olen tylsä

ulkomaanserkut tulivat juuri aamupäivähoitoon. Kjaiks, en osaa puhua kieliä!
Tyttöjen huoneesta kuuluu satunnaista höpötystä, poikien huoneessa pelataan jotain lautapeliä. Lapset jatkoivat siitä, mihin viime kesänä oli jääty - luonnikkaasti niin kuin lasten tapana on.
Ja meidän aikuisten jutut - nekin pyörivät sitä samaa ympyrää, vuodesta toiseen.
Sanoin kälylle (onhan se käly; eikä mikään nato tai kyty?) että jos hänen lapsensa sanovat jotain, huudan vaan kovalla äänellä että hjälp.

**
Olen ihan laiskalla tuulella. Ei huvita ruuanlaitto, ei torpan siivoilu, eikä mikään muukaan yleishyödyllinen.  Maleksin vain ja olen tylsä.

Istuin yöllä parvekkeella lukemassa kun ei uni tullut silmään millään. Kuuntelin erikoisesti laulavaa lintua ja ihmettelin, mikä valo mahtaa metsän läpi kajastaa. Hetken luulin että ET on tullut meidän takapihallemme, mutta ehkä se olikin vain katuvalo. Oudon sävyinen joka tapauksessa.

**
edit myöhemmin.

Tietysti siinä kävi niin! Mitä laiskempi ja saamattomampi olen, sitä varmemmin joudun jotain tekemään, enkä yhtään saa vain maata ja heilutella varpaitani tuulessa.
Aamupäivähoitosukulaislapset olivat olleet meillä ehkä reilun tunnin kun anopin puhelimesta soitettiin jotta kai te sitten ruokitte ne. Että tulkaa sitten joskus myöhemmin iltapäivällä kaikki syömään lättyjä.
Puolityhjästä kaapista ja lähes autiosta jääkaapista on kuulkaa jännittävää ryhtyä loihtimaan ravitsevaa ja kaikillekelpaavaa ateriaa.
Nuoriso sai lihapullia ja pastaa tai perunaa, pussikastiketta ja kasviksia pilkottuna. Jälkkäriksi tempaisin "lasikransseja": nypitään sekaisin jauhoja ja rasvaa sekä pari ruokalusikallista kermaa, pursotetaan kökkäreiksi pellille, paistetaan ja kieritellään kypsät paistokset sokerissa.
Olen kriisissä, koska kahvi on loppu, koska koskaan ei etukäteen sovita mitään ja kaikki suunnitelmat menevät aina ainakin tuhanteen kertaan uusiksi kun asioista ei voida puhua ja koska olen niin laiskalla tuulella aina vain.
Kattilat tyhjenivät sentään mallikkaasti ja lounaan päätteeksi olin aikalailla itsetyytyväisyyttä pullisteleva joukkojenruokinta ja -hallintakykyjeni ansiosta, ja ehdotin hraHakkaraiselle että rupeaisimme harjoittamaan tällaista laajamittaisemminkin; ottaisimme vaikka kasvattilapsia tai jotain.

vastalause

kyllä niin potutti.
Pesin lauantaina mattopyykkiä. Sillälailla urbaanisti lähiön matonpesukoneessa (niin on hyvä linko koneessa, melkein kuivaa mattoa tulee sieltä!) ja oikein innostuttuani myös kotona kylppärin lattialla.
Sunnuntaina aamulla kävin hiplaamassa melkein kuivia mattojani, kääntelemässä ja vääntelemässä ja jo hekumoin puhtailla lattioilla ja raikkailla matoilla.
Ja sitten tuli se pahuksen ukkosmyrsky.

Sunnuntai-illalla menin katsomaan vettätippuvia, ei ollenkaan lähimainkaan kuivia mattojani.

Kiukuttelin koko illan matoistani niin, että hraHakkarainen käski minun laittaa paikallisaviisin mielipidepalstalle tekstiviestipurnauksen aiheesta "tehkää jotain kun ihmisten matot luonnonolosuhteissa kastuvat".

No en laittanut, mutta on se kyllä niin väärin kun ihmisen vastapestyt matot sillälailla kastuvat. Ihan kesken kuivumisen.

**
ulkomaanserkut tulevat huomenissa.

matkalukemista

eilinen visiitti Vammalan vanhojen kirjojen päivillä lisäsi lomalukemistoa vain parilla opuksella. Aloin lomalukemiston haalimisen jo joskus alkukeväästä: olen penkonut alelaareja, kiertänyt kirppiksiä ja antikoita. Lapsille on muovikassillinen luettavaa. Omalla kohdallani kriteerit ovat olleet kovat: lomakirjan pitää olla pehmeäkantinen, maksaa alle viisi euroa (mieluummin alle kolme) ja se pitää tarpeen vaatiessa voida kierrättää tai "unohtaa" hotellille tai kulkuneuvoon. Siihen ei saa kiintyä liikaa. (ainakaan jos pakaasit uhkaavat täyttyä oliiviöljystä ennen kotimatkaa)

Lomalukukassissa kahden viikon varalle tällä hetkellä:

matkakirjat (3 kpl)

Merja Tynkkynen: Valkoinen sohva Rivieralla

Annie Hawes: Kypsä poimittavaksi (olen lukenut, mutta oli halpa!)

Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja

semitieteelliset (3 kpl)

Bywater Michael: Big babies - eli miksi emme kasva aikuisiksi?

Ferriss Timothy: 4 tunnin työviikko - unohda yhdeksästä viiteen elämä , asu missä haluat ja ryhdy uusrikkaaksi

Abrahamson Eric, Freedman David: Täydellinen sekasotku - epäjärjestyksen piilevät hyödyt

hömpät (3 kpl)

Donna Leon: Kuolema väärissä vaatteissa

Martina Haag: Meidän kotona

Bushnell Candace: Neljä blondia

Olen viime aikoina lukenut aika lailla Donna Leonin Brunetti-dekkareita, ja pitänyt niistä. Kaksi muuta hömppää täyttivät ostohetkellä ainoastaan halpuuden kriteerin, odotukset niiden suhteen eivät ole kovinkaan korkealla.

Matkoilla pitää tietysti lukea matkakirjoja, sehän on selvä.

Semitieteellisiin opuksiin kasautuu suunnattomia paineita: josko kotiinpalattuamme olen tulossa uusrikkaaksi ja pystyn vielä oikeuttamaan itseäni ympäröivän kaaoksen? Olisiko se mahdollista? Nuoriso-osasto ainakin tuntuu laskevan kovasti paljon epäjärjestys-kirjan varaan: ovatko siivoussäpsyt ohimennyttä aikaa tämän jälkeen?

Lapsille on varattuna 23 kirjan kirjasto.

Voiko tällä määrällä pärjätä kaksi viikkoa?

Se on ihan järjettömän pitkä aika näin lukevaiselle porukalle.