Sunnuntaina : lisää museokorttia

Kun olin häärännyt sunnuntaiaamun hääräykseni suunnilleen valmiiksi, piti hetkeksi päästä pois kotijoukkojen välittömästä vaikutuspiiristä.

Vein itseni itsekseni ja yksikseni taitelijatreffeille Turun Taidemuseoon katsomaan Rut Bryk: Taikalaatikko -näyttelyä.

Keramiikkataidetta!

Minulla on ilmeisesti ajoittaisia taipumuksia synestesiaan, Brukin siniset tuntuivat suussa. 

Erityisesti tämä sinisävyinen Poutasade (vaiko kesäsade; en muista teoksen nimeä) maistui suussani.

Ihana värimaailma! Ihana sateentuntu!

 Ja näyttelyn nimiteoksen, Taikalaatikon olisin halunnut itselleni.

*

Katselin jäällä vaeltelevia ulkoilijoita, nautin orastavasta kevääntunnusta.
Koska mahtaa päästä pyöräilemään?

Yksinäisiä, itsekkäitä, itsenäisiä treffejäni seurasivat vielä paremmat tärskyt:

Istuimme Lehtorin kanssa kahvilassa, kiireettöminä, ihan vain juttelemassa.
Pohtimassa tulevaa kesää.
Pohtimassa lasten asioita.
Pohtimassa omia asioitamme.