Tämähän inspiroi lehtoraatin väkeä laajemmaltikin ja yhtenä päivänä kuulin, että olivat he yhden kollegan kanssa välituntipullakahvin siemailun sijaan varanneet yksissätuumin liput tuplatreffeille uuteen olutmaistelustapahtumaan.
Juupajuu.
En ole vieläkään muuttunut olutasiantuntijaksi (paitsi niiltä osin, että tiedän - olut menee hattuun siinä missä moni muukin tuote), mutta onhan tuota tuplatreffeilyn kutsua vaikea vastustaa.
Tällaisen laajamittaisen asiantuntemuksen edessä piti opiskella ripsakkaassa tahdissa pinta- ja pohjahiivat jos lehtorit vaikka päättävät pitää pistarit tai jotain.
Kohta kykenen varmaan pudottelemaan ihan tuosta vain sellaisia sanoja kuin kantavierre ja suutuntuma.
Kyllä oli mukava ilta.
Kyllä en ole ollut valmistautunut siihen, että 1) bloggaisin tämmöisistä aiheista tai 2) elämässäni olisi mitään syytä blogata tämmöisistä aiheista tai edes 3) pitäisin yhtään minkään asian maistelemista elämässäni mitenkään olennaisena tekijänä.
Hetikohta muistin, että olemme maistelleet joskus kauan sitten, vaikka kyllä silloin vain plutkauteltiin. (traaginen yksityiskohta muuten tuon linkin takana; olen sittemmin tullut allergiseksi tonnikalalle, enkä voi syödä sitä yhtään.)
Vastapainoksi olutkulttuurille harjoitimme toisena viikonlopun päivänä korkeakulttuuria, eli kävimme teatterissa.
Kävimme katsomassa Ray Cooneyn farssin Koukussa.
Suuret draamat ja Shakespearet ovat tietysti hieno juttu, mutta farssi on silti ihan parasta, mitä teatteri voi tarjota, se on jotenkin niin armotonta.
Nauroin ripsivärit poskilleni ja seuralaisenamme ollut teini varasi itselleen heti liput uudelle kierrokselle, vaikka totesimmekin näytelmän jälkeen, että teksti itsessään oli vähän ohut.
Paikallinen harrastajateatteri on ollut aiemmin tuttu vain nimenä, mutta veikkaisin että jatkossa visiteeraamme uudestaankin heidän esityksissään: taitavaa ja hyvin tehtyä farssia!
ps.
Jos tuplatreffit on semmoiset missä on kaksi pariskuntaa, niin onko triangelidraamaa sitten se, kun mennään teatteriin yhdessä teinin kanssa?
Kuulostaa superkivalta, sekä tupla- että triangelitreffit :)
VastaaPoistaEhkä tätä menoa alat blogata erikoisoluista ja sitten me täällä ihmetellään niitä pohjahiivoja sun muita..? :D
tjaa-a :)
PoistaSe riski näyttäisi olevan olemassa ;)
Nostan hattua... mä en tajua oluista kuin maun.
VastaaPoistaJa sen, että vaihdoin edellisen luomuolueni toiseen ilmeisesti suodattamattomuuden vuoksi. On helpompi saunassa kurppia kun ei tarvi miettiä kaataako kuppiin ja millaiseen kaataa ja miten ja kokonaanko heti lämpenemään ja väljähtymään (niin kun mulla olut ehtis väljähtyä mutta silti) vai sittenkin erissä. Että kun on suodatettu niin ei tarvi miettiä? Juu... hih! *Ei hik*
elämä on täynnä vaikeita valintoja :D
PoistaNo tosiaankin superkivan kuuloista kaikki. Olutta en kyllä juo mutta voin kuvitella punaviinimaistiaisiaja tuplia niin johan naurattaa.
VastaaPoistaTeatterissa pitäis käydä...
oluen ja punaviinin maisteluissa on se ero, että viini syljetään pois, mutta olutta ei...
Poista(paitsi jos järjestää omat henkilökohtaiset maistajaiset vaikka omassa kodossa)
Sinustahan sukeutuu kohta varsinainen olutasiantuntija. Minä olen osallistunut pariinkiin opastettuun oluenmaisteluun ja pystyn vain toteamaan, että osa maistui vähemmän pahalta kuin peruslager :) Tappiokseni pitää todeta, että niin paljon en pysty juomaan mitään olutta, että pystyisin humaltumaa.
VastaaPoistamuutamia olut- (ja viini) tastingeja kokeneena voin todeta, että on kyllä mielenkiintoista. Kun vielä makuaisti ja -muisti kouliintuisivat...
PoistaJa kyllä, ovat parempia kuin lager, voittopuolisesti. (testaapa joku oikein suklainen stout!)
Tappiokseni minun on puolestani todettava kärsiväni sellaisesta alkoholiongelmasta, että nuo tastingien määrätkin ovat minulle jo vähän liikaa. Ei sillä että nyt ihan hoilottamaan alkaisin, mutta liika on liikaa, kumminkin.