keskiviikko 28. elokuuta 2013

lehtikatsaus

Miksi puhelin ei kestä?
Kyllä taas niin ovat biologiset perusasiat hukassa: apina ei ole gorilla, vaikka ne seikkailevatkin siinä laulussa kaveruksina.
Eipä hätiä mitiä, tarvitaan vain uusi markkinointinäkökulma: kestää kaiken paitsi apinaa.
Idioottivarma - ei kuitenkaan apinoille.
Pidettävä poissa apinoiden ulottuvilta.
Biisinä voisi taustalla soida A-pi-na-orkesteri.

*
Asioita joita lapset eivät ymmärrä

Levykkeet
Videot
Kameran filmit
Levykaupat
C-kasetit
Langallinen internet
Tietosanakirja

Lintukoto elää ajastaan jäljessä, lintukotoaikaa kaiketi.

Viimeisen levykkeeni heivautin hevokkoon jossain isommassa siivousurakassa, ei siitä niin kauaa ole. Jokunen vuosi.
Sillä levykkeellä oli muinoinen proseminaarityöni, joka ei auennut missään muualla kuin laitoksen 286-kompuutterilla (vai olisiko se peräti ollut 386?), jonka ohjelmat eivät olleet yhteensopivia minkään muun ohjelman kanssa, ja jota sai varata käyttöönsä tuntilistan mukaan.
En muista enää, mistä aiheesta prosemmani tein.
Kääk, nyt en saa ikinä tietää.
(muistatteko muuten sitä aikaa, kun tietsikkaohjelmat ajettiin kaseteille? Jos semmoisen kasetin pisti kasettisoittimeen, kuului ufoavaruusääniä. tilulii.)

Videoilta nuoriso katselee Marx-veljesten elokuvia.
Paitsi joulupukki suopeasti lahjoitti nykyaikaisemman boksin, ettei tarvitse kelailla.
(sitä paitsi: jumittavat ne dvdt:kin joskus, ainakin meidän vanhassa aparaatissamme)

Lomamatkoilla nuoriso on ikuistanut maailmaa kertakäyttökameroilla.
En kyllä tiedä, ovatko filmikuvauksen salat siitä heille auenneet. Mahtavatko ne tajuta, että siellä sisällä on metrikaupalla filmiä?

Levykaupassa kävin justiinsa kesällä ostamassa yhden dvd:n (myönnytys nykyteknologialle), mutta nuoriso ei tainnut sillä retkellä olla mukana.

Yhdelle c-kasetille on nauhoitettu kaikkien vauvajokelteluja, suloisin on Isoveljen päättäväisen tohkeinen "tin-tin-tin-tin-tih", tai ehkä sittenkin Pikkusiskon pikkuriikkinen hikka.
Joku lapsista laulaa "sitten me mentiin pois Nosturin häitästä" ("tanssittu koskaan ei Nestorin häitä"). Ja minä luen iltasatukirjaa samalla tavalla kuin monena iltana sitä ennen ja sen jälkeen.
Mitä teen sitten kun se kasetti ei enää pyöri?
En uskalla kuunnella sitä enää.

Langallinen intternetti ja tietosanakirjasarja löytyvät niinkin läheltä kuin isovanhemmilta.
Molempia käytetään.
Tietosanakirjasarjaa ehkä vähemmän.
Minua vaivaa aina vain sanakirjahulluus. Meillä on ainakin hyllymetrillinen sanakirjoja, kohtalaisen säännöllisessä käytössä (espanja ja saksa vähempi, muut enempi).
Ja ettei vain iskisi äkillinen sanakirjahätätilanne, ostin lapsille uudet opiskelusanakirjat: isommat ja taskuversiot.
Paras on Kielitoimiston sanakirja. Yöpöydän laatikossa on joutilasta hetkeä odottamassa Etymologinen sanakirja. (epäilen, että niin joutilasta hetkeä ei tulekaan. Sääli.)

Muistatteko muuten, kun ihmeellinen intternetti oli tekstipohjainen? Kursori vilkutti ja piti tietää osoite. Jos tiesitkin - ja onnistuit kirjoittamaan sen oikein viimeistä merkkiä myöten - niin et varmasti kyllä ymmärtänyt, mitä siellä olisi pitänyt tehdä.
Mutta niin oli hienoa.
Seistä tönötit jonkun kanberralaisen kirjaston tietokannan eteisessä että jee, maailma on tot-ta!

*
Oli päivän lehdissä sentään jotain asiaakin.
Hurraat Martin Luther Kingille.

3 kommenttia:

  1. Meillä on myös ihmetelty levykkeitä ja mietitty pitäisö jokunen kuitenkin säästää. Ihan muistoksi. Toisaalta niillä olevasta aineistosta ehkä joku kuva saattaa aueta, jos nyt sellainen ihme tapahtuu, että jossain on vielä korppuasemallinen kone.

    Jotenkin hassua miten paljon informaatiota, kuvia, ääniä ja muistoja vain häviää, kun tallennusmuodot vanhenevat. Mitä jos digitoisit sen lasten ääniä -kasetin sisällön? Se on kuitenkin aika ainitlaatuinen lajissaan.

    VastaaPoista
  2. Siis mitääh...! Meillä ainakin on langallinen internetti vieläkin (ja kaksi langatonta, mutta niitä ei käytetä kuin mökillä ja ukkosen aikana =)) Ai miten niin olen pudonnut kehityksen kelkasta.

    VastaaPoista
  3. Meillä digitoitiin c-kasetillinen mun omia lapsuudenlauleluja taannoin. Piuha vanhan mankan kuulokeliitännästä tietokeneeseen ja äänitys. Joku vahvistimen piuha kuulemma oli.

    Ja Class Ohlssonilta saa kuulemma jonkun usbiin kytkettävän digitointilaitteenkin edullisesti. Aarteet talteen!

    VastaaPoista