eipä sitten tullut aktiivilomaa.
Olin ajatellut että teen kaikenlaista liikunnallista melkein joka päivä.
Höh ja pöh.
Alkulomasta kävin pari kertaa lenksalla, juhannuksena kiipeilemässä ja uimassa - ja siinä se.
Viimeiset pari viikkoa makasin milloin minkäkin sohvan mutkassa ja paransin maailmaa kälyn (nato? kyty? mikälie?) kanssa. Ei tullut juurikaan paremmaksi; hänen rinnallaan minä olen huolestuttavan kevytkenkäinen ja moderni urbaaniliberaali (sellaisia ne ovat, maaseudun ihmiset!).
No, serkut lähtivät kotikonnuilleen eilen - on aika aktivoitua.
Minä valtasin pastakeittiön takaisin maalarin jäljiltä - ja keräsin laumani oman pöydän ympärille anoppilan sijaan. Vihdoin.
Makaronilaatikkoa, tomaattikeittoa.
Kävin kirjastosta hakemassa tuoreimman varaukseni ja luin samalta istumalta Tuomas Kyrön Miniän. Hykertelin, hiukan liikutuinkin. Ihana!
Tunnistin itseni: tällainen olo minulla on joskus hraH:n isovanhempien (lasten isoisovanhempien) luona. Vaikka he ovat tuhannesti joustavampia ja sympaattisempia - kaupunkilaisempia - kuin Kyrön hahmot. Kyrö tavoittaa tämän päivän (nuoren) naisen ja entispäiväin tosimiehen maailmojen yhteensovittamattomuuden. Kun ei puhuta samaa kieltä, vaikka puhutaankin: kun nuori tulee ideoineen ja ideologioineen sinne, missä tehdään niin kuin on aina tehty, pärjätään (*prkl*) vaikka hampaat irvessä, missä rakkautta eletään todeksi vaan ei puhuta.
Päivää oli aina vain jäljellä, joten vielä ehdin lenksallekin.
Ajattelin, että vietetään sitten aktiiviloman sijaan aktiivityöelämäänpaluu.
Nilkka alkoi narista ja puolen yötä hikoilin laiskuutta itsestäni ulos, mutta hyvä silti.
Oma pastakeittiö ja oman perheen jalat oman keittiöpöydän alla kuulostaa kyllä ihan poskettoman hienolle.
VastaaPoistaOikeasti.
Kesä meni jotenkin niin tuon remontin ja muualla asumisen ja tavaran ja kaiken muuttoon liittymisen kanssa, että lieni varmaan kovinkin erilaista?
lenkki kuulostaa kivalle. Minäkin.
Tajusin juuri,että PT olisi kova juttu täälläkin. Vaakalukemat näyttäbät samanlaisia lukemia, kuin raskauden loppuvaiheessa. Aivan käsittämätöntä.
Ole tässä nyt sitten reipas ja raikas, ja motivoitunut alkavaan syyskauteen..
Jos sie löydät jostain tarmoa, niin viitsitkö nakata niiden !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! kanssa tänne suntaan???
Kiitos..
Miten lapset ovat kotiutuneet? Alkavatko olla omat nurkat jo järkättynä haluamallaan tavalla?
pastakeittiössä tehtiin korjausmaalauksia, joten jouduimme uusevakkoon joksikin aikaa: pöytä oli Isosiskon huoneessa.
VastaaPoistaNyt syödään taas säädyllisesti siellä missä kuuluukin :)
Anoppilassa ruokailtiin aika paljon yhdessä serkkujen kanssa - nyt syödään ihan oikeasti siellä missä kuuluukin: omassa kodissa ja oikeassa huoneessa.
Tämä on totisesti ollut kesä!
Muksut ovat kotiutuneet, ja ovat ihanan rauhallisia nyt, kun jokaisella on oma tila ja mahdollisuus valita onko seurassa vai yksin.
Evakon ja serkkujen jäljiltä heillä on tuhat ja yksi leikkimätöntä leikkiä ja lukematonta kirjaa.
Annos tarmoa?
Täältä pesee: !!!!!!!!!!!!!!!!!!!