Heinäkuun luetut

  
Lomalla oli aikaa lukea, ja nautiskelinkin monenlaisista tarinoista ja kertomuksista.

Vahvat suositukset heinäkuulta - ei parhuusjärjestyksessä

1. Huotarinen - Koskimies: Emilia Kent - runotytön tarina jatkuu. Kaikille Uudenkuun Emilian faneille, kaikille jotka rakastavat (rakastivat) tyttökirjoja.

2. Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä. Keski-ikäinen, lue tämä!

3. Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. Lue!

4. Libby Page: Pinnalla pysymisen taito. Lue jos yhteisöllisyys ja ylisukupolvisuus puhuttelevat. Ja uiminen ja rakkaustarinat.

Kaikki heinäkuun luetut arvioineen:

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni. Asiaproosaa Salamatkustaja -blogistilta. Sujuvaa, napakkaa luettavaa. Islantilainen perhe-elämä on auvoisaa onnea, iso äänekäs klaani ympärillä ja kaikki ratkaisut käyvät. Jäin pohtimaan kirjan itsestään selvänä esittämiä yleistyksiä: kaikki Islannissa ajattelevat näin, ja se on parempaa kuin muualla (esim. Suomessa). Varmasti osin totta ja paikkansa pitävää, mutta toisaalta, vertailukohdat Islannin ulkopuoliseen maailmaan suodattuvat aina jonkin subjektiivisen näkövinkkelin kautta. Esim. kirjassa annettiin ymmärtää että islantilaisessa päiväkodissa keskitytään hoitamiseen, ei wilmaan ja lapsista raportoimiseen ja päiväkodin instatililtä saat kätevästi tietoa lapsesi arjesta. Toki omat kullannuppuseni ovat päiväkoti-iän ohittaneet jo aikoja sitten, mutta siinä säälittävässä lähiöpäiväkodissa, jota he kävivät, ei totisesti pidetty instaa eikä wilmaa, vaan keskityttiin hyvään perushoivaan ja jokainen vanhempi kohdattiin kahdesti päivässä henk.koht. Kirja itsessään oli rapsakka yhdenillan tuttavuus, tulipa luettua.

 Jussi Huhtala: Ukkosenjohdatin. Sympaattinen mieskirja Eerosta, jonka parisuhde on päättynyt, lapsuudenystävä kuollut ja työpaikallakin käydään YT:tä. Haaleaa kaurapuuroa muistuttava Eero lillii elämässään ja pohtii, pitäisikö jonkun muuttua. Mukava pieni kesäkirja, tulipa luettua.

Dion Leonard: Gobi. Tositarina pienen koiran uskomattomasta matkasta. Ultramaratoonari Dion saa Gobin autiomaassa juostavalle ultramatkalle lähtöviivalla seurakseen pienen sisukkaan koiran, joka alkaa taittaa taivalta yhdessä hänen kanssaan. Maratoonari ihastuu koiran päättäväiseen asenteeseen ja kisan lopuksi päättää viedä koiran mukanaan kotiinsa. Varsinainen seikkailu alkaa näistä lähtöasetelmista: koira nimittäin katoaa väliaikaisesta isäntäperheestään kiinalaisessa miljoonakaupungissa. Suloinen, herttainen tarina perheestä, juoksemisesta ja ystävyydestä. Kyyninen lukija minussa jäi pohtimaan, onko koiratarina - niin herttainen kuin se onkin - valjastettu osaksi ultrajuoksevan perheen sponsorihankintaa: ultrajuokseminen kun ei ole ihan halpa harrastus, ja juoksijat tarvitsevat sponsoreita...on varmasti helpompaa erottua juoksevasta massasta mies joka juoksee koiran kanssa -tarinalla. Herttainen kesäkirja kuitenkin.

Vilja-Tuulia Huotarinen, Satu Koskimies: Emilia Kent. Runotytön tarina jatkuu. Fanfictionia, entisaikojen tyttökirja! Suloinen, tyylillisesti alkutekijälleen uskollinen jatko-osa Uudenkuun Emilian, Runotytön tarinaan. Runotyttö-sarja oli suosikkini Montgomeryn tuotannosta (en oikein koskaan päässyt sisälle Anna-sarjaan, vaikka niitäkin luin). Emilia epävarmuuksineen, taiteellisine pyrkimyksineen oli sielua kutkuttava samaistumiskohde. Huotarinen ja Koskimies ovat onnistuneet luomaan ihanasti tyttökirjahenkisen, tyylillisesti Montgomeryä kauniisti jäljittelevän jatko-osan Emilia-sarjalle. Lue, kun kaipaat tyttökirjoja, mennyttä maailmaa ja Uudenkuun Emilian aavistuksen verran ylitsepursuavan romanttista sanamaalailua. Kiitokset kirjailijoille myös siitä, että aiempien osien tapahtumia palautettiin riittävästi mieleen, aika paljon oli jo unohtunutkin. Kirjassa oli selvästi myös häntä ja jatkomahdollisuus tarinalle Uudenkuun Elisabethista.

Christina af Hällström: Sateenkaaren tällä puolen. Oikeutta vaikeavammaisille väliinputoajille! Omakustannepamfletti vaikeavammaisen nuoren asumistilanteesta Suomessa (Espoossa). Pomppoileva, intohimoinen, sopivasti subjektiivinen ja vähän ärhäkkäkin omakustanne olisi hyötynyt kunnon toimitustyöstä. Vaikea, tärkeä ja ajankohtainen aihe yhteiskunnan tarjoamasta (ja /tai kilpailuttamasta) asumisesta ja elämisestä, vastakkain omaisen (asiakkaan) oma näkemys palvelutasosta ja palveluntuottajien /tilaajien (kunnan) näkemys palvelun toteutumisesta. Vaikka tarinasta poistettaisiin kokonaan lastaan suojelevan ja tämän asioihin intohimoisesti suhtautuvan omaisen näkökulma, on selvää että nyt ja tulevaisuudessa yhteiskunnassamme on vastattava entistä inhimillisemmällä tavalla kaikkien yhteiskunnan jäsenten tarpeisiin. Myös henkilöllä, joka tarvitsee elämässään apua ja tukea, tulee olla valinnanvapaus, oikeus päättää siitä mitä ja milloin syö, miten ja milloin nukkuu, mitä harrastaa ja tekee - ja kuka toimii apukäsinä silloin kun apukäsiä (avustajaa, kodinhoitajaa tmv.) tarvitaan. Olipa kyse vanhuksista, vammaisista henkilöistä tai lapsista, vetisten vaaleanharmaiden kanaviillokkien aika on ohi: yhteiskunnan tulisi tarjota mielekkäitä mahdollisuuksia, todellisia valintoja, ja erityisesti aikuisille henkilöille todellinen vaikutusvalta omaan elämäänsä. Laatua on mitattava muilla keinoin kuin toteutuneilla hoitokäynneillä ja säästetyillä euroilla. 

 Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä. Tämä kirja tuli iholle. Keski-ikäinen; lue tämä!
"En voi menettää sitä mitä minulla ei ole ollut. Ja silti tuntuu, että menetän. Luovun kahdesta nuoruudesta. Siitä, jonka elin. Siitä jota en elänyt." Ainoa harmitus liittyi siihen, että luin kirjan kahdessa osassa; aloitin ennen reissua ja lopetin reissun jälkeen. Niin että keski-ikäinen; lue tämä, lue kerralla!

 Donna Leon: The Temptation of Forgiveness. Uusin komisario Brunetti, ihana Venetsia, ihanat ruuat. Tällä kertaa dekkarin lukeminen englanniksi oli työläämpää; jäi tunne että jotain meni kokonaan ohi. Parasta Donna Leonin tarinoissa on miljöö; ruuat, ihmiset, kujat, tässä tarinassa kiinnitettiin mielestäni aiempaa enemmän huomiota myös pukeutumiseen. Kreivistä ei tässä tarinassa puhuttu ja mitä-mitä: Signorina Elettra?

 Mhairi McFarlane: Tyttö muiden joukossa. McFarlanen chicklit on päältä kepeää, sisältä asiallisia, ehjästi loppuun asti kulkevia tarinoita. Edie suutelee häissä sulhasta ja päätyy työpaikkakiusattuna takaisin kotikaupunkiinsa. 

 Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa. Sarah ja Eddie kohtaavat sattumalta kävelyllä maaseudulla ja viettävät ihmeellisen viikon yhdessä. Eddie lähtee lomalle ja lupaa soittaa palattuaan, mutta soittoa ei koskaan kuulukaan. Tarinan ainekset olivat kiehtovat ja tarina itsessään myös. En pitänyt siitä, että kirjailija käytti toistuvasti juonenkuljetuksen tehokeinona sitä, että laittaa lukijansa uskomaan yhtä, kun todellisuus onkin täysin toinen. Kun kolmannen kerran tarinan tulokulma muuttui samalla tavalla - lukija on uskolteltu luulemaan että hovimestari on syyllinen ja sitten nauretaan räkäisesti päin naamaa, hah, syyllinen onkin puutarhuri, kirja alkoi tuntua vähän halvalta. Saman tarinan olisi voinut kuljettaa ihan yhtä koskettavasti, ehkä koskettavamminkin, mutta toisin tehokeinoin ja juonenkääntein. E-kirja lukemisena lentokoneessa. 

 Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. Oivallinen selfhelp lomalukemisena. "On ihan sama, kallistatko korvasi Aristoteleen, Harvardin psykologien, Jeesuksen tai vaikka Beatlesien puoleen, kaikki sanovat onnen kumpuavat yhdestä ja samasta asiasta: siitä että välittää jostakin itseään suuremmasta, näkee itsensä merkityksellisenä osana jotain laajempaa kokonaisuutta, uskoo että oma elämä on pieni sivujuonne jossain mahtavassa, käsittämättömässä spektaakkelissa." Kanna vastuusi itsestäsi, omista tunteistasi ja omasta käytöksestäsi. E-kirja

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi. Lomalukemisena jo aiemmin lukemani tarina. McFarlane on oivallinen chicklit-kirjailija, tarinat ovat päältä kepeitä, sisältä syvällisiä. Tässä tarinassa teemana koulukiusaaminen ja siitä toipuminen. Erityisplussat siitä, ettei loppuratkaisu ole liian nopea, vaan tarina kulkee läpi kirjan.

 Jon Teckman: Tavallinen Joe. Lomalukemista. Joe on uskollinen tavallinen kaveri, joka hairahtuu Hollywood-tähden petiin. Tapahtumat eskaloituvat eskaloitumistaan. En pitänyt päähenkilön laskelmoivan avuttomasta asenteesta. Tulipa luettua -kategoriaa.


 Carole Matthews: Million Love Songs. Hiljakkoin eronnut Ruby joutuu kahden miehen loukkuun: tunnollinen ihana Joe vaiko huikentelevainen seksiaddikti Mason? Ei mitenkään erityinen perusviihde.

 Niina Mälkiä: Liian pieni äidiksi. Selkokirja lapsiäitiydestä, äärimmäisestä köyhyydestä ja omista rajoista. Myötätuntoinen ja havainnollinen pikkukirja vaikeasta aiheesta. Selkoteksti teki tarinasta nopealukuisen. Luin teinin suosituksesta.

 Matti Riekki: Raskas askel. Kertomus juoksijan synnystä. Arkinen ja käytännönläheinen omakohtainen kertomus juoksemisesta ja maratoneista. Oivallinen ja mutkaton opus ihan tavalliselle wannabe-juoksijalle ja kotikutoiselle kuntoilijalle. E-kirja.

 Libby Page: Pinnalla pysymisen taito. Aivan ihana kirja yksinäisyydestä, ystävyydestä, yhteisöllisyydestä ja pitkästä rakkaudesta. Vanha maauimala aiotaan muuttaa ekslusiiviseksi tenniskentäksi. 86-vuotias Rosie ja nuori toimittaja Kate tutustuvat jutun kirjoittamisen myötä, jakavat elämäntarinansa, uimalan historian, asuinalueen historian ja keräävät ympärilleen yhteisön puolustamaan uimalaa. Kertakaikkisen ihana ja koskettava yhden iltapäivän mittainen retki kesään ja maauimalaan.    

 Saara Henriksson, Aino-Maija Leinonen: Railakas rahakirja - näin hoidat taloutesi viisaasti. Hyväntuulinen, mutkaton ja suoraviivainen opaskirja; ei pelkästään rahatalouteen vaan mielestäni omaan talouteen ylipäätään. Päätin hankkia omalle nuorisolleni, kun pohtivat omilleen muuttamista, napakkaa, selkeää luettavaa myös aikuiselle. E-kirja.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


Koko vuoden luetut