Elokuun luetut

Elokuussa olen lukenut paljon hyviä, puhuttelevia, hauskoja ja eri tavoilla elämään vaikuttavia kirjoja.
Päällimmäisenä Rubinin Onnellisuusprojekti ja sen versot (joista osa jää kesken syyskuulle).
Chicklitistä Allison Pearsonin jatko-osa Kate Reddy -tarinaan. Toivottavasti ilmestyy myös suomeksi jossain välissä.
Ja jos naurua kaipaat, lue Kalsarikänni!

Hyvä lukukuukausi, josta en pysty poimimaan erityisiä suosituksia - lue kaikki!


 Gretchen Rubin: Tee siitä tapa. Kuinka kitket huonot tavat ja teet hyvistä pysyviä. Jatkoa Rubinin Onnellisuusprojektille - miten hyvistä asioista voi tehdä oikeasti tapoja, ja miten niissä voi pysyä? Oletko velvoittaja, kyseenalaistaja, ylläpitäjä vai kapinallinen - ja miten tämä vaikuttaa omien tapojesi ja käytänteidesi muodostumiseen ja niiden ylläpitämiseen? 

 Kirsti Ellilä: Pohjakosketus. Tarina parisuhteista, uskonnoista, uskomuksista ja uppoavasta laivasta. Erilaisia parisuhteita tässä ajassa. Ikäviä lemmikkejä, erilaisia ihmisiä, Turku. Yhden bussimatkan mittainen sujuvasanainen kertomus Ainosta, jonka ympäriltä katoaa ja syntyy erilaisia parisuhteita kipukohtineen. Solmitaanko parisuhde siiheksi "kunnes kuolema meidät erottaa" - mitä se voi merkitä? Entä jos suhde ei kestäkään, miten siitä voi selvitä? Ja mitä tapahtuu jos laiva uppoaa? Vähän surumielinen ja haikea, samalla lempeästi hymyilyttävä tarina hiukan eksyksissä olevista ihmisistä.

 Gretchen Rubin: Onnellisuusprojekti. "Olen aina kuvitellut kasvavani pois omasta vajavuudestani" -kun kirja alkaa näillä sanoilla, se ei voi olla huono - olen aina kuvitellut näin, ja kivuliaasti tajuamassa, että kukaan ei voi kasvaa pois omasta vajavuudestaan - itsensä kanssa on elettävä. Omaan elämäänsä voi vaikuttaa, voi elää tyytyväisemmin, onnekkaammin, onnellisemmin, tarmokkaammin. Yksi ehdottomia suosikkejani kaikista elämäntapaoppaista; konkreettinen, napakka, tarmokas. Luennassa ties monettako kertaa. Lainasin (tai varasin) samaan syssyyn kaiken Rubinin kirjoittaman, jota saatavilla omassa kirjastossamme on. Tykkään Rubinin konstailemattomasta tyylistä, asiallisuudesta, konkreettisuudesta. Tykkään tarmokkuudesta, siitä että voit muuttaa elämääsi muuttamatta sitä.

 Kati Reijonen: Lyhyt matka perille. Meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta. Olen melko varma että olen lukenut tämän kirjan joskus aiemmin, mitään siitä en muista. Paitsi ehkä en pitänyt siitä? Toisinaan kirjat, tarinat, lauseet ja laulut putoavat syliin, juuri nyt taisin vähän olla tämän kirjan tarpeessa. En vieläkään ole vakuuttunut meditoinnista, enkä monesta muustakaan Reijosen esiintuomasta asiasta, mutta siitä huolimatta kirja ravisteli ja muistutteli minulle olennaisista asioista.

 Maarit Knuuttila: Kauha ja kynä. Keittokirjojen kulttuurihistoriaa. Katsaus suomalaisten keittokirjojen historiaan ja keittotaitoon. Kiehtova pieni näkökulma oletettavasti tekijänsä väitöskirjaan ja siihen liittyvään aineistoon. Suomalainen keittokirjaikoni Kotiruoka mainittiin useaan kertaan. Pidin mittayksiköistä ja kaikista sitaateista, pidin kaikista keittokirjoista. Pidin tästä kirjasta.

 Minna Lindgren:Vihainen leski. Vanhusproosa /seniorlit lienee uusi musta tai chicklit ainakin. Vihainen leski on synkeän hauska senioristoori: Ullis on ollut tunnollinen (mutta salakiukkuinen) äiti, hammaslääkäri ja puolison omaishoitaja. Leskeksi jääneen Ulliksen elämä löytää uusia uria; vanhat kaverisuhteet elpyvät ja ikäihmisten päivädiskot ja -hiprakat tulevat tutuiksi - ja sekös vasta keski-ikäisiä lapsia huolestuttaakin. Tarina nousi siivilleen vähän hitaasti, mutta muuttui ilotulitukseksi. Täytynee vielä kerran antaa Ehtoolehdoille yksi mahdollisuus, olen aloittanut niitä useammin kuin kerran, mutta eivät vain etene.

 Miska Rantanen: Kalsarikänni. Oletko lukenut onnellisuusinstituutin Hyggen ja Lykken? Saitko näppylöitä liiallisesta onnellisuudesta? Lue Kalsarikänni! Yhden illan nauruhyreksintäkirja suomalaisen joviaalista ja kotoisasta kevythiprakasta.Kirja oikaisi käsitteellisen probleemini määrittelemällä kalsarikännin eräänlaiseksi kotoilun ilmentymäksi, eikä suinkaan säälittäväksi yksinäiseksi ryypiskelyksi. Sain naurukohtauksia kaikista kaavioista ja tilastoista, ja totesin, että olen aivan trendin ytimessä, ehta kalsarikännääjä! 

 Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman. Vähän hajanainen ja sekava opas nuukailuun. Kirjailija Honkasalo jäi yksinhuoltajaksi ja alkoi murehtia raha-asioitaan; kirja lienee syntynyt pakottavasta tarpeesta säästää. Odotin enemmän realityproosaa ja vähemmän kulutuskriittistä maailmantuskasaarnaa, hauskoina välipaloina kirjassa oli entisaikain säästövinkkejä. Pula- ja sotavuosia ihannoidaan, koska silloin osattiin säästää ja nuukailla. Hirmu usein nuukailu-, minimalismi- ja ekologia-aiheissa pohdin sitä, millaista säästäväisyyttä, minimalismia ja nuukailua on se, että kuitenkin kuluttaa - sen sijaan että tekisi ostoksensa ketjuliikkeessä, meneekin kirppikselle: tavaraa kasaantuu ja rahaa kuluu kuitenkin. Ärhäköidyin heti kirjan alkuasetelmasta: avioero ja ensimmäinen säästökohde on ryhtyä keräilemään villiyrttejä. Aika hifistelyä, jos minulta kysytään. Kirja on muutaman vuoden vanha (2014) ja jo nyt tuntuu siltä, että aika on ajanut siitä vähän ohi. Vaikka blogi- ja somemaailmaa kirjassa kritisoidaan, tuntuu siltä, että tänä päivänä tämäkin kritiikki olisi vieläkin tymäkämpää. 

 Allison Pearson: How Hard Can It Be? Muistatko vielä Kate Reddyn joka painoi menemään Täydellä teholla yötä päivää? Kate kipuilee viidenkympin kriisissä siinä missä puolisonsakin. Mies on vaihtanut työelämän joogaohjaajakoulutukseen ja terapiaan, lapset ovat teini-iässä ja sekoilevat somessa, oma äiti ja appivanhemmat ikääntyvät ja tarvitsevat jatkuvaa hoivaa, Kate tekee paluun rahamaailmaan. "Onko tämä normaalia ahdistuneisuutta? Tuntuuko kaikista naisista siltä, että ovat yksin päivystämässä lennonjohtotornissa?" (oma käännös). Muisti pätkii, koko ajan väsyttää, koskaan ei nukuta, menopaussi häiritsee elämää, tohtori Libido yrittää palauttaa libidon.
Kirja etenee saman kaavan mukaisesti kuin ensimmäinenkin osa. Loistavaksi chicklitiksi tämän (ja ensimmäisen osan) tekee naismaailman armottomuuden kuvaus: ihan juuri tältä tuntuu, kun ei oikein koe riittävänsä yhtään mihinkään. Edes itselleen: kun yrittää riittää kaikille muille, ei jää itselleen mitään. Ja rakkaus - hyvässä chicklitissä on aina mukana rakkaus. Jos pidit ensimmäisestä osasta, pidät tästäkin: nauroin, melkein itkin ja hyrisin hyvää mieltä. Toivottavasti tästä tulee myös käännös.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


Koko vuoden luetut KLIK