perjantai 26. lokakuuta 2012

kunnallispoliittinen toive

Mistäköhän tänään voisi natista?
Olen ihan muumitunnelmissa: tekisi mieleni mennä rouskuttamaan kuusenneulasia ja vetäytyä talviunille.

*

Setvin eilen työpäivän jälkeen kaikenmoisia asioita.
Ensin oli miinusmerkkinen lasku: minun piti saamani hyvitystä yhdestä remppaepäkohdasta. Laskun laittoivat mokomat, tosin siis miinusmerkkisenä. Huvitti, kun laskussa olivat ne tavalliset ukaasit: viivästyskorko niin-ja-niin-paljon ja uhkaus ulosotosta.
Noinkohan mahtaa olla: hyvityksen maksatus on nyt suunnilleen viikon myöhässä. Mahtavatko maksaa minulle viivästyskorkoa? Miten suhtatutuvat jos laitan ulosoton perään?

Toisena setvittelin Isoveljen kouluasioita.
Isoveli on nyt käynyt yläkouluaan pari kuukautta. Soitin opettajalle ja kyselin kelpo curlingvanhemman tavoin muutamasta mieltäni vaivanneesta asiasta ja oikein liikutuin siitä millaisin sanoin opettaja poikastani kuvasi.
Oli kuulemma jutellut muutamien Isoveljen opettajien kanssa ja saanut heiltä hyvää palautetta. ("akateemisesti suuntautunut" ja "sujuvasanainen" ja "laaja tietämys")
Kun poikanen vielä kotiutuessaan kertoi että rehtori oli häntä kehunut, olin melkein tyytyväisyyteeni ratketa.
Lähikoulussa kun tuntui usein siltä, että Isoveljen tapaiset tyypit jäävät touhukkaampien varjoon.
Sen myönsi Pikkusiskonkin ope - samasta lähikoulusta - sanoessaan, että nyt on ihanaa kun on pieni luokka ja ehtii eriyttämään opetusta myös niiden nopeammin oppivien kohdalla.

Hienoa ei niinkään ole se, että lasta kehutaan (vaikka se onkin!), vaan se, että nämä opettajat osoittavat tuntevansa ja tutustuvansa oppilaisiinsa. Isoveli on tullut kouluunsa oman alueen ulkopuolelta, ja hänet on jo nyt pantu merkille. Että tuossa koulussa oppilaat eivät ole vain harmaata rasittavaa murkkuikäisten massaa, jotka yritetään nopeasti työntää tunnelin toisesta päästä ulos. Se häkellyttää.
Johtuu varmaan siitä, että minulla oli opettajia, jotka eivät kolmenkaan vuoden jälkeen muistaneet oppilaiden nimiä: yhdellekin opettajalle olin koko kolmen vuoden rupeaman verran "sinä siinä". Ei muuten, mutta muita luokan tyttöjä hän puhutteli tyylikkäästi neiti sejase; minä en ollut edes neiti, - ei - olin enimmäkseen sinäsiinä, ja huonompina päivinä pelkästään trööh (+etusormella osoitus). Aargh.

Aivan erityisen fantsua on se, että Isoveljen koulun rehtorilla on aikaa ja halua kierrellä luokissa tapaamassa oppilaitaan. Juttelemassa.
Käsittämätöntä.
Ihmettelen sitä, kuinka välittömästi ja avoimesti tämän päivän oppilaat ja opiskelijat (ja ilmeisesti siis myös opettajat!) suhtautuvat toisiinsa.
Ehkä se tosiaan on nykypäivän kouluissa tapana - en tiedä.

Ja tästä kepeä kunnallispoliittinen kuluttajatoive: pienet koulut! Pienet luokat!
(Isosiskon koulu ja luokka ovat poliittisten säästötoimenpiteiden kohteena ja nykyisellään osa aivan valtavaa kouluyksikköä. Ei hyvä. Ero näihin kahteen pienempään kouluun on suorastaan käsinkosketeltava.)

*

Semmoistakin asiaa olen viime päivinä pohdiskellut kuin lakkorikkuruus.
Että jos tulee lakko ja työläinen menee tekemään niitä töitä joita se tavallisesti tekee, niin sitä pidetään rikkurina. Tai jos ulkomailta tulee tekijöitä tekemään sen hommia, jotka lakon takia jäisivät tekemättä, niin eräänsortin rikkuuruutta on sekin.
Paitsi yhdessä kohden rikkuri on sankari. Eikä se vissiin edes tehnyt niitä töitään kunnolla?


5 kommenttia:

  1. Kouluyhteistyötä tehdessä tykkään kovasti pienistä kouluista. Niissä on henkeä. Omat lapset ovat kuitenkin isossa koulussa - samassa, jota itse aikanaan kävin - ja sanoisin, että jos isoja kouluja halutaan, niin tehdään sitten yhtenäiskouluja. Siis, että rinnakkaisluokkia ei olisi kamalasti vaan samat naamat kulkisivat käytävillä sen yhdeksän vuotta. Yläluokkienkin opettajilla olisi valmiiksi jonkinlainen tuntuma uusista oppilaistaan, kun nämä olisivat jo hilluneet samassa rakennuksessa sen kuusi vuotta. Vaikuttaa vähintäänkin siedettävän toimivalta.

    VastaaPoista
  2. Isoveli hyppäsi nyt kesken matkan tuollaisen yhtenäiskoulun kelkkaan: siksi on vieläkin hienompaa, miten opettajat ovat hänet ottaneet vastaan!

    Meidän nurkilla tällä hetkellä tuon yhtenäiskoulun haasteena on se, että tilat tulevat lähes kaikissa yksiköissä vastaan. Yhtenäiskoulut ovat lähinnä hallinnollisia yksiköitä, mutta ala- ja yläkoululaiset ovat kuitenkin eri tiloissa.

    VastaaPoista
  3. Tilat taitavat olla haasteena helsinkiläisissäkin yhtenäiskouluissa. Ainakin meidän lasten entisessä koulussa oli pitkään tuo tilanne, että hallinnollisesti oltiin samaa mutta kuitenkin alaluokat olivat eri talossa kuin yläluokat. Parhaillaan ratkovat ongelmaa rakentamalla lisää väliseiniä, niin samoihin neliöihin saadaan istutettua enemmän oppilaita. :-/

    Asian vierestä, onko kirja Ella ja äf Yksi tuttu? Siinähän Ella kavereineen joutuu muuttamaan pienestä koulusta kamalaan 10 000 oppilaan kouluun ja heistä tulee 2Ö-luokka. Kuulin juuri eilen, että kirjasta on tulossa leffa ja lasteni tuhannen oppilaan betonikoulu on kuulemma tuon "pahan" koulun näyttämönä. Hih hih hii... Olemme kyllä kouluun olleet tyytyväisiä.

    VastaaPoista
  4. Ellat ovat aivan parhaita!

    Paljon kai näissä isoissakin kouluissa merkitsee se, millainen on oma ope - miten hänen kanssaan pääsee vuorovaikutukseen ja kuinka hän oppilaisiinsa suhtautuu.

    VastaaPoista
  5. Pitää vielä lisäämäni, että oma ope merkitsee paljon ja superopet ovat hankalissakin olosuhteissa oppilaittensa kanssa vuorovaikutuksessa. Mutta tuo teidän Isoveljen koulun rehtorihan on mahtava! Hyvä rehtori tekee kyllä koko koulun hengelle aika paljon.

    VastaaPoista