Joulunvietto- ja joulurauhapaine

 Meillä tai kait minulla on pienimuotoisia joulunviettopaineita.

Olimme hetken verran joskus elokuussa haaveilleet Lehtorin kanssa semmoisesta mahdollisuudesta että livahtaisimme jouluksi karkuun jonnekin lämpimään ja jättäisimme koko revohkan oman onnensa nojaan.

Lehtorin siskonlapsi tai siis -aikuinen tuli kotoaan ulkomailta vaihto-opiskelemaan näille kulmille koko vuodeksi ja haluaa nyt kokea semmoisen suku-perhejoulun mitä meillä on viime vuosina vietetty.

Kysyin häneltä että mitä jouluruokia hän on kotonaan tavannut syödä ja mitä haluaa meillä nyt syödä ja mitä haluaa leipoa ja laittaa vai haluaako ja-ja-ja - ja niin jouluhenki Hannupekka valtasi minut jo marraskuun alussa. Tai saattoi se olla jo lokakuussakin.

Mutta onhan siinä tiettyä suorituspainetta että onko maassa herkät hanget ja riittävän jouluinen tunnelma kun joulurauha julistetaan ja onko riittävästi luumukiisseliä mitä kukaan ei ole koskaan aiemminkaan syönyt ja kaikkea muuta sentapaista. 

Lapsipolo ei ollut ikinä kuullutkaan joulurauhan julistuksesta.
Omat lapsipoloni ovat puolestaan ilmoittaneet että heitä ei pidä sotkea tähän juttuun, he aikovat vetelehtiä pyjamassa ja katsoa sitä telkkarista ja laulaa kovalla äänellä Porilaisten marssia kuten asiaan kuuluu. 
liikutun joka vuosi siitä kun ne istuvat rivissä sohvalla ja laulavat kovalla äänellä poooojaaat kansanurhokkaan.
Siis mitä, eivätkö teidän lapsenne osaa sitä? kauhistus!
En tiedä mistä ne sen ovat oppineet.

Yritin ehdottaa erityisesti savolaistuneelle nuorelle että hänen kuuluisi tulla paikan päälle livenä. Kun hän kumminkin on täällä vieraana savonmaalta eikä ole ollenkaan tuttu näin hienon perinteen kanssa. Voitaisiin tunkea eturiviin niiden rumpujen lähelle että soisi takapotku kunnolla korvissa.