Arkipäiväkirja

 Maanantai

Oppisopimusopiskelun eka lähijaksopäivä

Aloitin aamun seitsemältä omalla pienellä uimahallilla - se aukesi vihdoin kesän jäljiltä.
Nopea punttis: olin ihan eksyksissä, enkä muistanut yhtään mitä siellä pitäisi tehdä. Ja olen kadottanut kuulokkeet, en voi edes kuunnella podcasteja.
Olen tosin näköjään niihin niin ehdollistunut, että pollajukeboksi alkoin syöttää tarinaa päähäni ilman kuulokkeitakin.
Tuntui hyvältä uida sen päälle.
Ja saunoa.
Tämän uimahallin saunasta löytyy aina juttuseuraa, niin tälläkin kertaa.
Paransimme maailmaa yksien löylyjen verran.

Uimasta opistolle.
Se tuntui oudolta, töihinhän sitä kuuluisi mennä.
Tapasin uudet kurssikaverit, kävin moikkaamassa vanhoja.
Jouduin istumaan yhden sellaisen kurssin jonka olen jo käynyt, kun en keksinyt missä hyppytuntini viettäisin. Sain hyvälle alulle työsukat jämälangoista.

Päivän viimeinen oppitunti oli paras: meitä on ryhmässä vain neljä, keskustelu meni heti syvälliselle tasolle.
Kotona viiden nurkissa, ruokaa kehiin.
Ihan kulttuurishokkinen olo.

Illalla kävimme anoppilassa. Käly on visiitillä Suomessa ja yksi ulkomaan serkuista on tullut vuodeksi tänne opiskelemaan, kävimme istumassa iltaa.

työsukat työn alla

Tiistai

Aamulla seitsemältä uimahallille. Pieni punttisali ja pieni uinti. 
Ja pieni sauna.
Yksi tyyppi oli vallannut kerralla kaikki tärkeät paikat: ylätaljan ja sen toisen jutun, ja veti niissä jotain kiertotreeniä.
En viitsinyt häiritä, enkä ehtinyt jonottaa.
Venyttelin kropan auki ja tein vatsat ja selät.

Kävin uinnin jälkeen kaikessa rauhassa kotona, söin lisää aamupalaa ja lötköttelin hetken, töissä piti olla vasta yhdentoista pintaan.
Kävin ennen työpäivän alkua läheisellä pyöräkorjaamolla kysymässä, ehtisivätkö he pikahuoltaa pyöräni.
Eivät.
Mutta ystävällinen korjaamomies kiristi vähän jarruvaijeria, että voin pyöräillä vähän turvallisemmin.

Töissä työkaveria harmitti elämä maailmankaikkeus ja kaikki. Otin samoin tein hoitaakseni ne kirjalliset hommat, jotka olivat osana harmitusta.
Muksut tulivat moikkailemaan, ihmettelivät missä olin ollut.

Nopean siirtymän päivä: iltapäiväkerhosta iltamuskariin.
Muskarin työpari on huippumukava tyyppi, tsekkasimme laulut, juttelimme, valmistauduimme rupeamaan.
Ensimmäiset asiakkaat tulivat vasta juuri ennen muskarin alkua, ehdimme jutella ja odotella väkeä melkein kolme varttia. se on semmoinen avoin kerho mihin voi tulla jo aikaisemmin
Jouduin hetkelliseen kielihäiriöön, kun kaksi maailmaa kohtasivat muskarissa.

Yksi lapsista oli osallistumattomalla tuulella, häntä eivät laulut ja leikit huvittaneet.
Tanssikaa te tädit vaan, se näytti ajattelevan.

Kävin ostamassa pyörään uuden lukon. Rahaa meni 15e.
Olin kotona vähän ennen kahdeksaa.

Pitkän päivän jälkeen saunailta kotona.
Rentoutti, teki hyvää.

ilmoittauduin työhyvinvointipäivään
uhka vai mahdollisuus?
(uhka - köysikiipeily on hirvittävän pelottavaa)

Keskiviikko

Aamulla kahdeksaksi suunnittelemaan päiväkerhoa. 
Saimme työparin kanssa aikaiseksi pedagogisen suunnitelman tälle kaudelle.
Pohdimme nopeat sisällöt seuraaville kerhokerroille.

Siirtymä iltapäiväkerhoon.
Suunnittelin seuraavan viikon välipalat on minun välipalaviikkoni ja tein tilauksen.
Välipalalla huomasin että olin unohtanut ison osan omasta välipalastani kotiin.
Olin suunnitellut huippuhyvän välipalan, koska tarkoitus oli mennä kiipeilemään töiden päälle.

Söin bussissa välipalapatukan, tuli huono olo.
Olin hallilla vähän ennen viittä.
Hallilla oli porukkaa - olemme siskon kanssa treenanneet paljon hallin hiljaisina aikoina kun on kantajäsen, saa mennä hallille koska vaan, oli kulttuurishokki olla ihmisten aikaan hallilla.
Ostin lisää vuosijäsenyyttä.
Treenasimme nopeasti pienet perusjutut. Kiipesimme vain vähän, helppoja ja tuttuja.
Menimme sovittamaan housuja.
Löysin farkkuiset kiipeilyhousut työhousuiksi.
Kiipeilyhousut ovat loistavat: ne ovat tukevat ja joustavat ja sitten siinä minun mallissani on todella korkea vyötärö. 

Kotona seitsemän jälkeen.
Loppuillasta ei mitään muistikuvaa.

pedagoginen suunnitelma työn alla

Torstai

En jaksanut ajatellakaan mitään aikaista uimahalliin lähtöä.
Jäin kotiin vetelehtimään.
Lueskelin.
Imuroin.
Siistin vessan.
Varasin kirjoittajapiirille tilan ensimmäistä kertaa varten.
Lähdin töihin kymmeneksi. Menin ensin valokuvaan henkilökorttia varten.
Sitten työhöntulotarkastukseen.
Hoitaja määräsi verikokeille.
Menin sinne. Menivät päiväsuunnitelmat ihan sekaisin.

Kävin ostamassa kukan kun olin menossa hautajaisiin.
Katsoin bussissa siihen mennessä valmistuneet labratulokset. Harmittivat. Joudun lääkärin puhutteluun, tiedän sen.
Menin työpaikalle syömään ja vetelehtimään, kun en oikein olisi ehtinyt kotiin.
Lapset ihmettelivät miksi minulla on kukka.
Sijaiseni ihmetteli miksi olin siellä, kun piti olla poissa.

Lähdin ajoissa hautajaisiin.
Menin bussilla.
Vaihtobussi meni nenän edestä ohi.
Ajattelin että en kyllä kävele kun sitten olen hikinen, hengästynyt ja viime tingassa.
Jäin odottamaan seuraavaa bussia.
Se oli myöhässä.

Tajusin että en ehdi pidempää reittiä kulkevan bussin kyydissä ajoissa perille, jäin pois matkan varrella kun siitä oli lyhyempi matka kirkolle.
Tajusin että en ehdi kävellen, piti ruveta juoksemaan.
Tajusin myös että on huonot kengät.

Otin kengät käteen ja lähdin pinkomaan kirkolle musta hautajaisviittani hulmuten, kukka toisessa kädessä ja kengät toisessa ja se jumalattoman iso työreppu selässä.

Tulin perille viime tingassa, hengästyneenä ja hikisenä juuri niin kuin ei pitänyt.
Pyyhin hikeä koko siunaustilaisuuden ajan.
Ja muistokahveilla myös.

Kovalla tohinalla kotiin ja teams opiskelua ohjaavan opettajan kanssa.
Pitää puskea näyttösuunnitelma maailmalle suunnilleen heti. Päätin että varaan sille urakalle elokuun viimeisen viikonlopun.

Illalla kauppareissu. Meni 97 e.

Illalla työpari kysyi että håller du andakten. teen nyt töitä molemmilla kielillä: ensimmäisellä kotimaisella ja toisella kotimaisella.
Lupasin että joo.

Perjantai

Päiväkerhoon kahdeksaksi.
Kävin ennen töihinlähtöä lähimetsästä keräämässä materiaalia hartautta varten, kun halusin puhua luonnosta.

Lapset tulivat.
Ensin leikimme autoilla ja sitten teimme ruokaa (jag laittar ketchup på såppa, sanoi lapsi)
Sitten piti juosta kovaa kyytiä teatteriin ja päällä piti olla viitta ja sitten piti mennä mökkiin nukkumaan ja herätä aina kun kukko kiekui. ainakin kahdeksan kertaa

Askartelimme ja söimme mellistä ja sitten menimme ulos.
Piti pitää hartaus mutta yksi lapsi kaatui ja kriisiytyi ja loput häipyivät horisonttiin kun aikuisten huomio herpaantui.
Kompastelin läpi hartauden ja totesin että idea oli toimiva, mutta lapset vähän pieniä ja ulko-olosuhde hiukan haasteellinen.

Alkoi sataa.
Menimme katoksen alle leikkimään peiliä.

Nopea siirtymä iltapäiväkerhoon.
Lapset tulivat juuri koulusta ja jäimme ulos, koska aurinko paistoi.
Ne olivat perjantaimoodissa koko sakki.

Ulkoilimme puoli kahteen asti ja sitten välipalalle.
Perjantaimoodi jatkoi, hätyytimme samoin tein taas koko lauman ulos.
Ulkoilimme puoli viiteen asti, jolloin työpäivä päättyi.
Bussilla kotiin, lempiruokaa uunifetajuttua koneistoon.
Siitä anoppilaan seurustelemaan kälyn ja anopin ja Suomeen opiskelemaan tulleen nuoren kanssa.

Saunaan.
Nukkumaan.

Ihmettelin jossain välissä iltaa, että miksi silmät ovat jotenkin niin tikkuiset ja muutenkin väsynyt olo. 
Tajusin että olen ulkoillut tuulessa koko päivän, melkein viisi tuntia.

Semmoinen oli se arkiviikko.

Rahaa meni yleisten menojen rahastosta
- pyörän uusi lukko 15
- vakuutusmaksu 25
- housut töihin 80
- kukka siunaustilaisuuteen 10
- vuosijäsenyyden jatko kiipeilyhallille  meni luoton puolelle
-> hiukan yli viikkobudjetin. Kiipeilyn vuosijäsenyys meni luoton puolelle koska muuten olisi romuttunut koko budjetti, maksan sen pois kun saan palkan.

Ruokarahastosta meni rahaa ruokaan 96e -> viikkobudjetissa tosin siihen tuli viikonloppuna lisähankintoja

Ruokalistalla oli
- eräänlainen bolosoossi (jauhelihaa, punaista pestokastiketta, kermaa) -> myös eväänä
- kana-perunahässäkkää (kanaa, punaista pestokastiketta, kermaa. Ja perunaa) -> myös eväänä ke, to, pe
- uunifetajuttua

Söimme yhdessä maanantaina ja perjantaina.
Tiistaina oli molemmilla pitkä päivä.
Keskiviikkona oli molemmilla harrastuspäivä.
Torstaina en jaksanut syödä kunnon ruokaa, vaan menin välipaloilla kauppaan.

Opettavainen kertomus repusta

 Olen kassi-laukku-reppuhullu.

Ihmisellä ei koskaan ole liikaa, eikä edes tarpeeksi kasseja, laukkuja ja reppuja.
Aina voi etsiä parempaa, täydellisempää ja oikeampaa kassia, laukkua ja reppua. 
Minusta pienemmät on parempia.

Koska tykkään pienemmistä kasseista, laukuista ja repuista, niin onhan niitä ihmiselle siunaantunut jokunen.
Aika monta itse asiassa.
Repuista tykkään eniten kun kädet ovat silloin vapaina, mutta en kånkenista niinkään.
Hyvässä laukussa on kuri ja järjestys. Siksi pienet ovat parempia. Mutta ei saa olla liian täyttä.

Nyt pitää laahata töihin ja töissä ties mitä sälää ja roipetta paikasta toiseen.

Tarvitsen töihin ja töissä ainakin

- sisäjalkineet; sijaitsevat työpisteessä 1
- sisäjalkineet työpisteisiin 2 ja 3, pitää olla semmoiset että voi tarvittaessa evakuoitua ulos -> kuljetetaan repussa löysin kaapista vanhat jumppatossut, saavat kelvata
- villasukat; kahdet. Yhdet sijoitetaan työpisteeseen 1,  ja toiset kulkevat repussa työpisteisiin 2 ja 3 
- pilli en kyllä tykkää lasten käskyttämisestä pillillä mutta semmoinen on näköjään tapa
- sadetakki, periaatteessa työpisteeseen 1. minulla on kyllä ihan toimiva uusi tex-takki, mutta pitäisikö olla myös sadetakki? työpisteessä 3 ulkoillaan myös, pitää aina muistaa huomioida ulkoilu siellä
- kumisaappaat tai tex-jalkineet, sijaitsevat jaloissa
- päivittäin tarvitsen lounaan ja välipalan -> kuljetetaan repussa
- työkännykkä + laturi -> työpisteessä 2 pitää kännykkä olla koko ajan mukana. Mukana siellä pitää koko ajan olla myös avaimet ja oma kännykkä ja mitäsenyttaasolikaan -> pikkulaukku niille. muissa työpisteissä tavaroitaan voi periaatteessa säilyttää repussa tai kaapissa tai jotain.
- työavaimet (sis. avaimet työpisteisiin 1, 2 ja 3). Pitää olla koko ajan mukana. -> avainnauha? inhoan avaimia kaulassa, työvaatteissa pitää siis aina olla taskut joissa avaimet
- tunnistekortti työpisteeseen 2 en saa semmoista kun olen määräaikainen työntekijä, en oikein tiedä miten tämä homma hoituu. inhoan pitää sitäkin kaulassa. minulla on opiston antama tunnistekortti kyllä, se saa sitten välttää jos en muuta saa
- kalenteri + kynät + muistikirja
- sekalaiset työpaperit, kansio niille eivät mahdu kalenterin väliin.
- työvihko 
- oma muki; sijaitsee työpisteessä 1
- ja sitten tietysti omat perusjutut: kännykkä, avaimet, rahat, särkylääkkeet, käsirasva, laturit ja piuhat, kuulokkeet, tabletti alias fläpä, joskus kirja, lukulasit, kotelo toisille laseille, ja mitä kaikkea sitä nyt ihminen mukanaan yleensä kuljettaa.

Työpisteeseen 1 olen sijoittanut jo: särkylääkkeet, dödö, vaihtopaita, vaihtosukat, xylitol-pastillit, lämmin huppari.

Olen viime päivinä yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä työntää pientä osaa edellämainituista asioista nyt jo olemassaoleviin reppuihin, kasseihin ja laukkuihin. lähinnä eväät, paperit ja puhelimet sekä omat perusjutut
Enimmäkseen olen jossain vaiheessa päivää joutunut kaivelemaan jostain varakassin ja hompsottanut menemään kuin mikäkin kassitäti, kun tavarat ovat moninkertaistuneet ja sikiytyneet niin että yhdestä ratkeilevasta repusta on kuoriutunut lisäksi kaksi muuta nyssäkkää.

Eivät mahdu kaikki tarvikkeet niihin reppuihin, kasseihin ja laukkuihin joita tällä hetkellä omistan.
Kun sitten vielä aion taas ruveta harrastamaan liikuntaa työpäivien jommassa kummassa päässä, niin pitäisi mahtua vielä uima- tai treenikamatkin. 

Kolme nyssäkkää nyt vielä jotenkin tunkee pyörän tarakalle pyöräkoriin mutta kun en aio joka päivä pyöräillä, niin kyllä kolme kassia, laukkua tai reppua on ihan liikaa kävellessä tai bussilla ajellessakin, jos niikseen tulee.

Tajusin että tarvitsen uuden repun.
Enkä ollut oivalluksesta mitenkään pahoillani, kun onhan se nyt mukavaa hekumoida sillä ajatuksella että saa ostaa uuden repun, kassin tai laukun. Vaikka sitten vähän isommankin.

Naapurikaupungissa on yksi ihana laukkukauppa joka on vetänyt minua puoleensa kuin riivattu ja päätin sitten viime lauantaina ajella sinne bussilla katselemaan tarjontaa.
oikeasti halusin ostaa sieltä turhan käsiveskan jota en tarvitse, enkä reppua jonka tarvitsen, mutta ei takerruta siihen.

Katselin ensin kotona naisten kiipeilyfinaalin boulderin oli aika jännittävä, hyvät reitit!, lähdin sitten bussilla ajelemaan ja jatkoin siellä bussissa katselemalla kiipeilyfinaalin lead-osuutta. jos olisin jäänyt kotiin katsomaan sen, en olisi saanut enää lähdetyksi mihinkään. siksi piti lähteä kesken kisan.
Pääsin sinne ostoskeskukseen asti, mutta se finaali oli aina vain kesken ja tosi jännittävä, niin menin nurkkaan mössöttämään ja katsomaan sen loppun. Oli kyllä huikea kisa, sen vain sanon.
Janja Garnbret on aivan omaa luokkaansa, vaikka ei ehkä ihan parhaassa iskussa ollutkaan. Luulin että Rabatou olisi voittanut. 
Kotimatkalla kuuntelin semmoista asianajaja-aiheista podcastia. Oli ihan hyvä sekin. 

Kun se kisa oli ohi, menin siihen viekottelevaan laukkukauppaan.
Ei siellä ollut semmoista käsiveskaa kun olin luullut. 
Eikä ollut sen puoleen semmoista reppuakaan kuin olin luullut.
Lähdin takaisin kotiin. Sitten bussissa muistin että ehkä meillä kotona on semmoinen isompi reppu mikä olisi oikein sopiva.
Menin kotiin asti.
Pengoin kaikki kaapit ja kellarikomerot kahteen kertaan joskus jään jumiin, en pysty lopettamaan mutta en löytänyt.
Olin jo ajatellut että saan hienon blogikirjoituksen siitä miten säästetään rahaa penkomalla kellarikomeroita.

Mutta nyt sitten piti laahautua reppuostoksille, enkä ollut säästäväinen kun olin jossain välissä ehtinyt lahjoittaa hyvät isot reput hyväntekeväisyyteen.
Että ei aina kannata konmarittaa kaikkea, vaikka luulee että kannattaa.

Se on vissiin tämän tarinan opetus.

ps. tottakai pitää pohtia myös sitä, mimmoinen pikkulaukku olisi hyvä töissä.
Siihen pitää mahtua oma ja työkännykkä ainakin ja yleensä pidän myös kukkaron mukana siellä missä itse olen enkä jätä mihinkään kaappiin. Ja omat kotiavaimet myös.
Olen koko ajan valmiudessa evakuoitumaan kotiin asti. 

ps.

Infernaalisen tuhlailun jälkeen minulla on
-iso reppu ja pikkulaukku
- söpö kaiutin kaiken varalta
- pilli vaikken haluaisi
-tex-tossut eikä kumppareita.
Sovitin tuota tossumallia kerran aiemmin ja olin ihan että ei sovi! Mutta uudella yrittämällä olivatkin aika siedettävät jalassa. Toivottavasti ovat yhtä hyvät vielä sitten kun niiden kanssa joutuu tositoimiin.
Päätin myös että pärjään tex-takilla ja -housuilla, ilman sadetakkia.

Ensimmäinen työviikko takana

Ensimmäinen työviikko takana.

minulla on parvekkeella miniauringonkukkia
ensimmäinen pörhistelee säteitään

Oudonpuoleinen ensikohtaaminen työpaikkaohjaajani kanssa osoittautui pikemminkin poikkeukseksi kuin vallitsevaksi tavaksi. Ihan on asiallinen ja ammattimainen tyyppi.

Olen laukannut palaverista toiseen.
Murehdin työtuntejani, kun tuntuu että mitenkään en saa ajettua päiviäni minulle annetun tuntimäärän raamiin. Venyy ja paukkuu yli joka päivä.
Koko ajan pitää olla jossain kauden aloituksessa. minä kuulun kolmeen eri tiimiin ja sitten tietysti myös kaikille yhteiseen
Ja vielä pitäisi johonkin väliin tunkea visiitit avaintenhakureissua varten, yhden tietyn työpisteen tietokoneeseen kirjautumista varten ja sitten yhteen toiseen avaintenhakuvarmistusreissua varten. Ja olikohan vielä jotain? Ainiin, pitää itseopiskella jotain tietoturvajuttuja ja ruokajuttuja ja jotain ja jotain ja jotain. Ja työhöntulotarkastus, semmoinenkin pitää vissiin olla.

Lähijaksojen lukujärjestyksen sain. 
Alkoi ottaa päähän. Joka kuussa pitäisi olla 3 lähipäivää - paitsi lokakuussa 6.
Ne päivät ovat minulle töistä palkattomia.
Elokuussa, syyskuussa ja vielä lokakuun ekalla jaksollakin lukujärjestyksessä on enimmäkseen sellaisia asioita jotka olen opiskellut kertaalleen jo keväällä.
En millään viitsisi taas ajautua sanaharkkaan lastenkirjallisuuden opettajan kanssa. 
Laitoin sitten viestiä omalle opettajalle, joka sanoi onneksi että tietysti tulet vain niille kursseille jotka ovat kesken.
Hyvä.
Paitsi että harmillisesti ne ovat sellaisia tunti keskellä päivää kursseja.
Joudun ottamaan melkein aina koko päivän palkatonta yhden tunnin takia. 
Kauhea säätö, kun piti tutkia koko lukujärjestys että missä mitäkin on.

Alkuviikon ja aamupäivien tolkuttoman palaverisuman jäljiltä olin ihan että apuaenkestä.
Mutta sitten tuli tutustumisilta vanhemmille, ja minähän olen vanhassa työssäni pitänyt jos jonkinmoista vanhempainiltaa. Tuli fiilis että nyt osaan ja hanskaan homman.
Olisin pitänyt koko vanhempainillan tuosta noin vain, eikä olisi tehnyt tiukkaakaan.
Ja seuraavana päivänä tulivat lapset ja olin taas että tämän jutun minä tiedän.

Nyt alkavalle viikolle yritän jo mahduttaa uinnit ja muut.
Vaikka en ihan tiedäkään että mihin väliin.
Kun on niitä kaiken maailman tietokone-avain-itseopiskeluhommeleita. 

ps.
tarvitsen
- pillin
- jumppatossut löytyivät kaapista kun oikein pengoin
- villasukat yritän tehdä itse semmoiset kun olisi vähän conversen näköiset. tartten kahdet
- sadetakin
- kumisaappaat
- jättisuuren repun kun pitää laahata kaikenmoista paikasta toiseen

uusia alkuja

Tykkään tammikuusta, elokuusta ja kaikista maanantaista koska silloin on aina uusi alku.

Tällä kertaa pitää elokuun ja seuraavan maanantain kunniaksi taas kerran ottaa kuri ja järjestys omaan taloudellisuuteen.

Olen läpi kesän elänyt kuin pellossa.
sain kumminkin kesäkuussa kesätyöpalkan, ja voi sitä tuhlailun määrää kun pitkästä aikaa on rahaa käytössä! Tai ei ehkä tuhlailua, sitä en niinkään harrasta, mutta sellaista yleistä lepsuutta kylläkin.   
Elokuun alussa katselin arviota tulevasta (oppisopimus-)palkastani. 
Ei ole häävi.
Varsinkaan kun opistopäivät ovat palkattomia. 

Siispä nyt ihan heti kohta seuraavana elokuisena maanantaina palaan takaisin alkuvuoden säästäväisyyteen ja suunnitteluun tai jotain sinnepäin. 

urheilumuseon visiitiltä löytyi
MattiNykäs-jääkaappimagneetti
Se on jääkaapin ovessa kalenterin yläpuolella

*

Oppisopimustyöt alkoivat jo.
Tapasin ekaa kertaa virallisesti työpaikkaohjaajani.
Hän tervehti: "Moi. V***u mitä p****a."
Silleesti kivat lähtökohdat ensikohtaamiselle ja tutustumiselle.
Toivottavasti oli vain joku satunnainen huono hetki eikä mikään pysyvä asenne.
Mutta aloin silti kaivata takaisin kesätyöpaikkaani. ja työpaikkaohjaajallani tuntuu aavistuksen verran olevan sellainen asenne että olen oppinut kesätyössäni aivan liian hyvälle.
No, toivottavasti on todellakin vain ryttyinen ensivaikutelma.

* 

Nuorisollakin on kaikilla uusia alkuja: harkkaa yhdellä ja toisella, kolmannella maisterivaihe.

Keskimmäinen - se savolaistunut - vietti enimmän osan kesästään Savossa kesätöissä. Täällä rannikkoseudulla hän piipahti muutamaan kertaan. Suunnilleen parin-kolmen viikon välein ja semmoisia viikon jaksoja kerrallaan.
Minulla on silti jostain syystä semmoinen olo kuin hän olisi ollut koko kesän täällä.
Sekin on aina uusi alku: miten me Lehtorin kanssa elelemme kaksin ja miten lakkaan hössöttämästä nuorison asioita.
Menee aina viikon päivät että saan hösäkierrokset alas. 

*

Odotan uimahallikauden alkua. En tykkää maauimaloista. En vaan tykkää.
Kiipeilyt olemme siskon kanssa saaneet sekavan kevään jäljiltä jonkinmoiseen järjestykseen.
Nyt on muutama kerta saatu jo ihan hyvää treeniä aikaan. Se ilahduttaa. Ja tuntuu kropassa mukavalta.

hallittu toppi:
paino vasemmalla jalalla, oikea jalka tukee,
molempien käsien sormenpäät yläotteella

Toivon tosiaan että kohtalaisen täysinäiseen aikatauluuni mahtuisi muutama uimahallikerta. 
En oikein vielä hahmota työpäivieni aikatauluja: tiedän kokonaistuntimäärän mutta en ihan vielä näe sitä, miten se eri päivien välillä jakautuu. 
Siinäkin on todellinen uusi alku: olen enimmän osan työurastani tehnyt lyhyttä työviikkoa.
Nyt pitäisi osata uurastaa täysillä tunneilla ja sillä vajaalla palkalla.