Hajahuomioita:
Ihan ensinnä tykkäsin aivan valtavasti Perhon downshiftaus-asenteesta:
"näissä romanttisissa kuvitelmissa mennään Balille retriittiin, ostetaan metsämökki ja muutetaan sinne tai tehdään taikinabatiikkiaskartelusta työ... Aikuisen ihmisen elämään kuuluu tietty määrä velvollisuuksia verojenmaksusta lastenhoitoon, joista on lähes mahdoton luopua."
Justiinsa näin!
Tästä olen samaa mieltä.
Elämässä on asioita, jotka on hoidettava. On reunaehtoja joiden kanssa on elettävä.
Se on elämistä.
Ja toinen ajatus, josta on pakko olla samaa mieltä, vaikkakin vähän hampaat irvessä: hyvin sujuva arki ja hyvin sujuva vapaa vaativat ponnisteluja.
Perhon tyylissä on jotain, josta en pidä. Onko se liian napakkaa ja ehdotonta?
Asioista olen enimmäkseen hyvin paljon samaa mieltä.
Ja aivan anteeksiantamatonta on napakkuutta, täsmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta korostavan opuksen luokattoman slarvi toimitustyö.
Näitä vastaavia katso sivu xxx löytyy läpi kirjan. Olisiko kannattanut lukea vielä kertaalleen?
Omasta elämästä kumpuavia hajahuomioita
Vastustan rutiineja.
Pelkkä ajatus siitä, että nimeäisin perjantain siivouspäiväksi nostattaa minussa teini-ikäis-uhmaikäis-keskiäkäis-angstin. Kyllä en varmana siivoa perjantaisin. En.
Käytännössä mikään ei ole niin mukavaa kuin tulla perjantaisaunasta siistimpään kotiin: siispä meillä siivotaan (ja tämä käsite on syytä ymmärtää hyvin-hyvin väljästi) perjantaisin.
Viime aikoina nuorisolla on pitänyt niin kiirettä, että olen joutunut tarttumaan moppaus-ja-lapiontihommiin itse, mutta kyllä sitten paistattelenkin itsetyytyväisyydessäni.
En silti halua suunnitella sitä kalenteriini.
En perjantaisiivoa, enkä maanantaisiivoa. Toteutan viikossa jomman kumman, tai molemmat, tai en kumpaakaan. Varaan itselleni option tehdä tai olla tekemättä.
Ja kärsiä mahdollisista seurauksista. Tai nauttia.
toim.huom. viikonloppuja ei kuulu pilata siivoamisella paitsi jos tulee puuskaus
Sen olen huomannut hyvinkin käsiintuntuvasti, että suunnitelmallisuus auttaa, helpottaa, antaa värjyvän hallinnantunteen ja kumma kyllä, pitää mielen hyvänä.
Perhon kahteen viikkoon tunnin tarkkuudella en pysty, enkä koe tarvetta. Mutta viikon verran eteenpäin. Se ryhdistää.
Ihmismieli on siitä kummallinen, että liian helposti tulee kapinoineeksi sellaista vastaan, mikä oikeasti auttaa ja helpottaa elämää ja olemista.
Suunnitelmallisuus auttaa ja helpottaa, mutta silti se on mielestäni liian vakavaa, aikuista, totista ja tylsää.
Grr omalle epäloogisuudelle.
Jos minulla on ihan liikaa ohjelmaa kalenterissa niin silloin alkaa ahdistamaan. Tarvin luppoaikaakin että saan vain olla tai ottaa vastaan extempore juttuja. Torstaina siivoan niin perjantaina voi aloittaa viikonlopun.
VastaaPoistatotta, ohjelmaa pitää olla sopivasti - ei liikaa, eikä liian vähän.
PoistaTuossa Perhon kirjassa neuvotaan, että tietyissä tilanteissa, niissä todella täysissä elämissä - pitää pystyä myös sille spontaanille, vapaalle olemiselle raivaamaan tilaa.
Torstaisiivouksessa voisi olla ideaa :)
Ymmärrän hyvin, että on todella vastenmielistä nimetä joku päivä siivouspäiväksi. Silloinhan on lähtökohtaisesti yksi päivä viikosta jatkuvasti pilattu :) Minustakaan ei kannata siis julistaa siivouspäivää, vaikka useinmiten siivoisikin sinä päivänä.
VastaaPoistaJuu, tässä tapauksessa nimi todella pahentaa miehen ja mielen.
PoistaKun ei nimeä päivää siivouspäiväksi ja siivoaa ihan muuten vain, tulee illusio että elää spontaania ja vapaata elämää. :)
Minä otin viime viikonloppuna itseäni niskasta kiinni ja aloitin suunnitelmallisen elämän. Maanantai ja tiistai meni hyvin. Suunnittelin aiheesta jo blogipostausta. Loppuviikko mentiin taas vanhalla kaavalla. No, uusia viikkoja tulee ja aina voi jotain oppia.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Onneksi aina voi tehdä uuden ryhtiliikkeen!
PoistaEhkä joskus jonain päivänä oppii elämään aina vain useampia päiviä ja pidempiä pätkiä vähän ryhdikkäämmin.
Blogipostaustasi odotellen :)
Minä otin viime viikonloppuna itseäni niskasta kiinni ja aloitin suunnitelmallisen elämän. Maanantai ja tiistai meni hyvin. Suunnittelin aiheesta jo blogipostausta. Loppuviikko mentiin taas vanhalla kaavalla. No, uusia viikkoja tulee ja aina voi jotain oppia.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Minulla on tuo kirja kirjastosta varauksessa, mutta saan sitä vielä tovin odottaa, sillä olen jonotussijalla 266.
VastaaPoistaMinä kannatan tiettyä suunnitelmallisuutta, esim. itselleni jonkinlaisen viikkoruokalistan suunnittelu tuo tiettyä raamia ja helpotusta elämään. Samoin työasioiden suhteen minulla on to do - lista tietokoneen ääressä. Mutta kaipaan myös paljon väljyyttä ja spontaanisuuden mahdollisuutta.
Totta, ja olen samaa mieltä sekä sinun että Perhon kanssa siitä, että suunnitelmallisuus vapauttaa ja helpottaa elämää huomattavasti.
PoistaEro suunnitelmallisen ja suunnittelemattoman viikkoni välillä on käsinkosketeltava, ja mielen hyvinvointi myös.
Kummallisen pitkä vain on tie oppia, ymmärtää ja toimia sen mukaisesti.
Mun motto arjessa on: mä olen tämän perheen äiti ja saan siten päättää milloin siivoamme ja milloin siivoan. Vai enkö siivoa ollenkaan. Kukaan ei voi mua määrätä. Olen ylin auktoriteetti.
VastaaPoistahyvä asenne :)
PoistaMä tavallaan pidän siivoamisesta. Erityisen paljon, jos sen saa tehdä rauhassa, ajan kanssa ja yksin. (Liian harvoin kyllä saa...) Hässäkän keskellä motivoidun heikosti siivoamaan. Se on lähinnä sellaista tulipalojen sammuttelua. Tärkeämmät ja/tai kiireellisemmät asiat ajavat tosi usein ohi. Niinpä meidän koti näyttää... noh, kolmelapsisen perheen ruuhkavuosikodilta.
VastaaPoistaKäytännössä meillä aikuiset siivoilevat ja järkkäilevät pitkin viikkoa milloim ehtivät. Lapset siivoavat (jotenkuten) huoneensa lauantaisin. Se on karkkipäivän, viikkorahan ja kuukausirahan ehto. Joku roti olla pitää.