keskiviikkoketutus ja opiskeluangst

Seurassamme jälleen kerran: keskiviikkoketutus.
Höystettynä täysin epätyypillisellä, jo useita viikkoja jatkuneella työnysväyksellä. Miten voi töissä olla niin paljon nysvättävää, ja ihan koko ajan? Aivan käsittämätöntä. Yhtään ei ehdi ajatella syvällisiä. Ei, nysv-nysv päivät täynnä.

Opiskelupuolellakin tökkii. Pitäsi tehdä se kehvatsun kehittämistyö, jota varten pitää olla kehvatsun kehittämissuunnitelma, jota varten pitää olla kehittämismenetelmä ja kehittämisteoria. Epäilemättä pitää olla myös metodi.
Ja visio, missio, strategia sekä fissio.
Kehvatsu sentään.
Suunnitelman pitää olla valmiina maanantaina.
Minulla on idea (visio?) ja sitä myötä myös päämäärä (missio?) sekä jonkinlainen yleinen hyväksyntä juuri tälle kehittämiskohteelle (tarve?) (hiivatti, nyt mentiin johonkin tarvehierarkiapöpelikköön!)
Mutta teoria puuttuu niin kertakaikkisesti. Ja se metodi.
Kehvatsun kehvatsu.

Opinnoissani opin, että on semmoinen metodi kuin hassut hatut. Siinä kuvitellaan että pannaan päähän hattu ja sitten mietitään se hattu päässä miten kehitetään.
Ajattelin taannoin herrakerhossa, että mitäköhän tapahtuisi, jos kohdassa 11 Kehittämistyö sanoisin, että nyt leikitään semmoisia hassuja hattua että saadaan nämä minun opiskeluideni teoriat ja metodit kohdilleen. Melkein vedin kokouspullat väärään kurkkuun pelkästä ajatuksesta.

Minä tiedän että opiskelukaverit työstävät kehittämistöinään strategioita ja laatukäsikirjoja ja mikälie-mallinnuksia ja niillä on ideariihiä, hassuja hattuja ja visiopäiviä (joissa tehdään muutakin kuin juodaan kaljaa).
Niillä on palaverejä, työnohjausta ja ilmeisesti myös ihmisiä, jotka lukevat strategioita, laatukäsikirjoja ja mikälie-mallinnuksia. Luultavasti ne ihmiset myös toimivat niiden strategioiden, laatukäsikirjojen ja mallinnusten mukaan.
Meillä on herrakerho.
Jossa sentään, useiden vuosien herkeämättömien ponnistelujen jälkeen ja joidenkin organisaatiomuutosten ansiosta (vaikka niitä ei kutsutakaan sillä nimellä) ei enää - onneksi - käsitellä kohdassa 13 Muut mahdolliset asiat herrakerholaisten kalansaaliita. (ja ei, en ole töissä urheilukalastusalalla. Enkä kalabisneksessä ylipäätään.)

Rehellisyyden nimissä täytyy myös sanoa, että hetkittäin saan näppylöitä noista opiskelukavereiden jutuista. Niillä voi olla hanke (ja strategia, laatukäsikirja ja palaveri), jonka sisällä on hanke (ja strategia ja laatukäsikirja ja palaveri), jonka ansioista on saatu aikaan hanke, jonka ansiosta on saatu aikaan jotain, mitä periaatteessa pitäisi yhteiskunnassamme tapahtua ihan vain naapuriavun nimissä ja ilman laatukäsikirjaa, strategiaa ja palavereja.

Hankepuolelta älyttömin juttu, minkä ikinä olen kuullut - ja tämä ei liity työhöni tai opiskeluihini mitenkään - yhteen paikkaan rakennettiin hanke, jonka sisällä oli hanke, jossa haettiin ihmisiä (ei vanhuksia, ihan tavallisia ihmisiä vaan) kodeista kirjastoon lukemaan lehtiä.
Kyllä niin menevät yhteiskunnan rahat hyvään käyttöön: maksetaan hankekoordinaattorin ja hanketyöntekijän palkkaa, että ne etsivät jonkun vapaaehtoisen maijamutikaisen soittamaan naapurin pertsan ovikelloa että mennäänpä pertsa tuonne lähikirjastolle lukemaan paikallislehtiä.
Koordinaattori on tehnyt laatukäsikirjan että mimmoisella kierteellä sitä pertsan ovikelloa pitää soittaa ja työntekijä on antanut koulutusta maijalle siitä oikeasta kierteestä ja kirjaston aukioloaikojen tarkistamisesta ja sitten ne naapurukset vaarustavat yhdessä sinne kirjastolle niitä lehtiä lukemaan.
Ihan käsittämättömän surullista.
Tai, onhan sillä työllistävä vaikutus.