittelee kadulla tapahtunutta omituista yliajoa, kipuilee erilaisten miesystäviensä kanssa ja pohtii tulevaa. Kevyt-dekkari, nopeasti läpiluettua viihdettä. Ei Lehtisen parasta tuotantoa, mutta luettava kuitenkin.
25. Anne Tyler: Palmikko. "Perhe on kuin palmikko, vaikka sen purkaa, kiharat jäävät olemaan" Tykkään Tylerin kirjoista, ihmisistä jotka puhuvat ja elävät koko ajan vähän toistensa ohi, kelluvat saarekkeina läheistensä lähettyvillä, löytämättä tietään, kykenemättä kohtaamaan. Äänikirja oli hiukan haasteellinen formaatti, mutta erittäin lämmin suositus tälle perhesaagalle!
24. Emma Hamberg: Je m'appelle Agneta. En yleensä pidä ruotsalaisista kirjoista; jostain syystä käännetyn, alkujaan Ruotsin-ruotsalaisen kirjallisuuden lauseiden rytmi on häiritsevä. Tämä kirja vei mukanaan ja oli sellaisella tavalla samastuttava että lauseiden rytmi unohtui. Agneta on viisikymppinen. Lapset ovat lähteneet kotoa, työelämä on tylsää ja avioliitto on litistynyt paperinohueksi. Magnus haluaa syödä tuorepuuroa, elää raittiisti ja uida avovesissä ja kuvittelee että Agneta haluaa samaa. Agneta haluaa juoda viiniä ja syödä juustoa. Agneta vastaa lehdestä löytämäänsä erikoiseen ilmoitukseen, jossa etsitään au pairia Provenceen. Muistisairaan Einarin seurassa Agnes muuttuu itselleen näkyväksi, Laventeliladyksi. Todellinen hyvänmielenkirja!
23. Terry Pratchett - Neil Gainman: Hyviä enteitä - noita Agnes Nutterin hienot ja oikeat ennustukset. Noita Agnes Nutter on aikoinaan kirjoittanut poikkeuksellisen toteutuvia ennustuksia, joiden mukaan maailmanloppu on tulossa juuri nyt, lauantaina. Voiko maailmanlopun estää? Miten kukistetaan Ilmestyskirjan pedon, vaiennetaan vitsaukset ja kukistetaan Antikristus. Episodimaisessa ja paikoitellen hihityttävän hauskassa tarinassa eletään maailmanlopun alkua viikon verran. Poikasen suosituksesta, ensimmäinen Pratchett jossa etenin enemmän kuin kolmekymmentä sivua. Uskallan suositella itsekin, vaikka ei tämä minusta vielä Pratchett-fania tehnytkään.
22. Beth O'Leary: Hukkareissu. Ystävänpäivä, kolme naista, kolmet treffit, yksi mies joka ei saavu paikalle. Notkeasti punottu, yllätyskäänteitä sisältävä hyvänmielen kirja. Suosittelen! O'Learyn edellinen oli vähän vaisu, tämä ylitti sen ja piti otteessaan. Pidin ja suosittelen.
21. Anna Rimpelä: Päin perhettä Aino Ritari. Mummohuumori on uusi musta, ja Aino Ritari -sarja paranee edetessään. Aino osallistuu seks-pridekulkueeseen, pelastaa poikansa intensiivisellä ydinperhe- ja lemmikkiterapialla ja häärää ja huseeraa kaikkien elämässä. Seppo Miekk'oja puolestaan pohtii, mitä mieltä edesmennyt Sirkka-vaimo mahtaa olla Sepon uudesta uimakaverista. Kertakaikkisen hulvattoman hersyvä tarina, ja mielestäni Aino Ritari-sarja paranee edetessään. Hykerryttävä äänikirja.
20. Tuija Lehtinen: Tyttö elää kesäänsä. #tuijalehtismaraton Väljä spinoff edellisen (Pesää) kirjan yhden tarinan päähenkilöstä. Julia on karkuteillä koulukodista ja yrittää saada elämäänsä järjestykseen. Kesän aikana Lehtisen Saramainen ärhäkkä Julia esittää erilaisia rooleja erilaisssa ympäristöissä; Julian tarina avautuu lukijalle hiljalleen. Parempi kuin muistin, olen lukenut tämän ehkä kertaalleen sen juuri ilmestyttyä. Lehtistä on ilmeisesti jäänyt askarruttamaan aiempi Sara-sarjansa, Juliassa on paljon samoja piirteitä mutta särmemmässä muodossa: Juliassa sekä ärhäkkyys että inhimillisyys on viety astetta pidemmälle kuin Sarassa. Ihan lukukelpoinen. (sain kirjan loppuun ihan tammikuun viime metreillä, mutta kirjaan pohjakassaksi helmikuulle)
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Tammikuu 2023
19. Tuija Lehtinen: Pesää. #tuijalehtismaraton Viidentoista kesäisen pikkukertomuksen mittainen tarinakokoelma. Kertomukset ja niiden henkilöt liittyvät löyhästi toisiinsa. Oli mielestäni aika tylsä kertomuskokoelma.
18. Clare Pooley: Joka pävä laiturilla 5. Joka aamu samassa junassa, samassa junavaunussa tapahtuu kohtaamisia: sanattomia, huomaamattomia - tai näkyväksi tulevia kuten tässä vaunussa, toimittaja Iona Iverssonin ympärillä. Nämä ihmiset tutustuvat, ystävystyvät, auttavat toisiaan, itseään, hitsautuvat yhteen, vaikka elämät muuttuvat ja erilaisia asioita tapahtuu. Sujuvaa, leppoisaa ja hyväntuulista kuunneltavaa, mielestäni parempi kuin Pooleyn ensimmäinen teos Totuusleikki. "ole kuten Iona /mitä Iona tekisi" muistuttavat matkustajat toisiaan. Kuuntelin mielelläni tätä hyvänmielen kirjaa.
17. Petri Rainiala: Totuuden jäljillä - avain poliisin salaisiin kuulustelumenetelmiin. Löytyi kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllystä. Tiukka tietokirja, höysteenä rikosjuttuja: historiaa, vertailua eri maiden käytäntöjen välillä. Vähän paperinmakuinen juttu.
16. Sally Thorne: 99-prosenttisesti minun. Itsekäs, oikutteleva ja sydänvikainen kaksosenpuolikas Darcy on ollut koko ikänsä ihastunut naapurinpoika Tomiin, joka nyt saapuu Darcyn isoäidiltään perimään lukaaliin tekemään remppaa. En tiedä miksi luin tämän kirjan. Yritin jättää sen kesken heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Luin silti. En suosittele.
14-15. Tuija Lehtinen: Rebekka - yllätysten ysi ja Rebekka - Tuulimyllyjä ja tulppaaneja. #tuijalehtismaraton Sinnittelimme siskon kanssa Rebekka -nuortenkirjasarjan loppuun. Yllätysten ysi oli päätöskirjaa vauhdikkaampi; Tuulimyllyjä ja tulppaaneja antaa nimensä puolesta hiukan harhaanjohtavan kuvitelman Rebekan tulevaisuudesta. Pappilan luova punatukkainen Rebekka sinnittelee kirjasarjan verran läpi yläkoulun, vauhdikkaat siskot jatkavat sarjaa spinoffilla. Tuulimyllyissä ja tulppaaneissa kerrotaan pitkästi, mitä on tapahtunut Lehtisen uran alkupään Vaniljasyndrooman Millille - ja ankara Maire Läksykin saa oman päivityksensä. Sarja ei kokonaisuudessaan ole Lehtisen nuortenkirjatuotannon hehkeimmästä päästä, mutta sillä on hetkensä.
13. Lucy Diamond: Niin pienestä kiinni. Lara ja Ben viettävät kiihkeän illan ja yön New Yorkissa - ja joutuvat sen jälkeen erilleen toisistaan. Mihin suuntaan elämä kuljettaa? Hahmot olivat vähän epäuskottavia ja tarina itsessään tietysti ennalta-arvattava, mutta kokonaisuus oli oikein sympaattinen, lukukelpoinen satu.
12. Anneli Kanto: Kullan kaipuu. Armi on päätynyt maaseudulle elämään maajussin morsiamena. Kyläyhteisö ei oikein toivota Armia tervetulleeksi, vain ompeluseuran naiset ovat jonkinlainen verkosto Armin elämässä, eikä se maajussikaan aina niin kovin sympaattinen tyyppi ole. Maajussin mailla tehdään malminetsintöjä - löytyykö sieltä kultaa, ja miten kyläyhteisö reagoi mahdolliseen kaivokseen. Odotin vauhdikkaampaa ja hersyvämpää kirjaa, loppumetreillä teki jo mieli ravistella koko Armia, että älä ole lapanen. Pienoinen pettymys. Äänikirja.
11. Tuija Lehtinen: Rebekka - mansikoita ja morsiusneitoja. #tuijalehtismaraton Vauhdikas kesäkirja riparikesästä, muutosten kesästä, kesästä ylipäätään. Vähän hämmensi, olin kuvitellut tapahtumien paikkakunnan lähemmäs Oulua, mutta ilmeisesti näin ei ollutkaan. Hyväntuulinen, kesäinen nuortenkirja.
10. Richard Osman: Hutiluoti. Torstain murhakerho tutkii taas outoa murhaa: ruumiskin puuttuu. Muistin hahmot ja tyypit ja pysyin kärryillä rikoksessa! Hyväntuulinen ja hersyilevä kirja ikäihmisten kommuunin murhakerhosta, mielestäni parempi kuin kaksi aiempaa kerhokertaa. Tyypit ovat kehittyneet ja jokaisella on oma roolinsa tarinassa ja murhan ratkaisemisessa.
9. Richard Shepherd: Kuoleman seitsemän ikää. Oikeuslääkäri Shepherd muistelee uraansa ja kertoo ihmisen elämänkaaresta, kehon muutoksista ja ihmisenä olemisesta seitsemään ikäkauteen linkittyvien oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen tulleiden tapausten kautta. Alkupään (vauvat ja lapset) lukeminen teki vähän pahaa, keski-ikäisyys ja vanhuus olivat kiinnostavia. Paljon anatomiaa, jonkin verran tapausselostuksia, hiukan Shepherdin omaa elämää. Kiinnostava.
8. Maija Kajanto: Taatelitalvi. Jatko-osa Korvapuustikesälle. Sulosta kotimaista hömppää; Kristiina jatkaa kahvilanpitoa ja perustaa hotellin. Työtä riittää, talvi on kylmä ja luminen, joulu lähestyy, rakkauselämä on vähän solmussa ja mummokin on omituinen. Herttainen kotimainen joulukirja, tykkäsin. Äänikirja.
7. Graeme Simsion: Isätesti. Ties monesko osa persoonallisesta geneetikosta, Don Tillmanista kertovassa sarjassa. Tässä kertomuksessa Donin poika Hudson on jo yhdentoista, ja kohtaa koulumaailmassa samanlaisia vastuksia kuin Don itse aikoinaan. Don päättää tasoittaa poikansa tietä ja auttaa tätä sopeutumaan. Kulmikkaasti maailmaan suhtautuva Don saa huomata, että pojan selviytymiskeinot ovat erilaiset kuin hänen omansa. Lämmin suositus!
6. Tuija Lehtinen: Tuhansien aamujen talo. #tuijalehtismaraton Armeijan maailmaan sijoittuva reipasotteinen kertomus ei ole missään välissä kuulunut suosikkeihini. Kehden kertojaäänen tarina etenee mielestäni repaleisesti ja loppuratkaisuun päästään viimeisen parinkymmenen sivun aikana jotenkin tyhjästä nyhjäisemällä. Tulipa luettua.
5. Sophie Kinsella: Himoshoppaajan joulu. Äänikirjana huoletonta himoshoppaajaa joulutunnelmissa. Aloitin kirjan jo ennen joulua, mutta kuunteleminen venyi. Himoshoppaajat ovat herttaisen huolettomia, kevyttä myötähäpeää, iloa ja välillä liikutustakin herättäviä tarinoita, tämä sijoittui joulun valmisteluihin. Huoletonta, suloista, harmitonta, ja lukijana aivan ihana Elsa Saisio, jonka eloisa lukutapa sopi tähän kertomukseen oivallisesti! Äänikirja.
4. Tuija Lehtinen: Rebekka - tähtityttö. #tuijalehtismaraton Reipas, mutta hiukan epäuskottava kertomus Rebekasta joulun alla tiernapoikahommissa. Heti sarjan alussa, ja tämän tästä sarjan mittaan, on kerrottu että Rebekka asuu pienellä paikkakunnalla lähellä Oulua. Kun ottaa huomioon, että tiernapoikaperinne on peräisin Oulusta, tuntuu kummalliselta etteivät Rebekan kaverit muka olisi tunteneet perinnettä tai lauluja. Myös sovinnolliset loppuratkaisut tapahtuvat tässä kertomuksessa vähän turhan helposti. Tarina kuitenkin eteni jouhevasti ja reippaasti, ihan lukukelpoinen.
3. Tuija Lehtinen: Piiitkä jäähy. #tuijalehtismaraton - luultavasti sellainen kirja, jota en ollut aiemmin lukenut. Roope joutuu muuttamaan äitinsä kanssa Kuopioon, etäälle entisestä elämästään ja harrastuksestaan. Kitkerän-katkera Roope kokee että elämä potkii päähän, toilailu isän uusperheessä vei häneltä harrastuksen ja tutun arkielämän. Kiukkuisen nuorukaisen tilitystä, josta ei aivan kokonaan käy ilmi, mitä oikeastaan on tapahtunut, eikä Roope tunnu kirjan mittaan oikein kypsyvän kantamaan vastuuta itsestään ja elämästään. Ärhäkkä mutta kohtalaisen lukukelpoinen nuortenkirja.
2. Tuija Lehtinen: Rebekka - konnankoukkuja ja koiruuksia. #tuijalehtismaraton jatkuu yhä. Kesäisessä Rebekka-sarjan kirjassa esiinnytään kesäteatterissa, ihmetellään sammakoita ja pyöräillään festareille. Edellistä osaa napakampi ja tapahtumaisempi nuortenkirja.
1. Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä - vihreätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä. Yksi suosikki reality-proosa -kirjoista, luen säännöllisesti uudestaan ja uudestaan. Herrasmiehenä oleminen on enemmän sisäistä kuin ulkoista; luonteen, tapojen ja ajatusten suoraselkäisyyttä ja arvostavaa asennetta muita ihmisiä kohtaan. Kyllä nainenkin voi olla herrasmies, tapojensa ja asenteensa puolesta ainakin. Tämä kirja tekee ihmisestä jalomman, laittaa pohtimaan itseään, suhtautumistaan ympäröiviin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. (luin tämän oikeastaan loppuun uudenvuoden aattona, mutta olkoon vuoden ensimmäinen kirja, tällä on hyvä aloittaa). Tällä lukukerralla erityisesti puhutteli "He yrittävät jatkuvasti paeta /Pimeyttä ulkopuolellaan ja sisällään /Kuvittelemalla niin täydellisiä järjestelmiä /Ettei kenenkään tarvitse olla hyvä (T.S.Eliot)" Herrasmieheksi tullaan ottamalla vastuuta itsestään, kasvamalla aikuiseksi, ymmärtämällä että pelkästään mielihyvän tavoittelulla maailma ei muutu paremmaksi.
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti