keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Vinkkivitonen: matkapahoinvointia vastaan

Nuoriso kärsii vaihtelevanasteisesta matkapahoinvoinnista: yhtä keikuttaa kai koko ajan, yksi voi kiertää huvipuiston hurjimmat härpäkkeet, mutta saa silti ajoittain oireita eri kulkuneuvoissa, variaatiota taloudessamme löytyy laidasta laitaan, ja oireilu on toisinaan kovin päiväkohtaistakin.

Onneksi kaikki elämässämme pakollinen löytyy läheltä: on nimittäin päiviä, jolloin parinkymmenen minuutin bussimatka kotoa keskustaan ja takaisin on osalle nuorisoa melkein liikaa.
En tiedä, olisivatko ne siedättyneet, jos ajelisimme omalla autolla viikottain Lappiin (onneksi ei ole autoa, eikä Lappitarvetta)

Matkapahoinvoinnin takia nuoriso valitsee aina kaikkein mieluimmin kotiin jäämisen.
Kulkuneuvoista suosituimmat ovat:
jalkapatikka tai pyörä / auto jos saadaan lainaksi / juna /bussi.
Käytännössä ne joutuvat kouluarkena liikkumaan päivittäin bussilla tai omin lihasvoimin.

Vinkkivitonen matkapahoinvoinnin nujertamiseksi - keinoja joiden nimiin nuoriso vannoo:

1. Liikkeelle ravittuna ja nesteytettynä: matkaan ei koskaan lähdetä tyhjin vatsoin. Empiirinen havainto tukee myös sitä käsitystä, että sokeriöverit kaverisynttäreillä EI ole matkapahoinvointia ehkäisevä tekijä, vaikka kupu onkin täysi.
Sopivasti kohtalaisen terveellistä evästä ennen matkaa ja välitankkauksia matkan aikana.

2. Julkisissa kulkuneuvoissa istumapaikka suhteellisen edestä ja aina kasvot menosuuntaan.
Katse horisonttiin.

3. Ei kirjoja, videoita, tablettia tai kännykän räpläämistä. Se keikkuvapäisin ei lue edes tekstaria matkalla kaupungista kotiin.

4. Kuulokkeet. Nuoriso vannoo kaikkein voimakkaimmin äänikirjojen nimiin. Ne väittävät että kuulokkeiden kautta annosteltu hälinä hämää sisäkorvaa, antaa keskittymispisteen ja viihdyttää matkustajaa.

Voitte uskoa, että nuorisomme on mitä viihdyttävintä matkaseuraa: jokainen istuu luurit päässä, tuima, keskittynyt ilme kasvoillaan ja katse tiukasti horisontissa. 
Ne eivät riisu kuulokkeitaan kuin äärimmäisessä hätätilanteessa. Haltioituneet kato tota maisemaa /lehmää /kylää -huutelut menevät niiltä ihan ohi, koska ne eivät kuule, eivätkä käännä päätään. 
Autossa ne ovat teineimmillään.

5. Raitis ilma. Autossa ilmastointi, veneessä mielellään kannella tai paikassa jossa on hyvä hengittää.

6. Pahoinvointirannekkeet. Toinen keino, jonka nimiin koko joukko-ostastomme vannoo.


Rannekkeiden napit asemoidaan ranteen sisäpinnalle, noin kolmen sormenleveyden päähän rannetaipeesta: pakkausselosteen mukaan ne painavat pahoinvointikeskusta stimuloivaa akupistettä.
Yksi ei kai lähde kotiovesta ulos ensinkään ilman rannekkeitaan, kaksi muuta on satunnaiskäyttäjiä, mutta rannekkeet kulkevat mukana kaikilla matkoillamme.
Rannekkeita on kadonnut paritolkulla asuntomme uumeniin, niitä on lainattu kavereille ja jätetty palauttamatta, ja ostan niitä lakkaamatta uusia. (nytkin minulla on jemmassani vararannekkeet ja salarannekkeet; jälkimmäisiä aion varjella henkeni kaupalla, koska rannekkeet ovat hukassa aina kun niitä todella tarvittaisiin.)
Niiden olemassaolo on pelastanut monta pakollista auto-, bussi-, laiva- ja lentomatkaa.

Kaikkein pahoinvoivin käyttää myös tarvittaessa - erityisesti usean kulkuneuvon päivinä - lääkitystä ja tekee jälkikäteen ns. Epleyn manöövereitä.

Bonusraita:
Matkakohde ja mieliala. On huomattavasti helpompaa sietää pientä pahoinvointia, jos matkan päässä on mieluisa kohde. Jonkun tuntemattoman tyyne-mummon synttärit Perähikiän Suopohjalla eivät yleensä kutsu sinnittelemään pahoinvointia vastaan.

Yksi nuorista teki aikoinaan pienempänä siviilirohkean päätöksen olla osallistumatta luokkaretkeen, joka suuntautui huvipuistoon. Pari tuntia suuntaansa bussissa ja päälle härpäkkeet, joita hän ei kykene edes katsomaan - lapsi jäi mieluummin kouluun jäsentämään lauseita. Respect.


7 kommenttia:

  1. Hyviä vinkkejä. Mullakin oli joskus nuorempana matkapahoinvointia autossa. En kyllä vieläkään pystyisi istumaan selkä menosuuntaan tai vaikka lukemaan kirjaa automatkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pystyn ajoittain lukemaan jopa selkä menosuuntaan matkustaessa. En aina, mutta toisinaan.

      Poista
  2. Itse olen myös kärsinyt matkapahoinvoinnista lapsena ja nuorena, ja kärsin itse asiassa edelleen etenkin busseissa ja pendolinoissa. (Laivoilla toki myös, mutta niitä välttelen.)

    Ei puhettakaan, että lukisin kulkuneuvoissa, ja kasvot on oltava menosuuntaan, jos haluan välttää etovan olon.

    Meillä tällä hetkellä 1/3 lapsista kärsii matkapahoinvoinnista. (Esikoinen.) Pahoinvointirannekkeet on olleet käytössä vuoden verran, ja kertoo niiden toimivan hyvin. Pitäisi varmaan hommata itsellenikin, kun työmatkapendelöin jonkin verran, ja töitäkin pitäisi pystyä siinä tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäköhän siinä Pendolinossa on - se kuuluu aiheuttavan muillekin pahoinvointia?

      Lukemaan pystyn toisinaan, toisinaan en, ja joskus pystyn istumaan selin matkasuuntaan.

      Nuo rannekkeet ovat ilmeisen toimivat.

      Poista
    2. Se on se keinuva sivuttaisliike, kun juna hakee vakautta.

      Poista
  3. Minä ostin nuo rannekkeet raskauspahoinvointiin odottaessani neljättä lasta. Sen jälkeen olen käyttänyt niitä autossa, laivalla ja lentokoneessa.

    VastaaPoista
  4. Hyviä vinkkejä!
    Meillä lapset ovat kärsineet pienempinä matkapahoinvoinnista. Kuopuksella ei vatsa kestä vieläkään talvella viimeistä 100km matkalla Vuokattiin. Täytyykin kokeilla noita rannekkeita hänelle, jos talvella ajellaan huonommilla teillä pidempään.

    VastaaPoista