meinasi jäädä koko kirjoitus kirjoittamatta kun käly tanskanmaalta alkoi pommittaa kaikenlaisilla kysymyksillä.
Päivän plään oli
1. työtä ahkerasti
2. kirjoituskurssia innoittuneesti
3. kävely hautausmaan kautta
4. lukemista koko loppuilta paitsi syömistä ja saunaa myös
Päivän toteuma oli
1. Työtä mutta vähän vetelästi. Sain kyllä pari keskeistä keskeneräistä pois alta
2. Kirjoituskurssia, innoittuneesti. Sain lyyrisistä ponnisteluistani mieluisia kehuja. Kommenteista päätellen olin onnistunut tavoittamaan juuri sen mitä halusinkin.
Lyriikan kurssi on ihan yllättänyt. Suhtauduin siihen etukäteen jotenkin kamalan ennakkoluuloisesti. Nyt olen ihan innostunut. Etukäteen ajattelin että en ehkä halua olla kontaktissa entiseen teini-ikäiseen runotyttööni.
Etäevakko kysyi että aionko ruveta kirjoittamaan kokeellista murrerunoutta. No en, mutta olen hyvin syvässä kontaktissa entiseen teini-ikäiseen runotyttööni.
3. Työpäivän ja kirjoituskurssin aikana onnistuin kehittämään pakkomielteen retkestä paperikauppaan (melkein muistikirjahätätilanne, melkein).
Oikeutin sen kysymällä nuorisolta, onkohan heillä jotain tarpeita kirja- ja paperikaupasta.
Tokihan heillä, mm. irtolyijyä, värillisiä korttipohjia ja ruutuvihkoja.
No voih, täytyyhän minun toki hakea näitä välttämättömyystarvikkeita nuorisolleni, täytyyhän? Välittömästi?
4. Kävely hautausmaan kautta muuttui kävelyksi kirjastolle, vaikka en ollut aikonut mennä lähellekään keskustaa. Mutta kirjastovaraus. Ja viikonloppu. Ja minähän aion lukea (ja kirjoittaa) lähes koko viikonlopun.
5. Kävelyn päätteeksi retki kirjakauppaan. Irtolyijyn, ruutuvihkojen ja korttipohjien lisäksi ostin kirjoituskurssimuistikirjan ja muun muistikirjan (kaikki ovat melkein loppu) ja piirustuspaperia (kirjeiden kirjoittamiseen) ja toisenlaista piirustuspaperia (muuhun piirtelyyn) ja jotain satunnaisia muita luovuustarvikkeita eli kassillisen sälää ja roipetta joka isosti inspiroi. Luovuus on selvästi ollut talviunilla ja tarvitsee nyt ravintoa. Muistan tämän vuoden takaa, siitä ensimmäisestä sulusta. Kun vain saan kaiken levälleen pöydälle, tulee parempi mieli.
6. Lukemisen ja luovailun sijaan etäjeesasin kälyä.
7. Pohdiskelin, mistä erottaa sen, että kielenkäyttäjä ei vaan osaa siitä milloin on tieten ja tahallaan kirjoitettu kökköä ja huonoa kieltä. Mistä tunnistaa harjaantuneet kielirekisterit ja ihan vain surkeat?
 |
| keskustan kaislikossa suhisee oikeasti tuossa ei ole kaislikkoa ovat karanneet yläjuoksulta |
*
päivän sapuska: tortilla
*
19/31
Ihana postaus! Runot, muistikirjat ja kävelyt luovasti hautausmaan kautta kirjakaupan sisältöä tutkimaan.
VastaaPoistaOlen saanut pienimuotoisen muistikirjatartunnan, siis onhan mulla ollut monta bujoa ja kiitollisuuden päiväkirjaa, mutta nyt kirjoituskurssilla on pitänyt olla oma ja toisellekin kurssille pitäisi saada sopivaa alustaa. Sisäinen minimalistini vähän jännittää tulevaisuuden kuvaa.
Minussa ei asunut nuorena runotyttöä, joten hiukan kauhulla odotin tätä jaksoa. Onneksi vetäjä sanoi, että hän lukee yleensä runoja aika nopeasti ja pysähtyy jos jokin roso tökkää. Silloin kuulema runossa on jotain sisältöä. Nyt kaksi runoa on harjoiteltu ja luulen tajuavani jotain. Ei liian kertovaa, liian kaunista (siitähän ope ei tykkää, hehee), tuoreutta tietysti pitää olla, mutta mitenkäs tällainen tavallinen osaisi löytää tuoreat sanat ja katsannot – en tiedä. Onneksi runoilijan ei tarvitse olla samaa mieltä sisällön kanssa, muuten olisin pulassa ;-) Mutta roson tekeminen tuntuu jotenkin omalta. Kokeilitko missään vaiheessa käyttää kääntäjää? Minä testasin minkälaiseksi runoni muuttui kun käänsin sen googlessa kreikaksi ja sitten kreikasta suomeksi. Kokeilin samaa MOT-kääntäjällä, sen luoma runo oli kyllä parempi.
Musta tuntuu, että kirja/taidekaupassa käynti antaa aina potkua luomiseen, vaikka siellä kävisi vain kiertelemässä ja katselemassa ympärillensä.
Mainiota viikonloppua sinulle <3
muistikirjoja ei koskaan ole liikaa :)
Poista(tällä hetkellä neljä: kalenteri, kirjoitus, yleinen ja luottamustehtävät)
Onkin kiehtova neuvo tuo roson lisääminen, meillä ei siitä ole puhuttu. Samoin täytyy ottaa testiin googlekääntäjä.
Nyt minunkin alkoi tehdä mieli kirjakauppaan. Heti iski lapsuuden muistot kirjakaupasta, jossa käytiin valitsemassa kiiltokuvia, kumeja ja kyniä ja myöhemmin ostamassa hirvittävä pino lukiokirjoja. Voi noita aikoja. Jokaiselle englannin kurssille ostettiin oma työkirja, niitä kertyi varmaan 8 kpl ja sitten tekstikirjat päälle. Vaan ei ole kirjakaupat enää ennallaan. Samanlaista fiilistä ei löydy enää mistään.
VastaaPoistaTotta, samanlaisia kauppoja ei enää kertakaikkiaan ole!
PoistaMinulla on muistikuva jostain kaikkien tiimareiden esiäidistä, mistä sai ihania pyyhekumeja, vihkoja, papereita...siis paperikaupasta! Onko silloin voinut olla kaikenlaista hello kitty -sälää? Ne taisivat olla aika kalliita, mutta niitä kävin siellä ihastelemassa. Ja kiiltokuvia, tarroja, kyniä!
Nykyiset ketjukirjakaupat ovat ihan kivoja, mutta ei ole perinteisen kirja-paperikaupan ylittänyttä!