Tein töitä, tein ruokaa, söin ruokaa, kävelin kirjastolle, kävelin kotiin.
päivän sapuska: savukalapasta
päivän ilo: kävely, vaikka loppumatkasta tulikin vähän vilu.
Alavire.
*
Mietin kävellessäni tätä tekstaa kun oot kotona -juttua.
Tai siis oikeastaan sitä, että en ole ikinä miettinyt koko asiaa.
Että maailman ihmisistä puolet ei elä samassa todellisuudessa.
Olen kyllä poikalapsellekin yritättänyt suositella että jos/kun on jossain liesussa kavereiden kanssa, niin ilmoittaa kun on perillä ja kotonaan.
Tyttäreltä edellytän sitä: mä oon menossa nukkumaan mutta laita viesti vaikka isälle kun tuut kotiin. kun asut siellä ihan yksin, niin on hyvä että joku tietää että oot tallella. Ikään kuin me täältä puolen Suomen takaa mitään asialle pystyisimme.
En ole koskaan ajatellut että se olisi jotenkin outoa. Olen pitänyt sitä itsestään selvyytenä. Asiana joka ehdottomasti opetetaan tytöille ja ainakin jollain tasolla pojalle.
Mutta onhan se. Outoa.
En ole ajatellut sitäkään että olisi jotenkin outoa kulkea avaimet nyrkissä, tihennetyin askelein (tai peräti juosten, nuorempana) ja harkittuja reittejä.
En ole ajatellut että muutamissa epämiellyttävissä kohtaamisissa olisi jotain outoa, pikemminkin ne ovat olleet jonkinlainen väistämätön tosiasia. (ihmettelen kyllä vieläkin sitä paljastelijaa joka parinkymmenen asteen pakkasilla toteutti itseään)
Mutta onhan se.
Ihan oikeasti - puolet maailman ihmisistä ei tiedä miltä se tuntuu.
*
15/31
En kyllä millään pysy kommentoinissa mukana tässä sun postaus/päivä -meiningissä, mutta ihanaa, kun on joka päivä jotain uutta luettavaa.
VastaaPoistaToi tekstaa kun oot kotona -juttu on kyllä niin surullinen ja ajatuksia herättävä. Mäkin olen miettinyt sitä, että kaikki se kotiin kävelemisen pelko yms.yms. on aina ollut jotenkin ihan "itsestäänselvyys" - aika kauheaa, että näin on. Kuinka monta kertaa mäkin olen aikoinani Helsingin yössä vilkuillut taakseni avaimet nyrkissä, eikä sitä kuitenkaan osannut mitenkään kyseenalaistaa.
Näin jossain (IG tms.) semmoisen hienon kuvan, missä oli yliviivattu lause "protect your daughter" ja kirjoitettu tilalle "educate your son". Sitä minäkin (miehen kanssa yhdessä, joka luojan kiitos on pojalle upea roolimalli näissä asioissa) olen yrittänyt meidän teinille opettaa. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa tällaisia asioita ei pitäisi kenenkään joutua miettimään!
Iloista tiistaita sulle Marika!! ❤❤❤
😊
VastaaPoistaMä näin tuon saman kuvan ig:ssä, ja kyllä sitäkin pohdin. Tämä on ollut herättävä kampanja; puhutellut ja herätellyt ainakin mua paljon enemmän kuin me too.
...jatkan vielä. Puhutellut varmaan siksi, kun tämä on niin konkreettinen epäkohta.
Poista