sekalaisia pohdintoja

 Vietin syyslomaviikon omissa oloissani, Lehtori oli maailmalla reissussa. 
Tai siis olin minä töissä ja Lehtori reissussa.

Olen taas kahden työpisteen välillä.
Olen tehnyt useamman viikon sijaisuutta toisella kotimaisella, ja nyt pitäisi siirtyä taas ensimmäiseen kotimaiseen kieleen. Voi tulla kulttuurishokki.
Siitä toisesta kotimaisesta kun on kovaa vauhtia tulossa työkieleni.

Oli aika metkaa kun meillä oli koko puljun yhteinen työyhteisöpäivä ja toisen kotimaisen yhteisö noin vain nappasi minut mukaansa, sinne omaan kuplaansa, itsestään selvästi - että tänne sinä kuulut.
Ja vielä metkempaa voiko noin sanoa? oli kun meillä oli syyslomaviikon alussa lapsityötä tekevien yhteinen retkipäivä. Sielläkin yksi ei-mikään-lähi-kollega noin vain nappasi minut retkikaverikseen.
Olemme molemmat suomenkielisiä, mutta yhteinen käyttökielemme on ruotsi: kun olemme niissä ympyröissä ensin tutustuneet ja kun se ruotsinkielinen yhteisö on meille kummallekin se ensimmäinen ja oma.
Kollega ei meinannut millään uskoa, etten ole kaksikielinen.
Vannoin ja vakuutin että ihan olen vaan yksikielinen.
Yhteinen käyttökielemme on silti se toinen kotimainen. 

Ihan vielä en ole kielten välisessä sukkuloinnissa niin harjaantunut, että pystyisin tasapainoilemaan ruotsin ja englannin välillä.
Minulla oli kirjastosta lainassa uusin englanninkielinen Brunetti, mutta en uskaltanut aloittaa sitä ja sitten meni laina-aika umpeen. Höh ja pöh sille.
Ja syyslomaviikolla kun tehtiin syyslomahommia, päädyin semmoiseen työpisteeseen jossa pitikin osa ajasta vääntää englantia.
Oli tosi työlästä. Sanoin koko ajan että liksom ja vetdu ja kaikkea semmoista.

Semmoinen oli hauska havainto harmittaa kun en älynnyt ottaa kuvaa milleesti ruotsinkielinen alakoulunuoriso opettelee alatyylistä kielenkäyttöä.

Meille alkoi vähän sinne ja tänne ilmestyä Vito. 
Oli pöytään kirjoitettu että Vito. Ja vessan seinään Vito ja löytyi ties millaisia lippulappusia joissa kaikissa luki että Vito.
Minä olen vähän sitä mieltä että tässä olisi uuskirosanan paikka: Corleone!
Kukaan ei yhtään ymmärtäisi kuinka hävyttömiä oikein puhun.

en tiennyt miten ananas kasvaa
nyt tiedän

Liikuntaharrastus on hiipunut.
Ensin oli flunssa, sitten oli vatsatauti ja sen jälkeen pohjaton väsymys.
En kertakaikkiaan ole jaksanut nousta aamuisin ennen herätyskelloa ja laahautua uimaan.
Harmittaa.
Väsyttää.
Kolottaa.
En tiedä miten selättäisin väsymyksen niin, että pääsisin salille ja uimaan ettei enää kolottaisi, väsyttäisi ja harmittaisi.
Kiipeilemässä sentään olen jaksanut vielä käydä. 
Harmittaa-väsyttää-kolottaa.
Ja kiipeilyn jälkeen vasta kolottaakin kun en ole tehnyt palauttavia uinteja. 

Saatiin syyslomaviikon kunniaksi pitkästä aikaa personaalinen traineri treeneihimme mukaan. Kiivettiin silmät kiinni. 
Tai siis silleen että ensin tehtiin se muuvi kertaalleen silmät auki ja sitten silmät kiinni.
Hermotettiin reittejä muuvi kerrallaan. ei tietenkään niin että koko reitti kerralla silmät kiinni, jalat kuului ja sai siirtää silmät auki ja käsimuuvit tehtiin ote kerrallaan silmät kiinni. pääsin yhden tosi hankalan, se on ollut vaikea silmät aukikin.
Aika hauskaa. 

yhtenä iltana saunassa
minulla oli kaverina hurja susi

saattoi se olla lohikäärmekin.

LOTRissa olen jumiutunut lillimään keskelle Anduinia. Nuoriso on yrittänyt suositella minulle kaikenlaista lukemista, mutta sanoin etten pysty kun olen siellä joen keskellä jumissa ja Klonkku räpylöi perässä.