eiookivaa

Tuo Miggreenin Jagge se on semmoinen elämänkumppani ettei mitään määrää, arvaamaton seuralainen. Ensin paukahtaa pää, sitten vatsa ja sen jälkeen taas pää. Ja petollinenkin on mokoma kyöni, juuri kun luulee päässeensä siitä eroon, se tuleekin hyväntuulista pikku viisua vihellellen takaisin.
Jee sille.
Onneksi jokainen aamu on aina parempi kuin eilinen.
Ja onneksi joka päivän jälkeen tulee ilta ja pääsee nukkumaan ihan luvan kanssa.

*

Väliaikatiedote DIY-rintamalta
Kyllä ei ole hyvä juttu.
Tuon mysliprojekti.
Arvasinhan minä että sitä alvariinsa saa olla veivaamassa, mutta kyllä rupeaa jo saavuttamaan lieviä liioittelun mittoja talouden myslinkulutus. Ne ovat imuroineet sisuksiinsa jo kolme tönisterillistä sitä, ja taas pitäisi keitellä uusi annos.
Kriisin ratkaisemiseksi ostin kaupasta isomman purkin että saan väkerrettyä isompia annoksia kerralla.

Oikeasti mietin tätä jo silloin homman ryhtyessäni, että tässä kuulkaa punnitaan ihmisen sitoutumiskammoisuuden aste ihan toisella tavalla kuin missään parisuhdeporinassa ikinä.
Tiesin, että kun sen ensimmäisen pellillisen lyön uuniin, ja jos se maistuu, niin siinä sitä ollaan pääsemättömissä. Kauhulla näen jo miten ne sankoin joukoin vaeltavat opiskelubokseistaan likapyykit ja tyhjentyneet myslipurkit kainaloissaan kotiin huoltotauolle.
Hyvästi letkeä eläkeläiselo ja kaupunkiasunto etelässä!

Totisesti olen kyllä tyytyväinenkin: Pikkusisko joka on kooltaan vain aavistuksen kolibria suurempi, on ruvennut syömään ihan oikeasti aamupalaa.
Ennen se söi teelusikallisen puuroa ja hilloa, ja siitäkin jäi puolet.
Nyt se rouhaisee kipollisen mysliä ja jogurttia, vähän marjoja ja muutaman viinirypäleen.
Kova on äitiyden hinta siitä, ettei pikku pulluraposki kärsi lounasnälästä.

*

Väliaikatiedote opiskelurintamalta
Minulla on melkein teoria ja melkein metodi ja ihan ältsän kiinnostava materiaali.
Olen huumaantunut. Ja tämä on vasta harjoitustyö.

*

Väliaikatiedote koulujen talviurheilurintamalta
Muistanette loistavasti sen, kuinka vaivalloista on talviurheiluvälineiden hankinta vastahakoiselle nuorisolle.
Kohteliaasti tiedustelin yhdestä rakkaiden lapsukaistemme perusopetuslaitoksista, jotta löytyisikö tätä noin kolmen kerran pakollista luisteluntaa varten lainaliipokkaat lapsukaiselle, ettei tarvitsisi investoida järjettömiä rahasummia siihen kolmeen kertaan.
No ei.
Olivat kuulemma tehneet semmoisen periaatepäätöksen, että jokaisella lapsella on oltava vähintään yhdet omat talviurheiluvälineet (miten ne voivat päättää niin? häh? vrt. perusopetuslaki 31§ Opetus ja sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia.)
Ja sitä paitsi, entäpä jos me olemme juuri investoineet lapsemme talviurheiluvälineeksi esim. ringetterenkulan? Tai jääkiekon? Miten ne voivat päättää että sen talviurheiluvälineen pitää olla juuri luistimet kokoa 45/46, käytetään kolme kertaa?
Höh.

Hankkisin kyllä vaikka mitä välinettä jos varmasti tietäisin että tulee käyttöön. Mutta kolme kertaa on kyllä ihan liika vähän.

*

Väliaikaolympianilli

Sananvapaus soikoon vaan!
Kaikki lakanat ja kyltit täytyy käännättää venäjäksi, mikä on suuren urheiluperheen yhteistä riemujuhlaa lisäävää ilman muuta. Jotta horoshoo vaan. On kyllä vakuuttavaa.

Славься, Отечество наше свободное,

Дружбы народов надёжный оплот!

Партия Ленина — сила народная

Нас к торжеству коммунизма ведёт!