maanantai 1. helmikuuta 2016

nettiosteskelukriizi

En ole kovin harjaantunut nettiosteskelija.

Joskus olen yrittänyt jotain tilata kaukomailta.
Aika usein en ole onnistunut, kun olen joko kadottanut ostoskorini tai kun en ole osannut vahvistaa korttiostostani. Yleensä olen saanut sähköpostiini viestin että emme ole kyenneet vahvistamaan tilaustanne nro654321. kerran niitä ostoksia ei saanut tuottaa eurooppaan, en vieläkään ymmärrä miksi.
Vaikka kuinka olen raivoisasti näppäillyt sekalaisten korttien lukuja ja numeroita korttien etu- ja takapuolelta ja lähetellyt viestejä sinne ja tänne ja jos joskus olen tilauksissani onnistunut, niin enimmäkseen vahingossa ja raha on mennyt yleensä joltain omituiselta momentilta täysin käsittämättömästi.
sittemmin minulle on selvinnyt, että vika on ollut täysin omani, kun olen bannannut omalta vakikortiltani sen nettikäytön. se juttu on nyttemmin korjattu yhdellä ravakalla tuplaklikkauksella.

Ihan tammikuun alussa Isosisko löysi unelmiensa rippijuhlamekon ihmeellisestä intterneetistä ja aikani asiaa prokrastinoituani ja kauhisteltuani vyötin kupeeni ja tilasimme sen unelmien rippijuhlaklänningin.
Raha meni tililtä vips vain ja puku tuli lähipostiin vips vain. Alusmekko oli vääränlainen ja palautimme sen järjettömän prokrastinaation ja kauhistelun jälkeen luonnollisesti ja se meni perille vips vain ja palautusrahat tulivat tilille vips vain ja sain sähköpostiini ihanan palautekyselyn ja vastaukseeni vielä ihanamman vastauksen.

Tämän kokemuksen rohkaisemana päätin kohentaa kissojen elämänlaatua ja tilasin niille uuden kissanpuun.
Ensin oli valinnanvaikeus.
Kuvittelenko vain, vai onko eri tuotteiden välillä sompailu ihan hirvittävän vaivalloista? Kun tarkistan mitat yhdestä, kadotan sen toisen potentiaalisen kokonaan ja vaikka kuinka yritän sitä löytää, se koko tuote onkin kadonnut ikiajoiksi jonnekin bittiavaruuden uumeniin.
Löysimme lopulta semmoisen kissapuun, mikä ei kadonnut bittitaivaaseen ja oli sekä hraH:n että eläinasiantuntijamme Pikkusiskon mielestä riittävän hyvä.
Tilasin sen.
Sitten rupesin arpomaan maksutapaa.
Kun selvittelin nettikaupan maksuvaihtoehtoja, kadotin kumminkin sen kissapuun.
Sitten kadotin hetkeksi koko kaupan.
Kun löysin sen, ostoskorini oli tyhjentynyt.
Löysin kissapuun uudestaan. Tilasin sen uudestaan.
Maksoin uhkarohkeasti kortilla. Sain sähköpostiini tilausvahvistuksen ja olin niin tyytyväinen elämääni.

Kun sunnuntaiaamuna menin tutkailemaan sähköpostiani, minulle olikin tullut tilausvahvistus myös toisesta samanmoisesta kissapuusta.
Stressaannuin, koska en oikeastaan haluaisi ostaa kahta puuta. Enkä ainakaan maksaa kahta puuta.
En oikeastaan tarvitse kahta puuta.
Mutta toisaalta, palautuskäytäntö näytti aika työläältä, piti printata ja soittaa ja puhua kielillä ja vaikka mitä merkillistä.
Keksin, että myynkin sen toisen puun anoppilaan. Kävimme anoppilassa, suostuttelin anopin samalle kannalle.
Tulimme kotiin.
Katsoin sähköpostiini. Hyvä rouva, emme ole kyenneet vahvistamaan tilauksenne 123456 maksua.
Päättelin, että se toinen kissapuu on kukaties sittenkin jäänyt maksamatta.
Menimme uudestaan anoppilaan. Sanoin, että ehkä sitä puuta ei tulekaan. Anoppi oli pettynyt.
Minua puolestaan jännittää ihan järjettömästi: tuleeko yksi vai kaksi, ja milloin tulee ja mihin tulee ja kuka ne oikeastaan maksaa, milloin ja millä rahalla?







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti