on päiviä, jotka yhtäkkisesti ja yllättäen muuttavat muotoaan, sellaisia kuin eiliset.
Juuri ja juuri sain työmaalla päivän peruspakolliset hoidettua, kun...
Kun on odottanut vuoroaan kolmen eri terveyspalvelun odotustilassa, tietää odottaneensa.
Kun ehtii siirtyä buranaa ja kotiin lepäämään -odotushuoneesta jokseenkin perusteellisemman lääkärin odotushuoneeseen, tietää että päivä venyy.
Minuutit muuttuvat tuntien mittaisiksi, tunnit vääristyvät muodottomiksi. Aika määrittyy odotushuoneeseen tulevien ja menevien ihmisten mukaan: pienten nuhapotilaiden vaipanvaihdot, keskikokoisten lasten labroille ja kuville menot, sieltä paluut, tulosten odottamiset, satunnaiset poislähtijät ja osastolle siirtyvät. Kaikki kestää. Kaikki odottavat.
Ja kun lähtee odottelemaan ns. pystymetsästä (verstaalta), ei veskan uumenissa ole normaalia odotushuonehätävaraa. Voipi tulla aika hieman pitkäksi.
Minulla, ei potilaalla. Se luki akkareita ja vastaavia. Minä en.
Olen ihan älyttömän huono odottamisessa. En pystynyt edes murehtimaan.
Lopputulema:
- 1 kpl lapsia hospitaalissa; ei vakavaa, ei kovin pelottavaa, toivottavasti ja luultavasti ei kovin pitkäkestosta
- eläköön suomalainen terveydenhuolto! Ystävällinen, huomaavainen ja ammattitaitoinen palvelu. Pisimpään jouduimme odottamaan kuvannustulosten lausuntoja - jotka vahvistivat sen, mitä oltiin epäilty.
Voi kurjuus, paranemista potilaalle ja voimia äidille! T. Momzilla
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaVoi hui! Kun luen tätä niin potilas jos kotosalla. Voi teitä! Mutta onneksi nyt kunnossa.
VastaaPoistaMennyt ohi kokonaan nämä postaukset, kun en ole ehtinut lukea.. :( Onneksi tosiaan ilmeisesti siellä voidaan jo paremmin, kun kotiinkin päästy. Sanon silti vielä: paranemisia!
VastaaPoistaKiitos, lapsukainen on melkein ehjä jo... (ja toivottavasti myös pysyy sellaisena)
VastaaPoista