aamu tuli ihan liian aikaisin. (kuka kumma käski lukea illalla kirjan loppuun sen sijaan että olisi säädyllisesti mennyt nukkumaan?)
Maanantai tuli ihan liian aikaisin. (kuka kumma on keksinyt että viikonloppu on vain kaksi päivää?)
Kaikenmoisia mukavuuksia mahtui viikonlopetukseen: yhteistä ruuanlaittoa, lukemista, ulkoilua, ystäviä.
Sitten mahtui myös kaikenmoista semmoista ihan tavallista perhe-eläymyksellistä, niinkuin esimerkiksi yhtäkillisesti puhjennut murrosiän alku siinä nuorimmaisessa. Jee. Nykyään saamme täydellisenä stereona kimakan yliääni-hmh-hihkaisun ja klonksut ovesta päälle, unohtamatta niskojennakkelua.
Sanoin lauantaina tytöille että ruuan jälkeen lähdemme kävelylle, menemme kirjastolle ja kaupunkiin.
Toinen sanoi että nää-äfst, ja toinen että en varmana lähde.
Minä sanoin että kyllä muuten lähdet ja kävelet, ainakin puoleen matkaan, sitten saat kävellä takaisin.
HraH kulki perässäni kuin huolestunut bokseri että älä nyt hermostu ja älä suututa niitä ja ota nyt ihan rauhallisesti.
Minä sanoin ihan rauhallisesti että kyllä ne vielä lähtevät ja ihan mielelläänkin ja hmh (yliäänellä, niskoja nakellen)
Ruuan jälkeen sanoin tytöille että puolen tunnin päästä lähdetään.
Puolen tunnin päästä ne olivat molemmat pukeissa, jopa kaupunkikelpoisissa vaatteissa. Ja hyvällä tuulella.
Sitten kävelimme ja höpöttelimme ja meillä oli oikein mukavaa ja rattoisaa. Shoppailimmekin ja meillä oli aina vain mukavaa ja rattoisaa.
Toinen niistä sanoi että tän vois joskus tehdä uusiksikin ja minä sanoin, että ensi kerralla mennään vaan kirjastoon lukemaan eikä shoppailla. Ja toinen sanoi että ei ikinä (+hmh!).
*
Opiskeluväliaikatiedote
Olin ihan liekeissä ja innoissani työstäni ja sitten menin tyhmä lukemaan muiden jättämiä juttuja. Höh ja pöh.
Akateeminen alemmuuskompleksi.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti