Kaikenmoista viikon varrelta

Ihan ensin vastaan Kristiina K:n  maaliskuuhaasteeseen: Erikoinen rakennus. 

Purkutalot - tai tässä tapauksessa kokonaan uudelleen rakennettavat talot ovat kiehtovia, kauniita ja surullisia, jännittäviä ja jotenkin käsittämättömiä.
Tämä talo näyttää siltä kuin sitä oltaisiin purkamassa kokonaan, mutta katolle on kuitenkin rakennettu uudet kattotuolit taimitänenyttaasovatkaan.
Maisema muuttuu, talo muuttuu koko ajan.

*

Naistenpäivän kateushetki

Olin lauantaina ihan hirmu kateellinen. 

Olin Helsingissä katsomassa Moulin Rouge -musikaalia ja joka puolella oli sorisevia naisporukoita siemailemassa kuohujuomia.
Jotenkin oli niin kadehdittavan näköistä.
Naisystävyyttä ja helmeilevää juomaa ja helmeilevää seuraa.

Sitten hengitin, katsoin vierelleni ja vastapäätäni ja ajattelin, että miksi ihmeessä kadehtisin.
Miksi ajatusteni nurkkiin oli moinen fiilis edes vilahduksen verran ilmestynyt?

Kun minulla kumminkin oli sadasti paremmin asiat:
Kuohujuomaa en migreeniviikon jäljiltä olisi kumminkaan pystynyt juomaan.
Ei tehnyt edes mieli, ei oikeasti.
Mutta kahvia minulla oli, sakeaa ja vahvaa.
Ja vieressäni ja vastapäätäni oli oma, kaikkein paras naisporukkani: oma äiti ja molemmat tyttäret. Ja me sorisimme ja olimme huumaantuneita koko musikaalista ja leivoksista ja kahvista.
minä tulin ihan musikaaliuskoon, aivoni jotenkin laajenivat niin että nyt ymmärrän musikaalien musikaaliuuden ja haluan nähdä kaikki jo näkemäni musikaalit uudestaan ja kaikki mahdolliset uudetkin. 
Niin että huspois kademieli, kadehtikoot muut minua ja meitä!

Oli superhyvä naistenpäivä.

*

Työmysteeri

Olen kait muutamaan kertaan kertonut että puljussa on käyty YT:t. Nyt kaikki vakinaiset työntekijät odottavat tietoa siitä, missä yksikössä työt syksyllä jatkuvat - ketään vakinaista ei irtisanottu, vaan kaikkien työt jatkuvat, mutta eri kohdassa organisaatiota.

Ja minä siellä sitten joukon häntäpäässä, poloisena määräaikaisena odottelen tietoa omasta sijoituspaikastani, siitä missä pääsen tekemään tutkintoni valmiiksi. 
Olen kuvitellut että joko tämä nykyinen toimipiste, tai sitten se toisenkielinen vastaava. 

Nyt viime viikolla yksi työkaveri sanoi, että sä menet H:hon. Ja minä olin että häh? Ja työkaveri sanoi että joojoo. Sä menet H:hon.

Seuraavana päivänä näin yhden H:n työntekijän ja hän sanoi ootko kuullut jo? Ja minä olin että häh ja en kait ja ehkä jotain. Ja hän sanoi aijaa no sitten mä en voi sanoa vielä mitään.

Sen jälkeen valvoin kaksi yötä miettimässä että mitä ihmettä.
Kamalan moni tietää jotakin, mitä minä en.
Ja jos siitä edes hitunen pitäisi paikkansa, se voisi olla aivan kertakaikkisen hieno juttu. Mahdollisesti justiinsa sitä, mitä haluaisin tehdä.
tai voihan se osoittautua kauhistukseksikin, kuka tietää, kun minä en tiedä ainakaan tiedä mistään mitään. 

Mahtaako kukaan koskaan kertoa minulle?

Toivottavasti ei käy niin että yhtenä päivänä syyskuussa joku yhtäkkiä soittaa minulle ja kysyy että mikset ole täällä ja minä olen vaan jossain ihan muualla. Kun kaikki luulevat että Joku Muu on jo kertonut minulle. 

uutta rakentuu

*