Koska jonkinasteiselle tyytyväisyydelle ja onnellisuudelle on elämässä noin yleisestiottaen tarvetta, listasin ensin hyväksi huomaamiani, jo toteuttamiani onnellisuusaskeleita:
- kello pois ranteesta.
Jos minulla on kello ranteessa, vilkuilen sitä ihan koko ajan. Tulen joko levottomaksi ja kärsimättömäksi: miksei aika kulu tai ylikiireiseksi. Inhoan kiireen tunnnetta.
IN-HO-AN. Ja teen melkein mitä tahansa kiireen tunnun poistamiseksi. Kellosta luopuminen on yksi niistä.
Ranteeni kaipaa edelleen - monen monen vuoden jälkeen - jotain ympärilleen. Olen jo vuosia etsinyt täydellistä rannekorua ("käsikorua" kuten kakruilla oli tapana sanoa). Elän yhä toivossa.
Kotona katson ajan keittiön kellosta.
Töissä tietokoneen kellosta.
Muualla kännykästä.
Olen tyytyväisempi ja levollisempi ilman rannekelloa. Kiireen tuntua on vähemmän.
- avaimet omiin nippuihinsa.
Kesälomalle minulla oli tapana irroittaa avainnipusta työavaimet ja muu roina omakseen ja kuljeksia maailmalla pelkillä kotiavaimilla. Yhden kesäloman jälkeen en palauttanutkaan työavaimia takaisin kokonaisnippuun, vaan tein niille oman nipun.
Sain työ- ja kotiasiat selkeästi erilleen, se kevensi henkisesti.
Kotiavainnippu pysyi mukavan keveänä ja rentona.
Haittapuolena on jatkuva muistamisen riesa - varsinkin kun vaihtaa laukkua - tulevatko kaikki avaimet mukaan. Hyödyt ja ilot kumoavat haitat.
- työn ja kodin erottaminen.
Olen alusta asti tehnyt päätöksen, etten ohjelmoi työsähköpostejani tulemaan kotikännykkään. En vie työläppäriä kotiin. En tee työasioita kotona.
Minulla on erillinen työsähköpostiosoite ja kotisähköpostiosoite. Erilliset puhelinnumerot.
Kotiaika on kotiaikaa.
Toistaiseksi sen on sopinut työnantajalleni.
Erityisen tärkeää ja merkityksellistä tämä on ollut ns. synkkinä syksyinä, jolloin työrasitus on ollut keskimääräistä suurempaa: työasiat eivät hyppää silmille ja keskelle kotirauhaa edes avaimina.
- pienten ärsytysten minimointi
siivosin blogilistani ja kaikkien laitteideni kirjanmerkit, syötteet ja vastaavat.
Käsittämätön helpotus: miksi pitäisin lukulistoillani blogeja, uutishuoneita ja muita ärsytystä tuottavia luettavia?
Jos haluan hupikäyttää sähköisiä medioita, niiden pitää oikeasti olla hupia.
Pidin listallani kaikki kivat blogit! (ja lisää saa aina vinkata)
Ette arvaakaan, kuinka monesta feissibuukkiryhmästä erosin! Miksi ottaa turhaa angstia?
Poistin iltapäivälehdet työkoneen kirjanmerkeistä: ei enää kahvituntikiihtymystä jostain aivan turhasta keskustelunaiheesta. Halutessani voin koska tahansa näpytellä kaipaamani blogin /lehden /tmv. googlettimeen ja pääsen feissipuukkiryhmiin takaisin - arvatkaa olenko halunnut?
Koska toimin täydellisen epäloogisesti, tilaan fläpälle (siis tabletille) edelleen iltasanomien otsikot, mutta koska en ikinä klikkaa niitä auki, en saa ärsytystä; pysyn kuitenkin kärryillä kaikista viihdemaailman suurista käänteistä. (jollakulla oli pienet bikinit; hyvä hälle)
Kännykälle tilaan vain Ylen syötteet.
Kaikkinaiseen sähköiseen puuhasteluun kuluu edelleen aikaa, ja niin tänä päivänä pitääkin olla, mutta huomattavasti vähemmän. Ja olen huomattavasti hyväntuulisempi.
**
Mikä on oma, hyväksihavaittu kikkasi kohti tyytyväisempää arkea?
Ihan loistavia. Just sellaisia pieniä, jotka vaikuttaa enemmän mieleen kuin itse käytäntöön.
VastaaPoistaEhkä suurin (muutaman sun listassa olevan lisäksi) on se, etten tarvii puhelinta koko ajan. Eli en tarvii kelloa, mun ei tarvii olla saatavissa koko ajan, mun ei tarvitse koko ajan tietää, mitä tapahtuu. (Vertaan tätä siihen, että lapset selvisi ennenkin, vaikkei äiti ollut minuutissa saatavilla.) Monesti laitan puhelimen äänettömälle alkuillasta, jos olen kotona. Puuhailen sit mitä puuhailen.
Sähköpostia en oo laittanut kännyyn ollenkaan, ehdin nähdä ne sit myöhemminkin, kun sinne varsinaisesti kirjaudun.
Mä luin jostain naisesta, joka laittoi aina töistä tullessaan rapulla odottavaan pussiin työasiat ja otti ne sieltä taas kun lähti töihin. Kuulostaa hassulta, mutta saattaisi mieleen toimiakin?
puhelittomuus olisi kyllä olennaisen hyvä keino rauhoittaa arkea ja olemista!
PoistaHyvä kirjoitus taas kerran :) Mulla kyllä työasiat kulkee mukaan kotiin, mutta se ei ole ongelma, koska tykkään niistä (ja opettajan on pakko, vaikka ei tykkäisikään, hehe).
VastaaPoistaIsoin juttu mulla varmaan on se, että mun pitäisi oppia tekemään asiat ajallaan. Inhoan itsessäni sitä piirrettä, että jätän kaikki (tylsät) asiat aina viime tippaan. Siitä aiheutuva sressi on se, joka jäytää arjessa pahiten. Korjaan kokeet vasta edellisenä päivänä (koska inhoan), käyn ostamassa lapselle uudet nappikset puoli tuntia ennen treenien alkua (vaikka on tiedetty jo monta viikkoa, että ne pitää uusia), siirrän kodinhoitohuoneen tasojen raivaamista viikko/kuukausi/nyt jo vuositolkulla, koska ei vaan hotsita jne.jne.jne.
Toinen juttu on toi sama, mikä sullakin on. Olen lopettanut kaiken tylsän uutisoinnin ja varsinkin KESKUSTELUPALSTOJEN KOMMENTTIEN lukemisen. Ne on ihan saatanallisia paikkoja, sinne mennessä tulee aina huonolle tuulelle (tai siis raivopäätuulelle, koska ihmisten typeryys ja paskamaisuus). Uutisia mun on pakko seurata työn takia, mutta koitan jättää lukematta kaikki typerät. No joo, paitsi joskus tekee ihan hyvää relata ja käydä kurkkaamassa jonkun julkkiksen pienet bikinit, kuten totesit :D
Kotona pitäisi konmarittaa oikein isolla kädellä, veikkaan että se parantaisi tyytyväisyyttä aika paljon, koska kaikkea epämääräistä on ihan liikaa. Mutta mulla on tässä kohtaa iso ristiriita: tykkään siitä, että tavaraa on paljon, toisaalta se taas ahdistaa. Kyse onkin siitä, MITÄ tavaraa. Astioita, keittöpurkkeja, keittiöturhakkeita, KIRJOJA ja tiettyä krääsää pitää olla, mutta sitten se kaikki sälä. Huokaus, puhumattakaan 11-vuotiaan huoneessa, joka on vieläkin täynnä lapsijuttuja. Olen kyllä koittanut siirtää vastuuta sen siivoamisen aloittamisesta lapselle itselleen, mutta ei tunnu vielä liikaa häiritsevän, koska raivaus ei ole alkanut. Olen ratkaissut tämän ongelman tällä hetkellä niin, että käyn hänen huoneessaan mahdollisimman harvoin... (tai sitten vaan pimeään aikaan sanomassa hyvää yötä).
Olisihan näitä, kun alkaa miettimään. Nyt on kuitenkin kohta aika siirtyä keittiöön perjantaipuuhiin, mikä on yksi mun tyytyväisyyden kulmakivistä; että saan viikon päätteeksi kokkailla rauhassa jotain kivaa. Varsinkin kun perjantaisin tähän puuhaan liittyy myös punaviini :)
Kivaa viikonloppua sulle Marika!
Loistavia vinkkejä Emma!
PoistaAjallaan tekeminen - tai siis oikeastaan tylsien juttujen lykkiminen - on mullakin yksi helmasynneistä.
Yritän opetella *tekemään heti*
Hirmu usein ne vähän vastenmieliset ja hankalat jutut on lopulta tosi nopeita hoitaa. Kunhan vain tarttuisi toimeen!
Mä en ehkä osaa kertoa vinkkejä, mutta kaksi asiaa mulle tuli postauksesta mieleen. Millanen ois lähestäydellinen rannekoru?
VastaaPoistaJa se toinen jo unohtui. Eiku se oli se K.Kardashian jolla olo liian pienet bikinit ja sitä ennen liian iso pylly. Pitäisköhän munkin siivota mun kone? Ja suu?
Oikeesti mä olen onnistunut erottamaan työ- ja kotiasiat jo vuosia sitten. Kun lakkasin tekemästä täyttä päivää päätin, että en ole myöskään täysipäiväisesti työnantajan taikka muiden sidosryhmien saatavilla. Työpuhelin jää töihin, s-postia en avaa jne. Joskus tosin kylillä kuleskellessa on vaikea erottaa työ- ja vapaa-aika kun ihmiset (kaupan) kassalla kyselee että... niin ,siis jotain töihin liittyvää. Välillä ärryn, yleensä en, mutta jos menee aikaa, lisään minuutit seuraavaan työpäivään. Vähentää ärtymystä.
P.s. Ihanaa huomata olevansa edelleen sun sivupalkissa <3
Tietenkin oot sivupalkissa <3!
PoistaMulle myös työn ja vapaan erottaminen on ihan ensiarvoisen tärkeää.
Mulla vielä työajat elävät tosi paljon: on epäsäännöllisyyttä, iltakokouksia ja vastaavia. Sitä suuremmalla syyllä en halua - enkä vie - mitään töitä kotiin.
Täydellinen käsikoru?
Ei liian pullea, että käsi on rentona näppiksellä.
Hieno ja kaunis.
Ei liian leveä.
Ei liian kapea.
Ei liian värikäs.
Ei liian väritön.
Vois olla hopeeta.
Vois olla ketju tai helmiä.
Vois olla sitä-tätä-tuota...
Aivan mahdotonta ;)
Mulla ei nyt ole mitään viisaita vinkkejä, mutta halusin tulla kertomaan, että kävin tänään töitten jälkeen lainaamassa Rubinin kirjan erään Marikan suosituksesta ;). Ei tosin ollut sitä Onnellisuusprojektia tähän hätään saatavilla, mutta otin sen "Tee siitä tapa" , ja nyt on ekat 50 sivua takana. (Tähän mennessä mulle on selvinnyt, että olen enimmäkseen kyseenalaistaja ja vähän kapinoija, ja mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea muuta kirjan mittaan selviää. Ja jos sen avulla sattuisin pääsemään irti yhdestä huonosta tavastani, joka mua on ärsyttänyt jo pitkään, saat kunniamaininnan suosituksesta :)).
VastaaPoistaSen verran tosta kiireestä haluan kumminkin sanoa, että inhoan koko sanaa, koska sitä käytetään mun mielestä niin "helposti" nykyään. Silloinkin, kun kyse ei ole oikeasti kiireestä, vaan jostain ihan muusta. Tulee mieleen muuan mun entinen esimies, joka kulki pitkin toimiston pitkää käytävää nopein askelin paperipino sylissään ja hoki, kuinka on "niin kiire, ettei ehdi mitään". Meillä alaisilla kun samaan aikaan oli tekemisen puutetta, niin menin sitten tyhmyyksissäni ehdottamaan, että "voiskohan jotain niistä töistä delegoida meille, niin kiire helpottuisi". Sehän ei tietenkään ollut se, mitä esimies halusi, koska milläs sitä sitten enää olis tehnyt itsensä tärkeäksi, jos kiire olis viety käsistä..
Mulla esimerkiksi ei oikeastaan koskaan ole kiire (ellen ole myöhästymässä bussista tai jotain), vaan on vaan paljon kaikenlaista (enimmäkseen kivaa ja ihan itse itselleen haalittua) tekemistä, mutta aikaa vaan sen verran kuin on.
Hyvää viikonloppua <3
Tuli
Mikähän toi Tuli tossa lopussa on :D. Ei ainakaan mikään tarkoituksellinen nimimerkki. On vaan vissiin ollu sormet jossain kohtaa nopeammat kuin ajatus..
PoistaToivottavasti pidät Rubinin kirjasta Annukka!
PoistaKiire on vihoviimeistä, ja usein juuri tuollaista itsetehostusta, kuten kuvasit.
Hyvin harvassa työssä asiat ovat oikeasti kiireisiä.
Ehkä palomiehet, ensihoitajat, poliisit ja vastaavat hengenpelastajat ovat kiireisiä, mutta ainakin oman (onneksi vähäisen) kokemukseni mukaan, mitä hätäisempi tilanne on, sitä rauhallisemmin siellä toimitaan.
Mä myös vastustan kiirettä.
Saatan puhua siitä, että elämässä on tohinaa - meneillään on monenlaisia asioita. Mutta kiire?
Kiire sillä tavalla että pitäisi käyttäytyä huonosti tai jättää jotain tekemättä? Tuskin koskaan. (paitsi jos meinaa myöhästyä bussista...)
Mä luulen että kaikkien ihmisten elämää parantaa se et pitää mun ja sun blogin sivupalkissa 😀😀😀
VastaaPoistaMä yritän miettiä omia hyviä juttuja. Useimmat on tyyliin "lue äläkä siivoa".
no ehdottomasti.
PoistaKaikkien pitäis lukea sun blogia.
Ja melkein kaikkien myös mun.
Ja aivan ehdottomasti ensin pitää lukea ja jos sitten(kään) ei ole mitään parempaa tekemistä, sitten voi siivota.
Tosi hyviä korjausliikkeitä!
VastaaPoistaAika samoilla linjoilla olen ollut.
Mua maailma ei ärsytä kun en lue iltapäivälehtiä, en ole vuosiin joutunut enää tsemppaamaan, jotta silmät ei lukittuisi lööppijulisteisiin (heh heh, siinä olikin opettelemista) enkä lue keskustelupalstoja. Sen sijaan voin tietysti udella kavereilta mistä ihmeestä ne juttelee kahvipöydässä, olen siellä aina ihan pihalla ;-) Välillä kieltäydyn seuraamasta uutislähetyksiä ja lehdistä ohitan kamalat uutiset, mutta tämä on kausittaista.
Sitten mä pidän kodissa aina tavarat omalla paikallaan. Se on toki luontaisesti helppoa, kun mut on kasvatettu kovaäänisellä kurilla siihen. Mutta asiat ei ole kadoksissa ja toiset sanoo meillä olevan aina niiin siistiä. No, ei meillä ole siistiä, pölyä on vaikka muille jakaa ja kiviä eteisessä, mutta muut jotenkin yhdistää nämä kaksi eri asiaa yhteen.
Kotona vaihdan heti työvaatteet kauniisiin kotivaatteisiin ja sitten olen irti työasioista. Ei siis töitä kotona :D
Kotivaatteet!
PoistaEhdottomasti.
Tosin mun täytyy panostaa kotivaatteiden kauneuteen.
Mä en kykene käyttämään esiliinaa kokkaillessani. Se johtaa siihen, että pyyhin tahmatassujani kotivaatteisiin.
Keittiöpyyhe on aika jees tahmatassuille ;-). V
Poistaikalla lomaviikolla miehet sai mahtavan kalasaaliin. Opetin ne perkaamaan ja seuraavana päivänä nuorimies sanoi, että shortsin takataskut haisee kalalle. Toisilla ruokalistan voi lukea paidasta ja meidän perheen miehillä sen voi haistaa housun takataskuista, heh heh :)
Olipas kiva löytää tämä blogisi! Kirjoittelen juuri omassakin blogissa syksyn teemalla hyvää arkea, josta saa kyllä ammennettua paljon näkökulmia. Ja olipas hauska bongata tuosta listastasi monta asiaa, joissa minulla on tismalleen samat käytännöt. Tuo itselle turhista ryhmistä eroaminen pitäisi kyllä ottaa to do-listalle, vaikka en oikein edes enää tiedä ryhmiäni, koska olen laittanut ne alunpierinkin ilmoitus-mykistykseen.
VastaaPoistaMukavaa syksyn aloitusta :)-...vai onkohan tämä vielä kesää.. :)
Tervetuloa!
PoistaTää oli hyvä! Tosin rannekello ei ahdista, koska en näe sitä ilman laseja, joita taas puolestaan en voi pitää koko aikaa päässä tai tupsahdan turvalleni. :D
VastaaPoistaTäällä kanssa toinen "otsikkolukija". Tosin saatan avata, jos jutulla on jokin arvo mielestäni. Ehkä omalla kohalla suurin juttu olisi vähentää puhelimen tai ylipäätään kaikkien aikasyöppöjuttujen käyttöä. Joskus se onnistuu hyvin, joskus ei mitenkään.
Suloista sunnuntaita. <3
:)
PoistaNo rehellisyyden nimissä, kyllä joskus klikkaan otsikot aukikin. Mutta aika harvoin kuitenkin
Mulla on käytössä nuo kaikki mainitsemasi ensimmäisestä viimeiseen. Ikävien juttujen eliminoimisen lisäksi pyrin lisäilemään arkeen pieniä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Kävelemistä. Hiljaisuuden vaalimista. Taivaan ja maisemien aktiivista katselua. Kirjoja ruutujen sijaan, klassista musaa rokin sijaan. Mulle tällaiset asiat toimivat rauhallisuutta ja seesteisyyttä lisäävinä seikkoina.
VastaaPoistaHiljaisuus on tärkeää! Ja tila - varsinkin päivinä jolloin on ollut paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Silloin tarvitsen tilaa.
PoistaNyt vasta ehdin lukemaan ja vitsi miten hyviä pointteja! Osa mullakin jo käytössä mut just aloin miettimään että miksi olen tosi monessa fb-ryhmässä kun monesti sieltä tulee melkein pelkästään negatiivista fiilistä ja ei ainakaan mitään iloa aiheuttavaa... Ylipäätään olen miettinyt että fb on välillä todella negatiivinen paikka, missä tulee vaan huonolle tuulelle ja siksi olenkin todella paljon vähentänyt sen käyttöä... Kiitos tästä! :)
VastaaPoistaKiva kun tulit! Tule uudestaankin :)!
PoistaFeissi on välillä todellinen negatiivisuuden pesäke. Harmikseni joudun työn takia roikkumaan siellä, eli en voi edes teoriassa lopettaa tällä hetkellä sen käyttöä.
Ja aivan vahingossa tulee silloin pyörittyä muuallakin; siksi siivosin kaikki tyhmäryhmät pois.