Sekalaisia kriizejä - jotakin päälle kolmenkymmenen

Minulla on pitämättömiä lomapäiviä, joita olin yrittänyt säästellä lakkiaisjärjestelyitä varten.
No päivät on pidettävä nyt ja lakkiaisista ei ole tietoa.

Se sinänsä ei ole kriizin aihe.
Juhlitaan kun on sen aika ja voi pojat, kyllä sitten juhlitaankin.
Ja kokataan yötä myöten jos ei muuten ole aikaa.

Mutta se kriizi.

Kriizi nro 1

Kun kukaan muu tässä taloudessa ei ole lomalla.
Vietän säälittäviä muutamia lomapäiviäni opehuoneessa.
Jee.

En voi mennä luokkahuoneeseen, koska pelkään että vastaan väärin johonkin kysymykseen. (esim. että kuka käyttää ylintä päätäntävaltaa ja mikä on virkamiehen vastuu tai mikä erottaa ihmisen eläimestä ja onko musiikki musiikkia jos se soi yksin metsässä)

Mitä ihmettä teen alkavalla viikolla muutaman lomapäiväni kanssa?
Rajansa se on kuulkaa silläkin, paljonko harjaantumaton ihminen voi syödä pullaa ja juoda kaffetta opehuoneessa, sanon vaan.

Siitä tullaankin kriiziin nro 2

Kriizi nro 2

Normaalioloissa syön lämpimän ruuan kerran päivässä.
Nykyään minulla on ihan alvariinsa nälkä ja olen kouluttautunut syömään lämpimän aterian kahdesti päivässä.

Kun kerran kaikki muutkin syövät.

Jos olin jossain vaiheessa tämän yleisen selkkauksen alussa sitä mieltä, että vietän retriittiä ja siivoan komeroitani, niin ei.
Kokkaan, siistin jälkiä ja syön.

Ja siitä päästään jouhevasti eteenpäin, kriiziin nro 3

Kriizi nro 3

Vaatekriizi.
Useat tahot hehkuttavat että vetelehtivät aamusta iltaan ja illasta aamuun pyjamassa tai jossain kotirönävaatteissa hiuksiaan kampaamatta ja kesannolla kaikin puolin.
Ei onnistu.

En kertakaikkiaan pysty tekemään työtä kotivaatteissa.
Ja ei, en ole toistaiseksi osallistunut yhteenkään videoneuvotteluun. 
Ei, meillä ei ole työpaikalla pukukoodia. Lähinnä semmoinen, että jotain pitää olla päällä.

Mutta en siltikään pysty tekemään töitä kotivaatteissa, saati pyjamassa.

Olen siis ajautunut kurimukseen, jossa ihan alvariinsa vaihdetaan vaatteita.

Käyn ensimmäiseksi aamulla koiranpissatuslenkillä - sen voi tehdä yöpaidan päälle vedetyissä ulkoilutamineissa. (minulla on mielikuvituskoira Brutus. Pääsimme Lehtorin kanssa jo suhteemme hyvin varhaisessa vaiheessa yhteisymmärrykseen sekä mielikuvituskoiran että -lasten nimistä. Meiltä puuttuvat Ossi, Totti ja Hilppa, ne ovat lapsia) (ja Brutus, chihuahua) (se onkin näköjään Horst, muistin väärin) (mutta niin muisti Lehtorikin) (no nyt se on jo sitä mieltä, että Horst tarvitsee kaverikseen Brutuksen)

Aamiaisen jälkeen työpaikkaistun: kampaan naaman ja väritän silmät päähän ja verhoudun työasuun. Vähän kasuaalimpaan kuin normaalina työpäivänä, mutta työasuun.

Keskellä päivää kokkaan, pitää vaihtaa kokkausasuun.

Kun syön, pitää yleensä lisätä päälle joku pitkähihainen, kun minua alkaa paleltaa lyhythihaisessa kokkausasussa.

Jos menen päiväkävelylle, täytyy vaihtaa lenkkivaatteet.

Kun jatkan töitä, pitää vaihtaa työvaatteet.

Jos teen kotitöitä, pitää laittaa kotityövaatteet, jos taas menen kauppaan, pitää laittaa kaupassakäyntivaatteet.
Kun on kokkauksen vuoro, on laitettava kokkausvaatteet ja sen jälkeen taas syömispitkähihainen.
Ja voi hyvänen aika, jos illalla on joku kokous.
Kokousvaatteet! (ne ovat kyllä samat kuin työ-, ja vaikka ei olisikaan video- vaan ääni)

Ja jossain välissä tietysti pitää laittaa normaalit kotirönävaatteet ja lopulta pyjama.
Ja nyt lähestyvän kevään myötä olen joutumaisillani tilanteeseen jossa illalla pukeudun pitkähihaiseen ja -lahkeiseen yöpaitaan kun on vilu ja sitten yöksi vaihdan sen lyhyt- kun on niin lämmintä.

Koko päivä on yhtä helkkarin kokkailemista ja pukemista tai riisumista.
Joka päivä.

kokousavustaja Elma havahtui pohtimaan kanssani ruohonjuuritason asioita

ja vielä ps - bonuskriizi
En lue ollenkaan niin paljon kuin voisi kuvitella, kun kaikki aika menee pukemiseen, riisumiseen, kokkailuun ja syömiseen.