parisuhdekirja-angst

Luen parhaillaan Lapsiperheen parisuhdekirjaa.
Kirja on kohtalaisen oivallinen, mutta nimen muuttaisin.
Tähän mennessä (olen vähän yli puolivälin) se on minusta ennemminkin Pariskunnan selviytymisopas vauva- ja taaperovuoteen.

Paljon hyvää siinä kyllä on.

Kaikesta käsketään neuvotella ja pitää perhekokous ja kertoa ja sanallistaa.

Ja se onkin oivallista ja merkittävää ja parisuhteessa aivan olennaisen tärkeää.
Kukaan ei näe toisen ajatuksiin ja tunteisiin.
Pienellä pääsee kun asioista jutellaan.

Muttakun minulle tulee siitä päähän kuva.

*

On sunnuntainen aamupäivä kiiltävän valoisan valkeassa modernissa keittiössä.
Keittiösaarekkeella on kukkakimppu ja hetki sitten nautitun brunssin jämät.

Parrakas-viiksekäs lapatossumainen hipsterimies punainen pipo päässä (pipo pois sisätiloissa, hipsteri!) ja liina kaulassa kiillottelee hymisten teräksistä oluenkeittelykattilaansa (mä harrastan pienpanimoiden käsityö-ipoja)

Sen hipsterin tiedostava ja tarmokas puolisotar (väljä pörheä neule, boyfriend-farkut, huolettoman näköinen nuttura jonka läpi on ironisesti törkätty pureskeltu kumipäinen lyijykynä) nostelee saarekkeen tyhjäksi ja läväyttää pöytään puolen riisin verran aanelosia
kulta, kultahei, meidän pitää nyt sopia asioista. Rahasta ja kotitöistä ja lapsen hoidosta ja arvoista ja asumisesta ja kaikesta. Kun ne on toksismaskuliinisen patriarkaatin jäänteitä. Eiköstä vaan kulta?

Hipsteri nyökyttelee lapatossumaisesti (ota nyt edes se pipo pois!) ja perheneuvottelussa sitten sovitaan siitä, että kotityöt jaetaan tasan, raha ansaintaperusteisesti, asuntolaina jyvitetään koska toisella oli jo ennestään omistusasunto, avataan taloustili ja asuntotili ja huvittelutili ja lapsenhoitotili, vanhempainvapaat jaetaan 6+6+6 mallin mukaisesti, ja sitten kirjataan ylös vapaaillat (tyttöjenilta, poikienilta, säbä, skumppakerho), kirjataan perheen yhteinen aika (brunssi sunnuntaisin) seksin asennot ja sovitaan yhteisesti neuvolakäyntien aikataulut, lapselle hankittavien lelujen materiaalit ja vaatteiden värimaailma sekä lapselle laulettavat unilaulut.

Sopimus päivätään, allekirjoitetaan ja laitetaan kansioon minimalistisen huoneen tärkeät paperit -laatikkoon.

Palataanko siihen sopimukseen koskaan?
Perheriidoissa?
katonyt sä olet x.x.xxxx päivätyssä sopimuksessa allekirjoituksella vahvistanut että käyt kerran puolessa vuodessa ostamassa rosaan vivahtavan beigen värisen haalarin lapselle! Ja keräät puolet sukista ennen poikien iltaa!
Entä jos lapsi alkaa angstata unilauluista?

*

Minusta on ihan oikeasti parisuhteessa tärkeää sopia olemisen ja elämisen tavoista, kun kukaan ei pysty toisen ajatuksia lukemaan.
Mutta silti.

Se ylitiedostava minimalistiluomupuolisotar nojailee keittiösaarekkeeseen aina vain.
Eikä se hiivatin hipsteri ei lähde päästäni pois millään.
Ottaisi nyt edes pipon pois, ja siirtyisi maistelemaan stouteja.
Ne on paljon parempia.

*

*

ps. kyllä on erilainen parisuhde taaperovuoden jälkeen.
Alakouluparisuhe on ihan eri.
Ja teiniparisuhteessa sitä vasta haasteita onkin.

nimim. oon kuullut juttuja