ne ovat isoja

kyllä en olisi jaksanut herätä. Niin olisi nukuttanut (kuka käski katsoa Montalbanoa, häh?)

Viikonloppuun mahtui taas kerran monenlaista.
Vähän kävin istumassa luennolla, enkä oikein tiedä olenko tyytyväinen vaiko tyytymätön. Olin saanut tutkimustyöhöni peräkaneetiksi hymynaaman. Tietysti kiva juttu, mutta jos se on osuuteni henkilökohtaisesta tutkimusohjauksesta...hmh? En tiedä.

Pikkukissa (5vee ja 7 kg!) on koko syksyn häiriökäyttäytynyt, pitkään olemme sen tohinoita jaksaneet ja lähtölaskua laskeneet. Nyt piti tehdä raskaita päätöksiä.
Vanha kissa päästetään pois, luultavasti hyvin pian.
Sen jälkeen katsotaan tokeneeko nuorempi kissa oikuistaan, vai onko senkin parempi jossain muualla.

*

Me huomasimme että lapset ovat jo ihan oikeasti isoja.
Kissa-asiasta pystyttiin käymään rationaalinen keskustelu.

Ja mikä vielä kummallisempaa: rankan opiskelurupeaman jälkeen sielussani kurmelsi opiskelijafiilis, ja kysyin hraH:lta että lähdetäänkö hetkeksi johonkin istumaan.
Haastoimme ystävät mukaan ja käväisimme hetken aikuisella porukalla iltaa istuksimassa.
Kukaan ei soittanut perään ja kaikki olivat tehneet sen mitä käskettiin, siinä järjestyksessä kuin määräys oli.
Pikkusisko tosin oli toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa ja mennyt nukkumaan kaikki valot päällä.
(Tiedoksi ennen kuin kukaan ehtii soittaa lastensuojeluvalvojalle, niin olimme poissa kaksi tuntia, ja kotona vähän kymmenen jälkeen)

Kysyin aamulla että oliko ollut pelottavaa. Kaikki sanoivat ihan samaa: no höh, ei tietenkään.


Minun päässäni ne ovat viisi, viisi ja kolme.
(viisi on jotenkin valloittava ikä lapsessa! Ja kolme on vähän vaivalloinen)
Minun päässäni yksi pelkää hysteriaan asti pellejä ja kilpikonnia, yksi katoilee irrationaalisesti ja kaikkia niitä täytyy komentaa ja vahtia lakkaamatta.

Oikeasti ne ovat ihan valtavan paljon enemmän, niitä nauratti koko ajatus pelottavista kilpikonnista ("jooko äiti, voidaanko me ottaa meille kilpikonna, jooko") ja enimmäkseen ne tekevät kohtuullisella komentamisella ja hyvin vähäisellä vahtimisella sen mitä on pyydetty.

Minä ajattelin että minun pitäisi tuntea itseni onnellisemmaksi.
Vielä ja enemmän.