valo-obsessio ja liiallisten kirjainten kriizi

Tiedättekö sen kun valo kietoutuu ihmisen ympärille ja ottaa syliin?

Minä ajattelin ensin että se johtui vain siitä kun kuljen töihin Teatterisillan kautta ja siinä sukeltaa valotunneliin.


Ajattelin että ne valot ovat niin kirkkaat ja voimakkaat että ne melkein lämmittävät ja siksi tulee vähän sellainen olo kuin olisi valon syleilyssä.



Mutta sitten minulle tuli sama tunne yhtenä päivänä kirkkopuistossa (tai sillä puistolla on joku ylevämpi nimi kyllä)


Niin kuin se valo olisi kietoutunut minuun.


Se on vähän kummallinen tunne, lämmin ja kietoutuva.

Sitten ajattelin että se johtuu siitä kontrastista: kun on pimeää ja äkkiä sitä valoa onkin silmissä.
Mutta ei se ollut sitäkään.


Kun se kietoutumistunne tuli valoisassa sisätilassakin.

Nuoriso on nauranut koko ajan että minulla on joku valo-obsessio, koska olen ripustellut yltäkylläisiä määriä valoja kaikkialle ja meinaan koko ajan ostaa ja ripustella vielä lisää niitä.
Mutta kun se on niin metkan lämpöisä tunne se valotunne.



Siitä ei meinaa millään saada kyllikseen.






*

Lehtoria on puolestaan huvittanut suunnattomasti se, että yhtenä päivänä jonotin poroa porodiileriltä ja toisena kävin laulamassa saamenkielisiä joululauluja. 
Että olenko joku sisäinen poronais. 

Ihmisessä pitää olla uteliaisuutta sanon minä. 
Silloin voi laulaa ereillä kielillä.

Semmoisen varoituksen sanan sanon, että jos on ikänäköä ja meinaa laulaa koltansaameksi, niin kannattaisi ottaa silmälasit mukaan, kun siinä kielessä on epätavallisen paljon kirjaimia.
Muut saamet menevät juuri ja juuri ilmankin rillejä.

Toinen teineistä ymmärsi tämän kriizin, koska hänellä oli ollut sama, vaikka ei ikänäköä, kun oli kesällä maorinkielisessä jutussa. Että pitää olla tarkkana kirjainten kanssa, muuten joutuu herkästi hukkateille eikä pääse ikinä kyytiin takaisin.
Jos sormella töhöttää niin se auttaa myös.

Silloin ei tietenkään ole mitään kriiziä jos osaa laulut valmiiksi ulkoa eikä tarvitse luntata lauluvihosta.
Minä en osaa moniakaan melkein millään kielellä.
Paitsi ne jotka piti opetella ulkoa kuudennella luokalla.
Mutta ne eivät ole joululauluja.
Eivätkä ainakaan millään kielellä paitsi suomen.


15 kommenttia:

  1. Hmmm. En ole varma ymmärränkö valoon kietoutumista, mutta joku valotaika tässä ajassa nyt pakosti on, koska myös minä, joka suhtaudun yleensä tosi nihkeästi ennenaikojaan sinne tänne ripusteltuihin valosarjoihin, huomaan harrastavani samaa. Ja kun yhden sarjan on ripustanut ja ajatellut, että nyt on just hyvä, huomaa muutaman päivän päästä ajattelevansa, että eipäs olekaan, vaan kaivataan vielä vähän lisävalaistusta. Mutta aika harmiton obsessio tämmöinen kuitenkin. Pahempiakin on :).

    Ja heh. Mun sisäinen poronainen teki keramiikkakurssilla yllättäen sarjan pieniä porolautasia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. valotaika onkin kaunis kuvaus sille, mitä tähän pimeään kaivataan!

      Onpa mukavaa, että on muitakin sisäisiä poronaisia - ehkä minunkin pitäisi mennä keramiikkakurssille?

      Poista
  2. Juuri seiskaluokkalaisen kanssa opettelimme Maamme-laulun ja Finlandia-hymnin pari säkeistöä ja ei ihminen muista vaikka pitäisi kyllä. Varsinkin Finlandian kieli on nykynuorelle ihan saamea tai maoria.

    P.S. Yksi tonttu juuri koitti karata mutta onneksi kissa pysäytti sen pöydän alle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no karkailevat tontut, ne vasta ovatkin oma lukunsa!
      Kyllä varmasti olet kiitollinen siitä, että talossa on valpas kissaeläin!

      Finlandia ja Maamme ovat minulla ihan selkäytimessä, on sen verran tiuhaan tahtiin niitä koulussa paukutettu päähän.
      Meillä yksi teineistä osaa jopa porilaisten marssin sanat.

      Poista
  3. Oliko saameksi hankala laulaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuten sanottu, koltansaamessa ainakin oli paljon kirjaimia. En oikein ehtinyt sanoa (tai siis laulaa) niitä kaikkia.
      Pohjoissaamesta minulla on jonkinlainen häilyvä käsitys, siinä pääsin yleensä säkeistön loppuun suunnilleen samassa tahdissa muiden kanssa.

      Poista
  4. Valot, ah! Mä voisin kietoutua paristokäyttöisiin valoketjuihin! Tekisi mieli olla oikea valonkantaja :) Eli ymmärrän hyvin valofriikkiytesi. Ja juu, kuudennella luokalla opitut laulut muistaa edelleen. Aikuisena huomaan, että melodia ja sointumaailma kutkuttaa sanoja enemmän, liekö huonokuuloisuus ja -muistisuus sitten syynä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. valonkantaja :D!
      Voisi kietoa jonkinlaisen valokruunun päähänsä.

      Tuo on varmasti totta, että eri aikoina musiikissa puhuttelevat eri asiat: välillä sanat, välillä sävelkulut.

      Poista
  5. Lucian päivä on tuloillaan, joten valokruunun kantamista voi harjoitella nyt jo etukäteen. Pomo totesi joku vuosi sitten, että hän osti vaimolleen kalliit korvavalot, vaikka joulukuusen valot korvissa olisivat olleet halvemmat ja yhtä tehokkaat. Sen jälkeen olen miettinyt, että koristelisinko joku joulunalus itseni töihin kuusenvaloilla :D.

    Kotona meillä valot ovat levinneet parvekkeelle ja ympäri olkkaria, jopa kirjahyllyn ympärille. Siippa katselee välillä minua päätä pyörittäen, mutta toteaa, että niin kauan saan jatkaa, kun hän saa kirjahyllyn ovet jotenkin auki ;-)

    Ilmoittauduin työpaikan kuoroon ja olen surkeana, sillä flunssaisena harjoitushetket on nollissa ja esitys on ihan kulman takana. Koltansaameksi laulaminen saisi minut murtumaan lopullisesti. Mutta kuulisin kyllä tosi mielelläni saameksi ja koltansaameksi laulettuja lauluja. Oliko se teillä kertaluontoinen tempaus vai missä oikein lauloit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi ollakin mukava piristys työpäivään kruunautua ja vielä kietoutua muutenkin jouluvaloihin - olisi aika säkenöivä olo!

      Seurakunnat järjestävät kauneimpia joululauluja; meilläpäin saameksi (saamiksi, koska pohjois-, inarin- ja koltan-) laulettiin ensimmäistä kertaa ikinä, osin varmaan sen uuden raamatunkäännöksen kunniaksi. Päätellen siitä, miten täynnä kirkko oli, ei varmaan jäänyt viimeiseksi kerraksi.
      Luvassa on kauneimmat joululaulut tietysti moneen kertaan suomeksi, pariin otteeseen ruotsiksi, kertaalleen viittomakieleksi ja englanniksi käsittääkseni myös.
      Suunnittelin hetken että keräisin mahdollisimman monta kieltä, mutta kalenteri rupesi näyttämään nuottiviivastolta.

      Onpas muuten vinkeä työpaikka, jos teillä on oma kuoro!
      Meillä yksi kollega loistaa kuulemma karaokessa ja minä laulan joskus jos olen yksin paikalla.

      Poista
  6. Just nyt kyllä valo ei ole kauheasti kietoutunut ainakaan mun ympärille :D Mutta juu, ymmärrän mitä tarkoitat, upeita valoteoksia teillä siellä Turussa! Meidän tuppukylässä on ehkä kymmenkunta semmoista pientä valokoristetta, niitä ei edes huomaa katuvalojen seasta (siis silloin kun ne valot jollain onnella joskus sattuvat palamaan...).

    Voi, mä niin kadehdin teitä, jotka osaatte laulaa! Ja vielä enemmän teitä, jotka osaatte laulaa vieläpä jollain muulla kielellä. Mulla on sen verran paha luki-häiriö, että ihan tämä kotimainenkin tuottaa vaikeuksia, saati sitten koltansaame... Huh, googlailin vähän, miltä se näyttää kirjoitettuna ja aivot nyrjähti pelkästä katsomisesta pahan kerran. Olisi hienoa kuulla sitä laulettuna!

    Rauhaisaa itsenäisyyspäivän iltaa <3

    VastaaPoista
  7. Sain vuosia sitten ystävältä jouluahjaksi paristokäyttöiset miniledi-jouluvalot, jotka viritän kotona tietokoneen ruudun ympärille aina piemään aikaan. Hyvä lahja oli se :)

    Aikoinaan olisin päässyt Pallasten taakse porotilan emännäksi, mutta kun en oikein sopinut sellaiseen kaupunkilaistyttönä. Olisin ahdistunut siellä liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pitääkin testata minijouluvaloja vaikka töissä!

      Voi olla että olisi poroemännyys minullekin liikaa.
      Vaikka voihan sitä silti haaveksia :)

      Poista