murmelipäivä: lisääntyvät kassit ja ajattelen naisia

Inspiroiduin Tuulan tohinantäyteisestä maanantaista.

Tämmöinen oli randomisti valittu keskiviikkoni:

0.55-2.30 valveilla, murehdin työjuttuja. Kissa nuolee päätäni ja kehrää kuin tärypora, se on huomannut että olen hereillä ja levoton.
Kuuntelen äänikirjaa - Matti Rämön seikkailuja Thaimaassa. Uni karttelee kahden jakson jälkeenkin. Nousen lukemaan fläpältä yötoiminnolla e-kirjaa, Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Ajattelen yöllä noita naisia.
Yksi kissa tulee kainaloon istuksimaan ja lukemaan kanssani.
Yksi Lehtori meinaa lähteä yövaellukselle, mutta saan etäohjattua sen takaisin nukkumaan (unissakävelijä hermostuu minun hereilläolostani; aamulla se väittää nukkuneensa tosi hyvin.). Palaan sänkyyn ja luukutan luureista vaihteeksi Sophie Kinsellan äänikirjaa Kevytkenkäinen kummitus.

6.00 herään taas. Kuuntelen edelleen äänikirjaa ja teeskentelen nukkuvaa ettei aamu huomaa minun jo havahtuneen.

6.22 herätyskello.

Aamutohinoita: puuroa yksille, smoothieta toiselle.
Appelsiini-sitruunamehua, jogurttia, marjoja itselle. Ja leipää.

Skannaan päässäni kalenteria: jos aion uida tällä viikolla kaksi kertaa, on toisen kerran tapahduttava tänä aamuna. Siis nyt.
Ruokin kissat, putsaan kissanvessat.
Uimakamat kassiin, työkamat kassiin, eväät kassiin, kauppakassit kassiin.
Lasken kassit: uimakassi, olkalaukku, kauppakassikassi. 3kpl.

7.05 pysäkille ja bussiin. Luen muutaman sivun Naisia joita ajattelen öisin. Ajattelen heitä myös aamulla. (ihana kirja; on ihan epäreilua että on olemassa niin ihana kirja!)

7.35 vesi on jäätävän kylmää. Kenen mielestä oli hyvä idea tulla uimaan tänä aamuna?
Ei huvita. En jaksa. En tahdo. En varmana ui.

8.05 onkspakko tulla pois altaasta?

8.15 onkspakko tulla pois saunasta?
vaatteet, hiukset, naama. Vaikka kuinka yritän en taaskaan saa piilotettua pandoja. Ja pää on muutenkin kuriton.

8.25 voi kehvale, bussi ehtii mennä nenän edestä. Lähden kävelemään seuraavalle isolle pysäkille niissä toiveissa että pääsen eteenpäin nopeammin.
En pääse.

9.00 verstaalla. Kahvia, pähkinöitä, töitä.

11.45 kehveli. Iltaduunin paperit! Printteri laulamaan.
Vihersalaattia ja jogurtti-kaurahiutale-rahka-mansikkasöösää lounaaksi.

12.15 Yritän tunkea iltatyön paperit uimakassiin. Ei onnistu.
Etäesimies tulee visiitille.

12.20 kehveli, se etäesimies jorisee jorisemistaan ja minun pitäisi olla menossa työterveystarkastukseen. Kamat kasaan ja menoksi.
Lasken kassit: uimakassi, olkalaukku, iltatyökamat, kauppakassikassi, 4 kpl.

Jään taas bussipoimuun. Joudun kävelemään koko matkan verstaalta työterveyteen.
Myöhästyn vastaanotolta.
Avaudun työterveyshoitajalle kaikesta mahdollisesta, osa asioista liittyy terveyteen ja osa työhön, osa ei.

13.50 kohti kauppaa.
Lasken kassit: uimakassi, olkalaukku, työkamat, kauppakassikassi. 4 kpl edelleen.

14.00 masentavan terveellisiä ostoksia. Rahaa kuluu 50e.
Lasken kassit: uimakassi, olkalaukku, työkamat, ostoskassissa kasvikset, toisessa ostoskassissa kylmätuotteet. Kasseja nyt 5 kpl.

Kauppatori on kaivettu auki, bussireitit ja pysäkit on uusittu. Entinen muutaman kymmenen metrin matka ruokakaupalta bussipysäkille on muuttunut muutaman sadan metrin matkaksi. 

Kassit viistävät maata, tunnen oloni kameliksi. Vedän hyväksihavaittua karjalaista puolijuoksuaskelta kohti uutta bussipysäkkiä. 

Olen päättäväisen hyväntuulinen: jos autolliset tyypit kerran haluavat jättiläismäisen parkkiluolan keskelle kaupunkia, olkoot sitten niin. Mutta grrr vieköön, sen on sitten parasta olla täynnä autoja aamusta iltaan ja illasta aamuun siinä vaiheessa kun se tulee valmiiksi. Ja tienvarsipysäköinti on kiellettävä. Muuten en ala. En.

Psyykkaan itseäni että tämä on voimaharjoittelua. Jee.

14.15 bussissa kotiin. Luen koko matkan Naisia joita ajattelen öisin. (miten voikaan olla niin ihana kirja!) Ajattelen niitä naisia päivällä bussissa.

14.45 noin suunnilleen kotona.
Ruuanlaittopuuhia ja seurustelua teinin kanssa.
Testaan Yhteishyvän maailman parhaan lohimakaronilaatikon ohjetta.

Värkkään lohimakaronilaatikkoa ja vihersalaattia.
Leipätaikinan värkkään myös.
Napsautan pyykinkuivaajan käyntiin.
Toinenkin teini kotiutuu. Se haluaa laittaa rustokorun korvaansa. Kysyn että onko se selvittänyt jo paikan ja onko kaverilla lupa myös. Ei ja joo. mietin että olisinko päheä jos minulla olisi sellainen tai edes kaksi korvista toisessa korvassa. vai olisinko vain pöhkeä.

15.45 makaronilaatikko uunista ulos, leipä uuniin. Ei se ihan tarpeeksi ehtinyt nousta.

Syödään naisten /tyttöjen kesken. Höpötellään sekavia.
Maailman paras lohimakaronilaatikko on ihan siedettävää, mutta ei parasta. En tiedä, voiko parasta olla mikään missä on makaronia.
En ehkä tee sitä uudestaan.
Syön  sitä lohimakaronijuttua ja kasvissoselaatikkoa ja vihersalaattia ja maustekurkkua ja raejuustoa.
Jälkkäriksi otan ruisleipää.
En ehdi keittää teetä.
Masentavan terveellistä.

16.05 pakkaan iltatyökamat reppuun. Vaihdan vaatteet. Ryttään reppuun viime tingassa toisen takin ja ulkohousut. Totean että leivät eivät ehdi valmiiksi ennen lähtöäni.
Lasken kassit: työreppu ja olkalaukku, 2 kpl.
Nuoriso kokoilee treenikamojaan, kummallakin on omat menonsa. Varmistan että jompikumpi ottaa leivät uunista ennen lähtöään.

16.17 ovesta ulos ja bussipysäkille. Isoveli pyöräilee vastaan ja huikkaa mennessään että illalla sulista.
Luen bussissa Naisia joita ajattelen öisin.
Ajattelen heitä koko bussimatkan.

17.17 iltaduunipaikalla. Jorisen kollegan kanssa ja lisään vaatekerroksia. Onneksi otin mukaan lisätakin! Onneksi!

17.30 ruvetaan paiskomaan töitä.
Vaikuttaa toivottomalta. Meinaan nakata hanskat tiskiin ja mietin miksi ihmeessä teen tätä.
Kotona yläkerran naapurilapsiperhe kaipaa lapsenvahtiapua tähän iltaan, nakuttelen nopeasti vastauksen että meillä ollaan kotona vasta seitsemän jälkeen, jos tarvetta on vielä silloin.

18.12 yksi asiakas vetää minut syrjään juttelemaan
Hei, mulla on maailman paras duuni. Ei ollutkaan toivotonta! Jee!
Tuttu dominopalikkaefekti toteutuu taas.

18.30 työpäivä on päätöksessään ja työ saatu loppuun. Tai alkuun, riippuu näkökulmasta.

Kollega heittää minut keskustaan.

18.55 bussissa. Luen Naisia joita ajattelen öisin. Ajattelen heitä illansuussa bussissa. Olen ytimiäni myöten jäässä.

Kotona on pakko mennä kuumaan suihkuun.
Lehtori lupaa keittää teetä.

19.35 Ruokin kissat, putsaan kissanvessat, laitan yläkertaan viestiä että kotona ollaan, jos vielä tarvitaan.
Kehittelen itselleni iltapalaa: teetä, leipää, jogurttia, rahkaa, marjoja, pähkinöitä.

Linnoittaudun sohvannurkkaan syömään iltapalaa ja lukemaan Francesca Hornakin kirjaa Viikko on pitkä aika. Aivan mahtava juoni-idea siinä! Hykertelen mielihyvää.
siis ei tietenkään sohvannurkassa lueta e-kirjaa, vaan perinteisen käyttöliittymän kirjaa! Siksi Naiset jäävät odottamaan ja tilalle tulee Pitkä viikko. Olen sikäli hankalassa pattitilanteessa että kumpainenkin kirja on aivan mielettömän koukuttava, enkä millään malttaisi lopettaa lukemista

Kirjoitan yhden lauseen päiväkirjaani. Ja sitten päätän kirjoitan muutaman rivin lisää. Jollain teinillä on tuikitärkeää asiaa, kirjoittaminen keskeytyy.
Silmäilen privaattisähköpostit ja somen ja sellaiset tärkeät, olen katsovinani uutisia mutta minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä oikein uutisoitiin.

Skippaan yhden luottamustehtäviin liittyvän jutun, päätän tehdä sen joskus myöhemmin.

Yritän komennella nuorisoa, tuloksetta.

21.05 Lehtori lähtee katsomaan jalkapalloa.
21.20 Isoveli lähtee pelaamaan sulkapalloa.

21.30 paleltaa edelleen ja väsyttää mielettömästi.
Luovun nuorison komentelemisesta ja kömmin kirjani kanssa sänkyyn.

jossain vaiheessa alkuyötä: Etäinen havainto siitä että sulkapallon pelaaja kotiutuu.

vähän myöhemmässä vaiheessa alkuyötä: luulen että havaitsen etäisesti Lehtorin kotiutuneen. En ole varma.



Että semmoinen päivä.