Poikkeuspäivä 8 /tiistai

seuraan uutisia vähän samalla tavalla kuin raavin hyttysenpuremia.

Ihan pakko-ihan pakko, vaikka kuinka tietää että se ei oikeastaan ole hyväksi.
Sitten kohta jo harmittaa.
(olen allerginen hyttysenpuremille, ne kutisevat aina vietävästi ja turpoavat ja niiden raapiminen aiheuttaa tuskaista mielihyvää tai mielihyvänsekaista tuskaa)
(olen ilmeisesti allerginen myös koronauutisille)

*

Maidon kulutus on moninkertaistunut kun kaikki ovat koko ajan kotona.
Ja vessapaperin - en ollut tullut ajatelleeksikaan.
Kaikki Muut ennakoivat paremmin.

Mutta hyi niille ihmisille jotka hamsteroivat käsidesiä ja lääkkeitä!
Meillä ei vieläkään ole käsidesiä.
En voi väittää että kaipaisin sitä erityisesti, sen tahmaisesta olemuksesta ja nyperöstä hajusta tulee aina mieleen Pikkusiskon vauva-aika.
Mieluummin en ajattelisi enkä muistelisi sitä.
Verstaalla ruiskin käsidesiä käsiini ja menen sitten hetken päästä pesemään sen pois.

Lääkkeiden hamstraamista en ymmärrä senkään vertaa.

*

Sydämeni on särkymäisillään teinin vuoksi.
Hän elää ja hengittää ystävistään.
En henno sanoa, että tämä ei ole ohi vielä kahdessa viikossa.

*

Pitäisi ryhdistäytyä ruokasuunnittelussa, nyt ramppaamme kaupassa melkein päivittäin. Se on epäkäytännöllistä ja ei-toivottavaa.

Jos Lehtorilta kysyy ruokatoiveita, se ehdottaa aina kalapuikkoja.
Ja nuoret haluavat 'mmätiiä

ke - wieninleikkeet + perunalohkot
to - kanakiusaus
pe - nauravat nakit
la - Lehtori kokkaa (eli hakee hampparit)
su - ?
ma - makaronilaatikko


Olemme korkanneet mämmikauden. Ihan vain ostomämmillä.
Iltapäiväkahvin kanssa pieni mämminokare on todellinen herkku. Jos otan iltapalaksi, tulee vähän raskas olo.
Olin ajatellut että en tänä vuonna ryhtyisi massiivisiin mämminkeittelypuuhiin, mutta tarkemmin ajateltuna - aikaa lienee.

*

Työt jatkuvat ainakin toistaiseksi.
Teen tosi hitaasti joka päivä jotain pientä.
Tuntuu huijaukselta.